tiistai 30. kesäkuuta 2015

Heh, tukkaa piti leikkauttaa

Olipa luksusolo, kun pääsin kampaajalle leikkauttamaan hiuksiani. Oli se sen verran kasvanut talven mittaan. Ehdin ihastua nysään tukkaani ja tilasin sellaisen kampauksen kampaajaltanikin, mutta ei tästä ihan semmoista enää tullut. Mutta kun naama tähän asti on muistuttanut porsaan naamaa, niin nyt se on otsatukkineen kuin lehmä-Helunan naama. Kampaaja olisi jättänyt päällihiukset pitemmiksi, mutta itse halusin niitä lyhyemmiksi, joten lopputulos on varmaan sitä, mitä tilasin. Onneksi hiukset kasvavat. Kun edellinen versio oli taipuisa, melkein kihara, niin pahaa pelkään, että nyt ei enää kiharoista voi puhua mitään. Onni sekin, että kortisonilääkitys on loppumaisillaan. Jospa posket vielä kapenisivat edes vähän, vai onko tämäkin pelkkää toiveajattelua?

Kampaajareissu oli päivån tärkein tapahtuma. Lopputulosta ei vielä ole kuvattu, mutta antaa tämän nyt vähän tasoittua ensin. Muu päivä on kulunut puutarhan ihmettelyssä ja seuraavan kirjan valmistelussa, tosin sanoen lähdemateriaalin lukemisessa.

Tällaisia yllätyksiä puutarharintamalta: vanha maatiaisakileija on ilmestynyt kellarinmäelle. En muista olenko kertonut enempää kellarinmäestä, varmaan olenkin moneen kertaan. Siinä tosiaan on ollut vanha maakellari, jonka mies joutui täyttämään, kun koivun ja varmaan muidenkin puiden juuret olivat pinnistäneet katon läpi ja muutenkin lattialla oli keväisin monta kymmentä senttiä vettä. Sääli. Olisin iloinnut hyvästä kellarista, jollaista talossa ei nyt ole. Ei edes huonoa. Jääkaappeja ja pakastimia lisätään tarpeen tullen.

Olen viime vuosina pyrkinyt kunnostamaan tätä kellarinmäkeä. Keskellä on pieni kivikkoryhmä, jossa rehottaa vuorenkilpi ja kituu muutama kivikkokasvi. Pihlajat, vaahterat, koivut ynnä muut pyrkivät valloittamaan tilaa itselleen ja niitä pitäisi vielä tänä saada poistettua. Kunhan en vain vahingoissa poistaisi häälahjaksi saamaamme amerikanpihlajaa - se se kai on. Taikka ikivanhaa vaaleanpunaista ruusua, jonka sain siirrettyä vanhan tontin toiselta laidalta. Muutamaa kuivanpaikan kasviakin, maanpeittokasvia ja sen sellaista olen myös yrittänyt istutella. Hanhikki ei oikein menesty, mutta joka vuosi sieltä nousee joku yllätyskasvi, josta en ole tiennyt tai muistanut mitään. Plus rikkaruohoa., tietysti.




Toinen yllätys on kaksi orvokkia, joista tässä toinen. Itse ne ovat siementäneet ja etsineet paikkansa kukkapenkin ulkopuolelta. Toinen on kaksivärinen ja sitä en ole tainnut vielä kuvatakaan.  Eivbätkä veijarit edes kasvaneet viime vuonna ihan lähellä tätä syysleimujen penkkiä, eivät edes tämän värisinä.


Lopuksi kuva voikukasta. Näinkin sen voi nähdä.


Kirjasta ei toistaiseksi enempää, mutta luen erilaista lähdekirjallisuutta ja mietin sisältöä, vähän rakennettakin. Ehkä kerron tämän saman kirjablogissanikin. On nimittäin into piukealla.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Hirmuinen mekkala

Pihalla on hirmuinen meteli. Ainakin varis siellä metelöi jollekin tai joillekin muille linnuille. Variksella ainakin on pesä / poikaset jossai lähistöllä, luultavasti myös harakalla, räkättirastaalla ja mustarastaalla. Yhdet rastaanpoikaset menivät kai oravan suuhun pesästä, joka on edelleen meidäån parvekkeen oven päällä. Tässä pikku linnunalun traaginen kohtalo:


Pihalla on nyt kukkia ruukuissa, pöydällä, jakkaralla, amppeleissa ja seinällä. Pitkässä parvekelaatikossa pitäisi salaatin rehottaa, mutta se ei ole suvainnut lainkaan itää. Pittäkin ottaa uusi satsi siemeniä ja yrittää seuraavaa kierrosta. Kahdessa törpössä on pihasta kopaistua maahumalaa ja taustalla lempikukkaani Siperian unikkoa. Näille pitäisi rakentaa pieni penkki, ettei käy niin kuin eilen. Kun mies tuli kaupasta ja läväytti autonoven auki, lensivät ruukut nurinmiskoin. Siksi unikotkin ovat ihan vinossa, vaikka yritin ne suoraan istuttaa takaisin laakeaan vatiinsa.

Päivänkakkarat ovat monivuotisia, jotka kerta toisensa jälkeen nostavat päänsä nurmikosta. Saman tempun teki kaksi pientä orvokkia, jotka viime vuonna kasvoivat pitkässä laatikossa pöydällä. Siinäkin ehkä joku on itämässä, mutta varsinaisesti kaksi jo kukkii kukkapenkin reunan ulkopuolella. Kukkii, mutta eivan eeri näköisinä kuin viime kesänä. Voihan ne tietysti olla vanhempiakin siemeniä. Sen sijaan pionit ovat edelleen nupussa.


