torstai 31. tammikuuta 2013

Päivät vilisevät ohitse

On tämä vaan kummaa miten nopeasti aika kuluu, aamu on illassa ja tammikuukin pian helmikuussa. Lapsena päivät olivat paljon pitempiä.

Sain tänään painavan laatikollisen kirjoja, jotka olin ihan itse tilannut nettidivarista.Mies tuli puhisten postista, josssa taas oli jonoa peräseinän toiselle puolelle asti. Vielä hän ei ole ehtinyt esittää moitteita kirjahankinnoista. Niitä kun olisi muutama laatikollinen lähdössä hyväntekeväisyyteen tai kenelle tahansa halukkaalle postimaksua vastaan.



Tämän päivän lastissa on muutama aarre: kallein ostos on Akseli Gallen-Kallelan kuvittama paksu ja painava Kalevala. Upea teos! Se kyllä maksoikin enemmän kuin normaalit divarikirjani. Kaksi kirjaa ostin ihan vaan päällyskannen takia. Toinen on vanha virsikirja, toinen kasviskeittokirja jostain 1920-luvulta. Molemmissa on käsin kirjaillut jugend-tyyliset kannet. Toisaalta virsikirja on vuosimallia 1938 ja sitä minulla ei kai ennestään ole. Alkaa virsikirjakokoelmassanikin olla jo aika monta eksemplaaria.Pitäisikin tutkia, puuttuuko joku versio vielä. Vanhin on 1800-luvun alkupuoliskolta. Minähän näitä rupesin hankkimaan "sen yhden jutun" takia. Sen, joka on edelleen vaiheessa, josta ei ole kertomista.



Yksi kirja on varattu ystävälle synttärilahjaksi ja ehkä jotain menee tyttärellekin samaan tarkoitukseen. Pari muistelmateosta odottaa minua itseäni: laulajatar Maikki Järnefelt-Pakarisen elämäkerta ja Toivo Kuulan lesken elämäkerta. Ja sitten on sota-ajan muistelmia kotirintamalta ja sotatantereilta.

Olen aikaisemmin lukenut Maikki Järnefeltin ex-miehen eli Armas Järnefeltin elämäkerran, joten on mielenkiintoista lukea tässäpuolison näkökulmasta, jos sitä nyt sitten tulee esille. En tullut katsoneeksi, kuka tämän teoksen on kirjoittanut. Maikki itse ei ole varmaan moneen vuosikymmeneen ollut enää elävien kirjoissa.


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kumma päivä

Päivässä ei ollut muuta vikaa,kuin että nukuin kellon ympäri.Kuin tukki siis. Kuten tästäkin näkee, kupsutan myöhään ylhäällä, heräsin kuitenkin noin 7 tunnin unien päästä.Katsoin vään uutisia ja kömmin uudestaan peiton alle, Anna mun kaikki kestää, kello oli puoli kolme iltapäivällä, kun heräsin. Ei sellaista voi sallia! Suukin oli herätessäni kuiva kuin korppu, Päivä hurahti ilman muita askareita kuin syömiset ja lehden luvut. Monta tärkeää asiaa jäi hoitamatta.

Tutkin nettiä ja ehdolle tarjottiin mm. mielialahäiriöitä ja vakavaa masennustilaa. Pöh! En tunnista itsessäni kumpaakaan, mutta syy voi tietysti olla muissa sairauksissani.Vai ottaisinko vain  takaisin kymmenien vuosien unirästejä?




Kaksi amaryllistä aloitti kukkimisen uudestaan. Jotain positiivista kumminkin.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Näpertelypäivä

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt rattoisasti Rintamamiestalo 2:n merkeissä. Huomaan ostaneeni varastoon niin paljon mööpeleitä ja ruokia, että nyt sille harrastukselle on pistettävä stoppi, jos nimittäin aion jotain omin pikku kätösinkin tehdä. Kovin pientä näpräämistä tämä suunnilleen lundby-kokoinen talo vaatii.



Olen katsastellut arvontapalkintoja paketointiosastolle, mutta siinä ja siinä taitaa olla, lähtevätkö ne vielä huomenna. Kärsivällisyyttä, pyydän, vaikka itse hätäilinkin voittajien perään.

