perjantai 29. huhtikuuta 2016

Villi viikko

Ehdin jo eilen luetella fb:ssä viikon ohjelmaa. Maanantain kirjamatsku lähti eteenpäin, tiistaina haimme aluesairaalasta yhden mittarin, jonka palautamme täysin palvelleena huomenna. Eilen oli jalkahoito ja miehellä harjoitukset. Tänään hänellä oli soittotunti ja illalla toiset harjoitukset. Minulla oli laiskottelua. Huomenna miehellä konsertti, johon minut värvättiin kuulijaksi. Lauantaina hänellä on toinen konsertti ja sitä ennen harkat. Hyvä jos ehtii kaupassa käydän, tosin kaiken varalta hän teki jo alkuviikolla ruokaostoksia vähän enemmän. Kahvi unohtui listalta ja tuoreet leivät vielä puuttuvat. Ja ehkä vähän vappujuomaakin on hankintalistalla. Sinänsä viininjuonti on meillä nykyisin aika harvinaista. Se jäi melkein pakosta sytostaattihoitojen aikana.

Meillä on hyvin harvoin näin tiiviistä ohjelmaa. Nuorempana sitä nauroi eläkeläisten kiireille. Enää ei yhtään naurata, kun yksikin ohjelmanumero päivässä on melkein liikaa.


Tänään on satanut koko päivän eikä auringosta ole näkynyt vilaustakaan. Yllä oleva kuva on otettu ennen viimeistä lumisadetta eli joskus viime viikolla. Mustat pilvet enteilivät tulevaa myräkkää. Lumi tuli, lumi meni, onneksi.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Luova tauko tai sitten ei

Kirjantekeleeni eli käsikirjoitus ja kuvat kahta lukuun ottamatta lähtivät toissapäivänä taittajalle.Nyt tietysti olisi hyvää aikaa ruveta tekemään listaa julkkarivieraista, raivata lähdemateriaalit sievästi hyllyyn tai aloittaa raivaus eteisen romuista. Ilmeisesti on kuitenkin pakko pitää pieni luova tauko, tai ainakin se tekisi hyvää. Toisaalta naputtelin tänään yhden ihan pienen jutun Nukkekoti-lehteen, jota en aikaisemmin ole avustanutkaan. Juttu on vielä omalla koneella ja se käsittelee taloani, joka oli Tampereen näyttelyssä. Ei vähät mitään, olisi mummi-vainaa kauhistellut. Sitä en tietysti tiedä, kelpaako tarinani, kun vasta sitä tyrkytän.

Lumikin sitten tuli, mutta onneksi myös suli melkein saman tien. Jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan, ovat aikaisemmin esittämäni sinivuokot vähän viluisen näköisiä tuossa maahan tipahtaneen lintupöntön vieressä. Se on siinä, kun ei kumpikaan uskalla kiivetä korkeammille tikkaille. - Kevät kuitenkin etenee ja sen huomaa fasaaniherrasta, joka tepastelee pitkin pihaa. Sain vain herran kuvaan, mutta kyllä rouvakin oli paikalla. Ilmeisesti useampikin rouva, sillä nämä kuulemma ovat moniavioisia.





Terapiatyönä olen talven aikana tehnyt yhden neulepaidan, yhden röijyn, yhden kesäneuleen ja sille simppelin huivin ja nyt kudon sukkaa. Terapaa mielelle, terapiaa sormille. Röijystä puuttuu napit ja ehkä viimeinen silaus muutenkin, mutta osat on kyllä kaikissa vaatekappaleissa ommeltu kasaan.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Pihavaras

Onneksi ei mitään tämän vakavampaa, mutta silti lihavan variksen touhut harmittavat. Ensimmäisellä kerralla meni talipötköteline pötköineen päivineen, Sen jälkeen on kadonnut kaksi satsia tuollaisessa vihreässä mukissa ollutta linnunruokaa, siis kookosrasvaan sulatettua pipanaa.Onneksi nyt sentään ovat mukit jääneet, mutta ne olivatkin lujasti narulla kiinni.


Ei pääse enää tikkakaan syömään. Varis on ollut uskomattoman näppärä, kun on tämän häkkyrän saanut pujotettua koukusta. Terassiruokinta päättyi tähän, vaikka orava katselikin minua eilen hyvin syyttävän näköisenä. Tammessa olevaan syöttökaukaloon vein kyllä auringinkukasiemeniä aamulla.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Enää vähän jäljellä...