Alakuvassa on myös pelargonia, maljaköynnös, joka siirtyi tänään amppeliin, paprika, rosmariini, mehikasveja ja tuo edessä oleva, jossa on ainakin miljoonakelloa ja verbenaa, jotka ovatkin jo kauniisti kukassa. Mukana on ehkä jotain kolmattakin samassa juuressa. Siellä täällä ilmeisesti on myös oravien tai lintujen istuttamia auringonkukkia., yhdessä pytyssä selvästi myös maa-artisokkaa.


Monet puutarhaneteistä tilaamani kesäkukat sen sijaan jurottavat, eivät kasva, eivät kuole. Pitää ensi vuonna muistaa, että ostan vain lähipuutarhasta siihen aikaan kun kasvit jaksavat jo lämpötilan puolesta elää.

Meteli jo hiljeni, joten ilman pommitusvaaraa taidan uskaltautua kasvihuoneelle kastelemaan.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kiva kun on kavereita

Taas melkein itku pääsi, kun luin edellisen postauksen kommentteja. Te rakkaat blogiystävät olette antaneet ihan valtavasti voimia viimeisen vuoden aikana. Vilpittömät ja suuret kiitokset kaikille, jotka elätte mukana. En osaa ihan vakavasti vielä uskoa, että kaikki on  ohi, mutta tällä hetkellä kaikki ainakin on hyvin ja se riittäköön. Tässä kimppu orvokkeja, ole hyvä!



Järjestelin tänään kukkaisseinää terassille. Ahkeraliisa sai kaverikseen orvokkia- ja lobeliaamppelit. Oli näet pieni toive aloittaa kesäkeittiötoiminta terassilla ja sitä varten saada kukkapadat pois pöydältä. Mies tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei hän ainakaan tarkene syödä ulkona. Minä ehkä olisin tarjennutkin, mutta kun minulla oli lämpöä melkein 37 astetta, päädyin samaan tulokseen. En tiedä, mikä tuota kuumetta pitää, mutta lääkäri kyllä oli siitä tietoinen eikä pitänyt ilmiötä vaarallisena.

Ensi viikolla ehkä tulee putkimies vaihtamaan kunnon hanan tuon nurkassa olevan vekottimen tilalle. Minä nimittäin en opi ikinä sitä käyttämään, vaan hana tuppaa jäämään vahingossa auki. Mehän menetimme muutama vuosi sitten pihakaivomme ja nyt otamme kaupungin vettä kasteluun. Sanomattakin on selvä, että joka nurkalle yritetään asetella tynnöreitä ja pyttyjä sadeveden keruuseen. Tuo ritilä on siinä toivossa seinässä, että joskus keksimme sellaisen köynnöskasvin, joka kestää varjoa ja mieluiten vielä talvehtii laatikossa. Muratti tuli mieleen ja sitä kokeillaan seuraavaksi, mutta ehkä ensi keväänä.

Kesäkukat alkavat nyt olla haluamassani järjestyksessä niin ruukuissa kuin penkeissäkin. Vielä puuttuu yksi amppelikannake ja amppeli terassin tolpasta, kun emme ole muistaneet ostaa, vaikka olemme käyneet useampaankin kertaan Prismassa ja puutarhakaupasa. Ehkä maanantaina asia toimitetaan rautakaupassa samalla reissulla, kun käyn kampaajalla ensimmäisen kerran lähes vuoteen! Olisikohan se ollut lokakuuta viimeksi, kun kampaajani kanssa itkimme katovia hiuksiani. Nyt kyllä aion leikata tukan samaan ultralyhyeen kuosiin, joka on niin kätevä, niin kätevä.

Mukavaa viikonloppua sinne teillekin!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Hyviä uutisia

Lääkäri soitti eilen ja uutiset olivat hyviä. Syövästä ei näkynyt jälkeäkään, tosin en muistanut kysyä, onko haimassa vielä se tuntematon ilmiö, jota seurataan... Kuvissa ei kuitenkaan ollut mitään erityistä. Ne eivät selittäneet hengenahdistusta ja hengästymistäkään, mutta sitä kaiketi tutkitaan aluesairaalassa, jahka suremmilta kiireiltään kerkiävät. Seuraava syöpäkontrolli on neljän kuukauden päästä ja sitä jatkuu viisi vuotta. Niin että ei tässä vielä kannata kärrynpyöriä kovin ahkerasti heitellä. Hyvä kuitenkin näin ja päivä kerrallaan mennään kiitollisin mielen eteenpäin.


Aurinkoista päivää Sinullekin!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Keskiviikkoa odotellessa

Pianhan tässä ollaan keskiviikon puolella, mutta itse asiassa odotan lääkärin soittoa ja sepä tässä vähän jännittää. Vaikka Helsinginlääkäri arveli viimeksi, että tauti on selätetty, niin lähetti kuitenkin TT-kuvaukseen, jossa melkein koko kroppa kuvattiin, leasta nivusiin asti. Sen tuloksia nyt odottelen. Huomenna on myös hammaslääkäri ja ei muuta kuin toivomaan, etteivät nämä mene päällekkäin. Mies menee jalkahoitoon ja pääsen mukasvasti samalla kyydillä kaupungille, vaikka joudunkin odottelemaan puolisen tuntia. Voi kyllä olla, että aika tulee hyötykäyttöön, sillä illalla kun tiputtelin silmätippaa, huomasin toisen silmän olevan kirkkaan punaisen. Oma optikkoni on samassa talossa, joten voin piipahtaa kysymässä ainakin neuvoa, jos silmä on yhtä hurjan näköinen vielä huomenissakin.

Tänäåän meillä oli asiointipäivä, sillä Puistoblues alkaa huomenna, jolloin kaupat ovat toivottavasti täynnä väkeä eikä parkkipaikoista tietoakaan. Pääsen kyllä ihan "hollille", jos mies vaan saa auton pysäytettyä edes kohtuumatkan päähän hammaslääkäristä.

