tiistai 31. maaliskuuta 2015

100333

Semmoista lukemaa tuo laskuri juuri nyt näyttää. Kiitos teille kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille! Järjestän kyllä lupaamani arvonnan sitten kun silmät tästä kohenevat ja pääsiäistohinat on ohitettu. Ja etenkin sitten kun ehdin miettiä arpajaispalkintoa... Palaamme asiaan!

Kuva on kyllä tältä talvelta, mutta yhtä hyvin olisi voitu ottaa vaikka tänä aamuna. Vaikka samanlaista kai keli on joka puolella. Kurjaa. Lumikellot sinnittelevat hangessaa ja narsissit terassin pöydällä. Takatalvi tuli, mutta niinhän se usein tähän aikaan vuodesta tuppaa tulemaan.


Näkö ei ole yhtään kohentunut. Diabeteshoitaja ei osannut sanoa asiasta mitään ja myöhästyin juuri ja juuri: silmäklinikan jonohoitajan vastaanotto oli päättynyt kymmentä minuuttia aikaisemin. Häneltä nimittäin aion tiedustella, mihin minut on ohjattu ja voinko ehkä kiirehtiä vastaanottoa.  Voihan olla, että minut käsketään kiireimmiten silmäsairaalaan, tai sitten ei ole mitään kiirettä. Kurjaa tämä kuitenkin on. Ei näe lukea kuin suurennuslasin kanssa, käsityö sujuu juuri ja juuri, kun pääsin helmineuleen kohdasta ohi. Kirjoittaminen sujuu miten kuten, virheitä tehden.

Mutta pensselit kaivoin esille ja aion pikapuoliin virkistää iitseäni kokeilemalla uusia värejäni. Tänään en vielä päässyt siihen vaiheeseen, mutta jo sutien kaivaminen työhuoneen sohvan alta oli iso askel. Siellä ne kaikki maalauskamppeet ovat odottaneet vanhassa kapsäkissä varmaan 15 vuotta, kymmenen ainakin. Katsotaan, mitä uusi päivä tuo tullessaan ja pääsenkö käsiksi maalituubeihin.

Kunnon puolesta olemmemolemmat jo tervehtyneet.Miehellä ei näitä lisävaivoja olekaan ja minullakin lähinnä silmät ja vielä  vähän tasapainoaan hakevat sokerit.  Ruoka maittaa ja esimerkiksi paistettu kaurapuuro päiväruoaksi oli erinomaisen maukasta ja vatsaystävällistä.

Aamu ei alkanut kovin hyvin. Olin tiilannut siivoojan suunnilleen desinfioimaan koko alakerran. Toimeksianto tapahtui sähköpostitse, jolla tilaus myös vahvistettiin. Reipas siivoojapoika tuli sovittuun aikaan, mutta hän ei ollut kuullutkaan tällaisesta toimeksiannosta. Hänellä ei ollut erikoisaineita, ei hanskoja, ei mitään muuta kuin tavalliset siivousvehkeet ja -aineet mujana. Onneksi meillä oli kloritea kotona ja sen pitäisi tepsiä noroon, jos tämä nyt sitten sitä oli.

Olin myös tilannut nojatuolien puhdistuksen ns. sattuneesta syystä, mutta ei varmaan tarvitse mainita, oliko hän siitäkään kuullut. Olin kohtalaisen kiukkuinen ja siinä ja siinä etten ruvennut hakemaan uutta firmaa.  No liikkeen omistaja kyllä soitti kovin nolona ja sovimme ajan, jolloin hän tulee pesemään tuolit, mutta tietysti vasta pääsiäisen jälkeen. Ei niissä sentään irtokakkaa ole, mutta tarvetta puhdistukseen joka tapauksessa.

Suunnittelimme pääsiäisruokia, sillä mies joutuu tekemään suurimman osan ruokaostoksista jo huomenna. Torstaina hänellä aika sairaalatutkimuksiin ja keskiviikkona muuta menoa, ainakin soittotuntinsa. Vähemmän säilyvät tietysti hommataan vasta lauantaina ja katsotaan, miten helpoimmalla päästään. Aioin jo jättää pääsiäisaterialta jälkiruoankin pois, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Jos sitä vispaisi vaikka jonkun yksinkertaisen suklaajutun. Ilman kotijuustoa en voi mitenkään juhlia pääsiäistä, mutta muuten vähän yksinkertaisemmin mennään. Kakun kainakin mies saa ostaa valmiina ja viinit on jo ostettu.  - Vielä täytyy muistaa tarkistaa, että talossa on isoja lautasliinoja. Lpset perheineen tulevat sunnuntaina ja ystävät maanantaina syömään. Perjantaina käydään varmaan vaaria tapaamassa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Palmusunnuntain yötä

Miten tämä aika kuluukin nopeasti, kun pian ollaan jo huhtikuussa. Kesäaikakin  - ihan turhanpäiväinen - alkoi ja kelloja siirrettiin. Kaksi pientä virpojapariakin kävi ovipielessä, mutta olin varautunut suurempaankin kävijämäärään. Naapurin äidit tiesivät taudistamme, eivätkä ehkä senkään takia laittaneet pieniään matkaan.

 Luullakseni alan olla terveen kirjoissa, mitä mahatutiin tulee. Ruoka ainakin maittoi oikein kiitettävästi, mutta olen ymmärtääkseni vielä toipilas ja väsynys on sallittua. Silmät vain kiusaavat. Näen edelleen lukea vain suurennuslasin kanssa, mutta huomenna soitan diabeteshoitajalle ja kysyn, voiko tämä liittyä sokeritasapainoon vai onko kiiruhdettava tilaamaan silmälääkäriä. Minulla on lähete silmätutkimuksiin, joihin tosin odotan pikapuoliin kutsua. Silmäklinikka näet oli lähettänyt asian eteenpäin yksityispuolelle, joten luulisi heitä asia kiinnostavan.

