keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Iloista wappua!

Sadetta ja kylmää luvattiin tälle illalle, mutta vielä ainakin on poutaa. Aurinkokin paistoi koko päivän. Ja pihan vanha koivu on hiirenkorvalla! On tämä kevät ihanaa aikaa, sitä kun olen kevään lapsi, niin herään henkiin näiden koivujen ja valkovuokkojen sun muiden kanssa.


Kävin iltapäivällä sen verran kasvimaalla, että keräsin vähän romuja kasaan ja totesin, että jäniksen-perkuleet ovat taas kalunneet omenapuun runkoa. Jokohan pitäisi uskoa, että halvemmaksi tulee ostaa omenat kaupasta ja viinirypäleet myös. Sekään ei talvehtinut. Nuoret marjapuskat sentään ovat hengissä. Sitten kiskoin kasvihuoneen tomaattilaatikoista viime vuotiset rangat ulos. Kun multa pölisi omassa pihassa ja täydennystä sain ojan toiselta puolelta, missä naapuri äesti peltoaan, niin nyt on silmät ja kurkku ihan kuin täynnä tomua. Ehkä pian pitää mennä nauttimaan lasillinen simaa...

Tänään sain peräti kolme pakettia. Yksi oli puutarhalta, kiitokset vain Juhalle, joka lähetti paleltuneiden kurkuntaimien tilalle uudet ja vielä kaupan päälle muutaman petunian taimen. Vähän jännitin aamulla, saanko kasvit tänään vai jäävätkö ne vapun yli postiin, kun eilen tuli viesti, että ne olivat lähteneet puutarhalta. Kaksi muuta pakettia oli kirjoja, toinen divarista, toinen yksi vasta ilmestynyt.

Mies toi kaupasta kaikenlaista pikkuherkkua vappupöytäämme. Nautimme ihan kaksistaan pöydän antimista. Graavasin jo aikaisemmin päivällä kirjolohifileen ja vielä pitää kuoria muutama peruna ja parsat.

Iloista wappua!

Yökyöpelin mietteitä

Mitään kovin mahtavia ei tähän aikaan mielessä liiku. Vappua "juhlitaan" kotona kaksistaan ja miehellä on vielä soittotuntikin illansuussa. Päivään pitää mahduttaa sitä ennen ainakin  yksi postireissu ja mikä tärkeintä, yksi sairaalakäynti. Isähän se siellä edelleen on, mutta hyvä kun ei häädetty taas kerran liian aikaisin kotiin. Oli kylläkin uhattu tänään laittaa kotiin, mutta viimeisten tietojen mukaan hän kotiutunee vasta perjantaina. Olisikohan vihdoinkin mennyt viesti perille, että mahatautia on tutkittava? Ihminen, edes vanhus, ei kaiketi pode normaalisti kuukauden mittaista ripulia. Tietysti suru väistämättömästä on kaiken aikaa mielessä. Isä ei pahemmin puhu tuonpuoleisista, liekö koskaan puhunut, mutta äidin luo varmaan lähtisi mieluummin kuin täällä viipyisi. Aika on auringon laskea pitkän päivätyön päätteeksi.




Oma mies on ollut kovin väsynyt koko talven. Onneksi hänellä on toukokuussa lääkäriaika, tosin vasta kuun lopulla. Kun yritän kysellä, niin vastaus on napakka: "Älä tivaa!"

Huomasin tänään hiirenkorvalla olevat koivut. Niitä en hoksannut kuvata, mutta lehtikuusen kukinta pääsi eilen kuvaan. Koivunlehdet kai puhkesivat päivässä, vai olinko niin sokea etten niitä huomannut? Vapuksi kuitenkin luvataan taas kylmää, hyvä jos ei räntäsadetta vanhojen perinteiden mukaisesti. Lapissa lunta olikin tullut kai yli 20 senttiä.


Kevätkiurunkannuskin kukkii pihassa. Kasvikirjan mukaan tämä on lehtojen kasvi, mutta sepelistä vaan nostaa päätään. Minä jo pelkäsin, että tämä jäi kokonaan naapurin rakennustyömaan alle.