Tänään toimitettiin monta asiaa. Mies osti minulle uuden herätyskellon, minä hankin kesäpeiton ja tyynyn, jotka tietysti unohtuivat nyt alakertaan. Saksantyttärelle kävin ostamassa hänen toivomansa keittokirjan ja itselle runsaasti konseptipaperia, kun alan nyt tositoimiin kirjani kanssa. Isoille arkeille on näet kiva raapustaa vuosilukuja ja henkilöitä... Saksanvävylle oli tilauksessa Muumi-muki. Valitsin piippusuisen tyypin nimeltä, jaa-a mikähän se mahtaakaan olla? Nuuskamuikkuinen vissiin. En ole ikinä tykännyt muumeista, joten hahmojen nimetkin ovat jääneet vieraiksi. Piippusuu nyt sen takia, että varmaan joku viranomainen senkin vielä pikapuoliin ehtii kieltää.

Seuraava kohteemme oli Prisman puutarhakauppa. Ostin kurkuntaimia, kun kaikki eri versioni ovat joko paleltuneet tai muuten vain kuolleet. Mukaan tarttui myös iso orvokkiamppeli, laventeliruukku (samasta syystä kuin kurkutkin), yksi sininen lobelia ja yksi punakukkainen köynnöskasvi, jonka nimen kirjoitin muistiin, mutta muistilappu on tuntemattomassa paikassa. Näistä suurin osa pääsee terassille. Paitsi kurkut, jotka jo istutinkin kasvihuoneella odottaneeseen laatikkoon, muurahaisten valtaamaan. Samalla reissulla istutin pari kesäkurpitsan tainta ja miehen ruokakaupasta tuoman valmiin munakoison taimen, muutamat chilin taimet ja ehkä jotain muutakin vielä. Kasvihuoneessa kaikki näytti olevan hyvin. Samoin "sadepuutarhassani" eli vetisessä penkissä, jonka kasvit on ohjeiden mukaan valittu kohteeseen sopiviksi. Kuunliljaa, floksia, laidalla margaretaa ja montaa lajia kurjenpolvia. Keskellä kurjenmiekkoja keltaisena ja sinisenä. Viime mainittujen kuvan siirto ei nyt jostain syystä onnistunut. Toisessa laidassa samoja kasveja, mutta myös kaksi pikkuista ruusupensasta, ei varsinaisia vesikasveja, mutta nuppuja näköjään nekin tekevät.


Uusia kesäkukkia ei vielä ole kuvattu, mutta eivätköhän nekin tänne ennen pitkää ilmesty.

Viimeinen kohteemme oli lempilankakauppani Lentävä lapanen. Sieltä ostin kirjoja. Järvenpää-seura, jonne oheinen linkki vie, on kustantanut lankomiehen kirjan Taiteilijayhteisön elämästä näillä rannoilla ja sen kirjan kävimme ostamassa nyt sekä Saksaan lähetettäväksi että näille kotomaan perillisille kesälahjaksi. Mainio kirja, jossa jopa meille oli uutta tietoa ja ennen näkemättömiä kuvia mieheni suvusta. Lapasesta ei pääse ulos ostamatta joko lankoja tai evästä, tällä kertaa evästä. Mukaan lähti erinomaista lohi-parsakaalipiirasta ja hyytelökakkua. Äsken söin iltapalaksi viimeisen herkun eli puolukkarönttösen.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Ruusuista sunnuntai-iltaa

Täällä sitä tietokoneella istutaan, vaikka aurinko paistaa. Joimme kesän ensimmäiset päiväkahvi terassilla ja siellä tuli sittenkin vähän kylmä, joten kiipesin tänne ja juutuin paikalleni. Onneksi sentään ehdin tehdä kasvihuone- ja pihakierroksen kameran kanssa sekä kastella kasvihuoneen asukkaat.

Tässä iloksesi kuva ihastuttavasta Ristinummen ruususta, joka yllättäen oli ruvennut kukkimaan juhannuksen kunniaksi. Tämä on nioitä "junantuomia", jotka levittäytyivät paikkakunnalle ehkä jo silloin, kun päärataa rakennettiin. Radantekijät taikka sotamiehet pureskelivat ruusunmarjoja ja syljeksivät siemenet ratapenkalle. Valitettavasti vain rataremontit ovat hävittäneet viimeisetkin ruusut alkuperäisiltä paikoiltaan.

Joku ruusuasiantuntija, jonka nimikin on tunnettu, oli ennen tätä tuhoa sitä ajanut junan kyydissä ja huomannut aikaisemmin tuntemattoman ruusun ja niin tämä sai nimensä. Paikkakunnan pihoilla tätä kasvaa jonkin verran. Oman versoni sain kälyltä, kun edellinen Ristinummeni jäi vanhan kodin pihaan ja on varmaan nyt jo moneen kertaan kaivettu ja tapettu. Sen verran radikaaleja pihatöitä siellä on myöhemmin tehty. Käsittääkseni myös jotkut puutarhat myyvät nykyisin tätä kaunokaista.


Valitin, etteivät juhannusruusut ehtineet kukkaan, mutta ehtivätpä. Ainakin tänään jo muutama kukka oli auki. Iso pensas on naapurin rajalla. Onneksi se jäi juuri meidän puolellemme, sillä rakennusliike oli aika hanakka pistämään kaiken matalaksi naapuritaloja rakentaessaan. Toinen rajalla oleva on iso sireenipensas, josta siitäkin olemme naapurin kanssa iloisia. Sireeniä muuten saa nykyisin kutsua yhtä hyvin sireeniksi kuin syreeniksi. Se syreeni ei ainakaan minun suuhuni ole koskaan istunut.


