tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kylläpä satoi

Vesimittari täyttyi jo puoleen päivään mennessä, mutta onneksi hoksasin aamulla ottaa kameran mukaan ja postilaatikkoreissulla kuvasin kesän pihakukkia. Vaaleanpunainen Anni Perttula -pensas kukkii ihanasti, samoin pionit. Kuva on tosin otettu kaukaa ja ikkunan läpi. Varsinaiset "kesäkukat" eli miljoonakellot vielä vähän jurottavat padoissaan, mutta eiköhän nekin virkistyneet tästä sateesta.




torstai 23. kesäkuuta 2016

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kesäkukkia

Vihdoin ja viimein pääsimme puutarhakauppaan. Mies istui autossa ja minä kieersin kukkapöydät kahteen kertaan. Miljoonakelloa, samettikukkaa, lobeliaa, murattia, jotain annansilmän näköistä ja lumihiutalekohan se yksi oli? Potutkin ovat nyt laatikoissa kasvamassa. Saas nähdä, saammeko korjata satoa vielä ennen joulua.

Vielä pitäisi saada muutama amppeli täyettyä, mutta ensin nuo kassit tyhjennettyä. Kasvihuonettakin pitäisi kunnostaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Muutaman taimen ostin sinnekin ja ajattelin huomenna tarkistaa, mitä vanhoja siemeniä talosta löytyy. Toivottavasti papuja ainakin.


Tämä sama kuva on naamakirjassakin. Otan sitten kunnon kuvia, kun nämä kotiutuvat ja piristyvät. Olin istutuksien jälkeen niin väsynyt, että hädin tuskin jaksoin kastella nämä veitikat. Yritin kuvata naapuria, joka niitti joutomaataan aamupäivällä. Niin juonisti puut ovat kasvaneet pellon eteen, etten saanut vilaustakaan työkoneista kuvaan.

Julkkarijuhlien jälkien korjuukin on vielä kesken. Olisipa se porrashissi! Nyt kannan tarjoiluvadin kerrallaan aina kun käyn yläkerrassa. Mies lupasi auttaa, mutta hänen jalkansa ovat nyt siinä kunnossa, että hädin tuskin pääsee kävelemään. Hän kuitenkin rahtasi lauantaina isot kirjatilaukset postille ja huomenna lähtee vielä kaksi tai kolme tilausta eteenpäin.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Pakkaustöitä

Pakkasin eilen ja tänään kirjoja matkaan. Osa oli tilattuja, joista saan ihan maksunkin, osan lähetin PR-tarkoituksessa esimerkiksi valokuvia ystävällisesti toimittaneille tahoille ja myös muutamille lehdille. Myös ne museot, joilta ostin joitakin kuvia, haluavat kirjan tarkistettavaksi sen lisäksi, että tietenkin ottivat käyttömaksun.

Oli se aika kova, mutta mukava urakka. Kuoria oli kolme kassillista, jotka mies raahasi postiin. K-kaupan postipisteessä niistä täyttyi kaksi postin muovilaatikkoa. Minun on ensi tilassa tilattava lisää isoja helposti-kuoria ja ehkä kovakantisia kirjoja myös. Periaatteessa kirja on pehmeäkantinen, mutta arvasin oikein: varsinkin vanhemmat ihmiset ja sukulaiset ostivat mieluummin vähän kalliimman kovakantisen. Sitähän saa vain minulta ja pian niistä on koko viidenkymmenen kappaleen erä maailmalla. Huomenna tulee ainakin yksi ostaja käymään.

Muukin pakkaustoiminta eli astioiden järjestely kaappeihin ja pahvilaatikoihin on vasta alussa, vaikkakin se käy kirjojen pakkaamista nihkeämmin. Kaikki on kuitenkin jo pesty, vaikka vielä eilen löysin nurmikolta yhden kuohuviinilasin ja tänään eteisen ikkunalaudalta toisen. Mutta olisipa meillä porrashissi, niin kuppi- ja lasilaatikot voisi vain lähettää rappuja ylös! Kun täydensin lasi- ja kuppivarastojani, niin nyt onkin miettimistä, minne ne saan kätkettyä. Yksiin juhliini aikaisemmin vuokrasin tylsiä valkoisia kahvikuppeja, mutta nyt iloitsin ihan oikeasti iloisen kirjavasta kahvipöydästäni. Eikä ne vuokrakupit taida useimmiten juuri sen halvemmaksi tulla, riippuen tietysti mistä lainaa.

Tässä vielä yksi kukkakimppu. Sain myös kaksi isoa ruusukimppua, jotka eivät kumpikaan menestyneet ollenkaan, vaikka vielä eilen leikkasin varsia. Mies toi aamulla Pirkka-ruusuja pöytäkoristeeksi ja voivat huomattavasti paremmin.




