tiistai 29. marraskuuta 2011

Valoa pimeään

Jos jossain päin maata on tullut lunta, niin ei meillä ainakaan. Aamuisin tosin on kylmää ja raput vähän jäässä, mutta ei lunta. Auton lasitkin olivat oikein paksussa jäässä vielä puolen päivän jälkeen, kun miehen piti lähteä selvittelemään lapsensa autoremonttia. Ette varmaan arvaa, kenen piikkiin sitä autoa rempataan? Valitettavasti tässä ei ole vaihtoehtoja. Viat nimittäin ovat sitä luokkaa ja laatua, ettei autoa edes voisi myydä ilman että saisi syytteen petoksesta.  Hyvä että veronpalautukset tulevat pian.

Vaikka tuhlasin minä itsekin. Tuli taas ostettua vähän nukkekodin kalusteita sitä silmällä pitäen, että saan joskus kasattua uuden taloni. Osa kalusteista sijoittuu vanhaan Mattila-nukkekotiini. Se pitäisi lähiaikoina kalustaa joulutaloksi. Nukkekotiharrastus on ollut vähän jäissä ja taitaapa siitäkin mökistä löytyä vielä viime vuotisia joulukoristeita, jotka vain raivasin peremmälle pääsiäistipujen taakse.

Tämä kynttelikkö on uusi ostos ja pidän siitä paljon. Onneksi tässä pimeydessä on kynttilät! Näitä sähkökynttelikköjä on ihana polttaa päivälläkin. Elävää tulta poltan vasta sitten, kun asetun illalla takan eteen lukemaan tai tekemään käsitöitä eli samalla vahtimaan tulta.Vanha talo, miksei uudempikin, roihahtaisi sekunnissa ilmiliekkiin, jos ei pitäisi varaa.

Meillä ei ole takkaa poltettu koko syksynä, mutta se on turvallinen paikka myös kynttilöille. Pihan öljykynttiläkin paloi vielä hetki sitten, kun käväisin ulkona. Se on palanut perjantai-illasta lähtien yötä päivää, mutta nyt se näyttää vetävän jo viimeisiään.

 En tiedä, onko näköni huonontunut, vai miksi päivä tuntuu olevan melkein aamusta lähtien hämärä ja valontarve lisääntynyt. Toivottavasti harmaakaihini ei ole päättänyt ruveta pahentumaan.

Tänään oli se päivä, jolloin odottelin lääkärin soittoa. Sain ilokseni kuulla, että kuukasi sitten leikatusta polyypistä ei ollut löytynyt mitään pahaan viittaavaa. Nämä kuulemma ovatkin useimmiten hyvänlaatuisia, joskin voivat joskus uusia. Se on sitten sen ajan murhe. Nyt kaikki on hyvin.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Rauhallista adventtia

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille. Tosin vesisade ei ihan ensimmäiseksi tuo mieleen joulun aikaa, mutta niin se vain virallisesti alkoi.


Joulutähden lisäksi tässä toinen kuva, joka ei ole yhtään joulukuva. Ostin jokin aika sitten huutonetistä nämä viehättävät kansallispukunuket. Laidoilla olevan lapinpariskunnan lisäksi tässä on oikealta lukien Tuusulan tyttö, Orimattilan tyttö ja Munsalan tyttö. Korkeutta nelisen senttiä kullakin. Lapsena meillä oli tämän tapaiset pikkunuket, jotka valitettavasti ovat jo aikoja sitten kadonneet. Näilläkin on päälakea vähän pureskeltu ja lapinpojalta on lakki hävinnyt. Muistaakseni meillä oli ainakin Keski-Suomen kansallispuku ja toisella joku punainen puku. Nämä ovat olleet Kupittaan Saven valikoimissa.

Nyt lähden raivaamaan pöytää puhtaaksi. Toinen tytär käväisi jo tänään ja Esikoinen perheineen tulee hetkisen kuluttua. Heidän piti tulla jo isänpäivänä, muttemme ottaneet silloin vastaan, kun talo oli ylösalaisin  rempan takia.

perjantai 25. marraskuuta 2011

30 päivää jouluun

Näin se joulu lähenee ja nyt jo vietetään adventin aatonaattoa ja meillä tänään kotoista pikkujoulua. Enää 30 päivää jouluun. Virittelin vihdoin meillekin jouluvaloja, mutta kas, kameran akku loppui enkä päässyt kuvaamaan valojamme, saati siirtämään kuvia tänne.

Pihassa palaa yksi öljykynttilä ja loistaakin luultavasti kolmisen päivää, ellei myrskytuuli kaada koko lyhtyä. Ikkunassa loistaa yksi tähti ja kaksi kynttelikköä.  Block-valaisin toimittaa lyhdyn virkaa yhdellä ikkunalla. Takassa palaa kolme tai neljä elävää tulta. Mutta mitä tapahtuikaan viime vuotiselle ulkotuikkusarjalle? Muistan, miten kerin sen kokoon aika myöhään keväällä sitten kun lumet olivat kokonaan sulaneet. Joulukoristekaapista sitä ei ainakaan löytynyt ja pahaa pelkään, että sen kohtalo on löytyä vasta loppiaisen jälkeen jostain varmasta tallesta.

Nyt ainoa yhtäänkään tilanteeseen sopiva kuva on viime itsenäisyyspäivältä, mutta kynttilä kuin kynttilä. Kumma, ettei yhtään kynttiläkuvaakaan löytynyt.


Esitin miehelle, että hän soittaisi vähän joululauluja, mutta eipä luvannut soittaa. Kuulemma häntä ei huvita soittaa läksyjäkään ja niin ei sitten soita muutakaan. Äsken kuitenkin kuului Ave Mariaa alakerrasta ja käyhän se joululaulusta oikein hyvin.

Joulupukki töllistelee rappusilla lähtövalmiina ja porot kai kuopivat pihalla sorkat lähtökuopissaan.

Mies toi kaupasta vuoden ensimmäisen glögipullon ja sen verran erilaisia herkkusillejä ja graavilohta, että niiden kaveriksi oli kuulemma pakko ostaa pieni snapsipullo ja pussillinen perunoita. Meillä ei kumpaakaan harrasteta kovin usein, mutta nyt siis keitetään muutama pottu ja otetaan pienet snapsit pikkujoulun kunniaksi. Pieni joulupaistikin näytti tulleen kaupasta, mutta joululaatikoihin kajotaan vasta aattona. Kahden hengen taloudessa on kiva, kun voi joskus herkutella vähän kalliimmillakin jutuilla. Ei silti, pari päivää tässä syötiinkin pelkkää pastaa ja vaarin sienistä tekemääni muhennosta.

Tein eilen selvää pankkitilistäni. Tilasin laatikollisen kirjoja jouluksi, itse asiassa kaksikin laatikollista. Se toinen on tosi vanhaa kirjallisuutta nettidivarista. Vanha wirsikirja ja Biblia ja Katekismus selityksineen ja muutakin 1800-luvun maailmaan orientoitumista varten. Voi olla, että mainitut teokset olisivat löytyneet faijan kirjahyllystä lainaksi, mutta minä nyt vaan satuin haluamaan nämä itselle ja omaksi. Vain tuo katkismus oli kalliimpi teos, mutta hintaa tuli, kun osti kerralla monta halpaa kirjaa. Jännä taas nähdä, miten vanhan fraktuuran lukeminen sujuu.

torstai 24. marraskuuta 2011

Terveisiä keittiöstä

Sain vihdoin ja viimein otettua muutaman keittiökuvan. Tervetuloa tutustumaan meidän uuteen keittiöön!


