Itse en tietenkään muista tapauksesta mitään, mutta albumissani on sinä päivänä otettu sukukuva: tuore isä, mummi, vaari ja kaukaisempi sukulaispariskunta. Silloin isillä ei ollut asiaa synnytysosastolle, valokuvaamisesta puhumattakaan. Varhaisin valokuvani on otettu noin puolen vuoden iässä, oikein kai valokuvaamossa lampaantaljan päällä nakupellenä.
Tämä valkoinen narsissi taisi muuttaa viime kesänä ystäväni pihasta meille ja näin upeasti se kukkii voikukanlehtien ja muun rikkaruohikon keskellä.
Tämä oli se iloinen osuus. Tälle viikolle on osunut ikävääkin. Riki Sorsa ja Lasse Mårtenson olivat jo valmiiksi mielessä, vaikkeivät he tietenkään meidän tuttaviamme olleet. Kolmas tuttu vainaja oli iäkäs herra, joka vielä äidin arkulla piti kauniin muistopuheen. Adressin lähetimme. Mutta sitten kun tuli tieto tuttavamme poismenosta, se kosketti kovasti. Mies varsinkin tunsi kaverin oikein hyvin, soittokaverinsa, ja olin minäkin tämän, kuten puolisonsakin tavannut monen monta kertaa. Tänään tuli viesti kouluaikaisen rehtorini kuolemasta. Reksistä en tiedä, mutta tämän toisen lähtö tuli äkkiä ja yllättäen.
Voisi sanoa, että tuli muistutus kuolevaisuudesta. Se on selvä, että tässä iässä alkaa jo kavereitakin mennä sivusta ja jos jollakulla on vielä omat vanhemmat, niin heidänkin poismenonsa on vain ajan kysymys. Kuten isäni 94 v. sanoikin, kun pyysi minua lähettämään adressin vanhan sotakaverinsa omaisille.
Ettei nyt ihan suruun pääty tämä yö, niin muistinkohan viimeksi mainita, että tein kirjastani facebook-sivun (Anna Olsoni pappilanneidistä kamreerskatädiksi). Kirja on vielä painossa, mutta ilmestyy tämän kuun aikana.
Onnea syntymäpäivänäsi ja siitä eteenpäinkin! Toivottavasti sait vielä nukuttua ja pääsit/pääset tänään syömäänkin muualle kuin omalle terassille :) Me kävimme eilen pitsalla ravintolassa.
VastaaPoistaJuu, syömässä käytiin.
Poista