Mitäpä tässä muuta? Rauhallisia juhannuksen pyhiä olemme viettäneet. Tytär lähtee pojan kanssa lomaselle Tukholmaan ja toinen, tämä Saksantytär teki toivomuslistan synttäripakettinsa sisällöstä. Kaivelin hänelle mm. vanhoja köksänkirjoja, sillä neiti on uudessa kodissaan päässyt tai joutunut ruokavastaavaksi ja mikäli oikein veikkaan, on kauhuissan, kun on anopille ja apelle keitettävä oman siipan ruokkimisen lisäksi. Luulenpa, että neito manaa toiseenkin kertaan sitä, kun aikanaan taisi lyödä lossiksi talouskoulun tarjoamat opit. Katselen vielä omaa laajaa keittokirjavarastoani, jos sieltä löytyisi sopivaa saksalaista alan kirjallisuutta. Taisin vain lahjoitella niitä poiis muutama vuosi sitten.

Tilauslistalla hänellä oli vielä lankoja ja siipalle oma Muumi-muki. Tilasinkin jo langat ja vähän siinä tulee minullekin - ettei vain lankavarasto pääse tyhjenemään. Minä puolestani tarvitsen täydennystä arkilautasiin. Eilen rikoin yhden lempilautasistani, Kati Tuominen-Niittylän koristeleman 24h avec-ruokalautasen, joka otti ja hyppäsi kädestäni lattialle ja halkesi kahtia. Katselin jo nettikirppareita, mutta kukapa tyylikkäästä lautasesta luopusi?

Juhannussyömisemme ovat olleet vähän sitä sun tätä, siis vähän mutta hyvää. Eilen silliä, kylmäsavustettua lohta, katkaravun pyrstöjä, salaattia ja uusia vierasmaalaisia perunoita, olisikohan olleet tanskalaisia? Saksantytär asuu omien perunapeltojen ääressä, joten hän taatusti sai tuoreemmat juhannusperunat pataansa.  Tänään syömme varmaan perunoita ja silliä plus voita nokkaan. Pistin jo kanankoivet pakkaseen, samoin puolet lohifileestä. Lampaanpaistit ovat vakuumissa paistamista odottamassa. Ehkä huomenna, ehkä ei.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusiltaa terassilla

Juhannusyönähän ei ole kiire nukkumaan, eihän? Jotkut sanovat valvovansa aamuun asti. Yllättäen ei satanut, vaan aurinkokin paistoi ainakin ajoittain ja muutenkin juhannusilta oli leppoisan lämmin. Päivällä kävimme vaaria tervehtimässä ja naapurissa asuva veljenikin piipahti paikalle. Suunnittelimme kasvien vaihtoa. Saan ainakin muutamia kärhön ja tomaatin taimia ja sitten ehkä jotain, jonka nimeä en tietenkään muista, mutta säleikössä kiipeävää kumminkin.

Kasvihuoneessa kaikki oli hyvin, kun muutaman sadepäivän jälkeen uskalsin sinne hipsutella. Pelkään nimittäin vähän liukastumista märällä nurmella, jossa on kavalia vesiletkuja ja vanhojen puiden juuria kampittamassa varomatonta kävelijää. Muurahaisia kyllä oli sekä kasvihuoneessa että yhdessä lavassa, mutta ajattelin antaa heille juhannusrauhan ja ruveta tuhoamaan vasta arjen tultua. Tomaatit kasvavat, amppelimansikka oli vähän kuivunut, mutta hengissä sekin. Lavassa kasvaa tänä vuonna ainakin rukolaa, toivottavasti myös kesäkurpitsaa ja salaattia. Basilika on itänyt kasvihuoneen laatikossa ja kasvihuoneen ulkopuolella yriti ja raparperi rehottavat, maa-artisokkakin kasvaa. Sen sijaan laatikkokasvatuksessa olevat potut eivät vielä ole nostaneet päätään mullasta.

 Parvekkeen tähtisilmät ja muut, esimerkiksi laidassa nuppuja tekevä Siperian unikko, yksi lemppareistani, voivat hyvin. Kylvin krassia tähtisilmien väliin siinä toivossa, että ne peittävät ruman laatikon ja laskeutuvat nätisti maata kohti. Toinen toteuttamista odottava ajatus on johdatella alapuolella kasvavaa piippuköynnöstä kaiteen reunalle asti. - Taustalla sininen taivas ei kuitenkaan ole tältä päivältä. Terassin ahkeraliisa sen sijaan ei oikeastikaan näytä kovin skarpilta, mutta kuva varsinkin on valitettavan huono. Ehkä se tästä toipuu, sillä menossa on kuitenkin vasta juurtumisvaihe ja asettuminen uuteen kasvupaikkaan.





Ajatuksemme oli viettää aattoiltaa kotona ja sään salliessa korkeintaan omalla terassilla. Kun lähettelin juhannustervehdyksiä naapureille, niin saimmekin yllätyskutsun heidän uudelle terassilleen. Ohjelmassa oli musiikkia, grillimakkaraa, salaattia, Brita-kakkua ja mukavaa seuraa. Paikalla oli naapuriyhtiön väki likimain kokonaisuudessaan ja vähän meitä muitakin. Kotisyömiset jäivätkin sitten syömättä, mutta uusi päivä, uusi nälkä. Muutama viinilasillinen kyllä maittoi illan mittaan kotona, vaikka masu olikin täynnä. Oli tosi mukavaa ja siitäkin olen iloinen iloinen, että sain ukkokullan houkuteltua matkaan. Lyhytkin kävelymatka tosin otti molempien jalkoihin, vaikka minä kepin ja mies Potku-Peten kanssa olimme liikkeellä.