Mutta jos ei sen kummempaa ilmene, niin vietetään hauskaa kevään juhlaa, tätä vappua!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Mikä huvittaisi?

Otsikko provosoi vain itseäni. Toivottavasti muilla on parempi alku viikolle. Minua oikein mikään ei huvita eikä ehkä tarvitsekaan huvittaa. Mieskään ei pidä tapanaan huvittaa minua näppärillä vitsillä tai muuten mukavilla puheilla. Onneksi sentään kevään valtava voima näkyy maassa ja puussa. Lipstikka se tässä puskee päätään lehtien keskellä. Ja kirottu vuohenputki.


Mutta sanotaanhan niinkin, että kevät on ankarin vuodenaika. Vaari tuli keskiviikkona sairaalasta, palasi sinne perjantai-iltana ja jo nyt lääkäri kuuluu puhuvan huomisesta kotiuttamisesta. Ei hyvä ollenkaan. Isä on todella väsynyt, mutta kas kun tulehdusarvot ovat normaalit, vaikka ripuli on jatkunut laskujeni mukaan kuukauden verran, tosin ajoittaisena, mutta silti. Luuletteko te, että joku enempää alue- kuin paikallissairaalassakaan olisi siitä kiinnostunut? Ehei, vaikka painokin on pudonnut yhtäkkiä viisi kiloa. Tulee mieleen, että näinkö ne varta vasten hivuttavat vanhan veteraanin vähitellen pois elävien kirjoista? Toisaalta arvaan, ettei isäkään aina kerro kaikkea eivätkä hoitajat osaa arvata oireita. Vaikka arvauskeskuksessa ovatkin.

Toivoisin hartaasti, että isä saisi viettää viimeiset elonpäivänsä kotona kaikessa rauhassa. Johan tällainen eestaas rahtaaminen vie voimat nuoremmiltakin. Voimia tarvitsee kälykin, jonka työpaikan yt-neuvottelut olivat yksi päivän ikävistä uutisista. Sekin tässä vielä.

Lähden raivaamaan kasvimaapeltoa, jos kuitenkin tänä keväänä saisin tehtyä kasvilavat. Ja muutenkin, jottei vallan olisi valitusta, esittelen vielä Vironperän pihasta peräisin olevan ihanuuden, joka kasvaa nyt meidän rautatieomenapuun juurella. Folionkappale oli jänissuojana, mutta näköjään pupu olisi hyvinkin päässyt nakertamaan nuoren puun runkoa.


Kevätesikko tuli viime keväänä kirjekuoressa. Kiitokset vielä kerran Irenelle!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Talvehtija

Meillä kasvoi viime kesänä terassilla isossa muovilaatikossa sinikuusama, jonka pitäisi tehdä makeita, sinisiä ja vielä syötäviä marjoja. Muut kuusamat kai tekevät myrkkymarjoja, mutta tämä Lonicera tunnetaan myös hunajamarjan nimellä. Suhtauduimme hänen talvehtimiseensa vähän epäillen, mutta niin vain olimme väärässä. Tai ainakin toistaiseksi kasvi on  hengissä, kuten näkyy. Talvella pensaan edessä oli puolihuolimattomasti männynoksa eli ei sen kummempaa talvisuojausta.


Viime vuonna ei vielä päästy marjastamaan, eikä kasvi kovin hyvin ehtinyt muutenkaan kehittyä. Saa nähdä miten käy tänä vuonna. Laatikon juurelle ajattelin laittaa jotain matalaa perennaa, joka viihtyy puolivarjossa tai oikeastaan suurimman osan päivästä aika varjossa. Luin viime vuonna, että tämä viihtyisi myös varjossa, mutta tämän kevään tietojen mukaan se onkin auringon tai puolivarjon kasvi.

Lopetimme lintujen ja oravien ruokkimisen siinä toivossa, että nämä eivät tulisi penkomaan kasvilaatikoita. Kuten kuvasta näkyy, on meidän ulkovesipiste suoraan tuossa yläpuolella, mutta toistaiseksi olen kantanut muutaman kerran puolilämmintä vettä sisältä. Aikaisemmin meillä oli pihakaivo, mutta se jäi naapuritontille. Iso, 800 litran vesiastia on kasvimaan puolella, mutta sekin on pakko täyttää hanavedellä. Totta kai kaikki taivaalta tulevakin vesi pyritään ottamaan talteen, sillä talon nurkalla on kaksi saavia ja kolmas yhteydessä kasvihuoneen räystäisiin.

