keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Paljon on taas tapahtunut

On ollut niin kaikenlaista, etten ole ehtinyt tai pystynyt kirjoittamaan. Tänään oli kaikkien aikojen ukonilma. Jytisi, ja salamoi ihan meidän kohdalla ja vettä tuli kaatamalla. Mies oli kauppareissulla ja kun juoksutin hänelle sateenvarjoa, ehdin itse kastua oikein kunnolla, ihan vaan muutaman askelen matkalla. Eipä taritse kastella ulkona, mutta tänään en tohtinut lähteä rämpimään kasvihuoneelle. Siellä on huomenna kasteltava.

Vanha kännykkä joutui uimaan mehussa. Taisin siitä jo viime viikolla kertoakin? No, nyt on plakkarissa nätti macphone 4S, josta printtasin n. 170 sivua käyttöohjetta. Huh-huh, milloinkahan tuo tulee opiskeltua? Osaan minä jo soittaa ja lähettää sähköpostia, mutta muut kepposet ovat vielä hakusessa.


Katutyö alkoi tänään. Tontin kulmassa on komea kivi ja komeat kuunliljat sekä keltavuokot. Toivottavasti olemme kotona silloin, kun kaivinkone kaivaa sadevesiojaa sen kohdalla. Pahaa pelkään, että herrat kyselemättä vetävät kasvit ja kiven johonkin jätemaakuormaan. Samaa kohtaloa pelkään saniaisille, jotka haimme aitan taakse veljeni pihasta. Tänään oli metsuri kaatamassa kaunista koivukujaa. Kujalle siis tehdään hulevesiputki ja -kaivot, asfaltti, katuvalaistus ja anna mun kaikki kestää - oikein kanttikivet. Ja kun kujan loppupää meidän tontille on tontille-ajo-sallittu-tietä, niin meidän päästä se vielä kavennetaan entisestään. Asioilla on aina puolensa ja puolensa.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Erikoinen tapaus

Istuin kaikessa rauhasa aamupalalle, kun huomasin lähimännyssä linnunpöntön päällä pikkuisen oravan, ilmeisesti sen saman, joka kävi jo aikaisemmin tervehtimässä. En oikein hyvin nähnyt sitä ja lähdin hakemaan kameraa "lisäsilmiksi". Tulin vilauksessa takaisin pääsätkseni ihmettelemään, minne linnunpönttö on kadonnut. Se oli tosiaan tipahtanut sillä aikaa maahan. En ole vieläkään uskaltanut mennä katsomaan, onko pöntön alla pikkuorava-vainaa vai ehtikö se lentää sivuun. Kumma juttu joka tapauksessa.


Jäniskin piipahti pihassa, istui ja tarkkaili nähdäkseni pääasiassa kasvilaatikoitani. Kävinkin myöhemmin hakemassa ensimmäisen kypsän kurkun kasvihuoneesta parempaan talteen. Varmuuden vuoksi.

Meillä alkaa ensi viikolla katuremontti, joka aiheuttaa hankaluutta asukkaille monen kuukauden ajan. Katu päällystetään, mutta sitä ennen rakennetaan hulevesioja ja -kaivot. Katuvalotkin asennetaan ja kanttikivet, joita varmaan auramiehet tulevat kiroamaan. Me, jotka olemme projektin loppupäässä, saamme aikaisempaa kapeamman kadun, mutta kai tänne postiauto ja roskisauto sentään matuvat ajamaan. Jossain vaiheessa kuitenkin taloliittymät ovat ainakin ajoittain kiinni ja autoille määrätään tilapäiset parkkipaikat. Toivottavasti ei kauas, sillä silloin me olemme täysin jumissa, kun kummastakaan ei ole pitkänmatkan kävelijöiksi. Mittamiehet kävivät jo tänään. Seuraavaksi kai kaatuu yksi sähkötolppa ja muutama komea mänty kujan alkupäästä.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ei lämmin luita riko

Ei riko, ei, mutta lähettää mummun kastelemaan illalla myös floksi- ja hortensiapenkkiä siitä huolimatta, että parina päivän on satanut tosi rankasta. Ilmeisesti maa oli niin kuivaa, että vesi hurahti läpi. Tänään ei kyllä yhtään huvittaisi mennä puutarhahommiin, sillä jalat ovat hellinä jalkahoidon jälkeen. Tassut alkavat kai olla aika hyvässä kunnossa, sillä jalkapohjia kutitti ja varpaita myös hoidon aikana. Nyt mulla on  paksut villasukat jalassa ja tiukka ohje varoa liukastumasta.

