tiistai 30. joulukuuta 2014

Kolmet päiväunet

Taisin tehdä oman ennätykseni, kun nukuin kuumeettomana peräti kolmet päikkärit. Syynä oli tietysti huonosti nukutun yön lisäksi aikainen herätys ja Helsingin reissu. Olin TT-kuvauksessa, jonka tuloksia menen kuulemaan ensi vuoden toisena päivänä. Siis sitä, mikä on syövän tilanne tällä hetkellä ja miten hoitoja mahdollisesti jatketaan. Jännitys taisi viedä ensin yöunet ja sitten tuoda päiväunet. Eipä päivään juuri paljon muuta mahtunutkaan. Nyt kyllä saa panna kynttä ristiin, sillä monenlaisten epämääräisten, mutta onneksi lievän tuntuisten vaivojen lisäksi vielä jonkin lajin flunssakin iski taloon. - Uni paras lääke on Nalle-ystävälle, sanoo laulukin eli yritän välttää liikaa miettimistä ja etenkin murehtimista.

Tässä on valikoima ihastuttavia joulukukkiamme, joita tuli taloon glögi-iltana. Amaryllikset ovat jo taittaneet vartensa, sillä ne tulivat leikkokukkina. Jouluruusu on suuri suosikkini, tuossa oikeassa alakulmassa. Kukkia oli vaikea kuvata, kun ne ovat niin eri kokoisia, mutta onpahan kuva muistona ja kukat vielä toivottavasti pitkään ilona.



Pakkanen paukkuu nurkissa. Sitä taisi enimmillään olla iltapäivällä - 22 astetta, mutta on sen verran vauhdilla laskemassa, että jätimme vesihanan yöksi tippua lirittämään. Uloskaan ei tehnyt mieli röntgenreissun jälkeen muuta kuin äkkiä postilaatikolle ja viemään linnun- ja jäniksenruokaa.  Sain otettua ikkunan läpi muutaman kivan talitintti-kuvan, jotka ovat tosin vielä kamerassa. Jänikset ovat jättäneet runsaasti jälkiä hangelle, mutta eipä ole yksikään osunut näkösälle, saati kameran eteen.

Kevättä valmistellen kaivoin pari päivää sitten kätköistäni kerän akryylilankaa, josta tekaisin kevyen myssyn puolikaljua päätäni peittämään sitten kun pakkaset ovat ohi ja villamyssy liian kuuma. Tosin minusta päähän näyttää epäilyttävästi kasvavan jotain uutta nöyhtää. Väri on niin epämääräinen, etten osaa sitä vielä tukaksi kutsua eikä ulkonäkö edellytä paljain päin kulkemista muuta kuin kotioloissa sisällä. Kuvaan pipan ja loppulangoista tekemäni rannekkeet sitten kun viime mainitut ovat valmiit. Jos muistan nimittäin.

Seuraavaksi otan puikoille kunnon unisukat. Itse asiassa kantapäättömät, suoraa pötköä olevat yösukat ovat olleet käsityökorin ufoina jo monta vuotta ja ehkä yritn saada ne nyt valmiiksi. Valitsin hölmöyttäni niin kirjavan langan, että helponkin mallin kutominen on hankalaa.

Sitä seuraavakin homma on tiedossa tai itse asiassa kiireellisyysjärjestyksessä ennen unisukkia. Muutamat tekstit tarttis saada valmiiksi. (Ei, kirjastani ei valitettasvti ole vielä kyse.). Ne pohjautuvat aikaisempiin kirjoihini, joten työn pitäisi sujua nopeasti, jos vain toimeen tartutaan.

Eikä työt tähän lopu. Kun viime yönä valvoin, rupesin suunnittelemaan hajonneen nukketalon restaurointia. Sekin homma pitäisi saada käyntiin. Niin että ei tässä oikein ole aikaa sairastella. Ei!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapanin aamupuolta

Eilinenkin hurahti niin, että vasta näin aamupuolella ehdin kömpimään yläkertaan ja sähkö- ynnä muita posteja tarkistamaan. Kiitokset kauniista joulutoivotuksistanne, hyvät blogiystävät!

Muutama tonttupoika on jo nyykähtänyt, kuten kuvasta näkyy, mutta muuten joulumme on sujunut erinomaisesti. Syöty on hyvin ja minäkin uskaltauduin ottamaan lasillisen viiniä ja pikkuisen tilkan tillisnapsia, kun sairaalassa antoivat siihen luvan. Tosin on myönnettävä, että puolikkaasta punaviinilasillisesta puolet päätyivät miehen lasiin, kun en koko syksynä, elokuun puolivälin jälkeen, ole tainnut viinilasiin kajota.