Kaivoin äsken siemenpussit esille ja aion vielä tänään kylvää muutamaa lajia. Uuden Seelannin pinaatti olisi kai pitänyt saada purkkiin jo muutama viikko sitten, mutta on ollut muuta tekemistä eikä pääsiäisen ruokapöydälle oikein olisi enempää taimia mahtunutkaan. Pihatyöt odottavat tekijäänsä, mutta mies alkaa hermostua heti, jos huomautan tekemättömistä töistä. Minun ohjelmassani on kasvilavojen ja tomaattiköynnösten tukirakennelman suunnittelu ja kaiketi rakentaminenkin sitten kun "joku" varmistaa, etten sahaa a) käsiäni b) jalkojani. Niin ja kompostikin tarttis tyhjentää. Onhan tässä tekemistä, oikeastaan enemmän kuin voimia. Intoa kyllä olisi.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ja niin viikko vierähti...

Olipa tapahtumatäyteinen viikko!Pääsiäinenkin mennä hurahti lähes huomaamatta. Tai no, ei sentään, mutta viikkoon on mahtunut monenlaista, niin iloa kuin suruakin tai haikeutta ainakin. Eikä tämän suloisempia kevätpäiviä voisi ollakaan. Tänään näytti mittari kahdeksaatoista astetta, mutta kuulemma huomenna taas viilenee ... Naapuri oli äestämässä talomme takana. Kaupungissa oli tivoli. Sini- ja valkovuokot, kevättähdet, skillat ja pihan kaikki kaksi krookusta kukkivat, aurinko paistaa ja linnut livertelevät, fasaani huutelee.



Olin maanantaista keskiviikkoon rakkaita ystäviä tapaamassa ja kivaa oli! Kiirastorstaina käväisimme isää tervehtimässä. Hän oli kotiutunut tiistaina Kaunialasta ja oli uupuneempi matkan jälkeen kuin ennen. Mahatauti vaivasi edelleen - Kaunialan tantat eivät olleet katsoneet asiakseen kertoa siitä edes paikan lääkärille, joka sitten olikin hyppinyt lopputarkastuksessa tasajalkaa.

Pääsiäisvalmistelujen kanssa melkein tuli kiire. Miten ihmeessä sitä nuorempana ehti suit sait tehdä vaikka mitä? Meillä oli kahdet ruokavieraat ja tässä pieni näyte lammaspadasta, jonka reseptin poimin Hesarin ruokatorstaista: lammasta, sipulia, valkosipulia, selleriä, porkkanaa, mausteena kanelitankoja ym. Kaneli ja selleri antoivat ihanan säväyksen lampaalle. Se oli muutenkin mureaa, sillä marinoin sitä muutaman päivän mintulla maustetussa jogurtissa Isä Mitron tapaan. Padasta tuli todellinen herkkuruoka!


Minulla oli marinadissa kolme paistia, joiden perkaamisessa ennen marinointia olikin aika urakka. Ei ihme, että uus-seelantilainen lammas on niin halpaa, kun kaikki kalvot on paikoillaan. Urakka kuitenkin kannatti. Nyt meillä on ruokaa loppuviikoksi: lammasta ja savulohta ainakin sekä keitettyjä ja paistettuja juureksia.

Isä oli jo torstaina käydessämme todella väsyneen näköinen ja niinhän siinä kävi, että jo perjantaina häntä vietiin terveyskeskukseen. Siis veljeni vei. Perjantain ohjelmaan oli faijalle mahtunut vielä treffit aluesairaalan labran kanssa, kun terkkarin labra ei toiminut pitkäperjantaina. Kävimme tänään tervehtimässä häntä ja nyt olo oli jo kohentunut, mutta kovin vielä väsynyt. Ei ihme, labrat näyttivät keuhkoputkentulehdusta ja todella symppis nuori lääkäri myönsi vielä ylimääräisen sairaalapäivän ja antoi luvan lopettaa rautapillerien syömisen, kun ei maha selvästikään niitä kestä. Ja kun arvotkin olivat jo kohtuulliset. Mutta ikä painaa harteilla, se on selvä, kun mittarissa on 92.

