torstai 30. huhtikuuta 2015

Huoltoa ja hoivaa

Ihan ensimmäiseksi: odottelen Sessen ja Aili-mummon osoitteita voidakseni lähettää kirjapalkintonne matkaan. Beaten yhteystiedot jo sainkin.

Skilla on päättänyt levittäytyä talon taakse, kauas kaikista kukkapenkeistä ja penkin vierustoista. Kuten kuvasta näkyy, kasvupaikka on kuivaa "mäntykangasta" aivan tontin laidalla. Muutenkin piha rupeaa pian elämään ja kukoistamaan. Komein keltavuokkomätäs tosin jäi katutyön alle, mutta ilokseni huomasin vanhan kukkapenkin laidassa lehtiä ja kaipa perässä nousevat kukatkin.


Viime päivät ovat minun osaltani kuluneet sujuvasti puutarhurina, kotihoitajana ja pyykkärinä.

Miehen leikkauksesta on tasan kaksi viikkoa ja poloinen on nyt kitunut toista viikkoa kotona kestokatetrinsa kanssa ja se pakana, katetri siis, vuotaa. Kun tähän yhdistää ilkeän yskän pitkine kohtauksineen, sopii vain kuvitella, miten huollan vuorotellen ukkoa ja ukon pöksyjä. Onneksi tulin syksyllä ostaneeksi taloon kahdeksan paria miesten alushousuja, ettei vallan tarvitse turvautua vaimon alkkareihin ;-).

Illan viimeisenä puuhana peittelin miehen alakerran sohvaan. Vaikka yläkertaan saatiin juuri parhaaseen aikaan tosi tukevat uudet kaiteet, tuntuu rappusten kiipeäminen miehestä tässä tilanteessa turhan riskialttiilta ja sen kyllä hyvin ymmärrän. Kyse ei ole pelkästään pissin lirahtamisesta, vaan ennen kaikkea matalista verenpaine- ja hemoglobiiniarvoista. Hän arvelee selviytyvänsä ensi viikkoon, jolloin on varattu aika sairaalaan. Pitäisi ehkä ruveta selvittämään mahdollisuuksia porrashissiin.

Kokemusta olemme kumpikin saaneet alakerran sohvassa nukkumisesta. Se on mainio päiväunipaikka, kuin pesä. Silloin kun itse nukuin istuviltani nojatuolissa kamalan mahataudin takia, piti mies vahtia samaisesta sohvasta käsin. Kapeahan se on, mutta kuulemma hän nukkui viime yön yllättävän hyvin.

Puutarhahommiakin on tehty, minä siis. Aloitin kasvihuoneen raivaamisen ja taas tuli mieleen, että olisi ehkä ollut fiksua siivota kasvilaatikot jo syksyllä. Tosin silloin kuntoni oli niin huono, etten siihen hommaan olisi pystynyt eikä muutenkaan tulleet mieleenikään mitkään pihatyöt. Mutta niinhän se on, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Mies toi apteekista hengitysuojaimia, joten sikälikään ei ole syitä olla tekemättä pihatöitä, vaikken paljon kerralla jaksakaan, mies käytännössä ei ollenkaan. Toivottavasti hän kuitenkin toipuu sen verran, että jaksaa ajella nurmikot kertaalleen, siis lehdet silpuksi.

Ostimme eilen komeat maitokärryt. Niillä on pian kiva kuskata multasäkkejä ja kasveja pitkin pihaa. Talon kottikärryt ovat vähän kiikkerät ja olen haaveillut näistä jo jonkin aikaa, kun tiedän että nuo rahtaukset ovat kuitenkin pääasiassa minun töitäni.

Ensimmäinen taimierä tuli eilen ja tein tänään aika urakan niitä kouluttaessa. Sen virheen kyllä tein, etten eilen kastellut pikkiriikkisiä taimia ja niinpä muutamat olivat jo tänään aika surkeassa kunnossa. Suurin osa taimista on kuitenkin terhakkaan näköisiä ja valmiita juurtumaan kaikenlaisiin purnukoihin. Tässä satsissa tuli lähinnä kesäkukkien taimia. Tulisipa vielä oikea, lämmin kevät, jotta ne saisi siirrettyä kasvupaikoilleen ilman hallanvaaraa. Edes kasvihuoneelle en vielä uskalla näitä pienokaisia muuttaa. Ties vaikka saisimme luntakin. Moni on tänään jo kertonut tulevasta valkoisesta vapustaan.

Meillä ei ole mitään suurempia vappusuunnitelmia, ei edes simaa varattuna eikä muutakaan. Jos sää lämpenee, vietämme kylläkin tovin omalla terassilla. Joululta jäi mustikkaglögiä ja aiomme nauttia sitä mukilliset yhdessä nokkos-kinkkupannukakun palojen kanssa. Keräsin eilen aitan seinustalta kevään ensimmäiset nokkoset ja kylläpä tuli hyvät pannarit.

Niin että hauskaa vapun aattoa!


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Vihdoinkin arvottu on!

Tässä on ollut niin kaikenlaista - muka - että arvonta melkein unohtui. Kiitos osallistujat ja kiitos uudet lukijat!

