Villiviinin blogi

Juhlien jälkeen seuraa arki

2012-01-27T19:36:00.002+02:00

Hehkuttelin vielä eilisen ja keskiviikon mukavissa tunnelmissa, venyttelin sohvassa ja mietin laiskasta, mitä tänään tekisin ja milloin viitsisin herätä kunnolla ja kömpiä ylös. Eipä siihen tarvittu kuin yksi puhelinsoitto, kun hyppäsin pystyyn.

Kliivia kukkii

Velimies nimittäin soitti ja raportoi faijan kuulumisista. Isä oli hädissään soittanut, että nyt häntä jo ollaan kyöräämässä kotiin. Lääkäri oli puhunut maanantaista, mutta voi olla, että huonokuuloinen faari ei ihan kaikkea ollut ymmärtänyt tai ehtinyt saada langanpäästä kiinni. Tilanne on kuitenkin se, että vaikka mies ei kunnolla pysy tolpillaan eikä liiku ilman rollaattoria edes vessaan ja pelkää hillittömästi kaatumista, niin puhutaan kotiuttamisesta. Mutta sitä se tiesi, kun fysioterapeutti oli kävelyttänyt häntä. Isä puhui yhdestä kerrasta, hoitaja "useammasta" kerrasta. Matka 30 m, lepo, matka 15 m.

Raskauttava asianhaara kai on se, että isä on nyt muutamana päivänä käynyt lähes henkensä kaupalla katsomassa äitiä toisella osastolla. Nyt, kun siihen on mahdollisuus. Mutta ettäs lääkäri kehtaakin pelotella vanhaa, tuon kuntoista miestä kotiuttamisella. Eilen ainakin hänellä oli vielä tippa kädessä, mutta kun ei ollut verenpaineenmittauspäivä, sitä kun ei sairaalassa tarvitse kuulemma niin usein kuin peräti kerta päivässä mitata, niin en tiedä onko paineet kohentuneet todella matalista lukemista. Ainakin eilen hän tarvitsi myös lisähappea - siitäkin hoitaja kehtasi motkottaa, että pitää sulkea hana kunnolla, kun happi on niin kallista. Voi elämän kevät!

No, minähän otin puhelimen kouraan ja ryhdyin soittamaan virkailijoille, että eihän kotiuttaminen vielä voi tulla kysymykseenkään. Se on semmoinen juttu, että sodan käynyt ja haavoittumisesta selvinnyt veteraani ei niin vain tunnusta kipujaan. Huultakin faija jaksaa heittää, mutta pitäisi varmaan vain maata sängyn pohjassa kuin lahna ja sanoa ööö. Labrat otetaan maanantaina, selvisi puhelussa, joten ei häntä ainakaan silloin heitetä ulos. Heitteillehän ei ketään saisi jättää. Silti taitaa olla edessä taistojen tie.

Pelottaa, mutta taistelusapelia hiotaan, puukkoja teroitetaan ja puntareita etsitään, elleivät asialliset puheet riitä. Kyllä minä vähän jo huutamistakin harjoittelin, joten saa nähdä, kutsutaanko meitä neuvonpitoon, kuten vaadin. Isähän on päästään sentään ihan vielä tolkuissaan, jos kuulee mistä puhutaan. Äidin vastaava palaveri sinänsä oli asiallinen ja hyvä kokous näiden samojen tyyppien kanssa. Hyvä kokous, vaikkei asia ole lähes puolessa vuodessa mihinkään edennyt, mutta kun se etenee vain niin, että riittävä määrä muiden ihmisten omaisia poistuu tästä maailmasta.

Valitettavasti eväät ovat aika vähissä, jos nämä ottavat tiukasti sen kannan, että isä pärjää vielä kotona, pelkäsi taikka ei, eli ei vielä ole saanut tarpeeksi kotipalvelun käyntikertoja. Kuten veljeni sanoi, niin silloin voivat saman tien tilata ruumisarkunkin. Kun viimeksi yritin saada luottamushenkilöiltä apua, niin nämä veijarit eivät edes sähköposteihin viitsineet vastata, puhelimesta puhumattakaan. Mutta minähän en olekaan heidän potentiaalisia äänestäjiään.

Jotain muutakin päivään sentään kuuluu. Löysin ihastuttavan kirjan nettidivarista: suomalais-ruotsalaisen sanakirjan jostain 1900-luvun alkupuolelta, olisiko vuodelta 1914 tai jotain sellaista. En minä niinkään niiden ruotsin sanojen takia, vaan vanhojen suomen sanojen. Lueskelin kirjaa ihan huvikseni. Lisäksi jatkoin taas pienen pätkän "taustatutkimustani" eli pitäjänhistorian lukua, nyt tiedätte mitä varten.

Ikävän päivän jälkeisen illan piristykseksi mies ehdotti taas mäti-smetana-lettuiltaa ja näin tapahtuu.
Mukavaa viikonloppua!

Merkkipäivä

2012-01-26T02:08:00.001+02:00

Syntymäpäivät on nyt juhlittu ja hyvin meni. Veteraani ja puolisonsa jaksoivat olla kahvipöydässä hämmästyttävän pitkään, isä peräti kolme tuntia. Äiti pääsi sänkyynsä hieman aikaisemmin, mutta istui kuitenkin muiden mukana hänkin. Se oli isälle tietysti erityisen suuri ilo.

En nyt ns. sattuneesta syystä esittele tämän enempää juhlissa ottamiani kuvia. Tuo kaunis ruusukimppu oli kunnalta ja siitä täydet pisteet. Sen verran isä on kunnanhommissa ollut, että ilman muuta ansaitsi kukkaset, jotka kai tulivat hänelle itselleenkin suurena yllätyksenä. Myös seurakunta oli tilaisuudessa edustettuna. Pappi ei tosin ollut ennestään tuttu eikä muutenkaan ihan kartalla, kun joutui tenttaamaan isää aina ammatista ja kotipaikasta lähtien. Tarkistipa vielä syntymäpäivänkin, heh-heh. Onneksi oli osannut tulla oikeana päivänä paikalle. No ei se mitään, ammattipuhuja osaa virittää keskustelun vaikka sitten kyselemällä sitä, mitä ei tiedä.

Kun nyt kakuissa ollaan, niin tässäpä parit makeat pikku kakkuset:

Elvarin korut ovat ihania! Nämä ostin ensi sijaisesti ajatellen nukkekotimaailmaa, mutta saa nähdä raaskinko napsia kiinnittimiä irti vai en. Näitä myydään Punomossa ja linkki oikeaan paikkaan on Elvarin sivuilla. Ihan halvoista kakuista ei ole kysymys, mutta pari päivää mietittyäni tulin siihen tulokseen, että nämä on saatava! Maksoi mitä maksoi. Hintaa oli yhtä paljon kuin kahdessa ihanassa kinuskikakussa yhteensä, mutta yhtään en kadu.

Mietin hyvän tovin, kirjoitanko tästä yhdestä jutusta vielä vai en. Kun se ajoittui sopivasti suvun vanhimman syntymäpäivälle, niin ehkä se on kerrottava (pakko!) silläkin uhalla, että homma vielä menee puihin. Tekeillä näet on tarinakokoelma, jonka keskushenkilö on isänisän isoäiti eli tarinat elävät 1800-luvun tapahtumissa, toden ja tarun rajoilla. Synopsis ja ihka ensimmäinen luku menee tänään kirjekuoreen ja lähtee huomenna kirjoitustyöni ohjaajalle kommentoitavaksi. Ettei vähän jännitä? Mutta tuli se vaikka bumerangina takaisin varustettuna isoilla punaisilla henkseleillä, niin nyt se on edistynyt tosiaan tähän vaiheeseen. Ja kun asiasta kertoo julkisesti, niin se ainakin varmistaa toteutumisen jossain muodossa. Ihan vielä ei kuitenkaan kannata jättää ennakkotilauksia.

----

Ja niinhän tässä ollaan taas kerran keskellä yötä. Tällä kertaa viipeen aiheuttaja on printteri, jonka kanssa taistelin ainakin tunnin. Ensin oli mustekasetti lopussa. Se tyhjenikin yllättävän nopeasti ja lähes varoittamatta. Sitten en meinannut saada uutta kasettia ängettyä paikalleen, mistä kone tietysti suuttui. Lepyttelyyn meni aikaa. Nyt se taas pelaa ja mainostamani kirjekuori on suljettu.
Kauniita unia!

Juhlat mielessä

2012-01-24T18:28:00.002+02:00

Huomenna on merkittävä päivä. Tämä pienoisen piltin kuva on otettu noin 89 vuotta tai ehkä 88 ja puoli vuotta sitten.

Kuulen oikein mielessäni joulurauhan julistajan vakaan äänen: "Huomenna, jos Jumala suo...", niin tämä Piltti-pienoinen, nykyinen suvun vanhin, täyttää 90 vuotta. Sitä me lapset puolisoinemme aiomme juhlistaa kakkukahveilla. Teimme hyvän periaatepäätöksen, että turhan hälinän välttämiseksi jätämme omat mukulamme jälkikasvuineen koteihinsa, mutta se ei taida mennä aivan niin kuin ajateltiin. Osa lapsenlapsista on ilmeisesti kuitenkin paikalla, osa ei. Kahvit ja kakut viedään sairaalaan ja sekin on sovittu, että äiti kärrätään omalta osastoltaan yhteiseen juhlaan. Veteraanienkin lähetystö on tulossa onnittelemaan. - Sitähän ei koskaan tiedä, mutta tuskin kummallakaan on enää ainakaan monia syntymäpäiviä edessään.

Isä oli jo sitä mieltä, että syntymäpäivä on peruutettu, mutta taitaa loppujen lopuksi olla aika mielissään, kun sittenkin ne yhteiset kahvit juodaan. Tuskin hän enempää kuin äitikään jaksaa pitkään istua seurassamme, mutta hyvä jos edes hetken. Isä on edelleen kovin uupunut ja on sitä mieltä, ettei enää palaa kotiin. Verenpaine ja tulehdusarvot ovat olleet pahasti pielessä, mutta ainakin osittain lääkitys on purrut. Emme mekään voi pitkään olla omaa tautiamme levittämässä.

Suureksi ilokseni täällä kotona yksi kasvi yllätti. Ostin joskus viime talvena kliivian siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa näkisin hänen kukkivan. Kun tänään kastelin kukkiani, niin eikös sieltä lehtien välistä pilkistäkin selvät punaiset nuput. Otin kuvan, mutten muistanut kantaa kameraa yläkertaan. Jospa sitten kun nuput aukeavat, saan oikein kunnon kuvia.

Vaalit valvottu

2012-01-23T17:49:00.000+02:00

Minun vaalivalvojaiseni olivat kyllä ihan vaan kotona. Kiikkustuolissa istuin ja jännäsin. Seuraavasta kierroksesta tulee varmasti äärimmäisen jännittävä. Tuli presidentti kummasta hyvänsä, niin uskoakseni saamme harkitsevaisen ja pätevän maan isän. Se kyllä on todettava, että ottaisin mieluummin hänen rinnalleen maan äidin kuin toisen frakkipukuisen vastaanottamaan vieraita itsenäisyyspäivän kutsuille.

Vaikka pääsipä Saulikin heti munimaan, kun kehui tänään (?), miten mukava on tulla kotiin, missä lämpöisen lieden ääressä odottaa rakastava vaimo, joka on jo keittänyt ruoan valmiiksi ja silittänyt paidankin huomiselle. Tämä lausunto, niin totta kuin se onkin ja vaativaa virkaa havittelevalle ehdokkaalle äärimmäisen tärkeä tuki, sataa ääniä suoraan kilpakumppanin laariin. Nih! Jenni-rouva sentään hoitaa vaativaa omaa työtään ja sen lisäksi valmistelee väitöskirjaakin.

Minusta on turha sanoa, että Sauli edustaa vanhakantaista sukupolvea, joka on tottunut saamaan kotipalvelut vaimoltaan. Muistaakseni olemme suunnilleen saman ikäisiä ja kyllä jo silloin, kun olin nuori perheenäiti niin pidettiin itsestään selvänä, että mies osallistuu kotitöihin. Enemmän se on asennekysymys.

Lunta on tullut lähes varkain. Tämä epämääräinen kasa on lumen painamaa rodoa sekä vuoristomäntyä. Jos olisi kauroja, ne olisivat polun laidassa näiden takana. Jänöjussit ovat jo kierrelleet vanhasta muistista katsastamassa syöttöpaikkaansa. Mies kyseli kauroja eläinkaupasta, mutta eipä ollut. Veljeni periaatteessa lupasi toimittaa niitä meille, mutta taitaa olla hänelläkin sen verran muita kiireitä, etten ole tohtinut muistuttaa asiasta.

Tautini on tarttuvaa lajia. Nyt mieskin sairastaa.

Kiitos kysymästä

2012-01-21T18:46:00.002+02:00

Juu, flunssa voi äärettömän hyvin. Akka sen sijaan tuntee itsensä raihnaiseksi. En eilen uskaltanut edes sairaalareissulle. Mies kävi tervehtimässä väsynyttä appiukkoa. Antibiootit annetaan nyt suoraan suoneen ja verenpaine oli kohonnut, alapaine jo jonnekin kuuteenkymmeneen. Edellisen päivän 42 tuntuikin hurjalta. Mutta päivä kerrallaan mennään.

Mies päätti ilahduttaa flunssaista ja vanhuksia murehtivia vaimoaan ja järjesti meille eilen blini-illan. Olemme tosin tästä puhuneet jo muutamaan kertaan, mutta nyt se tuli iloisena yllätyksenä.

Blinit eivät ole oikeita blinejä, vaan kaupan valmiita lettusia, mutta sepä ei meitä haitannut. Kirjolohen mädin höysteenä oli sipulia ja smetanaa sekä pieni annos jotain herkullista katkarapusalaattia ja kraavilohta. Nam-nam. Pienet snapsitkin otettiin.

Tänään pidän yöpaitapäivää, sillä uni maistui niin pitkälle päivään, etten viitsinyt ruveta enää pukeutumaan kunnolla. En herännyt edes siihen, kun mies oli ikkunan takana tehnyt kuulemma ainakin puoli tuntia lumitöitä. Onneksi on se lumilinko! Pihatiellä ja käytävillä lumen korkeus oli ollut noin 30 cm. Nyt teen vähän aikaa "tutkimustöitä" ja sitten saunaan, Saunapuhtaana on mukava huomenna mennä äänestämään.

Jos on surua, on iloakin

2012-01-20T00:07:00.000+02:00

Emme käyneet tänään sairaalassa, enkä soittanutkaan. Kas, puhuin eilen niin pitkät puhelut systereitten kanssa, että ilkeä, hakkaava yskä (nro 275 tai jotain sellaista vei melkein kokonaan äänen. Otin tänään viimeisen hevoskuuri-pillerin, jonka vaikutus oli tasan plus miinus nolla, mutta sai aikaan tämän kamalan yskän. Enhän tietenkään tiedä, oliko se juuri antibioottikuuri, mutta kummasti vain yskä ajoittui samaan aikaan. Ehkä minussa vaeltaa monia bakteereita ja viruksia samaan aikaan? Kun yhdestä selviää, toinen iskee.

Luntakin on tullut taas aurakaluston kannalta kiitettävä määrä. Meidän kujalle ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä se oli vielä illalla auraamatta. Toinen tytär kiitteli käydessään sitä, että hänellä on nelivetoauto.

Tyttärellä oli jymyuutisia. Hän hakee työtä siitä kaupungista, missä arkkipiispa asuu eli muuttaa uusiin maisemiin. Arkkipiispan lisäksi siellä asuu hänelle kaiketi aika tärkeä mies, jonka luokse neiti ainakin ensi hätään muuttaa kimpsuineen ja kampsuineen. Kaverista on ollut silloin tällöin epämääräisiä mainintoja, mutta nyt jo kuulimme nimenkin.Sekä minä että myös isänsä olimme vilpittömän iloisia. Jo pelkästään irtiotto kotimaisemista tekee hyvää. Muuttokuormaan pakataan ainakin piano, hevonen ja koira. Tallipaikka tallityötä vastaan on myös toiveissa. Kovana työntekijänä likka ihan varmasti tipahtaa tassuilleen. Ypäjältä valmistumisen jälkeen hän ei ole kai ollut päivääkään työttömänä. Se on selvä, että uusi elämänvaihe jännittää.

Onnea uuteen elämään!

Olimme eilen isän luona varmaan ainakin kaksi tuntia. Väsynyt, verenpaine hyvin matala, tulehdusarvot hyvin korkeat, elämänhalu alamaissa, vessaan pääsee muttei sen pitemmälle. Tuntuu kuin hän olisi jo antanut periksi. Se ilahdutti häntä valtavasti, että alkuviikolla selvisi kuitenkin yksi asia: eturauhassyöpää ei ole. Mutta silti Kalmiston Janne pitää kuulemma tiukasti kiinni kädestä. Enkeleitä toivon runsaasti isän käsipuoleen ja ympärille.

Sairaala varmaan tekee kaikkensa saadakseen arvot kohenemaan, mutta toistaiseksi ei oikein syytä ole löytynyt. "Harmillista" on sekin, että äijä on skarppi, eikä valitettavasti ole tarvinnut riittävästi kotipalvelun apuja. Kun hän oma-aloitteisesti lähti lauantaina sairaalaan, niin jo maanantaina olisi kotipalvelutiimi palaverissaan lisännyt käyntimääriä. Siitäkin varmaan väännetään kättä sitten, kun tilanne on vakiintunut. Täytyy vain luottaa siihen, että henkilökunta tekee voitavansa ja myös arvioi kunnon kokonaisvaltaisesti.

Systereitten kanssa tietysti pohdimme tilannetta, suunnittelimme 90-vuotispäivää ja niin edelleen. Sen päätöksen teimme, että synttärikahvit juodaan varmasti, jos faija vielä on täällä seurassamme ja muussa tapauksessa ensimmäiset muistokahvit. Kakkuja tilataan, kahvit ja tarjoilut viedään osastolle ja jos suinkin mahdollista, kärrätään äitikin omalta osastoltaan paikalle.

Apeaa ainakin potenssiin kaksi

2012-01-18T13:49:00.002+02:00

Nyt ei oikein ajatus lennä, joten älkää ihmetelkö, jos kirjoitan harvakseltaan.Tai en tiedä, eräänlaista terapiaa tai surutyön tekemistä kai tämäkin on. Isän kunto on mennyt kovin nopeasti alamäkeä ja tuntuu kuin hän olisi jo luovuttanut.

Otin tämän kuvan terveyskeskuksen pihasta, kun puut ja pensaat muutama ilta sitten olivat erityisen kauniit. Kuva ei ole kovin onnistunut, mutta kuvitelkaa mielessänne huurteiset oksat! Taustalla on matala seurakuntakeskus, joka ymmärtääkseni pistetään lähitulevaisuudessa matalaksi ja tilalle rakennetaan uusi pytinki.

Apeaa aikaa

2012-01-15T17:56:00.003+02:00

Tein eilen pitkään "terapiatyötä" eli puuhailin nukkekotiharrastuksen parissa. Se oli vastaisku apealle mielelle. Talon ulkoikkunat ja ikkunapokat tuli tehtyä ja vielä kun saan sisäikkunat värkättyä, niin alkaa mökin pystytys. Eli pian en enää voi sanoa, että mökkeröinen on aloittamista vaille valmis. Kirjoittamishommaakin olisi, mutta jotenkin siihen on nyt vaikea tarttua.

Tänään en ole saanut senkään vertaa tehtyä kuin eilen. Vähän luin yhtä Sesse Koiviston kirjoittamaa lotta-ajoista kertovaa kirjaa ja tässä päivä onkin jo tullut iltaan. Mutta taustalla muutamat hautajaisvirret ovat soineet päässä, vaikka sanat ei oikein muistukaan mieleen. Ei, ei meillä vielä hautajaisia valmistella, vaikka sekin aika voi olla lähellä. Virsikirja saa olla toistaiseksi hyllyssä.

Isä oli eilen kaatunut kotona kaksi kertaa ja oli sitten itse todennut, että paras on lähteä ambulanssikyydillä terveyskeskukseen. Näkyviä isompia seurauksia ei kupsahduksista ollut, mutta joku syy niihin tietysti täytyy olla. Uudet lääkkeet esimerkiksi, uusi lievä sydänkohtaus tai lievä aivoinfarkti tai jotain muuta, vaikka pelkkä liukastuminen lattialla. Vanhuus ei tule yksin, tapaa isäni aina sanoa.

Kun perjantaina kävimme katsomassa isää, niin hän oli kovin väsynyt ja tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin hän ei oikein jaksanut seurustella. Vielä edellisellä viikolla sairaalassa hän oli oikein pirteä, kävimme kahviossa ja juttelimme pitkään. Näin tilanteet voivat äkkiä muuttua.

Korjasin kaikki jouluvalot pois ikkunoista. Nuutin päivä on vietetty, joten oli jo aikakin. Yhdet enkelivalot saivat jäädä yläkerran ikkunaan. Verho ei ole minun tekemäni.

Vai vielä tyrmäyspillereitä!

2012-01-14T00:51:00.005+02:00

Olen nyt kuuliaisesti ottanut välipalan ja sen jälkeen päivittäisen antibiootin, jonka vaikutusten piti olla tyrmääviä. Höpö höpö. Kuuri on jatkunut neljä päivää, joten luulisi sen jo jotain vaikuttavan, mutta ei. Kun ennen kuuria sairastin flunssaa joka toinen päivä ja olin terve joka toinen päivä, niin nyt vissiin olen terve joka toinen päivä ja sairastan flunssaa vain joka toinen päivä. Päivällä nenää rupesi kutittamaan kamalasti ja se on nyt jatkunut koko illan, onneksi vain ajoittain.Ja nenä vuotaa. Kumma tauti. Kuuri tietysti jatkuu ja ainakin mahan rikkoontumisen mahdollisuus on vielä kokematta.

Tämä on vain kuvituskuva ilman sen suurempaa sisältöä, paitsi että tähän nimenomaiseen kiveen on hyvät mahdollisuudet ajaa, jos peruuttaa ulos meidän pihastamme. Pata on nyt jäänyt vähän hunningolle, mutta ensi kesänä pistän siihen kunnon kasvit. Talvella en mielelläni pistäkään siihen mitään, sillä se on yksi pihan roihupadoista. Patakivi on kuvattu ennen ensimmäisiä lumimyräköitä, kun aurinkokin näyttää paistavan, mutta tuuli on alkanut tuosta katkenneesta männynoksasta päätellen.

Kävimme vasta tänään isää morjenstamassa ja kyllä hän vaikutti aika aika poissa olevalta ja sanoikin, ettei jaksa "ropottaa" oikein mitään. Sairaalassa oli määrätty uusia lääkkeitä ja ne ne varmaan väsyttävät. Mahakaan ei toimi. Onneksi hänellä on "suora linja" kotipalveluun ja tytöt hoitavat hänelle pika-pikaa lääkäriajan, jos on tarvis. - Äidin olosta, siis sijoituksesta ei ole tullut kunnalta mitään virallista tietoa. Laitoin asiasta jo kyselyn, sillä kohtuullista olisi, ettei isän tarvitse sen perään huudella. Taitaa tuo muistikin hänellä jo pätkiä aika tavalla, mutta kun seuraava tasaluku tulee vielä tässä kuussa täyteen, niin ei se ole ihmekään. Ei taida meidän vaari viettää satavuotispäiviään, mutta toivon hartaasti, että edelliset kymmenkahvit saisimme vielä juoda yhdessä.

Nyt vasta huomasin symboliikkaa: ei tuo tainnut tulla ihan vahingossa eikä jäädä pelkäksi kuvituskuvaksi ainakaan omassa mielessäni. Sodan käynyt ja haavoittunut veteraani, luja kuin kallio, rautainen tahto.

Muuten ei tänään sen kummepaa. Ei kun siis eilen, perjantaina 13. päivänä tammikuuta. Levollista viikonloppua!

Arvontaa

2012-01-12T18:35:00.003+02:00

Ei minulla, mutta tuossa sivussa olevassa kuvassa on linkki Amandan tuvan tunnelmia-blogin kelpo arvontaan. En huomannut katsoa, milloin arvonta tapahtuu, kun innoissani rupesin tallentamaan kuvaa.

Lisäsin kuvan tähänkin, kun sivu näytti niin tylsältä, mutta tässä nimenomaisessa kuvassa ei ole mitään linkkejä. Kuvassa oleva kirja on palkintona ja se siis ainakin minua kiehtoi kovasti. Sateenkaarentaa-Ilonan kirja nimittäin. Tuli mainostettua niin paljon, että toivottavasti voitan!

Tämä oli sopiva piriste sateisen päivän iloksi. Päivää on työllistänyt mm. viime vuoden kuittien tallentaminen (puulaatikkoon) ja vanhempien kuittien tallentaminen (muovitoosaan, joka siirtyy vähitellen ulkovarastoon). Eli ei paljon mikään.

Mikähän nyt on, kun tulee pelkkiä kirjoitusvirheitä. Paras lopettaa. Onneksi enää 160 päivää kesään.

2012-01-11T17:00:00.002+02:00

Kävin eilen lääkärin juttusilla ja sain oikein tosi tyrmäävän antibioottikuurin ja lähetteen suunnilleen kaikkiin mahdollisiin kokeisiin plus EKG:hen parin viikon päästä eli sitten kun kuuri on ohi. Toivottavasti hevoskuuri vihdoinkin auttaa ja maha kestää. Tämä on ollut kummaa tautia: joka toinen päivä on parempi, joka toinen päivä sairastan. Onneksi lääkäri kuuli yskimiseni, joten hänelle ei jäänyt epäilystä esimerkiksi luulotaudista. Keuhkot kuulemma olivat silti puhtaat, vaikka aamulla krohisin siihen malliin, että mies ihmetteli mikä kone ulkona menee! Mies istui metrin päässä krohisijasta.

Tämä ei ole piilokuva, vaikka melkein. Kamera oli lähellä, mutta ennen kun sain sen viritettyä, oli heppa jo melkein kadonnut eiliseen lumisateeseen. Näitä ratsukoita kulkee aika usein meidän ohi.

Tänään on lunta sataa ripsotellut sen verran, että mies ei lähtenyt lumitöihin. Tosin lämpötilakin taitaa olla jo plussan puolella. Lähden pian rämpimään loskaiselle tielle, mutta onneksi pääsen muutaman sadan metrin päästä jo hyppäämään tuttavan kyytiin.

Minun askareenani oli tänään pohjamaalata nukketalon ulkoseinät. En ole vielä kirjoittanut kovin paljon uudesta nukketalostani, paitsi kehystarinan, jonne pääsee nukkisblogin sivulinkistä. Jos nämä seinämaalaukset ynnä muut onnistuvat ja pääsen kasaamaan seiniä, niin eiköhän sinne tarinaakin rupea syntymään. Tosin menossa on myös toisen tarinan suunnittelu, mutta hyvä on vaihdella vähän näitä tekemisen lajeja. Illalla menen yhteen kokoukseen ja sekin liittyy tavallaan tarinointiin.

Huomenna ehkä käydään isää tervehtimässä, sillä hän on päässyt tänään sairaalasta kotiin. Huomenna on myös telkkari-ilta, kun kaikkien presidenttiehdokkaiden yhteinen vaalitentti kuvataan meidän lukiossa ja vielä niin että mukana ohjelman suunnittelussa ja kysymyksiä laatimassa ovat olleet itse lukiolaiset. Lukio onkin upea laitos ja suuri. Opiskelijoita lienee nykyisin tuhatkunta. Meidän aikana ei yhteiskuntaopin opiskelu todellakaan ollut näin monipuolista, mutta siitähän on jo, hyvänen aika, 45 vuotta eikä koulukaan ollut sama. Historian ja yhteiskuntaopin opettajamme kyllä oli tosi hyvä.

Täysikuu tänään

2012-01-09T15:42:00.000+02:00

Yöllä nähdään, mitä täysikuu tänä vuonna aiheuttaa. Viimeksi viime vuonna se ainakin silloin tällöin valvotti. Talvi tuli sitten tännekin. Mies arveli huomenna olevan aihetta lumitöihin. Parina päivänä on oltu pakkasen puolella, eilen - vai oliko se toissa päivänä - mittari näytti jopa miinus viittätoista aamulla. Lämpötilan nousi kyllä nopeasti. Nyt taitaa olla muutama aste pakkasta. eikä ilmeisesti kuusta näy vilaustakaan pilvien takaa.

Tämän verran oli äsken lunta kynttilälyhdyn katolla, kun vein jäniksille kauroja; se oli kauden avaus. Jonkin verran jälkiä on näkynyt pihassa ja veljeni lupasi toimittaa täydennystä kaurasaaviimme.Lumi- tai vesisateeseen ei kauroja kannata viedä. Jänikset eivät silloin liiku ja turha harakoita on erikseen kutsua pihaan. Löytävät ne kutsumattakin.

Rupesin vihdoin tänään kantamaan joulukoristeita varastoon, mutta kaikkia ikkunavaloja en vielä raaskinut ottaa pois. On ne vain niin kivoja tässä pimeyden keskellä. Että jotain piristystä päivään, edes jouluvaloista.

Isä joutuu jäämään vielä ainakin huomiseen asti sairaalaan, mutta kun huomenaamulla on keuhkojen röntgenkuvaus, niin voipi olla, ettei heti kotiin lähetetä. Tai eihän sitä tiedä. Sairaalassa on menossa remontti, jota on tehty ainakin jo muutaman vuoden ajan. Lehdessä oli juttua, että on vaikeaa, potilaspaikoista pulaa, osa sängyistä käytävilläkin. Kyllä silloin yksi lähes ysikymppinen faari on pieni nappula. Isän ääni oli aika käheä ja hän kertoi, että oli tullut takapakkia ja joku syyhän tietysti tuohon uusintakuvaukseenkin täytyy olla. Ääneen oli velimieskin kiinnittänyt huomiota.

Minä puolestani sain lääkäriajan huomiseksi. Flunssa tuntuu olevan vaihteeksi poissa, mutta aika ajoin keuhkot krahisevat ja siten muistuttavat itsestään eikä yskäkään ole vielä poissa. Tämä jatkuva väsymys minua eniten ihmetyttää. Tämänkertainen tautiversio alkoi jo viikkoa ennen joulua. Joku pöpö selvästi häärää talossa vuorotellen meitä molempia kiusaamassa.

Kerroinkohan jo yökintaiden kutomisesta? Tämmöiset käpälänlämmittimet niistä tuli:

Kaksi kappaletta on nyt yöpöydällä, kaksi alakerrassa siltä varalta, että päivällä kädet rupeavat palelemaan. Oikean käden ranne ja rystyset kaipaavat selvästi lämpöä ja näissä sitä saa! Meinasin ensin tehdä vain kolme kinnasta, mutta kun lankaa oli - riittikin melkein - niin tein myös varoiksi vasemmalle tassulle omansa. Kai sitäkin pian rupeaa kolottamaan. Vielä 5 tai 10 vuotta sitten olisin nauranut katketakseni, jos joku olisi tarjonnut yökintaita. Itse asiassa tämä hyödyke itselle tuli vasta tänä talvena ajankohtaiseksi. Isälle olen kutonut jo kaksikin paria, viimeksi tämän vuoden joululahjaksi. Seuraava kässä on viimeisen ET-lehden mallin mukaan sukat, joissa ei ole lainkaan kantapäätä.

Sairasvuoteelta toiselle

2012-01-07T17:51:00.002+02:00

Kun eilen ja toissa päivänä itse nukuin tautia pois lähes aamusta iltaan, niin katsoin tänään itseni sen verran terveeksi, että lähdimme sairasvuodekierrokselle. Ensin käytiin isää katsomassa, sitten äitiä ja siinäpä päivä hurahtikin lähes iltaan niin, että ainakaan tänään ei joulua korjata pois meidän talostamme.

Isä oli reipas ja pirteä, äiti sen sijaan jatkoi nukkumista kuultuaan kuka oli käymässä. Vähän aikaa silitin kättä, mutta kun tilanne ei sen kummemmaksi muuttunut ja varsinkin kun huonekaveri oli petissään niin sanotusti omilla asioillaan (eli äh-äh-asialla kuten mieheni lapsuudenkodissa oli hienosteltu), niin ei muuta kuin poistuimme kauppa-asioille.

Isän kunto ei ehkä ole ihan niin hyvä kuin hän antaa ymmärtää. Runsaan viikon päästä hän viimeistään palaa uusiin tutkimuksiin, vaikka arveli pääsevänsä nyt välillä kotiin.

Toisen jouluruusumme kuva on jäänyt ottamatta, mutta toissa vuoden ruusu edustakoon sitä. Pitää muistaa käydä kastelemassa ja samalla kuvaamassa tämä uusikin.

Tenttasin isää taas kerran sukuasioista, mutta kukapa jälkeläisilleen menisi kertomaan sedän kuolinpesän konkurssista tai tuntemattomasta "kasvattitädistä", ei meidän suvussa ainakaan. Eli isälle nämä olivat vallan uusia asioita. Ei auta, minun on hankittava ainakin konkurssioikeudenkäynnin asiakirjat ja jatkettava tämän yhtäkkiä esiin putkahtaneen kasvattityttären penkomista.