Kirjantekoa nimittäin on enää vähän jäljellä. Odotan innokkaasti loppuja kuvia, jotka ehkä saan alkavalla viikolla. Sorvasin kuvatekstit valmiiksi jo tänään, kun ukkeli oli soittoharkoissaan ja jos vielä tulee muutoksia, niin ne on nyt helppo tehdä. En muista valitinko viimeksi kuvalainojen hinnoista, mutta nämä nyt tulossa olevat, jotka kaikki eivät sentään ilmaisia ole, niin luultavasti kuitenkin kohtuuhintaisia omakustanteen maksajalle. Taas tuli yksi hylky apurahaanomukseenkin. Kukapa sitä nyt tämmöiselle vanhalle eukolle apurahoja tuhlaisi, kun on paljon maineikkaampia ja nuorempiakin hakijoita. Senkin takia vouhkaan täälläkin kirjastani, jos vaikka joku sitten myöhemmin keväälla keksisi haluta sen... Mutta etenkin sen takia, että olen nyt aika onnellinen ja kiitollinen siitä, että vihdoinkin ollaan tässä vaiheessa.

Olen tehnyt aika paljon kirjahankintoja nettidivareista tätä kirjaani varten. Yksikään ei ole ollut huti! Jos ei muuta, niin joku pieni tiedonmurunen on ollut tarpeellinen löytö. Netistä tietysti löytyy paljon tietoa, mutta mikään ei kyllä voita painettua sanaa.

Se vaan on kumma, miten sitä aina löytää uusia pikkuvirheitä, lyöntivirheitä lähinnä. Ennen sanottiin, että jokaisessa painotuotteessa kuuluu olla ainakin yksi virhe ja se vaatimus takuulla tässäkin täyttyy. Paitsi että sitä sokeutuu omalle tekstilleen, sokeutuu myös pienille kirjoitusvirheille. Joskus isommillekin.

Kirjan kuvitusta en tohdi vielä esitellä, eikä siihen ole lupaakaan, mutta tässä kaunis pääsiäishortensia, joka kiitettävästi jaksaa kukkia, kuten tuo punainenkin, mikä-se-nyt-onkaan-kukkanen. Lumitähdet ovat olleet jo toista vuotta ikkunassa ja saavat ollakin. Pelkään näet, että linnut muuten voivat kolauttaa päänsä lasiin.


Nyt parin päivän sisällä olen tehnyt vielä muutamia pieniä tekstilisäyksiä kirjaan. Kaivoin esimerkiksi tietoja siitä koulusta, jossa päähenkilön tytär opetti sodan jälkeen. Paljon ei tosin löytynyt. Sitten selvitin, että Lihaniemi-niminen kylä ja niemi sijaitsivat Viipurin maalaiskunnassa eikä kaupungissa. Odottamissani ja ehkä viikon sisällä tulevissa kuvissa muuten on upeita otoksia 30-luvun Viipurista. Vaikka olen itse ehta uusmaalainen ja käynyt vain kerran pikimmiten Viipurissa, avaavat kuvat komeat näkymät vanhaan suurkaupunkiin. Viipurihan oli ennen sotia Suomen toiseksi suurin kaupunki, nyt mitätön rajakaupunki. Jotkut kirjaan tulevista rakennuksista tosin ovat edelleen pystyssä, esimerkiksi ruotsalais-saksalaisen luterilaisen seurakunnan kirkko, joka on jopa alkuperäisessä käytössä. Se oli päähenkilöitteni kotikirkko. Rouva oli kotoisin Kurkijoen pappilasta, herra viipurilaisia. Molemmat kuuluivat vanhoihin itä-suomalaisiin virkamies- ja pappissukuihin.

Yksi kirjan päähenkilön etäinen sukulainen ajelee tässä pihasta pikkuiselle lenkille. Mieheni isoisä näet oli Annan pikkuserkku. Se selvisi minulle vasta kirjoitusvaiheessa iloisena yllätyksenä. - Mieheni sai tänä keväänä pyöräänsä moottorin, josta on kuulemma suunnaton apu ylämäkiä poljettaessa. Tällä vehkeellä kun ei voi seisaaltaan vauhdittaa matkaa, eikä hän uskalla enää ajaa kaksipyöräisellä, kuten en minäkään kun en vuosikausiin ole pyöräillyt eikä tasapainoni ole muutenkaan kovin häävi. T- akana oleva keppiteline petti ensimmäisellä koeajolla, mutta onneksi joku oli löytänyt kepin ja nostanut sen ystävällisesti liikennemerkkiä vasten pystyyn.