Lapaspaketti lähtee Beatelle, jonka blogi on Varjoista valoon. Paketin sisältö löytyy kuvasta. Kirja-palkinnon (Kohtaamme Mattilassa) voitti Aili-mummo. Kun teitä osallistujia ja kommentoijia oli ilahduttavan paljon, niin lähetän vielä toisenkin lohdutuspalkinnon (toisen kirjani Talo kylän laidalla). Sen saa ahkera kommentoija ja uskollinen  blogiystäväni Sesse ja tätä palkintoa en sitten ollenkaan arponut.

Lähettäkääpä osoitteenne sähköpostiini (auli.eho at kolumbus.fi), niin saan paketit matkaan.


Nyt kömmin nukkumaan ja lähettelen teille sähköpostia huomenna, ellette satu huomaamaan tätä. Onnea voittajille!

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Pikapäivitystä

Kun lupasin kertoa eilisestä, niin tulin muutaman sanan siitä naputtelemaan. - Arvontakin päättyy tänään, mutta arvon vasta iltapuolella taikka sunnuntaina. Vielä ehtii osallistumaan.

Tämä on lähes piilokuva. Fasaanirouva se siinä silmät kiinni kuopsuttelee maasta matosia. Tämä ei liity mihinkään, vaan on pelkkä kuvituskuva. Tai no, yksi kevään merkeistä. Vaikkei tämän höyhenpeite ole samaa tasoa kuin ukkofasaanilla, niin kaunis tämäkin lintu on.


Olisi ollut lankomiehen kirjankin julkistamistilaisuus. Olin jo ilmoittautunut, mutta sitten kun tuuli vallan kamalasti, en arvannut lähteä Potku-Petellä potkuttelemaan, vaikkei matkaakaan ole kilometriä enempää miehen lapsuudenkotiin. - Flunssaa ja keuhkokuumetta ei varta vasten kannata ruveta itselleen tilaamaan. Mies oli kotona, mutta melko kalpeana ja uupuneena viikon sairaalakeikan jälkeen, joten ei hänestäkään olisi ollut julkkareihin. Hädin tuskin saimme kauppa-asiat hoidettua ja minulle diabeteshoitajalta sokeriliuskoja.

Sitten tuli ilta ja mies valitteli kipujen pahentuneen. Satuinpa huomaamaan, että katetripussin pissi ei ollut ihan tavallisen väristä. Punaista oli. Kaikkein punaisinta mies myöhemmin luonnehti punaviinin väriseksi, mutta sen hän visusti jätti näyttämättä minulle. Yöllä hän kuitenkin päätti soittaa sairaalaan neuvoa kysyäkseen. Ohje oli selvä: soita hätäkeskukseen ja tilaa ambulanssi ainakin tarkistamaan tilanne, kun verenpaine ja hemoglobiinit olivat sairaalassakin hirmuisen matalalla. Ihan pillit vinkuen ei miestä viety, mutta vietiin kuitenkin. Onneksi hänet lähetettiin jo aamupäivällä kotiin eikä mistään suuremmasta hädästä onneksi ollut kysymys. Tämä päivä on mennyt muuten hyvin, mutta kovin, kovin väsynyt mies meillä on nyt kotona. En tiedä, kumpi meistä on tällä hetkellä vakavammin sairas. Tai minuthan lääkäri arvioi ns. terveeksi, eli on hyvä edes se, että sairastellaan vuorotellen.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Päivä alkoi hyvin. Miekkonen pääsi toissapäivänä kotiin, hyvin väsyneenä ja katetripussi reiteen teipattuna. Se päivä otettiin  levon kannalta. Eilen hän kehui jaksavansa kauppaan, jos eukko tekee ostokset. Ja teinkin. Ostin  kolme kassillista tavaraa ja hyvä niin. Kävimme myös Savuhovin myymälässä, josta mukaan lähti grillimakkaraa, maksapateeta ja miehen herkkua savukasleria.

Tälle päivälle ei ajateltu kauppareissua, mutta viime viikon tiistaista lähtien pihassa puuhaillut luottotimpurimme siirtyi ulkotöistä sisähommiin, Hän kiinnitti kaikki ne apukahvat ja kaiteet, joista on ollut puhetta sairastumisestani lähtien. Osa materiaalista oli kotona odottamassa, osan hän kävi hankkimassa, Hän myös lakkasi kaiteet, joten en vielä ole päässyt testaamaan niiden toimivuutta. Ulkonäkö kylläkin kelpaa. Kahvoja tuli vessaan kaksi kappaletta ja yksi ulko-oven viereen. Nyt ne ovat hyvään tarpeeseen. Eikä siinä kaikki. Nyt vessaneteisen hantaaki on kunnolla kiinni eikä tarvitse pelätä kahvan jäävän käteen tai eukon lukon taakse.

Tämän vanhan ryijyn edestä kulkee nyt yksi kaidepuu, mutta sille ei mahda mitään. Turvallisuus ennen kaikkea, vaikka esteettisyydestä joutuu joskus tinkimään.



Lopuksi pihasta lähti kaksi pensasta: forsythia eli onnenpensas ja se mustaherukka, joka ei koskaan tee marjoja. Forsythia sai vielä armon, vaikka se leikattiin melkein alas asti, niin se sai luvan jatkaa kasvuaan. Mustaviinimarja sen sijaan on tiensä päässä. Kaveri korjasi ihan vaan ohimennen myös kasvihuoneen päätyseinän, jonka alareuna oli lopsahtanut paikaltaan. Sivumennen sanottuna irronnut tosi onnettomien kiinnikkeiden takaa. Tämmöinen luotettava jaa mukava kaveri on todellinen aarre.