Pääasiäiskukat tulivat jo eilen, mutta odottavat varmaan vielä vähän asettelua. Kyllä näistä nätit asetelmat saa ja mukavinta oli, että mies hoksasi tuoda ihan kaksi kassillista näitä. Toivottavasti en onnistu tappamaan kukkasia...



Sen verran hyvin sentään näen, että tein eilen isot kesäkukka- ja perennatilaukset nettipuurtarhoihin. Minähän en saa käsitellä multaa, mutta toivon saavani ttyttären tai kesärengin keväällä avuksi.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Johan on ollut viikko

Suunnittelin arvontaa, muta sekin jäi hamaan tulevaisuuteen, sorry vaan. Iskihän se tauti minuunkin. Pian viikon olen nukkunut- hyvin ihme kyllä - takkahuoneen nojatuolissa, josta on lyhin matka vessaan. Maha on tyhjentynyt kummastakin päästä, viimeksi onneksi vain alakerrasta. Yhden yön olin tiputuksessakin, mutta tauti jatkui heti kun pääsin kotiin. Eilinen oli jo hyvä päivä, mutta viime yönä se alkoi uudestaan. Vessareissu 2 - 5 minuutin välein ei ylentänyt mieltä millään tavalla. Sairaala epäili noro-virusta, jota kuulemma on oikein paljon nyt liikkeellä. Tulokset eivät olleet vielä perjantaina valmiit. Että silleen tämä viikko on mennyt.

Nyt iltapäivällä kyllä jo uskalsin otta kupillisen laihaa kuppi-kuumaa-keittoa ja suunnitelmissa ehkä on vielä ilta-ateriaksi jotain muuta soppaa, jotta saan lääkkeet otettua.

Keljuinta on vika silmissä: näen kirjaimet kahtena ja sen takia varmaan tässäkin on runsaasti kirjoitusvirheitä. Silmätutkimuksiin on muutenkin tulossa kutsu, jotenka ehkä tästäkin selvitään. Mies sen sijaan tuntuu tervehtyneen, mutta häneltä peruuntui sekä eilisen leikkaus että siihen liittyvåät lisätutkimukset.  Eilen oli vähän tiukka päivä ja sen takia kai hän toi kaupasta  kaksi kassillista pääsiäiskukkia . Ohrakin on itänyt mukavasti.

Kokonaan toinen juttu on se, millaisen pääsiäisen jaksamme valmistella. Mukulat tulevat syömään, mutta saavat eteensä hyvin kevytversion tänä vuonna.  Ei jälkiruokaa ja kaupan kakkua. Tytär lupasi tulla kattamaan vähän etukäteen.


Kun ei ole uusia kuvia, niin jänöpupu saa poseerata. Näitit kukkaset pitääkin mennä heti kuvaamaan. - Yksi etu sentään tästä viheliäisestä vaivasta: paino on pudonnut 5 kiloa.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Olipa päivä!

Tästä piti tulla kiva päivä. Martta-kavereita oli tulossa iltateelle ja värväsin vielä muutaman naapurinrouvankin mukaan. No, rouvat olivat flunssassa ja peruivat tulonsa. Mutta myös minä jouduin perumaan koko teeillan.  Se alkoi näyttää selvältä jo aamupäivällä, kun mies oli majoittunut tiiviisti vessan ovipieleen valvottuaan samoissa askareissa puolet yöstä. Mahatauti siis jyllää talossa. Itse en ole ainakaan vielä sairastunut.

Mietimme aamulla, olivatko lammasjauhelihapihvit, jotka mies toi valmiina kaupasta, mahdollisesti pilaantuneita ja olivatko ne jääneet liian raaoiksi. Mies söisi kaiken lihan vaikka kokonaan paistamatta, mutta itse kavahdan liian raakaa lihaa. Tästä asiasta emme ole koskaan päässeet yksimielisyyteen.  Jos tässä on kyse ruokamyrkytyksestä, niin oikein muuta  aiheuttajaa emme keksineet, ellei sitten kyseessä ole joku alkava flunssapöpö tai mikä tahansa muu tauti. Keljua joka tapauksessa, kun koko päivä meni näissä merkeissä. Ilta oli jo rauhallinen ja nyt mies jo asettuikin yöpuulle. Toivottavasti tauti oli ja meni.

Ei tässä ole kameraa käytetty, joten pihalla kiljuva, mutta komea fasaanikukko saa piristää blogia. Tätähän käytin joku aika sitten hederinä. Toivotaan parempaa huomista ja teille myös kivaa viikkoa!


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Harkat menossa

Mies on valitellut jo muutaman viikon kipeää lapaansa, josta kipu on siirtynyt olkaniveleen. Pasuunaharjoitukset ovat kuitenkin menossa, tosin ilmeisesti aika lyhyet ja varovaiset. Huomisiin harkkoihin hän kuitenkin aikoo osallistua ja keskiviikon soittotunnille, mutta arveli, että tätä vaivaa ruvetaan seuraavaksi hoitamaan sitten kun edellisestä toimenpiteestä tokenee. Itse olen ollut ihan hyvässä kunnossa. Sokerit alkavat kai pian olla kohdillaan ja tiistaina on aika diabeteshoitajalle. Muuten ei sen kummempia vaivoja ole ollut.

Tänään mies toi tilauksesta orkidean, kun yksi kuivui ja kuoli niin takuuvarmasti, ettei siitä ollut enää muuta kuin ruukku ja ranka jäljellä. Toinen orkideoistani yrittää lykätä uutta vartta ja onhan minulla kaksi muutakin, vähän erilaista. Hengissä ovat ja kasvattavat uuttakin. Tänään tullutta ei ole vielä kuvattu, mutta kliivia jatkaa kukkimistaan.