Ja sitten katsaus muuhun terveydentilaamme. Olemme olleet kohtalaisessa kunnossa, vaikka kummallakin on liikkumisongelmia ja särkyjä, miehellä enemmän, minulla vähemmän. Viimeksi lääkäri arveli, että sormisärkyni ei olekaan ehkä neuropatiaa, vaan mahdollisesti nivelrikkoa. Sitä on vissiin sitten varpaissa myös. Viime viikolla sattui kaksi peräkkäistä haaveria. Ensin jalkapöydälle tipahti painava Kotilieden vuosikerta ja muutamaa päivää myöhemmin pino painavia kirjoja. Jalka on arka edelleen, muttei enää yhtä musta kuin viime viikolla. Meille molemmille maistuvat myös vähintään yhdet päiväunet, mutta mihinkäs tässä kiire olisi. Itselläni selkäkipuun tuo helpotusta jo pienikin oikaisu pitkälleen.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Tilannekatsaus

Hei taas!


Istuin kolmisen tuntia "yötöissä" ja tarkistelin tekstiäni. Annos yöjäätelöä maistui hyvältä, mutta nyt alkaa ottaa jo selkään niin että pistin wordin kiinni ja tulin hetkeksi vielä tänne puolelle rentoutumaan. Niin, se on kumma, miten aina tulla tupsahtaa uutta kirjoitettavaa ja tarkistettavaa, vaikka jo varmaan muutamaan kertaan olen ilmoittanut, etä kirjani on nyt kirjoitettu.

Julistin  jo facebookin puolella uuden kirjani teeman ja - tuhannet kiitokset - sain heti laskujeni mukaan melkein 15 ennakkotilausta! Kirjani on fakta-fiktioromaani, päähenkilönään Anna Olsoni - Quist. Toivottavasti lukijakunnassa on runsaasti Annan sukulaisia, talousopettajia tai muuten vaan 1800-luvun lopun - 1900-luvun alkupuolen naisasioista kiinnostuneita. Mahdollisia tilaajia nimittäin!
Anna oli Suomen ensimmäinen kotitalousopettaja, joka käynnisti alan opettajakoulutuksen tasan 125 vuoitta sitten. Kirjoitan lisää, mutta nyt taidan kömpiä nukkumaan.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Ihanaa kevättä

Oi tätä kevään ihmettä!



Varis käveli pitkin pihaa ja tarkasteli tiluksiaan. Aamulla oli amppelikannakkeesta kadonnut hyvä ja tukeva talipötköteline, taleineen päivineen. Varis varmaan vei sen pesäänsä. Orava ei sitä olisi saanut alas eikä fasaanin lento- ja muut kyvyt olisi siihen riittäneet. Kierrätystä?

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Katseltiin lintuja


Viikolla kävimme tervehtimässä vaaria ja osuimme oikean lintulammen kohdalle: joutsenia, lokkeja, kanadanhanhia, sorsia. Kuvattavat vain olivat niin kaukana, että parempia kuvia en saanut, mutta hyvä näinkin. Kevät tekee iloiseksi!


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pikapiipahdus

Tulin ilmoittautumaan kiireimmän kaupalla sen jälkeen kun olen valmiin kirjatekstini ottanut kahdelle muistitikulle ja printannut kuvasuunnitelmani ulos. Tämä koneenveijari joutuu pakosta w10-päivityksen uhriksi kiristämällä että nytkö heti vai vasta ylihuomenna. Mieluummin olisin ottanut sen vasta vieläkin myöhemmin.

Mutta siis se ilon aihe on, että sain kirjani lähdeluettelon ja henkilö- & rakennusluettelon valmiiksi ja lähetin koko tekstin päähenkilöni pojantyttären luettavaksi. Toivottavasti ei enää ole korjattavaa eikä kovin paljon poistettavaa. Kuvatilauksenkin tein museovirastoon ja yhteen toiseen paikkaan. Jos vielä ehdin ennen sitä päivitystä lähetän kolmannenkin kyselyn matkaan. Suvulta saan runsaasti kuvia, mutta haluan silti vähän muitakin eli miljöökuvia. Pian olen jo valmis kertomaankin mistä on kysymys.

Jos häviän langoilta, niin se johtuu tämän hyvin palvelleen rakkineen kuolemantapauksen johdosta. Toivottavasti ei sentään minun--- Palataan kuulumisiiin, jos siis kone vielä huomisen jälkeen pelaa.