Emme sentään ihan koko päivää istuneet pirtissä. Diabetesvälineiden jakelu oli tänään ja kun ensi torstaina sitä ei kai ole, niin sinne! Hyvä niin. Seuraavaksi hain postista kaksi pakettia . Toinen oli kirjapainon lähettämä laatikollinen kirjojani, kun kotivarasto alkoi olla ehtymään päin. Nyt näitä kumpaakin teosta voi taas huoleti tilata minulta (etunimi.sukunimi@kolumbus.fi). Toisessa paketissa oli miehelle pehmeät collegehousut ja yhteiseen käyttöön vesitermari ja neljä tosi rumaa vihreää mukia. Ne pääsevät tai paremminkin joutuvat terassimukeiksi.

Iltaruoaksi oli hiilisiikaa: osa lähes pahentunmutta, osa kelvollista, mutta kumpikaan ei ollut makunautinto kuten edellisellä kerralla. Sen kanssa oli kaupan omaa perunasalaattia, johon lisäsin pikkupurkillisen kapriksia, kurkkupurkin loput ja viitisen kevätsipulin naattia. Salaatista tuli mainion maukasta, mitä samaa ei voinut sanoa kalasta.

Kummalekaan ei ruoka oikein maittanut. Mies valitteli alapään vaivoja ja niinhän siinä kävi kuten jo ounastelimmekin. Tästä myöhemmin lisää. Unikaan ei ehkä oikein maita tänä yönä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Vielä ehdit arvontaan

Muutama postaus alaspäin ja pääset arvontapostaukseen. Tervetuloa myös uusiksi lukijoiksi!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Valkovuokot kukkivat

Valkovuokot aloittelevat kukintaansa ja komea pöheikkö löytyikin tontin rajalta. Kaikkien naamat ovat kohti aurinkoa eli päivä oli ihanan aurinkoinen. Lämpöäkin oli 11 astetta päivällä, kun nautiskelin iltapäiväökahvista terassilla. Terassin katonrajassa on on mustarastaan pesä. Pesää ei näy eikä lapsosten ääntä kuulu, mutta jo monena päivänä olen nähnyt emon sinne lentävän, siis tänne, piippuköynnöksen suojiin:



Lehtikuusi aloittelee kukintaansa. Otin kuvan kaukaa ja vielä ikkunan takaa, mutta täytyypä käväistä ottamassa vielä lähikuva emi- ja hedekukista samalla kun tarkistan uuden aidan, jonka timpurit tänään rakensivat. Tähän tulee köynnöshortensiaa, villiviiniä - kuinkas muuten - ja alppikärhöä. Timpuri kaivoi jo kuopat valmiiksi eli nyt vain odottelen multaa ja taimia. Huomenna he mahdollisesti tulevat vielä tekemään telinettä ison vesisäiliön alle, kun vanhat jalat eli koivupöllit pääsivät lahoamaan. Säiliöön mahtuu 800 litraa vettä, joten siitä riittää pitkäksi aikaa kasvilavoille kostuketta.


Päivä on kulunut hissukseen. Hankala silmälasitilanne vaikeuttaa kaiken tekemistä, mutta onneksi mitään tähdellistä ei nyt olekaan menossa. Neulon huivia ja luen välillä muutaman sivun kerrallaan kirjaa tai lehteä. Tai olisihan sitä kaikenlaista, vaikkapa siivoamista tai nukkekodin näpräämistä, mutta ainakin viime mainittuun pitäisi olla parempi näkö ja mielellään liimaakin kotosalla.

Mies on edelleen sairaalassa ja saanut jo kolmatta pussillista verta. Hemoglobiini oli eilen 76 ja verenpaineet niin alhaalla, että hoitaja oli jo kutsumassa elvyttäjiä paikalle. Onneksi hän kuitenkin mittasi paineet toisestakin käsivarresta eikä elvytysryhmää tarvittu. Kuumettakin oli aamulla yli 38 astetta ja niin alkoi myös antibioottikuuri. Onneksi urologi oli tänään taas paikalla ja oli todennut, että pissassa ei ole verta.

Mainittu neste ei kuitenkaan kulje, joten jos mies kotiutuu huomenna, on kaverina katetri. Sen kanssa sitten seurustellaan kaksi seuraavaa viikkoa, jonka jälkeen on edessä uusi sairaalamatka. On tämä yhtä reissaamista, mutta onneksi oli taaskin enkelilauma tehtäviensä tasalla. Kyllä minua vähän eilen pelotti, miten tässä käy. Hyvä että vaalivalvojaiset veivät ajatukset ja avasinpa valkoviinipullonkin vaalien kunniaksi. Ja mieskin raportoi asioistaan sopivasti vasta jälkikäteen, vaikka ei silti, tuskinpa noiden vaivojen kanssa ensimmäiseksi tulee mieleen vaimoa informoida enkä minäkään jatkuvasti ole soittelemassa.

Jaahas, taas unohdin mitata aikanai sokerit ruoan päälle. Pitääpä mennä alakertaan ja jättää illan tärkein homma eli laskujen maksaminen myöhempään ajankohtaan. Heippa!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Ei mennyt niin kuin...

