lauantai 24. heinäkuuta 2010

Taloustöissä

Tänään oivalsin yhtäkkiä tämän: on aika aloittaa viinimarjojen säilöminen, jos aikoo olla nopeampi kuin  räksyt. Verkkoja ei meillä viritellä marjapensaiden päälle, ei vaikka marjat menisivät. Nyt ainakin yksi ämpärillinen isoja, ihania viinimarjoja on  tallessa ja pois rastaiden, varisten, harakoiden ja naakkojen ahneista suista. Poimin tuon sangollisen tunnissa, mutta perkaamisessa menikin tuplaten se aika, vaikken tehnyt muuta kuin riivin marjat suoraan purkkeihin, huiskautin vähän sokeria ja pari vadelmaa mausteeksi. Ja pakkaseen.

Meillä on hirmuinen määrä punaista viinimarjaa, äkkiä laskien noin tusinan verran pensaita, joista osa kylläkin jo kaiken satonsa antaneita. Nämä isot ja mehevät marjat ovat parhaasta päästä ja ensimmäiseksi kypsyviä, sillä ne ovat tontin aurinkoisimmalla paikalla. Näiden pensaiden  kohtalo sinetöityi muutama viikko sitten: ne muutetaan syksyllä toiseen paikkaan. Ensi kesänä nähdään, vieläkö saadaan satoa vai istuinko viimeistä kertaa näiden puskien juurella. Muiden puskien marjat voivat vielä odottaa rastaslaivuetta, ellen heti lähipäivien helteessä jaksa jatkaa projektia. Samoin karviaiset ovat vielä raakoja ja mustia viinimarjoja näyttää tulevan  olemattoman vähän. Vattuja poimin tänäänkin litran verran.

Nyt kun aamupalamarjoja on jo riittävästi eli 10 litraa näitä ja saman verran mansikanpuolikkaita plus vadelmia muutama litra, niin seuraavat ponnistukset kohdistuvat mehustamiseen. Meidän mehutehdas perustetaan ulos terassille ja takavuosina, kun olin nuorempi ja nopeampi, meni hanke niin, että yksi mehumaijallinen puhisi itsekseen terassilla ja minä jo poimin seuraavaa satsia. Lasken mehun suoraan kattilaan ja siitä pakastepurkkeihin. Sokeria on rippunen irrottamaan mehua.

Kun isä murehti mehutonta ensi talvea, niin aion esittää josko heille kävisi pakastemehu. Pitääkin muistaa tutkia, miten täynnä heidän pakastimensa on. Epäilemättä pohjalla on vielä sitäkin vanhempia aarteita kuin meillä. Se nääs on meidän kotivarasäilömme samalla, asia jota muuten fiksu mieheni ei käsitä. "Onhan kaupat olemassa", sanoo tämä sota-aikaan syntynyt ja pula-ajan elänyt lapsi.

Illalla en enää jaksanut muuta kuin kirjailla tyynyäni. Tästä vaiheesta se on mennyt aika paljon eteenpäin.

5 kommenttia:

  1. Ihku ihana tyyny on tulossa.Meilläkin piti aikoinaan kaikkia säilöä ja pakastaa. Kohtalon koura tarttui hiukkasen ankarasti ja nyt meille talven ruokaa säilöö K-kauppa.Kymmenen litraa laitoin mansikoita pikkupakkaseen ja odottelen josko joku mustikkakin sinne eksyisi. Jos ei niin kyllä niitä kauppiaalta löytyy. Elämä on opettanut jotain kuin hitaasti kävelyn ja hosuminen on seis.

    VastaaPoista
  2. Hei! Päädyin vanhaan blogiisi googlettamalla "tyttökouluasetus" :D (Luen kasvatustieteen perusopintoja) Löytyi useampikin kiinnostava juttu, palailen lukemaan paremmalla ajalla.
    Joko on viinimarjat kypsiä :O enkä minä ole ehtinyt mansikoitakaan pakastamaan, liekö jo myöhäistä, mustikoita ajattelin poimia kyllä :)
    Tuo kirjomus on muuten ihana!

    Terveisin: Heli, samannäköisestä kesäblogista.

    VastaaPoista
  3. Hieno tyyny, auringonlämpimät marjat on namia.

    VastaaPoista
  4. Meillä on viinimarjat vasta kypsymässä. Aina jää osa poimimatta eikä ne kelpaa edes räksille ;-)

    Tyynysi on hieno.

    VastaaPoista
  5. Olemme taas marjojen kanssa jäljessä: vadelmat vasta kypsyivät, viinimarjat ovat vielä raakileita :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!