Olen lukenut tämän päivän sukuselvityksiä ja yrittänyt yhdistellä asioita keskenään ruutuvihkoon. Eilinen oli hyvä päivä: kirjoitin yhden jutun ja aloitin toista, mutta nyt pitää varmaan lähteä silityspuuhiin. Huomenna saan vieraita ja on eduksi, jos mekon ja pöytäliinan silittää jo tänään valmiiksi... Vieraat lupasivat tuoda tarjottavat, joten sikäli ei huolta. Lupasin vain keittää teetä tai kahvia tai vaikka molempia.

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Vuorovedolla mennään

Kauniit päivät jatkuivat. Pienet narsissit ovat avanneet terassilla kukkansa ja ovat kuin pieniä aurinkoja. Tein tänään pienen (siis todella pienen) ajelun Potku-Petellä ensin kompostille, sitten postilaatikolle ja vielä puoliväliin kujasta siinä toivossa, että joku kukkisi matkan varrella. No ei kukkinut, mutta nämä kyllä ilahduttivat.



Kun minä olen rampannut viimeiset seitsemän kuukautta muutaman viikon välein sairaalassa ja labrassa, niin nyt vaihdettiin vuoroa. Mies sai kutsun pieneen toimenpiteeseen ja kutsu tulikin paljon odotettua nopeammin. Tulossa on vanhojen ukkojen vaivan korjaaminen eli eturauhasen höyläys. Ennakkotieto oli, että operaatio on ihan vain pieni, mutta kun tänän tuli sairaalasta papereita, niin ei se taida ihan NIIN pieni ollakaan. Tänään hän kävi labrassa ja maanantaina on mm. tapaaminen anestesialääkärin kanssa. Perjantaina sitten toimenpiteeseen ja ehkä päivän, parin päästä kotiin, sillä tuskin ne ennen maanantaita ketään kotiuttavat. Miehellä on tiedossa muutakin asiaan samaan laitokseen, kuten itsellänikin myöhemmin keväällä.

Labran jälkeen kävimme Kinuskillassa aamiaisella. Kun edellisellä kerralla olimme vähän pettyneitä, päätimme antaa tälle kellokoskelaiselle suosikkipaikalle uuden mahdollisuuden. Kumpikin otimme burgerit, joiden kanssa tuli keko salaattia ja vielä rapeita chipsejä eli tämmöiselle sokeritautiselle ihmiselle ei-varmaankaan-niin-kovin suositeltavaa ruokaa. Oma burgerini oli kanaa, jossa oli mm. ananasta ja ai jee että se oli hyvää! Mies otti perinteisemmän pihvin. Tuli tuntu, että koko lista pitää käydä siellä syömässä, ihanat kakut mukaan lukien. Nyt ostin kaksi palaa, jotka tosin kokematon myyjälikka pakkasi niin, että kakut olivat nurinnistoin, kun ei raukka osannut tehdä laatikkoa niin, että se pysyisi kiinni. Mutta ei se mitään, suklaakakun, jossa oli välissä ainakin puolukkamoussea ja päällä höysteenä kinuskia ja ainakin pähkinöitä, oli tosi namia. Ihme kyllä, sokrut eivät olleet pahasti koholla näiden herkkujen jälkeen. Toisen palan sentään raaskin jättää huomiselle. Kakut ovat mahtavan makuisia, mutten hoksannut kysyä hintaa. Halpoja ne eivät taatusti ole. Toivottavasti muistan ottaa jäljelle jääneestä kuvan huomenna...

Kun ei ole kuvaa kakusta, on kuva kotiaamupalasta. Tässä nuo voileivät anastavat turhan suuren huomion, sillä mielelläni esittelen taustalla olevan salaatin. Siinä on silputtuna yksi avokado, muutama kirsikkatomaatti, valkosipulin kynsiä marinoituna, pala chilipaprikaa ja kurkkua, jos on. Vihreä on itse kasvatettua basilikaa


tai sitruuamelissaa. Kumpikin kasvaa kohisten lampun alla.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Pieniä ovat ihmiset ilot

Aloittelin tätä jo eilen, mutta uni kävi silmiin. Hyvä että muistin tallentaa sepustukseni. Nyt siis on menossa vain pikapäivitys eli muokkaan vanhaa tekstiä sen mukaan mitä on ehtinyt tapahtua.

Yksi ilo ja myös haikeus oli tänään: mentiin vaaria tervehtimään. Hän jo varmaan olikin tosi huolissaan, kun emme ole käyneet hänen Kaunialasta paluunsa jälkeen. Ja uupunut, siitä haikeus, miten 93-vuotias jaksaa. Keväthän on usein vanhuksille tosi rankkaa aikaa ja nyt vaari oli saanut taas - siis taas kerran - mahavaivansa samasta paikasta. Eilen hän sai lääkkeet ja tietysti lääkärireissu, käynti apteekissa ja kaupassa olivat uuvuttaneet vanhan miehen, vaikka häntä kuskataankin pyörätuolissa. En ole nähnyt isää niin väsyneen näköisenä sitten äidin kuoleman ja hautajaisten. Vähän apea mieli jäi käynnistä, joka tosin oli lyhyt. Hieroja oli tulossa ja me häivyimme pois jaloista siinä vaiheessa. Soitin kuitenkin systereille tilannetiedotuksen. Toivottavasti yöunet ja uusi päivä virkistävät väsynyttä.

Päivä, kuten eilinen ja toissapäiväkin, ovat olleet upeita. Tietysti jo yksistään  kevätlämpö ja aurinko on virkistänyt vallan tavattomasti. Sen verran näkö viiraa edelleen, että väitin vaarille nähneeni jo kevään ensiairuita eli leskenlehtiä. Mies sanoi, että ne olivat jotain muovijätettä tien varressa. Täälläkin on nyt yöllä kuulemma näkynyt upeita revontulia, mutta minä pöljä en niitä kylläkään nähnyt.