Tämä ei ole ollut paras mahdollinen päivä. Mies makaa edelleen sairaalassa ja itse asiassa sanan mukaisesti reporankana, sillä nyt illalla kello 22 hänet leikattiin uudelleen. Myöhäinen ajankohta sopi leikkaavalle lääkärille, joka on alan spesialisti eli urologi. Katetri oli tukkiutunut jo viime yönä jostain isosta verihyytymästä ja sitä ei leikkaamatta saatu kuulemma avattua. Ei kuulosta hyvältä eikä ainakaan tunnu hyvältä. Mies sanoikin puhelimessa, ettei oikein jaksa kivulta edes puhua. Aamupäivällä sitten olemme viisaampia, mutta otin varoiksi kännykän yläkertaan. Ja ilmoitin lapsille.

Itse olin tyytymätön silmälääkäriin. Äijää ei selvästikään kiinnostanut silmävaivani eikä silmieni historia. Iriitti eli värikalvon tulehdus, joka kiusasi minua toissa kesänä, oli ainoa josta hän ylipäätään tiesi mitään. Paikallinen samaan ketjuun kuuluva väitti, että siellä on kaikki tiedot tallessa - ei tarvitse ottaa kopioita, joita olin pyytämässä. Näössäni ei ole kuulemma varsinaista vikaa paitsi että hän kirjoitti reseptin erillisiin lukulaseihin. Muutosta oli totta tosiaan tapahtunut. Ettei sentään ihan hukkareissu. Lisäksi kävin Fazerin pullakaupassa päiväkahvilla ja ostin kassillisen leipää ja pullaa, vaikken silloin vielä tiennytkään miehen pitkittyvästä sairaalamatkasta.


En muista, onko orkidea ollut täällä aikaisemmin. Nätisti se kuitenkin kukkii.


torstai 16. huhtikuuta 2015

Arvonta jatkuu, osa 2

En lisää uusia palkintoja, vaan iloitsen siitä että aika moni on jo osallistunut arvontaan. Vielä mahtuu mukaan! Kommentit edelliseen postaukseen ja sp-osoite, jos olet anonyymi. Palkintolapasetkin ovat enää prässäystä vaille valmiit.

Lumikellot kukkivat pihassa isona mättäänä. Näitä ehkä voisi jo vähän jakaakin. On tämä kevät ihanaa aikaa. Tosin huomiselle ennustettiin kylmää ja pahimmassa tapauksessa tulee luntakin. Näiden lumikellojen ja krookusten sekä muutaman sinivuokon lisäksi maasta on nousemassa ainakin tulppaani, se ainokainen, narsisseja ja jotain muuta, josta ei vielä saa selvää. Valko- ja keltavuokkoja odottelen ja sitten myöhemmin tietysti kieloja. Pihassa on myös jäniksenpoikanen, joten mahdollisesti ainakin tulppaani menee parempiin suihin, kuten on joka vuosi tapahtunut.


Myös kliivia kukkii ihan valtavasti.


Aloitin varovaiset puutarhatyöt tänään eli leikkasin marjapensaiden kuolleita oksia. Minuahan on ankarasti kielletty kajoamasta edes kukkamultaan, saati että saisin penkoa kasvimaata, mutta ihan vähän oli pakko päästä ulos pihahommiin. Tytär kyllä lupasi tulla auttamaan ja varmaan apteekista saa naamasuojuksia, että ainakaan suurimmat pöpöt eivät pääsisi sisuksiini.

Mies lähti jo aamupäivällä sairaalareissulleen ja soitti hyvin voipuneen oloisena illansuussa. Puudutus oli lakannut ja kipua oli. Ei tullut mieleenkään vielä kysyä, milloin hän pääsee kotioloiohin toipumaan, vaikka ikäväkin on. Päivä, pari siellä kai ainakin menee. Jos ei pissa rupea kulkemaan, on katetri kaksi viikkoa, jonka jälkeen uusi sairaalakeikka. Jos se tulee, niin kevään muu ohjelma menee uuteen järjestykseen.

Itselläni on silmätohtori perjantaina, mutta meillä on varmaan silloin kasvitukien laittaja paikalla (tämä luetaan: aidantekijä), joten voi kysyttäessä sairaalassakin sanoa, että potilas ei joudu olemaan yksin. Ja tulenhan minäkin jo iltapäivällä kotiin, ellei sitten ilmene jotain kiireellistä toimenpidettä vaativaa. Silmissä voi olla ihan mitä hyvänsä tälläkin kertaa. En edes muista, mitä kaikkia vikoja niissä on todettu. Kumpaakin silmää on paikattu laseroimalla erilaisia reikiä. Toissakesän vaiva oli iriitti eli värikalvon tulehdus, joka pilasi koko kesän. Tippoja tiputtelin alkuun muistaakseni joka toinen tunti eikä silmiä saanut kastella.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Se on nyt sadan tonnin arvonta

Kuten aikaisemmin lupailin, järjestän pienen arvonnan. Se on voimassa tässä postauksessa ja tästä hetkestä sanotaan nyt vaikka maailman malariapäivään eli 25.4 asti. Arpajaisten teemana tietenkin on yli 100 000 kävijän vierailu tässä blogissa ja sekin, että olen pitänyt tätä jo  huhtikuusta 2010 lähtien. Vietämme siis juhlavuotta!