Pihan ensimmäiset valkovuokot ovat avanneet silmänsä ja kääntäneet naamansa kohti aurinkoa:



Pitkäperjantaina me ihmettelimme lähimaisemassa yhtäkkiä näkyvää sakeaa savua. Kun asiaa tarkemmin seurasimme, näkyi tien varressa tämä ja vielä toinenkin paloauto. Kaikesta päätellen muuntaja oli kärähtänyt ja aiheuttanut pienen maastopalon. Siitähän sitä varoiteltiin, maastopalojen vaarasta nimittäin.




maanantai 14. huhtikuuta 2014

Reissuun käypi tie

Tiedossa on muutama päivä ihanien ystävien seurassa. Syödään hyvin, epäilemättä myös juodaan hyvin ja etenkin parannetaan omaa ja luultavasti maailmankin tilaa. Sitten kiireesti kotiin valmistelemaan pääsiäistä. Pitkä kauppalista on tehty miehelle siltä varalta, että hän käy kaupassa alkuviikon aikaan.

Pieniä noitia kävi eilen virpomassa, oikein kaksi poruikkaa. Toisella oli iskä tukihenkilönä, toisella isosisko, joika kylläkin oli "pukeutunut", muttei tohtinut enää virpoa. Olisi mulla parempiakin kuvia, mutten tohdi niitä tänne laittaa. Tuo pienempi poikapuolinen esiintyi Mustanaamiona ja tyttöselläkin oli mustat viikset ja hän mainosti olevansa poika myös. Tiijä sitte, pieneksi mummoksi hänet oli kuitenkin puettu.


Näille meillä aina riittää suklaamunia!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kävipä tuuri

En ole aikoihin ollut arvonnoissa tai kilpailuissa onnekas, mutta nyt kun annoin kipakkaa palautetta yhdelle lehdelle, niin kas kummaa, sainkin palkinnoksi arvonnassa olleet kroppaöljyt, kaksi pulloa, arvo 48 euroa. Hieno juttu, vaikkakaan en vielä tiedä, miten niitä pystyn käyttämään. Toinen kuulemma käy hierontaöljyksikin, mutta millä kummalla minä pyrstöpuolta hieron, oli öljyä tai ei? Jollain lastalla ja sienellä tietysti voisi rasvaa levittää, mutta tuo ukkokulta on jyrkästi kieltäytynyt hierojan ammatista ja erityisesti ilmoittanut pysyvänsä kaukana hierontaöljyistä. Mutta palkinto on palkinto.

Päivä on ollut sateisen harmaa, mutta sitä piristi kahvittelu yhdessä ystävän kanssa. Ai että se teki hyvää. Ensi viikolla tapaan toisia ystäviä eli alkuviikkoon tulee blogipaussi. Tapaaminen osuu vähän pahaan viikkoon, kun olisi kiva valmistella kaikessa rauhassa pääsiäistäkin kotona, mutta kas, me eläkeläiset olemme niin kiireistä väkeä ettei sopivampaa viikkoa löytynyt. Onneksi taimet on istutettu ja muutamat siemenet kylvänkin suosiolla vasta pääsiäisen jälkeen. Maahanhan niillä ei ole varmaan pariin kuukauteen kiirettä.

Nyt ei ole ollut erityistä kuvattavaa, joten piristykseksi fasaanikukko uudesta kuvakulmasta. Komea herra käyskentelee rouvansa kanssa päivittäin tiluksiaan tarkastamassa.