Mutta lisää siitä ilosta. Se alkoi pulputa jo heti eilen aamulla kun olin paikallisen aviisin avannut:




Miten minä tämän kuvan nyt käännän, kun se jo kertaalleen oli käännetty ja varustettu valokuvaajan nimellä? Kuvaaja siis on Anton Soinne.

Alla oleva linkki kertoo, että täkäläinen pienkustantamo REUNA ja sen reipas Tarja Tornaeus ja miehensä ovat perustaneet liikkuvan kirjakaupan, joka kulkee kesän pitkin maita ja mantuja, seuraavaksi nokka on kohti Jyväskylää. Toivottavasti linkki säilyy tässä edes jonkin aikaa. Tämä siis kirjan vuoden kunniaksi.

Omatkin kirjani pääsivät mukaan reissaamaan. Taisi olla vähän mukana lukkarinrakkautta paikallisen kirjailijan ja kustantajan välillä, sillä kustantamo oli minulle vain nimeltä tuttu aikaisemin ja pääsin kovaan seuraan. Uudenmaan kirjoittajista löysin vinkin ja eikun mukaan vaan! Minä kiitän ja kumarran. Ajattelin, että myynti ei ehkä sen kummemmaksi kohoa, mutta nyt ainakin jo on kaksi ensimmäistä kirjaani myyty eli pää avattu. Bussi kääntää huomenissa vai oliko se jo tänään nokkansa kohti Jyväskylän messuja.

http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/272739-reuna-kustantamon-kirjakauppa-kulkee-pyorien-paalla

Tänään on tapahtunut muutakin, sellaista josta en voi tänne kirjoittaa. Sen verran kuitenkin, että tilaukseen pitäisi saada laumoittain enkeleitä, ei minulle vaan eräälle perheelle.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ihmeellinen päivä

Tässä nyt taas kirjoittelen keskellä yötä, kun uni on vielä hakusessa. Aika jänniä, ellei suorastaan ihmeellisiä, juttuja on tänään tapahtunut. Ensinnäkin tämä otsikkokuva. Sen ja muutaman muunkin otin tänään. Ensn pihassa oli tämä:


Eikä hetkeäkään, kun niitä oli jo kaksi. Olemme pitkään epäilleet, että heitä voi asua tuon matalaoksaisen pihakuusen suojassa, ties vaikka siellä olisi jo poikasetkin. Pupujussipari kuitenkin viihtyi pihan puolella nakertamassa sammalta. Juurti eilen sanoin miehelle, että pitäisi ehkä kalkita nurmikkoa, mutta enpä taida sitä tehdäkään, nyt kun on ainakin kaksi uutta "perheenjäsentä" pihassa.

Enkeleitäkin taisi olla liikkeellä. Onnistuin huutamaan huutonetistä tämän Heljä Liukko-Sundströmin ihastuttavan enkeli-lasikortin. Muutaman muunkin enkelijutun olen ihan lähiaikoina hankkinut, mutta tämä kosketti erityisesti ja olinkin aika iloinen, kun huomasin sen saavani.


Mutta vielä iloisemmaksi tulin, kun ilmeni, että kortin myyjä asuu ihan naapurissa ja hän lupasi tulla tuomaan sen kotiovelle asti. Emme olleet aikaisemmin tavanneet ja niin siinä istuttiin ja tutusteltiin. Kun hänen sukunimensä oli tuttu ja kotipaikka myös, kysyin tietysti uteliaana ihmisenä, mitä sukua ja huonetta hän on. Joopa joo, melkein oltiin sukulaisia: tuolissa istui lapsenlapseni isän pikkuserkku! Että voi maailma olla pieni. Lisäksi hänen naapurinaan asuu mitä ilmeisemmin ihan oikea, ennenstään tuntematon sukulainen tai ainakin ehkä sukulaiseni eksä. Ja tunsipa vieraani myös yhden  pikkuserkkuni.

Niin että arvelen enkelin tuoneen minulle tänään yhden uuden ystävän. Uusia ystäviä tai vähintäänkin uusia tuttavia on tulla tupsahtanut vastaan tämän sairauteni aikana säännöllisin välaiajoin, puhumattakaan siitä, miten vanhat tutut ovat eläneet niin sanotusti hengessä mukana, tukeneet ja kannustaneet. Aiheellinen oli varmasti muistutus siitä, että enkeleitä pitää muistaa myös kiittää.

Mitäpä sitä muuta? Syötiin oikea herkkuateria. Pakkasessa on poroa ja otin jo eilen sulamaan paketin paahtopaistia, jonka lykkäsin piimään marinoitumaan. Siis ihan pelkkään piimään. Voi ettäs paisteista tuli pannulla paistaen herkkuateria! Lisäksi keitin ruusukaaleja ja työnsin uuniin miehen toivomat ranskanperunat. Tarkoitus oli keittää myös parsaa, jota oli ilmestynyt kauppaan viikolla, mutta sen unohdin. Sitä paitsi pienten kaalinpäiden perkaamisesssa oli jo ihan tarpeeksi askaretta. Ehkä syömme parsan huomenna.

Mitä sitten vaivoihin tulee, niin ei uutta. Ihan eivät sokerit tahdo olla kohdillaan, mutta onneksi jo maanantaina on diabeteshoitajan vastaanotto. Näkökään ei ole parantunut, jos ei pahentunutkaan. Näillä eväillä nyt mennään.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kaikenlaisia haaveita ja unelmia

Tärkein haaveeni juuri tällä hetekllä on saada näkö palautumaan. Onneksi en katsi juuri ollenkaan telkkaria, joten tekstityksen ja kuvienkaan hämäryys eivät haittaa. Sen sijaan tämä tietokoneen näyttöruudun tiiraaminen haittaa. Suurennan fonttia aina kun voin ja viitsin, mutta on tämä rasittavaa ja kurjaa. Lääkäri arveli, että kyseessä voi hyvinkin olla ohimenevä ilmiö, mutta täytyypä kuunnella, mitä diabeteshoitaja maanantaina asiasta lausuu. Iriitti vaivasi pari kesää sitten, muta ei tämä sitä ole.  Sokeriarvot ovat tosiaan olleet niin korkealla, että seuraukset voivat olla mitä tahansa. Toivottavasti ei kumminkaan sokeus. Onnekswi pysytyn lukemaan kirjaa ja lehtiä ihan hyvin, mutta jo tämä työpöydän toisella laidalla oleva näyttöruutu on liian kaukana.