Edellisen blogini, Villiviinin kattauksen ensimmäiset postaukset merkitsin huhti-toukokuun vaihteessa 2006. Yhteensä teitä kävijöitä on ollut runsaat 200 000, tarkalleen äsken tehdyn laskelman mukaan 214 903! Nukkekoti- ja kirjailijablogin kävijämääriä en ota huomioon enkä muutamia laskurin hajoamisia. Mutta on teitä silti ollut paljon ja erityisesti uskollisia lukijoita ja kommentoijia. On se metkaa, miten ventovieraista ihmisistä on tullut vuosien mittaan tuttuja. - Myös hyvin suuri tuki sairauteni aikana on tullut blogiystävien kautta.Kauniit sanat, kannustus ja pääsy monenkin iltarukoukseen ovat kantaneet viime syksystä lähtien. Kiitos siitä kaikesta.

Sen kaiken ja myös arvonnan kunniaksi käväisen hakemassa itselleni pienen yöjäätelön, juu. Purkillinen herkullista Kolmen kaverin mustikka-kardemummajäätelöä maistuikin oikein hyvältä. Nam-nam.

Palkinto on tässä kuvassa. Valkoiset kintaat ovat Aino Sibeliuksen nimikkolapaset, joiden mallin on kehitellyt Ainola-säätiö yhdessä täkäläisen neulekahvila  Lentävän lapasen kanssa Aino-tädin itsensä kutomien kintaiden mukaan. Huom, tämä ei ole sponsoroitu juttu, vaan ihan itse olen ostanut langat ja omin käsin nämä kutonut. Ne ovat hyvät olemassa siltä varalta, että ei tulekaan lämmintä kesää, vaan tarvitaan käpälänlämmittiä sesongin ulkopuolellakin. Lanka on suomenlampaan villaa. Jos sen sijaan lämmin kesä yllättää, on paketissa yrttisakset ja vihko, johon voi tehdä puutarhamuistiinpanoja tai ruveta kirjoittamaan vaikka omaa esikoiskirjaa. Tuo vihreä pikkulintukin kuuluu pakettiin ja nimenomaan kuuluu, sillä jossain asennossa se laulaa livertää.  Toivottavasti ei kuitenkaan säikäytä postin virkailijoita henkihieveriin.

Lohdutuspalkintona on kirjani Kohtaamme Mattilassa, joka kertoo oman sukuni tarinan lisäksi Sibeliuksista vaarini sedän vuokralaisina vv1899 - 1902. Kirjaa myydään yleensä pehmeäkantisena, mutta tässä erikoistapauksessa saat sen kovakantisena ja tietysti nimmarilla varustettuna, kuinkas muuten.


Kerro, kumman palkinnon haluat ja monellako arvalla olet mukana. Perinteiseen tapaan yksi arpa tulee kommentista tähän postaukseen ja toinen jos olet blogini seuraaja tai liityt nyt lukijaksi. Ja kolmas, jos nappaat kuvan omaan blogiisi.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kevät tulee kohisten

Yksi takuuvarma kevään merkki meidän kulmilla on se, kun  tivoli saapuu kaupunkiin. Kuvassa ei ole kehumista, mutta se onkin napattu muutama päivä sitten liikkuvasta autosta. Silloin tätä vielä rakennettiin ja esimerkiksi komea maailmanpyörä oli vielä keskentekoinen. Vähän siitä saa aavistusta kuvan oikeasta laidasta. Joskus olen ehtinyt kameran kanssa paikalle, kun letka tivolin isoja rekkoja ja pienempiäkin ajoneuvoja viilettää meidän ohi kohti Rantapuistoa. Sieltä ne aloittavat joka kevät kesäkiertueensa ja taitavat lopettaakin syksyllä samassa paikassa.


Muutkin kevään merkit on taltioitu. Lumikellot kukkivat edelleen upeana mättäänä. Krookuksia löytyi suorastaan metsä, joka oli kehittynyt männynoksien alle. Jos jaksaisin siirtää oksat kokonaan syrjään, niin alta voisi paljastua lisääkin. Nämä ovat komeasti levinneet viime kevään jälkeen, jolloin kukkivia sinisiä taisi olla pari, kolme kappaletta ja valkoisia yksi tai kaksi. Kukkapenkissä ei ole ensimmäistäkään. Skillan ja pihan ainoan tulppaanin lehtiä on myös näkynyt, joten kaipa nekin rupeavat kukkimaan, ellei joku tule ja pistele sitä ennen poskeensa.


Ensimmäiset sinivuokotkin ilmoittautuivat. Niitä on kahdessa paikassa. Nämä kukkivat männyn juurella ja toinen yksilö on talon seinustalla. Valkovuokot tulevat myöhemmin, kuten keltavuokotkin, jos niitä nyt tänä vuonna ilmestyykään. Katutyö saattoi viedä parhaan keltavuokkomättään. Toinen jännittämämme kasvi on kotkansiipi-saniainen, joka kasvoi aitan takana. Se joko hävisi katutyössä tai säilyi. Jäämme odottelemaan.


Kaunisääninen mustarastas laulelee pihassa ja kuoputtelee ötököitä lehtien alta. Lehdet, etenkin tammenlehdet eivät ole pihamme kaunistus.Ne ovat levittäytyneet joka puolelle ajotietä myöten, mutta nyt ei auta muu kuin kestää niitä. Mies aikoo ajella pihan ruohonleikkurilla sitten joskus, kun selviää sairaalareissustaan. Itsekään en uskalla ottaa haravaa käteen, sillä pöly tuntuu nenässä jo postilaatikolle mennessäni ja sitä paitsi tällaiset puuhat on muutenkin minulta ankarasti kiellettyjä tällä hetkellä. Mutta jos joku kauhistelee tai paheksuu, niin sopii tulla hommiin.