Pikkueläimiä on liikkunut pihassa ja ulkona. Lentomuurahaisia sisällä  - jalkahoitaja sanoi, ettei niitä missään tapauksessa olisi pitänyt myrkyttää, sillä lentue olisi joka tapauksessa jatkanut matkaansa. Nyt ne jäivät etsimään lajitovereitaan. Pihalla pörräävät kukkakärpäset, erakkomehiläiset ja linnut. Naakat parveilevat sähköjohdolla. Sepelkyyhky suunnittelee uutta poikuetta. Tämä pienokainen on mielestäni viherpeipon poikanen ja sen alapuolella takuuvarmasti tunnistettu oravanpoika! Se oli semmoinen nyrkin kokoinen, joka melkein kiipesi jalalleni. Ehkä tämä oli se, jonka emo kuljetti terassimme kautta ilmoittaakseen lapsukaiselle, ettemme ole vaarallisia?





Lisää kesää

Siirsin edelliset kukkapadat otsikkokuvaan, mutta tässä lisää pihan ja puutarhan rehevää ksvustoa:





torstai 17. heinäkuuta 2014

Nyt tuntuu kesältä!

Aurinko paistaa ja tämän pitikin olla viikon varmin aurinkopäivä. Tummat pilvet olivat matkalla toiseen suuntaan, mies arveli. Illalla on vielä tehtävä kastelukierros. Nämä ovat viime viikkoisen puutarhakaupan ostoksia. Taimesta kasvattamani kesäkukat ovat edelleen surkeita rååpäleitä. Ahkeraliisa ja miljoonakello jo kukkivat - yhdellä kukalla - mutta eivät ole vielä vähään aikaa pääsemässä kuvauskohteiksi.



Nyt seuraavat päivän naurut. Kuinka kukaan vanhempi voi haluta antaa lapselleen nimeksi esimerkiksi
Ninnuida, Eleaomena, Meamolla, Unnaluuna, Nuukoliver, Puromatti, Apila, Aurinko, Puru, Routa, Sävel, Mahla, Rymy, Mubarak, Tahko tai Repo? Ja miten ihmeessä kukaan viranomainen voi antaa luvan näille nimille? Listaa voi jatkaa vielä esimerkiksi nimillä Pommiina tai Simmu, Raparperi ja Tilli. Älköön nyt loukkaantuko kukaan lukija, jonka lapsi tai lapsenlapsi riesanaan kantaa jotain näistä nimistä.

Tietysti olen vanhanaikainen ja muutaman vuosikymmenen välein vanhat nimet tulevat aina muotiin, mutta nimi ei saisi olla lapselle rasitteeksi. Vielä 16 vuotta sitten, kun lapsenlastani kastettiin, oli pappia oikein todenteolla kuulemma taivutettava hyväksymään pojalle toiseksi nimeksi Alexander. Ei ollut kaukana, etteivät vanhemmat vaihtaneet kastepappia. Ainakin he pahoittivat mielensä.  Tämän listan poimin jomman kumman iltapäivälehden sivuilta.

Samassa paikassa ällistellään tänään Microsoftin hirmuisia irtisanomisuutisia eli siinä päivä murheelliset uutiset. Yksi niistä. Niin sekin firma söi sanansa, kuten aika moni meistä tavallisista pulliaisista osasi etukäteen jo arvatakin. Ikävä uutinen joka tapauksessa.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Nopeaa toimintaa

Meille sattui toissapäivänä vähän hassusti. Vessan lavuaarin poistoputki romahti äkkiarvaamatta ja vedet lattialle, tietysti. Eikä putki ollut vasta kuin 34 vuotta vanha. Mies pisti yhden ruostuneen osan heti roskikseen, mutta ruostehiutaleita oli taas aamulla lattialla. Onneksi apu oli nopea ja lähellä, kun mies eilen soitti luottotyypilleen. Putkimies tuli heti tänään tarkistamaan tilanteen ja totesi, että hänellä taitaakin olla autoperässä juuri oikea osa. Sen hän sitten vaihtoikin lennossa. Hieno valkoinen muoviputki ynnä muut osat varmaan toimivat seuraavat 30 vuotta tai siihen suuntaan.