Laiska loppiainen

2012-01-06T23:56:00.000+02:00

Mitähän varten mulla on kaksi laskuria? No, onpa ainakin tilastotietoa kävijöistä, eikös joo? Loppiaista on vietetty sairastelun merkeissä eikä puhettakaan joulukoristeiden poiskorjaamisesta.

Minun tautini ei vielä ollutkaan ohi ja sekä eilisen että tämän illan olen käytännöllisesti katsoen nukkunut. Siispä edessä on ilmeisesti lääkärireissu, jahka viikonlopusta vielä selvitään. Tauti täyttää pian kuukauden, tulee ja menee.

Tätä unen tarvetta en varsinkaan voi käsittää. Vähän sentään tein eilen ja tänäänkin käsityötä: unikintaita, sellaisia jotka lämmittävät kolottavia niveliä ranteen ja rystysten välillä. Kolmikätisen kintaat on tulossa eli numero kolme on pian valmis. Kaksi tulee sänkykamariin, kolmas alakertaan mahdollisia päivävaivoja lievittämään. Nivelvaivat ovat pääasiassa oikeassa ranteessa ja oikean käden nivelissä.

Isänkään sairaalareissu ei ollut ihan läpihuutojuttu. Astmaoireiden lisäksi havaittiin lievä sydäninfarkti. Tarkkailua riittää vielä viikonlopun yli. Olemme olleet puhelinyhteydessä, sillä tätä flunssaa ei nyt arvaa viedä potilaalle.

Vaivaa ja valitusta, mutta jotain hyvääkin

2012-01-04T16:47:00.003+02:00

Onneksi Ruutin myrsky ei iskenyt ainakaan toistaiseksi meidän kimppuumme eikä kai kovin rajusti kenenkään muunkaan kimppuun. Mutta ei tarvita pahaa lumisadetta, kun meidän kadut ovat jo kuin kynnöspeltoa. Auraa ja asfalttia säästäen tiet ajetaan läpi. Sen arvaa, että meidän kinttupolkumme on aurausluokassa Ö, jota ei edes näy kaupungin kunnossapitokartassa, mutta kun isompi tiekin on yhtä mössöä. Mies käväisi asialla ja puhisi tullessaan. Minä vetelin pienet päiväunet sillä aikaa ja näin unta naapurista, jonka pihaa aurasi pienellä lavalla varustettu kuorma-auto. Aura tosin puuttui, mutta kun auto ajoi lujaa vauhtia ympyrää pihassa, niin johan siinä lumetkin lentävät!

Toinen Tytär ilmoittautui ja kertoi olevansa nettipimennossa. Sähkötkin olivat olleet poikki ilmeisesti tontin sisäisten viritysten päälle kaatuneen puun takia. Eikä kahta kolmannetta: poskiontelotulehdus muun harmin päälle.

Isä soitti eilen sairaalasta. Hänet oli passitettu astmatutkimuksiin aluesairaalaan, ilmeisesti lennossa suoraan lääkärin vastaanotolta. Hän lupasi raportoida tänään lisää, kun tietää itsekin enemmän ja on asettunut muutaman päivän tutkimuksia varten. Eilen hän oli vasta jonottamassa makuusijaa ja metelistä päätellen se tapahtui sairaalan käytävässä. Ehkä isä on kuullut äidin SAS-kokouksestakin, jonka perusteella ilmeisesti tehdään päätöksiä tulevasta sijoituspaikasta. Näitä miettiessä en ole edes muistanut omaa flunssaani ja muita vaivoja. Vanhusten asiat on nyt Suuremmas Käres.

Ettei menisi pelkäksi itkuksi ja valitukseksi, niin tässä kuva meidän keittiöprojektin suotuisasta päätöksestä. Nyt on kaikki paikallaan ja tiettävästi kaikki laskutettu ja maksettu myös ;-)

Selvitys lienee paikallaan. Kun lattian hiominen ja lakkaaminen olisi ollut liian suuri urakka ja kun varsinkin työpöydän edusta oli jo vähemmän esteettisen näköinen, päädyimme monien vaihtoehtojen etuja ja haittoja harkittuamme teettämään kaapiston eteen 70 cm leveän, mustaksi maalatun pellin. Se on samanlainen kuin muurin edessä tuossa oikeassa alakulmassa, joka ei näy. Pelti tuotiin ja naulattiin tänään paikalleen. Ajattelisin, että tämä myös tavallaan rajaa keittiöalueen omaksi saarekkeekseen tuvassa. Pelti on tietysti vähän viileä paljaiden jalkojen alla, mutta hellekesänä sen voi laskea eduksikin.

Olen todella tyytyväinen keittiöön, kuten olen varmaan jo muutaman kymmenen kertaa sanonut.

Lunta, lunta!

2012-01-03T18:18:00.003+02:00

Maa on valkoisena! Kun eiliset kahvikestiläiset tulivat, oli maa vielä perinteisen tämän talven värinen, mutta kun he lähtivät kotiin, pääsivät isännät harjaamaan autojaan oikein kunnolla. Tänään oli ainakin meidän isännällä jo lumilinkokin ensimmäistä kertaa käytössä tänä vuonna, tarkemmin sanottuna tänä talvena. Kuvat jäivät ottamatta, sillä eilen oli liian pimeää ja niin on nytkin.

Tulppaanit lekottelevat keittiön työpöydällä yhdessä valkosipulien kanssa.

Minuun iski eilen kesken kahvinjuonnin flunssa. Nenä rupesi valumaan ja iltaa kohden kaularauhaset ja kurkku kipeytyivät. Punainen villahuivi ja muutama rommitoti tekivät terää, mutta nyt ihmettelen, onko tämä uusi tauti vai jouluisen flunssan osa II. Meidän piti tänään käväistä isääni morjenstamassa, mutta eihän tässä kunnossa sellaista uskalla ajatellakaan.

Mies kertoi lingon työntämisen käyneen työstä. Lumi oli ollut raskasta ja näillä lämpötiloilla aina raskaammaksi muuttuu. Mies myös epäili, että naapuri oli katsonut asiakseen heittää pihalumensa meidän tontille. Seuraamme tilannetta. Harmillista, että emme saaneet raja-aitaa viime vuoden puolella. Tai siis meillähän ei rakentamisvelvoitetta siihen ole, vaan naapurilla.

Kauppareissulla mies kävi viemässä lumilapion Tyttärelle, jotta tämäkin pääsee vielä illalla lapiotöihin. Taloyhtiö varmaan huolehtii isojen käytävien puhdistuksesta, mutta aina sitä jotain rapunedustaa vähintään itsellekin jää. Lapio on pitkävartinen "lumentyönnin", joka käy melkein lumikolasta.

Tytär irvisteli eilen VR:lle, jonka palvelut sen kun huononevat työmatkalaisille. Vielä viime vuonna sai kuukausilipun tilattua vaivattomasti suoraan kotiin, jolloin laskun voi maksaa nettipankkiin. Lippu siis tuli automaattisesti kotiin sen ajan, kuin tilaus oli voimassa. Se palvelu on poistettu, kuinkas muuten. Mitäpä sitä liikaa asiakkaita palvelemaan. Nyt hän yritti kai ensimmäistä kertaa ostaa nettikaupasta kuukausilippua. Lähiliikenteen sijaan VR myi väkisin kalliimman kaukoliikenteen lipun, vei rahat eikä antanut lippua. Tyttären piti mennä asemalle sitä hakemaan, jossa toki sai liikaa perityt rahat takaisin ja lipun kouraansa. Jos ihminen lähtee töihin ennen seitsemää ja palaa aikaisintaan joskus puoli kuuden aikoihin, niin ei ole kiva enää mennä aseman lippuluukulle jonottamaan. Jos se noihin aikoihin on edes auki.

Varustauduimme tänään huomiselle luvattuun lumimyräkkään. Mies haki bensaa lumilinkoon ja hankki pari pakkausta mini-led-valoja K-raudasta. Niissä on kolme pikkupatteria ja tarra pohjassa, joten liimasimme heti yhdet kappaleet vessojen ovipieleen ja yhden myös ulkoeteiseen. Yhdet jäivät irralleen ja ne pantiin yöpöydille. Näitä raaskii ostaa, kun hinta miehen muistaman mukaan oli 3 euroa kappaleelta. Spekin ja armeijan nettisivuilla muuten on hyviä varusteluohjeita sähkökatkojen varalle. Viime mainitun osoitetta en valitettavasti muista, mutta jos löydän sen, niin käyn lisäämässä.

Uusi vuosi

2012-01-01T19:02:00.003+02:00

Niin se vuosi sitten vaihtui, meillä kaikessa rauhassa hiljaisuudessa. Ensimmäinen ensimmäistä on jotenkin niin juhlava päiväys, että on blogattava, oli asiaa tai ei. Meillä tosiaan vietettiin eilistä hissukseen kahdestaan. Mies ei edes ottanut pasuunaa esille ennen kuin äsken, se tosin ei johtunut aaton juhlavuudesta tai mistään. Ei vain kuulemma ollut soittopäällä.

Me söimme hyvin ja myös juoda lipitimme hyvin, nimittäin punaviinia ja puolilta öin vähän kuohuviiniäkin. Mies osti alkuruoaksi muutamaa herkullista kalaa, silliä, kylmäsavustettua lohta ja jotain katkarapusalaattia pienet nokareet kutakin. Lisäksi graavasin muutaman viipaleen naudanlihaa. Kaupan tarjouksessa oli kokonainen filee, ruoka-aines jota meillä ei käytännössä koskaan harrasteta. Nyt mies sitten ehdotti sitä kahden päivän ruoaksi. Marinoin pienen osan ohuina viipaleina valkosipulisilpun-mustapippuri-sitruuna-öljyn kanssa. Loput paistetaan vielä tänä iltana ja syödään valkosipuliperunoiden kanssa.

Rakettien räiskettä ja muuta pauketta kuului alkuillasta, mutta lähempänä H-hetkeä oli todella vaisua. Kaikki paukut oli varmaan käytetty silloin aikaisemmin. Koirat ja naapurin mummo varmaan kiittivät, mutta hiljaisuus tuntui melkein oudolta.

Tänään on jatkettu samaan tahtiin, siis kahdestaan kaikessa rauhassa. Viinin litkimisellä ei sentään vuoden ensimmäistä päivää aloitettu, vaan nukkumalla tosi pitkään. Rupesin vähän rakentelemaan nukketaloa, mutta puuhasta ei tullut mitään siinä vaiheessa kun olisi tarvittu liimaa. Unohdin pistää liiman kauppalistaan ja vanha oli kuivunut pulloon.

Onnellista vuotta 2012!

2011-12-31T15:26:00.002+02:00

Näin on taas yksi vuosi lopussa. Voi miten nopeasti aika kuluukaan! Toivotan kaikille ystäville, lukijoille ja meille itse kullekin äärettömän hyvää ja onnellista uutta vuotta! Olkoon osanamme terveyttä, rakkautta ja enkeleitä turvana. Pienen pieni ripaus rahaakaan ei ehkä ole haitaksi.

Herneet liossa

2011-12-29T18:22:00.001+02:00

Joulukinkkua nakerretaan meillä vielä ilta- ja aamupalalla, mutta sitten loput siirtyvätkin jo hernekeittokattiloihin. Liossa on nimittäin kaksi kiloa herneitä. Huomenna meillä porisee hellalla noin kymmenen litraa soppaa. Lihaa ja makuluuta ei varmaan ole tarpeeksi, mutta keittoon voi sitten talven mittaan lisäillä vaikka sipulia, lihaa, paprikaa, kaprista ja mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaa. Kinkun loppujen lisäksi jäljellä on vähän juustoja ja yksi pala savulammasta, jonka vakuumia ei vielä edes ole avattu. Sitä varmaan nakerretaan uudenvuoden aattona.

Possusta ei ole kuvaa, kinkusta tai savulampaasta puhumattakaan. Korvikkeeksi esittelen talon uusimman lemmikin: huutonetistä ostamani pienen lampaan. Lammas mikä lammas!

Tämä lammas on suunnilleen 7 x 7 cm:n kokoinen ja tosi suloinen. Jonkun pienen valmistajan tarra on pohjassa, mutta nimi ei sanonut minulle mitään, joten en sitä muistakaan. Olisikohan Hankasalmelta tai joltain minulle tuntemattomalta muulta seudulta tämä päkäpää kotoisin? Jos saan kudottua ensi vuodeksi uuden seimiasetelman, niin tämä on itseoikeutettu jäsen jouluisessa asetelmassa.

Se vanha, kadonnut seimi ei vieläkään ole tullut vastaan. Se on jossain joulukoristelaatikossa, sillä kaipailen joitakin muitakin jouluesineitä Vai alkaako dementia iskeä? Rupeanko piilottelemaan tavaroita, kuten mummu teki? Kellarin rapussa kuulemma oli ainakin äidin pöytähopeat huolellisesti koriin pakattuna. En minä oikeasti vielä ihan siinä vaiheessa ole. Onneksi. - Yksi irtopohjavuoka tosin on teillä tietymättömillä, mutta onneksi niitä on useampi kappale ja sain joulukakun tehtyä. Kakun, jota ei kukaan muu kuin minä edes ole maistanut. Yritin tyrkyttää palasta isällekin, mutta kakku tuli sellaisenaan takaisin kotiin. Isä sanoi hukkuvansa jouluruokiin, joita me kilvan kannoimme hänelle. Onneksi veljen koira on kaikkiruokainen. - Tämä kakku on oikein herkullinen ja jouluinen: pohja piparimuruista, sitten paksu tuorejuusto-kinuskikerros ja päällä joulunpunainen glögihyytelö.

Tarkastusmatkalla

2011-12-28T17:49:00.000+02:00

Tälle päivälle sopi oikein hyvin pieni tarkastusmatka maakuntaan. Tietysti teimme havaintoja myrskyn kaatamista puista. Mummolamatkalle osui vain pari pientä mäntyä, jotka ilmeisesti olivat kaatuneet tielle ja siitä siirretty sivuun. Suurin yllätys olikin sitten mummolan pihassa. Pihan laidalla kasvanut korkea mänty makasi juuret pystyssä. Kaatuessaan se oli täpärästi ohittanut köynnösportin ja korkean kuusen, mutta vienyt mennessään ainakin yhden oksan vanhasta koivusta. Latva ylsi lähes pihatielle ja postilaatikolle. Pensaita oli matkan varrella jäänyt alle, mutta tuntuu lähes ihmeeltä, ettei sen suurempaa haaveria sattunut. Isä oli tänään sekä työntänyt rollaattoria postilaatikolle että ajellut taksiautossa onnettomuuspaikan ohi edes takaisin, muttei ollut huomannut mitään. Ilmeisesti ei veljenikään. Isä arveli tilaavansa männystä leivinuuniin sopivan mittaisia puita, jottei ainakaan tarvitse palella, jos uusi sähkökatkos yllättää.

Näin soman lintutalon mies oli keksinyt ostaa yhteiseksi joululahjaksemme. Talo ruuvataan kiinni terassin kaiteeseen, etteivät linnut ja oravat kippaa sitä maahan. Ripustusketju jää paikoilleen, sillä se varmistaa, ettei käyttäjäkunta potkaise kattoa maahan.

Bloggeri taas temppuili ja vaati kesken kaiken kirjautumista sisälle. Samalla hävisi taivaan tuuliin yksi kappale kirjoitettua tekstiä. Harmillista.

Äiti oli ollut eilen ja toissa päivänä kovin väsynyt kotilomansa jäljiltä. Tänään oli jo hyvä päivä. Äiti oli oikein virkeä ja puhelias, tiesi isä kertoa. Seuraava etappi lienee isän syntymäpäivä ensi kuun loppupuolella. Sitä olemmekin keskenämme pohtineet, miten hän aikoo merkkipäiväänsä viettää. Nyt sekin selvisi, vaikka tosiasia tietenkin on, että kuukaudessa ehtii tapahtua monenlaista. Jos kaikki menee hyvin, niin äitikin tulee silloin kotilomalle.

Palaan vielä myrskyyn. Ystävältä Satakunnasta tuli viestiä. Häneltä oli sähköt olleet poissa 55 tuntia. Se on jo pitkä aika, mutta montako tuhatta joutuu kärvistelemään vieläkin pidempiä aikoja ilman lämpöä, vettä, vesivessaa ynnä muita mukavuuksia? Meillä on onneksi puuhella, mutta ei ulkohuussia eikä kaivoa. Täälläkin jo eilen vesilaitos varoitteli käyttämästä vettä kovin huolettomasti. Onneksi ainakin syömistä on kotona näin joulun aikaan. Huomiselle ennustettiin taas uutta huonoa ilmaa.

Myrskyä odotellessa

2011-12-27T16:10:00.001+02:00

Puut heiluvat siihen malliin, että tälle päivälle luvattu uusi myrsky on alkamassa tai ehkä alkanutkin jo. Vuodenajat ovat näköjään ihan sekaisin nykyään. Yksi yhteisistä lahjoistamme, jotka mies hankki, oli muutaman euron hintaiset led-lamput, joista yksi liimattiin jo alakerran vessan ovipieleen.

Toinen yhteislahja oli mukavan näköinen lintutalo, josta en vielä ole älynnyt ottaa edes kuvaa. Siksi tämä postaus taitaa jäädä kuvittamatta. Taivaanrannastakin saisi nyt upeita kuvia, mutta kamera on tietenkin väärässä paikassa.

Päätimme pitää tupapäivän ja olla suunnilleen tekemättä mitään. Eipä meillä ole kiirettä mitään tehdäkään. Tämmöisiä vanhoja kääkkiä, etten sanoisi tukisukkaihmisiä kun ollaan, niin voimme tehdä jotain tai olla tekemättä. Joulu ja jouluvalmistelut tosin imaisivat mehut kummastakin, joten olemme ansaitusti laiskoina. Vaaria luvattiin käydä tervehtimässä lähipäivinä ja varmaan mummuakin siellä vuodeosastolla. Joululahjoja on tänään vähän tarkasteltu, pantu ladattavia vekottimia lataamoon ja ihmetelty niiden käyttöohjeita. Minä sain sentään yhden koneellisen pyykkiä pestyä, kun pyykkilaatikko oli laitojaan myöten täynnä tavaraa. Täytyy ottaa varman päälle niin kauan kun sähköt on päällä ;-). Samasta syystä maksoin nipun laskuja.

Sattuneesta syystä ruoanlaitostakaan ei tarvitse huolehtia. Taisin jo mainitakin, että tämän vuoden kinkkumme oli harvinaisen onnistunut ja siitä riittää nakerrettavaa vielä moneksi päiväksi. Laatikoista jää ehkä enää nokare huomiseksi. Joulukakkua sen sijaan on valtavasti jäljellä. En muistanut ottaa sitä palaakaan ja karkitkin ovat jääneet melkein testaamatta.

Jatkuu vielä illalla, mutta vain vähän:

Päivä kului verkkaisasti ilman minkäänlaisen tekemisen paineita. Ehdin sentään lueskella muuatta taustamateriaalia, jota tarvitsen erääseen hankkeeseeni. Tuntui hyvältä löytää pari ohimennen kirjoitettua sivulausetta, joita ihan oikeasti voin hyödyntää. Joskus pienet tiedonsirut voivat olla tärkeitä. Tässä alkaa vihko täyttyä näistä sivulauseista ja ajatukset ryöppyävät ihan omissa maailmoissaan. Pitäisiköhän ne kirjoittaa puhtaaksi niin kauan kun muistan mistä on kysymys?

Myrskyäkin tuli, mutta onneksi meidän kohdalle ei osunut kovin pahaa myräkkää. Puuskittainen tuuli on aina vähän pelottava.

Tapaninajelut kiellettiin!

2011-12-26T16:07:00.004+02:00

Myrsky mylvii ja laine laulaa, sanotaan laulussa ja näin on tänä tapanina käynyt. Onneksi me saatoimme suosiolla jättää tapaninajelut ajamatta eli noudattaa viranomaisen kehotusta pysyä neljän seinän sisällä.

Meidän ja naapureiden männyn- ja kuusenlatvat pyörivät vinhasti ympyrää. Enpä muista sellaistakaan ennen nähneeni. Onneksi ainakaan toistaiseksi yhtään puuta ei ole kaatunut, ei edes oksia pudonnut pihalle. Sen sijaan tyhjä peltitynnyri, tilavuus 200 litraa, oli yön aikana lähtenyt talon nurkalta lentoon. Se oli kumollaan, mutta niin vain tuuli lennätti sen suunnilleen kymmenen metrin päähän ja aika lähelle auton kylkeä. Onneksi välissä oli pieni ruusupensas, joka pysäytti vauhdin. Isompi vahinko sattui kahdelle pihalyhdylle, jotka tuuli lennätti maahan pöydältä niin että lasit helähtivät rikki. Toinen oli vasta täksi jouluksi ostamani iso lyhty, johon täytyy varmaan käydä lasiliikkeessä ostamassa uudet lasit.

Tuo punainen oli kivan näköinen, mutta hankala sulkea, joten sitä en niinkään murehdi.

Soitin päivällä veljelleni ja siellä oli sähköt olleet monta tuntia poikki. Nytpä pitääkin vielä tarkistaa vaarin tilanne. Itse pistin kännykän varmuuden vuoksi lataamoon, vaikka täällä sähköt ovat toimineet.

Joulu on sujunut suotuisissa merkeissä. Ruoat olivat hyviä, kinkkukin onnistui erinomaisesti ja kaupasta tilatut laatikot niin hyviä, etten olisi itsekään osannut sen parempia tehdä. Äiti pärjäsi eilisellä kotikäynnillään hyvin, varsinkin sen jälkeen kun miehet nostivat hänet sänkyyn lepäämään. Köröttely invataksissa oli tietysti ottanut lujille ja selkäänkin sattui. Jouduimme lähtemään kesken äiti-vierailun valmistelemaan omaa joulupäivällistämme, jolle lapset perheineen kokoontuivat. Kuulemma kaikki oli mennyt hyvin, kertoi veljeni.

Meillä oli oikein antelias joulupukki, joka tosin ei joutanut tulla taloon asti. Luettavaa on taas pitkäksi aikaa ja parit lämpöiset villasukatkin tuli meille molemmille. Minä sain mieheltä aika hauskoja lahjoja: vasaran, pieniä nauloja, sähkösakset ja jonkun muun vekottimen, jonka nimi unohtui, kun käyttötarkoituskin on toistaiseksi vähän epäselvä. Näillä kuulemma voi helpottaa esimerkiksi nukketalon rakentamista. Sähkösaksista en ole ikinä kuullutkaan, mutta niillä kuulemma leikkaa käden käänteessä pahvia tai vaikka muovimattoa. Mies todella yllätti, sillä tähän asti hän ei ole yleensä ostanut lahjoja. Nyt hän osti minulle näitä henkilökohtaisia ja lisäksi vielä pari yhteistä hyötylahjaa. Vanhakin koira näemmä oppii istumaan.

Leppoisaa tapanin iltaa myrskystä huolimatta!

Rauhallista joulua!

2011-12-23T19:08:00.004+02:00

Toivotan teille kaikille hyvää ja rauhallista joulua. Antakaa joulun sanoman koskettaa sydämiänne tai nauttikaa muuten vaan ilosta, valosta, herkuista ja toinen toisistanne.

Tästä tulee meille erilainen joulu, se ainakin on varmaa. Äidin tilanne tietysti on ollut pitkään tiedossa. Mutta muutakin on menossa. Sanoisinko, että on suurten tunteiden, raskaiden ajatusten ja pikapuoliin luultavasti myös itkun aika. Meillä täällä kotona kaikki on onneksi hyvin, mutta samaa ei voi sanoa kaikista muista lähimmäisistä. Kuulimme tänään niin ikäviä uutisia, että ne melkein rikkoivat jo etukäteen joulurauhan ja syvästi pahoittivat eräiden mielen. En edes voi väittää, etteikö asia koskettaisi meitäkin. Tämän pyöreämmin en voi asiaa kuvata enkä tarkemmin kertoa.

Huomenna menemme tervehtimään isääni. Kuulemme, uskaltaako hän ottaa, tai paremminkin uskaltaako sairaala lähettää äidin lyhyelle kotilomalle. Ja jos uskaltaa, niin miten se sitten puolestaan sujuu? Isän omakin jaksaminen askarruttaa. Kun viimeksi kävimme, hän koko sydämestään sanoi saaneensa elää hyvän elämän. "Mutta mitähän pahaa mä olen elämässäni tehnyt, kun tästä lopusta tuli näin vaikea?" Melkein itku tulee nytkin, kun ajattelen häntä.

Joulupäivänä kokoonnumme sinne joka tapauksessa uudestaan lähes koko pesueen voimin. Me tosin joudumme tulemaan kotiin aika nopeasti vastaanottamaan omat jälkikasvut joulupäïvälliselle. Jouluruoat ovat nyt täällä valmiina, mitä nyt kinkku paistetaan huomenna. Itse syömme huomenna sellaisia pikkuherkkuja, joita ei isolle joukolla raaskita ostaa. Olen ollut kahden vaiheilla, menenkö saunaan tänään vai huomenna. Taidan mennä tänään. Jospa ajatuksetkin puhdistuisivat.

Laskeuduimme jouluun

2011-12-22T01:41:00.004+02:00

Meillä oli aika kivat kekkerit ja upea joulukonsertti männä maanantaina. Pimeys ja vesisade eivät ihan heti tuoneet mieleen joulua, mutta onneksi ei kenenkään auto juuttunut likomärkään nurmikkoon. "Kynttilät loistaa, tietäni valaisevat, kynttilät toista, eloa ilmaisevat."

Sisällä oli lämmin joulutunnelma, jonka hyvät ystävät ja sukulaiset toivat taloon. . - Vanhassa muurissa olevat kynttiläkolot olivat tietenkin käytössä. Näitä on tuvan lisäksi nykyisessä takan muurissa vieläpä kaksin kappalein.

Pöytä notkui aidoista kaupan antimista. Häveliäisyyssyistä (heh-heh-hee) lähes sensuroin kuvasta glögipannut, ettei kukaan näe kumpaa lajia oli enemmän, holitonta vai holipitoista. Sen sijaan toisessa päässä kiiluva lihaliemikattila saa vapaasti esiintyä kuvassa. Sekalaisesta kippo- ja mukimäärästä voitte arvata, että väkeä oli tuvan täydeltä, laskujeni mukaan lähes 50, ellei kovin moni käyttänyt kahta glögimukia. Voi todella sanoa, että väkeä oli talon täydeltä.

Pienen puhallinorkesterin musiikki ylitti melkein käsityskykymme, kun kuuntelimme lähes liikuttuneina Maa on niin kaunista ja Enkeli taivaata, joita parempiääniset itsekin yhtyivät veisaamaan. Kevyempää lajia, vaan ei helpompaa soittaa edustivat ainakin se kun joulupukki suukon sai ja Petteri punakuono.

Nyt on piirakat ja munavoit syöty ja menossa on edelleen raivaus. Flunssa jatkuu ja on vienyt voimat niin, ettei tästä raivauksesta ole meinannut tulla mitään. Mutta meidän joulumme ainakin alkoi tästä.

Neljäs adventti

2011-12-18T19:27:00.000+02:00

Juu, hyvää neljännen adventtisunnuntain iltaa. Päivä sujui näppärästi huomisen juhlan valmisteluissa: imurointia, pölyjen pyyhintää, maton vaihtoa, munavoin ja aurajuustovoin tekoa. Nyt oli pakko taas tulla huilimaan yläkertaan ja paluukyydissä saan varmaan muutaman tarvikkeen alas, jos muistan ottaa. Sitten menenkin saunaan ja jatkan vasta sen jälkeen esimerkiksi astioiden rahtaamisella.

Aina silloin kun juhlapöydän saa tähän vaiheeseen, tietää että ehtii saada kaiken muunkin valmiiksi. Mitä siitä, vaikka tuolit on sikin sokin, täysi roskapussi keskellä lattiaa ja tuolitkin vielä erilaisella romulla lastattuja. Huomenna alkaa meidän joulumme.

Tonttuäijä nojaa korokkeeseen ja jos mies muistaa käydä ostamassa joulutähden, niin se asetelleen ukon taakse korokkeelle. En erityisemmin pidä joulutähdestä, mutta värin takia sen tilasinkin. Koroketta (= pahvilaatikko) vasten nojaamaan laitan myös jotain tarjoiluvateja ja tonttutalon, jos vaikka joku lapsi sattuisi tulemaan huomenna kylään. Nämä asetelmat puretaan tai siirretään toiseen paikkaan viimeistään joulupäivään mennessä.

Toiseen asiaan: täällä ehkä käy joku, joka on perehtynyt sukututkimukseen tai ameriikanserkkuihin? Tai tietääkö joku muuten, mistä helpoiten itse löydän tiedon, milloin joku ihminen on palannut Ameriikasta takaisin Suomeen? Ajankohta lienee jossain 1895 - 1901 välillä. Ja entä sitten se, kun ao. henkilöstä en ainakaan toistaiseksi ole löytänyt Suomesta passi- tai muita lähtötietoja, paitsi Ellisin saarelta sen tiedon, että saman nimen haltija ja suunnilleen saman ikäinen neiti olisikin lähtenyt Norjasta Norjan kansalaisena. Mysteeriin on varmasti olemassa joku selitys.

Pieni lepohetki

2011-12-17T18:39:00.001+02:00

Olen koko iltapäivän raivannut ja siivonnut. Keittiön penkille ja pöydälle oli kertynyt remontin takia ja varmaan muutenkin inhottava läjä pientä sälää, joka piti lajitella roskapussiin ja talteen. Se vie yllättävän paljon aikaa. Nyt oli pakko tulla vähän vetämään henkeä eli lepäämään tänne.

Aloitin talon siivouksen silmän korkeudelta. Sillä periaatteella olen edennyt jo lattiaan asti eli nyt vielä pitää ottaa imuri esille. Seuraavaksi taidan kuitenkin ruveta silittämään tai ainakin kostuttamaan pöytäliinoja ja katsastamaan omien vaatteiden kuntoa.

En malta olla mainostamatta yhtä hassua keksintöämme, jonka kehittelimme pöydän ja lattian välille. Ainakin omasta mielestämme se on aika nerokas juttu. Meillähän on iso tupa ja tuvassa pitkä pöytä. Juhla-aikana sekään ei riitä, kun koko pesue tulee päivälliselle. Kaikki sentään vielä mahtuvat istumaan pöydän ympärille, mutta ruokien kanssa on ollut taiteilemista. Varsinkin nyt se olisi hankalaa, kun työpöytäpinnasta tinkimällä valitsimme mieluummin ison tiskialtaan uuteen keittiöön.

Jostain ihmeen älynväläyksestä mies sen hoksasi. Tehdäänpä apupöytä, jota normaalisti säilytetään ison pöydän alla. Tarvittaessa se vedetään esille ja katetaan esimerkiksi noutopöydäksi. Se on tietysti tavallista pöytää vähän matalampi, mutta niin iso, että hätätilanteessa sen ääressä voisi ainakin neljä ihmistä istua aterioimassa. Tärkeintä on saada painavat kinkut ja kuumat laatikot ynnä muut hankalasti liikuteltavat ja pöydässä kierrätettävät vadit katettua nätisti omille sijoilleen. Ihmisten on kuitenkin helpompi nousta jaloittelemaan ja hakemaan ruokaa. - Siellä se nyt köllöttää pöydän alla odottamassa joulun perheateriaa. Pöytä mitoitettiin niin, että sen alle mahtuu vielä se varapenkkikin, jota normaalisti ei tarvita. Jos olisi kissa tai koira, niin se mahtuisi vielä penkinkin alle.

Joku voi ihmetellä, mikset tehty yksinkertaista sivupöytää. No ei tehty, kun sille ei olisi löytynyt paikkaa. - Jos nyt sitten lähtisin niitä pöytäliinoja kostuttamaan, ettei huomiselle jäisi kovin paljon muuta kuin pöydän kattaminen ja joulukoristeiden mallaaminen paikoilleen. Hyvää neljättä adventtia!

Arvonta!

2011-12-16T18:05:00.002+02:00

Valtavan paljon kiitoksia kaikille teille, jotka osallistuitte pieneen jouluarvontaani! Monta tuttua, mutta myös monta uutta nimeä oli kommenttilaatikossa. Toivottavasti te uudet piipahdatte toistekin.

Nyt on arvonta suoritettu ja lippuskasasta nousi Tekosyyn nimi. Onneksi olkoon! Lähetäpä yhteystietosi sähköpostiini, niin saan paketin postiin. En mene ihan takuuseen, ehditkö saada palkintoa ennen joulua, mutta välipäivinä viimeistään.

Tauti iski

2011-12-14T18:35:00.002+02:00

Nyt se flunssatauti tuli minuun, kuten jo eilen epäilin. Kurkku on kamalan kipeä, päätä vähän jomottaa ja aamulla rintaankin pisti. Aivastuttaa. Nokka vuotaa. Vali-vali, ei voi muuta sanoa, kun päivän työurakkakin jäi tekemättä. Tälle ei tietysti voi mitään, vaikka lepopäiväksi meni. Onneksi tai pahaksi onneksi minulla ei yleensä kuume nouse. Lämmikkeeksi otin jo aamulla pakkasesta pytyllisen hernesoppaa sulamaan.

