maanantai 29. huhtikuuta 2013

Jäät lähtivät tänään

Isäntä tuli kaupasta ja käski panna äkkiä kengät jalkaan. Jäät lähtevät! Niinhän me riensimme sitä ihmettä katsomaan. Voimakas etelätuuli oli puhaltanut jäät jo meidän torpan kohdalta kauemmas kohti kaupungin keskustaa, mutta sainpa sentään otettu muutaman kuvan. Yritin kuvat niitä kaikkia kahta lokkia ja vihaista varista, jotka risteilivät järven yllä, mutta menestys oli huono. Linnut olivat minulle ja kameralleni liian nopeita. Muutamat mustat pisteet alimmissa kuvissa ehkä ovat lintuja.




Tuuli on ollutkin tänään aika voimakas. Se on esimerkiksi heittänyt naapurin puolelta jonkun rakennuslevyn meidän pihaan ja luultavasti vielä ruusupensaan päälle. Hoitakoon naapuri itse levynsä omalle puolelleen. Mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että jos tuuli tuo pihaan irtaimistoa, niin eikö silloin ole oikeus ottaa irtotavara itselleen? Mies ei kannattanut ajatusta.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kansallinen veteraanipäivä

http://www.youtube.com/watch?v=arKxCiTZoyQ

Meidän veteraanimme ei enää jaksanut lähteä juhlaan, vaikka mieli teki. 

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sadetta

Vaikka iltapäivä ja iltakin ovat olleet sateiset, on päivä ollut aika aurinkoinen. Kirjoissa tavataan joskus tässä kohdassa lukea, että jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kävin ystävän luona iltapäiväkahvilla ja se jo piristi kovasti. Keräsin vähän kirjoja hyväntekeväisyyteen ja se paitsi ilahdutti lahjan saajaa, erityisesti myös meidän isäntää, kun talossa on pari kirjapinoa vähemmän.  Sain kuvani valokuvaamosta. Edes tukeva kaksoisleuka ei harmittanut kuin ihan vähän. Heh, rajasin kuvan leuasta poikki.

Sadepäivästä ei kuitenkaan ollut suotuisaksi kuvauspäiväksi, joten tässä varakuva pihan krookuksista. Viime vuonna näitä oli vain pari, kolme kappaletta. Piha alkaa onneksi - toivottavasti - kuivua sen verran, että isäntä pääsee ajelemaan lehdet silpuksi. Kuva sopii oikein hyvin näin harmaaseen päivään.


Yksi onnenkantamoinen vielä tälle päivälle. Minähän tein pari päivää sitten kuvahankintoja kirjaani. Suurin osa on tietenkin sukuarkistoista ja niin ollen ilmaisia, mutta kaksi ostin museoalalta. Eilen kellot alkoivat kilkattaa toisesta kuvasta, kun sain museovirastosta vanhan kuvatekstin. Ei hitsi vie, tämä ei voi olla oikea rakennus. Niinhän asia sitten osoittautui olevankin, vaikka yhdessä käyttämässäni lähdeteoksessa väärää kuvaa oli vaivatta käytetty tarkoittamassani yhteydessä. Nyt on odotettava maanantaihin ja toivottava, että oikeakin kuva löytyisi. Muuten ei auta muu kuin sepittää uusi kuvateksti väärään kuvaan.

Taas kerran tuli todistettua se, miten helposti virhe tai väärä tieto voi kertaantua ja miten huolellisesti kaikki lähteet pitäisi saada tarkistettua. Oma vaistoni on pitkään sanonut, että mainittu kuva ei millään voi olla oikea, mutta liikaapa luotin suureen kustantajaan. Ja museovirastoonkin. Onneksi saan asian vielä korjattua.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kevättä ja aurinkoa!

Kuten kuvasta näkyy, meilläkin sinivuokko kukkii pihassa:


Lumikello on löytänyt kokonaan uuden kasvupaikan. Tähän asti sitä on ollut pelkästään pensasaidan juuressa, mutta nyt se yllätti. Siemen on lentää liihotellut tontin poikki talon syrjälle nurmikolle. Tai siis sammalikkoon.