Tänään on meilläkin pidetty sadetta. Onneksi sain mullattua puolet perunalaatikoista. Toinen puoli piti tehdä tänään, mutta en minä sateella...


Tämä kuva on rekvisiittaa, kun ei tietenkään eilen ollut kamera paikalla. Katselin, miten orava juoksi vauhdilla meidän terassinportaita ylös. Ihmettelin, mien sen naama oli niin kumman näköinen, mutten ehtinyt edes tajuta, mistä on kysymys. Miehellä oli paremmat hoksottimet. Oravalla oli poikanen suussa ja mies ehti senkin todeta, että lapsonen piti emoa kaulasta kiinni. Ajattelin, että tulee se vielä toisenkin poikasen kanssa ja sen varalta hain kameran. Ei tullut uudestaan.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Muualla on ukkostanut, meillä ei

Vaikkei ukkonen ole tänne osunutkaan, niin aamulla sentään saimme pienen sadekuuron. Vähän enemmänkin sopisi sataa, vaikka mielellään ei rajusti kaatamalla vaan hiljaa hissuttamalla.

Tänään olemme tehneet uutterasti töitä. No, ensin postinhakureissulla oli mukava juttutuokio kahden naapurin kanssa. Sitten lähdimme asioille. Ensin poliisilaitokselle, sitten postiin ja sen jälkeen kirjakauppaan, kultakauppaan, terveyskauppaan ja lopuksi vielä rautakauppaan.

Kultakaupasta ostin uuden ketjun tähän Kalevalakoruun numero 1515, deswign Kai Lindström, ellen väärin muista. Kivi ei ole aivan näiun suloisen vaaleanpunainen, vaan hivenen ruskeahko, mutta nätti joka tapauksessa. Kuvan käyttöön sain luvan. Vanha ketju oli paitsi aika kulunut, niin minulle liian lyhyt. Nyt siinä on pituutta sen verran, että riipuksen saa suoraan pään yli.


Samalla reissulla kysäisin tämän pienen camé-korun kehyksen metallista, kun en itse saanut oikein numeroista selvää. Hopeaa, sanoi kultasepän neiti, vaikkei väristä uskoisi. Kirppislöytöjä kumpikin koru.


Viimeinen käyntikohde oli K-raudan puutarhaosasto, josta mukaan lähti multaa. Tukka märkänä ruukutin perjantaina ostamiani kesäkukkia enkä edes perunoita enää jaksanut mullittaa. Ehkä kuitenkin kasvihuoneelle on vielä pakko tallustella tarkastus- ja kastelumatkalle. Pupujussi rampaa päivittäin nurkillamme, joten kaipa se jonain päivänä oivaltaa, että lavasta on mukavampi syödä kuin maan tasalta.


Tavallinen kesäsunnuntai takana

Tänään ei tapahtunut mitään erityistä. Kun en eilen uskaltanut mennä saunaan, lämmitin tänään iltapäiväsaunan, vaikkei ole ihan kohdallaan vieläkään ole. Sauna kuitenkin maistui hyvältä, vaikka siinäpä iltapäivä melkein kuluikin. Kuten olen ennenkin maininnut, en juuri koskaan katso telkkaria ja elokuvia sitäkin harvemmin. Viime yönä kuitenkin katsoin kolme kotimaista leffaa: Rintamalotat, Pikkusisar ja kolmas, lähinnä dokkari, joka kertoi maaseudun emäntien taakasta sodan aikaan. Erittäin hyviä kaikki kolme. Sikäli teema sopi hyvin omaan ajankohtaan, näinhän lottamerkin edellisen kerran perjantaina tuossa äidin hautakivessä. Se ei vain taida kovin hyvin erottua, kun en varta vasten sitä yrittänyt kuvata.  Oma haikeutensa käynnistä ja elokuvistakin tuntuivat vielä tänään.