Mies kävi tänään rautakaupassa, siinä samassa, josta kalusteetkin ostettiin, ja toi pätkän muovimattoa. Nyt kaikki laatikot on pohjustettu muovimatolla. Tämä on sitä varsinaisesti kylppäriin tarkoittua mattoa, joka on huimasti halvempaa kuin kalustemyyjien valmiiksi leikkaamat laatikonpohjamuovit. Tämä ei ehkä täytä kaikki elintarvikehygienian laatuvaatimuksia, mutta kun meillä ei syödä lautasen nurjalta puolelta eikä pidetä ruokaa kattilan ulkopohjassa, niin tuskin me ihan heti myrkytymme.

Kuvassa näkyy kaistale pesuallasta ja induktiolieden nurkka. Osa kattiloista meni uusiksi, sillä induktio vaatii magneettisen kattilanpohjan. Vanhat tosin lähtivät hyötykäyttöön kolmeen eri kotiin. Altaan alle mahtuvat sopivasti mukit ja lasit. Sen alapuolella olevassa laatikossa on kattilat ja paistinpannut. Lautaslaatikon alla on ainakin paistinvateja ja kulhoja.  Reunimmaisena on tiskikone, enkä olisi ikinä arvannut, miten paljon selkää ja askelia säästää, kun koneen voi tyhjentään suoraan viereisiin laatikoihin. Välissä on kapea roskis- ja kompostiastian laatikko ja sen alla pesuaineet ja tiskiharjat yms.


Tämä kaappi on tiskialtaan vasemmalla puolella. Pöydälle mahtuu juuri ja juuri kahvinkeitin (tai oikeastaan teekeitin, sillä kahvinkeitin on uunin päällä piilossa, mehän lopetimme kahvin juomisen). Pöydän päällä, ei siis yläpuolella, on yhdistetty leipä- & lääkekaappi. Tämä on ihan ikioma keksintöni, johon olen aika tyytyväinen. Meillä kummallakin on aika paljon erilaisia lääkkeitä ja nyt saimme omat lääkehyllyt, joihin pääsee käsiksi varmaan vaikka pyörätuolista käsin, jos se tilanne joskus tulee eteen. Minun on tämä näkyvä ja miehen hylly on yläpuolisessa kaapissa. Niihin mahtuu mukavasti myös kaikki laastarit sun muut tarvikkeet. Kaapin eteen jäi vielä sen verran vapaata pöytätilaa, että siinä voi kasata hyvin aamupalatarpeita. Varsinaista työpöytää meillä ei ole ollenkaan, mutta laskin, että eiköhän tällä pärjätä. Leivinlauta on erikseen siivouskaapin ja seinän väliin jätetyssä välissä. Sen voin nostaa tarvittaessa ruokapöydälle.

Laatikostoja on kaksi riviä tällä samalla laidalla. Toisessa on leikkuulauta ja kaksi korkeaa laatikkoa, jossa ylemmässä on monitoimikone ja tehosauva ja alemmassa jotain ruokatarvikkeita, öljypullo ja sen sellaista. Toisessa laatikkorivissä on erikseen ruokailuvälineet, kauhat ja muut työvälineet, folio-, leivinpaperi- ja muovirullat ja alimpana korkea laatikko. Siinä on mm. lokerikko leivontamausteille.

Mausteita on vähän joka puolella, laatikossa, liesituulettimen yläkaapissa ja sitten vielä koko seinällinen jääkaapin kupeessa. Jääkkaapi on integroitu eli siinä on samaa levyä seinissä kuin muissakin kaapeissa. Samaa ainetta on myös tuo välitilan pinta. Valot vain vääristävät värit. Jääkaapin takana on ulosvedettävillä koreilla sisustettu kuiva-ainekaappi, jota olen jo mainostanut aikaisemmin.

Olen valtavan tyytyväinen keittiööni. Muutama yllätys tosin on tullut. Tämä kiviraaka-aineesta jalostettu, Loimaalta tullut pöytäpinta, jonka nimeä en nyt äkkiä muista, on sinänsä kaunis, mutta pieniä "puutteitakin" siinä on. Yksi lasi on jo kopsahtanut kappaleiksi ja joka ikinen sormenjälki näkyy tummassa, kiiltävässä pinnassa. Tekoainetta oleva iso tiskiallaskin on luksusta. Nyt siihen mahtuu vaikka minkä kokoinen pelti ja pannu.

Kalusteet ovat Domukselta ja kuten ehkä kuvistakin voi arvella, ne ovat 10 cm syvempiä kuin keittiökaapit yleensä. Koneet ovat Electroluxia ja meille sattui tuuria sikäli, että nämä olivat juuri lähdössä näyttelykeittiöstä, joten saimme niihin vähän alennustakin.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Postimerkki- ja muillakin kaupoilla

Tilasin äsken nettipostista ison kasan postimerkkejä joulukortteihin. Ns. sattuneesta syystä emme voi käyttää joulukorttimerkkejä. Opimme karvaista kokemuksista, että joka haluaa korttinsa perille ehdottomasti ennen jouluviikkoa, lähettäköön ne muilla merkeillä merkittyinä.

Nyt tilasin ainakin omaa silmääni viehättäviä ruusunmarja-merkkejä, jotka ovat kakkosluokan merkkejä. Toivottavasti ne kuljettavat kortit kahdessa päivässä, kuten itella lupaa. Viime vuonna tuli nimittäin vähän kiire, kun yhtäkkiä huomasin, että oltiin melkein itsenäisyyspäivässä ja pyhät katkovat varmaan postinkin kuljetuksia. Kuvan tietenkin kaappasin itellan nettisivulta.

Tämän vuoden joulumerkit eivät oikein kolahtaneet. Varmuuden vuoksi tilasin myös arkin verran ykkösluokan merkkejä. Kortit teetin ifolorilla ja ne tulivat jo muutama viikko sitten. Nyt ei enää muuta kuin osoitelistaa tekemään ja kortteja kirjoittamaan, vaikka onneksi tässä on vielä hyvin aikaa. Meillä se sattunut syy on vuosittainen glögi-ilta, joka tänä vuonna osuu jouluviikon alkuun. On eduksi, jos kutsuttavat saavat kutsunsa ennen eikä jälkeen tilaisuuden. Silloin yhtenä vuonna näin oli käymässä ja siksi lähetänkin kortin itselleni tai vähintään tsekkaan tyttäreltä, joko postilaatikko on kolahtanut.

Vaikkei meillä ole vielä joulukoristeita tai valoja esillä, niin nyt on ainakin joulukuusi! Kaupassa oli pieniä pöytäkuusia ja nappasin heti sellaisen kärryyni. Mies on jo monena vuonna suhtautunut ikävästi joulukuusiin enkä jaksa ruveta kinaamaan asiassa, josta kuitenkin jäisin häviölle. Kun nyt kuitenkin on pikkujoulu tulossa, niin pääsen nauttimaan edes hetken verran oikeasta kuusesta. Tai ehkä tämä ei tuoksu kuuselle, mutta näyttää ainakin oikealta.

Tänään ei ostettu muuta ruokaa kuin leipää ja kermaa, sillä tarkoitus on tehdä mojova sienimuhennos eilen saamistani suppilovahveroista. Niitä tuli meille sellainen määrä, että varmaan isä on poiminut niitä vuosikaupalla. En viitsi miettiä, miten monta vuotta sitten. Nyt selviää, ovatko sienet syömäkelpoisia. Oletan niiden olevan vielä täyttä tavaraa. Pitääkin muistaa laittaa ne likoamaan.