Kinkku paistettiin aattoiltana niin, että se saatiin kuorrutettua ja maisteltua sopivasti ennen paavin puhetta. Puheesta emme tietenkään ymmärtäneet montaa sanaa, mutta musiikki ja koko seremonian teennäisyys ei meitä kumpaakaan miellyttänyt. Huippu oli se ällöttävän väriseksi maalattu Jeesus-lapsi punaisine napoineen. Totesimme vain, että taisi Lutherus olla oikealla asialla aikanaan. Mies harmitteli erityisesti tv-lähetyksestä pois jäänyttä loppusoittoa, jonka takia hän erityisesti halusi valvoa. Urut kuulemma olivat erityiset. Urkumusiikkia pääsin minäkin kuuntelemaan aattona, kun mies piti ensin pienen joulukonsertin uruilla ja sitten pianolla. Kuulemma kylläkin viiden vuoden tauko haittasi soittamista. Minä olen niin epämusikaalinen, että mulle soitto meni täydestä.

Mitä kinkkuumme tulee, niin se oli varmaan yksi parhaista, mitä olemme paistaneet. Kotimainen kyllä ja tuoreena ostettu, mutta toimittajasta ei ole tietoa. Voitelin pinnan hunajasinapilla ja sepä antoi mukavan säväyksen kuorrutukseen. Hunajalla on herkuteltu muutenkin, sillä naapurin mehiläistarhaaja toi purkillisen todellista lähihunajaa meille joululahjaksi. Kun sillä maustoin aamulla Tyttären antamaa talviteetä, niin kaikki kurkkukivut ja muut kolotukset hävisivät taivaan tuuliin. Siltä ainakin tuntui. Tavallisesti juon aamulla kannullisen teetä, jossa on puolet Rooibusta ja puolet joko vihreää teetä tai mahdollisesti Earl Greytä.

Samaten joululaatikot olivat niin erinomaisia, etten olisi itsekään osannut parempia tehdä. Vähän lisäilin mausteita ja kermaa lanttu- ja porkkanalaatikkoon, mutta imelletty perunalaatikko ei kaivannut lisukkeita. Kaikki olivat kaupasta tilattuja, mutta lanttu- ja perunalaatikko sinne jonkun pienvalmistajan toimittamia, ettei suorastaan jonkun kotikeittiöstä. Omatekoinen kotijuusto onnistui myös oikein hyvin ja massaa riitti kahteen muottiin. Myös vaari kehui omaa, pikkuveljeni tekemää kotijuustoa, joka oli kuulemma jo aattona syöty melkein kokonaan. Meillä on vielä huomiseksikin juustoa. Kun joulutortuista jäi luumusosetta ja kermaakin oli, tein itselleni perinnejälkiruoan eli luumukräämiä pienen annoksen. Toisen söin eilen, mutta puolet jäi vielä tapaninpäivän jälkiuoaksi. Meillä mieshän ei syö mitään makeaa, paitsi jouluna vähän suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia,

Viime päivinä kurkkuni on tosiaan vähän kipuillut. Ehkä se on juhlajännitteen laukeamista tai sitten mahdollisesti jotain syöpään ja / tai laskimoportin poistoon liittyvää. Kaulan syrjässä ulkopuolella on joka tapauksessa ikävä kohta, muttei onneksi niin häijun näköinen kuin alempana rinnassa oleva kova ja punoittava paikka. Sitähän lääkärit ja hoitajatkit ovat oikein joukolla käyneet ihmettelemässä. Onneksi kuume ei sentään ole noussut yli 37 asteen.  Se aina vähän pitää jännitystä yllä, jos olo tuntuu vähänkin kuumeiselta.

Tänään on ollut toistakymmentä astetta pakkasta eli ulos on työnnetty nenää vain sen verran, että sain vietyä lintulaudalle auringonkukan siemeniä ja terassin kaiteelle mantelia ja rusinoita mustarastaalle, joka näyttäytyi muutama päivä sitten. Mantelirouhe näytti kelpaavan muillekin tirpolle, ainakin tali- ja sinitiaisille. Hangelle vein jäniksille talven ensimmäisen kauratarjoilun, sillä jälkiä oli ilmestynyt viime yön aikana tutulle paikalle koivun juurelle. Lumityöt jätettiin suosiolla tulevaisuuteen.