Tässä vietettiin juhliakin. Isäni täytti 91 vuotta ja naureskelimme, että siinä oikein kolmepäiväisiä kekkereitä pidettiin. Puolet perillisistä oli juhlapäivänä ja loput ilmeisesti tänään. Me siis juhlapäivänä. Hyvä varmaan olikin, ettei koko konkkaronkka ollut kerralla faijaa väsyttämässä. Isä oli varsin pirteä, mutta kuulo on mennyt kovin huonoksi, kuten kuulolaitekin. Luultavasti kuulemista vaikeuttaa ympärillä oleva hälinä, mitä aina isosta vierasjoukosta tulee. Hän saa uuden kuulolaitteen vasta ensi kuun puolivälin paikkeilla. Sitä pitää odottaa kuukauden verran, joka tuntuu aika pitkältä ajalta. - Tämä nukkekodin äijä saa nyt edustaa synttärisankaria.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Huhuu, missä voittajat luuraavat?

Arvoin tosin vasta eilen, mutta vielä ei kukaan voittaneista ole ilmoittautunut. Missähän  luuraatte?



Tämän päivän ohjelmistoon kuului lääkärireissu ja muutamia ajanvarauksia. Kääk! Ei tässä muuta ehdi kuin rampata itseään hoidattamassa. Onneksi labratulokset olivat pääpiirteissään o.k. paitsi maksa-arvot, jotka voivat olla koholla lääkkeidenkin takia. Joka tapauksessa nyt alkaa tipaton kausi, varmuuden vuoksi. Mutta lääkkeiden vaihtoakin on todennäköisesti tiedossa.

Olen ylen harvoin katsellut oikein pahoja unia. Sen sijaan unissa käyn säännöllisesti läpi elämääni, suunnilleen aikajärjestyksessä ja edeten lopusta alkuun. Nyt kuitenkin näin pahan unen ja vielä edesmenneestä äidistä. Hän oli hyvissä fyysisissä voimissa, mutta selvästi jo muistisairauden kourissa. Ensin hän toimitti kotona jotain askaretta, taisi siivota. Sitten hän yhtäkkiä hyppäsi auton rattiin ja lähti ajaa viilettämään kuusiaidan viertä ja vanhaa peltotietä. Muistin yhtäkkiä, unessa edelleen, että peltotiehän on kynnetty ylös jo vuosikymmenet sitten ja lähdin perään. Siellähän se auto oli avo-ojassa peräpuoli pystyssä ja kaikin puolin rutussa. Sen voitte arvata, miten äitimuorille oli käynyt. Ikävä uni, ei voi muuta sanoa.

Ehkä jännittelen omien vaivojen ja tutkimusten lisäksi isän tulevaa syntymäpäivää. Ei tasavuosia eikä juhlallisuuksia, mutta kun mennään yli ysikympin, on jokainen merkkipäivä oma virstanpylväänsä. Vuosi sitten juotiin kahvit terveyskeskuksessa ja äitikin tuotiin vielä paikalle. Se oli viimeinen tilaisuus, jolloin koko pesue plus vanhemmat olimme yhtäaikaa läsnä. Äiti tosin ei tainnut käsittää edes sitä, missä oli, saati ketkä olivat läsnä. --- Luin jostain otsikon, että porkkana päivässä pitää mielen positiivisena tai jotain sen tapaista.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Arvottu on

Ensiksi; kiitos kaikille ihanille blogiystäville osallistumisesta arvontaan ja tervetuloa te uudet lukijat! Onni suosikin tällä kertaa erityisesti teitä. Kolmesta voittajasta kaksi on uusia eli Lumisade ja SusB. Valitettavasti teidän blogionne ovat suljettuja, joten en pääse tutkimaan mahdollisia kiinnostuksen kohteitanne. Kolmas voittaja on Erjuska. Onneksi olkoon!

Ilmoitelkaahan yhteystietonne sähköpostiini, niin pääsen paketoimaan teille kirjan kokoisia paketteja. Osoite on villiviini 55@gmail.com (näppää välilyönti pois).



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Sunnuntai-arvonta lähestyy

Ollaan vielä jännityksessä ja annetaan mahdollisuus uusille voittajakandidaateille.

Kamala pakkanen on lauhtunut. Toissapäivänä meillä oli ennätys -32 astetta. Ei ihme, että jäniksenkaurat tekivät kauppansa viimeistä jyvää myöten. Siitä tulikin mieleen, että olisi aika taas lähteä viemään kauroja...