Samalla kauppamatkalla kävimme tervehtimässä äitiäni. Nyt hän oli oikein virkeä, vaikka makasikin petin pohjalla. Äiti otti lujasti kädestä kiinni ja kiitti käynnistäkin sekä huomautti painavasti: "Älkää unohtako". Ei, ei me unohdeta.

Radio kailotti huoneessa ja myös naapuripetin asukas oli hereillä, mutta ei sanonut meille sanaakaan, ei edes vastannut tervehdykseen. Hoitajat istuivat kahvihuoneessa ja vain yksi elävä sielu oli osastolla näkyvillä, hänkin tuoliin istutettu vanha mies.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Sukua tutkimassa

Kävimme tänään tervehtimässä isääni. Minulla oli mukana iso ruutuvihko, johon olen tehnyt muutaman sivun verran aikajanaa. Nyt ajattelin saavani "täytettä" erinäisille tyhjille riveille. Juttutuokiomme oli tosi mukava, mutta sain vain muutaman uuden tiedonsirun. Kuten isä on ennenkin sanonut, olisi pitänyt kysyä muutama vuosi aikaisemmin. Niinhän se on, mutta silloin asiat eivät kiinnostaneet enkä olisi työruuhkassa ehtinyt sukujuttuihin edes paneutumaan. Paljon oli myös niitä asioita, joista isä vain huomautti, että ei hänelle ole koskaan kerrtottu. Jotain saan varmasti kaivettua arkistojen kätköistä, mutten läheskään kaikkea enkä varmaan niitä näkökulmia, mitä tänäänkin olin etsimässä.

Hyvä silti, että sain nekin tiedonsirut talteen ja muutaman virhetiedon korjattua. Isä lupasi myös miettiä, jos hänen kätköistään löytyisi esimerkiksi jotain vanhoja dokumentteja tai ennen näkemättömiä valokuvia.

Isä oli jo aikaisemmin tiedustellut, haluaisinko kuivattuja sieniä. Totta kai halusin. Isä nosteli naulasta kolme tosi isoa pussillista kuivattuja suppilovahveroita, siis jokaisessa litrakaupalla sieniä! Tänään ei ruokalistalla ole sienikastiketta, sillä eilistä jauhelihapataa jäi juuri sopivasti tämänkin illan ruoaksi.

Tarkoitus oli vielä käydä tänään äidinkin luona sairaalassa, mutta siitä ei tullut mitään. Ilta pimeni ja ainakin itse olin jo niin väsynyt haastattelustani, että tulimme suosiolla kotiin. Tuskin äiti siitä pahastuu, kun ei kuitenkaan muistaisi, onko joku käynyt vai ei. Tai kuka mahdollisesti äsken kävi.

Jos minua väsytti, niin isä oli varmaan käyntimme jälkeen tosi väsynyt. Hän oli käynyt aamulla lääkärissä ja se sekä uudet lääkkeetkin varmaan väsyttävät ja sitten tulee utelias tytär vihkoineen ja kynineen esittämään kymmeniä kummallisia kysymyksiä! Sen kuitenkin katsoimme lehdestä, ettemme rynnänneet paikalle kotimaisen vanhan elokuvan aikaan.

Arvontaa Ultsulla

En saanut millään linkitettyä tuota sivun laidalla olevaa uutta arvontakuvaa Ultsun blogiin. Yritän myöhemmin uudestaan, mutta joka tapauksessa arvonta on 26.11 ja voitto liittyy Ultsun alaan eli nukkekotitavaroista on kysymys.


Tämän pitäisi viedä oikeaan osoitteeseen. Kannattaa myös käydä kurkkaamassa, mitä Ultsun minikaupasta löytyy.

Korjaus: Arvonta onkin 26.12! 

maanantai 21. marraskuuta 2011

Pientä puuhastelua

Inspiroivan viikonlopun jälkeen en ole oikein vieläkään sopeutunut arkimaanantaihin. Ajatukset hyppelevät sinne ja tänne. Tämän piti olla blogipohjaan tarkoitettu hederi, mutten millään saanut suurennettua sitä tarpeeksi, vaikka yritin moneen kertaan. Siksi se on nyt tässä iloksenne ja siksi, kun tuo alempi kuva on vähemmän esteettinen.



Raivatakseni tilaa uudelle Das Projektille, pitää ensin saada vanhat roskat lakaistua tieltä pois, varsinkin kun joulukin näemmä lähestyy hurjaa vauhtia.

Roskien lisäksi pitäisi maalata nukketalon seinät ja koota se, sillä edelleen haaveilen uudesta joulutalosta. Tällaisesta on kysymys:



Tein päivällä yhden urotyön pihalla. Tästä on ollut puhetta miehen kanssa ainakin viikon verran, joten päätin ryhtyä rupeamaan heti, kun mies oli hävinnyt soittotunnilleen. Lähdin tyhjentämään räystään alle jäänyttä vesitynnyriä. Siinä oli ainakin viiden sentin paksuinen jääkerros. Hakkasin lapiolla siihen sen verran suuren reiän, että pääsin tyhjentämään tynnyriä pesuvadilla. Ämpäreitä en saanut silmiini, mutta tietenkin huomasin ne heti saatuani työn valmiiksi. Lähin olisi ollut tuvan nurkassa, tosin pesuainepytyillä lastattuna. - No, en mennyt pohjaan asti, vaan tyrkkäsin vanhan 200 litran metallitynnyrin nurin. Siis työntämällä työnsin, sillä se ei todellakaan ollut kevyt. Toivottavasti siitä ei tullut ihan soikeaa. Kaiken lisäksi unohdin toisen räystään alla olevan muovisaavin vallan kokonaan, mutta nyt illan pimeydessä en ainakaan lähde sitä tutkimaan.

Olen ihan oikeasti yrittänyt saada raivattua tupaa kuntoon ja tyhjennettyä viimeisiä muuttolaatikoita kaappeihin. Tämä on se viheliäisin vaihe, kun joutuu kuljettamaan lusikkaa sinne, kauhaa tänne eikä oikein tilaakaan enää ole vapaana. Yhdessäkin muuttolaatikossa on kuiva-ainekaapin tuotteita ja vapaana on enää asianomaisen kaapin ylin laatikko. Se on  lähes katonrajassa. Katonrajaan eli kaappien päälle mies toivoo "kauniita esineitä" eli osa jää esille ja ehkä loput sitten menevät aittaan varastoitavaksi. Yksi tai kaksi hyvää kattilaa on vielä kadoksissa enkä mitenkään voi keksiä, mihin ne olen tyrkännyt. Osan tavaroista lahjoitimme tutuille ja sukulaisille, joten on mahdollista, että vahingossa on mennyt kierrätykseen enemmän kuin oli tarkoitus. Yksi kierrätyskeskukseen tai vastaavaan menevä laatikko on vielä talossa, mutta siinä ei ole kattiloita. Täkäläinen Fida näyttää myyvän tavaroita puoleen hintaan, joten ehkä he eivät ota uutta kamaa. Heillä on menossa uusien tilojen haku, mutta toivottavasti toiminta jatkuu. Nykyinen talo kai menee pian purkuun.

Mitä parhainta viikkoa itse kullekin toivottaa Villiviini

lauantai 19. marraskuuta 2011

Liisa, Elisabet, Elisa, onnea!