Mies huomasi tutun taidekaupan loppuunmyynnin ja sinnepä päätimme lähteä katsomaan, olisiko jotain meille sopivaa myynnissä. En ole maalannut - valehtelematta - ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta olisikohan nyt sopiva hetki kaivaa penselit esille? Tiedän, että en ole ihan huono, mutta kylläkin ammattitaidoton. Lisäksi muuttaessani tähän taloon nousi kynnys melkein taivaan tasalle, kun sekä minulle tuntemattomaksi jäänyt anoppivainaa että miehen ukki ja muutama muukin sukulainen olivat nimekkäitä taiteilijoita. Toisaalta, jos he opiskelivat vuositolkulla alaa nimekkäissä taidelaitoksissa mahtavien opettajien johdolla, niin miten minä voisin kuvitella osaavani amatöörinä jotain muuta kuin tuhertaa?

Toisaalta ja toisaalta. En kuvittelekaan olevani tai tulevani Rembrantiksi, vaan maalaavani ja piirtäväni iahan vaan omaksi ilokseni. Silti se kynnys vain on jotenkin ylitettävä, vaikka miten hitaasti yli kömpien. Mies kannustaaa kovasti ja on iloinen Itselläkin hänellä taitaa olla vähän samaa kynnystö ylitettävänä. Taidetrpiasta puhutaan ja sen voimaan minäkin uskon.

Pikkulikkana piirtelin mielelläni prinsessakuvia.Koulussa oli loisavat piirustuksenopettajatm Auli Wahlberg ja Käpy Tarus, mutta opiskelukirreet kai veivät taideinnon eikä sitä ennenm kotoakaan tainnut juuri kannustusta herua. Nyt myöhemmin, kun elämä potki oikein rautakengillä, hoksasin ruveta maalaamaan ja kävinkin yhden talven  työväen opiston kurssilla ja sain muutaman taulun jopa paikalliseen haraastelijoitten näyttelyynkin. Yhdenkin pikimustan ttaulunimuistan, mutta onneksi valo voitti ja vedin päälle vähän iloisempia värejä.

Yhdestä taulusani olen edelleen ylpeä. Maalasin muotokuvan miehestäni, valkuvasta tosin. Harmi vain, että mies ei pidä siitä yhtään. Itse pidän sitä  jopa näköienä...


Kielteinen perinne jatkui. Toinen tytär oli alakoulussa lannistettu perinpohjin, Kouluun oli tullut joku kiertävä maalasinkisälli, joka oli pitänyt tunnin parin verran maalausopetusta ja sen päätteeksi teilannut lapsen hevostaulun ihan maan rakoon. Hevonenhan on tunnetusti hyvin vaikea poiirrettävä ammattilaisellekin, mutta tämä meidån tyttären hevoslauma on mielestäni taitailijan ikään nähden upean eloisa. Mutta niin vain tympeä ope sai lannistettua nuaineikkaan taiteilijasuvun nuorimman vesan niin maan rakoon, ettei hän tietääkseni ole sen jälkeen sutiin tarttunut. Sitähän emme varamasti voi tietää, mihin lahjat olsivat riittäneet, mutta perimä ainakin olisi ollut mahtava. Toivottavasti vielä tulee se päivä, jolloin hänkin kaivaa maalaustarvikkeet esille.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tilannekatsausta

Sokerit heittävät rajusti. Onneksi sain tänään mittaliuskoja ja insuliinipiikkejä. Hyvinkään diabeteshoitaja soitti aamulla perään ja kyseli kulumisia - ja oli ihan kauhuissaan korkeista lukemista. Kun sitten iltapäivällä taas pääsin pistämään insuliinia, niin olo koheni ja arvotkin laskivat.  Mies käy huomenna apteekissa hakemassa lisää lääkettä, joten kaipa tämä tästä hyvin sujuu., Hoitaja oli vähän sitä mieltä, että rouva on pian kanttuvei, jos ei lukemia saada järjestykseen.

Maanantaina minulla on meidän kylän diabeteshoitajalle aika, joten siellä varmaan selviävät loputkin epäselvyydet. On tässä aika opetteleminen. Huomenna  on labra ja sen jälkeen perinteitä noudattaen aamupala. Pulliokiskalle ajateltiin mennä. Syöpäsairaalan  lääkäri soittaa iltapäivällä. Kaipa sielläkin on huoli hurjista lukemistani. Syytä ei ilmeisesti tarvitse arvuutella, vaan se löytyy kortisoni-lääkityksestä. Aikaisemmin sokerini ovat olleet aika hyvin tasapainossa pillerilääkityksellä ja senpä takia en osannut edes ennakoida tilannetta. Eikä syöpäsairaala suuremmin huomannut sokereitanikaan mitata tai mittauttaa labrakäynneillä.

Mutta kevättä tekee, vaikka aamulla auton ikkunat näyttivätkin olevan vähän jäässä. Luultavasti nämä lumikellot ovat meidän pihan lähes ainoat kevätkukat, ellei sitten muutama krookus nousisi nurmikolta. Fasaaanit ja jänikset toaitavat pitää huolen parista tulpaanista.  Onhan tietysti mahdollista, että sinivuokko, valkovuokko ja keltavuokkokin kukkisi. Katutyyö tosin saattoi hävittää tontin laidalla olleen keltavuokon, mutta elämme toivossa että juurta olisi vielä jäljellä.