Aaton ajokeli oli karmea, eikä ihme, että kolareitakin sattui pitkin Etelä-Suomea. Kävimme kahvittelemassa vaarin luona ja menomatka sujui mukavasti, mutta sitten siinä kolmen aikoihin alkoi myräkkä, kuten säätiedotus oli jo ennustanutkin. Matka ei ole kovin pitkä, mutta silti mies joutui kertaalleen pysähtymään ja puhdistamaan pyyhkimensulkia ja jos kotimatka olisi vielä jatkunut, olisi toinenkin puhdistuskerta ollut tarpeen. Ehjinä sentään selvisimme kotiin joulua vastaanottamaan, mutta piharoihut jäivät sytyttämättä.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulurauhaa!

Perjantaina vietimme upean illan ystävien, sukulaisten ja naapurien kanssa. Itse en olisi mitenkään selvinnyt järjestelyistä ja tarjoiluista, mutta kun oli hyviä ystäviä, sain itse nauttia juhlimisesta. Mies haki kaupasta tarvikkeet ja toiset silittivät liinat, imuroivat, kattoivat pöydän, paistoivat, kuumensivat glögit, tarjoilivat  ja vielä tiskasivat astiatkin. Kakut ja pikkuleivätkin tulivat valmiina taloon.


Tarjoomukset olivat vuosien mittaan hioutuneet nykyisiksi: glögiä kahta lajia, lihalientä ja gluteenittomia cocktailpiirakoita, munavoita ja juustoa sekä vaihdellen yhtä tai kahta kakkua ja piparia, suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia unohtamatta.

Juhlan kruunasi perinteinen kotikonsertti, tällä kertaa kuuden puhaltimen ja yhden sellon voimin. Otin runsaasti kuvia, mutta eipä niitä tohdi tänne laittaa, kun en ole kysynyt lupaakaan. Suloisia pieniä tonttutyttösiäkin oli paikalla naapurista. Kun ei konsertti meinannut alkaa tarpeeksi ripeästi, kannustivat tytöt reippaasti: "Lisää musaa!"

Yksi takaisku sattui tänäkin vuonna. Tyttären nillkurit kokoa 37 vaihtuivat jonkun muun jalkineisiin. Samoin kävi vuosi sitten, jolloin yhden tarjoilija-martan kengät vaihtuivat naapurin kenkiin. Ne onneksi löytyivät oikeille omistajilleen. Nyt olen yrittänyt viestitellä eri suuntiin kadonneista, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tärpännyt.

Ilta sujui hienosti jaksamisenikin kannalta. On selvä, että sairaskin ihminen skarppaa tällaisessa tilanteessa ihan vaistomaisesti ja voimia riittää ihmeesti. Olin vielä eilenkin aika reipasta tyttöä, mutta kun tänään alkoi valkosolujen kasvatus, nukuin piikin jälkeen toista tuntia iltapäiväunia. Kuume ei onneksi ole noussut eli kaikki hyvin.

Oma joulumme alkoi perjantaina. Tänään piipahdimme viemässä isälle karjalanpiirakoita ja munavoita ja muutaman palan taatelikakkua, sillä hän ei pyörätuolimiehenä pääse millään taloomme. Toinen systeri oli myös käymässä ja juuri kun lähdimme, tuli pikkuveli mukanaan komea kotijuusto. Huomenna eli siis tänään saan eli joudun hankkimaan tukisukat, joiden valmistumisesta soitettiin perjantaina. Yäk!

Mies käy vielä tekemässä jouluherkkuostokset, kuten hakemassa tilatun kinkun ja laatikot sekä kalat ynnä muun tarpeellisen, joiden varassa elämme koko viikon. Kotijuuston aion tehdä itse, mutta laatikot tulevat valmiina. Aatonaattona minulla on labrakäynti, jonka jälkeen käymme jouluaamiaisella. Aattona ajamme tyttären ja lapsenlapsen kanssa vielä vaaria tervehtimään ja sitä ennen muutamalla joulutervehdyksellä, jolloin tapaamme kaikki lapset ja lapsenlapsetkin.

Muutamaan vuoteen emme enää ole jaksaneet järjestää joululounaita lapsille. Tuo glögitilaisuus, joka samalla on isännän syntymäpäivä, on vienyt sen verran tarkkaan voimat ja ikäkin tietysti alkaa painaa. Olisi jo nuorempien vuoro, mutta lapsetkin kai haluavat viettää joulunsa omissa porukoissaan. Hyvinhän me kaksistaankin pärjäämme ja on taloudellisestikin eri asia ostaa pieniä herkkuja kahdelle hengelle kuin yli tusinalle. Joka vuosi kuitenkin tuntuu vähän haikealta, sillä olivat ne kivoja iltapäiviä. Pääsiäisateriasta yritämme vielä pitää kiinni.