Kun edellisen illan tangot surrasivat päässäni eilen, niin tänään tietysti soivat vanhat sota-ajan laulut, kuinkas muuten.


Mansikkakuva on muutaman päivän takaa. Olikohan se torstaina, kun mies toi kaupasta laatikollisen todella ihania, suuria ja makeita mansikoita. Lajike ja hinta kuulemma jäivät tarkistamatta, mutta kumpaakaan ei kysytä pakkasessa.

Yritän siirtää kirjoittamisblogiini yhtä juttua. Kerron myöhemmin, jos ei nyt onnistu. Siinä ei ole kysymys haikeasta, vaan iloisesta asiasta.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Muista katsoa superkuu!

Jos superkuu ei tänään näy - meillä ainakin on pilvinen päivä - niin seuraavan kerran sitä voi tarkastella 10. elokuuta, joka on meidän hääpäivämme. Ensi vuonna tulee 10 v. täyteen.

Eilen oli äidin syntymäpäivä ja kävimme haudalla. Ruusujen joukossa on omasta pihasta leikattuja jasmiininkukkia, äidin lempikukkia, joita isä kävi aina taittamassa päivänsankarille.


Ja kun kukkakauppaan mentiin, ostin autonperän täytettn kesäkukkia kotiin. Kotona olevat ovat sitä luokkaa, ettei kannata juuri kehua omia kasvatustaitojani. Nyt tuli upeita, isoja miljoonakelloja, pelargonioita, pienenpieni viiniköynnöksen taimi ja muutamaa muutakin. Multaa vain ei ole talossa, mutta nyt olen kyllä niin tautisessa kunnossa, ettei minusta olisi istuttajaksikaan. Olenkin torkkunut koko päiivän yöpaidassa. Vatsaan  ja selkään koskee, yskä repii kylkiluita, väsyttää. Onkohan tämä sitä kesäflunssaa, häh?

Ihanaa viikonloppua joka tapauksessa!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Meidän Mandi

Uuvutin eilen itseni tosi väsyneeksi siinä vesiletkujen kiskomisessa, mutta myös Mandin rakentelussa.


Tässä hän on koko kahden metrin komeudessaan, kuvattuna selkäpuolelta. Hänet on ruuvattu keskimmäiseen kasvilavaan tukevasti kolmella ruuvilla. Pää ei ole tyhjää täynnä, eihän nyt meidän Mandi mikään tyhjäpää sentään ole. Vanha sukkahousuvarastoni pääsi pääntäytteeksi ja iho on entistä suihkuverhoa. Hiukset ovat - voisiko sanoa - monimuotoiset: sukkaa ja paksumpaa sukkaa. Naamapuolta ei vielä ole kuvattu.

---- Tulin vielä jatkamaan. kun aikaisemmin jäi vähän kesken. Mies huusi hakemaan autolta mansikkalaatikkoa. Perkasin ja pistin äsken marjat pakkaseen. Ai että olivatkin hyviä marjoja! Nyt on sitten säilöntäkausi avattu tältä vuodelta.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ei lämmin luita riko

Ei riko luita, ei, mutta sydämen päälle vähän ottaa. Olimme äsken kiskomassa irrallisia vesiletkuja sinne ja tänne pitkin tonttia ja minun oli välillä pakko tulla sisälle vetämään henkeä. Miehellä on menossa systeemin teko, jolla eri puolille tonttia, mm tänne kaivonrenkaalle saadaan vettä ilman että joka kerta pitää kiskoa letkuja. Meillähän on vesihana terassilla ja jos oikein ymmärsin, niin jatkossa ei tarvitse paljon muuta kuin hana avaata. Systeemi on vielä testaamatta, mutta eiköhän tuo isäntä ole miettinyt sen etukäteen niin, että toimii.  Esimerkiksi kasvihuoneen tynnöriin ja lavoille saadaan pian vedet kätevästi. Isoon ulkopyttyyn,  800 litraa, on vielä rakennettava uudet jalat. Se on sitten oma projektinsa.