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Merkillistä postia

Nyt on tullut outoa postia. Kahtena peräkkäisenä kertana viikon sisällä meitä on hyppyytetty turhan päiten postikonttorilla, kun olen saanut viestin saapuneesta lähetyksestä. No ei ole ollut uutta lähetystä, vaan viestit tulivat monta päivää lähetyksen noutamisen jälkeen. Toisen kohdalla vielä konttorin koneella mainittiin, että yrittivät lähettää muistutusviestin, muttei se onnistunut, kun yhteystiedot olivat puutteelliset. Eivät kyllä olleet puutteelliset. Harmitti, vaikkei  ylimääräinen reissu tietysti kovin pitkäkään ollut.

Toinen merkillinen juttu oli paksu kirje, jonka sain tänään. Ei ollut lähettäjän nimeä eikä saatetta eikä asiakirjan kahta ensimmäistä sivuakaan. Kuoressa oli 36:n liuskan nippu tiuhaa tekstiä,ankaraa Jumalansanaa sekä raamatunpaikkoja vanhasta ja uudesta testamentista. Heitin roskikseen, sillä en ole kiinnostunut etsimään noin kahtakymmentä raamatunkohtaa per tulikivenkatkuinen lause. Sen verran sitä silmäilin, että epäilen jehovantodistajia tai ehkä mormoneita, mutta olisi lähettäjä voinut sentään nimensä panna mukaan.

Eikä postit tähän loppuneet! Matkahuollossa oli iso laatikko taimia. Voi vitsi, olisin mieluummin ottanut ne vasta pääsiäisen jälkeen, jolloin olisi ollut tilaa ja rauhaa istutella kesäkukkia, kurkun ja tomaatintaimia ja ties mitä kaikkea laatikossa onkaan. Pakkohan ne nytkin on istuttaa, varsinkin kun osa oli jo ylikasvanut ahtaista taimilootistaan. Ensi viikolla mies joutuu noita pienoisia huoltamaan, kun olen muutaman päivän pois kotoa. Ja tietysti pääsiäisenä tulee ruokavieraita ihailemaan pöydän kulmalla asustavia epämääräisiä kasvatuspurkkeja. Nyt voi sanoa, että onneksi ei koko klaani tule syömään, sillä silloin ruokapöydälle ei enää yrttejä mahtuisi. Päivällä ei ulkona ollut kuin  +7 astetta ja yöllä lämpötila on varmaan ainakin lähellä pakkasta, joten ulkoeteiseen, saati kasvihuoneeseen ei näitåä poloisia voi viedä. Vähän harmittaa. Tämä komea kukko vain rapsuttelee pihaa, ei sinne muilla ole asiaa. Kuvaa voi suurentaa.


Sekin vähän nyppii, kun en muista, mihin mikäkin kesäkukka on suunniteltu. Kaikki tiedot ovat vihkossa ja hyvässä tallessa, kun vain tietäisi, missä talsi on...

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hurja urakka

Vaihdoin puhelinoperaattoria ja ihmeiden ihme, uusi sim-kortti toimii ikivanhassa kännykässäni. Tein kyllä melkoisen tyhmyyden, kun en kopioinut numeroita kännykän muistiin, vaan ruutu- ei kun viivavihkoon siltä varalta, että sattuisi joku haaveri. Ajattelin myös, että tässä äkkiäkös minä naputtelen muutamat numerot takaisin ja samalla järjestelen ja seulon turhia pois. Juu. Koko iltapäivähän tässä menee ja olen vasta kirjaimessa O. Tyhmyydestä sakotetaan, oli äitivainaalla tapana sanoa.

Mutta virkistykseksi vähän kukkasia:


Kliivia lopetti juuri kukkimisen, mutta ihastuttava orkidea on edelleen hengissä! Jännä nähdä, miten tämä menestyy. Otsikko sopii kasveihinkin, joiden mullanvaihto on suoritettu, vihdoin ja viimein. Tässä on mm. pitsilehti, aaloe, rahapuu ja muistaakseni tuo laiha luikku on kahvipensas.  Aavikon ruusu on orkidean takana. Se menetti talvella lehtensä eikä oikein tunnu toipuvan. Muutama muukin tuossa asustaa, joku vaivainen lehtikaktus ainakin ynnä muuta.