Iloista iltaa varjosti uutinen yhden hyvän naapurin vakavasta sairastumisesta. Henki kuitenkin on tallella, mutta kuulemma nyt on lähes mahdoton saada tutkimuksia etenemään, vaikka mies on jo valmiina sairaalassa. Senpä takia kai meidänkään isäntämme odottaa edelleen kutsua ultraääneen eikä hänellä kuitenkaan ole kysymys hengestä, vain terveydestä. Naapurilla tilanne voi olla paljon vakavampi ja kaiken lisäksi toimeliaan miehen on turhauttavaa maata sairaalan petissä täysin tyhjän panttina. On tämä merkillistä.  Toivotaan kuitenkin parasta ja voimia koko perheelle.

Mutta hauskaa Jussin-jatkoa!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Mukavaa Jussia!

Kun ei juhannusruusu vielä kuki, niin tässä kukkaistervehdys juhannuksen kunniaksi:




torstai 18. kesäkuuta 2015

Reissu tehty

Syreeni jaksaa kukkia ihanasti ja tuoksu on huumaava.


Tietokonetomografia on tehty ja tuloksista kuulen ensi viikolla. Ennen matkaan lähtöä rupesi vielä ottamaan sen verran sydämestäkin - rinnasta kumminkin - että pakkasin nitrosuihkeen käsilaukun sivutaskuun. Kaikki meni ihan hyvin eikä nitroa tarvittu, mutta varmaan jännitin tiedostamattakin tilannetta. Jännitin ja kaiketi pelkäsinkin. Itse TT-kuvaus oli tuttu juttu ja nopea toimitus, mutta Kirralla jouduin odottelemaan melkein tunnin, kun aikataulut eivät pitäneet. Sitä ystävällinen hoitaja pahoittelikin kovasti. Koko iltapäivä kului reissussa ja otinpa pienet iltapäiväunetkin kotona. Väsyttää tuollainen retki, ei sille mitään mahda, varsinkin kun on tässä pitänyt pientä lämpöä.


Epäilin aikaisemmin, että rodoon tulee vain kolme kukkaa, mutta tulihan niitä, vaikkei kukkaloisto ole takavuosien tasoa. Ehkä sitten ensi vuonna?

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tuli postiakin

Tänään tuli aluesairaalasta muutama sivu tekstiä sairauksistani. Ilmeni uusiakin sairauksia vanhojen vaivojen päälle tai siis sellaista, mihin oikeastaan en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Varsinainen diagnoosi koski uniapneaa, jota nyt ruvetaan hoitamaan eli jatkossa nukun maski naamalla.

Maanantain syöpälääkärin käynti oli toisaalta hyvä, kun edelleenkin lääkäri oli sitä mieltä, että tauti on selätetty, vaikka kontrollikäynnit ovat vasta alkutaipaleellaan. Niitä jatketaan seuraaavat viisi vuotta, jos ei ämmä ennen sitä kuole tai sairastu uudestaan. Mutta, mutta, silti juuri se seikka mietityttää. Muutamat veriarvot ovat pielessä ja siksi uudet kokeeet otettiinkin saman tien. Jotkut oireetkin ovat pielessä ja niinpä 13 tunnin kuluttua makaan TT-kuvauksessa. Mutta vaikka lopputulos voipi olla mikä tahansa, kannattaa huomata, miten pienenpienestä siemensetä tämäkin elämänhaluinen, pikkuinen orvokki on kasvanut ja pinnistellyt esille kukkapenkin vierestä paksujen tammenlehtien alta. Ilman kuolemisen aikomustakaan.



Miljoonakellot, kesäiset luottokukkani ovat nekin toistaiseksi vielä hengissä. Terassin amppeliin valitsin tänä vuonna samettisen mustaa. Tuuli vain tuppaa hakkaamaan kukkia.




Niin että pienen aasinsillan kautta: kuka tässä olisi luovuttamassa? Ei, vaikka henkeä ahdistaa ja selkää särkee varsinkin kävellessä ja toistamiseen yskiessä. Minä melkein sanoisin tuota viola-yllätystä enkelipostiksi, joka sanoo että tsemppiä.

Mutta jos nyt menisi nukkumaan, voisi herätä levänneen yön jälkeen reippana reippaana ja virkkuna. Hyvää yötä!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Se on kuulkaas juhannusviikko

Keskikesän juhlaan varauduttiin jo loppuviikolla. Mies kävi ostamassa puna- ja valkoviinikanikat samalla kun täydensi bensakanisterivalikoimaansa. Sitten hän otti asiakseen ihan kolmena päivänä parturoida pihaheinikkoa matalaksi. Kuulemma, jos säät sallivat, nurmi leikataan vielä kertaalleen ennen juhannusta. Siperian hernepensaan ja kurjenmiekkojen lisäksi ainakin tavallinen ja josikan syreeni ovat kukassa. Juhannusruusua en ole muistanut käydä katsomassa. Niin että tuli se kesä sittenkin, ainakin kukkien puolesta. Sadetta kyllä on saatu tänään ja saadaan ilmeisesti vielä viikollakin.

Vihoviimeiset puutarhaostokset tehtiin eilen ja tänään. Tuossa alimpana on kasvihuoneen ovipieleen tuskalla jyrsimäni matala kukkapenkki, jossa kasvaa, tai ainakin on istutettu rönsyansikka ja amppelivaula, viime mainittu vahingossa, kun taimi on takertunut toisen taimen kylkeen. Jos hän ei suostu siinä kasvamaan, vaihdetaan paikkaa.





Samalla haimme parvekelaatikkoon muutaman kesäkukan. Yhden nimi oli yksinkertaisesti kesäkukka, sillä myyjä nyppäsi tunnistelapun pois. Toinen on nimeltään tähtisilmä. Heidät kuvataan kyllä, mutta tänään ei ollut se päivä. Samaan laatikkoon kylvin jättikrassia, joka on kivan näköinen riippuessaan alas parvekkeelta, jos nyt yleensä suostuu itämään.