Tänään tuli syöpäyhdistyksen lehti ja siinä taisi olla maininta, että sytostaattihoitojen jälkeen kukkien mullanvaihto, kasvimaan kääntely ja muut pihatyöt ovat ankarasti kiellettyjä puuhia. Olin jo tilaamassa - ja tilaankin - kesäkukkia ja jonkusen perennan sekä ainakin tomaatintaimia. Jospa saisisn Tyttären tai Kesärengin avuksi?

Siinähän päivä sitten menikin. Aamulla olo oli aika huono ja nukuinkin pitkät aamupäiväunet tuolissa.  Omia tuntemuksiani en oikein osaa vielä tunnistaa. Tein varmasti virheenkin, kun lääkitsin itseäni mustikkasopalla, kun insuliinikynän neulat olivat loppu. En muutakaan keksinyt. Hoitaja sitten neuvoi, että vesi paras lääke on. Nyt tuntuu turvalliselta, kun saan mitattua ja piikitettyä itseäni tarpeen mukaan. Onneksi mulla ei ole piikkikammoa ja johon siihen lajiin on tässä ehtinyt tottuakin.  Nyt mittaamista ja pistelyä on todella monta kertaa päivässä.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kevättä tekee

Tämä komea fasaanikukkokin huomasi, että nyt on kevät. Se mennä viipotti pitkin pihaa ja tietysti huuteli emäntää itselleen. Päivä olikin ihanan aurinkoinen ja lähes lämmin. Kävin kompostilla ja onneksi ohoksasin ottaa kameran mukaan. Lumikellot kukkivat jo kauniisti. tammenlehtien lomassa.


Päivä meni melkein ssokeriasioissa, mittaillessa arvoja ja miettiessä asioita. Onneksi sain ajan diabeteshoitajalle jo maanantaiksi. Huomenna on diabetes-apuvälineiden jakelu eli saan topivottavasti mittaliuskoja ja insuliinitarvikkeita ynnä muuta tarpeellista. Ehkä tämä tästä lähtee. Nyt tosin suurin huoleni on näkö, josta tietenkin keskustellaan maanantaina. Onneksi pystynb lukemaan, mutta kirjoittaminen ilman merkittävää fonttikoon suurentamista on lähes mahdotonta. Voi-voi ja vali-vali. Kortisoni tai sokerit sen varmaan aiheuttavat. Toivon totisesti, että tämä on ohimenevä ilmiö. - Enää en viitsi edes pyytää anteeksi kirjoitusvirheitä.

Huomenna on asiointipäivä, samoin perjantaina, jolloin on labrareissu heti aamulla. Lääkäri soittaa iltapäivällä. Syöpäsairaalaankin tuli jo kutsu kesäkuulle, jolloin ilmeisesti käydään lääpi tulevaa hoito- ja tarkkailusuunnitelmaa. Tämä viheliäinen kortisoni onikävä lääke, mutta toisaalta, jos se kurittaa syöpäsoluja, niin kyllä minä jaksan tökkiä piikkejä mahaani.

Juu, meinasin minä polttaa talonkin aamulla. Kuumensin vettä aamupuuroa varten ja jotenkin toinen keittolevy oli mennyt päälle, vaikkei induktioliedessä semmoista pitäisi tapahtua. Liedellä oli peletitarjotin ja sen päällä talouspaperia ja muutama luumu. En ole tiennytkään, että luumut voivat palaa iloisella liekillä. Käry oli ikävä, mutta onneksi huomasin aika pian onnettomuuden eikä sen suurempaa vahinkoa päässyt sattumaan. Tarjottimsesta kylläkin maalit paloivat. Pitää varmaan siirtyä mikropuuroon...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Osastolla oltiin

On se vaan hyvä raijata painavaa sairaalakassia mukanaan. tohvelit, käsityö, kirja ja ehkä toinenkin, hygieniatarvikkeet, huivi ja mitähän vielä? Kännykän laturi ainakin. Näillä jo pärjätään. Niinhän minut napattiin sisölle, syynä veriarvot ja diabeteksen paheneminen. OLisihan tuo pitönyt viikolla.  Pissatti, janotti, väsytti.Helsingistä ajetettiin aluesairaalaan Hyvinkäälle saamaan opastusta, sillä arvot eivät liikahtaneet mihinkään suuntaan, vaikka insuliinia lykyttiin kauheita määrä. Diabeteshoitaja oikein laskukoneella laski ja kauhisteli. Huomenna pitää mennä terkkariin hakemaan apuvälineitä jvissiin tarkistamaan ohjeitakin. Tämähän on minulle vallan uusi tilanne. Näökökään ei ole parantunut.

Veriarvoissakin n vieklä jotain häikkää, mutta siinä tohinassa en ees arvvannut, milloinka on seuraavaat kokeet, Kotisoni levittää naamaa ja aiheyuttaa vielä tämänkin vaivan. Parasta on kuitenkin olla kotona.


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Leppeää tulevaa naistenpäivää

Tämä täti ei kukaties pääse sunnuntaina toivottamaan naistenpäivää muille kuin syöpäsairaalan kollegoille ja hoitajille. Hyvät veriaarvot ovat tyiessään ja trombosyytit laskeneet oikein kovastikin. Se tiesi sitä, että sunnuntaiaamuna reissataan taaas Helsinfiin, ensin verikokeisiin ja sitten lääkärin puheille. On minulla muutakin asiaa. Sokeriarvot ovat tähtitieteelliset, kun pitkästä aikaa hoksasin ne mitata. Syöpä on vienyt voimat ja energiat niin etteivät nuo mittaukset ole tulleet edes mieleenkään, varsinkin kun arvot ovat olleet hyvin tasaiset. No nyt ne sitten melkein ttriplaantuivat. Johan minä tätä väsymystä ja hillitöntä janoa ihmettelinkin ja tässä kai syy. Pissallakin saa rampata ihan työkseen.. Jossain vaiheessa sairaalassa arveltiin, että edessä on insuliinipiitkkys, johtuen näistä syöpähoidoista.