Väsynyt ja onnellinen

Eilen meillä oli kirjani julkistamisjuhla. Vieraita oli lähemmäs puolensataa ja pienistä sadekuuroista huolimatta tunnelma oli mitä mainioin. Juhlaväki oli tyytyväistä, itsestäni puhumattakaan. Kirjaakin on jo kiiteltykin, mikä tietenkin ilahduttaa oikein suunnattomasti. Sitä voi tilata minulta tai ostaa ainakin nettikirjakaupoista. Vain minulta saa myös kovakantista versiota, jossa on tuplakokoinen Viipurin kartta etuaukeamalla. Ja naamani takakannessa.

Kekkerit pidettiin oikein vanhaan malliin eli pöydässä oli seitsemää sorttia tarjottavaa, jos lasketaan mansikat ja viinirypäleet mukaan.






Kirjani kertoo Suomen ensimmäisestä kotitalousopettajasta ja opettajakoulutuksen käynnistäjästä Anna Olsonista, Kurkijoen pappilan tyttärestä, joka neljän työntäyteisen vuoden jälkeen avioitui ja muutti Viipuriin. Kirjassa Anna (1864 - 1943) itse kertoo tarinansa eli se on romaanimuotoinen faktan ja fiktion yhdistelmä Annan lapsuudesta aina evakkovuosiin Helsingissä.

Tein ulkoeteiseen pienen näyttelyn Annan kirjoittamista keittokirjoista ja hänestä julkaistuista jutuista Kotiliesissä ja Emäntä-lehdissä ynnä muusta materiaalista, mitä tässä vuosien mittaan hänestä ja suvustaan minulle on kertynyt. Veli mm. oli Diakonissalaitoksen ensimmäinen pappi ja suvussa oli harvainaisen monta kotitalousopettajaa, veljentyttäriä, tytär ja miniäkin.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kiirettä pitää

Kirjaani juhlitaan ylihuomenna. Työlistalla on enää onneksi vain tuvan ja takkahuoneen imurointi ja pöytien kattaminen, mutta on sitä siinäkin. Leivonnaiset on leivottu, mutta ehkä unelmakääretottujen päälle täytyy kehitellä vielä jotain. Tarttui näet kuoret leivinpaperiin, mutta jos en ehdi, niin sitten vaan tomusokeria päälle. Isäntä hakee valmiiksi paistetut karjalanpiirakat juhlapäivänä. Niin ja meinasi unohtua työlistasta yksi asia. Pitäähän minun vielä keittää padallinen kananmunia ja väsätä munavoit piirakoille. Tänään tuli jääkaappiin jo monta kassillista juhlajuomaa, raikasta cavaa ja muutama pullo alkoholitontakin. Alkon poika oli ollut erittäin ystävällinen ja palvelualtis, eikä syyttä! Onneksi kahvinkeittäjät ja tarjoilijat tulevat erikseen.


Hevoskastanjan ihanat kukat ovat jo melkein ohi, mutta sireenit sentään vielä koristavat pihaa. Panttasin kesäkukkien hankintaa. Tarkoitus oli mennä huomenna puutarhakauppaan, mutta nyt on luvattu niin kamalaa säätä, että ehkä emme menekään. Toisaalta on vähän nolon näköistä, kun kaikki kukkapadat ovat tyhjiä, ihan kuin odottamassa vieraiden tuomia kukkasia. Näinhän tietysti tapahtuukin, mutta silti... Ohjelmaa on kyllä koko päiväksi niin että voi olla viisastakin olla vain nolon näköinen. Jos ei tuuli riepota, niin haen juhannusruusuja ja ehkä kärhöjä maljakkoon.

On tässä kaikenlaista jännitystä ollut ihan tarpeeksi. Kovakantiset kirjat unohtuivat painolta tekemättä ja viikko sitten lähetimme kiireellä paketillisen kirjoja takaisin jatkojalostusta varten. Uusien painaminen ei nimittäin olisi tässä aikataulussa onnistunut. Nyt ensimmäinen erä on lähtenyt ja ei muuta kuin toivon, että ne ehtivät torstaiksi meille. Ja haettavahan ne tietysti on kaiken kiireen keskellä postista.

Sitten mies jotenkin tönäisi vessanpyttyä ja vesisäiliö hajosi. Onneksi hän ei saanut teräviä sirpaleita itseensä, mutta putkimies sanoi, että joskus ne kestävät vaikka minkälaista käsittelyä tai sitten hajoavat lähes itsekseen. Saimme nopeaa palvelua ja vesijohtoliikkeen toiseksi viimeisen vanhan vesisäiliön. Viimeiseksi jäi joku myrkynvihreä kappale.

Nyt jännitetään säätä. Onneksi emme keksineet vuokrata mitään telttaviritelmää tuulen vietäväksi, vaikka tarkoitus olikin - ehkä on vieläkin - pitää juhlapuheet ja ohjelmanumerot pihalla. Sateen sattuessa sitten sisällä, mutta väkeä tulee kiitettävän paljon. Lasken aina välillä kahvikuppeja ja kuohuviinilaseja ja näillä näkymin kumpiakin on riittävästi. Kirjoja on jo ennakkoon tilattu oikein mukavasti, mutta luullakseni nekin riittävät ja jos loppuvat, niin tilataan lisää!