Kurjenmiekat ovat vanhoja lajikkeita, jotka siirsin pihan toiselta laidalta  "sadepuutarhaani". Vanhat  siemenkodat olisi kuulunut nypätä pois, mutta enpä tuota aikaisemmin tiennyt.  Kiitos marttojen Astalle, jolta sain runsaasti vinkkejä tällaisesta penkistä, josta en kuuna kullan valkeana ollut edes kuullutkaan. Penkissä on yhtä ja toista muutakin märässä viihtyvää, jotka kuvaan, jahka kaikki ovat nousseet maan päälle. Penkki on vanhaa ojanpohjaa, jonne ei ikinä ennen vesi ole tällä tavalla kertynyt.

Muutenkin kasvihuone, lavat ja penkit alkavat olla asianmukaisessa järjestyksessä. Jahka saan vielä muutamana jutun tehtyä, eli kylvettyä jotain, niin ei muuta kuin kasvakoot! Tyhjät kukkapurkit voivat ehkä saada vielä jotain salaatinsiemeniä tai jotain. Kasvun vauhdissa ovat ainakin mansikka, tomaatit, basilika ja chilit. Vihreässä pytyssä on kasteluvettä ja kasvit on istutettu joko amppeleihin tai isoihin muuttolaatikoihin. Ovipielessä on surkea kurkuntaimi. Kaksi reippaampaakin oli, mutta unohdin ne siemenkoriin kahdeksi päiväksi ja sen arvaa, miten siinä kävi. Tökkäsin ne kuitenkin maahan. Takaseinällä on kahden tuolin ja pikku pöydän "seurustelunurkkaus" ja tuolin oikelle puolelle rakensimme kesärengin kanssa pienen kasvihyllykön, johon tulee ehkä yrttejä tai salaatteja mahdollisesti kahteenkin tasoon. Yhtä kapinetta kaipaan ja se on minimi-maksimilämpömittari. Tietääkö kukaan, mistä sellaisen saisi? Olen etsimällä etsinyt.

Yksi asukaskin täällä on: sisilisko, jolle järjestin juomatarjoilun vesikuuppaan. Voi olla tietysti muitakin vierailijoita, sillä lattiassa olevasta reiästä tulee vähän paksumpikin otus sisään. Reikä ilmestyi heti ensimmäisenä vuonna. Vieras ehkä oli sama kaveri, joka söi kaikki maa-artisokat talven mittaan. Nyt sain uusia mukuloita, jotka kasvavat kasvihuoneen toiselle laidalle kaivamassamme penkissä, siis ulkokasvatuksessa tietenkin. Piparjuuri on samassa penkissä ja toiseen päähän, siis kahden penkin risteykseen, tulee sinikuusama.




Yrttitarhassa, raparperin takana on monivuotisia eli sitruunamelissa, salvia, mäkimeirami ja timjami. Muutama tämän päivän taimiostos olisi pitänyt vielä saada maahan, mutta kun en sateella viitsinyt lähteä istuttamaan, niin toivottavasti ne elävät pikkupurkeissaan. Huomenna minulla on syöpälääkärille meno ja varmuuden vuoksi pakkasin jo sairaalakassin valmiiksi. Kun sitä ei koskaan tiedä... Tämä on ensimmäinen kontrollivastaanotto sytostaattikuurin jälkeen, joten vähän kieltämättä jännittää, kun tässä kuitenkin on ollut kaikenlaista, ehkä pientä. mutta silti jotain. Hyvää viikkoa!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Sitä samaa tänäänkin

Tai siis eilen eli ohjelmassa oli pihan rapsutusta yhdessä renkipojan kanssa. Tuimme kaksi pionia, nostimme kasan rimoja pois ruohonleikkurin tieltä, kitkimme, kärräsimme multaa ja kastelimme. Sillä aikaa kun poika perkasi marjapensaiden juuria, minä kylvin pottulaatikoihin kehäkukkaa, auringonkukkaa ja sitä yhtä yrttiä, jota suositellaan vauhdittamaan perunan kasvua. Ei se kynteli ole, mutta eipä nyt juolahda nimi mieleen. Mies toi eilen laatikollisen kulahtaneita samettikukkia, jotka sai rautakaupasta ilmaiseksi ja niitä istuttelin myös perunalaatikoiden päihin. Toivottavasti potut mahtuvat kasvamaan ---

Illalla tein pitkää työlistaa lähipäiville. Semmoista puolikasta työpäivää korkeintaan teemme eli kolmisen tuntia on sopiva määrä meille kummallekin kylvöä ja istutusta. En kai oikein kehtaisi sanoakaan, mitä kaikkea on kylvämättä. Taimet ovat yksi toisensa jälkeen melkein paleltuneet tai nuutuneet sisällä, joten kakkoskierros on menossa. Huomenna, jos Luoja suo, olisi tarkoitus kyllä kylvää ja istuttaa oikein vimmatusti. Joku sentään kasvaa ja menestyy: kuunliljat ja sitten itsestään kylväytyneet puuntaimet, joiden kitkeminen on ehkä myös seuraavien päivien ohjelmanumero.


Vaahteraa ja pihlajaa, vähän koivuakin on pakko karsia pois, jos aikoo saada esimerkiksi vanha kellarinmäki kukoistamaan. Tätä ei kuitenkaan karsita: Japanin verivaahtera kasvaa Mongolian vaahteran varjossa, kun ne toissa keväänä istutin. Tästä verivaahterasta sanotaan, että sen talvehtiminen on vähän niin ja näin, mutta on se kaksi talvea meillä elänyt. Metka kevätväri, sillä kuva on tuore, otettu muistaakseni viime viikolla.