Punarinta taaperteli kaivonrenkaan vierellä eikä ollut moksiskaan, vaikka istuimme metrin, parin päässä ja luultavasti hänen reviirillään. Olisipa ollut kamera taskussa!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Sotatila

Istuin kaikessa rauhassa takkahuoneessa aamupalalla, kun tulin katsahteneeksi pesuhuoneen suuntaan. Oven edessä marssi ainakin armeijakunnan verran siivekkäitä muurahaisia. Onneksi myrkkyä oli suhteellisen lähellä ja sitä ne saivatkin niskaansa oikein aimo annoksen. Sotilaat kaatuivat kunniakkaasti ja eloon jääneet vetivät sankarit takaisin lattianraosta sinne mistä ne olivat tulleetkin. Seuraava ongelma on sitten miettiä, mistä vanhan talon raosta seuraava osasto saapuu. Onneksi sain tapettua nämä ennen kuin ne levittivät siipensä ja levittäytyivät ympäri taloa. Ei näemmä riitä, että muurhaisia on pitkin pihaa ja siellä täällä sisälläkin...


Kuviahan en porukasta ehtinyt ottaa, mutta piristykseksi tämä punalehtiruusu, joka tosin ei enää kuki, mutta ei tässä sopivampiakaan kuvia ole juuri nyt käsillä.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Suvisunnuntai

Tänään on Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä eikä suvisunnuntai tämän suloisempi voisi ollakaan. Kirjoittajablogissani on Eino Leinon koskettava runo, jota en nyt tähän uudestaan kopioi. Siellä on myös linkki komeisiin onnitteluihin, jotka sain Uudenmaan kirjoittajat ry:n nettisivuilla ja naamakirjassa.

Pihassa kukkiva Anni Perttula -ruusu lähettää kiitokset kaikille onnittelijoille!



Anni Perttula oli Järvenpään Kotitalousopettajaopiston puutarhaopettaja, joka jalosti tämän uskomattoman kauniin ruusun. Laitoksen alkuvuosikymmeninä siellä valmistettiin myös puutarhaopettajia, mutten nyt äkkiseltään löydä vuosilukuja enkä sitä, milloin Anni siellä  vaikutti.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Vieläkin vähän pyörryksissä

Vaikken eilen ollutkaan henkilökohtaisesti Taivalkoskella ottamassa vastaan palkintoani, niin vieläkin olen vähän pyörryksissä siitä. Kuten jo illalla - vai yöllälö se oli - mainostin, oli oma juhlapäivällisemme palkinnon arvoinen. Kävin äsken lisäämässä kirjani saaman arvostelun sekä Päätlo-instituutin lehdistötiedotteen tänne, siis blogiini Kirjantekijän kokemuksia.

Kiitos teille kaikille kommentin jättäneille ja onnittelijoille! En minä tätä varmaan ihan jatkuvasti hehkuttele, mitä nyt seuraavat kymmenen vuotta!

Paluu arkeen alkoi tietysti tänään. Päivä on mitä ihanin ja teinkin kierroksen kasvimaalla, kastelin, ripustin tomaatin ja tarkastelin kasvilavoja. Kuviakin otin, mutta pokkarini akku vetelee viimeisiä ja on nyt lataamossa. Siemenet, lähes kaikki, ovat jo itäneet. Erityisesti pavut, kesäkurpitsat ja muutamat muut lajit voivat hyvin. Sen sijaan salaatit eivät ole vielä nousseet pintaan.


Tämä on vanha kuva, josta näkyy, että pleksit ovat vielä kasvilavojen päällä. Nostin ne tänään sivuun, kun on niin lämmin päivä. Ulkolaatikoiden päällä on vielä hallaharso, mutta ajattelin keriä senkin huomenna kokoon. Saahan se takaisin, jos vielä kylmenee. Potut ovat hyvässä vauhdissa ja laatikoissa erilaiset vihannekset ovat kasvaneet jo sen verran korkeutta, että harso on senkin  puolesta syytä ottaa pois.

Nyt olen aika otettu!