Vallan merkillisiä olen muutenkin kokenut. Seurustellut vainajien kanssa. Ja illansuussa, kun olin nokkaunilla, tuli mieheni herättämään minut. Mutta kummallisinta oli se, että hän väittää kivn kovaan, ettei käynyt lähelläkään, saati herättänyt. Enhän nyt sentään ole sekoamassa eikä siltäkään tunnu, että sukulaiset olisivat jo minua noutamassa, mutta silti tuntuu vähän kummalta. Voi olla, että tämä tietämättömyys rassaa..

En muista, enkä jaksa plarata taaksepäin,, olenko kiittänyt teitä kaikkia, joiden iltarukouksissa tiedän olevani. Pari päivää sitten minua liikutti erityisesti se, kun kuulin että oma marttayhdiostyskin rukoiulee puolestani. Ei tässä silloin voi hbuonoissa käsissä olla, vaikka minkälaisia hittusia näkisi.

Lääkärin piti soittaa tänään iltapäivällä. Ei soittanut. Oli kuulemma soittanut eilen aamupäivällä, joko tosin oli edellinen soittoaika, jolloin hän ei soittanut. Joku olikin soittanut kolme kertaam viimeksi klo 9.03, jolloin minä nukuin vielä sikeästi. No, kaipa kuulen sunnuntaina ja saan elkoa mmuihinkin ongelmiini, kuten näihin viiraaviin silmiin.


Kiva kun tulee kevät. Pupujussia ei ole näkynyt, vain jälkiä. Tänään tosin satoi räntää ja vettä ja varmaan kaikkea muutakin mahdollistta.


Me olime labrassa ja sen jälkeen ihanallaaamiaisella Primulan leipätehtaan vieressä olevassa Herkkupajassa.  Tarjolla oli kolmea lajia tuoretta leipää, kahta juustoa, kahta kinkkuleikkelettä, appelsiinimehua, ananasviipaleet, salaattia ja kurkkua, taisi olla tomaattiakin. ja kananmunaa. Mies otti kaakaon, minä csppucinon. SeNe tosin tulivat eri hintaan, tavallinen kahvi olisi kuulunut aamiaiseen. Mielestäni tämä on paikkakunnan ykköspaikka mitä aamiaiseen tulee. Ja aamiainen verikokeen jälkeen maistuu tosi hyvältä "ulkona".

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Virkeämpi päivä tänään, jee

Tänään en nukkunut kuin ihan pikkuiset päiväunet ja olo oli muutenkin aikaisempaa virkeämpi. Jokohan tauti talttuisi? Sen kunniaksi ajattelin ostaa graniittikivisen Kalevala-korun riipuksen nettihuutiksesta. Saman tapaisia minulla tosin on jo vaikka kuinka monta, tätä samaa kiveäkin rintaqrossina, mutta ajattelin, että sen kanssa riipus olisi kiva. Tarttee tai ei.

Tämä huononäköisyysasia kiusaa, mutta blogiystävä Sirkku taitaa olla oikeassa: ei kannata hätäillä, kun sentään näen lukeaq kirjaa ja lehteä ja kutoa kinnasta. Kirjana oli sotakirja , joka kertoi mm. niistä taisteluista Maaselän kannaksella, joissa isä aikanaan haavoittui. Osittain sotaterminologian täyttämää tiivistä tekstiä oli vaikea lukkea, mutta kahlasin kuin kahlasinkin kirjan alusta loppuun.

Tänään oli kaikin puolin hyvä kotipäivä. Mies hoiti apteekkiasiat ja kävi kaupassa. Söimme herkullista savunieriää ja valkosipuli-kermaperunoita, joita höystin maustetuilla katkaravuilla. Mausteet löytyivät tuvan pöydällä kasvaneista ruukuista: rosmariinia ja sitruunamelissaa plus pippurirouhetta. Herkullista ruokaa, vaikkei yrttiyhdistelmä paras mahdollinmen ollutkaan. Sitruunamelissa vain kasvaa niin kohisten, eettä sitä on lykättävä joka paikkaan. Hyvää oloa  höysti vielä viimeinen viinilasillinen pullon pohjalta. Valkoviinipullo avattiin joskus kai vuoden vaihteen paikkeilla. Seuraavan voi ehkä ostaa pääsiäiseksi.

En ottanut kuvia ruoasta enkä tämän viikon aamupaloistakaan. Olen syönyt aamiaiseksi avokadon, muutaman kirsikkatomaatin, öljyssä marinoituneita avalkosipulinkynsiä sekä yrttisilppua. Tänään vielä tummaa onnenleipäpalaa, tuorejuustoa ja viipaleeet porlammilaista emmentalia. Juomaksi mehua ja mustikkasoppaa sekä litran kannullisen teetä. Näillä eväillä ehtii syödä sekä paikallisen että valtakunnallisen lehden ja pärjää pitkälle iltapäivään, toisin sanoen kahvitunnille asti. Mutta kun vettä tulee samalla hörpittyä ainakin litran veran, niin paras on pysyä vessan vieressä. Kun aamulla on labramatka tiedossa, niin juomaksi saa riittää vain lasillinen vettä lääkkeiden kanssa ja ehkä korkeintaan mustikkasoppamukillinen.