Suuri yllätys oli, kun kitkin vähän talon päädyssä olevaa vuohenputkikasvustoa. En ole vielä aivan varma, näkivätkö silmäni oikein ja etenkin tunnistinko kasvin oikein, mutta kuolleeksi luulemani viiniköynnös mahdollisesti onkin hengissä. Toinen yllätys kasvattaa pitkää kukkavanaa surkeasti ruohottuneessa penkissä. Se mahdollisesti voisi olla hajulaukka. Toivottavasti on.

Lähipäivien työlistalle ei mahdottomia voi ahnehtia, sillä muutakin ohjelmaa on, Huomenna on hammaskiven poisto (ja sitä ennen on otettava neljä vahvaa antibioottipilleriä ennaltaehkäisytarkoituksessa). Torstaina on labra, sillä maanantaina minulla on tapaaminen syöpälääkärin kanssa. Pakkaan varmuuden vuoksi sairaalakassin mukaan, jos joudunkin jäämään sinne. Miehen piti alun perin tulla tukihenkilöksi mukaan, mutta omien vaivojensa takia se ajatus oli valitettavasti unohdettava.

Hän toi tänään tuliaisena uuden riippumaton, sellaisen "riippumattoman", joka olikin K-raudan viimeinen kappale. Yhdessä kasasimme sen illalla ja koemakakasinkin sen varovasti. Varovasti, kun ei ollut takeita siitä, pääsenkö miten helposti maton syliin tai pois siitä, maahan keikahtamatta. Koemakuu oli onnistunut, mutta joku tukijakkara tai tikkaat tarvitaan maton viereen, mistä saan tukevan otteen. Kun minun pitäisi lepäillä jalat sydäntä korkeammalla, niin tämä on siihen tarkoitukseen huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin pino tyynyjä jalkojen alla. Ja mukavahan sitä on aina kuunnella lintujen laulua ja katsella pilvien vaeltelua taivaalla riippumatosta käsin. Edellinen riippumatto oli periaatteessa ehjä, mutta kalvanut männyn ja myös toisessa päässä pajun runkoon niin pahat jäljet, että mies pani sen käyttökieltoon. Männyn kuolemaa emme varsinkaan toivo. Uusi yritetään sijoittaa mahdollisimman lähelle edellisen paikkaa juuri mainituista syistä. Huomenna yritetään raahata laitos rengin kanssa paikalleen.

Istututtamisten lisäksi pitäisi rakentaa muutama, kaksi tai kolme kasvikehikkoa ulos ja jatkojalostaa kasvihuoneessa yhtä hökötystä toimivampaan suuntaan. Sen piti olla marjapensastuki, joksi se kuitenkin meillä osoittautui sopimattomaksi. Teen siitä alustan muutamille ruukuille eli ikään kuin pöydän. Se ei varmaan ole vaikeaa, jos vain osaan käyttää sahaani oikein sahaamatta kättä tai jalkaa poikki itseltäni. Marjapensaista puheen ollen, mies leikkasi kasvimaan puolen huiman korkean ruohon ja niinpä sattui käymään, että ajeli yhden karviaispuskankin yli. Se oli pieni vielä, joten mistä tietää, vaikka hän ottaisi uutta puhtia ja rupeaisi kasvamaan isoksi ja komeaksi, peräti marjovaksi pensaaksi.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Yritin vaihtaa lookkia

Tuhersin äsken pitkään blogin kimpussa vaihtaakseni lookkia eli ulkoasua. Kun ei siitä tullut mitään, niin ei sitten. Olkoon! Tämä oli vähän samanlainen harjoitus, kuin olisi omaa ulkoasuaan yrittänyt muuttaa. Eihän niin vaan onnistu. Vähän kyllä kirpaisi, kun ex-kollega piipahti ja otti asiakseen puhua painonhallinnastani. Teki mieli potkaista tätä laihuliinia, tyylikkäästi pukeutunutta sinkkurouvaa. Juu, kyllä tiedän olevani reippaasti ylipainoinen, mutta luultavasti liian mukavuudenhaluinen, suomeksi laiska, onnistuakseni missään dieetissä.

Viimeksi kun yritin vaihtaa lookkia ja jo nautiskelinkin onnistumisen ilosta 5:2 -dieetin kanssa, kuulinkin sairastavani syöpää! Ja laihtumisen syynä siis oli sairaus. On tässä muitakin murheita ollut eikä kukaan tiedä, mitä vielä mahtaa olla tulossakaan. joten en osaa pitää läskejä suurimpana suruna elämässä. Oma syöpälääkärini on runsaan viikon päästä ja mies odottaa kovasti aikaa uusiin tutkimuksiin. Hänen tilanteensa ei valitettavasti ole yhtään kohentunut. Eikä minunkaan vointini kovin häävi taida olla. Onneksi en ole koko aikana ajatellut, että syöpä olisi kokonaan voitettua kantaa. En, vaikka tietenkin toivonut ja toivon edelleen parasta. Kun kuun puolivälissä matkaan kohti syöpäsairaalan lääkärin vastaanottoa, on taatusti sairaalakassi pakattuna mukaan. Noin niinkuin varmuuden vuoksi.


Pupunpullukkaa yritin taannoin kuvata, mutten saanut tallelle muuta kuin sateen kasteleman takamuksen. Otsikkokuva on otettu samaan aikaan. Kamerani mielellään skarppaa kohtiin, mihin ei ole tarkoitettu, mutta sainpa muutaman sadepisaran ihan vahingossa kuvaan.

Pihatöitä on tehty nyt kolmena päivänä ja hommaa riittää vielä ensi viikolle ja ehkä seuraavallekin. Kesärenki on tosi suureksi avuksi ja kiltisti tekee, mitä mummi käskee. Itse en oikein mitään jaksa tehdäkään. Kun muutama päivä sitten kellahdin nurin kukkapenkkiin ja sain komeat mustelmat käsivarteen ja selkään, niin sainpa myös opetuksen. Ei kannata yrittää enempää kuin mitä jaksaa. Sitä silmällä pitäen ajattelimme käydä ostamassa riippumaton...