Olen ollut pari viikkoa kuin kissa pistoksissa, mutta nyt saan sen vihdoinkin julkaista: osallistuin Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailuun ja voitin ensimmäisen palkinnon Elämänkerralliset teokset -sarjassa teoksellani Kohtaamme Mattilassa, Kristiina Juhontytär kertoo. Kirjoitan kilpailusta ja raadin arviosta tarkemmin kirjoittajablogiini - kun nyt kerrankin on jotain kirjoitettavaa! Linkki löytyy tuosta sivusta, kun en nyt satu muistamaan osoitetta ulkoa, jos joku haluaa perehtyä tarkemmin asiaan. Voitte arvata, että olen iloinen. Facebookissa sain varmaan ainakin 50 onnittelua, kun tietysti itse mainostin itseäni. Huom. Olen siellä omalla nimelläni ja rakkaat blogiystävät ovat tervetulleita kavereiksi (pienellä vinkillä kenestä on kysymys vaikka yksityisviestillä, sillä ihan ventovieraita en yleensä huoli ystäväksi).

Olimme miehen kanssa juhlapäivällisellä, josta tässä muutama kuva. Itse palkintojenjakoon en arvannut lähteä niin kauas kuin Taivalkoskelle. Järvenpäässä on avattu viehättävä ravintola Huvila vanhaan apteekintaloon. Olimme kuulleet kehuja ruoasta ja allekirjoitamme joka sanan! Täältä löytyy tarkemmat tiedot, kuva ja ruokalistat.


Alkuruoaksi me molemmat söimme härkätartaria, jonka kanssa oli pikkelöityjä vihanneksia.


Minä otin pääruoaksi paistettuja ahvenfileitä, joiden kanssa oli korvasieniä ja olikohan se appelsiinikastiketta. Mies halusi ison ja lähes raa´an härän entrecoten, joka oli kuulemma parasta, mitä hän ehkä koskaan tai ainakaan moneen vuoteen oli saanut. Kuulimme, että liha oli joltain länsi-suomalaiselta tilalta.



Minulla oli vielä kolo jälkiruoalle. Kolme jäätelöpalloa, pyynnöstä kaikki erilaisia, mutta toinen toistaan herkullisempia. Miehelle riitti lasi portviiniä.


Tänne me taidamme mennä hääpäiväillallisellekin elokuussa!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Korttiostoksilla

Innostuin eilen etsimään vanhoja kuvakortteja huutonetistä ja löytyihän niitä! Joulu- ja pääsiäiskortit ynnä onnittelukortit jätin suosiolla syrjään, sillä etsin vanhoja maisemakuvia paikkakunnalta. Olisi se aika juttu, jos vielä löytäisin kortin meidän talostamme; se se olisi oikea aarre. Nyt on myös jännä nähdä, ovatko kortit niin sanotusti kulkeneet ja onko lähettäjä tai vastaanottaja mahdollisesti tuttu nimi. Ensi viikolla varmaan saan postia.

Talostamme on aikanaan tehty useitakin kuvakortteja ja minullakin on niitä skannattuna, mutta olisi kiva saada aidot käsin hiplattavaksi.


Nyt on taas pidettävä taukoa ostosten teossa. Mieskin pyysi jo tarkistamaan oman pankkitilinsä, sillä auto oli tänään huollossa ja katsastuksessa ja eilen hän sai uudet rillit. Minunkin pitäisi käydä tarkistuttamassa silmälasini, sillä kun etsin tänään isälle yhtä puhelinnumeroa vanhasta puhelinluettelosta, en meinannut saada mitään tolkkua numeroista. Ettei vaan iriitti olisi uusimassa? Viime kesä meni jo ihan pyllylleen sen takia.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Sisilisko säikähti

Tänään saatiin kevättyöt tehtyä ja viimeisenä hommana teline kasvihuoneeseen. Sen asukas, soma pieni sisilisko säikähti puuhailustamme niin että pudotti raukka häntänsä. Tukiteline tomaateille saatiin kuitenkin ruuvattua paikalleen ja siitä tulikin ihan sellainen kuin piti. Uusi kuopsutuskierros varmaan alkaa saman tien, mutta jos nyt välillä tekisin jotain muuta. Renkikin maksettiin jo ulos.Yksi pieni homma piti tehdä yhdessä, mutta sen unohdin kokonaan. Piti raahata riippumaton patja parvekkeelle, mutta eipä sitä toistaiseksi ole pahemmin tarvittu.


Voi, vielä kun tulisi oikea kesä! Sitähän on kyllä ennustettu, joten toivossa on hyvä elää.