Onnittelen samalla itseäni, kun lähetän terveisiä muille kaimoille. Tosin Liisa on vasta kolmas etunimeni, mutta on tässä meikäläisellä hiven muutakin syytä onnitella itseään. Se liittyy tämän loppuviikon opiskeluohjelmaani. Pieneksi vihjeeksi: vaihdoin myös tämän blogipohjan kurssiteemaan sopivaksi. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Tai sitten ei kuulu, mutta aika näyttää. Blogipohja on samalta tekijältä kuin edellinenkin eli kiitokset Pihlajanmarjalle.

Jos emäntä on ollut neljä päivää kurssituksessa, niin arvattavasti muuttolaatikot eivät sillä aikaa itsestään tyhjene. Ihme, että miehen pinna vielä kestää tätä romulaa. Totta kai hänkin osaisi tyhjentää laatikoita, muttei onneksi ole siihen ryhtynyt. Parempi tutkia ne itse ja miettiä tavaroiden loppusijoitusta. Mm. kaksi kattilaa on ottanut jalat alleen. Sitäpaitsi pohjamuovi loppui kesken.

Olen kylläkin ollut yöt kotona, mutta lähtenyt aikaisin ja tullut sen verran myöhään ja väsyneenä, etten ole viitsinyt edes vilkaista sekaisin olevaa huushollia. Huomisen jälkeen on aika raivata keittiö vihdoin ja viimein kuntoon ja ruveta opettelemaan uusien koneiden käyttöä. Tiskikone ainakin toimii, mutta induktiolieden ja uunin käyttöön on perehdyttävä käyttöohje kourassa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Nyt se on valmis!

Viimeinenkin ruuvi on ruuvattu uuteen keittiöön, tai tarkemmin sanottuna toiseksi viimeinen. Mies ehdotti suola-astian kiinnittämistä seinään ja SE ruuvi on sitten se vihoviimeinen. Toivottavasti. Noin kaksi muuttolaaatikollista on vielä lattialla, valitettavasti täynnä tavaraa. Veto vain loppui kesken ja vähän kaapitkin.

Mulla olisi ollut vielä paljon kirjoitettavaa, mutta näemmä nyt veto loppui uudestaan. Yritän palata asiaan läpipäivinä, sunnuntaina viimeistään.

Hyvää yötä, te muut yökypelit.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Jatkui tänään...

Tässä taas päivä on hurahtanut uskomattoman nopeasti, vaikka kello herätti jo seitsemältä. Remonttimies tuli aamupäivällä keräämään mm. lattiaa suojanneet pahvit pois ja korjasi samalla vinoon jääneen tiskikoneen ruotuunsa. Sähkömies tulee vielä huomenna laittamaan työvalot ja yhden pistorasian ja se on siinä sitten. Kintaita voi välityönä kutoa aina muutaman kerroksen kerrallaan, mutta muuten kaikki omat työt ovat olleet aika levällään. Jos niitä välttämättä nyt onkaan.


Tämä hämärä kuva ei ole virallinen esitys valmiista keittiöstä, mutta aika lähellä ollaan. Maustehylly ei enää ole lattialla, vaan omalla paikallaan ja jo täytettykin. Parhaillaan pohjaan laatikoita vähän proosallisesti vessanmattomuovilla. Se tuntui sopivan pehmeältä tarkoitukseen. Kuulemma Ikeasta saa oikein varta vasten laatikonpohjamuovia metritavarana, mutten löyttänyt sitä netistä ja kuka sinne ehtisi ja viitsisi lähteä mokomaa etsimään. - Niin, siis tätä muovia en ottanut vessan lattialta, vaan kävimme ihan kaupasta ostamassa.  Leikkasin sopivan kokoisia paloja ja samalla saksin peukolontyveen runsaasti verta vuotavan palkeenkielen. Siksi tulinkin pienelle tauolle, että jaksan taas hetken päästä jatkaa. Kattilat ovat vielä kadoksissa ja muovirasioita tuntuu olevan enemmän kuin talossa tarvitaan.

Tänään on ollut muutakin puuhastelua, Meillä oli viimeinen päivä saada influenssarokotus ja sitä mekin hetkisen iltapäivällä jonotimme. Rokottajia oli varattu paikalle riittävästi ja homma sujui kuin ajatuksen lento, suorastaan liukuhihnalta. Mies oli jo aikaisemmin käymässä lääkärissä ja pariinkin kertaan apteekissa, joten osa iltapäivästä kului näissä merkeissä.

Ostin tarjouksesta vihdoinkin kassillisen callunaa terassille. Ei jäänyt meillä ihan viime tippaan tämä syyssomistus... Oravat tosin pöyhivät kukkapadat hetkessä ympäri. Naapuri-raksallakin on herätty talven tuloon. Siellä kaivettiin tänään rajalle ojaa. Ilmeisesti tavoitteena on ennen lumien tuloa vielä istuttaa pensasaita. Mies tapasi tulevan lähinaapurin ja puhetta oli ollut myös lauta-aitavaihtoehdosta. Sen hyvin ymmärrän, sillä naapurin ikkunasta näkyy suoraan meidän vajalle ja kompostialueelle.

Lauta-aidan mekin mielellämme ottaisimme näkösuojaksi, jos se vain olisi tarpeeksi korkea. Silloin aidan eteen voisi tehdä istutuksiakin. Rakennusliike oli ehdotellut aidaksi tuijaa, mutta se ei missään tapauksessa tule menestymään niin valoisassa paikassa. Tuijan taimet ovat ilmeisesti edullisia, sillä niitä tyrkätään nykyisin vähän joka paikkaan. Meilläkin on yksi pihassa. Se menestyi niin kauan, kun oli varjossa, mutta nyt vierestä kaadettujen puiden takia valaistusolosuhteet ovat muuttuneet ja puska tekee kuolemaa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Ihan pieni raportti

Nyt ei oikeastaan olisi aikaa istua tietsikalla, vaan olla tyhjentämässä muuttolaatikoiden tavaroita ihka uusiin kaappeihin. Kyllä, keittiö on varttia vaille valmis!

Muutama pieni juttu on vielä tulossa, mutta koneet on kytkettu ja kaikki kaapit seinällä.  En ehtinyt ottaa tänään uusia kuvia, mutta tässä pikkuinen kuivauskaappini pari päivää sitten kuvattuna. En ainakaan muista, että olisin sitä vielä esitellyt tai jos olen, niin sitten vaan kertausta. Yläkaappien alle tulee vielä valot ja valolista.


Kaappien täyttäminen on jo vauhdissa ja sen takia olikin pakko tulla pienelle "lakisääteiselle lepotauolle".  Uunin, lieden ja astianpesukoneen ohjeisiin olen jonkin verran myös perehtynyt, mutta käytännön harjoitteluun en ole vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin päivä on sovinnolla mikroruokapäivä. Saapi nähdä, montako päivää menee ennen kuin saan huushollin kuntoon, varsinkin kun tiedossa on loppuviikolle tiivistä muuta ohjelmaa.

Minulla oli taas arpaonnea. Voitin Kotipuron Riitan arvonnassa tämän ihanan paketin. Kiitos jo etukäteen! Linkki Riitan blogiin on tuossa sivussa olevassa kuvassa.


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivää!