Kun tänään aukaisin pari postipakettia ja pakkasin sisällön joulupaperiin, niin pääsin toteamaan, että nyt on kaikki paketissa. Paitsi isälle kutomani kintaat ja samaan pakettiin menevä kirja, jotka vielä odottavat pakkaamista. Ja arpajaispalkinto, jonka osaset ovat myös jo kotona.

Meillä paikallislehdessä oli uutinen päiväkotilapsista, jotka oli viety lintutornille. Ei siinä mitään, paikka on varmaan esimerkiksi kesällä kiva retkikohde, kun pitkospuita pitkin voi kävellä ensin jännässä maastossa melkein järveen asti ja sitten vielä kiivetä ylös torniin maisemia katselemaan ja eväitä syömään. Vuodenaika vain oli nyt täysin väärä. Kuusi lasta kieltäytyi jo rannassa ehdottomasti lähtemästä eteenpäin, jolloin kaksi tätiä jäi vahtimaan heitä ja yksi - siis YKSI - vei kymmenen hengen porukan tornille. Ei tässäkään vaiheessa aikuisten päässä kellot kilisseet?

Paluumatkalle eivät urhoollisetkaan enää uskaltaneet lähteä, kun vesi oli jotain 10-20 cm liukkaiden pitkospuiden yläpuolella. "Urhea" päiväkodin täti keksi soittaa pelastuslaitoksen apuun ja sai vielä neuvokkuudestaan esimiehensä suuret kiitokset. Paloesimies kyllä huomautti lehdessä jotain järjen käytöstä. Minustakin paikallaan olisi ollut pikemminkin ankara kehityskeskustelu koko tiimin kanssa kuin kiitosten antaminen.

Tässä on suora lainaus uutisesta:

"Palomiehet pelastivat tiistaina kymmenen kuusivuotiasta lasta hyisen veden keskeltä Järvenpäässä.
Lapset olivat päiväkotiryhmänsä kanssa menneet lintutornille, mutta eivät uskaltaneetkaan palata samaa reittiä, koska vesi peitti lintutornille johtaneet pitkospuut. Puut olivat myös liukkaat.
Apuun kutsutut kolme palomiestä ja yksi paloesimies taluttivat lapset kädestä pitäen turvaan. Pahimman kohdan yli heidät tuotiin kolme kerrallaan niin sanotulla hansa-laudalla, joka kuuluu pintapelastusvälineistöön.
----
Lapsilla ei ollut missään vaiheessa hengenvaaraa."

Ei kai sitä hengenvaaraa tarvitsekaan olla, mutta tolkku aikuisilla, joiden vastuulla alle kouluikäiset lapset ovat. Toivottavasti muksut eivät vilustuneet. Päiväkodin tätikin oli kai pitänyt taluttaa "mantereelle". Nyt älköön kukaan loukkaantuko tästä kirjoituksestani, mutta mummina olen ihan kauhuissani. Jos harmittaa, niin tässä on lohtupipareita.

Meinasin kommentoida tätä Keski-Uusimaa -lehden nettiuutista, mutta kun edellisen kerran esitin mielipiteeni lehden yleisönosastolla, sain niin ankarat haukut mielipiteestäni, sekä asiasta että asian vierestä, että päätin olla enää koskaan kommentoimatta. Tässäkin tapauksessa yksi toinen aikuinen oli jo esittänyt saman suuntaisia mielipiteitä retkestä ja välittömästi hänet mollattiin lyttyyn.

Huomaa edellinen lyhyt postaus: helppojen ja hyvien pikkuleipien taattu ohje eli Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopiparit, vasso kuu.

Yleisön pyynnöstä

2011-12-14T18:25:00.000+02:00

Tässä on käyttämäni Hildegard Bingeniläisen pipareitten ohje. Jostan olen tämän poiminut vuosia sitten, en vaan muista mistä. Hyviä ja helppotekoisia nämä ainakin ovat, tiedä sitten, miten vaikuttavat älyyn, mutta tekevät ainakin minun hermostolleni hyvää. Annosta voi tietysti pienentää. Varmaan alkuperäinen ohje onkin ollut puolet tästä.

HILDEGARD BINGENILÄISEN ÄLY- JA HERMOPIPARIT

120 kpl

500 g voita
loraus rypsiöljyä
500 g ruoko- tai fariinisokeria
2 isoa kananmunaa
4 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 tl muskottipähkinää
4 tl leivinjauhetta
3 dl rouhittua mantelia
10 - 11 dl puolikarkeita spelttijauhoja (= vajaa kilon pussi)
Voiteluun munaa, päälle mantelilastuja.

Vatkaa pehmennyt voi, öljy ja sokeri sekä mausteet keskenään, lisää munat yksitellen. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja rouhittu manteli ensin keskenään ja lisää sitten taikinaan. Pyöritä taikina kelmun sisällä kolmeksi tangoksi ja pistä jääkaappiin. Leikkaa seuraavana päivänä tangoista 0,5 - 1 cm:n viipaleita, voitele ja ripottele koristeeksi mantelilastuja. Paista n. 15 min 175 asteessa.

Vaatimaton ulkonäkö huijaa: maku on mainio.Ja lisäetuna helppotekoisuus.

Annos pikkuleipiä

2011-12-14T00:51:00.003+02:00

Tein päätöksen, että tänä jouluna en tarjoile vieraille kotitekoisia pipareita enempää kuin muutakaan kotona tehtyä, paitsi ihan itse paistettuja kaupan pakastekarjalanpiirakoita. Ostin ruukullisen englantilaisia pikkuleipiä, kaksi rasiaa ruotsalaisia piparkakkuja ja noin kuusi pötköä ranskalaisia kakkusia sen sijaan että olisin leiponut herkullisia Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopipareita, suolaisia kierrekakkaroita ja taatelikakkua.

Menossa ei ole Karta kotimaista -kampanja, vaan yksinkertaisesti väsymys ja hengenahdistus, jotka ovat koko syksyn vaivanneet ja vaiva senkun pahenee. Nyt lisämaustetta tuli alkavasta flunssasta. Kurkkukin on kuin kaktuksilla vuorattu, Tietysti tämän pitää alkaa muutama päivä ennen juhlia. Niin sairas en kuitenkaan ole, ettenkö jaksaisi hakea yöpalaksi kourallista näitä englantilaisia herkkupaloja, kuten äsken tein. Jos niitä ei enää tosiaan saa kaupasta lisää, kuten mies väitti, niin ehkä on harkittava tämän lajin vaihtamista johonkin toiseen. On ne niin hyviä. Eivät kuitenkaan niin kauniita, että olisi kannattanut ottaa kuvaa. Ei siis kuvaa tänä Lucian päivänä.

Jouluarvonta lähestyy

2011-12-13T00:42:00.001+02:00

Huomautan, että oma jouluarvontani lähestyy pian, mutta vielä on muutama päivä aikaa kommentoida asianomaista postausta tuolla alempana. En millään saanut (= lue osannut) monesta yrityksestä huolimatta linkitettyä postausta ja kuvaa yhteen. Kas kummaa, miten kaikki muut linkit ovat onnistuneet, varmaan vahingossa. Kiitos jo tässä vaiheessa hirmuisen positiivisesta palautteesta.

En yritä nostaa itse itseäni fiksummaksi, kun mainostan näitä hyvää tekeviä lahjoja. Me ostamme ihan tavallisia lahja-lahjoja läheisillemme, mutta joka vuosi myös näitä, jotka ovat hyvin usein olleet Kirkon ulkomaanavun tai Naistenpankin omaakin mieltä lämmittäviä juttuja. Tässä ensimmäisessä kuvassa muuten linkkaus taisi onnistua.

Joskus on pieni ketunhäntäkin kainalossa, kun mietin lahjan ja saajan sopivuutta toisiinsa. Ei niin, että kanalauman saajaa pitäisin kanana, pois se minusta! Logo ja kanakuva on kopioitu KUA:n sivuilta.

En missään tapauksessa halua loukata sitäkään sukulaista, josta tiedän että kirkko on matalalla hänen arvoasteikollaan. Onhan näitä muitakin hyviä kohteita vaikka miten paljon, SPR:n Hyvän mielen kauppa, Unicef ja World Vision vain muutaman mainitakseni. Jo vitosella pääsee auttamaan.

Eilisen aika rankan päivän jälkeen tänään oli hyvä tehdä ihan jotain muuta kuin miettiä syntyjä syviä. Suurin osa päivästä kului huushollin raivauksessa ja tomuttamisessa. Jatkuu huomenna! Nuorempana, vielä kymmenenkin vuotta sitten sitä jaksoi ihan eri tavalla. En ole koskaan ollut hidas, paitsi nyt.

Lisäksi mieleni tekisi näpertää joulukortteja tai muuta sellaista, mutta kun ensi maanantaina meillä on talo tupaten täynnä väkeä, niin siihen mennessä on paikkojen oltava puts plank! En siivoa komeroita enkä ripsu kattoja, mutta kasojen keräilijänä mulle riittää tekemistä jo siinä, että saan raahattua "tärkeät lehtikasat" joko lehtiroskikseen tai yläkertaan pois silmistä. Kirjapinot on myös kätkettävä. Roikkuvat hämähäkin seitit yritin paikallistaa ja tuhota. Ikkunanpesijä oli tarkoitus tilata, mutta kun remontti kesti ajateltua kauemmin, jäi sekin tekemättä.

Sivuutan entiset kunnianhimoiset ajatukset itse tehdyistä leivonnaisista, joita vielä viimekin vuonna oli pöydässä kaupan tarjonnan rinnalla. Voimat eivät yksinkertaisesti riitä. Siihen en kuitenkaan suostu, mitä mies ehdottaa, että tarjolla olisi lähinnä suolatikkuja ja chipsejä.

Kaupan pipareita, muutamia muitakin pikkuleipiä, coctailpiirakoita munavoin kanssa ja ehkä vähän juustoa glögin ja suursuosion saaneen lihaliemen kanssa saavat riittää. Ensi vuosi on taas asia erikseen, jolloin isäntä täyttää tasavuosia. Vierasmäärä on vakiintunut noin viiteenkymmeneen, plus miinus jotain. On siinä ja siinä, selviänkö tarjoilutrafiikista yksin, vaikka kaikki tietysti onkin valmiiksi katettuna noutopöydässä. Glögin ja liemen kuumentaminen kai on suurin homma.

Kersatkin istuvat tiiviisti pyllyillään. Kun yhtenä vuonna mukit loppuivat ja minun piti kiireesti tiskata niitä, niitä niin aikuinen poikapuoli seisoi vieressä ja kehtasi huomauttaa, että mitäs siinä hosut, ehtii ne odottaakin, kun vieraita seisoi jonossa pöydän ääressä puhtaita kuppeja odottamassa. Eikä autttanut. Prkl, ajattelin, vaan en sanonut ääneen.

Kaikesta valituksesta huolimatta nautin illasta ihan valtavasti. Koti on sen jälkeen joulukunnossa, on pari päivää aikaa levätä ja miettiä varsinaisia jouluruokia ja nauttia vielä jälkikäteenkin ystävien ja vähän kylänmiestenkin tapaamisesta. Teidätkin kaikki kutsuisin, jos taloon mahtuisi. Muutama lähimaisemissa asuva ja minut tunnistava on aina tervetullut! Minun jouluni alkaa jo viikon päästä.

Hiljainen viikonloppu takana

2011-12-11T23:45:00.001+02:00

Jo kolmas adventti takana. Tämä oli sairaalassa-käynti-päivä eikä päivään muuta merkittävää mahtunutkaan. Ruokakin oli valmiina: lipeäkalalaatikko toissapäivän jämistä. Jostain syystä lipeäkalan loput olivat liuenneet maitokastikkeeseen eli laatikko oli pikemminkin keittoa. Perunaviipaleet eivät olleet yhtään pehmentyneet enempää jääkaapissa ja uunissa ja niiden kun piti olla nimenomaan pehmeintä lajiketta. Ruoan maku oli hyvä, visuaalinen ilme ala-arvoinen. Huomenna syön varmaan loput lipeäkalakeittona.

Isä oli virkeä ja kehui olon parantuneen. Jotenkin silti kuulsi läpi, ettei hän vielä huomenna haluaisi lähteä kotiin, sinne tyhjään kotiin. Nyt hän on voinut käydä tervehtimässä vaimoaan monta kertaa päivässä. Viemämme iltapäiväkahvit maistuivat, varsinkin kun kuulemma sairaalakahvi on kamalan makuista.

Äitikin oli tällä kertaa hereillä ja yllättävän virkeä, vaikka juttelu on mitä on. Lähinnä se oli kädestä kiinni pitämistä. Vastapäisen petin virkeä mummo tarkkaili tiiviisti tapahtumia. - Käsien luut olivat kuin linnulla, verisuonet ohuenohuet eikä käsivarsissa ole lihaksia juuri lainkaan, kun silittelin äidin käsiään. Äiti pyysi viereensä nukkumaan. Kovin, kovin sekavissa ja surullisissa mietteissä istuin autoon miehen viereen.

Isän kanssa keskusteltiin lähiaikoina edesmenneistä sukulaisista. Sitten hän teki selkoa heidän omista hautajaistoiveistaan ja selosti, missä laatikossa "paperit" ovat. Kaikki on kuulemma kunnossa ja järjestyksessä. Yksi ensimmäisiä työpaikkojani nuoena oli kollegan äitiyslomasijaistaminen. Silloin päivittelin itsekseni ja muille ääneenkin, kun kollega pelkäsi anopin kuolevan sillä aikaa, kun hän on synnyttämässä. Siksi hän leipoi varmuuden vuoksi pikkuleipiäkin pakkaseen. Nyt tässä iässä se ei varmaan enää ällistyttäisi samalla tavalla.

Hyvä, jos on mietitty käytännönkin asiat valmiiksi, sekin missä kaavussa täältä haluaa lähteä Pyhää Pietaria tapaamaan ja kuinka suuren surijaseurueen haluaa haudalleen. Virsitoiveita en sentään kysellyt. Se on varmaan sanomattakin ihan selvä, että "Sun haltuus, rakas Isäni" kaikuu silloinkin.

Hautapaikka on kuulemma "ijankaikkinen". Sinne ehkä mahtuu vielä muutama uurna meidänkin sukupolvestamme. Kun kotona jatkoimme keskustelua aiheesta, tuli taas mieheni kanta hyvin selväksi. Tuhkaus ja tuhkat nimettöminä muistolehtoon, ei ainakaan omaan pihaan. Näin tapahtuu, jos se minusta on kiinni. Mies pitää kaikkea vainajien muistelua vainajien palvontana, mutta on sentään jouluaattona valmis viemään kynttilän vanhempiensa haudalle.

Jouluseimiä

2011-12-09T18:08:00.001+02:00

Tänään tuli paketti, jossa oli tämä kirja, jota jo olenkin odotellut:

Nyt vain on oma kysymyksensä, ehdinkö kutoa yhtään "asukasta" seimen ääreen. Seimi ja taustapahvi ilmeisesti ovat kirjan takakannen sisällä, en tosin ole tutkinut vielä sitä asiaa. Kiitos, Outi, sinulta sain inspiraation tähän ostokseeni!

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Onhan meillä oikein aito betlehemiläinen seimi talossa. Kuva on viime vuodelta. Seimiasetelmat ovat taattua turistirihkamaa ja maksoivat maltaita, joten ostin kaikkein pienimmän. Siinäkin meinasin mennä halpaan, kun myyjä puhui D-markoista ja minä suomenmarkoista.

Tuo pitkäkoipinen muuli tai aasi, mikä lie, on myös "aito", samoin etualalla oleva kivi, jotka ehdottomasti kuuluvat jouluasetelmaani. Nappasin kiven muistaakseni Betlehemin kedon laidasta, tai ainakin näin haluan asian muistaa.

Sekalainen enkelkuoro on kerääntynyt vuosien mittaan. Oikeassa yläkulmassa melkein piilossa oleva pumpulipäinen enkeli on erityisen tärkeä, sillä sen on tytär väkertänyt suunnilleen eskari-ikäisenä eli yli 30 vuotta sitten. - Jos en ehdi kutoa uutta seimeä tänä vuonna, niin ensi vuonna sitten.

Kävimme tänään sairasvuoteiden äärellä. Isä oli virkeä, lääkkeet tepsivät, vaikkeivät röörit kuulemma vielä olekaan kokonaan auki. Maanantaina lääkäri katsoo tilanteen uudestaan. Äiti oli petissä ja nukkui niin sikeästi, etten saanut häntä hereille. Isä oli käynyt tuntia aikaisemmin ja silloin äiti oli ollut hereillä, mutta ilmeisesti ruvennut nukkumaan.

Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa siitä, kumpia kontrolloidaan tarkemmin, yksityisiä vai kunnallisia vanhustenhoitolaitoksia? Minulla on käsitys, että yksityisten valvonta voisi olla tiukempaa, mutta tämä voi olla vain luuloa. Sen ymmärrän hyvin, että hoito on aina niin monesta kiinni, ei vähiten ihmisistä.

Pari postausta alempana: jouluarvonta!!!

Liputuspäivä

2011-12-08T17:34:00.001+02:00

Nyt on ensimmäistä kertaa virallisesti liputuspäivä Sibeliuksen syntymäpäivän ja suomalaiseNmusiikin kunniaksi. Täällä meidän kylässä tosin on jo vuosia suositeltu liputettavaksi, Ainolan kotikulmilla kun ollaan. Itse Ainola tosin on ollut koko syksyn käärittynä pakettiin remonttitöiden takia, mutta sitä komeammalta varmaan lippu näytti valkoista muovikäärettä vasten. Ajan tasalla olevaa kuvaa ei valitettavasti ole tarjolla aiheesta, mutta on kuitenkin kesäkuva säveltäjämestarin haudalta.

Kun vilkaisin almanakkaa, huomasin toisen merkkipäivän, joka lähes jäi noteeraamatta. Onnea kaikille Kyllikeille! Tänään on Kyllikin nimipäivä.

Velimies soitti päivällä. Nyt ovat molemmat meidän vanhukset samalla terveyskeskuksen vuodeosastolla, toinen toisella ja toinen toisella puolella kerrosta. Astma on pahentunut ja kiusannut isää jo muutaman viikon ilmeisen pahasti eikä lääkityksen vaihtaminen ole oikein tehonnut. Tämän takia hänet oli tänään passitettu tarkempiin tutkimuksiin. Tänään kai oli valmistunut myös labratulokset, joista en huomannut veljeltä mitään kysyä. Tämä on ollut raskas syksy isälle. Sukulaisia kuolee, kavereita kuolee, vaimo makaa sairaalan petissä ihan muissa maailmoissa ja joulukin lähestyy. Ei voi muuta kuin toivoa ja pyytää varjelusta molemmille. Isälle tulee 90 vuotta täyteen tammikuussa, jos siis elää saa ja hengissä pysyy.

- Kiva kun olette ottaneet hyvillä mielin vastaan pienen jouluarvontani. Kommentit siis eiliseen postaukseen, kiitos!

Asiointia ja pieni arvonta

2011-12-08T00:26:00.001+02:00

Liika laskelmointi ei kannata. Mies kävi viime viikolla apteeksissa ja annoin muutamat omatkin reseptit matkaan. Laskin oikein tarkkaan, että niillä pitäisi Kelan omavastuukertymä ylittyä eli jätin kaikki kalliimmat reseptit kotiin odottamaan kirjettä, jolla lunastaisin pian loppuvat lääkkeet muutamalla eurolla. Särkylääkkeitäkin ostatin ihan vaan varmuuden vuoksi, kun sellainen resepti sattui olemaan talossa. Vaan kuinkas kävikään? Jumala rankaisi, arvioi mieheni varmaan aamulla, kun kuulee tästä. Juu, saldo jäi 34 senttiä vajaaksi niin että minun on nyt kuitenkin ostettava vielä joku lääke ns. omilla rahoilla. Toki tiedän, että ylimenevältä osalta rahat palautetaan tilille, mutta nyt en tiedä, itkeäkö vai nauraa. Listallani ollut silmärasva kai oli se, mistä ei kelakorvausta saa ja se sotki laskelmani.

Lumi on edelleen maassa, piha ja rappuset liukkaat. Keltainen ruusu saattaa näkyä rapunpielen kukkapenkissä noiden ruskistuneiden jalohortensioiden kukkien edessä, jos oikein tarkkaan tiiraa. Minun piti leikata niitä maljakkoon kuivumaan, mutta unohdin. Endless Summer näemmä päättyi.

Pensasvaloja tutkittiin oikein perusteellisesti ja lopputulos oli se, että vikaa on sekä jatkojohdossa että valoissa. Tänään hankittiin uudet, oikein iso valomatto puskan päälle, kun sähköliikkeestä ei enää muuta vaihtoehtoa löytynyt. Sitten menin Prismaan, jossa olisi ollut hyllykaupalla erilaista sisä- ja ulkovaloa. Valomatto olisi voinut olla hivenen vaatimattomampi, mutta onpa ainakin valaistusta jäniksille ynnä muille kulkevaisille. Kuva on vielä kamerassa ja kamera alakerrassa.

Huomenna mies lähtee asioilleen, kaveriaan tapaamaan ja mahdollisesti ostamaan eukolle joululahjaa, joka ennakkotietojen mukaan on pieni vasara. Se varsinainen joululahja tietenkin on miedän tuvan seinällä, joten tällä kertaa en marise heikoista lahjoista. Keittiö on tosi ihana ja olen siihen lahjaan kaikin puolin tyytyväinen.

Mieskin saa toivomansa lahjan, vekottimen jolla voi siistiä nykyistä partaansa puolen millin tarkkuudella sopivan mittaiseksi sängeksi. Se haettiin tänään postissa ja samalla vietiin nippu kortteja. Ja tietysti saamme kirjalahjoja eli kaikki loppusyksyn kirjahankinnat ovat jo paketoituna ja hyvän joulun toivotuksin varustettuna meidän joululahjasaavissa. Jotain on vielä tulossakin kirja-alalta ja myös vähän nukkekotitarvikkeita. Nämä siis on meille itselle. Lähisukulaisten lahjat on jo periaatteessa hankittu ja ne, jotka ovat koiututneet, myös pantu saman tien pakettiin. Lankomies saa kuusi kanaa, ystävän puolesta kustannan ammatin yhdelle kehitysmaan naiselle. Nämä ostin Kirkon Ulkomaan avun nettikaupasta . Samasta paikasta mukaan tarttui puoli metriä miinavapaata koulutietä Kongossa. Sen ajattelin arpoa teidän lukijoiden kesken.

Tässä siis käynnistyy pikainen jouluarvonta kaikkien tähän postaukseen kommentoivien kesken. Kommentti lootaan, niin olet mukana arvonnassa. Kaikki osallistuvat yhdellä arvalla, mutta kuvan saa tietysti napsaista mukaansa.

Kun en voi lähettää palkinnoksi miinaharavaa, niin pistän kuitenkin pakettiin jotain jouluista sen tilalle. Arvonta tapahtuu 16.12. kello 18.00.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T16:21:00.001+02:00

Alkajaisiksi linkki Kaisan blogiin, josta löytyy hyvin varteenotettava lista kiitosaiheista. Ne kannattaa muistaa joka päivä ja varsinkin nyt itsenäisyyspäivänä. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Meille tuli eilen ensilumi. Vaikka lämpötila on tänään ollut parisen astetta plussan puolella, on lumi edelleen maassa.

Meillä itsenäisyyspäivää vietetään ihan täällä pirtissä. Mies aloitti jo eilen flunssan sairastamisen ja äsken, kömmittyään päiväunilta, veti vielä kylpytakin päivävaatteidensa päälle lämmikkeeksi. Sikäli hyvä, ettei ollut menoa esimerkiksi Linnan juhliin eikä pienempiinkään kekkereihin esimerkiksi soittokeikalle. Viimeksi mainittu seikka kylläkin veti miehen mielen matalaksi. "Kun tuli se pukukin ostettua varta vasten." Kun on yleensä ollut esiintyjänä, niin ymmärrän hyvin, ettei ole hinkua läheä katsomon puolelle.

Minä olen parina päiväna pistellyt merkkausliinaani. Luulin sen jo olevan viittä vaille valmis, mutta suurennuslasivalaisin näytti muuta. Olin jättänyt muutaman kuvion vähän kesken ja nyt pitää niitä aukkoja tutkia tarkkaan ja täydentää kuvioita. Kuvittelin saavani liinan jo kehystykseen ja parhaassa tapauksessa "jouluksi kotiin". Pari kinkkistä kohtaa on ainakin tekemättä.

Nyt pistelen hetkisen ja sitten majoitun katsomaan ensin itsenäisyyspäivän paraatia Tampereelta ja sitten linnanjuhlia. Jossain välissä pitää pistää sikapossun niskaa uuniin paistumaan ja yrittää ajoittaa iltaruoka uutisten ajaksi, ettei vain yhtään ihanaa juhlamekkoa pääse lipumaan silmieni ohi.

Nukketaloasiaa

2011-12-04T00:02:00.001+02:00

Nukketaloharrastus heräilee henkiin. Kun Nukkekotiyhdistys viettää 20-vuotisjuhlavuotta, niin sen kunniaksi on tehty Rintamamiestalokitti, tekijänä taitava Erja. Voisi sanoa, että minulle kävi hyvä honkkeli, sillä sain talon numero 2! Minä, joka en ole edes mikään merkittävä tai kovin taitava nukkekotoilija, olen tietysti polleaa tyttöä ja aion esitellä rakennushanketta pikku hiljaa Villiviinin talot - nukkisblogissanikin.

Ajatukseni oli saada talo jo jouluksi valmiiksi, mutta tässä tuli muita projekteja, kuten olen kertonut. Talo on edelleen kappaleina, mutta tänään sentään maalasin levyt molemmin puolin, jotteivat ne rupeasi käpristymään. Luultavasti en ehdi tehdä mitään muuta ennen joulua. Kas kun pitäisi luoda joulutunnelmaa muihin taloihini, tämä kaikkein suurin mukaan lukien.

Herätän kuitenkin nukkisblogin jo nyt henkiin, sillä olen kirjoittanut kehyskertomuksen talolle, joka sai nimen Kyyhkylä. Siellä asuu kannakselaisevakko, leskivaimo yhdessä vanhan isänsä kanssa. Totta kai, kun kerran rintamamiestalosta on kysymys. Nyt pyydän kommentteja teiltä, jotka oikeasti osaatte kannakselaismurteita. Kirjoitin nimittäin kehystarinan murteella, muistellen rakasta anoppivainaatani ja lukuisia lukemiani murteella kirjoitettuja kirjoja. Mutta uusmaalaisena otan ihan omalle vastuulleni kaikki höpöt, joita olen kirjoittanut. Korjatkaa! Toivottavasti kukaan ei tykkää pahaa tästä yritelmästäni.

Intimiteettisuojaa tämäkin

2011-12-02T19:26:00.001+02:00

Käytiin eilen isää tervehtimässä. Hän kertoi äidin joutuneen kahden hengen huoneesta neljän hengen huoneeseen. Syytä ei kerrottu, mutta eipä sitä voi kysyäkään, jos hoitajien kopissa ei ole ketään. Isä kertoi myös, että siellä osastolla joku vanhempi potilas oli hihkaissut: " E..., terve!" No, isä ei millään saanut mieleensä, kuka häntä tervehti. Kun hän sattumoisin näki käytävällä jonkun tytönlirpukan, kuten isä sanoi, kysyi tältä. Vaan sitähän ei voi sanoa kolme kuukautta talossa maanneen potilaan puolisolle, joka hänkin käy vähintään kerran viikossa vierailulla talossa. Ei, papparaisen intimiteettisuoja rikkoutuisi.

Tästä tuli mieleen yksi toinen vierailu. Syksyllä, ihan silloin alkuaikoina, kun emme vielä tienneet äidin kunnon kehittymisestä, olimme samassa laitoksessa neuvonpidossa kunnan ihmisten kanssa äidin hoidosta. Yksi kylän eukko osui samaan aikaan paikalle ja väen väkisin änkeytyi äidin huoneeseen estelyistämme välittämättä. Ei, hänen pitää päästä ... katsomaan, tietämättä lainkaan äidin kunnosta. Teki mieli ottaa akkaa niskavilloista kiinni. Siinä kohtaa olisi pitänyt intimiteettisuojan toimia.

Isällä oli suru-uutisiakin. Serkkunsa vaimo, se kaikkein nauravaisin ja aina hyväntuulinen, oli kuollut. Näimme hänet tasan vuosi sitten apteekissa ja silloin hän näytti huomattavasti reippaammalta kuin miehensä, mutta vuodessa voi tapahtua paljon. Tämä oli jo ties miten mones suru-uutinen tänä vuonna. Toisen serkun vaimo meni ensin ja sitten tämä veljenvaimo. Äidin lanko ehti kuolla näiden välissä, mutta kolme tuttua lähtenyt ihan yhden syksyn aikana. Näitä uutisia tulee tietysti jatkossa entistä tiuhempaan, meidän ikäluokasta ja vanhemmista.

Hyvää joulukuuta!

2011-12-01T00:32:00.001+02:00

Oli ihan pakko tulla kirjoittamaan keskellä yötä, kun joulukuun ensimmäinen yö sentään "avautui". Ollaan oulukuussa, ji-huu! Mitä kauempana joulu on, sitä vähemmän olen jouluihminen, mutta mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän minäkin tunnen olevani jouluihminen. Sen kunniaksi kirjoitin illalla kuoret valmiiksi joulukortteihin ja etsin ensin tietysti liudan osoitteita. Kortteihin ei muuta tarvinnut kirjoittaakaan, sillä oikaisin tänä vuonna ja kun painatin kutsutekstin taitettavan kortin sisäpuolelle, tulivat allekirjoitukset saman tien. Tyylikästä tai ei, mutta ainakin helppoa.

Sain muutenkin yhtä ja toista tehtyä. Viimeistelin eräät tekstit, joita olen vajaan viikon sorvaillut, suljin silmäni ja painoin "Lähetä"-nappia. Sinne menivät, paitsi että sievästi sorvattujen saatesanojen lisäksi en muistanutkaan panna itse tekstiliitettä mukaan. Toinen kerta toden sanoi.

Taisin jo aikaisemmin mainostaa tätä pikku seinätaulua, jonka ostin laatutavara.comista yhdeksi omista joulahjoistani, vaikken malta tätä kyllä enää pakettiin kääriä. Pieni keramiikkalaatta tuli pari päivää sitten. Tekijä on Kupittaan Savi, taiteilija Sirkka-Liisa Haapasaari. Seinälaatta on käsinmaalattua fajanssia ja mattalasitettu. Minusta tämä on oikein viehättävä ja ensimmäinen Kupittaan Saven keramiikkaesine meillä, puunukkejen lisäksi siis. Nukkeja muuten on ollut isompiakin kuin nelisenttiset, noin 14 - 20 cm korkeita ja hinnat tähtitieteelliset. Yhtä marttanukkea katselin, mutta sitä en taida kuitenkaan raaskia ostaa. Mies katseli tätä seinälaattaa jostain syystä vähän vinoon. En tullut mitanneeksi, mutta tämä on suunnilleen 15 x 15 cm, ei ainakaan isompi. Ja mielestäni sopii oikein hyvin ajattelemalleni paikalle eli uuden keittikaapin sivuseinlle katkaisemaan pitkää valkoista seinämää.

Mies haki tänään kaksi isoa kirjapakettia postista. Toisessa on uusia lahjakirjoja ja kirjakerhon perinteinen, ihana joulukakku. Voisin vallan mainiosti leipoa vastaavan hedelmäkakun itsekin, mutta tämä on perinne. Kirjat menevät suoraan pakettiin, kylläkin suurin osa meille itselle.

Toinen laatikko oli täynnä Aarteita: vanha Suomalainen Wirsikirja, vuoden 1886 versio, painos vuodelta 1889. Uusi testamentti ja Psalmit samoilta ajoilta. Rukouskirja. Vuoden 1834 hartauskirja, nimeltään Yxikertainen Selitys Lutheruxen Wähän Katechismuxen ylitse, Kysymysten ja Vastausten kautta. Pari koulukirjaa. Kansanvalistusseuran almanakkoja toissa vuosisadalta. Maalaiskuntien kunnallishallinnosta, tasaväkisistä maalaisyhdyskunnista, ylempien kansakoulujen perustamisesta maalaiskuniin sekä metsästyksestä vuodelta 1898. Minä luulen, että kirjakauppias heittää parit kärrynpyörät aina kun huomaa minun tulevan nettiin tekemään tilauksia. Nämä hankinnat ovat kuitenkin tarpeeseen, lähde- ja orientoitumisaineistoksi siihen, mistä en vielä kerro, vihjailen vain.