Meillä oli tänään herkkupäivällinen, josta en malta olla mainitsematta. Mies toi kaupasta lampaan potkia, jotka pakkasin uunivuokaan ilman mitään mausteita tai marinadeja, ei edes suolaa. Kahden tunnin kuluttua meillä oli tosi hyvää ruokaa tarjolla. Kun potkia oli neljä kappaletta, niin ei nyt tarvitse miettiä seuraavaakaan ateriaa.

Huomiselle eli siis tälle päivälle on luvattu ihanaa kevätsäätä. Suunnitelmissa on kaivaa esille pullo joululta jäänyttä mustikkaglögiä ja asettua iltapäivällä terassille seuraamaan maailman menoa ja kevään edistymistä. Kun tänään tein pienen pihakierroksen eli kävin kameran kanssa mm. kompostorilla, olin kuulevinani joutsenten ääntelyä, mutta mitään ei talojen takaa näkynyt. Ne olivat tulossa järven suunnalta. Mikäs, kun jäätkin lähtivät muutama päivä sitten.

Mies tekee jo kauppaostoksia sitä silmällä pitäen, että hänen keskiviikkona alkava sairaalareissunsa kestää useamman päivän ja mahdollisesti toipilasaikakin venähtää sen verran, ettei heti pääse kauppaan. Mahdollisen katetrin kanssa hän ei kuulemma missään tapauksessa lähde kauppaan. En kyllä lähtisi minäkään, vaikka siihenkin peliin ehdin syksyllä tottua.

Pakastimessa on kyllä yhtä ja toista, itse asiassa tavaraa laitoja myöten, mutta tuskin minä itselleni mitään poronpaisteja rupean paistelemaan. Perjantaina on sitten oma lääkäriretkeni, jolloin mies mahdollisesti pääsee jo kotiin ja on tietysti hyvä olla evästä valmiina.

Kumpikin vähän jännitämme tulevia toimenpiteitä. Tein jo varmuuden vuoksi muistiinpanojakin silmistä, jotka tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä. Tällä hetkellä naputtelen konetta kokonaan ilman rillejä ja näen oikein hyvin. Silmälasien kanssa lähinäkö on yhtä surkea kuin aikaisemminkin eli suurennuslasin kanssa mennään varmaan Helsinkiin.

Aurinkoista viikonloppua!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kehuin liian aikaisin

Ei taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Silmälääkäri siirtyi melkein viikolla opastuksella, että jos silmät menevät huonoimmiksi, niin pitää mennä lääkäriin. Mistä minä sen silmälääkäriajan nyt sitten tampaisisin, kun kerta silmälääkärille olen menossa? Tietysti pahimmassa tapauksessa silmäklinikan päivystykeen, mutta toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Ja sitä paitsi, mistä tiedän, miköä on vähän vakava, mikä tosi vakava ja mikä näköä pahoin rassaava oire?

Tässä voi käydä niin, että olemme samana päivänä ns. matkoilla. Mies toipumassa operaatiostaan ja ehkä parhaassa tapauksessa reissaamassa kotiin ja minä tulossa tai menossa Helsingin suuntaan. Käsittääkseni miehellä pitää olla vahti kotona, mutta mietitään sitä asiaa sitten, jos oma reissuni jostain syystä venyy ja pitkittyy. Eikähän sekään ole tiedossa, kauanko miekkonen sairaalassa viipyy. Päivän, pari ilmeisesti.

Tässä on kuva meidän pääsiäispöydästämme sen muistoksi, että pistelin hetki sitten hyvällä ruokahalulla poskeeni viimeiset puolitoista lampaan paahtopaistia ja annoksen valkosipulikermaperunoita. Mies olisi syönyt lihan melkein raakana, minulle se oli juuri sopivaa ja tosi hyvää vielä tänäänkin.


Mioes tuli harjoituksistaan, joten paras mennä katsomaan, onko hänellä ruokatoiveita. Palataan asiaan.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Raskas päivä

Mitään tosi dramaattista ei tänään tapahtunut, mutta kaikkiaan vain oli raskas päivä meille kummallekin. Velimies soitti jo aamupäivällä ja kertoi, että isä oli illalla joutunut sairaalaan, tiputukseen mahataudin takia. Nyt voi sanoa jo ääneen, että onneksi emme ehtineet pääsiäispyhinä hankkimaan tartuntaa, ellei sitä sitten jo pitkäperjantaina saatu tai viety. Norovirus ei ,millään voi enää olla voimissaan eikä meillä sen jälkeen ole ollut itsellämme mahatautia. Eikä pidä tullakaan, sillä miehen leikkaustahan jo kertaalleen on siirretty sen takia.  Viime viikkojen aikana isä on selvästi haurastunut ja entistä väsyneemmän näköinen, joten paha mahatauti ja ripuli eivät ainakaan kohenna oloa, kun meillä nuoremmillakin se todella otti hengen päälle.

Hyvä uutinen oli se, että sain nopeutettua silmäsairaaln aikaa jo ensi maanantaiksi, kun lähetteen mukaan toimenpiteisiin oli tarkoitus ryhtyä vasta kuukauden sisällä. Maksusitoumuskin oli lähtenyt yksityispuolelle, joten niiltä osin asiat ovat hyvässä mallissa. Huonompi uutinern sen sijaan oli se, kun huomasin iltapäivällä toisen silmän punoittavan oikein kovasti ja toisen olevan muuten vain vähän arka. Näkö ei ainakaan ole parantunut eli aamulla on otettava uusi puhelu ja kysyttävä toimintaohjeita.