Hyvää isänpäivää kaikille isien tyttärille ja tyttärien isille! Ostatin meidän perheen isillä varmuuden vuoksi käpykakun, jos tulisi yllätysvieraita. Sellainen tulikin; keskimmäinen. Kuopus soitti ja onnitteli,  samoin esikoinen, joka olisi tullut käymäänkin pesueineen. Valitettavasti heille oli kerrottava, että nyt ei ole kiva vastaanottaa vieraita, kun kahvinkeitin on hukassa ja talo muutenkin ylösalaisin. Suurin este kuitenkin oli se, että sähkömies olisi tulossa.

Itse ehdimme juuri ja juuri käydä isänpäiväkahveilla minun isäni luona. Paikalla oli yhtä systeriä lukuunottamatta koko katras ja lapsenlapsiakin oli kahdesta perheestä. Ja yksi koira. Juttua olisi riittänyt pitempäänkin, mutta meidän oli kiiruhdettava kotiin odottamaan sähkömiestä. Tämä uuttera kaveri on nyt parhaillaan asentamassa keittiöön pistorasioita, valaisimia, liesitasoa, uunia ja tiskikonetta. Pian pääsemme varmaan opettelemaan uusien koneiden käyttöä! Huomenissa kai tapahtuu kaappien hienosäätö ja sen jälkeen pääsen vähitellen tyhjentämään muuttolaatikoita ja muutenkin raivaamaan lattioita ja pöytiä tyhjiksi ja tavaroita kaappeihin.

Matkalla näimme tämän syksyn ensimmäiset ikkunakyntteliköt. Joulupukkikin piipahti perjantaina. Taisi Pukki-ukki lähteä hyvissä ajoin Korvatunturilta, kun ehti jo nyt pysähtyä meidän rappusiin.


Ostin tämän pukin osat  hyvissä ajoin syksyllä. Perjantaina oli hyvä hetki ruveta harrastamaan tällaisia kädentaitoja. Osat olivat pakkauksessa, mutta mukana olisi saanut olla vähän enemmän vanua etenkin pukin mahaan  ja kaavat vaatteille. Partaa säästin nukketalon vanhalla isännälle ja huopaakin jäi vaikka muutamaan pikkumattoon. Harmi vain, että tuo huopa oli niin kovaa, ettei mikään neula meinannut mennä läpi. Sen takia koristeetkaan eivät ole kovin monimutkaisia.

Kumma kun kaavoihin viitattiin ohjeessa, mutta niitä ei ollut mukana eli jouduin säveltämään vaatteet omasta päästäni. Eivät ne tietysti monimutkaiset olleet, mutta viittaan varsinkin olisin kaivannut mallia. Nuo kukkaset ja kanttaukset eivät kuuluneet alkuperäiseen malliin. Kun kotona, saati pakkauksessa ei ollut säkkikangasta pukin säkkiin, niin oli pakko tehdä tämmöinen olkalaukku. Koristelin senkin  ja täytin oman pihan kastanjansiemenillä ja vähän kuorillakin.

perjantai 11. marraskuuta 2011

11.11.11 ja ihana sekasorto

Kuten Lovviisa edelliseen postaukseen kommentoi, niin ihana sekasorto on vaan jaksettava, kun voi odottaa parempaa. Tai jotain siihen suuntaan. Näin on! Tänä harvinaisena päivänä 11.11.11 jotkut menevät naimisiin vaikka autohallissa, mutta mepä ihastelemme uutta keittiötämme. Se ei tullut tänään ihan valmiiksi, koneita ja valoja puuttuu ja muutaenkin jotakin pientä vipstaakia on asentamatta. Sokkelitkin puuttuvat vielä, mutta nyt voin onnellisena näyttää, että tältä se näyttää ovien kanssa ja ilman ovia ja hyllyjä:



Kuvista ehkä voi päätellä, että tiskikone tulee tuohon alakuvan oikeaan laitaan nurkkaan. Sen päälle asennetaan uuni omaan lokeroonsa ja päällä on tyhjää toimittava iso yläkaappi. Se vaatii vielä luovaa ratkaisua mainiolta timpuriltamme, sillä vaikka kaappitehtailija lähetti kaksi ylimääräistä hyllyä, niin ei muistanut porata reikiä niiden kiinnittämiseksi. Kaappi on niin korkealla, että sinne varmaan säilötään vain harvoin tarvittavaa tavaraa. Kauneimmat kattilat nostetaan kaappien päälle. Muuten yritän saada käyttötavarat alas käden ulottuville.

Keittotaso tulee alemman kuvan reiän ja pahvilevyn paikalle ja sen vasemmalla puolella on ihanan iso tiskiallas ja kuivauskaappi. Olisin ottanut vieläkin kapeamman, mutta sellaisia ei ole. Jääkaappi ja tarvikekaappi ovat oviaukon vasemmalla puolella. Tuo höpsön näköinen kapea laatikosto tuli olosuhteiden pakosta. Ilman muuta olisin ottanut 10 cm leveämmän, mutta kun ei mahtunut niin ei mahtunut. Toivon, että laatikkoihin mahtuisi jotain vempainta, ainakin sauvasekoitin, mutta mielellään myös kahvinkeitin, jota nykykeittiössämme tarvitaan harvoin.

Tässä on vielä lähikuva tiskialtaasta ja kaappien lähes näkymättömistä vetimistä (= tuo vaalea poikkiviiru altaan alla). Sitten kun valot on paikoillaan, niin saan varmaan otettua paremmankin kuvan. Pöytäpintaa on vähän, mutta kaapit ja taso ovat normaalia syvemmät, joen eiköhän tässä pärjätä. Vanhan leivinlaudan päällä olen tähänkin asti leiponut, joten sikäli ei ongelmaa.

Viikonloppu ainakin eletään vielä mikrolämmitysten varassa, mutta ei haittaa! Ensi viikolla päästään vähitellen siirtämään tavaroita pois muuttolaatikoista, mutta nyt vietetään rauhallinen isänpäiväviikonloppu onnellisina tämän ihanan sekamelskan keskellä.

Luppopäivä

Aamulla kävi putkimies ja siihen loppui päivän remontinteko. Putkimies kyllä teki osuutensa, vaikka tulikin tuntia myöhemmin kuin lupasi. Eilen hän myöhästyi noin kolme tuntia ja silloinkin vain katsasti työmaan. Kello olikin sitten jo sen verran, että timpuri ilmoitti tekevänsä muita töitä ja tulevansa vasta aamulla. Silloin varmaan tulevat kodinkoneet. Onneksi kaapit ovat jo kotona. Ei valmistu meidän keittiö isänpäiväksi, ei valmistu elleivät kaverit ole todellisia taikureita. Vielä tarvitaan timpurin lisäksi ainakin kivitason nostoporukkaa, putkimiestä ja sähkömiestä.

Tämä on vielä piilokuva. Laatikkon huolellisesti pakattu kuivauskaappi. Tiesittehän, että se on suomalainen keksintö muistaakseni jostain 2940-luvulta. Työtehoseurassa kehitetty upea tuote.



Kun nyt uusitaan, niin uusitaan kunnolla. Mies nimittäin osti uuden kannen alakerran vessaan ja talon historian ensimmäisen ovikellon. Varsinkin nyt, kun erilaista ukkoa ramppaa taloon, on ollut havaittavissa että kummassakin ulko-ovessa olevat kolkuttimet eivät riitä. Itellan kavereilla oli kunnia vihkiä ovikello käyttöön. Laitteen sisähälyä ei kiinnitetty seinään, jotta sen voi tarvittaessa ottaa mukaan vaikka yläkertaan. Yläkerran vessaan mies enää muistanut ostaa kantta. Hyvä niin, vaikka tarvetta olisikin. Maksoin niin ison nipun laskuja, että pian jo koirat pissivät kintuille.