Sen verran ehdin selata kirjoja, että huomasin tehneeni hyvät ostokset. Almanakat ovat varsinaisia tietosanakirjoja. Virsikirjasta löysin valtavan paljon tuttuja virsiä ja valtavan paljon uppo-outoja virsiä. Pitänee kaivaa esille se meidän lapsuutemme virsikirja, tämän nykyisen edeltäjä ja vertailla muutamien virsien sanoja. Toivottavasti numerot ovat oikeilla kohdillaan, mitä ei tästä viimeisestä tekeleestä voi sanoa, jossa koko kirja sorkittiin sekaisin. Raamatusta kaivoin esille Jouluevankeliumin ja lempipsalmini. Hyvin olivat tunnistettavissa vanhasta kielestä huolimatta. Itse asiassa jouluevankeliumia ja esimerkiksi Enkeli taivaan -virttä oli seuraavissa käännöksissä käsitelty hyvin hellävaraisesti.

Joulun ja adventin ajan mielenrauhaa ja iloa teille ja meille kaikille! Antaa toisten hössöttää, kaikkien ei tarvitse, eihän?

Valoa pimeään

2011-11-29T17:07:00.001+02:00

Jos jossain päin maata on tullut lunta, niin ei meillä ainakaan. Aamuisin tosin on kylmää ja raput vähän jäässä, mutta ei lunta. Auton lasitkin olivat oikein paksussa jäässä vielä puolen päivän jälkeen, kun miehen piti lähteä selvittelemään lapsensa autoremonttia. Ette varmaan arvaa, kenen piikkiin sitä autoa rempataan? Valitettavasti tässä ei ole vaihtoehtoja. Viat nimittäin ovat sitä luokkaa ja laatua, ettei autoa edes voisi myydä ilman että saisi syytteen petoksesta. Hyvä että veronpalautukset tulevat pian.

Vaikka tuhlasin minä itsekin. Tuli taas ostettua vähän nukkekodin kalusteita sitä silmällä pitäen, että saan joskus kasattua uuden taloni. Osa kalusteista sijoittuu vanhaan Mattila-nukkekotiini. Se pitäisi lähiaikoina kalustaa joulutaloksi. Nukkekotiharrastus on ollut vähän jäissä ja taitaapa siitäkin mökistä löytyä vielä viime vuotisia joulukoristeita, jotka vain raivasin peremmälle pääsiäistipujen taakse.

Tämä kynttelikkö on uusi ostos ja pidän siitä paljon. Onneksi tässä pimeydessä on kynttilät! Näitä sähkökynttelikköjä on ihana polttaa päivälläkin. Elävää tulta poltan vasta sitten, kun asetun illalla takan eteen lukemaan tai tekemään käsitöitä eli samalla vahtimaan tulta.Vanha talo, miksei uudempikin, roihahtaisi sekunnissa ilmiliekkiin, jos ei pitäisi varaa.

Meillä ei ole takkaa poltettu koko syksynä, mutta se on turvallinen paikka myös kynttilöille. Pihan öljykynttiläkin paloi vielä hetki sitten, kun käväisin ulkona. Se on palanut perjantai-illasta lähtien yötä päivää, mutta nyt se näyttää vetävän jo viimeisiään.

En tiedä, onko näköni huonontunut, vai miksi päivä tuntuu olevan melkein aamusta lähtien hämärä ja valontarve lisääntynyt. Toivottavasti harmaakaihini ei ole päättänyt ruveta pahentumaan.

Tänään oli se päivä, jolloin odottelin lääkärin soittoa. Sain ilokseni kuulla, että kuukasi sitten leikatusta polyypistä ei ollut löytynyt mitään pahaan viittaavaa. Nämä kuulemma ovatkin useimmiten hyvänlaatuisia, joskin voivat joskus uusia. Se on sitten sen ajan murhe. Nyt kaikki on hyvin.

Rauhallista adventtia

2011-11-27T14:46:00.001+02:00

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille. Tosin vesisade ei ihan ensimmäiseksi tuo mieleen joulun aikaa, mutta niin se vain virallisesti alkoi.

Joulutähden lisäksi tässä toinen kuva, joka ei ole yhtään joulukuva. Ostin jokin aika sitten huutonetistä nämä viehättävät kansallispukunuket. Laidoilla olevan lapinpariskunnan lisäksi tässä on oikealta lukien Tuusulan tyttö, Orimattilan tyttö ja Munsalan tyttö. Korkeutta nelisen senttiä kullakin. Lapsena meillä oli tämän tapaiset pikkunuket, jotka valitettavasti ovat jo aikoja sitten kadonneet. Näilläkin on päälakea vähän pureskeltu ja lapinpojalta on lakki hävinnyt. Muistaakseni meillä oli ainakin Keski-Suomen kansallispuku ja toisella joku punainen puku. Nämä ovat olleet Kupittaan Saven valikoimissa.

Nyt lähden raivaamaan pöytää puhtaaksi. Toinen tytär käväisi jo tänään ja Esikoinen perheineen tulee hetkisen kuluttua. Heidän piti tulla jo isänpäivänä, muttemme ottaneet silloin vastaan, kun talo oli ylösalaisin rempan takia.

30 päivää jouluun

2011-11-25T17:19:00.001+02:00

Näin se joulu lähenee ja nyt jo vietetään adventin aatonaattoa ja meillä tänään kotoista pikkujoulua. Enää 30 päivää jouluun. Virittelin vihdoin meillekin jouluvaloja, mutta kas, kameran akku loppui enkä päässyt kuvaamaan valojamme, saati siirtämään kuvia tänne.

Pihassa palaa yksi öljykynttilä ja loistaakin luultavasti kolmisen päivää, ellei myrskytuuli kaada koko lyhtyä. Ikkunassa loistaa yksi tähti ja kaksi kynttelikköä. Block-valaisin toimittaa lyhdyn virkaa yhdellä ikkunalla. Takassa palaa kolme tai neljä elävää tulta. Mutta mitä tapahtuikaan viime vuotiselle ulkotuikkusarjalle? Muistan, miten kerin sen kokoon aika myöhään keväällä sitten kun lumet olivat kokonaan sulaneet. Joulukoristekaapista sitä ei ainakaan löytynyt ja pahaa pelkään, että sen kohtalo on löytyä vasta loppiaisen jälkeen jostain varmasta tallesta.

Nyt ainoa yhtäänkään tilanteeseen sopiva kuva on viime itsenäisyyspäivältä, mutta kynttilä kuin kynttilä. Kumma, ettei yhtään kynttiläkuvaakaan löytynyt.

Esitin miehelle, että hän soittaisi vähän joululauluja, mutta eipä luvannut soittaa. Kuulemma häntä ei huvita soittaa läksyjäkään ja niin ei sitten soita muutakaan. Äsken kuitenkin kuului Ave Mariaa alakerrasta ja käyhän se joululaulusta oikein hyvin.

Joulupukki töllistelee rappusilla lähtövalmiina ja porot kai kuopivat pihalla sorkat lähtökuopissaan.

Mies toi kaupasta vuoden ensimmäisen glögipullon ja sen verran erilaisia herkkusillejä ja graavilohta, että niiden kaveriksi oli kuulemma pakko ostaa pieni snapsipullo ja pussillinen perunoita. Meillä ei kumpaakaan harrasteta kovin usein, mutta nyt siis keitetään muutama pottu ja otetaan pienet snapsit pikkujoulun kunniaksi. Pieni joulupaistikin näytti tulleen kaupasta, mutta joululaatikoihin kajotaan vasta aattona. Kahden hengen taloudessa on kiva, kun voi joskus herkutella vähän kalliimmillakin jutuilla. Ei silti, pari päivää tässä syötiinkin pelkkää pastaa ja vaarin sienistä tekemääni muhennosta.

Tein eilen selvää pankkitilistäni. Tilasin laatikollisen kirjoja jouluksi, itse asiassa kaksikin laatikollista. Se toinen on tosi vanhaa kirjallisuutta nettidivarista. Vanha wirsikirja ja Biblia ja Katekismus selityksineen ja muutakin 1800-luvun maailmaan orientoitumista varten. Voi olla, että mainitut teokset olisivat löytyneet faijan kirjahyllystä lainaksi, mutta minä nyt vaan satuin haluamaan nämä itselle ja omaksi. Vain tuo katkismus oli kalliimpi teos, mutta hintaa tuli, kun osti kerralla monta halpaa kirjaa. Jännä taas nähdä, miten vanhan fraktuuran lukeminen sujuu.

Terveisiä keittiöstä

2011-11-24T18:46:00.001+02:00

Sain vihdoin ja viimein otettua muutaman keittiökuvan. Tervetuloa tutustumaan meidän uuteen keittiöön!

Mies kävi tänään rautakaupassa, siinä samassa, josta kalusteetkin ostettiin, ja toi pätkän muovimattoa. Nyt kaikki laatikot on pohjustettu muovimatolla. Tämä on sitä varsinaisesti kylppäriin tarkoittua mattoa, joka on huimasti halvempaa kuin kalustemyyjien valmiiksi leikkaamat laatikonpohjamuovit. Tämä ei ehkä täytä kaikki elintarvikehygienian laatuvaatimuksia, mutta kun meillä ei syödä lautasen nurjalta puolelta eikä pidetä ruokaa kattilan ulkopohjassa, niin tuskin me ihan heti myrkytymme.

Kuvassa näkyy kaistale pesuallasta ja induktiolieden nurkka. Osa kattiloista meni uusiksi, sillä induktio vaatii magneettisen kattilanpohjan. Vanhat tosin lähtivät hyötykäyttöön kolmeen eri kotiin. Altaan alle mahtuvat sopivasti mukit ja lasit. Sen alapuolella olevassa laatikossa on kattilat ja paistinpannut. Lautaslaatikon alla on ainakin paistinvateja ja kulhoja. Reunimmaisena on tiskikone, enkä olisi ikinä arvannut, miten paljon selkää ja askelia säästää, kun koneen voi tyhjentään suoraan viereisiin laatikoihin. Välissä on kapea roskis- ja kompostiastian laatikko ja sen alla pesuaineet ja tiskiharjat yms.

Tämä kaappi on tiskialtaan vasemmalla puolella. Pöydälle mahtuu juuri ja juuri kahvinkeitin (tai oikeastaan teekeitin, sillä kahvinkeitin on uunin päällä piilossa, mehän lopetimme kahvin juomisen). Pöydän päällä, ei siis yläpuolella, on yhdistetty leipä- & lääkekaappi. Tämä on ihan ikioma keksintöni, johon olen aika tyytyväinen. Meillä kummallakin on aika paljon erilaisia lääkkeitä ja nyt saimme omat lääkehyllyt, joihin pääsee käsiksi varmaan vaikka pyörätuolista käsin, jos se tilanne joskus tulee eteen. Minun on tämä näkyvä ja miehen hylly on yläpuolisessa kaapissa. Niihin mahtuu mukavasti myös kaikki laastarit sun muut tarvikkeet. Kaapin eteen jäi vielä sen verran vapaata pöytätilaa, että siinä voi kasata hyvin aamupalatarpeita. Varsinaista työpöytää meillä ei ole ollenkaan, mutta laskin, että eiköhän tällä pärjätä. Leivinlauta on erikseen siivouskaapin ja seinän väliin jätetyssä välissä. Sen voin nostaa tarvittaessa ruokapöydälle.

Laatikostoja on kaksi riviä tällä samalla laidalla. Toisessa on leikkuulauta ja kaksi korkeaa laatikkoa, jossa ylemmässä on monitoimikone ja tehosauva ja alemmassa jotain ruokatarvikkeita, öljypullo ja sen sellaista. Toisessa laatikkorivissä on erikseen ruokailuvälineet, kauhat ja muut työvälineet, folio-, leivinpaperi- ja muovirullat ja alimpana korkea laatikko. Siinä on mm. lokerikko leivontamausteille.

Mausteita on vähän joka puolella, laatikossa, liesituulettimen yläkaapissa ja sitten vielä koko seinällinen jääkaapin kupeessa. Jääkkaapi on integroitu eli siinä on samaa levyä seinissä kuin muissakin kaapeissa. Samaa ainetta on myös tuo välitilan pinta. Valot vain vääristävät värit. Jääkaapin takana on ulosvedettävillä koreilla sisustettu kuiva-ainekaappi, jota olen jo mainostanut aikaisemmin.

Olen valtavan tyytyväinen keittiööni. Muutama yllätys tosin on tullut. Tämä kiviraaka-aineesta jalostettu, Loimaalta tullut pöytäpinta, jonka nimeä en nyt äkkiä muista, on sinänsä kaunis, mutta pieniä "puutteitakin" siinä on. Yksi lasi on jo kopsahtanut kappaleiksi ja joka ikinen sormenjälki näkyy tummassa, kiiltävässä pinnassa. Tekoainetta oleva iso tiskiallaskin on luksusta. Nyt siihen mahtuu vaikka minkä kokoinen pelti ja pannu.

Kalusteet ovat Domukselta ja kuten ehkä kuvistakin voi arvella, ne ovat 10 cm syvempiä kuin keittiökaapit yleensä. Koneet ovat Electroluxia ja meille sattui tuuria sikäli, että nämä olivat juuri lähdössä näyttelykeittiöstä, joten saimme niihin vähän alennustakin.

Postimerkki- ja muillakin kaupoilla

2011-11-23T17:20:00.001+02:00

Tilasin äsken nettipostista ison kasan postimerkkejä joulukortteihin. Ns. sattuneesta syystä emme voi käyttää joulukorttimerkkejä. Opimme karvaista kokemuksista, että joka haluaa korttinsa perille ehdottomasti ennen jouluviikkoa, lähettäköön ne muilla merkeillä merkittyinä.

Nyt tilasin ainakin omaa silmääni viehättäviä ruusunmarja-merkkejä, jotka ovat kakkosluokan merkkejä. Toivottavasti ne kuljettavat kortit kahdessa päivässä, kuten itella lupaa. Viime vuonna tuli nimittäin vähän kiire, kun yhtäkkiä huomasin, että oltiin melkein itsenäisyyspäivässä ja pyhät katkovat varmaan postinkin kuljetuksia. Kuvan tietenkin kaappasin itellan nettisivulta.

Tämän vuoden joulumerkit eivät oikein kolahtaneet. Varmuuden vuoksi tilasin myös arkin verran ykkösluokan merkkejä. Kortit teetin ifolorilla ja ne tulivat jo muutama viikko sitten. Nyt ei enää muuta kuin osoitelistaa tekemään ja kortteja kirjoittamaan, vaikka onneksi tässä on vielä hyvin aikaa. Meillä se sattunut syy on vuosittainen glögi-ilta, joka tänä vuonna osuu jouluviikon alkuun. On eduksi, jos kutsuttavat saavat kutsunsa ennen eikä jälkeen tilaisuuden. Silloin yhtenä vuonna näin oli käymässä ja siksi lähetänkin kortin itselleni tai vähintään tsekkaan tyttäreltä, joko postilaatikko on kolahtanut.

Vaikkei meillä ole vielä joulukoristeita tai valoja esillä, niin nyt on ainakin joulukuusi! Kaupassa oli pieniä pöytäkuusia ja nappasin heti sellaisen kärryyni. Mies on jo monena vuonna suhtautunut ikävästi joulukuusiin enkä jaksa ruveta kinaamaan asiassa, josta kuitenkin jäisin häviölle. Kun nyt kuitenkin on pikkujoulu tulossa, niin pääsen nauttimaan edes hetken verran oikeasta kuusesta. Tai ehkä tämä ei tuoksu kuuselle, mutta näyttää ainakin oikealta.

Tänään ei ostettu muuta ruokaa kuin leipää ja kermaa, sillä tarkoitus on tehdä mojova sienimuhennos eilen saamistani suppilovahveroista. Niitä tuli meille sellainen määrä, että varmaan isä on poiminut niitä vuosikaupalla. En viitsi miettiä, miten monta vuotta sitten. Nyt selviää, ovatko sienet syömäkelpoisia. Oletan niiden olevan vielä täyttä tavaraa. Pitääkin muistaa laittaa ne likoamaan.

Samalla kauppamatkalla kävimme tervehtimässä äitiäni. Nyt hän oli oikein virkeä, vaikka makasikin petin pohjalla. Äiti otti lujasti kädestä kiinni ja kiitti käynnistäkin sekä huomautti painavasti: "Älkää unohtako". Ei, ei me unohdeta.

Radio kailotti huoneessa ja myös naapuripetin asukas oli hereillä, mutta ei sanonut meille sanaakaan, ei edes vastannut tervehdykseen. Hoitajat istuivat kahvihuoneessa ja vain yksi elävä sielu oli osastolla näkyvillä, hänkin tuoliin istutettu vanha mies.

Sukua tutkimassa

2011-11-22T19:11:00.001+02:00

Kävimme tänään tervehtimässä isääni. Minulla oli mukana iso ruutuvihko, johon olen tehnyt muutaman sivun verran aikajanaa. Nyt ajattelin saavani "täytettä" erinäisille tyhjille riveille. Juttutuokiomme oli tosi mukava, mutta sain vain muutaman uuden tiedonsirun. Kuten isä on ennenkin sanonut, olisi pitänyt kysyä muutama vuosi aikaisemmin. Niinhän se on, mutta silloin asiat eivät kiinnostaneet enkä olisi työruuhkassa ehtinyt sukujuttuihin edes paneutumaan. Paljon oli myös niitä asioita, joista isä vain huomautti, että ei hänelle ole koskaan kerrtottu. Jotain saan varmasti kaivettua arkistojen kätköistä, mutten läheskään kaikkea enkä varmaan niitä näkökulmia, mitä tänäänkin olin etsimässä.

Hyvä silti, että sain nekin tiedonsirut talteen ja muutaman virhetiedon korjattua. Isä lupasi myös miettiä, jos hänen kätköistään löytyisi esimerkiksi jotain vanhoja dokumentteja tai ennen näkemättömiä valokuvia.

Isä oli jo aikaisemmin tiedustellut, haluaisinko kuivattuja sieniä. Totta kai halusin. Isä nosteli naulasta kolme tosi isoa pussillista kuivattuja suppilovahveroita, siis jokaisessa litrakaupalla sieniä! Tänään ei ruokalistalla ole sienikastiketta, sillä eilistä jauhelihapataa jäi juuri sopivasti tämänkin illan ruoaksi.

Tarkoitus oli vielä käydä tänään äidinkin luona sairaalassa, mutta siitä ei tullut mitään. Ilta pimeni ja ainakin itse olin jo niin väsynyt haastattelustani, että tulimme suosiolla kotiin. Tuskin äiti siitä pahastuu, kun ei kuitenkaan muistaisi, onko joku käynyt vai ei. Tai kuka mahdollisesti äsken kävi.

Jos minua väsytti, niin isä oli varmaan käyntimme jälkeen tosi väsynyt. Hän oli käynyt aamulla lääkärissä ja se sekä uudet lääkkeetkin varmaan väsyttävät ja sitten tulee utelias tytär vihkoineen ja kynineen esittämään kymmeniä kummallisia kysymyksiä! Sen kuitenkin katsoimme lehdestä, ettemme rynnänneet paikalle kotimaisen vanhan elokuvan aikaan.

Arvontaa Ultsulla

2011-11-22T14:01:00.001+02:00

En saanut millään linkitettyä tuota sivun laidalla olevaa uutta arvontakuvaa Ultsun blogiin. Yritän myöhemmin uudestaan, mutta joka tapauksessa arvonta on 26.11 ja voitto liittyy Ultsun alaan eli nukkekotitavaroista on kysymys.

Tämän pitäisi viedä oikeaan osoitteeseen. Kannattaa myös käydä kurkkaamassa, mitä Ultsun minikaupasta löytyy.

Korjaus: Arvonta onkin 26.12!

Pientä puuhastelua

2011-11-21T17:59:00.001+02:00

Inspiroivan viikonlopun jälkeen en ole oikein vieläkään sopeutunut arkimaanantaihin. Ajatukset hyppelevät sinne ja tänne. Tämän piti olla blogipohjaan tarkoitettu hederi, mutten millään saanut suurennettua sitä tarpeeksi, vaikka yritin moneen kertaan. Siksi se on nyt tässä iloksenne ja siksi, kun tuo alempi kuva on vähemmän esteettinen.

Raivatakseni tilaa uudelle Das Projektille, pitää ensin saada vanhat roskat lakaistua tieltä pois, varsinkin kun joulukin näemmä lähestyy hurjaa vauhtia.

Roskien lisäksi pitäisi maalata nukketalon seinät ja koota se, sillä edelleen haaveilen uudesta joulutalosta. Tällaisesta on kysymys:

Tein päivällä yhden urotyön pihalla. Tästä on ollut puhetta miehen kanssa ainakin viikon verran, joten päätin ryhtyä rupeamaan heti, kun mies oli hävinnyt soittotunnilleen. Lähdin tyhjentämään räystään alle jäänyttä vesitynnyriä. Siinä oli ainakin viiden sentin paksuinen jääkerros. Hakkasin lapiolla siihen sen verran suuren reiän, että pääsin tyhjentämään tynnyriä pesuvadilla. Ämpäreitä en saanut silmiini, mutta tietenkin huomasin ne heti saatuani työn valmiiksi. Lähin olisi ollut tuvan nurkassa, tosin pesuainepytyillä lastattuna. - No, en mennyt pohjaan asti, vaan tyrkkäsin vanhan 200 litran metallitynnyrin nurin. Siis työntämällä työnsin, sillä se ei todellakaan ollut kevyt. Toivottavasti siitä ei tullut ihan soikeaa. Kaiken lisäksi unohdin toisen räystään alla olevan muovisaavin vallan kokonaan, mutta nyt illan pimeydessä en ainakaan lähde sitä tutkimaan.

Olen ihan oikeasti yrittänyt saada raivattua tupaa kuntoon ja tyhjennettyä viimeisiä muuttolaatikoita kaappeihin. Tämä on se viheliäisin vaihe, kun joutuu kuljettamaan lusikkaa sinne, kauhaa tänne eikä oikein tilaakaan enää ole vapaana. Yhdessäkin muuttolaatikossa on kuiva-ainekaapin tuotteita ja vapaana on enää asianomaisen kaapin ylin laatikko. Se on lähes katonrajassa. Katonrajaan eli kaappien päälle mies toivoo "kauniita esineitä" eli osa jää esille ja ehkä loput sitten menevät aittaan varastoitavaksi. Yksi tai kaksi hyvää kattilaa on vielä kadoksissa enkä mitenkään voi keksiä, mihin ne olen tyrkännyt. Osan tavaroista lahjoitimme tutuille ja sukulaisille, joten on mahdollista, että vahingossa on mennyt kierrätykseen enemmän kuin oli tarkoitus. Yksi kierrätyskeskukseen tai vastaavaan menevä laatikko on vielä talossa, mutta siinä ei ole kattiloita. Täkäläinen Fida näyttää myyvän tavaroita puoleen hintaan, joten ehkä he eivät ota uutta kamaa. Heillä on menossa uusien tilojen haku, mutta toivottavasti toiminta jatkuu. Nykyinen talo kai menee pian purkuun.

Mitä parhainta viikkoa itse kullekin toivottaa Villiviini

Liisa, Elisabet, Elisa, onnea!

2011-11-19T19:53:00.001+02:00

Onnittelen samalla itseäni, kun lähetän terveisiä muille kaimoille. Tosin Liisa on vasta kolmas etunimeni, mutta on tässä meikäläisellä hiven muutakin syytä onnitella itseään. Se liittyy tämän loppuviikon opiskeluohjelmaani. Pieneksi vihjeeksi: vaihdoin myös tämän blogipohjan kurssiteemaan sopivaksi. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Tai sitten ei kuulu, mutta aika näyttää. Blogipohja on samalta tekijältä kuin edellinenkin eli kiitokset Pihlajanmarjalle.

Jos emäntä on ollut neljä päivää kurssituksessa, niin arvattavasti muuttolaatikot eivät sillä aikaa itsestään tyhjene. Ihme, että miehen pinna vielä kestää tätä romulaa. Totta kai hänkin osaisi tyhjentää laatikoita, muttei onneksi ole siihen ryhtynyt. Parempi tutkia ne itse ja miettiä tavaroiden loppusijoitusta. Mm. kaksi kattilaa on ottanut jalat alleen. Sitäpaitsi pohjamuovi loppui kesken.

Olen kylläkin ollut yöt kotona, mutta lähtenyt aikaisin ja tullut sen verran myöhään ja väsyneenä, etten ole viitsinyt edes vilkaista sekaisin olevaa huushollia. Huomisen jälkeen on aika raivata keittiö vihdoin ja viimein kuntoon ja ruveta opettelemaan uusien koneiden käyttöä. Tiskikone ainakin toimii, mutta induktiolieden ja uunin käyttöön on perehdyttävä käyttöohje kourassa.

Nyt se on valmis!

2011-11-17T00:09:00.001+02:00

Viimeinenkin ruuvi on ruuvattu uuteen keittiöön, tai tarkemmin sanottuna toiseksi viimeinen. Mies ehdotti suola-astian kiinnittämistä seinään ja SE ruuvi on sitten se vihoviimeinen. Toivottavasti. Noin kaksi muuttolaaatikollista on vielä lattialla, valitettavasti täynnä tavaraa. Veto vain loppui kesken ja vähän kaapitkin.

Mulla olisi ollut vielä paljon kirjoitettavaa, mutta näemmä nyt veto loppui uudestaan. Yritän palata asiaan läpipäivinä, sunnuntaina viimeistään.

Hyvää yötä, te muut yökypelit.

Jatkui tänään...

2011-11-15T17:21:00.001+02:00

Tässä taas päivä on hurahtanut uskomattoman nopeasti, vaikka kello herätti jo seitsemältä. Remonttimies tuli aamupäivällä keräämään mm. lattiaa suojanneet pahvit pois ja korjasi samalla vinoon jääneen tiskikoneen ruotuunsa. Sähkömies tulee vielä huomenna laittamaan työvalot ja yhden pistorasian ja se on siinä sitten. Kintaita voi välityönä kutoa aina muutaman kerroksen kerrallaan, mutta muuten kaikki omat työt ovat olleet aika levällään. Jos niitä välttämättä nyt onkaan.

Tämä hämärä kuva ei ole virallinen esitys valmiista keittiöstä, mutta aika lähellä ollaan. Maustehylly ei enää ole lattialla, vaan omalla paikallaan ja jo täytettykin. Parhaillaan pohjaan laatikoita vähän proosallisesti vessanmattomuovilla. Se tuntui sopivan pehmeältä tarkoitukseen. Kuulemma Ikeasta saa oikein varta vasten laatikonpohjamuovia metritavarana, mutten löyttänyt sitä netistä ja kuka sinne ehtisi ja viitsisi lähteä mokomaa etsimään. - Niin, siis tätä muovia en ottanut vessan lattialta, vaan kävimme ihan kaupasta ostamassa. Leikkasin sopivan kokoisia paloja ja samalla saksin peukolontyveen runsaasti verta vuotavan palkeenkielen. Siksi tulinkin pienelle tauolle, että jaksan taas hetken päästä jatkaa. Kattilat ovat vielä kadoksissa ja muovirasioita tuntuu olevan enemmän kuin talossa tarvitaan.

Tänään on ollut muutakin puuhastelua, Meillä oli viimeinen päivä saada influenssarokotus ja sitä mekin hetkisen iltapäivällä jonotimme. Rokottajia oli varattu paikalle riittävästi ja homma sujui kuin ajatuksen lento, suorastaan liukuhihnalta. Mies oli jo aikaisemmin käymässä lääkärissä ja pariinkin kertaan apteekissa, joten osa iltapäivästä kului näissä merkeissä.

Ostin tarjouksesta vihdoinkin kassillisen callunaa terassille. Ei jäänyt meillä ihan viime tippaan tämä syyssomistus... Oravat tosin pöyhivät kukkapadat hetkessä ympäri. Naapuri-raksallakin on herätty talven tuloon. Siellä kaivettiin tänään rajalle ojaa. Ilmeisesti tavoitteena on ennen lumien tuloa vielä istuttaa pensasaita. Mies tapasi tulevan lähinaapurin ja puhetta oli ollut myös lauta-aitavaihtoehdosta. Sen hyvin ymmärrän, sillä naapurin ikkunasta näkyy suoraan meidän vajalle ja kompostialueelle.

Lauta-aidan mekin mielellämme ottaisimme näkösuojaksi, jos se vain olisi tarpeeksi korkea. Silloin aidan eteen voisi tehdä istutuksiakin. Rakennusliike oli ehdotellut aidaksi tuijaa, mutta se ei missään tapauksessa tule menestymään niin valoisassa paikassa. Tuijan taimet ovat ilmeisesti edullisia, sillä niitä tyrkätään nykyisin vähän joka paikkaan. Meilläkin on yksi pihassa. Se menestyi niin kauan, kun oli varjossa, mutta nyt vierestä kaadettujen puiden takia valaistusolosuhteet ovat muuttuneet ja puska tekee kuolemaa.

Ihan pieni raportti

2011-11-14T18:21:00.001+02:00

Nyt ei oikeastaan olisi aikaa istua tietsikalla, vaan olla tyhjentämässä muuttolaatikoiden tavaroita ihka uusiin kaappeihin. Kyllä, keittiö on varttia vaille valmis!

Muutama pieni juttu on vielä tulossa, mutta koneet on kytkettu ja kaikki kaapit seinällä. En ehtinyt ottaa tänään uusia kuvia, mutta tässä pikkuinen kuivauskaappini pari päivää sitten kuvattuna. En ainakaan muista, että olisin sitä vielä esitellyt tai jos olen, niin sitten vaan kertausta. Yläkaappien alle tulee vielä valot ja valolista.

Kaappien täyttäminen on jo vauhdissa ja sen takia olikin pakko tulla pienelle "lakisääteiselle lepotauolle". Uunin, lieden ja astianpesukoneen ohjeisiin olen jonkin verran myös perehtynyt, mutta käytännön harjoitteluun en ole vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin päivä on sovinnolla mikroruokapäivä. Saapi nähdä, montako päivää menee ennen kuin saan huushollin kuntoon, varsinkin kun tiedossa on loppuviikolle tiivistä muuta ohjelmaa.

Minulla oli taas arpaonnea. Voitin Kotipuron Riitan arvonnassa tämän ihanan paketin. Kiitos jo etukäteen! Linkki Riitan blogiin on tuossa sivussa olevassa kuvassa.

Isänpäivää!

2011-11-13T17:01:00.001+02:00

Hyvää isänpäivää kaikille isien tyttärille ja tyttärien isille! Ostatin meidän perheen isillä varmuuden vuoksi käpykakun, jos tulisi yllätysvieraita. Sellainen tulikin; keskimmäinen. Kuopus soitti ja onnitteli, samoin esikoinen, joka olisi tullut käymäänkin pesueineen. Valitettavasti heille oli kerrottava, että nyt ei ole kiva vastaanottaa vieraita, kun kahvinkeitin on hukassa ja talo muutenkin ylösalaisin. Suurin este kuitenkin oli se, että sähkömies olisi tulossa.

Itse ehdimme juuri ja juuri käydä isänpäiväkahveilla minun isäni luona. Paikalla oli yhtä systeriä lukuunottamatta koko katras ja lapsenlapsiakin oli kahdesta perheestä. Ja yksi koira. Juttua olisi riittänyt pitempäänkin, mutta meidän oli kiiruhdettava kotiin odottamaan sähkömiestä. Tämä uuttera kaveri on nyt parhaillaan asentamassa keittiöön pistorasioita, valaisimia, liesitasoa, uunia ja tiskikonetta. Pian pääsemme varmaan opettelemaan uusien koneiden käyttöä! Huomenissa kai tapahtuu kaappien hienosäätö ja sen jälkeen pääsen vähitellen tyhjentämään muuttolaatikoita ja muutenkin raivaamaan lattioita ja pöytiä tyhjiksi ja tavaroita kaappeihin.

Matkalla näimme tämän syksyn ensimmäiset ikkunakyntteliköt. Joulupukkikin piipahti perjantaina. Taisi Pukki-ukki lähteä hyvissä ajoin Korvatunturilta, kun ehti jo nyt pysähtyä meidän rappusiin.

Ostin tämän pukin osat hyvissä ajoin syksyllä. Perjantaina oli hyvä hetki ruveta harrastamaan tällaisia kädentaitoja. Osat olivat pakkauksessa, mutta mukana olisi saanut olla vähän enemmän vanua etenkin pukin mahaan ja kaavat vaatteille. Partaa säästin nukketalon vanhalla isännälle ja huopaakin jäi vaikka muutamaan pikkumattoon. Harmi vain, että tuo huopa oli niin kovaa, ettei mikään neula meinannut mennä läpi. Sen takia koristeetkaan eivät ole kovin monimutkaisia.

Kumma kun kaavoihin viitattiin ohjeessa, mutta niitä ei ollut mukana eli jouduin säveltämään vaatteet omasta päästäni. Eivät ne tietysti monimutkaiset olleet, mutta viittaan varsinkin olisin kaivannut mallia. Nuo kukkaset ja kanttaukset eivät kuuluneet alkuperäiseen malliin. Kun kotona, saati pakkauksessa ei ollut säkkikangasta pukin säkkiin, niin oli pakko tehdä tämmöinen olkalaukku. Koristelin senkin ja täytin oman pihan kastanjansiemenillä ja vähän kuorillakin.