Kaurainen on seuraavakin aihe. Löysin blogitutulta (sori, en muista keneltä) linkin toiseen blogiin (en muista sitäkään), josta löytyi vallan mainio rieskaohje. Alkuperä muistaakseni, ehkä, on Raision reseptiikkaa. Näitä paistoin aamulla ja suosittelen! Mies ei innostunut, kuten arvasinkin, mutta minulle nämä kyllä kelpasivat. Pannaanpa ohje kiertäään!


Auringonkukkarieskat

1 porkkana
9 dl kaurahiutaleita
6 dl piimää
1 dl nestemargariinia tai vajaa rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa

Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sekoita ainekset hyvin keskenään ja levitä taikina pellille. Sen voisi antaa ehkä hetki tekeytyä ennen paistamista.
Ripottele pinnalle
1 dl juustoraastetta
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl auringonkukansiemeniä

Paistoin 220 asteessa kiertoilmauunissa n. 15 min.

Minä tein taikinasta kolme rieskaa, mutta maun mukaan niistä voisi tehdä ohuempia 4 tai 5 tai vaikka enemmänkin pikkuisia lättänöitä. Tuli mieleen, että tästä voisi tehdä ryynirieskan tapaan vaikkaa koko pellillisenkin tarjottavaa. Paistoaika tietysti sen mukaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Harmia, harmia... ja vähän iloakin

Olen saanut parikin haastetta, joihin aion ilman muuta vastata. Nyt juuri vain on sen verran nulju olo, ettei vastauksia irtoa. En tarkoita pelkästään edellisen postauksen lääkärireissua, vaan sen lisäksi on muutama muukin harmin aihe, joka nyppii. Ei niistä sen enempää, sillä kukapa nyt omia möhläyksiään erikoisesti haluaisi esitellä... Sitä niittää, mitä on kylvänyt. Tai sanoisinko, että pui.


Ei kaikki sentään ole niin harmaata kuin miltä sydämeni sisukset näyttäytyivät. Eikä kai sekään enää pelkkää harmaata väriä näytä. Meinaan kun on ne punaiset ja keltaiset fläkitkin siellä. Mies kävi tänään kaupoilla ja toi nitroa taloon. Ensi viikolla saan labratulokset ja lääkäriltä varmaan tarkempia elämänohjeita.

Olen tehnyt mukavia pikkuostoksia naamakirjan nukkekotikirpparilla. Esimerkiksi nämä. Ihanuudet:


Tulitikkuaskissa olevia Taika-mukeja ja lautasia on kahdelle ja lisäksi iso pullavati sekä Taika- että Paratiisi-sarjaa. Kuvaamatta on vielä yksi ihanuus: Mariskooli, joka tuli tämän päivän postissa. Nämä ovat mittakaavassa 1:12. Sen kokoista taloahan ei mulla toistaiseksi vielä olekaan. Katselen kyllä yhtä yläeteisen senkin osaa sillä silmällä, että jos sen tyhjentäisi ja vuoraisi, niin siihen voisi saada rakennettua kolmekerroksisen kämpän. Asukkaistakaan ei olisi pulaa, eikä mööpeleistä.

 Kaikki nukkis-ystävät: varokaa moista kirpputoria, jos ette halua menettää rahojanne! On siellä vaan niin ihania esineitä, että meillekin Postipate on melkein selkä vääränä kantanut paketteja. Laitoin tämän kuvan varta vasten tänne, kun Villiviinin taloissa ei ole ihan hirveästi tapahtunut viime aikoina. Pian rupeaa, lupaan!

Melekin unohtui: oletko osallistunut arvontaani? Huomenillalla arvotaan, joten hyvin ehtii vielä. Se siis on muutama postaus alaspäin. Heippa!

torstai 17. tammikuuta 2013

Näin sydämeni

Juu, olin eilen sydän-ultrassa. Harmaata, harmaata, harmaata käytävää  ja sitten - räks! - jymps - jymps - jymps - sitten kone näytti pelkkää suoraa viivaa, vaikka  hengissä olin edelleen. Keltaista ja punaista fläkkiä oli yhdessä kohdassa sitä harmaata käytävää. Siihen lääkäri palasi yhä uudelleen ja uudelleen.