Otin kolmannenkin kuvan nurmikolle levinneistä krookuksista, mutta sen taidan säästää päivään, jolloin ei ole muuta esiteltävää ;-)

Päivä on ollut ihanan aurinkoinen, mutta sitttenkin aika kylmä. Vilu tuli, kun puseroisillani juttelin tovin naapurin rouvan kanssa meidän postilaatikolla.

Sain kirjaani varten viimeiset kuvat, toisen museovirastosta, toisen omalta museolta ja lähetin ne saman tien eteenpäin. Hyvä juttu, näitä juuri olin kaivannutkin, mutta hitsi vie, ne eivät tulleet ilmaiseksi. Nyt ei enää tule muutoksia, paitsi tietysti mahdollisten virheiden korjailua. Odotan jännityksellä ehdotusta kanneksi ja ylipäätään koko visuaalista ilmettä. Ja aikataulua. Ja sitä vedosta. Tämä viimeinen muutos tietysti vaikuttaa jotain, mutta ei varmaan dramaattisesti mitään.

Ei päivä pelkästään iloa ja aurinkoa ole ollut. Isä oli ollut terveyskeskuksessa, mutta lähetetty kotiin odottamaan kutsua jatkotutkimuksiin. Oireet voivat merkitä mitä tahansa, pahimmasta mahdollisesta lievempiin vaihtoehtoihin. Ääni oli hyvin väsyneen miehen ääni, mutta hän olikin vasta kotiutunut reissulta kun soitin. Parin tunnin odottelu oli onneksi ollut mahdollista viettää makuulla, mutta oli se siltikin ollut pitkä odotusaika.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Apeaa ja äksyä mieltä

Auto sai kesätöppöset alleen ja minä otin kunnon päivänokoset. No, mahtui päivään sentään jotain muutakin.

Posti toi mukavan Nuutajärvi-kirjan, jossa on tehtaan ja kartanon historiaa ja paljon kuvia vanhimmasta tuotannosta. Siksi tämä kuva on paikallaan, vaikkei osoitakaan kovin suurta taiteellisuutta asettelultaan. Esineet puhukoot puolestaan! Oiva Toikan linnut ovat kaikille tuttuja, olisikohan tuo iso huutonettilöytö Fasaani? Luullakseni pienikin on nuutajärveläistä alkuperää, ehkä tullut joskus kaupantekijäisiksi. Tuo kaunis malja on Kerttu Nurmisen; nimeä en muista. Alla mieheni äidin kirjailema liina ja perintönä tullut neulavati tai vastaava pieni hopea-astia. Rillit ovat miehen soittolasit.



Se miksi nostan Nuutajärveä esille, on närkästykseni siitä, että omistajafirma, Suomen muistaakseni vanhin tai toiseksi vanhin teollisuusyritys Fiskars aikoo sulkea omistamansa Nuutajärven lasitehtaan. Väitetään, että Hämeen ammattikorkean lasikoulutus jatkuisi siellä, mutta millä eväillä, jos tuotanto katoaa? Tuotanto ja osaaminen toki siirretään Iittalan tehtaalle, mutta ties kuinka moni jää työttämäksi. Ja mitä tapahtuu Lasikylälle, alueen vetovoimaisimmalle turistikohteelle ja paikkakunnan asukkaille? Toivottavasti joku äveriäs lasitehtailijaksi haluava tulee paikalle ja ostaa tehtaan.

Toinen apeuden syy liittyy pikakäyntiin isää tervehtimässä. Hän on saanut ainakin kahteen kertaan lievän sairaskohtauksen, joka tosin on mennyt muutamassa minuutissa ohi. Tänään olo oli kohentunut niin nopeasti, että isä arveli, että ambulanssikyyti ei nyt ole tarpeen. Hän tietää itsekin, että ensin voi olla jotain lievää ja sitten yhden kerran isompaa. Melekin tuntui kuin hän jo sitä odottaisikin. Ei ole kiva asua yksin leskimiehenä ja ikävöidä niin vaimoa kuin kaikkia edesmenneitä kavereitaan. Yksi parhaimmista odottaa parhaillaan hautaan siunaamista.