Jaa, jospa jatkan taas naputtelua. Hyvää viikkoa!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Aarre tuli postilaatikkoon

Nyt pitää kai jo ruveta jarruttelemaan koruostoksia. Onneksi ennen mahdollista tulevaa korulakkoa tämäkin ihanuus ehti tipahtaa postilaatikkoon. Karjalainen hevosenkenkäsolki. Se sopii hyvin samaan kuvaan Runoratsun kanssa:



Näin korun mukana tulleessa Kalevala korun lipareessa kerrotaan: "Kauneimmat suomalaiseet hevosenkenkäsoljet syntyivät ristiretkiajan Karjalassa 1050 - 1300 j.Kr. Tämän korun esikuva on löydetty Kaukolan Kekomäestä. Viitan ja hunnun soljet tehtiin siellä kallista hopeaa säästäen lehdenohuiksi, mutta sitäkin suuremmiksi. Suuri pinta oli tärkeä, jotta Karjalan taitavat korukaivertajat saivat runsaasti tilaa koristeellisia kasvi- ja nauhasommitelmiaan varten."

Kokoa on: korkeus 7 cm, leveys 8 cm. Isolle naiselle iso koru. Tämä on pronssia. Jostain syystä olen ihastunut pronssiin, joka on onneksi paljon hopeaa halvempaa. Kuvissa ei aina välttämättä pronssia ja hopeaa erota toisistaan, ilmeisesti salamavalon takia.



tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ei edes aprillipilaa

Voi vietävä että mua harmittaa. Olen hullaantunut Kalevala-koruihin, kuten olen aikaisemminkin kertonut ja osteskellutkin niitä ahkerasti naamakirjan KK-kirpparilta. Aamulla posti toi mm. ihastuttavat Karjalaiset nauhapunos-korvikset. Katselin niitä ja panin yhdessä riipuksen kanssa pieneen lasipyttyyn. Turvaan näet pöydälle. Kun sitten myöhemmin päätin niitä tarkastella ja nostin riipuksen pytystä, niin eikös vaan korviksetkin tulleet mukana. Toisen tavoitin sylistä, mutta toinen kai lensi suoraan lattianraosta tulevien sukupolvien ällisteltäväksi.

Kuvaa ei ole ainakaan toistaiseksi siitä ainokaisesta, mutta tämä saa toistaiseksi kelvata. Riipuksessa on vielä semmoiset sydämen malliset helat roikkumassa ja nimenomaan ne nätit helat on korviksissa.



Tuo tapaus vei tietysti fiiliksen koko päivästä. Harmittelun lisäksi vaihdoin sentään mullat lopuille kasveille. En tutkinut kuukalenteria, joten voipi olla, että kasvit eivät juurru tai sitten juurtuvat. Pari päivää sitten kävin hakemassa pihalta varjoliljan siemeniä. Toivottavasti ne itävät.

Nyt lähden paistamaan jauhelihapihvejä. Lisäksi tarjolla on herneillä höystettyä pottumuusia suoraan mummon muusipussista.

Lukulampun alla yms.

Kello on jo taas vaikka mitä ja nukkumaankin pitäisi ruveta, mutta ihastuin niin tuohon eiliseen lintukuvaani, etä vaihdoin sen otsikkokuvaksi. Toinen, johon ihastuin, on uusi kirjaportaali Lukulamppu. Ei siitä nyt enempää, mutta kannattaa käydä katsomassa. Eikä tämä ole aprillia!

Päivällä kävin kirjakaupassa., kun oli viimeinen hetki hyödyntää bonuskuponki. Ostin kaksi muffinsikirjaa, kas kun olen hurahtanut ajatukseen, en niinkään vielä niiden tekemiseen. Huteja olivat kumpikin ja se vähän harmittaa. Tai no, soveltuvin osin niistä voi poimia ideoita. Onko sinulla hyvää vinkkiä, mitä kirjaa  kannattaisi katsastaa? Haluaisin sekä suolaisten että makeiden ohjeita. Joo,joo, tiedän kyllä, että netistä löytyy, mutta kun haluaisin hiplata kirjaa käsissäni.

Näitä leivoin viime viikolla. Ohje vaatii vielä jalostamista. Tämä nyt ei ole otsikon mukainen kuva, mutta olisiko sentään sopiva aasinsilta kirjojen välillä?