Joutsenia on näkynyt lähimaisemissa, mutta valitettavasti myöhästyimme päivällä emmekä saaneet niitä kuvattua. Eiliset vieraamme olivat ohiajaessaan ne nähneet. Kevät kuitenkin tulee, mustarastas livertelee piahssa ja jäät vissiin ovat lähteneet ainakin järven toisesta päästä.  Aurinkokin paistoi tänään ihanasti.



Kun muutama postaus sitten kerroin pahoittaneeni mieleni erään anonyymin moitteista, niin tarinahan sai jatkoa. Anonyymin mielestä, näin itse uskallan arvella, kyse on vain höpöstä mummusta, joka itse hukkaa tavaroitaan. Ei se ihan niin ole mennyt. Kaksi "kadonnutta lammasta" on löytynyt niin uskomattomista paikoista, että ne eivät ole ihan vahingossa tai itsekseen niihin joutuneet.Mies meillä ei liikuttele astioita ja itse tiedän, kiitos näkömuistinkin, aika tarkkaan missä mikäkin esine sijaitsee kiintiestön alueella.

Kerroin jo, miten löysin ovaalin Arabia-vadin yhden yläkaapin ylimmältä hyllyltä kahden kulhon päältä, korkeimmasta mahdollisesta paikasta johon silmä ihan sattumalta osui. Pääsiiäisen aikaan  sitten tarvitsin yhtä toista esinettä, kippoa, jonka paikka on matalamman kaapin hyllyllä. Sen tai ise asiassa parinkin tämän Tilda-sarjan pienen kulhon päällä oli muovikulho ja pinon päällä ylimpänä vielä okunern keitiötyöväline, ainakin teräsvisspilä ja joku muu kapine, kaikki siis ihan omilla paikoillaan. Mutta mitä löysinkään pinon keskeltä, muovi- ja posliinikulhojen välistä? Sen desilitran teräsmitan, jota kovasti jo ehdin kaipailla. Se mahtui oikein hyvin kulhojen väliin näkymättömiin.

Jostain syystä nuo Tilda-kipposet eivät ole pitkään aikaan olleet käytössä. Ehkä tästä sairaudestakin johtuen ruoanlaitto on vähentynyt ja yksinkertaitunut ja toisaalta tilalle on tullut joitakin uusia, korvallisia astioita, joita on hivenen turvallisempi käyttää  kuin sileälaitaisia ja korvattomia tildoja. Ellen nyt olisi tarvinnut juuri tätä kulhoa, olisi mitta jäänyt ties miten pitkäksi ajaksi kadoksiin. Onneksi löytyi. -  Kahvinsuodatin on edelleen kateissa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Sukukokoustettiin

Olipa mukava iltapäivä. Perikunta (3/4) perheineen oli perinteisellä pääsiäisaterialla. Alkuun pöydässä oli salaattia höysteineen ja kotijuustoa. Pääruoka oli aprikoosilla ja luumulla maustettua lammaspataa, jonka ohjeen poimin jostain lehdestä, taisi olla maa- ja kotitalousnaiseten Koti-lehden resepti. Vähän turhan makeaa siitä tuli, mutta ruoka maittoi siitä huolimatta. Oma vika, kun panin liikaa noita makeita etelän hedelmiä. Lisäksi oli valkospuli-kermaperunoita. Jälkiruoka oli suklaavanukas ja kahvin kanssa tarjottiin vielä täytekakkua. Se oli suoraan kaupan tiskistä, mutta muut olivat itse tehtyjä.  Heh, varmuuden bvuoksi jätin sokerit mittaamatta, vaikkei sitä tietysti pitäisi tehdä. Laboratoriohoitaja-miniä oli onneksi paikalla ja kaikessa tapauksessa, olo tuntuu hyvältä. Mitataan taas sitten, kun on mittaamisen aika, esimerkiksi illalla, kun olen ensin annostellut ensin viikon lääkedosettini valmiiksi.

Otin juhlapöydästä muutaman kuvankin, mutten ole vielä joutanut siirtämään niitä kamerasta. Jokunen muukin juttu jäi tekemättä, kuten sanelukoneen käyttöasennus. Lapsenlapsen piti tehdä se, mutta poikaraukka oli ehkä tulossa kipeäksi ja joutui lähtemään kesken kaiken kotiinsa. Ehkä minä opin sitä vehjettä ominkin nokkineni käyttämään, jos oikein tässä terästäydyn ;-). Jos ja kun toivun tarpeeksi ja lähden tekemään yhtä haastattelua, niin silloin minä sitä sanelinta tarvitsen.

Pitkänperjantain herkkumme - kuva tosin on vanha, mutta ruoka sama: pinaatilla maustettu munakasrulla, jonka sisällä oli kylmäsavulohta, katkakarpuja ja tuorejuustoa. Olipa namia. Tästä on  tullut näemmä perinneruokaa meille.


Huomenna tulevat uudet ruokavieraat ja syömme osittain samaa, osittain erilaista ruokaa.  Oma sukuni on ollut tänään vaariln pääsiäiskahvilla,. Mehän piipahdimme siellä jo toissapäivänä. Isäni lähtee taas tiistaina Kaunialaan pariksi viikoksi.