Vein isälle luettavaksi kolmannen serkun kirjoittaman sukutarinan. Itse luin sen viime viikolla ja tiiviisti yhdellä istumalla. Vaikka teos kertoo eri sukupolvista kuin oma kirjani, niin mieleni on hyvä. Arvot ja aatteet, jotka pääasiassa syntyivät omassa mielessäni ja saivat omat muotonsa, ovat olleet konkreettisesti totta seuraaavan polven elämässä. Odotan vedosta, jonka melkein veikkasin tulevan tänään. Eikö mitä. Ehkä huomenna?

Mukava sunnuntai, jos en sanoisi: vallan ihana

Olipa tänään ihana päivä. Pihan routa taisi sulaa, kun vielä eilen tammen alla ollut vesilätäkkö oli aamuun mennessä hävinnyt. Pihan lumikellotkin ovat jo vapautuneet lumivaipastaan. Krookuksia vielä odotellaan.


Puutarhalta tuli viikolla kaksi isoa laatikkoa taimia. Suurin osa pääsi jo perjantaina multaan, mutta sitten sekä multa että pytyt loppuivat. Amppelimansikat pitää muistaa huomenna istuttaa johonkin, ennen kuin seuraava taimilähetys saapuu. Siemeniä en vielä ole pistänyt multaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kuuliaisesti ohjeen mukaisesti liotin Uuden Seelannin pinaatin siemiä, mutta taisin liottaa liian kauan, kun vain kaksi iti. Ja toinen niistäkin on jo kuollut. Toivottavasti kaupan taimet juurtuvat ja pysyvät hengissä siksi kunnes saan ne varsinaisiin ruukkuihinsa. Osa menee kasvihuoneeseen.

Tänään vietin mukavan iltapäivän tapaamalla ns. vanhoja kollegoita. Menneitä ei paljon muisteltu, mutta sitäkin enemmän pohdittiin omia ja vähän yhteisten tuttujenkin kuulumisia. Hauskaa olio. Emäntä oli valmistellut meille erinomaisen sunnuntailounaankin.

Aamulla ennen lähtöä otin kuvan pesänrakentaja-oravasta. Pesän suuaukon kuvasin jo eilen. Luullakseni orava nyppi puista kaarnaa ja ehkä naavaakin pesän pehmusteeksi. Siltä tuo touhuaminen ainakin näytti.






torstai 18. huhtikuuta 2013

Sekalaista, sekalaista

Taas yksi päivä illassa, jotten sanoisi yössä. Aika vilahtaa juuri niin nopeasti kuin kuulemma eläkeläisillä kuuluukin. Vähän olen tehnyt käsitöitä ja lueskellut muutaman luvun uusinta Donna Leon -kirjaa nimeltä Turvasatama. Komisario Guido Brunetti on suuri suosikkini. Mies hoiti asioinnin eli kävi kaupassa ja apteekissa.

Olkapäätä särkee yhä edelleen. Tässä on jo mietittävä lääkäriin menoa, jos ei vaiva vähene. Olisikohan se rasitusvamma tietokoneella istumisesta? Itse saan etupuolen voideltua Feldenillä, mutta lapoihinkin pitäisi saada rasvaa. Mies on ilmeisen hajuallerginen, joten kaikki vähänkin tuoksuvat rasvat ja rasvaamiset ylipäätään ottavat hänellä koville. En tänäänkään viitsinyt vaivata häntä, vaikka kieltämättä se olisi tehnyt hyvää. Pitäisiköhän yrittää jollain paistinlastalla tai nuolijalla?