Nyt ei muuta kuin

Joulurauhaa kaikille!

torstai 18. joulukuuta 2014

Viikkoraporttia

Tämän kirjoitin jo eilen, mutta unohdin julkaista, kun nukahdin kesken kaiken.

Näemmä kirjoitan nykyisin vain kerran viikossa, kun aikaisemmin tekstiä ryöpsähti päivittäin. Onpa tässä yhtä ja toista tapahtunutkin, mutten ole joutanut paljonkaan tietokoneelle. Tänään kävin Helsingissä sytostaateissa ja tapasin hyvän ystäväni hoitojen päätteeksi kahvittelun merkeissä. Suureksi yllätykseni Kelan tilauskeskuksesta tilaamani taksikuski soitti jo 45 minuuttia etuajassa. Kun tilasin  auton kello kahdeksi, niin enpä ymmärtänyt, että tilauskeskuksen neiti käsitti, että minun pitää olla kotona silloin. Minä taas pidin selvänä, että jos tilaan pirssin kahdeksi, niin se tarkoittaa lähtöaikaa.

Menomatkalla puolestaan osui hauskasti, kun tilauskeskus lähetti minua noutamaan juuri sen auton, jota olen koko syksyn käyttänyt vakiotaksina. Nythän Kela suuressa viisaudessaan ei pidä vakavimman asteista imusolmukesyöpää niin vakavana asiana, että sallisi tällaisen ylellisyyden kuin tutun vakiotaksin käytön. Joka puolella varoitellaan infektiovaarasta, mutta edes se ei hellyttänyt virkailijaa, vaikka mainitsin tuttavan sukulaisen, joka juuri taksissa sai keuhkokuumeen. Neuvo oli, että pitää tarkistaa, ettei kuskilla ole flunssaa! Onneksi nämä eivät ole vielä ryhtyneet harjoittelemaan kimppakyytien yhdistelyä. Siinä se soppa onkin valmis, kun ei homma aukottomaswti nytkään toimi.

Ajelin Kelakyydillä edellisen kerran viime perjantaina, kun kuume yllättäen nousi yli 38:n. Aluesairaalassa se oli jo 39 ja niinpä köllöttelin sairaalapedissä perjantaiyöstä maanantai-iltapäivään. Selvää syytä ei löytynyt, mutta mahdollisesti yksi vaihtoehto on tuo rinnan kivikova ja punoittava laskimoportin kohta. Syöpäpotilalle voi myös ilman syytäkin ilmaantua äkkinäisiä kuumepiikkejä. Olin kaksi päivää antibioottitiputuksessa ja sitten seurannassa lopun ajan eikä kuume enää noussut uudestaan,

Tytär tuli tänään auttamaan perjantain glögijuhlien järjestelyissä ja huomenna saan lisäapua. Nyt tänä yönä pitäisi vielä etsiä muutamia joulukoristeita juhlapöydän somisteeksi. Iki-ihant tontut pääsevät kunniapaikalle, ks. edellistä postausta.

Mutta ei pitäisi olla poissa kotoa. Nytkin viikonvaihteen äkkilumi katkoi hirmuisen määrän pihamäntyjen oksia ja mikä ikävintä, katajameni lähes juuresta poikki. Tuossa makaa köllöttelee.



Isot oksat makaavat vielä puussa, vaikka on niitä maahankin asti riitttänyt.  --- Tähän nukahdin kesken lauseen, josta en enää saanut mitään tolkkua.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Jouluapua ja -iloa

Te, jotka luitte viikonvaihteen Helsingin Sanomia, pysähdyitte varmaan pitkän kirjoituksen kohdalle. Se kertoi Tanskassa asuvasta suomalaisrouvasta, joka perusti Facebookiin sivun nimeltä Jouluapua. Minut juttu pysäytti ja niin monen muunkin, sillä fb-tykkääjiä on tällä hetkellä jo yli 50.000! Eikä pelkästään tykkääjiä, vaan monet yksityiset ja yritykset ovat ottaneet haasteen vastaan ja antavat ruoka- tai muuta apua suomalaisille köyhille perheille. Käypä katsomassa. Esimerkiksi Kokkikartano lahjoittaa muistaakseni kolmellekymmenelle perheelle jouluruokaa, eräs toinen firma on varannut kaksi yhteensä 500 euron lahjakorttia jne. Tässä linkki, joka toivottavasti myös toimii.-