11.11.11 ja ihana sekasorto

2011-11-11T18:19:00.001+02:00

Kuten Lovviisa edelliseen postaukseen kommentoi, niin ihana sekasorto on vaan jaksettava, kun voi odottaa parempaa. Tai jotain siihen suuntaan. Näin on! Tänä harvinaisena päivänä 11.11.11 jotkut menevät naimisiin vaikka autohallissa, mutta mepä ihastelemme uutta keittiötämme. Se ei tullut tänään ihan valmiiksi, koneita ja valoja puuttuu ja muutaenkin jotakin pientä vipstaakia on asentamatta. Sokkelitkin puuttuvat vielä, mutta nyt voin onnellisena näyttää, että tältä se näyttää ovien kanssa ja ilman ovia ja hyllyjä:

Kuvista ehkä voi päätellä, että tiskikone tulee tuohon alakuvan oikeaan laitaan nurkkaan. Sen päälle asennetaan uuni omaan lokeroonsa ja päällä on tyhjää toimittava iso yläkaappi. Se vaatii vielä luovaa ratkaisua mainiolta timpuriltamme, sillä vaikka kaappitehtailija lähetti kaksi ylimääräistä hyllyä, niin ei muistanut porata reikiä niiden kiinnittämiseksi. Kaappi on niin korkealla, että sinne varmaan säilötään vain harvoin tarvittavaa tavaraa. Kauneimmat kattilat nostetaan kaappien päälle. Muuten yritän saada käyttötavarat alas käden ulottuville.

Keittotaso tulee alemman kuvan reiän ja pahvilevyn paikalle ja sen vasemmalla puolella on ihanan iso tiskiallas ja kuivauskaappi. Olisin ottanut vieläkin kapeamman, mutta sellaisia ei ole. Jääkaappi ja tarvikekaappi ovat oviaukon vasemmalla puolella. Tuo höpsön näköinen kapea laatikosto tuli olosuhteiden pakosta. Ilman muuta olisin ottanut 10 cm leveämmän, mutta kun ei mahtunut niin ei mahtunut. Toivon, että laatikkoihin mahtuisi jotain vempainta, ainakin sauvasekoitin, mutta mielellään myös kahvinkeitin, jota nykykeittiössämme tarvitaan harvoin.

Tässä on vielä lähikuva tiskialtaasta ja kaappien lähes näkymättömistä vetimistä (= tuo vaalea poikkiviiru altaan alla). Sitten kun valot on paikoillaan, niin saan varmaan otettua paremmankin kuvan. Pöytäpintaa on vähän, mutta kaapit ja taso ovat normaalia syvemmät, joen eiköhän tässä pärjätä. Vanhan leivinlaudan päällä olen tähänkin asti leiponut, joten sikäli ei ongelmaa.

Viikonloppu ainakin eletään vielä mikrolämmitysten varassa, mutta ei haittaa! Ensi viikolla päästään vähitellen siirtämään tavaroita pois muuttolaatikoista, mutta nyt vietetään rauhallinen isänpäiväviikonloppu onnellisina tämän ihanan sekamelskan keskellä.

Luppopäivä

2011-11-11T00:30:00.001+02:00

Aamulla kävi putkimies ja siihen loppui päivän remontinteko. Putkimies kyllä teki osuutensa, vaikka tulikin tuntia myöhemmin kuin lupasi. Eilen hän myöhästyi noin kolme tuntia ja silloinkin vain katsasti työmaan. Kello olikin sitten jo sen verran, että timpuri ilmoitti tekevänsä muita töitä ja tulevansa vasta aamulla. Silloin varmaan tulevat kodinkoneet. Onneksi kaapit ovat jo kotona. Ei valmistu meidän keittiö isänpäiväksi, ei valmistu elleivät kaverit ole todellisia taikureita. Vielä tarvitaan timpurin lisäksi ainakin kivitason nostoporukkaa, putkimiestä ja sähkömiestä.

Tämä on vielä piilokuva. Laatikkon huolellisesti pakattu kuivauskaappi. Tiesittehän, että se on suomalainen keksintö muistaakseni jostain 2940-luvulta. Työtehoseurassa kehitetty upea tuote.

Kun nyt uusitaan, niin uusitaan kunnolla. Mies nimittäin osti uuden kannen alakerran vessaan ja talon historian ensimmäisen ovikellon. Varsinkin nyt, kun erilaista ukkoa ramppaa taloon, on ollut havaittavissa että kummassakin ulko-ovessa olevat kolkuttimet eivät riitä. Itellan kavereilla oli kunnia vihkiä ovikello käyttöön. Laitteen sisähälyä ei kiinnitetty seinään, jotta sen voi tarvittaessa ottaa mukaan vaikka yläkertaan. Yläkerran vessaan mies enää muistanut ostaa kantta. Hyvä niin, vaikka tarvetta olisikin. Maksoin niin ison nipun laskuja, että pian jo koirat pissivät kintuille.

Nyt tämä täti lähtee pehkuihin, että jaksaa nousta aamulla kukonlaulun aikaan. Ja muistaa laittaa kellon soimaan.

Kolmas mikroruokapäivä

2011-11-09T18:07:00.001+02:00

Remppa jatkuu ja etenee lähes aikataulussaan. Aina sitä kuitenkin tulee yllätyksiä. Nyt esimerkiksi putkityöt eivät käyneetkään kuin ajatuksen lento ja eri alojen erikoisasiantuntijoiden rytmityksessäkin oli samasta syystä tänään vähän ongelmia. Mutta silti, hienosti menee. Yhtään ratkaisematonta ongelmaa ei vielä ole tullut vastaan. Timpuri ynnä kaverinsa ovat erittäin symppiksia sen lisäksi, että tuntuvat osaavan asiansa. Näille aikataulutuksille ei kaiketi voi mitään, kun kaverit eivät kuitenkaan voi seistä passissa odottamassa omaa vuoroaan.

Ensimmäiset kolme kaappia on jo pystyssä, vaikkakin vielä ilman ovia. Valkoinen kaapinseinä viehättää silmääni. Näissä "puun syyt" ovat pystyssä ja näyttää hyvältä. Saa nähdä, miltä kokonaisuus sitten näyttää, kun poikkisyiset ovet kiinnitetään. Tehdas vastasi juuri niin kuin ajattelimmekin: näin sen on arkkitehti suunnitellut. Minä suomentaisin tämän niin, että näin sen on tehtaan tekninen osasto suunnitellut, jotta iso pinnoitelevy tulisi optimaalisesti hyödynnetyksi eikä jäisi hukkapaloja.

Tästä tarvikekaapista olen jo pitkään haaveillut. Ulosvedettäviä laatikoita olisi tosin mahtunut kaappiin enemmänkin, nyt niitä taitaa olla viisi kappaletta. Jollain toisella valmistajalla olisi ollut apteekkarinkaappeja, vaan ei tällä. Hyvä näinkin. Vieressä on integroitavan eli kaappiin upotettavan jääkaapin uudet kuoret. Siivouskomerosta en huomannut vielä ottaa kuvaa.

Sen sijaan muistoksi kuvasin meidän Kotihiiren pesän. Täällä seinän välissä perhe on elänyt ja asunut mukavasti villojen keskellä ja näemmä hakenut evästä roskiksesta. Makkarankuori ja pala munankuorta tuossa ainakin on. Mies ei aina muista pistää munankuoria kannelliseen kompostiastiaan.

Mikrolämmitystä syödään ihan suosiolla varmaan vielä muutama päivä. Kodinkoneet tulevat ilmeisesti jo huomenna ja ainakin suurin osa kaapeista nousee paikoilleen. Kokonaan eri asia on, miten kauan menee ennen kuin kaikki tavarat ovat uusilla paikoillaan ja kuinka moneen kertaan ne hakevat vielä paikkojaan.

Kun tähän asti olemme katselleet, miten kaupan kylmäaltaat suorastaan tulvivat valmisruokia, niin nyt kun mies on yrittänyt etsimällä etsiä erilaisia herkkuja eri päiville, niin kuulemma valikoima on kovasti supistunut. Päätimme tilapäisesti myös siirtyä valmiiksi viipaloituun leipään, kun nyt ei oikein ole pöytää, minkä päällä voisi leipää leikata. Sama juttu, valikoima kuulemma oli surkea. Eilen ostettu leipäkin oli jo valmiiksi kuivaa ja mautonta, vaikken yleensä nirsoile ruoan kanssa.

En tiedä, olisiko jo se voinut vaikuttaa leipävalikoimiin, kun upouusi täkäläinen Primulan Herkkutehdas eli leipomo ajautui eilen konkurssiin. Vajaan vuoden se ehti toimia Helsingistä muuton jälkeen, mutta rakennusinvestointi oli ollut liian raskas (varsinkin kun alkuperäinen kustannusarvio oli tuplaantunut). Ja leivän kulutus kuulemma selvästi vähentynyt tämän hetken hiilarikammon takia.

Pientä kunnioitusta!

2011-11-08T17:45:00.000+02:00

Aamulla minut pysäytti tämä yleisön osaston kirjoitus.

En tiedä miten hyvin tekstistä saa selvän, mutta kun kirjoittaja allekirjoitti tämän omalla nimellään, niin yritin käännellä tekstin niin, ettei nimi kuitenkaan näy. Lehti siis oli päivän Helsingin sanomat ja pointti se, miten huonosti dementoituneita sotaveteraaneja voidaan kohdella tämän päivän vauraassa Suomenmaassa. Kirjoitus sai mieleni paitsi apeaksi, myös vihaiseksi. Voiko tämä tosiaan olla totta? Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tapaus lajissaan.

Olen herkkäuskoisuuttani kuvitellut, että sentään rahalla saisi ainakin periaatteessa kohtuullisen hoidon. Otan tämän kirjoituksen esille samalla kun mietin, mikä meidänkään vanhustemme "loppusijoituspaikka" mahtaa olla. Omaa kohtaloa ei uskalla edes arvuutella, mutta yhteiskunnan tasosta kertoo parhaiten se, miten vanhuksia, vammaisia ja lapsia kohdellaan.

Mainitut yleisönosastokirjoittajan lähisukulaiseet eli iäkäs sotainvalidisetä ja hänen ex-rintamalottavaimonsa joutuivat dementoiduttuaan ensin eri hoitolaitoksiin. Sehän on karmea ajatus terveillekin puolen vuosisadan avioliiton jälkeen, saati dementikoille. Puoliso pääsi vasta näiden sukulaisten kustantamana samaan hoitolaitokseen miehensä kanssa. Eikä tämä vielä mitään: kun sotainvalidimies kuoli, siirrettiin leski entisestä huoneesta ikkunattomaan suihkuhuoneeseen pois "parempien asiakkaiden" tieltä. Hintaan 3500 euroa/kuukausi. Sitä kirjoittaja ei mainitse, miten kauan tämä ala-arvoinen kohtelu kesti, mutta vaikkei olisi kestänyt päivää pitempään, niin tukka nousee jo siitäkin pystyyn. Laitoksen nimeäkään ei mainittu, mutta sitä sopii arvuutella. Ruusuja kirjoituksen laatijalle:

Ja sitten muihin päivän kuulumisiin. Sain tänään avattua oman Lapaskuuni eli ensimmäisen kinnasparini valmiiksi ja kuvan lähetettyä Tumpputupaan. Malli on Ullaneuleesta keksimäni Aili, joka mielestäni on suunnilleen maailman mukavin ja helpoin kinnasmalli. Seuraavat tumput ovat jo puikoilla, että saisin edes muutaman parin kudottua tämän kuun aikana.

Pian onkin muuta ohjelmaa, kun lähipäivinä - ei varmaan vielä huomenna - ehkä pääsen jo täyttämään uusia kaappeja ja laatikoita eli toistaiseksi remontti edistyy ihan suunnitelmien mukaan. Huomenna jatkuu ja kello soi taas varttia vaille seitsemältä. Kun olemme tottuneet nukkumaan pitkään, niin otimme kumpikin tänään vuorotellen päiväunia.

Raporttia keittiöstä

2011-11-07T16:15:00.001+02:00

Niin sitten pyörähti käyntiin paljon mainostettu keittiöremontti tänään puoli kahdeksalta. Kello oli soimassa varttia vaille seitsemän tai oikeastaan se ei edes soinut, vaan yllätyksekseni rupesi vilkuttamaan ensin punaista ja sitten valkoista valoa. En jaksanut odottaa, alkaisiko kello vielä huutaakin, vaan nousimme vikkelästi ylös ja ehdimme juuri sopivasti pukeutua ja avata päivän lehdet. Minulla oli vielä aamutee kesken, kun ensin tuli oven taakse keittiön purkaja ja hetken päästä veljeni, jonka peräkärryyn lähes koko kalusto siirtyi vielä ennen iltapäivää. Rivakasti työtä tekevien reippaiden miesten toimia oli sitten mukava katsella nojatuolista käsin!

Huomenna on vuorossa muurinpätkän maalaaminen. Ylihuomenna pitäisi uuden kaluston nousta seinälle. Tähän pitänee lisätä: jos Luoja ja kalustotehtailija suo. Minä taisin jo esitellä tulevaa vaaleaa kaapinseinää. Sehän leikkii olevansa oikeaa, lähinnä kai kuultomaalattua mäntypuuta, vaikka onkin päällystettyä lastulevyä. Kalustotehdaskin on ollut muutenkin leikkisällä päällä. Osa ovien ja sivuseinien viilutuksesta tai miksi tuota lastulevyn ulointa kerrosta nyt kuuluukaan kutsua, on pystysuunnassa, osa vaakasuunnassa. Eikä mitään logiikkaa. Onneksi sentään kaikki jo tarkastettujen ovien syyt ovat samaan suuntaan eli kulkevat vaakatasossa. Pystysuunta olisi ollut kauniimpi. Odotamme vastausta miksi näin -kysymykseemme. Mies oli jo valmis lähettämään koko kaapiston takaisin, mutta katsotaan nyt ensin mitä kalustotehdas vastaa.

Iltapäivällä nousi taas sakea sumu. Naapurin kynnöspellon toinen laita ei erottunut paksun sumuvaipan sisältä.

Vanhaa taloa korjatessa voi tulla vastaan vaikka mitä yllätyksiä, tekosia jotka säikäyttävät. Nytkin oli yksi naula joskus lyöty vahingossa sähköjohdon läpi. Siitä olisi voinut tulla vaikka minkälainen vahinko, tulipalo tai sähköisku. Kaapin alla oleva loisteputkivalaisin oli polttanut ajan mittaan tummat jäljet seinälevyyn. Siitäkin olisi talo voinut syttyä palamaan. Kerran oli hiiri - tämä on vanhempi tapaus - nakertanut pesukoneen letkuihin ja sähköjohtoon komeat reiät. Mies pellitti reiän kohdan ja seuraavana yönä hiirulainen oli jo ehtinyt nakertaa uuden reiän pellin viereen. Nytkin löytyi tiskikaapin lattialevyn alta iso kasa hiiren keräämiä aarteita, mutta johdot olivat tällä kertaa ehjät.

Mies lupasi tänään tuoda kaupasta keltaista Nalle-lankaa, jota ei eilen lähtenyt hakemaan. Ruokapuoli toimii nyt mikroan varassa eli einestä lämmitetään.

Veto loppui - nyt!

2011-11-06T19:35:00.000+02:00

Koko loppu-iltapäivä on mennyt keittiön raivaamisessa, siis yhden siivouskomeron, yhden tiskikaapin ja yhden jääkaapin tyhjennyksessä. Ei uskoisi, että siihen voikin aikaa tuhraantua noin tuhottomasti. Jääkaapista löytyi monenlaista aarretta, jotka jo kiikutin kompostiin. Ruoantähteitä meille ei normaalisti jää tai siis jos jää, niin syön ne viimeistään parin päivän sisällä lounaaksi. Mutta avattuja oliivipurkkeja oli ainakin kolme kappaletta, muutama avattu aurinkokuivattu tomaattipurkki, vahingossa vanhentunutta kermaa kaksi tötsää, yksi vanha viili ja sen sellaista. Erityisesti alimman hyllyn perälle näytti näitä aarteita kerääntyneen. Kaiken huippu oli ovilokeron kätköistä löytynyt vajaa pullollinen raparperilikööriä ties miten monen vuoden takaa. Maistoin sitä varovasti: silkkaa tärpättiä oli. Nyt kuitenkin jääkaappi on pesty ja sisällä on vain ilta- ja aamupalatarpeet.

Muita esille tulleita aarteita olivat tiskipöydän alla olleet kolmen lajiset hiirenloukut, joista yhtäkään ei ole käytetty moneen vuoteen. Kahta en edes osaisi virittää ja kolmannella olen yleensä ensimmäiseksi pyydystänyt oman sormeni. Yksi pyydys oli sidottu narulla viemäriputkeen, joten todistettavasti sitä on joku joskus käyttänyt. Ostin viime vuonna elektronisia hiirenkarkottimia, joista tosin kaksi on vielä paketissa. Kolmas on käytössä ja mielestäni se on tehonnut niin hyvin, ettei edes rapinaa ole kuulunut tuvasta.

Iltapäivä kului vikkelästi ja olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini. Kolme roskapussiakin on viety odottamaan huomista L & T:n roska-autoa. Vain loput jääkaapissa ja työpöydällä olevat tavarat, leipälaatikko ja teepurkit yms. odottavat aamupalan jälkeen siirtoa muualle. - Kello soi aamulla seitsemältä ja puoli kahdeksalta pitäisi oven takana odottaa keittiön purkumies. Huomenna varmaan täsmentyvät aikataulutkin.

Oravat ovat valtavan tuuheahäntäisiä, olen huomannut. Tämä on kuvattu jo varmaan viime viikolla, mutta eiköhän sama veijari pihassa seikkaile edelleenkin. Tämä käy lintulaudalla ja jos satun tulemaan ulko-ovesta, on tällä tapana painaa tassut rintaa vasten. Saan aina tunnonvaivoja siitä, että noinko taas säikytin oravan niin henkihieveriin, että pitää oikein sydänalaansa pidellä. Tässä se kylläkin istuu aitan rappusella ja kuvaaja seisoo lähes toisella puolella pihaa.

Olen tänään sentään tehnyt ihan vähän muutakin kuin tyhjentänyt kolmea kaappia: tehnyt ja tilannut meille joulukortit Ifolorilta. Totta kai, kun niistä on vielä parin päivän ajan -20 %. Lepotaukojen aikana olisi ollut käsityötäkin, kintaan kutomista, mutta kun raitalanka-mokoma oli jäänyt kaappilevyn taakse samaan paikkaan, missä käsveska ja rahapussikin edelleen odottavat. Mies suunnitteli lähtevänsä ostamaan minulle lankakerää, mutta tunsi sitten itsensä niin flunssaiseksi, että jäi lanka hakematta.

Mutta nyt kyllä saunaa maisttuu!

Rauhallista pyhäinpäivää

2011-11-05T18:10:00.002+02:00

Kävimme tyttärellä päiväkahvilla ja samalla tuli todetuksi se, mitä täälläkin olen tänään jo monesta blogista lukenut. Päivä on rauhallinen eivätkä ihmiset ajele ympäriinsä, kuten tavallisina sunnuntai-päivinä. Varmaan asiaan vaikuttaa sekin, kun kaupat eivät ole auki. - Meidän pyhäinpäiväperinteisiin ei kuulu käynti hautausmaalla. Voihan sitä edesmenneitä muistaa kotonakin vaikka sytyttämällä heille yhteisen kynttilän.

Ruusukimpun takaa kurkistavat Howard Smithin keraamiset Lisa- ja Timo-linnut. Keltaisesta Lisasta tosin näkyy vain pyrstönpää ja vähän nokkaa. Kimpusta riitti kolme ruusua tyttärellekin viemisiksi - tämä on jo harvennettu kimppu.

Kahvihetki oli mukava. Tytär oli sattumoisin juuri ottanut uunista persikkapiirakan, joten osuimme hyvään päivään. Kahvittelun lisäksi tarkastimme tyttären pihan sekä hankinnat, joita emme olleet aikaisemmin nähneet. Tuliaisina toimme pojan luokkakuvan, muutaman sideharsovaipan (juustokehissä tarvittavan) sekä pari purkkia ternimaitoa, jota tytär oli saanut isältään ison määrän.

Varsinainen asiamme oli vanhojen kattiloiden ja kasareiden kierrättäminen tyttären huusholliin. Mehän päätimme hankkia uuteen keittiöön niin viimeisen päälle hienot vehkeet (hih-hih, toivottavasti opimme käyttämään niitä), etteivät kaikki vanhat kattilat ja pannut enää toimikaan uudella hellalla. Tulossa näet on induktioliesi, joka vaatii toimiakseen kattilan pohjaan magneettista metallia. Tytär sanoi ottavansa oikein mielellään kauniit Elegia-kattilat, jotka ovat minua hyvin palvelleet jo lähes neljännesvuosisadan ajan. Minä en niitä olisikaan mielelläni antanut "vieraille". Yksi iso paistokasari ja paistinpannu jäi vielä kotiin ja niitä aion tarjota veljelleni, joka tulee maanantaina hakemaan muutaman vanhan keittiökaapin työkaluvajaansa. Jos ei veli tarvitse pannuja, niin sitten ne lähtevät Fidan tai kirkon kirpputorille.

Ehdimme kotiin vielä valoisaan aikaan ja tein heti pihakierroksen. Pihalta löytyi kesän jäljiltä kaksi mittaa, yksi ruostumaan päässyt saha ja maalipurkillisen verran rimanpätkiä, kaikki kesän remontin jäljiltä. Emme ole kai sattuneet kulkemaan juuri sillä mökin kulmalla. - Kun ei ole takeita, muistammeko hankkia jänissuojaa vaivaiselle ainoalle omenapuullemme, teippasin varmuuden vuoksi alumiinifoliota laihan rungon peitteeksi. On tietysti eri asia, miten folio pysyy paikallaan ja keitä se estää, mutta on ainakin yritetty tehdä jotain.

Toivottavasti ensi kevät ja kesä on otollisempi puutarhatöiden kannalta. Tämä vuosi meni niin sanotusti harakoille, kun oli niin monenlaista muuta tekemistä. Kaikkea ei yksinkertaisesti jaksa eikä ehdikään tehdä, vaikka haluaisi. Alppiruusuissamme näyttää olevan runsaasti nuppuja, joten keväällä on tiedossa upea kukkaloisto, jos ei tule takaiskuja esimerkiksi katolta putoavan lumen tai muuten omituisen talven muodossa.

Pieniä takaiskuja

2011-11-04T19:18:00.002+02:00

Olen aamusta lähtien elänyt jo lauantaita. Siitä ei sinänsä ole mitään haittaa. Aamu oli valtavan sumuinen ja sumua rupesi nyt illallakin taas nousemaan. Ei sekään minua haitannut, mutta tähän päivään on osunut harvinaisen paljon erilaisia pieniä ja ihan vähän harmittavia juttuja. Onneksi ei isoja harmituksia!

Esimerkiksi näin pyhäinpäivän aattona olisi ollut mukava päästä saunaan, mutta se on minulta vielä muutaman päivän kiellettyä huvia. Kieltolistalla on muitakin asioita ja lista on käsiveskassani. No, suunnilleen muistan mitä ei saa tehdä. Viinin juonnista en ole varma, mutta sitä ei talossa olisikaan. Pyhiksi suunniteltu ruokakaan ei ole sitä tasoa, että se kaipaisi viiniä seurakseen. Kun keittiö on purettu, ei kannata panostaa herkkuihinkaan.

Käsilaukku, jossa myös on rahapussini, on onnistuneesti keittiökalustevuoren takana eli siihen ei pääse mitenkään käsiksi vielä moneen päivään. Samassa hyvässä tallessa on ilmeisesti myös kevyt ulkopusakka, jota turhaan etsin kauppareissulle lämmikkeeksi.

Ennen kauppaostoksia kävimme vilkaisemassa äitiä. Molemmat huoneessa olevat mummot olivat niin sikeässä unessa, etten raaskinut ruveta äitiäkään herättelemään. Kun yhden yhtäkään henkilökuntaan kuuluvaa ei näkynyt olevan paikalla, joten mekin poistuimme samaa tietä mitä olimme tulleetkin.

Seuraavaksi ajattelimme käydä ostamassa läheisestä kahvilasta ihania bebe-leivoksia itselle pyhäherkuksi ja viemisiksi tyttärelle siltä varalta, että käväisisimme pyhien aikana häntä tervehtimässä. Tietysti kahvila pullapuoteineen oli juuri hetkeä aikaisemmin suljettu. Tuolit oli nostettu pöydille ja kahviloitsija kuurasi parhaillaan lattiaa. Bebeitä ei ollut ruokakaupassakaan. Entisten kokemusten perusteella ne eivät tosin siellä olisi hyviä olleetkaan. Ostin paketin jollain kreemillä täytettyjä sitruunakakkaroita. Ja lisälohduksi kimpun ruusuja. Katselin pyhäinpäivän sekakukkakimppuakin, mutta siinä olisi joutunut maksamaan noita-akkahahmosta noin 8 euroa ekstraa ruusuihin verrattuna.

Kukista puheen ollen, milloinka viimeksi ovat krassit kukkineet pyhäinpäivän aattona?

Uskollisesti kukkivat krassit ovatkin olleet pitkään aikaan pihan ainoat kukkivat kasvit. Eikä tänä kesänä kukinta oikein muutenkaan onnistunut muun muassa erilaisten pihatöiden takia. Ehkä ensi kesänä on parempi onni.

Vaikka marisen, niin ovathan nämä sentään pieniä ja jonninjoutavia juttuja. Oikeastaan aika naurettavia asioita. Sen sijaan uutisten juttu länsi-Suomessa hiippailevista susilaumoista ei yhtään naurattanut. Hitsi vie, lapset joutuvat odottamaan koulubussia yhdessä suden kanssa. Tai susi vahtii jumppatunnilla koulun pihalla luistelevia lapsia. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin susi tulee ja nappaa jonkun lapsipoloisen? Ei ihme, että vanhemmat ovat kauhuissaan. Viranomaiset kyllä suojelevat koiria ja lampaita, mutta naureskelevat vanhempien pelolle. Ei anna hyvää kuvaa yhteiskunnastamme.

Olin melkein kokonaan unohtanut siivouskaapin tyhjentämisen eli nyt vielä sen kimppuun, ettei tarvitse pyhäpäiviä käyttää niin vastenmieliseen puuhaan. Sitten koko keittiö onkin jo muutamaa lautasta ja kuppia lukuunottamatta siirretty muovilaatikoihin ja -säkkeihin.

Hyvät pyhät!

Hankintoja taloon

2011-11-03T17:09:00.002+02:00

Aamupäivällä saimme uuden keittiön taloon. Tämmöisen:

Kieltämättä valmista kyökkiä on vähän vielä vaikea hahmottaa näistä rungoista, mutta kun ensi viikolla näille sanotaan, että käännös oikeaan päin, askel eteenpäin, mars, niin sitten ne ovat suunilleen oikeilla paikoilla. Toivottavasti kaikki osat ovat paketeissa mukana, sillä niitä emme mitenkään pysty itse tarkistamaan.

Toistaiseksi vasta yksi kaappi on saanut vammoja ja senkin aiheutti kuljetusliike. Äijät nostivat kaappia väärästä kohdasta eikä lastulevyrunko kestänyt toimenpidettä.

Vanhat kaapit ovat jo lähes tyhjät ja ne saavat maanantaina kyytiä, osa meidän, osa veljen ulkorakennukseen. Mies toi kaupasta jätesäkkejä ja ehkä jo tänä iltana saankin loput romut perattua säkkeihin. Tupa on nyt sen verran täynnä uutta kaappia, että oikeastaan jätesäkit ovatkin käteviä täyttää ja myös siirrellä. Sitten pitää vielä tyhjentää ja kuurata jääkaappi. Inventoin sisällön ja toimitan luultavasti suurimman osan vanhoista hilloista kompostoriin.

Uusien kalusteiden väri ja kuvioprofiili, joka ei hahmotu kuvista minkään vertaa, on juuri sellainen kuin ajattelinkin. Tai siis tietysti me näimme värinäytteet jo kaupassa, mutta vasta isona pintana sen oikein käsittää.Alakaappien ruskeita ovia en ole vielä päässyt näkemään suojakääreiden alta.

Toinen hankinta, joka sattui tulemaan myös tänään, oli kauan haaveilemani Harri Koskisen Block-valaisin.

Normaalihinnalla en olisi tätä raaskinut hankkia, mutta nyt ostin sen luuloni mukaan edullisesti erikoistarjouksesta. Ajattelin sen kivasti somistavan ja valaisevan meidän takkahuoneen pimeää kulmahyllyä ja hyllyllä olevia esineitä. Pah, niinhän se olisikin somistanut, mutta mies katsoi lamppua kovin kieroon ja sanoi sen häikäisevän hänen herkkiä silmiään. Eli huoneesta lähtee joko hän tai lamppu, joten täytyy keksiä lampulle sellainen hylly, minkä lähelläkään mies ei koskaan vahingossakaan vietä aikaansa. Mutta sainpahan haaveilemani valaisimen! Jos en muuta paikkaa keksi, niin tuon sen vaikka tänne työhuoneeseen itseäni ilahduttamaan.

Tätäköhän viime yön uneni tiesi? Olin ostamassa öljyvärejä ja ylipäätään kaikkea öljymaalauksessa tarvittavaa rompetta, mukaan lukien kaksi kiilakehyspohjaa, paketin hiiltä ja pienen, nimenomaan pienen säämiskänpalan. Heräsin siinä vaiheessa, kun värien valinta oli vielä kesken.

Harmaa päivä vaivaa

2011-11-02T17:59:00.004+02:00

Tämä päivän harmausko se meitä molempia masentaa vai missä vika? Vaivani eivät ole vieläkään kokonaan hävinneet, joten kahden kaapin tyhjennykse jälkeen siirryin ensin sohvalle lepäämään ja sitten poikkesin tänne uutisia lukemaan ja päivittämään kuulumisia. Ja uudelleen pian petiin lepäämään. Särkylääkkeitä en ole tänään ottanut.

Raivaus on sujunut ihan hyvin. Enää ei olekaan kuin siivouskomeron ja tiskikaappien tyhjennys ja ne nyt tyhjenevät huiskis-vaan, vaikka pariin jätesäkkiin! Aamuun mennessä tietysti nekin kaapit on hyvä saada tyhjiksi, sillä uudet kaapit tulevat aamupäivällä, jolloin vasta selviää minkä kokoisina yksiköinä en talomme täyttävät. Luullakseni rungot on kasattu valmiiksi ja ovet tulevat eri paketeissa, toisin sanoen lattia täyttyy tavarasta.

Kannustitte kovasti toipilasta määräämään mies raivaustöihin, mutta sitä en tee. Invalidi mikä invalidi ja hänelle on ihan tarpeeksi siinä, että hoitaa kauppa-asiat. Eilen hän teki vielä pyytämättä sen urotyön, että kokosi aikaisemmin Jyskistä tuottamani porrasjakkaran. Vastahan se laatikko olikin noin kolme viikkoa odottanut avaamista. Tarkoitus oli, että jakkaralle kiipeämällä esimerkiksi huonojalkainen eukko pääsee kaapin ylähyllyyn käsiksi. Jakkara kestää selvästikin painoni, mutta ala-askelma on niin kapea ja mielestäni myös hutera, että enpä vielä uskaltanut kiivetä sen päälle. Tiedä vaikka romahtaisi altani.

Ei ole tullut otettua kuviakaan, ei näin harmaina päivinä ulkoa eikä sisältä. Tämä Rosa rugosa -pensas on sentään tämän syksyn kuvia, napsaistu viime tai edelliseltä viikolta yhden kaupan pihasta, kaukaa ja ikkunan läpi. Keltainen väri kuulemma piristää ja siksi tämä muuten ei-niin-hyvä kuva pääsi nimenomaan tähän postaukseen.

Tulossa olevan remontin luulisi piristävän kumpaakin, mutta toisin on. Miestä rassaavat soittojutut niin pahasti, että hän ei ole kai pian viikkoon tarttunut pasuunaan eikä mihinkään muuhunkaan soittimeen. Ei kiva yhtään. Toivon hartaasti, ettei hän ainakaan jättäisi soittotuntejaan. Sielläkin oli ollut jotain näkemyksellistä eroa opettajan kanssa jostain harjoitteesta.

Kun illalla soittelin isälle, niin tämä kertoi joutuneensa ottamaan päivällä nitroa. Se tässä vielä puuttuu, jos hänkin joutuu sairaalaan. On sekin täysin ymmärrettävää, jos ottaa sydämestä, kun monenlaiset murheet ovat häntä viime aikoina niin kovin kohdelleet.

Mutta loppuhuipennus sentään: Sukkasatoon kertyi kahdessa kuukaudessa 1351 paria erilaisia sukkia ja töppösiä. Minulta yhdeksän paria. Nyt ilmoittauduin Lapaskuuhun, mutten ole saanut palautetta. En tosin ole kinnaskäsityötäkään aloittanut.

