Nimittäin nyt hevoskastanjan kukka suostui kuvattavaksi. Ei haittaa, vaikka komean kynttilän yläosa jäikin kuvan ulkopuolelle. Minulta meni monta vuotta ennen kuin tajusin, miten loisteliaat värit tässä kukinnossa on. Jonain vuonna kukat ovat korkean puun latvassa ja kukinta menee melkein huomaamatta ohi. Tänä vuonna kukkia ei ole valtavan paljon, mutta sopivalla kuvauskorkeudella ihan riittävän monta. Mies kertoi tuoneensa taimen joskus muutama vuosikymmen sitten pyörän tarakalla puutarhalta.
Iiriskin kukkii:
Tämä on viime syksynä uudelle paikalle siirretty mätäs. Ei valittamista kasvilla eikä emännällä. En tiedä tarkemmin lajikkeen nimeä, mutta vanhaa kuulemma on, miehen kotipaikan puutarhasta kaivettu.
Kävimme tänään mummulassa ja sain mukaani pari uuttakin kurjenmiekkaa. Toinen on muistaakseni keltainen, toinen "joku muu". Takuukin on eli jos eivät juurru, niin uudet saa tilalle, isäni lupasi. Nyt on jännä nähdä, millainen kokoelma ensi keväänä on kukassa.
Kaunis on hevoskastanjankukka, täällä jo alkavat lakastua. Vanhat puutarhakasvit ovat upeita, ihana että jatkavat elämäänsä puutarhassasi.
VastaaPoistaKannattaa olla tarkkana paljon kaunista voi jäädä huomaamatta, kaunis on hevoskastanjan kukka. Iirikset ovat lempikukkiani, meilläkin mökillä on vanhaa kantaa ja kukkivat todella aurinkoisessa kuivassa rinteessä.
VastaaPoistaHevoskastanjoita en ole Pohjois-Karjalassa nähnyt, en siis tiedä menestyvätkö ne näin pohjoisessa. Selviäisi varmaan kasvikirjasta tai jopa netistä.
VastaaPoistaMutta hevoskastanjan kukka on hieno :)))