Nyt tämä täti lähtee pehkuihin, että jaksaa nousta aamulla kukonlaulun aikaan. Ja muistaa laittaa kellon soimaan.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kolmas mikroruokapäivä

Remppa jatkuu ja etenee lähes aikataulussaan. Aina sitä kuitenkin tulee yllätyksiä. Nyt esimerkiksi putkityöt eivät käyneetkään kuin ajatuksen lento ja eri alojen erikoisasiantuntijoiden rytmityksessäkin oli samasta syystä tänään vähän ongelmia. Mutta silti, hienosti menee. Yhtään ratkaisematonta ongelmaa ei vielä ole tullut vastaan. Timpuri ynnä kaverinsa ovat erittäin symppiksia sen lisäksi, että tuntuvat osaavan asiansa. Näille aikataulutuksille ei kaiketi voi mitään, kun kaverit eivät kuitenkaan voi seistä passissa odottamassa omaa vuoroaan.

Ensimmäiset kolme kaappia on jo pystyssä, vaikkakin vielä ilman ovia. Valkoinen kaapinseinä viehättää silmääni. Näissä "puun syyt" ovat pystyssä ja näyttää hyvältä. Saa nähdä, miltä kokonaisuus sitten näyttää, kun poikkisyiset ovet kiinnitetään. Tehdas vastasi juuri niin kuin ajattelimmekin: näin sen on arkkitehti suunnitellut. Minä suomentaisin tämän niin, että näin sen on tehtaan tekninen osasto suunnitellut, jotta iso pinnoitelevy tulisi optimaalisesti hyödynnetyksi eikä jäisi hukkapaloja.


Tästä tarvikekaapista olen jo pitkään haaveillut. Ulosvedettäviä laatikoita olisi tosin mahtunut kaappiin enemmänkin, nyt niitä taitaa olla viisi kappaletta. Jollain toisella valmistajalla olisi ollut apteekkarinkaappeja, vaan ei tällä. Hyvä näinkin. Vieressä on integroitavan eli kaappiin upotettavan jääkaapin uudet kuoret. Siivouskomerosta en huomannut vielä ottaa kuvaa.

Sen sijaan muistoksi kuvasin meidän Kotihiiren pesän. Täällä seinän välissä perhe on elänyt ja asunut mukavasti villojen keskellä ja näemmä hakenut evästä roskiksesta. Makkarankuori ja pala munankuorta tuossa ainakin on. Mies ei aina muista pistää munankuoria kannelliseen kompostiastiaan.


Mikrolämmitystä syödään ihan suosiolla varmaan vielä muutama päivä. Kodinkoneet tulevat ilmeisesti jo huomenna ja ainakin suurin osa kaapeista nousee paikoilleen. Kokonaan eri asia on, miten kauan menee ennen kuin kaikki tavarat ovat uusilla paikoillaan ja kuinka moneen kertaan ne hakevat vielä paikkojaan.

Kun tähän asti olemme katselleet, miten kaupan kylmäaltaat suorastaan tulvivat valmisruokia, niin nyt kun mies on yrittänyt etsimällä etsiä erilaisia herkkuja eri päiville, niin kuulemma valikoima on kovasti supistunut. Päätimme tilapäisesti myös siirtyä valmiiksi viipaloituun leipään, kun nyt ei oikein ole pöytää, minkä päällä voisi leipää leikata. Sama juttu, valikoima kuulemma oli surkea. Eilen ostettu leipäkin oli jo valmiiksi kuivaa ja mautonta, vaikken yleensä nirsoile ruoan kanssa.

En tiedä, olisiko jo se voinut vaikuttaa leipävalikoimiin, kun upouusi täkäläinen Primulan Herkkutehdas eli leipomo ajautui eilen konkurssiin. Vajaan vuoden se ehti toimia Helsingistä muuton jälkeen, mutta rakennusinvestointi oli ollut liian raskas (varsinkin kun alkuperäinen kustannusarvio oli tuplaantunut). Ja leivän kulutus kuulemma selvästi vähentynyt tämän hetken hiilarikammon takia.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Pientä kunnioitusta!

Aamulla minut pysäytti tämä yleisön osaston kirjoitus.


En tiedä miten hyvin tekstistä saa selvän, mutta kun kirjoittaja allekirjoitti tämän omalla nimellään, niin yritin käännellä tekstin niin, ettei nimi kuitenkaan näy. Lehti siis oli päivän Helsingin sanomat ja pointti se, miten huonosti dementoituneita sotaveteraaneja voidaan kohdella tämän päivän vauraassa Suomenmaassa. Kirjoitus sai mieleni paitsi apeaksi, myös vihaiseksi. Voiko tämä tosiaan olla totta?  Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tapaus lajissaan.

Olen herkkäuskoisuuttani kuvitellut, että sentään rahalla saisi ainakin periaatteessa kohtuullisen hoidon. Otan tämän kirjoituksen esille samalla kun mietin, mikä meidänkään vanhustemme "loppusijoituspaikka" mahtaa olla. Omaa kohtaloa ei uskalla edes arvuutella, mutta yhteiskunnan tasosta kertoo parhaiten se, miten vanhuksia, vammaisia ja lapsia kohdellaan.

Mainitut yleisönosastokirjoittajan lähisukulaiseet eli iäkäs sotainvalidisetä ja hänen ex-rintamalottavaimonsa joutuivat dementoiduttuaan ensin eri hoitolaitoksiin. Sehän on karmea ajatus terveillekin puolen vuosisadan avioliiton jälkeen, saati dementikoille. Puoliso pääsi vasta näiden sukulaisten kustantamana samaan hoitolaitokseen miehensä kanssa. Eikä tämä vielä mitään: kun sotainvalidimies kuoli, siirrettiin leski entisestä huoneesta ikkunattomaan suihkuhuoneeseen pois "parempien asiakkaiden" tieltä. Hintaan 3500 euroa/kuukausi. Sitä kirjoittaja ei mainitse, miten kauan tämä ala-arvoinen kohtelu kesti, mutta vaikkei olisi kestänyt päivää pitempään, niin tukka nousee jo siitäkin pystyyn. Laitoksen nimeäkään ei mainittu, mutta sitä sopii arvuutella. Ruusuja kirjoituksen laatijalle:


Ja sitten muihin päivän kuulumisiin. Sain tänään avattua oman Lapaskuuni eli ensimmäisen kinnasparini valmiiksi ja kuvan lähetettyä  Tumpputupaan. Malli on Ullaneuleesta keksimäni Aili, joka mielestäni on suunnilleen maailman mukavin ja helpoin kinnasmalli. Seuraavat tumput ovat jo puikoilla, että saisin edes muutaman parin kudottua tämän kuun aikana.

Pian onkin muuta ohjelmaa, kun lähipäivinä - ei varmaan vielä huomenna - ehkä pääsen jo täyttämään uusia kaappeja ja laatikoita eli toistaiseksi remontti edistyy ihan suunnitelmien mukaan. Huomenna jatkuu ja kello soi taas varttia vaille seitsemältä. Kun olemme tottuneet nukkumaan pitkään, niin otimme kumpikin tänään vuorotellen päiväunia.


maanantai 7. marraskuuta 2011

Raporttia keittiöstä

Niin sitten pyörähti käyntiin paljon mainostettu keittiöremontti tänään puoli kahdeksalta. Kello oli soimassa varttia vaille seitsemän tai oikeastaan se ei edes soinut, vaan yllätyksekseni rupesi vilkuttamaan ensin punaista ja sitten valkoista valoa. En jaksanut odottaa, alkaisiko kello vielä huutaakin, vaan nousimme vikkelästi ylös ja ehdimme juuri sopivasti pukeutua ja avata päivän lehdet. Minulla oli vielä aamutee kesken, kun ensin tuli oven taakse keittiön purkaja ja hetken päästä veljeni, jonka peräkärryyn lähes koko kalusto siirtyi vielä ennen iltapäivää. Rivakasti työtä tekevien reippaiden miesten toimia oli sitten mukava katsella nojatuolista käsin!