Metka päivämäärä

2011-11-01T17:19:00.001+02:00

Tämä on niin kiva päiväys, ettei mitenkään tätä voi jättää väliin. 1.11.11. "Päivän kukka" eli jalohortensia on kuvattu ajat sitten, mutta jotain kukan tapaista näyttää penkissä edelleen olevan.

Toipilas on toipilas on toipilas eli tämä on ollut yöpaitapäivä. On se vaan uskottava, jos sanotaan, että toipilasaika on 1 - 3 vrk. Tilasin miehen tuomaan kaupasta pussillisen tervehtymis- ja lohtulakua ja se on NIIN hyvää, että pistelin sen melkein saman tien. Kuumetta ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta väsyä sitäkin enemmän sekä vähän särkyä ylä- ja alapäässä. Onneksi sain muutaman pillerin vahvaa särkylääkettä sairaalasta evääksi.

Siis se vaiva oli kohdussa ollut 2 cm:n mittainen polyyppi, jonka lääkäri sanoi hirttävänsä. Sitä en tiedä, tekikö hän jotain muuta, sillä paperit ovat edelleen varmassa tallessa käsilaukun pohjalla. Hirttotuomion saanut lähti tarkempiin tutkimuksiin, mutta yleensä nämä kuulemma eivät ole pahanlaatuisia. Nuorilla ei kai juuri esiiny polyyppejä eli tämä kai jotenkin liittyy ikään. Hirttäjäiset tapahtuivat spinaalipuudutuksessa.

Olin vielä eilen niin optimistinen, että kuvittelin jo tänään pakkaavani kaappeja muuttolaatikoihin, mutta niin jäi pakkaamatta. Huomenna on syytä olla pakkauskunnossa, sillä jo ylihuomen-aamupäivällä uudet kaapit tulevat taloon. Remonttireiskat pääsevät paikalle maanantaina, joten vähän jää sentään pelivaraa. Helpompi olisi tietysti liikutella laatikoita ennen kuin lattia on täynnä uutta kamaa, puhumattakaan siitä, miten helppo olisi purkaa vanhoja kaappeja. Ei voi mitään. Minusta ei ole ihan nyt pakkaajaksi ja mies näköjään pitää sitä minun työnäni, mutta eiköhän se tästä. Suurin osa on pakattu ja luultavasti loput saa vaikka huiskaisemalla muutamaan tyhjään lootaan.

Nyt siirryn peiton alle, seuranani pari tänään tullutta lehteä.

Kotona taas

2011-10-31T18:05:00.002+02:00

Operaatio on onnellisesti ohi ja äsken rakas ukkokulta haki minut kotiin, kuten oli tarkoituskin sairaalassa vain päiväseltään käväistä. Vähän verenpaineet laskivat ja päässä vippasi, joten anestesialääkäri kävi useampaan kertaan vilkaisemassa kuntoani, mutta eiköhän kaikki mennyt silti hyvin. Kirjoittamisen intoa ei kuitenkaan suuremmin tälle illalle jäänyt, sillä mehut puserrettiin mummosta kuin vanhasta tiskirätistä.

Toivottavasti yö menee hyvin ja pääsen huomenna tai viimeistään ylihuomenna tyhjentämään loppuja kaappjea, joita en viikonloppuna saanut tyhejnnettyä.

Hyvää viikkoa kaikille!

Lauantai-iltaa

2011-10-29T18:33:00.003+03:00

En vietä halloweenia, ei tulisi mieleenikään, joten en muistanut kirjoittaa miehen kauppalistaan karkkeja. Ei silti, koskaan ei yhtään pientä keppostelijaa ole ovea ollut kolkuttamassa, joten ehkä selviämme tästä viikonvaihteesta karkeitta ja keppositta.

Mutta laitetaan nyt sentään asiaan liittyvä kuva, edes kärpässieniä kun tarjolla ei ole karkki- eikä kurpitsakuviakaan.

Näistä pienet noita-akat varmaan keittävät taikalientään. Oman pihan kärpässieniähän nämä ovat enkä muista, että juuri tätä kuvaa olisi vielä täällä aikaisemmin näkynyt.

Luin jostain uutisen, että halloween on rihkamakaupassa jo ylittänyt vapunkin myynnin. Niin kai, kun koulut ja päiväkodit ovat tätä vanhaa kelttiläisperuista juhlaa tyrkyttämällä tyrkyttäneet meikäläiseksi perinnejuhlaksi. Kekristä ei vissiin kukaan tiedä enää mitään.

Seitsemän viikkoa kekristä jouluun, tiesi vanha kansa.

Kantelettaren 23. runo maanittelee joulua näin:
"Tule meille, Tuomas kulta!
Tuopa joulu tullessasi!
Tule, kekri, jou´u joulu,
sekä pääse, pääsiäinen!
Kyll´ on kystä aitassamme,
paljo pantua eloa:
sirkan reisi, paarman jalka,
peipposen peräpakara,
sammakon sakarivarvas,
sisiliskon silmäpuoli."

Kellojakin sitten siirretään taas ensi yönä taaksepäin kesän suuntaan. Pimeys lisääntyy. Kynttilöitä poltetaan ja siinä ohessa takuuvarmasti muutamia talojakin. Täällä jo viikolla aloitettiin. Perhe oli yläkerrassa ja yksinäinen kynttilä keikahti nurin alakerrassa. Sen arvaa, miten kävi, mutta onneksi ei ihmishenkiä mennyt.

Kaupasta tuli kahden päivän ruoaksi iso kimpale kassleria, jota tässä lähdenkin laittamaan ruoaksi. Päälle leikkaan syviä poikittaisviiltoja, joihin työnnän kantarellituorejuustoa ja sitten vaan possu uuniin paistumaan. Juustosta muodostuu samaan vaivaan kastike, jos sitä nyt joku kaipaa. Mies tilasi kasslerin kaveriksi aurajuustoperunoita ja niitä hän myös saa.

Ei mitään merkillistä

2011-10-28T18:41:00.003+03:00

Tavallinen, harmaa syyspäivä. Ensi viikolla on vielä pimeämpää, kun on siirrytty talviaikaan. Pöh. Syyslomalaisella on viimeinen lomapäivänsä ja sen takia tämä kuva alkuviikolta. Viikon ohjelmassa oli mummulakäynnin lisäksi kuulemma ainakin elokuvia ja parturia.

Tai no, onhan tässä tavanomaisuudesta poikkeavaakin ollut eli se, että sain täsmällisen sairaala-ajan. Kellonaikaa vielä kertaalleen muutettiinkin siltä varalta, että lääkäri otattaaa aamulla keuhkokuvan. Onneksi ei sentään kukonlaulun aikaan tarvitse lähteä, vaikka mies vähän nyrpistelikin uudelle ajalle. Hän vaihdatti varmuuden vuoksi jo talvirenkaat, kun ei näistä loppusyksyn keleistä koskaan tiedä etukäteen.

Sain jo aikaisemmin tarkat kirjalliset ohjeet lääkkeistä ym., mutta tuntuu kuin tänään olisi melkein puolivahingossa tullut uusia ohjeita. Aamutossut ja korujen jättö kotiin olisi hyvin voinut olla kirjallisissakin ohjeissa, vaan ei ollut. Tossuja en olisi hoksannutkaan itse, kun en alvariinsa ole sairaalassa hypännyt ja toivon pääseväni saman tien takaisin kotiin. Lääkkeistä tuli kirjallisesti yhdet ohjeet, mutta niitä on nyt täsmennetty jo kahteen kertaan. Lopputulos on se, että saan ottaa aamulla vain yhden pillerin. Mies toi kaupasta pyytämäni lankakerän. Kudin ei koskaan ole pahaksi kun ei tiedä, kauanko joudun odottelemaan. Harmillinen saranakohta: Sukkasatoon eivät sukat enää ehdi ja lapastelu alkaa vasta tiistaina.

Isot divariostokseni tulivat tänään. Laatikossa oli erilaista kulttuuri- ja muutakin historiaa, pari lottamuistelmaa, runoutta ja tuoreempaa naistutkimusta, mutta sokerina pohjalla muutama 50-luvun Kotiliesi ja sidottu vuosikerta Hopeapeilejä. Näiden avulla aion orientoitua ja palauttaa mieleeni 50-lukua. Nopealla selauksella Kotiliedestä löytyi ainakin ajan mukainen keittiösuunnitelma ja kaipaamani hetekan kuva. Hetekaa ei ilmeisesti tarvinnut sodan jälkeisessä Suomessa mainostaa, vaan kauppa kävi muutenkin. Hopeapeileihin en vielä ehtinyt tutustua, mutta muistaakseni niissä on enemmän muotia ja kauneudenhoitoa. Ja tietysti kuninkaallisia. Kumpikin lehti kuului saumattomasti lapsuuteni lukemistoon. Kolmas lehti oli Suomen Kuvalehti, joita oli vintillä isot pinot. Sitä en muista, tilattiinko sitä siihen aikaan meille, mutta ainakin vintillä kävin ahkerasti lukemassa vanhoista, kai 30-luvun lehdistä sarjakuvia. Junnu ja Alli olivat kova sana!

Tästä ajatus kulkee kolmanteen, tai siis neljänteen lehteen. Se oli meillä kielletty lukemisto, en tiedä mistä syystä. Minäpä kävin lukemassa sitä naapurin Leenalla. Tex Willer!

Kaappeja tyhjennetään

2011-10-27T18:10:00.002+03:00

Tämä päivä on hupsahtanut taas kerran tosi nopeasti iltaan. Kiipesin tikkailla yläkaapeille ja kaappien päälle todetakseni, että silloin tällöin ehkä voisi kaapinpäälliset tomuttaakin. Muutama kippo oli pakko työntää suoraan tiskikoneeseen ja kone päälle. Tyhjennystä riittää vieläkin, mutta seuraavat hyllylliset saan ladottua jo suoraan muuttolaatikoihin. Osa tavaroista tietysti pidetään vielä paikoillaan, kun emme sentään aio siirtyä ulkoruokintaan remontinkaan ajaksi ellei ole aivan pakko. Ja kun en tiedä, miten paljon mahaani ratkotaan auki, on paras tehdä tämä urakka valmiiksi ennen maanantaita.

Ennakkotiedon mukaan uudet kaapit saapuvat todennäköisesti viikon päästä. Tämä tuli jo:

Ruskean pöytätason reunat eivät ole valkoiset, vaikka niin joku voisi arvella. Pöytä on pakattu hyvin huolellisesti lavalle ja kivimies antoi tarkat ohjeet siitä, miten levyä liikutellaan. Näet katkeamisvaara on suuri ja sitä tietysti jännitämme mitenkä käy. Tiskiallas, 1 kpl on asennettu tehtaalla valmiiksi ja tämä etummainen reikä odottaa keittotasoa.

Kun katselin kuvia ihanista valkeista keittiöistä, rupesin sitäkin jännittämään siis että tuleekohan tästä tuvastamme liian tumma. Valkoista väriä pohdittiinkin, mutta hylättiin keittiön muun sisustuksen ja värityksen takia. Ja oli kuinka tahansa, nyt ei enää voi katua. Sitä paitsi tämä on varmasti keittiöistäni ja varsinkin itse suunnittelemistani viimeinen. Voi olla tietysti, että jossain vanhustentalossa odottaa vielä joku minikeittiö meitä.

Kun tästä hankkeesta selviämme ja tavarat ovat uusilla paikoillaan, niin sitten ryhdyn rakentamaan nukketaloani. Sitä silmällä pitäen olen kierrellyt nettikaupoissa ja -divareissa. Uudet asukkaat tulivat pari päivää sitten. Eikös olekin upea pariskunta? Kalle-vaari ja rouva Plum ovat uuteen nukkiskonseptiini liiankin koreita, joten heitä pitää vielä vähän fiksata.

Löysin uuden miniatyyrikaupan, nimeltä Miniature and Craft UT. Kannattaa ehdottomasti kurkata, ainakin minun mielestäni. Nuo kapineet (1:12) ovat tosin vähän liian isoja nukketalooni, mutta eihän kaikkea haluamaansa aina saa. Nukkeja ja astioita en kuitenkaan osaa itse tehdä...

Olen tehnyt niin hulvattoman paljon nettiostoksia, että nyt pitää vähäksi aikaa jo stopata. Tulossa on vielä erilaista kirjallisuutta ja vanhoja lehtiä, joissa on -50-luvun sisustusta malliksi tähän nukketaloon. Hetekan malli pitää ainakin saada, sillä haaveilen niin suuria, että teen asukkaille semmoisen sängyn muistona omasta lapsuudesta.

Remontti lähestyy

2011-10-25T15:55:00.002+03:00

Hui että mua jännittää. Vasta nyt olen ruvennut miettimään sitä vaihtoehtoa, että keittiöstä ei tulisikaan hyvää. Tosin kenellekään en sitä ääneen tunnustaisi, vaikka näin kävisi ja toisaalta näen edelleen sieluni silmillä hyvän näköisen uuden kyökin. H-hetki koittaa ensi tai seuraavalla viikolla, mutta kivinen pöytätaso saapuu taloon jo huomenna.Siinä on kai tiskiallas jo valmiiksi asennettuna.

Nyt jo uskallan näyttää suunnitelmaa. Tuo valkoinen läntti on oviaukko ja ylin osa markkeeraa maalattua seinää, jonka väri säilyy ennallaan. Mies muisti, että maalin nimi on Omenankukka ja sitä pitäisi olla talossa riittävä määrä muurin uusintamaalausta varten. Kaapit siis eivät ylety kattoon saakka ja tarkoitus olisi edelleen pitää kaappien päällä kauneimpia kattiloita. Käyttökattilat sijoitan alakaappeihin, kuten ennenkin. Tai siis laatikoihin.

Päivän ohjelmaan on tähän mennessä sisältynyt uunin ja seinän pesua. Vielä olisi tarkoitus tyhjentää muutama kaappi. Syyslomalaiset kävivät päiväkahvilla ja lukemista lainaamassa. Aioin pyytää heitä ylähyllyn tyhjennystalkoisiin, mutta juttelemista riitti kahvipöytän ääressä niin paljon, etten edes muistanut kysyä. Tytär kävi myös sähköpostilla, kun oman koneensa laturi oli kuulemma hajonnut. Tässä säässä oli ollut mukava ajaa hurauttaa meille polkupyörällä. Tosin matka ei ole neljää kilometriä pitempi.

Päivä on tosiaan mitä aurinkoisin ja kas, sain pihatammesta terhoja keräävän närhen vihdoinkin kuvaan. Valitettavasti sen kauneimmat värit eivät näkyneet pyrstöpuolelta. Kaunis lintu, mutta harvinaisen rumaääninen.

Hyvän päivän ilta

2011-10-23T18:40:00.002+03:00

Sunnuntai ja jo lauantaikin ovat olleet pääasiassa kässäpäiviä ja oikein hyviäkin. Sain eilen kinnasparin yhtä peukkua vaille valmiiksi. Siinä päivä kuluikin oikein rattoisasti. Välillä kävin lukaisemassa blogeja ja jossain kommentoimassakin ja sitten taas neulomuksen kimppuun. Tavoite olikin saada tumput nopeasti valmiiksi, jotta alkuviikon jonain päivänä syyslomaileva ja meille käymään tulossa oleva Tytär ja poikansa saavat "evääksi" tassunlämmittimiä.

Ehtisinköhän vielä neuloa yhdet sukat ennen kuin Sukkasato päättyy? Kuluneen viikon sukkasatoon ehtiminen taitaa olla liian kunnianhimoinen tavoite, mutta aloitin joka tapuaksessa aamulla uudet sukat. Kun äsken katselin telkkarista Horse show' ta, niin sain ainakin ensimmäisen sukan varren valmiiksi.

Kuvasin viime tai toissa viikolla krasseja ja vasta myöhemmin hoksasin tämän pikkulinnun. Kun ei ole ollut pakkasöitä, niin krassit taitavat edelleenkin kukkia. Meinasin jo hylätä tämän huonon kuvan kokonaan, mutta onneksi huomasin tuon tipun. Kuvatessani se ei ollenkaan osunut silmiini.

Tällä alkavalla viikolla on tiedossa askaretta, sillä vanhat keittiökaapit on lopultakin tyhjennettävä ja uuni sekä uuninvierusseinä pestävä. Jos oikein hyvin käy, niin uudet kalusteet tulevat jo seuraavalla viikolla. Toivottavasti ei kuitenkaan sen viikon maanantaina, jolloin olen aluesairaalan operaatiossa.Sen pitäisi olla nopea päiväkirurginen juttu ja vaaraton, mutta kukapa tässä tietää etukäteen, mistä on kysymys ja mitä tapahtuu. Paras siis raivata ainakin kaapit tyhjiksi ja maksaa laskut etukäteen...

Leena Lumi: VUODEN 2011 KAUNEIMMAT KIRJAN KANNET JA ARVONTA

2011-10-22T17:37:00.000+03:00

Leena Lumi: VUODEN 2011 KAUNEIMMAT KIRJAN KANNET JA ARVONTA

Tein pienen valokuvakirjan

2011-10-22T01:17:00.000+03:00

Tämä on ihan uskomatonta palvelua! Kuten kerroin, olimme keskiviikkona juhlassa, jossa mm. vanhempani nimitettiin sotainvalidien veljesliiton paikallisen osaston kunniajäseniksi. Minulla oli kamera mukana ja otin muutaman kuvan juhlasta ja näistä kunniakansalaisista, tosin ilman salamaa laatu ei ole lähellekään parasta A-luokkaa. En halunnut salamaa räpsyttämällä pilata juhlatunnelmaa ja samasta syystä en ottanut ohjelmanumeroistakaan kuvia, saati että olisin pomppinut penkistä pystyyn kuvia räpsimään. No yhtä kaikki, sain kasaan ehkä kymmenkunta eri tasoista kuvaa ja olin ihan tyytyväinen. Juhlan jälkeen mietin, miten parhaiten jakaisin ne lähisukulaisille.

Eilen eli torstai-iltana sain ahaa-elämyksen. Tekaisin siltä istumalta ja ilman pitempiä suunnitteluprosesseja pienen A6-kokoisen valokuvakirjan, johon lisäsin muutamia vanhempiakin kuvia sekä äitini juhlakirjassa olleen runon. Tilaisuudessa nimittäin julkaistiin osaston 70-vuotiskirja. Näin sain minimisivumäärän (24-26?) täyttymään. Kirjan hinnaksi tulisi 7,95 euroa per kappale plus postikulut.

Lähetin tilauksen eilen illalla huomattavasti virka-ajan päättymisen jälkeen Ifolorille ja mitä löysinkään tänään sähköpostista? Ilmoituksen valmiista kirjasista, jotka on kuulemma jo postitettukin. Sen lisäksi tuli vielä linkit ja tunnukset, joilla voin tarkastella aikaansaannostani jo etukäteen, harmitella virheitä tai vaikka tehdä lisätilauksen.

Nyt jos joku teistä rakkaista lukijoista mahdollisesti haluaa katsella, millaisia nämä valokuvakirjat yleensä ovat tai on muuten kiinnostunut juhlasta, niin saapi lähettää oman sähköpostiosoitteensa, jossa on blogitunnisteiden lisäksi myös oikea nimesi ja osoitteesi. Ventovieraat ja satunnaiset kävijät pysykööt tällä kertaa kaukana! "Paluupostissa" tulee sitten tiedot, joilla pääset katsomaan kirjastani. Sähköpostini on villiviini55 at gmail.com. Kuvat eivät tietenkään ole tarkoitettu yleiseen jakeluun. Sukulaisetkin tulevat saamaan omat kirjansa vasta joululahjana.
.

Lovviisan kammari: Arpajaiset

2011-10-22T00:16:00.000+03:00

Lovviisan kammari: Arpajaiset

Olipa myräkkää

2011-10-20T15:17:00.001+03:00

Lokakuussa ei yleensä oleteta ukkostavan, mutta meilläpä oli eilen sellainen myräkkä, etten muista edes kesäaikoina olleen. Salamoi ja jyrisi ihan koko illan. Vettä ja rakeita tuli niin, että melkein jo pelkäsin niiden tulevan katosta läpi. Onneksi sähköt vain välähtelivät pariin kertaan, mutteivät katkenneet. Sytytin varoiksi kynttilän palamaan ja totesin myös, että taskulampun patteri oli lopussa. Taskulamppuja pitänee ostaa muutama kappale lisääkin varmuuden vuoksi. Nyt alakerrassa on yksi ja yläkerrassa pari kappaletta, mutta saisi olla enemmän.

Tänään mm. netti-Ilta-sanomissa asiasta kerrotaan lisää. Ei siis kuitenkaan meidän rakeista ja samanlaista varmaan oli koko Etelä-Suomessa. Luin tyttären naamakirjasta, että hän oli ollut matkalla pojan koulun vanhempainiltaan puoli seitsemän aikaan, jolloin myräkkä oli jo täydessä vauhdissa. Täytyypä illalla soittaa ja kysyä, miten he selvisivät matkasta.

Nyt aurinko paistaa ihanasti. Ainakin aamupäivällä taivaanranta oli sen näköinen, että saamme samaa lajia vielä tänään lisää. Nyt en ole kurkistanut sen puolen ikkunoista ulos. Hevoskastanjan viimeiset lehdetkin taisivat saada eilen kyytiä.

Mies sai tänään taitavan muusikko-kaverinsa kylään ja herrat tutkivat talon nuotistoja ja myös soittelevat, ilmeisesti vuorotellen yhdessä ja erikseen. Luulen, että se tekee tosi hyvää alalla lannistetulle ja sen takia aika masentuneelle miehelleni. Parhaillaan siellä soitetaan Enkeli taivaan -virttä, mutta instrumentista en oiken saa selvää tänne yläkertaan. Jaa, nyt kaveri taisi ottaa trumpetin esille. Kuulostaa upealta. --- Ja nyt ovat äänessä sekä pasuuna että trumpetti, luulen.

Eilisestä juhlasta on vielä tänäänkin mukava maku suussa. En enää eilen soittanut isälle, kun ajattelin hänen tarvitsevan lepoa rankan päivän jälkeen. Tänään jo voin kysellä päivän kuulumisia.

Hieno juhla

2011-10-19T17:56:00.000+03:00

Olimme tänään hienosti järjestetyssä juhlassa Järvenpää-talossa. Sotainvalidien paikallisosasto täytti 70 vuotta ja kertoi viettävänsä nyt viimeistä suurta juhlaansa. Jäseniä on hieman toista sataa, joista sotainvalideja on enää 25. Meillä oli erityinen syy olla paikalla, kun yhdistys nimesi kunniajäseniään.

Tilaisuudessa esiintyivät Kaartin soittokunta ja Jorma Hynninen. Pienet ja vähän isommatkin voimistelijatytöt olivat suloisia. Juhlapuheet olivat hyviä, lyhyitä, napakoita ja isänmaallisia. Ohjelma taisi kestää lähes minuutilleen ilmoitetun ajan. - Seppelpartiot lähetettiin tilaisuuden aluksi sankarihaudoille.

Erityisen suuri ilo varmaan kaikille veteraaneille oli nähdä ainakin kolmen koulun oppilaskunnan edustajia paikalla. He kävivät myös asianmukaisesti onnittelemassa yhdistyksen johtohenkilöitä. Pojat olivat komeita tummissa puvuissa ja kravatti kaulassa. Rippipuvut mahtuivat vielä hyvin päälle... Tytöillä oli ehkä hankalampaa, sillä he esiintyivät aika jännissä vaatteissa. Yhdelläkin oli "tumma puku" ihan pukukoodin mukaan, mutta minä olisin kutsunut vaatetta mieluummin puseroksi. Nipin napin peppu peittyi.

Isä oli aika haikean näköinen, varsinkin kun moni kuului kyselevän äidin vointia. Olisi hän niin mielellään tullut juhlaan yhdessä puolison kanssa.

---- Kannattaa kurkata sivun laidan arvontakuvien taakse. Lisäsin äsken sinne Romu-Lyylin kaksiosaisen arvonnan linkin. Sivut avautuvat kuvia klikkaamalla.

Ällistyksen kummastusta

2011-10-18T19:11:00.000+03:00

Käyn aika usein katsomassa laatutavara.com in sivuilla varsinkin keramiikkatarjontaa ja silloin tällöin jokunen seinälautanen tai pieni figuriini on sieltä löytänytkin tiensä "kokoelmiini". Ei kuitenkaan koskaan mitään tämän kaltaista.

Eilen huomasin myyntiin tulleen tämän Papukaija-kannun, jonka kuva on tietsikkani Picasassa oikein päin ja täällä näemmä kyljellään.

Kannusta pyydettiin huimat 980 euroa ja jo tänään oli kauppa käynyt! Tiedän kyllä, että tämä on yksi Arabian suosituimpia ja kalleimpia vanhoja maitokannuja, mutta en sentään tonnia maksaisi yhdestä kaatimesta. Vaikka toisaalta, maksetaanhan sarjatuotannossa olevista, ties mistä maasta tulevista Muumi-mukeistakin huikeita hintoja.

Kannu on ihana. Meilläkin kotona oli tämä sama kannu ja se toimitti ehdottomasti vain piimäkannun virkaa. Maito oli pöydässä yleensä Pekka-nimisessä kannussa. Se oli sitä aikaa, jolloin maitoa ei tuotu pahvipurkissa pöytään. Meillä tosin ei ollut pahvipurkkejakaan, sillä maito lypsettiin omista lehmistä.

Mies muisteli tässä yhtenä päivänä, miten hänen virkansa pikkupoikana oli hakea naapuritalosta maito joka ilta. Kannut oli laitettu valmiiksi navetan vieressä olevan aitan rappusille ja siitä jokainen maitotinkiläinen haki omansa. Tyhjä kannu jätettiin samaan paikkaan odottamaan seuraavaa päivää. Mies oli tietysti liikkeellä polkupyörällä ja joskus matkalla kävi hassusti. Tie oli kärrytie, jossa oli syvät urat kärrynpyörien kohdalla ja kolmas keskellä hevosen kavioista. Ei tarvinnut paljonkaan lipsahtaa sivuun, kun pyörä oli nurin ja maito maassa. Taloa pitäneet neidit olivat kilttejä tätejä ja mittasivat uuden maidon, kun pikkupoika tuli itkua vääntäen takaisin navetalle. Myöhemmin taloon tuli nuori miniä ja siihen loppuivat kuulemma tinkimaidot.

Pari kuvaa

2011-10-17T18:53:00.004+03:00

Nyt ei oikein kirjoituta, mutta pari kuvaa olisi tarjolla näin viikon alkajaisiksi.

Kuvasin viimeiset vaahteranlehdet ja uskollisesti kukkivan ruusun uudestaan. Sitkeästi se vain jaksaa avata terälehtiään, vaikka ulkona oli niin kylmä etten jaksanut kuin pienen hetken tehdä käsityötä terassilla.

Päivä on ollut hyvin tavanomainen ja siinä syy miksei nyt ole mitään kirjoitettavaa. Mutta ainahan sopii toivottaa hyvää viikkoa kaikille!

Seitsemästoista päivä ja maanantai-aamu kello 0:35

2011-10-17T00:54:00.002+03:00

Huomenta! Tämä seitsemästoista on sikäli merkittävä päivä, että tänään pitää lähettää määrätyt ennakkotehtävät eräälle kurssille. Tekstit lähtivät hetki sitten. En väitä, että ne olisivat syvällisen harkinnan jälkeen aikaansaatuja hengen tuotoksia, mutta sainpahan valmiiksi. Olin nimittäin lukenut ohjeet huolimattomasti ja vasta viime tingassa älysin, miten vaativia tehtävät itse asiassa olivat.

Muutenkin viikonloppu on mennyt ahkeran puurtamisen merkeissä. Tämä äskeinen tehtävä vei sekä sielun että ruumiin voimia, mutta lisäksi kirjoitin alkutekstin Rintamamiestalon asukkaan suuhun. Tekele on väsätty karjalan murteella, jota siis minä en osaa enkä puhu, mutta kuuntelin sujuvasti anopin ja appiukon puhetta ja olen lukenut aika monta murteella kirjoitettua kirjaa. Teksti tulee nukkisblogiin aikanaan, ellei terve itsekritiikki pakota sitä poistamaan.

Toinen tytär oli eilen syömässä ja tarjoilin hänelle lammaspataa. Ruoka oli hyvää ja ohje oli helppoakin helpompi. Otetaan yksi pakastepaisti edellisenä päivänä sulamaan. Peitetään Kokki-padan pohja kokonaisilla sipuleilla (kuorettomilla tietenkin). Ladotaan päälle lampaanpaisti pilkottuna isoiksi paloiksi (talit ja kalvot siivottuna pois). Otetaan ja kuoritaan yksi kokonainen valkosipuli ja työnnetään kynsiä sopiviin koloihin. Ripotellaan päälle suolaa, kokonaisia mustapippureita ja rosmariinia. Pannaan kansi päälle ja pata uuniin. Paistoin ensin runsaassa 200 asteessa tunnin verran ja sitten 100 asteessa noin kaksi tuntia. Yhden kerran avasin kannen ja painelin lihapaloja liemeen, jota muodostui sipuleista yllättävän paljon kastikkeeksi. Lisäkkeeksi paistoin valkosipuliperunoita ison vuoallisen ja tein ison salaatin jäävuorisalaatista, kirsikkatomaateista, paprikasta ja vuohenjuustosta, kastikkeeksi päälle sitruunalla maustettua rypsiöljyä, sormisuolaa ja pippuria myllystä.

Pakkasin suurimman osan ruoantähteistä lapselle evääksi. Lopuista valksosipuliperunoista ja kastikkeesta syntyi meille päivän tähtiruoka, kun kaavin perunat pataan. Kastike mehevöitti perunaviipaleita ja sain jo eilen perunavuoan tiskikoneeseen. Mies kävi hakemassa vähän uunimakkaraa lisäksi.

Meidän porraspielen äitienpäiväruusu monen vuoden takaa se vaan jaksaa kukkia, vaikkakin yhden kukan kerrallaan. Tämän kuvasin eilen.
- Nyt unten maille! Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Pinkki päivä

2011-10-14T18:12:00.000+03:00

Tänään olisi pitänyt pukeutua pinkkiin tai ainakin laittaa roosa nauha rintapieleen. En löytänyt tähän hätään sopivaa kuvaa omista valikoimista, joten kopsin tämän surutta roosanauha-sivustosta.

Viikolla kävin mammografiassa, tosin joukkotarkastuksessa, josta kiitos ja kunnia kotikaupungille. Meillä ei ole onneksi suvussa ollut kai kenelläkään rintasyöpää, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kuka on ensimmäinen. Pariin kertaan minutkin on lähetetty tutkittavaksi, mutta hyväksi onneksi mitään ei löytynyt.

Toissapäivän poliklinikkamatka poiki jo heti ajan toimenpiteeseen. Se on vielä tässä kuussa ja samalla viikolla kun keittiöremontin pitäisi alkaa. Vaikka lääkäri rauhoitteli, että yleensä nämä ovat vaaratonta lajia, niin eihän sitä koskaan tiedä. Joka tapauksessa rupesin tänään raivaamaan ensimmäistä keittiökaappia tyhjäksi. On se vaan niin hidasta puuhaa, että hyvä kun aloitin hankalimmasta päästä eli kuivatavarakaapista. Vanhoja pipareita, jauhoja ja ryynejä meni kompostiin, muutamat hyllyn perälle unohtuneet ikivanhat säilykepurkit suoraan roskikseen ja silti vielä kaksi muuttolaatikollista täyttyi syömäkelpoiseksi arvioimistani tuotteista kuten etikoista, pastoista, kuivatuista sienistä ja kelvollisista säilykepurkeista. Kolmas laatikollinen täyttyy erilaisista muista kamoista, kuten käyttämättömästä pastakoneesta, perunalumipusertimesta ja eri mallisista ja kokoisista rasioista. Kiittelin jo moneen kertaan itseäni siitä, että älysin haluta uuden kuiva-ainekaapin ulosvedettävillä koreilla.

Kävimme eilen katsomassa sekä äitiä että isää. Isä oli oikein reipas ja hyväntuulinen, mutta samaa ei voi sanoa äidistä. Vaikka hoitajakin ravisteli häntä varpaasta, niin äiti vain ynähti eikä avannut edes silmiään eikä reagoinut puheisiini tai posken silittelyyn. Sitten myöhemmin illalla serkku soitti ja kertoi isänsä kuolemasta ja tulevista hautajaisista. Puhuimme toista tuntia. Tätä tätini miestä en ole tavannut muutamaan kymmeneen vuoteen ja muistan, miten lapsena pelkäsin häntä, mustakulmaista, isoa ja ankaraa miestä. Tätivainaa sen sijaan jäi mieleen pienenä, iloisena ja koko ajan hymyilevänä ihmisenä.

Nyt yritän tehdä yhtä kiireistä kirjoitustyötä, joka melkein unohtui kokonaan. Katsotaan, mitä siitä syntyy tai syntyykö koskaan mitään.

Matkailu avarsi

2011-10-11T19:18:00.002+03:00

Matkailu avarsi, mutta myös hiersi kantapäitä. Reissasin ihan Helssinkiin asti, kun kutsu kävi mammografiaan. En muistakaan, milloin olen Helsingin keskustassa asti käynyt. Ei näet ole ollut asiaa. Menomatkan tein bussilla, paluukyydin junassa yhdessä tyttären kanssa. Kävimme nimittäin iltapäiväkahvilla Kiasman kahvilassa. Samalla saatiin kaikki kuulumiset päivitettyä.