Illalla isä soitti ja pyysi hankkimaan adressin. Taas yksi hänen vanhoista, hyvistä kavereistaan on siirtynyt rajan toiselle puolelle. Tämän minäkin tunsin lapsuudesta lähtien, mutta kun ikää oli 95 vuotta, niiin eihän suruviesti varsinainen uutinen ollut. Isä oli silti kovin haikea: nyt on taas yksi soittokaveri vähemmän. Muutenkin hän kertoi olevansa äärettömän väsynyt. Tänään häneltä oli otettu verikokeet, mutta mahtavatko ne kertoa mitään uutta? Ikä ja murheet painavat. Jotenkin sitä pelkää jokaista soittoa, ettei vaan taas olisi tullut sairaalareissua. Matalapaine ottaa erityisen koville.

Se on joka tapauksessa mainio juttu, että hoitaja käy kotona ottamassa nuo labrat, ettei 91-vuotiaan tarvitse rollaattoreineen olla terveyskeskuksen jonossa. Josta tulikin mieleen, että en tänään muistanut tilata itselleni lääkäriaikoja. Nyt taas monet asiat kasaantuvat; pitäisi päästä silmälääkäriin ja sisätautilääkärille. Kampaajan sain sentään tilattua ja tuli kutsu silmänpohjakuvaukseenkin. Olisikohan harmaakaihi lisääntynyt, kun näkö tuntuu yhtäkkiä huonontuneen? Onhan näitä vaivoja enemmänkin kuin omaksi tarpeeksi.

Odottelen kirjan vedosta minä päivänä tahansa luettavakseni. Ehkä huomenna, ehkä perjantaina? Sunnuntaina on tiedossa kyläilyä, joten toivottavasti siihen ei tämä ruljanssi kuitenkaan osuisi. Vierailupaikka on sen verran harvinainen, että sitä en mielelläni peruuttaisi. Kollegatapaamisesta on kysymys.

Huomennakin on mukavaa menoa: seurakunnan yhteisvastuulounas, johon osallistumisesta on meille jo tullut traditio. Ja sitten riennetään matkahuollosta hakemaan taimipakettia. Saas nähdä, mitä sieltä nyt tulee. Viimeksi tuli muutama siemenpussi ja sitä ennen parit kukkasipulit. Nyt saattaa tulla jo vähän isompi lähetys. Koko piha ei enää ole lumen vallassa... Sen verran lumi sulanut, että mies tilasi "rengasukot" vaihtamaan kesärenkaat auton alle.

Pääsiäiskaktus kukkii villinä. Kuvaaminen vain oli vaikeaa, sillä suurin osa kukista on lasia vasten enkä uskalla liikauttaakaan tätä.


Oikeasti nyt ollaan perjantaissa, mutta kello näyttää torstaita. En osaa vaihtaa siihen oikeaa aikaa enkä oikeastaan niin välitäkään.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Mustarastas ilmoittautui. Kun ei näillä keleillä juuri tule istuttua terassilla, en tiedä miten pitkään se on laulanut, mutta tänään ainakin laulu maittoi. Ja pihan kaivelu oikein kaverin kanssa. Nuo vaaleat rannut kuvissa ovat haamuja. Otin kuvat ikkunasta, jonka takana kasvaa pensaita. Se kuva epäonnistui kokonaan, jossa mustarastas oli juomassa. Lätäkkö jäi juuri kuvien ulkopuolelle.




Jossain kohtaa pihaa siis lumikin on jo sulanut. Kuten näkyy, meillä ajellaan lehdet vasta keväällä. Nyt niiden alta on varmaan mukava kaivella matoja ja muita ötököitä ainakin siitä päätellen, miten toimeliaasti linnut lehtiä kääntelivät.

Tutkin puutarhaluetteloita ja taas teki mieli tehdä tilaus. Haluaisin matalan rautatieomenapuun pihaan, mutta epäilemättä nurmikonleikkaaja vastustaa ajatusta. Toinen, mitä haluaisin pihaan on keltaisena keväällä kukkiva vuohenjuuri. Ei siis vuohenputki, se kamala rikkakasvi, jota meillä on ennestään vaikka muille jaettavaksi. Sattuisiko kenelläkään olemaan ylimääräistä juurakkoa tuosta ensin mainitusta?