Huomenna on vuorossa muurinpätkän maalaaminen. Ylihuomenna pitäisi uuden kaluston nousta seinälle. Tähän pitänee lisätä: jos Luoja ja kalustotehtailija suo. Minä taisin jo esitellä tulevaa vaaleaa kaapinseinää. Sehän leikkii olevansa oikeaa, lähinnä kai kuultomaalattua mäntypuuta, vaikka onkin päällystettyä lastulevyä. Kalustotehdaskin on ollut muutenkin leikkisällä päällä. Osa ovien ja sivuseinien viilutuksesta tai miksi tuota lastulevyn ulointa kerrosta nyt kuuluukaan kutsua, on pystysuunnassa, osa vaakasuunnassa. Eikä mitään logiikkaa. Onneksi sentään  kaikki jo tarkastettujen ovien syyt ovat samaan suuntaan eli kulkevat vaakatasossa. Pystysuunta olisi ollut kauniimpi. Odotamme vastausta miksi näin -kysymykseemme. Mies oli jo valmis lähettämään koko kaapiston takaisin, mutta katsotaan nyt ensin mitä kalustotehdas vastaa.

Iltapäivällä nousi taas sakea sumu. Naapurin kynnöspellon toinen laita ei erottunut paksun sumuvaipan sisältä.


Vanhaa taloa korjatessa voi tulla vastaan vaikka mitä yllätyksiä, tekosia jotka säikäyttävät. Nytkin oli yksi naula joskus lyöty vahingossa sähköjohdon läpi. Siitä olisi voinut tulla vaikka minkälainen vahinko, tulipalo tai sähköisku. Kaapin alla oleva loisteputkivalaisin oli polttanut ajan mittaan tummat jäljet seinälevyyn. Siitäkin olisi talo voinut syttyä palamaan. Kerran oli hiiri - tämä on vanhempi tapaus - nakertanut pesukoneen letkuihin ja sähköjohtoon komeat reiät. Mies pellitti reiän kohdan ja seuraavana yönä hiirulainen oli jo ehtinyt nakertaa uuden reiän pellin viereen. Nytkin löytyi tiskikaapin lattialevyn alta iso kasa hiiren keräämiä aarteita, mutta johdot olivat tällä kertaa ehjät.

Mies lupasi tänään tuoda kaupasta keltaista Nalle-lankaa, jota ei eilen lähtenyt hakemaan. Ruokapuoli toimii nyt mikroan varassa eli einestä lämmitetään.


sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Veto loppui - nyt!

Koko loppu-iltapäivä on mennyt keittiön raivaamisessa, siis yhden siivouskomeron, yhden tiskikaapin ja yhden jääkaapin tyhjennyksessä. Ei uskoisi, että siihen voikin aikaa tuhraantua noin tuhottomasti. Jääkaapista löytyi monenlaista aarretta, jotka jo kiikutin kompostiin. Ruoantähteitä meille ei normaalisti jää tai siis jos jää, niin syön ne viimeistään parin päivän sisällä lounaaksi. Mutta avattuja oliivipurkkeja oli ainakin kolme kappaletta, muutama avattu aurinkokuivattu tomaattipurkki, vahingossa vanhentunutta kermaa kaksi tötsää, yksi vanha viili ja sen sellaista. Erityisesti alimman hyllyn perälle näytti näitä aarteita kerääntyneen. Kaiken huippu oli ovilokeron kätköistä löytynyt vajaa pullollinen raparperilikööriä ties miten monen vuoden takaa. Maistoin sitä varovasti: silkkaa tärpättiä oli. Nyt kuitenkin jääkaappi on pesty ja sisällä on vain ilta- ja aamupalatarpeet.

Muita esille tulleita aarteita olivat tiskipöydän alla olleet kolmen lajiset hiirenloukut, joista yhtäkään ei ole käytetty moneen vuoteen. Kahta en edes osaisi virittää ja kolmannella olen yleensä ensimmäiseksi pyydystänyt oman sormeni. Yksi pyydys oli sidottu narulla viemäriputkeen, joten todistettavasti sitä on joku joskus käyttänyt. Ostin viime vuonna elektronisia hiirenkarkottimia, joista tosin kaksi on vielä paketissa. Kolmas on käytössä ja mielestäni se on tehonnut niin hyvin, ettei edes rapinaa ole kuulunut tuvasta.

Iltapäivä kului vikkelästi ja olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini. Kolme roskapussiakin on viety odottamaan huomista L & T:n roska-autoa. Vain loput jääkaapissa ja työpöydällä olevat tavarat, leipälaatikko ja teepurkit yms. odottavat aamupalan jälkeen siirtoa muualle. - Kello soi aamulla seitsemältä ja puoli kahdeksalta pitäisi oven takana odottaa keittiön purkumies. Huomenna varmaan täsmentyvät aikataulutkin.

Oravat ovat valtavan tuuheahäntäisiä, olen huomannut. Tämä on kuvattu jo varmaan viime viikolla, mutta eiköhän sama veijari pihassa seikkaile edelleenkin. Tämä käy lintulaudalla ja jos satun tulemaan ulko-ovesta, on tällä tapana painaa tassut rintaa vasten. Saan aina tunnonvaivoja siitä, että noinko taas säikytin oravan niin henkihieveriin, että pitää oikein sydänalaansa pidellä. Tässä se kylläkin istuu aitan rappusella ja kuvaaja seisoo lähes toisella puolella pihaa.



Olen tänään sentään tehnyt ihan vähän muutakin kuin tyhjentänyt kolmea kaappia: tehnyt ja tilannut meille joulukortit Ifolorilta. Totta kai, kun niistä on vielä parin päivän ajan -20 %. Lepotaukojen aikana olisi ollut käsityötäkin, kintaan kutomista, mutta kun raitalanka-mokoma oli jäänyt kaappilevyn taakse samaan paikkaan, missä käsveska ja rahapussikin edelleen odottavat. Mies suunnitteli lähtevänsä ostamaan minulle lankakerää, mutta tunsi sitten itsensä niin flunssaiseksi, että jäi lanka hakematta.

Mutta nyt kyllä saunaa maisttuu!

lauantai 5. marraskuuta 2011

Rauhallista pyhäinpäivää

Kävimme tyttärellä päiväkahvilla ja samalla tuli todetuksi se, mitä täälläkin olen tänään jo monesta blogista lukenut. Päivä on rauhallinen eivätkä ihmiset ajele ympäriinsä, kuten tavallisina sunnuntai-päivinä. Varmaan asiaan vaikuttaa sekin, kun kaupat eivät ole auki. - Meidän pyhäinpäiväperinteisiin ei kuulu käynti hautausmaalla. Voihan sitä edesmenneitä muistaa kotonakin vaikka sytyttämällä heille yhteisen kynttilän.