Ensimmäinen kevätkärpänenkin on herännyt talviunestaan ja pörrää nyt ikkunassa. MInä lähden tyhjentämään tiskikonetta ja lastaamaan uutta satsia. Huomisen lampaan paahtopaistit ovat piimämarinadissa ja muuten kaikki onkin jo suunnilleen valmista. Perunoitakin kypsensin varmuuden vuoksi niin suuren annoksen, että toinen vuallinen jäi huomiseksi. Sitä kun ei ihan varmasti etukäteen tiennyt, onko pöydässä 9 vai 11 ruokamiestä. Oli 9, mutta mukavaa, kun molemmat lapsenlapsetkin, teinit, olivat paikalla.

Jos nyt lähtisi sitä dosettia täyttämään ---

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä!

Ihanaa ja siunattua pääsiäisen aikaa, kenellä lentelevät enkelit, kenelä pienet  iloiet noita-akat, ihan kuinka vaan. Kirjoitusvirheongelmat jatkuvat edelleen eikä silmäsairaalaan ole tullut kutsua. Yrittäkää nyt vaan kestää, kun ihan joka riviä en jaksa tarkistaa suurennuslasin kanssa.



Posti tietysti on toimitellut pääsiäiskortteja ja muuta kirjeet tulevat ensi viikolla. Voi tietysti olla niinkin, ettei jonohoitaja ehtinyt kiirehtiä asiaa, mutta siihen pitää palata heti pyhien jälkeen. Joku aika sitten maksoin laskuja ja se oli jossain määrin hankalaa: tiirastin toinen silmä kiinni suurennuslasin läpi pieniä viitenumeroita ja toisella kädellä yritin naputella numeroita nettipankkiin. Osa laskuista jäi vielä maksamatta, kun tuntui, etteivät silmät enää kestä. Vähän tämä tilanne pelottaa. Normaali "kaukonäkö" pelaa hyvin, mutta lukeminen, kirjoittaminen ja tietokoneen tuudeun kstseleminen eivät onnistu. Tai ainahan sitä katsella voi, mutta kun ei näe. Suurennuslasilla kyllä, mutta miten terveellistä tuo sitten mahtaa olla, on eri asia kokonaan.Lukeminen sujuu, mutta tämän ruudun tiiraaminen on koko työlästä.

 Pieni virpoja-noita-akka ei ainakaan vielä ole  aikaisemmin blogissani esiintynyt. Söpö pikkutyttö velejnsä ja äitins' kanssa oli asialla.


Viimeksi valitin siivouksesta. Tarina ei vielä siihen päättynyt. Minulla on kahvinkeittimessä kaksi kaadinta ja kummassakin omat suodoatinsuppilonsa. Toinen on teenkeitin, toinen kahvinkeitin ja jatkuvasssa käytössä. Niiden paikka - kuten kieltämättä aika moneen muunkin kapineen - on tuvan tiskipöydällä. No nyt se toinen suppilo on teillä tietämättömillä Siivooja katsoi asiakseen laittaa sen jokohnkin kaappiin, josta emme toistaiseksi ole sittä vielä onnistuneet löyämään. Alkaa vähän jo keittää. Esimies tiedotti, että se on pantu "kuivakaappiin". Rouva itse tulee viikolla, katsotaan siten mitä tapahtuu ja mistä "kuivakaapista" suodattimeni löytyy vai löytyykö mistään. Sen jo ilmoitin, että asianomaista siivoojaa en enää halua silmiini.

Ei ole siivoojan asia päättää, missä me romujamme pidämme ja joka ikisen siivouskerran jälkeen saamme päivätolkulla etsiä tavaroita. Nyt on kateissa myös 1 pannunalunen, 1Arabian soikea uunivuoka (Kokki-sarjan edeltä, millä nimellä se kulkikaan), 1 desin teräsmitta ja kaksi muovista mikroastiaa,, vihreää, Ainakin nämä. En väitä, että pitkäkyntiuset olisivat olleet asialla, mutta, mutta jossaian ne ovat., eivät kuitenkaan omilla paikoillaan. Mittakin roikkui toisen vieressä työpöydän päälä hyllynreunalla, vuokaa oli pienemmän alla vuokalaatikossaa. Pannunalunen oli ruokapöydän kulmalla. 

Kun nyt rupesin paasm aan, niin näytänpä vielä pari kuvaa. Tämä on kuva-arvoitus. Arvaa, onko  tuo omituinen katos naapurin pihassa vai tipahtanut toisen naapurin puolella isstutusten päälle  Osviittaa voi saada  aja-aidan pätkästän kuvan vasemmassa laidassa. Tarkoitus ei ole suojata kasveja kevätpaahteelta, vaan kaiketi ohjata vedet, lumet ja neulaset aidan tälle toiselle uolelle ja siis olla kiinni katossa. 


Kuva-arvoitus numero 2. Arvaa, ovatko kuuset kumman naapurin puolella?  Rajapyykkiä en saanut mahtumaan tähän kuvaan. Sitäkin voit arvuutella, oliko vaim eikö ollut  naapurilla lupa karsia kuusenoksia. taikka muuttaa julkisivun ulkonäkö'ä moisella katoksella. . Tai ehkä lupaa kysyttiin nimimerkillä "Teinkö väärin, kun jo paalutin naapurin puolelle". 


Ei tässä muuta, mutta pyhänä tulee ainakin kolme riskiä miestä pääsiäislounaalle.