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Sataa

Vettä on satanut hiljakseen koko päivän. Kevät tulee, mukava juttu. Ensimmäiset lokit ovat saapuneet paikkakunnalle ja varmaan liuta muitakin muuttolintuja. Sirkuskin on tullut kaupunkiin, mutta tietenkään mulla ei ollut kameraa mukana, kun ajoimme ohi. Komeasta maailmanpyörästä olisi saanut kivan kuvan. Yritin etsiä vanhaa kuvaa, muttei sellaistakaan löytynyt tähän hätään. Eikä muutenkaan mainittavia kuvia. Tämä on vanha ja nykyistä kauniinpana päivänä otettu. Kaikesta päätellen olen kuvannut ikkunan läpi, kun nuo vaakasuorat oksat muistuttavat kovasti meidän tammen oksiamme.


Muuten ei muuta mainittavaa tässä päivässä. Ei hyvää, ei pahaa, vaan harmaata, tasaisen harmaata. Alakerrassa tosin on yksi pahantuulinen mies, täytyykin mennä katsomaan, uskaltaako sinne mennä. Vai pitäisikö heittää ensin karvalakki ovesta? Niin että hyvää viikkoa vaan teillekin!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kaktus innostui kukkimaan

Punainen pääsiäiskaktus avasi silmänsä juuri ja juuri pääsiäisen jälkeen. Nyt se on jo täynnä kukkia, joskaan tämä kuva on otettu vasta nuppuvaiheessa. Pitääkin muistaa kuvata se uudestaan.


Kevät taitaa olla sittenkin tulossa. Vesi lorisee jo pihassa ja pikapuoliin varmaan lumikellotkin vapautuvat päällään olevasta lumikuormasta. Fasaani on palannut pihaan ja huutaa kaikin voimin emäntiä itselleen. Sain vihdoin ja viimein muutamat sipulit ja siemenet multaan. Panttasin niitä pääsiäisen ja pienen lomareissuni takia.

Mahdoinko kertoakaan, että olin heti pääsiäisen jälkeen pari päivää ystävien kanssa maailmaa parantamassa. Voi, kyllä se taas parani! Tällaista toinen toistemme tukemista minä tällä hetkellä kutsun tukisukka-asiaksi. Meidän ikäisten tapaamisissa suurta roolia näyttelevät omat ja vielä elossa olevien vanhempien sairaudet. Tällä kertaa tavallistakin suurempaa. Kahdella äidillä oli sairaalareissu, toisella juuri takana, toisella edessä. Lapsemmekin alkavat olla hyvässä keski-iässä ja yhtä toista vaivaa heilläkin. - Mutta meillä oli kivaa!

Vaivoista puheen ollen, minulla on tapana iskeä varpaani milloin mihinkin. Kuten olen moneen kertaan valitellut. Eilen taas sattui. Yläeteisen toinen lamppu on jo pitkään ollut pimeänä eikä mies jostain syystä saa aikaiseksi vaihtaa sitä. Nyt hän oli jo nukkumassa ja vetänyt ovenkin kiinni eli minä taapersin pimeässä kohti sänkykamaria. Enkös sitten iskenyt pikkuvarpaan oikein napakasti kynnykseen tai ovipieleen. Kynsi lähtee, se on varma. Asiaa edistää se, että jo tänään olen kolhinut saman varpaan muutamaan kertaan. Tuntuu yhtä makealta joka kerta.

Lähden aloittelemaan pienen boleron neulomista. Ohje oli pääsiäisen Kotivinkissä ja ajattelin sen olevan tarpeeksi nopea ja helppo käsityö. Langan kerimisessä meni kylläkin vaikka miten paljon aikaa, sillä lankaa tuntui riittävän ja riittävän vaikka miten paljon vyyhdeltä. Saa nähdä miten siitä kutominen sujuu. Ohutta on. Esittelen aikaansaannokseni sitten kun on jotain esiteltävää.