Ehdinpä käydä hankkimassa vähän askartelukampettakin Sinooperin kaupasta, sillä nyt on puhti päällä. Teemana on ihka uusi nukkekoti, josta tulee oikea perinnetalo 50-luvun malliin eli rintamamiestalo. Osat on jo kotona. Jahka saan jotain konkreettista kerrottavaa, niin ne tarinat ovat nukkisblogissani, joka onkin viettänyt pitkään hiljaiseloa. Kerron kyllä aikanaan, milloin kannattaa siellä piipahtaa.

Kun tänään tutkittiin yläpäätä, niin huomenna sitten on toisen pään vuoro. En mieti liikaa etukäteen; voisi vaikka ruveta pelottamaan.

Reissun kunniaksi kimppu roosanauha-ruusuja, jotka tosin ostin jo monta päivää sitten K-kaupasta, muistaakseni perjantaina ja kuvakin on otettu eilen tai toissapäivänä.

Huomaa sivussa oleva nappi Virveriikan arvontaan.

Aleksis Kiven päivä

2011-10-10T14:37:00.001+03:00

Löysin jokin aika sitten huutoneitistä kivoja paikallisia postikortteja, osa kulkeneita, osa ihan iskemättömiä, joskin vanhoja. Kun nyt on Aleksis Kiven päivä, niin ensimmäiseksi onnittelukortti:

Tässä päällimmäisessä kortissa Maria, Rodny ja Svea onnittelevat Sortavalan Pitkärannassa asuvaa Emil-herraa. Postileima on niin epäselvä, ettei päiväyksestä tai paikkakunnasta saa selvää, mutta vanha kortti esittää kesäpäivää Uudenmaan saaristossa.

Seuraava on kenttäpostia. "Rakas isä! Monet terveiset sinulle. joko olet saanut kirjeemme ja joko on kuulunut mitään siitä josta kirjoitin. Me olemme aina odottaneet sinua tulevaksi. Pikaisiin näkemiin ja rakkaat teer Seijalta ja S." Kortti on lähetetty 29.10.1941.

Se esittää Aleksis Kiven kuolinmökkiä Tuusulassa siinä asussa, jossa se oli ennen nykyistä "restaurointia" jonka muistaakseni teki Helsingin yliopisto tai ylioppilaskunta joskus 50-luvun alussa. Pienensi mökin vaatimattomaksi mörskäksi. En mene sanomaan, oliko se oikein vai väärin, mutta tämä rakennus ainakin muistuttaa enemmän paikallisten vauraiden 1800-luvun käsityöläisten asumistasoa. Tiedä sitten.

Seuraavatkin kuvat liittyvät Kiveen. Vanhat kuvakortit on otettu Kiven syntymäkodin tuvasta Nurmijärven Palojoelta.

Näitä ei ole lähetetty, joten vuosiluvusta ei ole tietoa. Olen joskus pikkulikkana pyöräillyt synnyinkotiin, mutta ei minulla ole pienintäkään muistikuvaa sisustuksesta. Ja on siitä jo pian puoli vuosisataa aikaakin.

Sunnuntaita!

2011-10-09T17:42:00.002+03:00

Rauhallinen viikonloppu on menossa. Meinasin jo kirjoittaa, että ei ole tapahtunut mitään kummempaa, mutta onhan sitä tällekin päivälle ihmeteltävää. Isä soitti jo aamupäivällä ja kertoi heränneensä silmä mustana, siis mustana kuin Panda-karhulla. Onneksi puhe kulki normaalisti eikä kuulemma mitään outoja tuntemuksiakaan ole. Kaunialassa on hoitajat aina paikalla ja huomenna on kotiutuspäivä ja -tarkastus, joten olen luottavaiselle mielellä. Silti muistutin, että menee heti hoitajan puheille, jos jotain oireita tulee ja huomauttaa viimeistään aamulla silmästä.

Kärpässieni on viime kuun kuvaussatoa omasta pihasta. Nyt en ole käynyt katsomassa, mitä sille kuuluu vai ovatko pihan kaikki sienet jo entisiä. Osa ainakin on kelvannut oravien ruoaksi, osa on ilman muuta mädäntynyt. Syksy on, ei tälle mitään mahda. Myrskytuuli pudotti melkein kaikki hevoskastanjan lehdet maahan, vaahterassa ja tammissa lehdet pysyvät sitkeämmin. Nytkin aurinko paistaa ihanasti, mutta kymmenessä asteessa ei taida tarjeta tehdä käsitöitä. Aamulla mittari näytti kahta plus-astetta.

Ihmisten ruokaa, ja hyvää onkin, on meillä eilen tekemäni kaalipata. Otetaan 600 g jauhelihaa ja ruskistetaan se kevyesti. Pannaan pataan. Lisätään ruskistumaan 3-4 silputtua sipulia ja muutama valkosipulin kynsi ja kaadetaan nekin pataan, samoin yksi pilkottu kaalinpää. Mausteeksi suolaa ja mustapippuria (ja eiliseltä jääneet pastan kanssa tarjotun tomaattikastikkeen rippeet). Kaupassa oli ollut vain hötöä litteää käärylekaalia, mutta sekin ajoi asiansa ja täytti padan juuri sopivasti. Vettä lirautin puolen desin verran ja annoin padan hautua muutamia tunteja, ehkä neljä. Loppuvaiheessa pilkoin mukaan vahvasti maustettuja makkaroita. Pataa syödään vielä tänäänkin.

Mies harjoittelee soittoläksyään. Hän ei sentään kokonaan lopettanut soittamista, ainakaan vielä, vaikka läheltä piti. Vieläkään en ole varma, mitä tapahtuu. Koko viikko ainakin on mennyt ketuille.

Minä olen tehnyt kaksi paria kintaita, jotka on jo toimitettu lämmittämään lapsen ja mummin murun palelevia sormia. Nyt on menossa sukkapari, mutta tuskinpa se enää ehtii tämän viikon sukkasatoon.

Sataa ja paistaa

2011-10-07T19:20:00.002+03:00

Luvattu myrskytuuli on puhallellut täällä vielä tänäänkin aika rajusti, vaikkei onneksi ole vienyt sähköjä eikä lennätellyt pihakalusteita. Se tuntuu aika puuskittaiselta. On kai uskottava, että enää ei tarkene paljain kintuin eikä tehdä käsitöitä terassilla. Aurinkokin paistoi päivällä, mutta satoi myös eli kuten äiti aina ennen sanoi: silloin taivaassa on häät.

Sain kuin sainkin tämän vuoden komeimman (ja ensimmäisen) sateenkaareni kuvattua. Tai siis sateenkaaret. Jotenkin niitä ei aikaisemmin ole osunut kamerani linssiin eikä omiinikaan.

Kuva on otettu auton ikkunasta. Kun hiljaisella kylätiellä ei ollut liikennettä, niin mies pysäytti auton kuvaamisen ajaksi. Pokkarini akku oli loppumaisillaan ja sen takia kuvissa ei loista se upean värinen sateenkaari, jota saimme ihailla.

Tähänkin päivään tuli oma murheensa. Käly soitti aamulla ja kertoi äitinsä päässeen pois vaivoistaan tuskallisen viimeisen viikon jälkeen. Hänellä oli sama sairaus kuin minun äidilläni, joten nyt ehkä tuli esimakua siitä, mikä meillä muillakin on vastassa. Veimme kukat, kimpun tulipunaisia ruusuja, halausten kera ja päätimme, että isää ei tästä valisteta ennen kuin hän tulee kotiin. Kälyn äiti vietti viimeisen vuoden hoitokodissa ja niin oli kiire, kertoi veljeni, että kun anoppi kuoli illalla, niin jo seuraavana aamuna joku topakka virkailija soitti ja tivasi, milloin henkilökohtaiset huonekalut käydään hakemassa pois. Uusi asukas tietysti oli jo jonon päässä odottamassa, mutta voisi omaisia ja vainajaakin hivenen kunnioittaa, edes yhden päivän verran. - En ole tietääkseni koskaan tavannut kälyni äitiä enkä häntä siten osaa murehtiakaan. Suren yhdessä näiden itselleni rakkaiden ihmisten kanssa.

Kävimme tänään myös katsomassa meidän äitiä. Tämä nukkui niin sikeästi, ettei pienellä nykimisellä herännyt enkä oikeastaan raaskinut herättääkään. Silitin hetken poskea ja kättä. Sen verran äiti havahtui, että tarttui käteeni. Henkilökuntaa ei näkynyt mailla ei halmeilla, mutta pyörätuoli oli ovipielessä, mistä päätellen äiti oli väsynyt siinä istuttuaan. Tai lääkityksen vaikutuksesta? Juttelin puhelimessa isän kanssa ja hän tuntuu virkistyneen kuntoutuksessa. Nyt on käyty silmä- ja muutkin lääkärit, reseptit uusittu ja keuhkotkin kuvattu. Kaiken pitäisi olla niin kunnossa kuin nyt vaimoaan murehtivalla, lonkkasärkyisellä sotainvalidilla voi olla muutamaa kuukautta ennen kuin täyttää 90 vuotta.

Voin näin ollen raportoida, että on tässä päivässä ollut paljon hyvääkin. Uuden kinnasparin ensimmäinen yksilö valmistuu hetken päästä. Luin loppuun todella upean kirjan (Julie Orringerin Näkymätön silta). Keittiöremontti lähestyy. Kaveri keittiökaappien asennusfirmasta kävi katsomassa tulevaa kohdettaan ja teki uutterasti muistiinpanoja. Se on sitten loka-marraskuun vaihde, kun pitäisi tapahtua. Eteisessä nököttää jo 10 muuttolaatikkoa odottamassa kaappien tyhjennystä. Viikonloppuna tai huomenna ei ole mitään erityistä ohjelmaa, ellei sitten kaiveta loppuja paria perunaa maasta. Unohtuivat mokomat sinne.

Myrskyä luvattiin

2011-10-06T17:56:00.002+03:00

Tämä on taas tämmöinen, sateen piiskaama päivä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ulos. Tai no, ehkä pitää käydä kompostiastia tyhjentämässä, jos ehdin ennen myrskyä ja pimeän tuloa. Mies toimitti kauppa- ja apteekkiasiat ja päätimme mennä vasta huomenna äitiä katsomaan.

Onneksi eilen aurinko paistoi ja sain pisteltyä merkkausliinaan puolikkaan uutta kuviota; kiitos ihanista kommenteistanne.Olisin pistellyt pitempäänkin, mutta terassilla oli tosi kylmä istua. Tänään on tumppupäivä eli sukkasatoon ei tällä viikolla taida tulla mitään. Kintaat pitää saada lämmittämään lapsenlapsen käsiä.

Tässä on vielä vino kuva Kaunialan päärakennuksesta, kun en keksi muutakaan kuvituskuvaa, liittyen aikaisempaan postaukseen. Tämä puna-valkoinen vanha osa on kuulemma remontissa, kuvan vasemmalta laidalta alkaa iso uudempi osa. Se vain ei näyttänyt kovin kuvaukselliselta.

Vanhuksista puheen ollen, sain tänään viestin serkkujen iäkkään isän poismenosta. Hänkin oli sotaveteraani, meidän faijaa aika paljon vanhempi. Tämän sedän puoliso, äidin sisko kuoli muutamia vuosia sitten enkä ole setääkään nähnyt muutamaan kymmeneen vuoteen.

Mies on ollut muutaman päivän kovin apeana, kuten arvata sopii. Kansalaisopiston vastaus oli juuri sellaista kanankakkaa kuin odottaa sopii. Olisi pitänyt osata laittaa tasovaatimukset, mutta sitten seuraavalla kerralla blaa-blaa-blaa, ettei tällaista haaveria toiste satu. Ja tottakai jos on kurssimaksun maksanut, saa osallistua blaa-blaa-blaa. Soittamisen sallimisesta ei vastauksessa ollut puhetta, vaikka kapellimestari muka pahoittelikin tapahtunutta... Siitä kuitenkin kiitos rehtorille, että vastaus tuli nopeasti. Asia tuskin on vielä käsitelty loppuun.

Minunkin samplerini nykyinen vaihe

2011-10-05T23:46:00.003+03:00

"Pakkohan" oli vielä yösydännä tulla lisäämään oman samplerini nykyvaihe julkisuuten, kun ensin ihastelin Outin upeaa työtä. Pistot ovat tasaisia, kangas on hienosti silitetty, värit ovat oikeilla paikoillaan. Kuvioiden sijoittelussa ei huomauttamista. Kuvakin on hyvin otettu. Kaikki kunnia hänelle, joka osaa. En tosin omaakaan osaamista yhtään vähättele, sillä olen melkein ylpeä tekosestani ja raameihin tämä tulee ilman muuta pääsemään.

Ei kai haiattaa, vaikka värit ovat vähän miten sattuu, sillä aluksi tilasin vähän huolimattomasti vääriä värejä ja muistakin syistä. .Kotona ollut kangaskin oli vähän liian pieni, joten soveltamista on harrastettu siellä ja täällä. Jouduin jättämään osan ornamenteista kokonaan pois. Otin vielä kuvankin vähän hankalassa paikassa kapean silityslaudan päällä eikä salama suostunut toimimaan,. Mutta yläosa on valmis, vasen laita on valmis. Keskelle tein hääpäiväkranssin ja sen keskelle sykkivän sydämen ns. sattuneesta syystä. Vielä pitää saada pientä tilpehööriä sinne sun tänne ja omat nimikirjaimemme, ehkä signeeraus, vuosiluku ja sen sellaista.

Mutta huomatkaa, kissoja sentään on kaksin kappalein! Toinen saa luultavasti osittain tai kokonaan purkutuomion, sillä tein sen liian alas. Eikä niitä mallissa ole kuin yksi rekeä vetävä katti. Eli, loppusuoralla ollaan

Kaikesta tästä narinasta huolimatta olen ylpeä yhteishankkeestamme ja siitä, että työ piakkoin valmistuu. Tätä on ollut kiva tehdä.

Tehtävä suoritettu

2011-10-04T19:36:00.001+03:00

Sain tunnustuksen ja tehtävän Hellällä palavalla sydämellä -blogin monivuotiselta blogiystävä Obeesialta. Tunnustuksen vastaanottaminen edellyttää, että kirjoitan tänne kahdeksan itseäni koskevaa asiaa, joista en vielä ole blogissani kertonut. Minä olen varmaan lörpötellyt pitkin ja poikin kaikki asiani täällä blogimaailmassa kuluneiden vuosien aikaan niin moneen kertaan, etten keksi mitään uutta. Yrittää täytyy.

1) En ole uskaltanut vielä kertaakaan tarttua meidän uuden auton rattiin. Ajatuskin hirvittää juuri tällä hetkellä.

2) Olen ihan vilpittömästi hyvä ystävä yli 30 vuotta sitten ex-mieheksi muuttuneen aviomiehen ja hänen nykyisen perheensä kanssa. Tapaamme noin kerran, pari vuodessa yhteisen tyttären ja hänen poikansa luona.

3) Löysin yllättäen uuden "seitsemännen serkun", kun eräs tuikituntematon henkilö tiedusteli, tiedänkö mitään hänen esi-vanhemmistaan. Jo pienellä penkomisella löysin ainakin kolme linkkiä, joista vanhin oli yhteinen isonvihan aikaan elänyt esi-isä ja -äiti.

4) Miestäni ja minua yhdistää lähes sanasta sanaan samanlainen lausahdus, jolla meidät kummatkin on erotettu, minut rakkaasta työstä ja mies rakkaasta harrastuksesta. "Tulevaisuuden tuloskehityksen jarru", sanottiin minulle.

5) Suuri, salainen unelmani on kirjoittaa kirja. Aihe ja ajatukset ovat vielä vähän kesken pienessä päässäni. Jos ne olisivatkin kirkkaat kuin kristalli, olisi kirja jo vähintäänkin tekeillä, ellei jo vuoden myyntisensaationa kirjakaupoissa...

6) Rupean pikapuoliin tekemään uutta nukkekotia, rintamamiestaloa, joka on Nukkekotiyhdistyksen juhlavuoden talo. Saan joka ilta hyvin unenpäästä kiinni, kun rupean suunnittelemaan sen kalustusta.

7) Harkitsin aikanaan historian opintoja, mutten uskaltanut pyrkiä yliopistoon.

8) Teen helposti impulssiostoksia nettidivareista, huutonetistä ja laatutavaraa.comista. Kirpputoreja en oikein osaa.

Heitän haasteen eteenpäin: Aili-mummo, Romylyylin Riitta-Sinikka, Hippokampustaja ja Ilo elää -blogin Sesse, ottakaapa koppi!

Tämmöisen pienen suihkulähteen kuvasin tänään Kaunialan aulassa. En tiedä, kutsutaanko paikkaa enää sotavammasairaalaksi, mutta sellaiseksi se aikanaan ainakin on perustettu. Nyt omistaja on kaiketi Vantaan kaupunki, joten kuntoutuksessa on muitakin kuin sotaveteraaneja. Olimme tervehtimässä isääni. Jännitimme etukäteen vähän ajomatkaa, mutta emme eksyneet ja vain kerran meinasimme ajaa yhden taksin kylkeen. Sivupeilit eivät kerta kaikkiaan näyttäneet takavasemmalta kiitävää autoa. Suojelusenkeli oli kiitettävän valppaana.

Kaunialasta ajoimme suoraan äitiä tervehtimään. Hänet oli nyt siirretty toiselle osastolle tai soluiksi kai niitä sanotaan silloin kun kahdesta osastosta tehdään yksi. Kämpät, potilaat ja ehkä henkilökuntakin on ennallaan. Hoitaja sanoi, että äitiä hoidetaan petiin. Huonekin on ikävä, virikkeetön yhden hengen huone. Naapurihuoneesta tosin kuului kamalaa karjuntaa. Äiti tarrasi käteeni ja yritti päästä pois petistä enkä edelleenkään tiedä, tunsiko hän vaiko ei. Silittelin häntä ja syötin pari suklaapalaa, mutta sitten oli pakko lähteä. Kukaan ei kuulemma ole käynyt vierailulla. Sen tiedän, ainakin veljeni oli eilen käynyt, mutta eipä sitä niin vanhoja asioita voi muistaa, kun pää on kuin pitsiverhoa. En enää tänään jaksanut mennä uudestaan henkilökuntaa haastattelemaan hoidosta, vaan lähdimme uupuneina ajamaan ruokakaupan kautta kotiin. Matkalla alkoivat ensimmäiset oireet migreenistä. Muutama särkylääke ja tukevat metvursti-voileivät helpottivat ainakin fyysistä oloa.

Nyt parhaillaan on käsitykseni mukaan mieheni asia jonkin lajin käsittelyssä. Hän laittoi jo eilen kännykän kiinni ja avaa sen aikaisintaan huomenna, mutta informoi asiasta yhdistyksen johtohenkilöä. Minä puolestani etsin tekstejä mm. yhdistyksestä erottamisesta. Sepä onkin vaikea operaatio eikä suju ilman todella päteviä tai ainakin asiallisia syitä ja tiettyjä muotoseikkoja noudattamalla. Pelkät kapellimestarin valtuudet eivät riitä yhdistyksestä erottamiseen, mutta tämähän välttelikin sitä sanaa. Kielsi vain jyrkästi tulon soittokunnan harjoituksiin. Mutta kun ry on sama kuin soittokunta, niin niitä ei voi asiallisesti erottaa toisistaan, ellei rupea pykälien kanssa kikkailemaan. Tässä tapauksessa asiaa varmasti mutkistaa tai oikaisee, miten vain, tuo kansalaisopiston kurssikuvio. Saa nähdä, miten piiri pieni pyörii.

Opetus: älä lähetä miestä sisustuskauppaan

2011-10-03T18:05:00.001+03:00

Eilisestä postauksesta: kiitos tosi paljon viesteistänne. Tuntuu hyvältä huomata, ettei ole asiassa yksin eikä ehkä ihan väärässäkään. Samaa sanoi mieskin, joka ehti jo saada valtavan paljon sympatiaa asiaa tuntevilta kollegoiltaan. Nyt hän pisti kännykän kiinni muutamaksi päiväksi. Vielä ei ole tapahtunut mitään, mutta tapahtuu kyllä ja jotain ehkä jo muutaman päivän päästä. Vaikka eipä se asiaa miksikään muuta. Tie on poikki ja sillä sipuli, tuli millainen vastaus tahansa. Ilmassa leijuu sana oikeusmurha. Palaan asiaan.

Tänään on satanut koko päivän eli pirttipäivä. Kudoin vaihteeksi tumppua eli yhden kinnasparin Vaakalle, pariksi lauantaina valmistuneille sukille. Sitten vastasin yhteen markkinointikyselyyn, tutkin vähän yhdistysrekisteriä ja seuraavaksi etsin netistä ajo-ohjeet Kaunialaan. Ajattelimme käväistä siellä huomenna isää katsomassa, mikäli se hänelle sopii.

Tulin siihen tulokseen, että lupaamaani neljättä arvontapalkintoa eli pellavaista tablettia ei talosta löydy. Varmaan se on mennyt vahingossa lehtien välissä lehtiroskikseen. Niinpä lähetin miehen kauppareissulla samaan liikkeeseen, josta ne aikanaan keväällä ostin, jos vaikka saisin vielä yhden kappaleen. Ei näemmä pidä lähettää miestä sisustusliikkeeseen, tai kuten hän sanoi: kemikalikauppaan terveyssideostoksille. Myyjätär oli seissyt tyyriin näköisenä tiskin taakse juurtuneena ja tokaissut, ettei meillä sellaisia ole eikä ole koskaan ollutkaan. Ei auttanut, vaikka mies tiesi valmistajan nimen ja sen, että on ainakin keväällä kyllä ollut. Valitettavasti olen niin mitätön asiakas, ettei tänään alkanut ostoboikotti pure kauppaliikkeeseen. Tämä kokemus ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö joku muu liike palvelisi vaikka miten hyvin ikääntyneitä miesasiakkaitakin. - Nyt täytyy ottaa käyttöön suunnitelma B nimittäin sen palkinnon suhteen.

Ai niin, hyvää uutta viikkoa!

Äkäinen ämmä, päivää!

2011-10-02T19:54:00.003+03:00

Vain korkea sivistystasoni estää (heh-heh) käyttämästä niitä sanoja, jotka ensimmäiseksi tulee mieleen. Tämä pahantuulisuuteni syy alkoi jo eilen enkä totisesti nyt pistä kynttilää vakan alle, kuten miehelle lupasinkin. Olo näyttää suunnilleen tältä:

Kiukkua ja itkua vuorotellen. Tuntemuksia on vaikea muuten kuvata. Onneksi sympatiaakin on tullut, samoin ällistystä on kuulunut luurin toisesta päästä.

No niin, minähän olen kertonut, että mieheni on harrastajamuusikko, jolla on vahvakin klassisen musiikin koulutus. Pohjalla on huiluopinnot Sibiksessä noin puoli vuosisataa sitten, työskentely Kouvolan Varuskuntasoittokunnassa sekä parikymmentä vuotta Erään Tuusulalaisen Torvisoittokunnan huilistina. Lisäksi hän on soittanut pianoa ja urkuja, kelvannut jossain vaiheessa jopa seurakunnalle "varakanttoriksi". Sanoisin, että aika monipuolinen ja taitava muusikko, vaikkei varusmiesajan jälkeen olekaan soittanut ammatikseen. Musiikki on kuitenkin aina kulkenut rakkaana harrastuksena ja myös tärkeänä henkireikänä elämän kolhuissa.

Parisen vuotta sitten hän osti kauan haaveilemansa pasuunan ja rupesi opettelemaan uutta instrumenttia. Nyt hän käy neljättä lukukautta Musiikkiopiston pasuunatunneilla ja tekee lujasti töitä soittimensa kanssa. Hän myös liittyi syksyllä Erääseen Tuusulalaiseen Torvisoittokuntaan, joka ei ole sama kuin edellinen Eräs jne. vaan sen seuraajaksi itsensä nimennyt. Sama konkkaronkka toimii myös kansalaisopiston kurssina eli ilmeisesti kansalaisopisto maksaa kapellimestarin palkan. Uusi soittokunta toimii vireästi ja mieheni La--i on kovasti tykännyt siellä saamastaan opista, hyvästä stemmakaverista ja ylipäätään koko toiminnasta. Kas, väärin on luullut. Hänet potkittiin eilen ulos tästä soittokunnasta. Kun kuulemma kahden vuoden kokemus ei riitä Niin Laadukkaan Puhallinorkesterin harjoituksissa käymiseen ja että hän pilaa koko soittokunnan saundin, luultavasti vain olemassaolollaan silloinkin kun ei soita.

Minä jo kirjoitin yhteisestä sopimuksesta asiasta kansalaisopiston rehtorille ja tiedustelin, miten opiskelija noin vaan voidaan passittaa pihalle kansalaisopiston kurssilta. Ette arvaa, miten ottaa päähän.

Heti viileni

2011-10-01T18:22:00.000+03:00

Lokakuu alkoi edelleen ihanan aurinkoisena, mutta paljon syyskuuta ;-) viileämpänä! Tarkenin sentään vielä vähän jatkaa eilistä käsityötäni terassilla istuen. Nyt on sauna lämpiämässä ja kassleri odottamassa uuniin pääsemistä. Siinä tulee taas vähintään kahden päivän ruoka saman tien.

Tänään en ottanut kuvia. Hevoskastanja ja tammi sen takana ovat eilistä kuvasatoa. Tänään vihdoinkin näin tammessa keikkuvan närhen, mutta sen kuvaaminen on aika toivotonta touhua. En edes yrittänyt. Yhtenä syksynä kiertelin tammen juurella monta kierrosta, mutta juonikas lintu vaihtoi paikkaa oksalta toiselle sitä mukaa kun lähestyin sitä. Ääntä olen kuunnellut jo monena päivänä, mutta vasta nyt siis näin sen. Miten niin nätillä linnulla voikin olla niin ruma ääni?

Kävimme päivällä katsomassa äitiä. Nyt hän oli hereillä ja aika virkeäkin juttelemaan, mutta täysin muissa maailmoissa. Ei hän varmastikaan tuntenut minua, ei muistanut serkkuaan jonka piti käydä tällä viikolla ja kun kerroin isän terveiset, niin hän vain toisteli ihmeissään tämän nimeä. Mutta kädestä kiinni pitämisestä ja silittämisestä äiti selvästi tykkäsi, pyysipä minua vielä viereensäkin nukkumaan. Toisen ihmisen kosketus ja läheisyys tuntui hyvältä, tunsi tai ei. Ehkä - toivottavasti - puoliso tuntuu vielä tutulta sitten kun he taas näkevät toisensa.

Soitin kuulumiset isälle ja juttelimmekin pitkään. Vaikea paikka tämä on hänelle. Lohduttelin häntä sillä, että jospa äiti ei tiedä enää ajasta ja paikasta, niin ei osaa murehtiakaan oloaan. Haikea olo jäi käynnistä, se on selvä.

Nappasin tämän upean kuvan - hyi minua - Ilta-Sanomien nettisivulta, kun en oikein muualta löytänyt kuvaa. Kysehän on marttojen, kässäopettajien ja muistaakseni Novitan yhteishankkeesta tehdä maailman suurin tilkkupeitto. Tänään se on levitetty Tuomiokirkon rappusille ja uutisen mukaan peitot olisivat peittäneet vielä vaikka koko Senaatintorinkin, niin paljon niitä oli.

Kuva IS / Markku Ulander

Tuhatta peittoa kuulemma odotettiin, tuli 8 000! Peitot on kiinnitetty nippusiteillä yhdeksi suureksi peitteeksi, joten ne on helppo irrottaa ja lähettää menevät hyväntekeväisyyteen.

Upea päivä

2011-09-30T19:28:00.000+03:00

Ihan uskomatonta, että syyskuun viimeisenä päivänä lämpömittari näyttää 20 astetta! Aika kova tuuli kuivatti pykit hetkessä ja melkein lennätti lankani karkuun omille teilleen. Istuin nimittäin melkein koko iltapäivän terassin auringossa käsityö hyppysissä. Totta kai tällaisesta päivästi piti nauttia ja sitä paitsi oikean syksyn tulo taitaa olla joka tapauksessa jo nurkan takana.

Vihdoinkin valmistui arpajaispalkintoni osa 3, mutta voi kauhistuksen kanahäkki, neljäs tabletti on hukassa. Kävin jo lehtiroskiksellakin, mutten sentään ruvennut tyhjentämään sitä. Epäilen vahvasti, että liinanen on vahingossa mennyt sinne, kun viikolla raivasin sanoma- ja aikakauslehtien pinoa matalammaksi. Täytyy varmuuden vuoksi penkoa vielä talossa paikkoja, sillä oikein häpeän sitä, että arvoin voittajat kuukausi sitten ja palkinnon lähettäminen on eri syistä viivästynyt. Jotain hyvää kuitenkin tästäkin seurasi, sillä sain tänään tehtyä myös sampleriin eli merkkausliinaani yhden kokonaisen uuden kuvion. Sekin työ etenee pikku hiljaa.

Näin ihanan aurinkoisena päivänä oli pakko myös kävellä kameran kanssa ulkona. Hevoskastanjaa kuvasin, samoin maisemia sekä läheltä että kaukaa. Lähikuvissa on punaisia kärpässieniä, jotka säästän johonkin tulevaan postaukseen.

Käväisimme päivällä vaateostoksillakin. Miekkonen sai nyt ihan mallikkaan tumman puvun, jota tarvitsee syksyllä sekä omilla keikoillaan että tulevissa juhlissa. Musta väri ja mallikin oli ihan passeli ja sopii sekä iloon että murheeseen. Puku löytyi ihmeen vaivattomasti, sillä asialla oli todella ammattitaitoinen nuori miesmyyjä, joka hetken silmäili miehen pyöreää masua ja nosti rekistä pari vaihtoehtoa. No, kolmas koko oli sopiva.

Pari uutta jakkuakin ilmestyi yllättäen taloon muutama päivä sitten eli minä olen melkein ällistynyt.
Mies joutui työaikanaan pitämään alvariinsa kokopukua, eräässä vaiheessa smokkiakin, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana hän on lähinnä saanut näppylöitä aiheesta vaatteiden hankinta. Vihillekin tuo käveli irtotakissa, vaikkei se minua kyllä yhtään haitannut.

Mukavaa viikonloppua!

Leivoskahveilla

2011-09-30T01:58:00.000+03:00

Tänään teki mieli piristystä, jotain konkreettista suuhun pantavaa. Isän kanssa juomamme bebe-kahvit muistuivat mieleeni ja pianpa mekin miehen kanssa istuimme samassa kahvilassa. Mies otti vain puolikkaan kahvikupillisen, minulle maistui koko annos ja ihana sitruunalla maustettu leivos. (Varasin samaa lajia itselleni iltapalaksikin.) Päivä oli ollut henkisesti rasittava. Ensin oli oma lääkärikäyntini, joka päättyi lähetteen kirjoittamiseen eteenpäin. "Ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan", kuten entinen mieskin sanoi. Siis sananparren mies, ei minun. Todennäköisesti ei mitään vakavaa, mutta sen tietää vasta sitten myöhemmin. Niitä naisten juttuja.

Lääkäriaseman jälkeen käytiin äitiä katsomassa, nimenomaan katsomassa. Mamma nukkui niin sikeästi, etten raaskinut nykiä häntä hereille. Haastattelin vähän hoitajia ja sitten olimmekin kypsät kahville. Siihen nähden, että emme juo enää kahvia, niin tällaiset satunnaiset polulta poikkeamiset maistuvat erittäin hyvältä.

Minulle tuli paketissa muutama divarikirja, joista huippu oli vuonna 1914 New Yorkissa julkaistu Suomalais-Amerikkalainen keittokirja, toinen painos. Tällaisesta en ole koskaan kuullutkaan, vaikka tunnen kohtuullisen hyvin suomalaisen keittokirjallisuuden. Tämä ei ollutkaan tarkoitettu Suomen markkinoille, mutta on kulkeutunut kotimaahan jonkun paluumuuttajan matka-arkussa.

Kirjoittaja omistaa kirjan työtovereilleen kirjoittaen näin: "Jos minun täten osaltani hiukankaan onnistuu auttaa Amerikassa olevia meikäläisiä tyttöjä asemansa ja palkkojensa parantamisessa, on tämän kirjan tarkoitus saavutettu." Jotenkin minulle tulee tästä mieleen paljon puhuttu ja kehuttu Kathryn Stockettin Piiat -romaani. Tietysti kirjat liikkuvat ihan eri sfääreissä, mutta silti.

Joka resepti on ladottu rinnakkain suomeksi ja englanniksi. Lisäksi kirja antaa vähän yleisiä ohjeita ruoka-aineiden käsittelystä. Tuohon aikaan suomalaislikkoja oli paljon piikomassa valtameren takana ja tuollainen teos oli varmaan tosi hyödyllinen. Monet hedelmät ja äyriäiset ainakin olivat outoja tavallisille suomitytöille, mutta eivätpä niiden nimet Mina Wallillekaan olleet itsestään selviä.