Kuulemma ei ole vielä aihetta pallolaajennukseen. Pallolaajennukseen! Niin että jos jossain vaiheessa loruilu loppuu, niin tiedätte sitten.


Nitroreseptin se tosin antoi ja kehotti menemään labraan, mihin mulla muutenkin on ollut lähete valmiina jo toista kuukautta. Odotin, että aluesairaala olisi kokeet otattanut, mutta säästökampanja näyttää olevan sielläkin päällä. Mitä sitä nyt uudestaan, kun kerta vasta vuosi sitten otettiin kokeet. Mutta huomenna menen ja saanpahan samalla tilattua ajan astmakokeisiinkin. Voisin elätelläkin toiveita "tavallisesta" astmasta, ellen olisi nähnyt niitä kirkkaan punaisia tahroja (vrt. liikennevalojen värit). Pahaa vaan pelkään: sairastan sekä sepelvaltimotautia että astmaa... Silloin meitä on täällä kaksi sydän, keuhko- ja selkävaivaista talossa. Muutamaa muuta vaivaa erikseen luettelematta.

En minä nyt vielä asettunut sängynpohjaan makaamaan ja kuolemaa odottamaan, mutta kieltämättä tämä tuntui aika jyskyltä. Siitä huolimatta, että jotain tällaista olen jo pitkään itse epäillyt ja onhan tätä viime keväästä lähtien muutamalla kokeella tutkittukin. Se selittäisi jatkuvan uupumuksen, kauhean unentarpeen, hengästymisen yms. Ja labrat selittävät lisää.

Meidän uusi linnunruoka-automaatti, jonka isäntä sai synttärilahjaksi. Aamulla siinä istui orava.


Vielä ei ole kokemusta siitä, miten nopeasti nämä veitikat tuon tyhjentävät. Linnut ainakin oppivat heti. Nyt vain toivomme, että se toisi uusiakin lajeja pihalle, vaikka toisaalta eväät on samat kuin ennenkin.

Ai niin, joko osallistuit arvontaani?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Lauantaiehtoota!

Olipa tänään ihana talvipäivä. Pakkasta tosin oli 13 astetta, mutta aurinko paistoi siniseltä taivaalta! Tuntui melkein kevättalvelta! Virittelimme miehen saamaa isoa linnunruoka-automaattia puuhun,, mutta eipä tullut mieleenikään ottaa siitä kuvaa. Jännä nähdä, keksivätkä linnut sen jo huomenna. Jänisten ja fasaanien kaurat käyn vielä heittämässä hangelle ja terassin alle ennen saunaan menoa.

Tässä ovat loppiaisherkkumme ja kun tyhjensin tänään kauppakassia, niin taidammepa syödä samoja herkkuja tänäänkin, vanhan Nuutin-päivän kunniaksi. Tarjolla on perunoita, graavilohta, äyriäispateeta ja mätiä, sipulisilppua sekä silliä. Ei voisi helpompaa ateriaa olla. Huomenna näen hivenen enemmän vaivaa ruoanlaiton eteen: teen Kodin kuvalehden ohjeella uunipataa, jossa on kanankoipia ja ohraryynejä ynnä muutamaa muuta höystettä.


Huomaa edellisen postauksen arvontani, jonka keksin viime yönä mukavan kävijäluvun ansiosta.
Aurinkoista viikonloppua!

Arvontaa

Kun mittari näyttää juuri nyt näinkin maagtista lukua kuin 050505, niin onhan sitä aivan pakko järjestää tännekin talven ensimmäinen arvonta!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy, sanotaako vaikka 20. päivä tammikuuta. Arvon kirjoja. Ja ehkä jotain muuta pientä, kolmessa paketissa.

Säännöt ovat nämä:
1) tähän postaukseen kommentista tulee 1 arpa
2) vanha lukija saa 2 arpaa ja
3) uusi lukija saa kolme arpaa.
Mainitse, monellako olet mukana.