Tässä sitruunamelissa on vielä pieni. Nyt laatikossa on sen ja rosmariinin lisäksi basilika ja kitukasvuinen persilja. Persiljaraukka paleltui ensin jääkaapissa, jossa se vietti joulun ja uudenvuoden ja vielä senkin jälkeen monta viikkoa. Kyllä tämä hyvä vehje on. Menin vain ostamaan sen kjalliilla, kun nyt monikin kauppa mainostaa laitetta ainakin pariakymppiä halvemmalla. Neljä yrttipottia mahtuu oikein hyvin, kun vain muistaa harventaa yrttejä ruokaan tai leivåänh päälle tarpeeksi usein.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Väsypäivä

On se vaan niin, että hoidot vievät voimat ihan tykkänään. Tänään tosin otin vain yhdet nokkaunet, mutta muutamaan kertaan ukko tönäisi minut hereille tuolissa. Zarzio- eli se valkosolukuurikin alkoin tänään. Edes sairaalakassia en saanut tyhjennettyä, muta luin sentään yhtä kirjaa. Kun en saanut eilenkään yhteyttä sairaalaan, en päättänyt tänäänkään soittaa ja kysellä, joka haimakuvat ovat tulleet. Joka trietoa lisää, se tuskaa lisää, eiköstä vaan?

Aamulla on labrat ja soittoaika sairaalaan, jolloin varmaan kuulen jotain magneettikuvistakin. Kaiken muun vaivan lisäksi näkö on jostain syystä huonontunut. Esimerkiksi telkkarin tekstityksistä ja tietokoneeen tekstistä on vaikea saada selvää. Sen takia näitä lyöntivirheitäkin tulee. Pöh. Lääkkeet sen ehkä tekevät, kun syöpäkin pitäisi olla jo selätetty, vaikka eihdän näistä koskaan tiedä, mikä mihinkin vaikuttaa. Kun arvelin miehelle, että en taida uusia rillejä ennen kuin tiedän, milloin heitän veivini, niin hän oli kovasti toista mieltä. Ja niin taidan olla itsekin. Kun on se kolmas kirjakin vielä kirjoittamatta....

Mies toi eilen nämä söpöt ruusut ja ´jauhemaksapihvejä, jotta veriarvoni paranisivat. Otin välipalaksi yhden voileivdän päälle ja sepä maistui hyvältä pitkästä aikaa.


Ainut askare, jonka tein, oli lintujen auringonkukka-hiutale-kookospähkinä-kakun virittäminen männynoksaan. Minähän tein sen jo eilen jääkaappiin jähmenttymään. Harakka hälytti heti kaverinsa paikalle, mutten jäänyt katsomaan, joko ne nyt heti saivat kakkaran irti oksasta. Edellinen  kakku oli aherrettu irti ja viety ties minne, vaikka oli sitä paikallakin sentään nakerrettu.

Tänään olisi ollut Eetu-pojan konfirmaatio, mutta ei minusta sinne ollut lähtijäksi. Yksi iso ilonaihe oli, kun mies toi harkoistaan tuliasiena purkillisen hunajaa, ihan varta vasten minulle lähetetyn.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Johan otti ohraleipä

Bikken pilttuun Bikke haaastoi minut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Olenkin onnistunut jo pitkään kiertämään kaikki tämän tapaiset utelut, mutta heh, tähänhän on pakka vastata!En aiokaan satuilla pitkään, mutta jospa sentään jotain;


KYSYMYKSET::

QUIS? (kuka)
QUID? (mitä)
UBI? (missä)
QUIBUS AUXILIIS? (minkä ja kenen avulla)
CUR? (miksi)
QUOMODO? (miten) 
QUANDO? (milloin)


QUIS - kuka

Minä Villiviini olen oikeasti Auli, joka jo melkein rohjeasti tituleeraan  itseäni kahden kirjan jälkeen kirjailijaksi, Oikeasti olen tehnyt työurani markkinointiviestinnän kimpussa. Koulutukseltani olen alun perin köksämaikka, mutta sitä työtä en voi tehnyt päivääkään. Tai siis no, en opetustyötä koulussa, kouluttanut kyllä paljonkin. 



QUID? - mitä

Mitäkö olen? Laurin vaimo, yhden tyttären ja yhden tyttärenpojan äiti, kahden poikapuolen ja miniän sekä yhden tytärpuolen äitipuoli ja yhden pojantyttären mummipuoli sekä yhden poikapuolen tytärpuolen mummipuoli. 

UBI? - missä 

Tiiviisti kotona, täällä Järvenpään kulmilla, ikivanhassa puisessa maalaistalon päärakennuksessa. Joskus syöpäsairaalassa, labrassa tai lääkärireissussa. Raportoin täällä ja facebookissa kuulumisisiani.

QUIBUS AUXILIIS? - minkä ja kenen avulla

Viime mainituissa paikoissa rakkaan mieheni avustuksella, muuten Taivaan isän tukevassa hoidossa. ja ehdottomasti hyvien ystävien tukemana  myös.

CUR? - miksi

Miksi mikään on miksi? Onneksi syöpäni ei ole itse aiheutettua eikä kukaan osaa sanoa, mistä se yhtäkkiä tulla pöllähti minuun. Olen lajissani suvun ensimmäinen. Tähän asti elämä oli mallillaan, mutta kukapa sitä tietää, mitä milloinkin ihmiselle tapahtuu. Mulle nyt tuli tämä imusolmukesyöpä ihan puskista. 

QUOMODO? - miten 

Miten aion selvitä. Niin luen tämän kysymyksen. Lujalla tahdonvoimalla, uskolla parantumiseen, luottavaisella mielellä, ilolla, ystävien tuella, varjeluksella. Mitä sitä ihminen enempää voi pyytääkään.  Ja kun tukkakin on ruvennut jo kasvamaan takaisin.


QUANDO? - milloin

Taivas tietää, milloin lähtö tulee. Sitä ennen on mahdollista kokea  vielä toinenkin sairaus, jota parhaillaan tutkitaan. 


Nämä olivat niin kovat kysymykset, Bikke, että en taida osata pistää paremmaksi. Kiitos kysymyksistä! Jos joku haluaa vastata vielä näihin uudistaan, niin olepa hyvä. Nämä vastaukset nyt pyöriväåt tiiviisti sairauden ympärillä, kuten muukin elämä ja sille en mahda mitään. Mutta kai tämä tästä vielä iloksi muuttuu, kun tuo tukkakin rupesi uudestaan kasvamaan.