perjantai 23. heinäkuuta 2010

Päivä meni, uusi alkoi sadetta odotellessa

Katselimme taivaalla kierteleviä pilviä, mutta sadetta ei vaan saatu. Tuuli taisi puhaltaa pilvet toiseen maakuntaan.  Muutama tippa sitä jo lupaili, mutta ohi meni sekin sadepilvi vai olisiko se ollut hyvin, hyvin pikkuruinen ja paikallinen? Ukkosta ja vesisadetta lupaillaan, mutta ainakin meidät se on tänään ohittanut eikä edelliselläkään ukonilmalla satanut viittä milliä enempää.

Käväisimme päivällä vanhuksia katsomassa, tiskikonetta tyhjentämässä ja puurokattilaa pesemässä. Sanaakaan ei päästy vaihtamaan kahden kesken isän kanssa, mutta luin hänen ilmeistään, että hyvin ei mene. Hankala juttu. Solisluu ei kuulemma enää ole yhtä kipeä kuin aikaisemmin ja ensi viikolla on aika röntgeniin, välitarkastukseen.

Sitäkin hän murehti, ettei saa tehtyä enää mehuja, vaikka viinimarjat rupeavat vähitellen kypsymään. Isä ne on sinnikkäästi poiminut ja yhdessä he sitten höyryttäneet mehuksi. Meilläkin marjat rupeavat kypsymään, joten täytyy tiedustella, kävisikö heille ehkä minun reseptilläni ja pakastepurkkeihin tehtävä mehu. Lasipullojen kanssa tuhertamisen olen lopettanut jo vuosia sitten, eikä meillä ole kylmätilaakaan tarpeeksi pullomehuja varten kun ei ole kellaria.

Isä oli mielissään viemästämme Apteekkarin konjakista ja tilaamastaan kuminauhasta pikkuhousujensa korjaamiseen. Olisin vaihtanutkin kuminauhan, mutta se olisi kai ollut jo liian intiimiä. Olin ostanut hänelle kolme paria uusiakin pikkuhousuja sillä lupauksella, että jos malli ei sovi, niin otamme ne takaisin meidän isännälle.

Äidin mielialasta en osaa sanoa oikein mitään, sillä viestit olivat vähän ristiriitaisia. Hän ehkä ei pidä noista antamistani pikkupalveluista, vaikkei itse kuitenkaan saa niitä tehtyä. Tai sitten molemmat olivat vain väsyneitä. Uusi kotisairaanhoidon ihminen oli käynyt pesemässä heidät ja sekin varmaan väsytti.

Mummulan kylmiö paahtaa kuulemma pää punaisena, mutta niin täällä kotonakin jääkaappi temppuilee. Yläosassa on tosi kylmää ja alhaalla 15 astetta lämmintä, kun illalla panin mittarin sisälle. Huomenna ensimmäiseksi pitänee lukea käyttöohjetta. Tietysti näillä helteillä kaikki kylmälaitteet on kovilla.

Illalla lueskelin vähän dekkaria, pistelin vähän pistoja tyynyyni, mutta sitten sormet rupesivat hikoamaan niin että työ tuntui tosi tahmealta. Lopuksi tein parin tuolin prototyypit nukketaloon. Tai ensimmäiset kokeiluversiot "vähän sinnepäin". Olen nukkunut pari viime yötä tosi huonosti, vaikka parvekkeen ovikin on ollut auki, mutta mistäpä sitä viileää tulisi, kun mittari näyttää kolmeakymmentä ulkona ja sisällä. Jospa nyt tämä myöhään valvominen toisi kunnon unet?

4 kommenttia:

  1. Varmaan vanhempasi ovat iloisia, kun autat heitä ja ajattelet heidän parastaan. Muistisairaus on paha tauti, se muuttaa ihmisen persoonaa---.

    Jaksamista Villiviini, ja oikein hyvää loppukesää sinulle tv. Aili-mummo

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aili-mummo taas kauniista sanoistasi. Isä on iloinen, sen tiedän. Ehkä äitikin.

    VastaaPoista
  3. Ehkä voisit sille "nuoremmalle äidillesi" muistoissasi kertoa jollain hänelle sopivalla tavalla, että et tule häntä vanhana ja huonona hylkäämään.
    Luulen, että hän silloin joskus olisi osannut asiasta iloita, vaikka ei olisi osannut sitä sanoakaan eikä nykyistä kuntoaan uskomaankaan...

    VastaaPoista
  4. Kiitos mm mukana elämisestäsi ja viisaudestasi. Tuota pitää miettiä. Asia vain ei ole helppo syistä, joita en oikein voi tässä ruotia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!