Tällainen kärhö ilmoittautui tänään, kun nuoren rengin kanssa perkasimme kukkapenkkiä. Taustalla ja edessäkin on alppiruusua, joka tekee tänä vuonna varmaan alle kymmenen kukkaa, kun se on melkein läkähdyksiin asti jaksanut kukkia tähän asti joka toinen vuosi. Viime vuosi oli huono ja niin on tämäkin. Samoin on luumun laita. Mutta kuten taisin aikaisemmin kirjoittaa, se maho tai koiraspuolinen mustaherukka, joka ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen tehnyt marjan marjaa, sepä on kukkinut ja ainakin toistaiseksi vielä raakileet ovat paikoillaan. Puskalle tuli kiire, kun sai tappotuomion ja suurin osa siitä hakattiin jo maan tasalle. Vain tämä yksi oksa jäi vahingossa jäljelle, enkä tietenkään raaski sitä nyt katkaista.

Eilen tuli tuttu sähkömies ihmettelemään toimimattomia tuvan pistorasioita. Syytä ei ammattimieskään löytänyt ja nyt kauhulla ajattelemme, mitä kaikkea pitää purkaa, jotta päästään vian alkulähteille. Ja mitä se mahtaa maksaa, jos koko työpöytä ja kaapisto on purettava. Sitä en edes uskalla ajatellakaan, mitä kauheuksia voi tapahtua sähkön kanssa. Sulakkeet kuitenkin ovat ehjät, koneet toimivat, vain kahdet pistorasiat pöydän päällä eivät. Ensi viikolla jatketaan tdämänkin asian tutkimista. Niin kuin ei olisi muutakin mietittävää ollut. Ja siitä tulikin heti mieleen, että pitää käydä vielä katsomassa pankkitilit.  Heippa!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Hyvä päivä

Kehuin naamakirjassakin jo tätä päivää hyväksi. Aurinko on paistanut, mutta tänään ei ollut aikaa puutarhanhoidolle ja renkikin sai heti jo ensimmäisen työpäivän jälkeen vapaata. Minulla nimittäin oli vieras, lapsuudenystävä, joka on viimeiset 40 vuotta asunut Hollannissa ja tehnyt siellä työuransa pappina ja psykoterapeuttina. Nyt hänkin on eläkkeellä. Olimme samalla luokalla 8-vuotiaina ja silloin vannoimme ikuista ystävyyttä Se jatkuikin aina jonnekin opiskeluvuosiin asti ja sitten "maailma meidät pois vieroitti". Perheasiat ja sen semmoiset tulivat sinä elämänvaiheessa tärkeämmäksi kuin ystävät. Onneksi olemme nyt löytäneet toisemme uudestaan ja tavanneetkin suunnilleen kerran vuodessa.

Kesäkuu alkoi muutenkin mukavasti. Teimme kesärengin kanssa puutarhatöitä ja niissä hommissa onnistuin kellahtamaan kumoonkin. Se siis ei ollut erityisen mukavaa, mutta hyvää oli, ettei luita katkennut tai muuta sellaista. Toisessa käsivarressa on hirmuiset mustelmat ja kyllä se nurinniskoin kaatuminen sattui ja säikäytti. Istuin jakkaralla perkaamassa kukkapenkintekelettä ja ei paljon tarvittu, kun menin selälleni. Paikassa olisi voinut olla tiiliskiviä ja olisi voinut olla nokkosta, mutta ei ollut. Poika auttoi mummin ylös. Huomiselle on luvattu rumaa ilmaa, joten saa nähdä, miten työt edistyvät. Puuhaa riittää kyllä vaikka miten paljon, varsinkin kun olen aika uupunut jo pienenkin työrupeaman jälkeen. Onneksi on tuo poika apuna.


Hevoskastanja alkaa kukkia. Norjanangervo on täydessä kukassa. Kesäkukat alkavat olla paikoillaan kukin omassa ruukussaan ja amppelissaan, mutta niissä ei juuri ole kuvattavaa, ei vielä.


Miehellekin päivä on ollut sikäli hyvä, että nyt hänelle on tilattu nojatuolipyörä, josta hän on pitkään haaveillut. Minä olin aikaisemmin sitä vastaan, mutta kuulemma niin kokenut pyöräilijä ei aio ajaa ojaan eikä jäädä auton alle. Kun hänen vointinsa ei edelleenkään ole hyvä, niin toivottavasti edes tämä virkistää ja piristää.

Tässä laitoksessa on kaksi pyörää edessä ja tavallisten pyöränsarvien tilalla käsikahvat sivuilla. Taakse tulee samanlainen merkkiviiri, jota lastenpyörissäkin käytetään. Ja kaksi taustapeiliä. Kun tulee ikää, ei tasapaino enää oikein toimi ja siitä tässäkin on kyse. Tämä kokenut pyöräilijä ei uskaltanut enää lähteä fillaroimaan. Kyllä näitä aina joskus näkee tiellä, mutta ei kovin usein. Tuleepa vähän naapureille ihmettelyn aihetta.


Yhtenä päivänä mies toi kaupan tuliaisena valmiin tomaattipensaan. Ihanan makeita tomaatteja, mutta kun lehdet ovat melkein kokonaan kuivuneet tai ainakin nahistuneet, niin jännö nähdä, oliko tässä koko sato. Maku kuitenkin on mahtava. Samoihin aikoihin tuttu toi liudan komeita taimia, sekä tomaattia että chiliä ja vielä maa-artisokankin mukuloita. Osa on kasvihuoneessa, osa odottaa vielä. Mutta olen ajatellut, että jos edes yhden asian päivässä ehtii / jaksaa / voi / viitsii tehdä, niin ei ihmisen enempää tarvitse itseltään vaatiakaan.