En saanut sivupalkin linkkiä toimimaan, mutta nyt menen nukkumaan. Katsotaan huomenna.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Antelias postipoika

Tänään oli oikein hyvä postipäivä. Kotipuron Riitalta tuli suloinen paketti:


Tässä somassa liinasessa on teksti "Home is where your heart is." Näin se on, missä on sydämesi, siellä kotisi. Liinan lisäksi paketissa oli mustikkasuklaata ja tämä kaunis orvokkikortti, jossa on todella suuri viisaus. Jaan sen teille tässä:

Hymyt ovat pikkujuttuja, sehän on selvä; mutta kun ne on ripoteltu pitkin elämän polkua, on uskomatonta, miten hyvää ne tekevät. 

Kiitos Riitta! Tämä oli Riitan "hyvän kierrätystä", joka sitten jäi minuun, kun kukaan ei innostunut jatkamaan ketjua.


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Loppiaisillan aatoksia

En ole vieläkään saanut kalenteria tähän silmieni eteen, mutta tilasin pari päivää sitten tämmöisen Mummo-kalenterin.

Anni Nykäsen hulvattomat mummo-stripit ovat siis ilonani koko vuoden. Kustantaja on Sammakko. Jospa mummokuvat toisivat energiaa päiviin!

En sitten vielä raaskinutkaan korjata joulua laatikoihin. Kompostiin saattelin sentään muutamat ruuantähteet ja kotijuuston heran. Juu, juu, tiedän kyllä, että herasta voisi leipoa vaikka jästileipää, mutta kun en muutenkaan leivo, niin turhaan sitä olisin pakastimeen säilönyt. Tein toissapäivänä jättikokoisen munajuuston. Mies on moneen kertaan kehottanut ottamaan opiksi anoppivainaan neuvo laittaa tarpeeksi kermaa ja voita, niin tulee hyvä juusto. Olen harannut vastaan, mutta jouluna sitten otin käteensi kermapurkin ihan vaan äidin muistoksi. Jo se juusto oli tavallista suurempi. Toki hapatin piimääkin tavallista kauemmin sisällä ja laitoin sitäkin tavallista enemmän. Nyt mulla oli sitten kaksi purkkia kermaa, joista toinen oli jäänyt hapantumaan. Juustoa tuli tupla-annos! Olisi pitänyt uskoa jo aikaisemmin äidin neuvoa.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Aina sitä vuoden vaihtuessa miettii mennyttä ja aprikoi tulevaa. Mitä tämäkin vuosi mahtaa tuoda tullessaan? Uusista kujeista ei niin väliä, mutta toivottavasti vältymme sairauksilta ja pahalta kuolemalta. Tässä iässä itse, mies vielä vanhempana, vaarista puhumattakaan, kun ollaan, niin voi tapahtua mitä tahansa. Jokaisesta hyvästä päivästä sopii olla todella iloinen ja kiitollinen.


Miehen kivut ovat pahentuneet viime vuosina ja hän jo ehti ennen joulua ensimmäisen kerran ääneen pohtia, miten kauan ylipäätään pystymme asumaan isossa omakotitalossa ison tontin keskellä. Se oli semmoinen päivä, jolloin lumityöt ottivat oikein koville. Ihan äkkiä meistä ei sentään kai tule kerrostaloasukkeja. Jo yli kolmekymmentä vuotta sitten lääkäri povasi hänelle pyörätuolitulevaisuutta eli siihen nähden kaikki on mennyt ihan hyvin. Toistaiseksi.

Uutta vuotta otimme vastaan kaksistaan. Omalla pihalla käytiin pikaisesti katsomassa naapurien ja kylänmiesten ilotulitteita. Kaupungilla olisi ollut upea ilotulitus, jota katsomaan vähän havittelimme, mutta ilma näytti sen verran märältä, että jäi menemättä. Onneksi sen voi katsoa youtuubista.

Kalenterit on vaihdettu, paitsi yksi, joka on vielä tuntemattomassa paikassa kiinteistön alueella.  - Ruoka oli mitätöntä eikä ollenkaan juhlaruokaa. No, haaskioon ei ruokaa meillä heitetä kuin ns. viimeisessä hädässä. Sama linja jatkuu tänäänkin: joulun lohijämiä, joskin muusiin haudattuna. Kinkusta arvelin, että jos mies tuo huomenna kaupasta herneitä, niin rupean keittämään kinkkurokkaa. Huomenna katsastan jääkaapin ja arvatenkin kompostoin ainakin hernesalaatin lopun. Sitä en ainakaan uskalla enää nostaa pöytään.