Kirja on metkaa luettavaa. Englannin sanasto varmaan oli suurin piirtein sellainen kuin nykyäänkin, ainakin nopean lukaisun perusteella. Sen sijaan suomen keittiökieli oli uutta ja osittain vasta kehittymässä ja monet ruoka-aineetkin outoja. Piparuutilla maustettiin lihakastiketta. Vormussa paistettiin kakkua. Ja niin edelleen. Jos suomenkielistä sanaa ei löytynyt, ei sekään haitannut. Sitten vaan ameriikkaa, kuten esimerkiksi Sitruuna pain ohjeessa, jossa 3 tablespoonfuls of corn starch on suomeksi 3 ruokalus. cornstarchia. Nyt reseptissä lukisi maissitärkkelys.

Entä sitten Paistettu hominy, englanniksi Fried Hominy? Tämä merkillinen hominy on sanakirjan mukaan nyt samaa kuin maissiryynit. Kirjan mukaan keitettynä hominy jäähdytetään vuoassa ja leikataan puolen tuuman paloiksi, jotka kastellaan munassa ja korppujauhoissa ja paistetaan. (Minulle tulee mieleen italialainen polenta, jolla venetsialainen komisario Brunetti herkuttelee Donna Leonin kirjoissa.)

Yksi ruoka-aineen nimi oli niin outo, että vain päättelemällä tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että sillä tarkoitettiin kateenkorvaa. Tarkistin vielä englannin kielisen termin ja kyllä, sweetbreads tosiaan on kateenkorva. Vaikka, harva kai nykyään tietää miltä kateenkorva maistuu. Mahtaako sitä saada edes kauppahallistakaan? Ainakin ennen tätä pidettiin oikein herrojen herkkuna ja kai minäkin olen sitä joskus maistanut.

Mutta se kateenkorvan suomenkielinen nimi tuohon aikaan, se oli "mahasylkirauhanen"!!!! Mahasylkirauhasreseptejä löytyi vaikka miten monta hyytelöstä kotletteihin, mykyihin ja palleroihin, mutta tässä semmoinen hienompi ruokaohje, vaikka viikonloppuna kokeiltavaksi ;-)

Mahasylkirauhanen tomaattisoosin kera
Keitä mahasylkirauhanen ja pane painon alle vähäksi aikaa. Leikkaa kahtia pitkittäin, aseta pannuun pieni silavanviipale jokaisen päälle. Leikkele vähän kasviksia pannuun ja kaada lihalientä päälle, että pohja peittyy; anna hiljalleen paistua uunissa usein valellen noin 15 min. Valele päältä tomaatti- tai allemandesoosilla, asettele riisijalustalle keitettyjä artisokkia, pane niiden päälle mahasylkirauhaset. Tarjoa sienikastekkeen kanssa, pantuna jalustan keskelle, ympärille pieniä viheriäisiä herneitä.

Niin sitä kieli muuttuu sadassa vuodessa, mutta herkut ovat herkkuja. Vaikka hassulta kuulostavat sanat naurattavat, niin ohjeet ovat ihan asiallisia, ajan tavan mukaan munia, kermaa ja voita säästelemättä.

Kärpässieniä

2011-09-28T17:00:00.001+03:00

Kappas vaan, tänä vuonna kärpässienet ovat levittäytyneet pihaan asti. Harmi, ettei syötäviä sieniä ole näkynyt pihassa niin paljon, että viitsisin niitä kerätä ja keittää.

Viime viikolla söimme sienikastiketta neljänä päivänä peräkkäin, joten viikon D-vitamiiniannos tuli ainakin saatua. Itse syön tosin pillerin päivässä kesät talvet, mutta miestä en ole vielä saanut vitamiinipurkille. Emme itse ole olleet sienessä, kun hyviä sienimetsiä ei ole tiedossa tässä lähimaisemissa eikä meidän kintuilla oikein metsässäkään kävellä ja kumarrella. Ostin kantarelleja ja suppilovahveroita. Viime mainitut kuivatin uunissa, mutta jo niistäkin on kaksi kastiketta tehty. Suppiksia oli iso pussillinen, kantarelleja pienempi. Kantarellit menivät jo samana iltana parempiin suihin kastikkeena.

Tänään on Lennin nimipäivä. Vaarini yksi serkku ja hyvä ystävä oli nimeltään Lenni. Selvitin muutama päivä sitten itselleni sen tiedon, että serkukset suomensivat sukunimensä suurena nimenmuuttopäivänä, Snellmanin syntymäpäivänä 12.5.1906. Leonardista tuli samalla Lenni, joksi häntä oli jo aikaisemmin kutsuttu. Tämä oli minulle uusi tieto, kuten sekin, että nämä plus vielä kolmas serkus asuivat tuohon aikaan Helsingissä. Myös kotona asuvat sisarukset ja serkut muuttivat nimensä samana päivänä. Vanhukset sen sijaan säilyttivät suvun vanhan nimen. Suku on tietääkseni ollut suomalainen, vaikka juuri ja juuri kielirajalla, joten esi-isät ja äidit ovat varmaan olleet sujuvasti kaksikielisiä. Uusia sukunimiä tuli nyt kertaheitolla kolme. Yksi serkku otti itselleen talon nimen, muut valikoidusti kahta, luultavasti itse keksimäänsä nimeä. Olisin laittanut linkin, mutta nyt en yhtään muista, mitä kautta pääsin vanhan virallisen lehden näille sivuille. Jos se löytyy, niin palaan asiaan. Jäi vielä tarkistamatta sekin, muuttivatko tämän talon silloiset haltijat nimensä samana päivänä, kuten otaksun.

Lisäys: Sehän on tietysti Kansalliskirjaston Historiallinen Sanomalehtikirjasto ja sielläSuomalainen Wirallinen Lehti. Numerossa 109 12.5.1906 on liuta nimenmuutoksia, vaarini mukaan luettuna. Meidän talomme isäntä sisaruksineen muutti nimensä vasta 11 päivää myöhemmin.

Vaihteeksi taustanvaihtoa

2011-09-26T18:35:00.001+03:00

Aina se tyttöä piristää, kun saa uudet vaatteet. Kiitos Itkupillille blogipohjasta! Muistin väärin, että minulla olisi ollut kärpässieniä omassa kuvavalikoimassani, mutta eipä ollut tai en ainakaan löytänyt. Linnut langalla saavat kelvata tällä kertaa teeman mukaiseksi hederiksi, ellei muuta löydy.

Miten nämä päivät hurahtavatkin näin nopeasti? Oikeastaan en ole tänäänkään saanut aikaiseksi yhtään mitään enkä edes sure sitä. Muutaman kerroksen olen sentään kutonut lapsenlapsen kinnasta ja päättänyt ruveta Vaaka-yhdistyksen jäseneksi ja sukankutojaksi. Tämän vuoden hyväntekeväisyyskohteena ovat mm. vähävaraiset kotimaiset lapsiperheet, joille voi neuloa sukkia, pipoja, tumppuja ja kaulaliinoja.

Tänään olen myös vaivannut päätäni miettimällä, millaisen talviverhon laittaisin tänne työhuoneeseen. Jostain syystä vanhat verhovarastot ovat huvenneet, vaikka luulin, että niitä olisi jäljellä ainakin yksi hyllyllinen entisistä asunnoista ja ehkä tästä nykyisestäkin. Mies sulki aamulla talon kaikki avoimet ikkunat ja siirsi lämmityksen talviasentoon. Muoniossa on tänään tullut jo lunta, joten kai se talvi tänne eteläänkin rupeaa tulemaan jossain vaiheessa.

Huomenna on meno lääkärin puheille. Yritän houkutella miestä myös vaatekauppaan, sillä hänen pitäisi saada puku tai vähintään tumma irtotakki. Häätakki ei kuulemma mahdu enää kiinni ja kun lähiviikkoina on tumma puku-tilaisuus, niin siihen on syytä varautua. Ja pitäisi kai miehellä yksi puku sentään olla. Omakin vastaava juhlavaatteeni on vielä hakusessa, mutta hätätilanteessa selviän tummilla housuilla ja mustalla neulejakulla. Sanotaan, että tässä iässä pitäisi aina olla hautajaisvaate prässissä, mutta kun ei ole niin ei ole. Housuissa tosin on monta prässiä rinnakkain ja siitä pulmasta en ole millään selviytynyt: aina tulee yksi uusi prässi lisää, vaikka miten huolellisesti yritän toimia. Kotona pärjää kaikenlaisissa college-housuissa ja yksillä farkuilla, kun elättelen toivoa laihtumisesta. Kaapissa nimittäin olisi monenmoista vaatetta, jos vain mahtuisin niiden sisään.

Hauskoja luontoilmiöitä

2011-09-25T18:31:00.001+03:00

Olin ystäväni kanssa sunnuntaikävelyllä ja maailmaa parantamassa. Parannettavaa löytyikin vaikka miten paljon ja hauskaa oli muutenkin, mutta jalkapohjissani tunnen jostain syystä varmaan vieläkin kaikki lenkkitiellä olleet kivet.

Otin kameran mukaan sitä silmällä pitäen, että matkalla olisi ruskaa kuvattavana. Kohtasin kaksikin eläinkunta-kategoriaan liittyvää hauskaa asiaa. Matkan varrella on vanha maitolaituri, jota orava näköjään käyttää talvisäilönä siitä päätellen, että tammenterhoja on jäänyt portaillekin. On ainakin tarpeeksi tilava varasto pitkänkin talven eväille! Tammia ei mielestäni ole aivan laiturin lähelläkään, joten oravan on täytynyt kantaa terhot suussaan kauempaa, esimerkiksi meidän pihasta.

Tämä toisen kuvan pieni mannekiini on ilmeisesti päästäinen, kun sen nokka oli pitkä ja terävä. Otus juoksenteli edessämme tien laidassa pitkän aikaa ennen kuin livahti ojaan.

Pyöreää palleroa ei yhtään haitannut päästä valokuvaan. Kovin lähelle en kuitenkaan arvannut mennä, joten kuvakin on epäselvä.

Varsinaisia ruskakuvia en saanut otettua, ellei sellaiseksi lasketa tätä aronia-pensasaitaa:

Tällaista olemme vähän ajatelleet omaankin pihaan, mutta suunnitelma saa hautua odottamaan ensi vuotta. Tälle vuodelle on kasaantunut jo riittävästi hankkeita.

Tässä tämä sunnuntaipäivä onkin taas jo hurahtanut iltapuolelle. Ohjelmastamme voi mainita vielä sen, että mies kipaisi ostamassa jyskin tarjouslehtisessä mainostaman porrasjakkaran. Se oli laatikossa osina tietenkin, mutta näytti sopivalta meidän keittiöömme. Ennakoimme jo esteetöntä pääsyä uusien keittiönkaappien ylähyllyille. Jakkara ei saa olla liian korkea eikä liian matala ja se pitää voida potkaista kätevästi pois tieltä... - Hyvä kun kävi ostamassa, sillä esite tuli tänään ja jakkarakauppa on kuulemma käynyt hyvin. Mikäs, "jakku" maksoi tasan kaksi kymppiä, jos en väärin muista, eli hintakin oli hyvin sopiva.

Hauskaa iltaa muillekin ja hyvää uutta viikkoa!

Valitettavasti harmaata päivää

2011-09-24T18:38:00.002+03:00

Voi vitsi, taas oli pakko todeta, että harmaana päivänä ei pistellä ristipistoja yhtä vähän kuin ripustetaan lakanoita ulos kuivumaan. Molempia oli tarkoitus tehdä tänään. Saunan lämmöillä onneksi lakanat kuivuvat niin että varmaan pistän vielä yhden koneellisen pyörimään.

Tarkka käsityö on hankalampi juttu. En ole vielä keksinyt, miten, minne ja millaiset lamput viritän käsitöitäni varten. Varakäsityönä on nyt onneksi kintaat, jotka lupasin tehdä lapsenlapselle. Vaihteeksi on kiva kutoa muutakin kuin sukkaa!

Tänään on satanutkin moneen kertaan, mutta kuvat ovat eiliseltä.

Kävimme eilen morjenstamassa isääni. Menomatkalla kuvasin nämä muhkeat pilvet, jotka sitten satoivatkin oikein viimeisen päälle kunnolla. Onneksi kotimatkalla aurinko taas pilkahteli pilvien raosta ja sain kuvattua esimerkiksi tämän muuttomatkaa suunnittelevan lintuparven. Olisivatkohan olleet kottaraisia? Vanhan auton ikkunasta oli paljon helpompi ottaa kuvia kuin tässä nykyisessä, jossa on isommat peruutuspeilit. Ne näyttävät olevan tiellä kaiken aikaa. Ehkä tarkoitus ei ole harrastaa valokuvausta auton ikkunasta.

Isän kanssa juotiin hyvät munkkikahvit ja istuttiin pitkään rupattelemassa. Ikävää ja yksinäistähän hänellä tietysti on, mutta onneksi ei vaikuttanut erityisen masentuneelta. Hän arveli ehtivänsä vielä pariin kertaan äitiä katsomaan ennen omaa kuntoukseen lähtöään ja me lupasimme ainakin omalta osaltamme myös käydä terveyskeskuksessa.

Eilen pistettiin myös nimet remonttisopimukseen. Marraskuun alkupuolella meille pitäisi tulla uudet keittiökalusteet eikä vain tulla taloon, vaan mennä myös paikoilleen. Vanhojen romppeiden jatkokäytöstä sovin tänään velimiehen kanssa. Hän lupasi tulla myös purkamaan kaappeja ja kantamaan avuksemme paria itselle jäävää kaappia. Sekä meillä että veljellä on aina käyttöä varasto- tai työkalukaapeille. Ja sen, mikä mahdollisesti ei kelpaa kummallekaan, vievät remonttireiskat mennessään.

Nyt meillä on onneksi monta viikkoa hyvää aikaa tyhjentää kaappeja. Ajattelimme ostaa muuttolaatikoita, joista tulee ensi kesänä siihen tulevaan kasvihuoneeseemme ja ehkä kasvilavaankin hyviä kasvulaatikoita (jaakko-vaakko-vapaita). Ne ovat turvallisen tukevia nyt ensi alkuun astialaatikoina. Osa astioista ehkä päätyy varastoon ja osa saa ehkä lähteä Fidaan tai kierrätyskeskukseen. Tytärkin lupasi ottaa jotain.

Jauhokaappi pitää tietysti myös raivata ja tutkia pussien ja purnukoiden sisältö perusteellisesti. Kelvollinen jää, kelvoton menee kompostiin. Sikälli tällainen remontti tekee hyvää, että tulee tosiaan tehtyä inventaariota. Takahyllyiltä voi löytyä ties mitä, hiirenpapanoita myöten. Isällä on menossa samanlainen tyhjennysoperaatio, sillä antoi meille evääksi kassillisen jauhoja, pastoja ja ryynejä. Hän arveli, ettei aio keittää enää riisipuuroa eikä leipoa pullaa. Kaurapuuron hän on ainakin tähän asti keittänyt joka aamu.

Sanoinko jo aikaisemmin, että nyt tulee kaappien tilalle mahdollisimman paljon vetolaatikoita. Korkea kuivakaappikin on varustettu laatikoilla, joten pian meillä ei enää ole takahyllyjä!

Voi että, aurinko paistaa niin upeasti, että nyt on äkkiä mentävä kameran kanssa ulos!

2011-09-22T18:03:00.001+03:00

Kiitos taas kerran mukana kulkemisesta. Te ootte ihania! En lähde kommentoimaan edellisen postauksen kommentteja yksitellen, mutta kiitän ymmärryksestä ja lämmöstänne, rakkaat blogikaverit. Lähetän teille myös lämpimät halit ja voimia omiin asioihinne.

Endless summer jaksaa aina vaan kukkia pihassa, kun se vihdoin tänä kesänä sai tarpeeksi ravintoa ja ylipäätään rupesi kukkimaan. Yritin saada kaikki kolme kasvia samaan kuvaan kaikkine värisävyineen. Ihmeellisen vahvaa sinistä on tullut kuvaan mukaan. Nuo punertavat kukat ovat varmaan vain niin vanhoja, että jo haalistuvat. Toinen uuttera kukkija, joka ei näy kuvassa, on tämän puskan takana oleva äitienpäiväruusu. Se lykkää vielä uutta nuppua.

Isä soitti jo aamupäivällä ja kertoi, että nyt äidin asia on nytkähtänyt eteenpäin. Hän on ainakin jo jonossa. Pitkässä jonossa, jonka pituutta ei kukaan tietysti uskalla arvioida. Se tuli jo eilen selväksi, että äidin "pisteet" riittävät jonoon pääsemiseksi eikä häntä enää laiteta kotiin. Isä, joka on urhoollinen sotaveteraani ja -invalidi, ei helpolla valita, mutta nyt hän sanoi suoraan, ettei enää jaksa hoitaa vaimoa kotona. Ja näkiväthän he, ettei rollaattoria lykkäävä äijä enää nosta vaimoa ylös sängystä.

Tämä hetki ei vielä ole oikea ruveta painostamaan isää mieltään muuttamaan yksityisen hoitolaitoksen suuntaan, jonne kaiketi pääsisi nopeammin. Meidän mukana olleiden mielipide tuli joka tapauksessa jo eilen selväksi. Katsotaan nyt mitä ja milloin seuraava liikku tapahtuu ja kuten jo eilen kuulimme, ei "sikaa osteta säkissä", vaan paikan voi käydä etukäteen katsastamassa. Jos lyhyt käynti nyt sitten oikeasti mitään kertoo todellisuudesta. Niukkuus ja ankara kilpailutus hallitsevat varmasti joka puolella toimintoja, mutta ihmismäistä kohtelua ja asiallista hoitoa soisi jokaisen vanhuksen saavan vielä viimeisinä aikoinaan.

On tämä ihmisen elämä jännä juttu, kuin raiteellaan kulkeva juna. Kun yksi asia nytkähtää eteenpäin, niin seuraava tulee tilalle tai ehkä oikeammin niin, että huolet tulevat yksitellen. Taakka on vain sen kokoinen, että sen kanssa pärjää. Mies sanoi, että olin jo pari päivää aika hermostunut äidin asiasta, vaikken ehkä itse sitä tajunnutkaan. Tämä uusi juttu koskee omaa terveyttäni. Tilasin jo lääkärin ensi viikolle ja sitten asiat varmaan lähtevät rullaamaan. Luullakseni edessä on sairaalareissu, tutkimuksiin ainakin.

Kummahan se olisi, ellei sairaalamatkoja tämän ikäisille ihmisille tulisi. Mieskin on rampannut jo muutaman vuoden ajan aluesairaalassa parillakin klinikalla. Vaivani liikkuu asteikolla "ei hättää mittää --- vakavaa ja nyt on tosi kyseessä" eli ei kannata ruveta murehtimaan etukäteen. Mulla on hyvä taipumus dramatisoida vaivojani, mutta nyt on niin selviä oireita, ettei edes rakas mieheni puhunut "oireettomasta malariasta", jolla hän joskus vinoilee vaivoistani. Ei tässä sentään pillit vinkuen sairaalaan olla menossa. Toivottavasti. Juu. Niin.

Pehmeät sukat ja bebet tekevät hyvää

2011-09-21T16:28:00.003+03:00

Kuten Sukkasadon puolella mainostin, sain aamulla jalkaani uus-vanhat sukat eli TOFUsilk-langasta toiseen kertaan kutomani ihanan pehmeät nilkkasukat. Kudoin ne ensimmäiseen kertaan joskus keväällä ja tarkoitus oli tehdä tarpeeksi väljät kesäsukat, etteivät hankaa mistään. Tuli niin väljät, etteivät pysyneet jalassa, joten nyt purin sukat melkein alkutekijöihinsä ja kudoin pienemmiksi. Lanka osoittautui mahdottomaksi tällaiseen uusiokäyttäöön, vaikka miten varovasti yritin purkaa sukkia. Sukista tuli sopivan kokoiset ja olivat tänään enemmän kuin paikallaan jalanlämmittiminä. Kestävät minkä kestävät ja onneksi lankaa jäi pienet kerät parsinlangaksikin.

Päivä on ollut aika jännittävä ja väsyttäväkin, sillä mehän olimme äidin sijoituspaikka-palaverissa. Asiat eivät tietenkään tulleet siltä istumalta valmiiksi, mutta hakemus on nyt täytetty ja kuulemma huomenna pitäisi olla palaveri, jonka jälkeen olemme hiukkapikkasen viisaampia. Opiskelin eilen terminologiaa: RAVA-indeksiä, SAS-työryhmää ja sen sellaista.

Palaverin henki oli hyvä ja ainakin paikalla olleet tädit ymmärsivät isälle raskaan kotitilanteen. Tiijä sitten, miten laaja ymmärrys on huomisella porukalla, sillä kuulemma hoitopaikat pullistelevat väkeä, jonot ovat pitkät ja paikkoja vapautuu lähinnä hautuumaan kautta. Indeksien pitäisi kaiken järjen mukaan riittää hoitopaikkaan, mutta ei jonottamatta. Isä esitti jyrkästi epäluulonsa yksityisistä hoitoloista kunnan ostamia palveluita kohtaan, eikä muuttanut ainakaan vielä mielipidettään, vaikka miten yritimme taivutella häntä olemaan lyömättä mitään ovia kiinni ennen aikojaan. Sen hän kyllä hyvin käsittää, että yksityisen ja kunnallisen hintataso on sama, mutta miettii varmaan lukemiaan kauhujuttuja esimerkiksi insuliinipiikittäjistä ja kielitaidottomista kiinalaishoitajista.

Äiti oli nukkumassa eikä jaksanut herätä juttelemaan, vaikka isä yritti häntä herätellä. Niinpä lähdimme matkoihimme ja purimme tilaisuuden antia kahvikupposen ääressä. Kahvilassa oli isän lempiherkkuja, bebe-leivoksia ja hyviä olivatkin.

Huomista odotellessa...

2011-09-20T17:04:00.001+03:00

Vähän minua huominen neuvonpito jännittää. Systerikin soitti ja evästi minut niin perinpohjin, että melkein sain sätkyn ja puhelun jälkeisissä tunnelmissa olen vieläkin. En nyt tietenkään ehdoin tahdoin jätä oikeita kysymyksiä esittämättä ja on meitä aika monta ihmistäkin paikalla. Palaveri olisi kuitenkin saanut olla alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vasta isän kuntoutusjakson jälkeen, että hän olisi saanut rauhassa hoidella asioitaan ja levätä. Jo tuon aikataulutuksen takia jotenkin niskavillani ovat pystyssä. No, huomenna olemme ehkä asioiden suhteen viisaampia. Toivottavasti äitiä ei kiskota petistä neuvotteluun mukaan.

Flunssamme on tosi sitkeää laatua. Minä yskin edelleen ajoittain ja mies valitti tänään silmätulehdusta, jonka hän saa aina flunssan yhteydessä.Yskästä tosin oli etuakin - heh, systerin kanssa jutellessa, vaikka puhelu siitä huolimatta kesti ja kesti.

Meidän piha on täynnä sieniä. En ole mikään sienivirtuoosi, mutta suurin osa näyttää eri tavoin syömäkelvottomilta. Joitakin haapasieniä ja haperoita on näkynyt, mutta niin vähän ettei niistä edes pientä kastiketta syntyisi. Postilaatikolla on yksi komea tatti, jota etana on jo nakertanut ja luultavasti kaikki naapuruston koirat ohimennessään marinoineet. Mutta huomenna saan ison satsin suppiksia ja kantarelleja. Mies toi jo kermaa valmiiksi kastiketta varten. Suppilovahverot taidan kuivata.

Kun paasasin naapurin puintihitaudesta, niin noinkohan viiskymppinen isäntämies lukee blogiani kun tulla tupsahti eilen puimaan kaurapeltoaan? Vettä tuli juuri silloin lähes taivaan täydeltä. Otin kuvan puimurista, mutten tohdi panna sitä tänne esille, kun hyvä kamera kuvasi isännänkin oikein terävästi. Tänään ei tietenkään ole satanut, vaikka taivas on ollut pilvessä heti sen jälkeen kun toiveikkaana pistin lakanapyykin koneeseen. Aamulla nimittäin aurinko paistoi oikein lupaavasti. Kamera on taaskin väärässä paikassa, sillä ikkunasta näkyvän vaahteran lehdet olisivat juuri nyt erittäin kuvauksellisia. Täytyy muistaa seuraavan auringonpaisteen aikana käydä kuvaamassa.

Tää on tämmöinen päivä

2011-09-19T15:41:00.001+03:00

Onneksi on kutimet käsillä. Hermo lepää helpossa käsityössä. Sain eilen valmiiksi lapsenlapselle lupaamani, tai siis äidilleen lupaamani sukat. Nämä:

Tämä tyylilaji ja väritys puhuttelee varmaan 13-vuotiasta nuorukaista paremmin kuin edellisen postauksen omat riemunkirjavat sukkani. Otin heti seuraavan työn käsittelyyn: keväällä kutomani ohuet sukat olivat liian suuret, joten purin ne puoliväliin ja teritän nyt uudestaan. Lanka ei tykännyt purkamisesta, joten saa nähdä mitä niistä tulee ja kauanko kestävät käyttöä.

Taannoiset arvontapalkintoni ovat työn alla, mutta jotenkin en ole saanut itseäni tässä harmaudessa ristipistoille alttiiksi. Yskäkin vaivaa aina vaan, mutta kaikesta päätellen olemme voittaneet pahimman flunssan.

Eilisen päivän päällä oli veljeni syntymäpäivä, jonka unohdin kokonaan. Lähetin vasta puolenyön aikoihin onnitteluviestin. Siihen mennessä oli tytärvierailu ohi ja me miettineet kumpikin hissukseen tytön kuulumisia. Ei kovin hyviä, mutta eipä niistä sen enempää. Asiat mietityttävät edelleen, vaikkemme voi mitään muuta tehdä kuin antaa vähän tukea ja sympatiaa. Mitäs, aikuisen ihmisen asioille.

Tämän päivän ensimmäinen puhelinsoitto oli isältä. Isä oli saanut kutsun neuvonpitoon äidin hoidosta. Tilaisuuden piti olla vasta ensi kuun puolivälin paikkeilla, mutta ilmeisesti terveyskeskus haluaa kipata muorin muualle heti kun kunto on vähänkin kohentunut. Me lähdemme mukaan tukijoukoiksi, kun ei ole aavistustakaan siitä, mikä on vastassa.

Alkaneella viikolla pitäisi olla sentään hyvääkin odotettavissa, mutta tämä apea alku sopii hyvin yhteen harmaan syyspäivän kanssa. Onneksi juuri sillä hetkellä ei satanut, kun rahtasin sanomalehtiä lehtiroskikseen ja kompostiastiaa kompostorille. Suurempia töitä en varmaan tänään teekään. Onneksi on se kudin ja pino lukemattomia kirjoja.

Sadetta ja aurinkoa

2011-09-18T16:05:00.001+03:00

Harmaat ja sateiset päivät jatkuvat, mikä merkitsee sitä, että ristipistoja ei näe tehdä eikä pyykkiä uskalla kantaa ulos kuivumaan. Näin pyhäpäivänä en muutenkaan pese pyykkiä ilman pakottavaa syytä, mutta käsityöpuolellakin on ollut pakko keskittyä sukankutimeen. - Mutta kas, nyt kun istun tietokoneella, alkoikin aurinko yllättäen paistaa. Pitää vaihtaa äkkiä otsikkoa!

Nämä sain valmiiksi tällä viikolla Sukkasatoon ja jos oikein aherran, niin ehkä saan vielä seuraavankin parin mukaan viikon laskelmaan. Nämä erikoisen näköiset tassunlämmittimet ovat tulevan talven unisukkani ja kuten kuvasta näkyy, tehty langanjämistä, pääasiassa à la Nalle. Junasukkien resorivarsi on osoittautunut hyväksi ideaksi nimenomaan yösukissa, sillä ne tuntuvat pysyvän hyvin jalassa. Tavalliset sukat potkin yleensä yöllä pois jalasta.

Otin pari päivää sitten kuvan naapurin kaurapellosta. Olemme jo hyvän aikaa odottaneet pellolle puimuria, mutta kaikesta päätellen sitä ei tule. Tämä on se sama pelto, jonka isäntä kylvi jo niin aikaisin, että maa oli vielä osittain jäässä ja varjopaikoissa lumenkin peitossa. Joka aikaisin kylvää, se myöhään niittää, vai miten se meni?

Häveliäisyyssyistä jätin pellon likaruohokasvustot kuvaamatta, mutta jo tästä voi ennustaa, että ensi talvena meidän pihassa mellastaa ennätyslauma harakoita, naakkoja ja variksia. Tämän isäni EU-kauraksi kutsuman viljan olisi kaiketi voinut puida jo monta viikkoa sitten, jos olisi halunnut nimittäin.

Toinen tytär tulee illalla syömään ja lähdenkin pikapuoliin valmistelemaan uunikasleria uuniin. Viiltoja selkään ja viiltoihin tuorejuustoa - siinä se. Lisäksi uuniperunoita ja sekasalaattia. Tämä on kätevää tarjottavaa sikälikin, että lopuista on helppo tehdä lapselle eväspaketti alkuviikon ruoaksi. Osa varmaan jää meille huomisen varalle. Tytöllä on monenlaista murhetta mm. terveyteen liittyen, joten äitipuoli tässä vähän jännittää kuulumisia, isänsä tietysti vieläkin enemmän. Lapset pysyvät aina lapsina, huoh.

Nyt emme ole muutamaan päivään käyneet äitiä katsomassa eikä isääkään ole haastateltu. Viimeksi isä kertoi, että äiti oli ollut aika virkeä ja jutellutkin. Olikohan häntä taas yritetty nostaa seisomaankin petin pohjasta? Lupasimme käyttää isän alkuviikolla terveyskeskuksessa. Samalla vien hänelle ostamamme valkoisen paidan. Ei, isä ei tilannut hautajaispaitaa, vaan paidan tulevaan juhlaan, jossa häntä muistetaan merkittävällä kunnianosoituksella. Tumma puku ja ansiomerkit -juhla. Mekin olemme menossa tilaisuuteen ja pohdimme tässä omaakin vaatetustamme. Ansiomerkeistä meidän ei tarvitse kantaa huolta. Niitä ei kummallakaan ole.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Pari päivää aherrusta

2011-09-15T18:04:00.001+03:00

Sain juuri käsistäni 36-sivuisen valokuvakirjan, jossa on 135 kuvaa. Tai siis näpytin kirjan matkaan ifolorille. Näpertelin sitä parina päivänä, en siis putkeen sentään kahta päivää, mutta aika ahkerasti kuitenkin. Meillähän oli tosi mukava kurssikokous ja lupasin tehdä siitä kuvakirjan, kun näitä olen aikaisemminkin tehnyt aika monta. Sain kuvia muiltakin kuin omasta kamerastani, mutta enpä tietenkään muistanut merkitä minkäänlaisia tekijätietoja, en edes omiani. Jonkinlaisen kopiraitin olisi voinut siihen laittaa edes omaksi ilokseen. - Urakka tuntuu kyllä nyt hartioissa.

On tässä tapahtunut yhtä ja toista muutakin, ei onneksi mitään dramaattista kuitenkaan. Mies vain yllätti eilen: kertoi leikkauttavansa "taiteilijatukkansa" lyhyeksi ja alkavansa kasvattaa partaa, ellei vaimolla ole mitään tätä vastaan. Ei suinkaan ja niin mies saman tien kävi tilaamassa ajan parturilleen. Nyt hän on kuin ilmetty poikansa ja ilmetty isoisänsä. Sitä paitsi, jos mulla olisi noin kaunis kallo, leikkaisin minäkin itselleni kahden sentin sängen. Kuvaa en kuitenkaan saanut ottaa.

Saimme eilen myös suunnitelman uudesta keittiöstä tai siis tuvan peräseinän kalustuksesta. Se oli lähes yks-yhteen oman ehdotukseni kanssa, mutta olinkin fundeerannut rajallisen tilan käyttöä aika perusteellisesti eikä tämä ollut muutenkaan ensimmäinen itselleni suunnittelemani keittiö. Ensi viikolla keittiösuunnittelija tulee vielä tekemään tarkistusmittaukset ja sitten vaan nimet paperiin!

Tarkoitus olisi saada kyökki valmiiksi hyvissä ajoin ennen joulua. Sitten voin esitelläkin sitä tarkemmin, ihan vielä en uskalla. Yläkaapeista kuitenkin tulee vaaleat ja alakaapeista tummat, työtaso on kiveä ja altaita tulee yksi kappale ja sekin sen verran tumma, ettei lika turhan päiten näy... Nyt vain toivotaan, että vanhat kaapit eivät romahda ennen aikojaan.Värit valittiin mahdollisimman neutraaleiksi, jotta ne sopivat vanhan tuvan muuhun sisustukseen.

Tämmöinen maisema näkyy samaisen tuvan ikkunasta tällä hetkellä. Olisikohan orava aloittanut talvisäilön rakentamisen vanhaan lintulautaan?