Leppoisaa viikonloppua!


torstai 11. huhtikuuta 2013

Kakkupäivä

Tänään kakutin oikein urakalla. Syntyi kolme maustekakkua, ihan tavallista, tavallaan hyväntekeväisyyteen. Siinä tämä iltapäivä melkein menikin. Miehellä oli eilen kauppalistalla kardemumma, mutta se oli jäänyt ostoskärryyn. Onneksi en itse ole maistelemassa kakkujani.

Jostain syystä hartiat ovat olleet monta päivää tosi kipeät. Kipu ei hellitä, vaikka miten yrittäisin jumpata. En varmaan ole keksinyt tähän vaivaan sopivia liikkeitä. Kipukoukku auttaa hetkeksi, mutta vain pieneksi hetkeksi. Pitäisi saada värvättyä tuo aviomies hieromaan, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Buzzadorin urani taitaa saasa vihdoinkin jatkoa, kun tuli kutsu Hälsans kök -nimisten kasviseinesten maisteluun.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mikael Agricolan päivä

Hyvää suomen kielen ja Mikael Agricolan päivää kaikille!  Iki-ihana mummokalenterin kuva juhlistakoon päivää.



Minulle tähän päivään taitaa liittyä jotain symbolista. Voin ehkä pikapuoliin kehua itseäni esikoiskirjailijana. Tai no, lainausmerkeissä, sillä palvelukustanteita eivät oikeat kirjailijat ja oikeat kustantamot taida pitää minkään väärtteinä. Eikä yksi kirja vielä tee kirjailijaa, ihan oikeasti.

Tulossa on palvelukustanne ja tämähän on jotain täyskustannetun ja omakustanteen välistä. Itse on ostettava tietty kappalemäärä kirjoja ja vastapalvelukseksi kustantaja hankkii tarvittavat EAN- ja ISBN-koodit, huolehtii kontaktit kirjakauppa- ja kirjastokatalogeihin, tekee vähän mainosmateriaalia. Ja ennen kaikkea taittaa ja painaa sen kirjan ilman, että minulla olisi huolenhäivääkään siitä. Lähestyin muutamaa kustantajaa, mutta sitten en enää malttanut mieltäni.

Suunnilleen kuukauden päästä minulla pitäisi olla laatikollinen kirjoja odottamassa ostajia. Sen ensiostoksen saa myydä halvalla tai kalliilla tai vaikka lahjoittaa pois. Laskeskelin kyllä, että iso osa siitä taitaakin kulua sukulaisille ynnä muille, jotka tuskin kokevat tarpeelliseksi avustaa kirjailijaparkaa taloudellisesti. Tai joita minulle ei tulisi mieleenkään ruveta rahastamaan. Tänään joka tapauksessa palautin ensimmäisen vedoksen kustantajalle. Niin että totta siitä tulee. Jännittää, mikä tämän tyyppisen sukutarinan - romaanin ja historiakirjan yhdistelmän - vastaanotto on.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Takana hyvä viikko

Kyllä vaan, tämä on ollut mainio viikko.


On tavattu sukua ja ystäviä pääsiäisen merkeissä. Heti tiistaina lähdin tapaamaan rakkaita ystäviä ja siltä reissulta kotiuduin vasta eilen. Ah miten hyvien ystävien seura voikaan virkistää ihmistä. Maailmaa tuli parannettua oikein urakalla ja mukavaa oli aamusta iltaan. Nuorena tosin päivät olivat selvästi pitempiä ja yöt lyhyempiä. Jostain kumman syystä.

Kotona odotti toivottu viesti, joka liittyy kirjaani. Kuten kerroin jo aikaisemmin, niin pinna katkesi enkä enää haeskele täyskustantajaa, vaan pistän myös omaa rahaa likoon. Asiat lähtevät pian rullaamaan.

Eilen ja tänään on käyty myös matkahuollossa ja haettu kaksi pientä nyyttiä kukkasipuleita. Paketit edustavat luultavasti tilavuudeltaan noin sadasosaa tulossa olevista lähetyksistä.

Hyvää viikonloppua!