Perheet ovat itse ilmoittautuneet avuntarvitsijoiksi ja luulenpa, että jo siinä on korkea kynnys monelle. Silti apua pyytäneitä perheitä on käsittääkseni yli 2000 eikä vapaaehtoisten muutaman toimijan "logistiikka" kestä enempää. Netistä, sieltä facebook-sivulta löytyy Suomen kartta, josta itse kukin voi valita, kenelle apunsa - pienen tai vähän suuremman - kohdistaa ja toimittaa jouluiloksi suoraan perille. Avuntarvitsijoita olisi varmasti moninkertainen määrä eri puolilla Suomea.

Suurin osa lahjoittajista on meitä tavallisia ihmisiä. Perheiden tarpeet eivät ole kovin vaativia. Joku yksinhjuoltajaäiti esimerkiksi toivoo itselleen dödöä ja lapselle värikyniä ja paperia. "Oma" perheeni ei vielä ole saanut pakettiaan, sillä kerään siihen parhaillaan leluja ja vähän herkkujakin, kuten äiti toivoi, Yhdet sukatkin ovat vielä vartailla. - Käypä klikkaamassa oma tykkäämisesi, jos olet facebookissa, mutta nappaa samalla haaste vastaan.


Nämä muikeat joulutontut ovat Vekin valmistamia. Kiitos Sude mainiosta vinkistä! Ajattelin, että kun minulla kerran oli varaa ostaa nämä ihanuudet ja monta muuta itsestäni mukavaa juttua, niin on mulla silloin varaa auttaa myös muita.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Juhlapäiviä


Taas on viikko vierähtänyt. Edes itsenäisyyspäivänä en joutanut tänne, mutta juhlaa vietettiin meilläkin perinteisin menoin eli minä telkkarin ääressä, mies päivällä soittamassa kaupungin juhlakonsertissa. Mieli olisi tehnyt mukaan, mutta flunssaa ei nyt ole sopivaa saada, varsinkin kun tästä ensi vuoden puolelle on joka viikko jotain menoa tai muuta ohjelmaa. Menoilla tarkoitan kierrosta labra - tutkimukset - lääkäri - hoidot eli pääasiassa Helsingin reissuja.  Tänään kävimme katsastamassa, miten veteraani ja sotainvalidi, 92 v. oli juhlasta toipunut. En toki olettanutkaan, että hän olisi kunnan itsenäisyysjuhlaan rientänyt, vaikka sitä hän kuitenkin vähän pahoitteli, vanhan vuosikymmenten perinteen katkeamista.

Tänään on heti seuraava juhla ja liputuspäivä eli Jean Sibeliuksen syntymäpäivä, 149 v. Onnea! Sen kunniaksi vaihdan otsikkokuvaksi meidän yhden valaistun joulupuumme, siis kaupungin valaiseman puun. Näitä ihanuuksia on eri puolilla kaupunkia enkä ole kenenkään kuullut pauhaavan rahojen kaivoon heittämisestä. Puu on kuvattu autonlasin läpi vesisateessa.



Nämä suloisen väriset ruusut sain jo viikko sitten mieheltä kauppatuliaisena ja vaikka ne eivät nyt enää ole kuvauskelpoisia, niin kuitenkin sen verran komeita, ettei niitä ole aihetta heittää menemään. Kuva tietenkin on vanhempaa perua.


Juhlaa oli päivällä myös rastailla, jotka ilmestyivät pihapihlajaan. Kuvat epäonnistuivat täydellisesti, valitan, mutta kun ne linnut lentää lepattivat koko ajan edes takaisin, ei kamera pysynyt perässä.


Lopuksi vielä uutisotsikoihin noussut asia. Aiheestakin onesille tullut lista kummallisista nimistä, joita vanhemmat välttämättä haluavat antaa lapsilleen, lastensa kiusaksi. Tässäpä muutamia tuoreita nimiä, joita on vain yhdet kappaleet: Ninnuida, Eleaomena, Meamolla, Unnaluuna, Nuukoliver, Puromatti, Apila, Aurinko, Puru, Nietos, Repo, Peippo, Puru, Routa, Riemu ja Murarak. - Joo, tulepa mummin Puromatti-Mubarak jo sisälle ja käske Peippo ja Repo myös!