lauantai 5. kesäkuuta 2010

Leppoisaa lauantaita ja onnea kaikille koulun päättäneille!

Lakkiaiset on juhlittu ja nautittu juhlasta. Kukkakaupasta löytyi ihana vanhanruusun värinen ruusu, joka osui hyvin sankarin leningin värin kanssa yhteen. Viemisinä oli kyllä vähän muutakin kuin yksi ruusu.

Neiti oli nätti kuin kesäheinä, tietysti,  ja hykertelevät vanhemmat hehkuivat tyytyväisyyttä ja mikä olikaan ollessa, kun koulu on käyty ja todistuskin oli hyvä. Ensi viikolla on edessä ammattikorkean valintakokeet. "Lapsen" äiti kertoi itkeneensä koululla suvivirren alkaessa ja toisen kerran kotona, kun uljas kvartetti viritti onnittelulaulun, siis oikean serenadin neidolle.


Muita koulunsa päättäjiä ei lähipiirissä olekaan. Seuraava juhlija on kai tyttären velipuoli, joka valmistunee ammattikoulusta ensi keväänä. Suvun seuraaviin ylioppilasjuhliin on ainakin kaksi vuotta, mutta yhdet rippijuhlat on tänä kesänä tiedossa. Yhden nuorenmiehen kihlajaisetkin ovat mahdollisuuksien rajoissa, mutta kokonaan toinen asia on, olemmeko me enää kutsulistalla häihinkään, saati kihlajaisiin. Suvussa ei harrasteta suuria juhlia. Me olemme kai viime vuosina olleet ainoat vähän isompien kekkereiden järjestäjät.

Kun kotona sain kiskottua ahdistavat sukkahousut ja hameen päältäni, en enää jaksanut ajatellakaan mitään työntekoa. Pyllyyn tämä tietokoneellakin istuminen käy, ei sen puoleen. Minä sain kameran kuvansiirron vihdoinkin toimimaan. Kyse oli piuhoista, kuten arvelinkin eli pakko tunnustaaa: vasta nyt löysin oikean liitäntäjohdon. Seuraava operaatio on varmaan tutkia, miten tälle koneelle tehdään uusia kansioita, mutta sen teen toiste.

Tänä vuonna en ole onnistunut ottamaan hyviä kuvia hevoskastanjan kukinnosta, en tosin muustakaan. Tämä sentään on edellistä vähän parempi. Taidan jättää kameran yläkertaan, sillä kun viime yönä rupesin parvekkeella kuuntelemaan satakielen liverrystä, näin hirmuista vauhtia ympyrää lentävän lepakon. Otus lensi niin lähellä, että pelkäsin  sen käyvän päälle. Jossain talon täytteissä sillä varmaan on pesä ja varmaan poikasetkin tähän aikaan vuodesta. Lepakon kun saisi kuvattua!

3 kommenttia:

  1. Meidänkin lähellä muutama aivan upea hevoskastanja. Pitäisi kunnon kameran kanssa mennä kuvaamaan, kännykällä on räpsäissyt pari kuvaa.
    Olen iloinen, että tänä kesänä Suomen reissuun osuu häitten lisäksi kummipojan rippijuhlat. Ylioppilaita tai muita valmistujia ei taida suvussa tai tuttujen lapsissa olla.
    Sunnuntain rauhaa!

    VastaaPoista
  2. Kukat kuin valkoiset kynttilät :))

    Täällä Pohjois-Karjalassa ei taida kasvaa kastanjoita, sillä en muista niitä nähneeni...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!