Ruusukimpun takaa kurkistavat Howard Smithin keraamiset Lisa- ja Timo-linnut. Keltaisesta Lisasta tosin näkyy vain pyrstönpää ja vähän nokkaa. Kimpusta riitti kolme ruusua tyttärellekin viemisiksi - tämä on jo harvennettu kimppu.

Kahvihetki oli mukava. Tytär oli sattumoisin juuri ottanut uunista persikkapiirakan, joten osuimme hyvään päivään. Kahvittelun lisäksi tarkastimme tyttären pihan sekä hankinnat, joita emme olleet aikaisemmin nähneet. Tuliaisina toimme pojan luokkakuvan, muutaman sideharsovaipan (juustokehissä tarvittavan) sekä pari purkkia ternimaitoa, jota tytär oli saanut isältään ison määrän.

Varsinainen asiamme oli vanhojen kattiloiden ja kasareiden kierrättäminen tyttären huusholliin. Mehän päätimme hankkia uuteen keittiöön niin viimeisen päälle hienot vehkeet (hih-hih, toivottavasti opimme käyttämään niitä), etteivät kaikki vanhat kattilat ja pannut enää toimikaan uudella hellalla. Tulossa näet on induktioliesi, joka vaatii toimiakseen kattilan pohjaan magneettista metallia. Tytär sanoi ottavansa oikein mielellään kauniit Elegia-kattilat, jotka ovat minua hyvin palvelleet jo lähes neljännesvuosisadan ajan. Minä en niitä olisikaan mielelläni antanut "vieraille". Yksi iso paistokasari ja paistinpannu jäi vielä kotiin ja niitä aion tarjota veljelleni, joka tulee maanantaina hakemaan muutaman vanhan keittiökaapin työkaluvajaansa. Jos ei veli tarvitse pannuja, niin sitten ne lähtevät Fidan tai kirkon kirpputorille.

Ehdimme kotiin vielä valoisaan aikaan ja tein heti pihakierroksen. Pihalta löytyi kesän jäljiltä kaksi mittaa, yksi ruostumaan päässyt saha ja maalipurkillisen verran rimanpätkiä, kaikki kesän remontin jäljiltä. Emme ole kai sattuneet kulkemaan juuri sillä mökin kulmalla. - Kun ei ole takeita, muistammeko hankkia jänissuojaa vaivaiselle ainoalle omenapuullemme, teippasin varmuuden vuoksi alumiinifoliota laihan rungon peitteeksi. On tietysti eri asia, miten folio pysyy paikallaan ja keitä se estää, mutta on ainakin yritetty tehdä jotain.

Toivottavasti ensi kevät ja kesä on otollisempi puutarhatöiden kannalta. Tämä vuosi meni niin sanotusti harakoille, kun oli niin monenlaista muuta tekemistä. Kaikkea ei yksinkertaisesti jaksa eikä ehdikään tehdä, vaikka haluaisi. Alppiruusuissamme näyttää olevan runsaasti nuppuja, joten keväällä on tiedossa upea kukkaloisto, jos ei tule takaiskuja esimerkiksi katolta putoavan lumen tai muuten omituisen talven muodossa.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Pieniä takaiskuja

Olen aamusta lähtien elänyt jo lauantaita. Siitä ei sinänsä ole mitään haittaa. Aamu oli valtavan sumuinen ja sumua rupesi nyt illallakin taas nousemaan. Ei sekään minua haitannut, mutta tähän päivään on osunut harvinaisen paljon erilaisia pieniä ja ihan vähän harmittavia juttuja. Onneksi ei isoja harmituksia!

Esimerkiksi näin pyhäinpäivän aattona olisi ollut mukava päästä saunaan, mutta se on minulta vielä muutaman päivän kiellettyä huvia. Kieltolistalla on muitakin asioita ja lista on käsiveskassani. No, suunnilleen muistan mitä ei saa tehdä. Viinin juonnista en ole varma, mutta sitä ei talossa olisikaan. Pyhiksi suunniteltu ruokakaan ei ole sitä tasoa, että se kaipaisi viiniä seurakseen. Kun keittiö on purettu, ei kannata panostaa herkkuihinkaan.

Käsilaukku, jossa myös on rahapussini, on onnistuneesti keittiökalustevuoren takana eli siihen ei pääse mitenkään käsiksi vielä moneen päivään. Samassa hyvässä tallessa on ilmeisesti myös kevyt ulkopusakka, jota turhaan etsin kauppareissulle lämmikkeeksi.

Ennen kauppaostoksia kävimme vilkaisemassa äitiä. Molemmat huoneessa olevat mummot olivat niin sikeässä unessa, etten raaskinut ruveta äitiäkään herättelemään. Kun yhden yhtäkään henkilökuntaan kuuluvaa ei näkynyt olevan paikalla, joten mekin poistuimme samaa tietä mitä olimme tulleetkin.

Seuraavaksi ajattelimme käydä ostamassa läheisestä kahvilasta ihania bebe-leivoksia itselle pyhäherkuksi ja viemisiksi tyttärelle siltä varalta, että käväisisimme pyhien aikana häntä tervehtimässä. Tietysti kahvila pullapuoteineen oli juuri  hetkeä aikaisemmin suljettu. Tuolit oli nostettu pöydille ja kahviloitsija kuurasi parhaillaan lattiaa. Bebeitä ei ollut ruokakaupassakaan. Entisten kokemusten perusteella ne eivät tosin siellä olisi hyviä olleetkaan. Ostin paketin jollain kreemillä täytettyjä sitruunakakkaroita. Ja lisälohduksi kimpun ruusuja. Katselin pyhäinpäivän sekakukkakimppuakin, mutta siinä olisi joutunut maksamaan noita-akkahahmosta noin 8 euroa ekstraa ruusuihin verrattuna.

Kukista puheen ollen, milloinka viimeksi ovat krassit kukkineet pyhäinpäivän aattona?


Uskollisesti kukkivat krassit ovatkin olleet pitkään aikaan pihan ainoat kukkivat kasvit. Eikä tänä kesänä kukinta oikein muutenkaan onnistunut muun muassa erilaisten pihatöiden takia. Ehkä ensi kesänä on parempi onni.

Vaikka marisen, niin ovathan nämä sentään pieniä ja jonninjoutavia juttuja. Oikeastaan aika naurettavia asioita. Sen sijaan uutisten juttu länsi-Suomessa hiippailevista susilaumoista ei yhtään naurattanut. Hitsi vie, lapset joutuvat odottamaan koulubussia yhdessä suden kanssa. Tai susi vahtii jumppatunnilla koulun pihalla luistelevia lapsia. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin susi tulee ja nappaa jonkun lapsipoloisen? Ei ihme, että vanhemmat ovat kauhuissaan. Viranomaiset kyllä suojelevat koiria ja lampaita, mutta naureskelevat vanhempien pelolle. Ei anna hyvää kuvaa yhteiskunnastamme.

Olin melkein kokonaan unohtanut siivouskaapin tyhjentämisen eli nyt vielä sen kimppuun, ettei tarvitse pyhäpäiviä käyttää niin vastenmieliseen puuhaan. Sitten koko keittiö onkin jo muutamaa lautasta ja kuppia lukuunottamatta siirretty muovilaatikoihin ja -säkkeihin.

Hyvät pyhät!


torstai 3. marraskuuta 2011

Hankintoja taloon

Aamupäivällä saimme uuden keittiön taloon. Tämmöisen:


Kieltämättä valmista kyökkiä on vähän vielä vaikea hahmottaa näistä rungoista, mutta kun ensi viikolla näille sanotaan, että käännös oikeaan päin, askel eteenpäin, mars, niin sitten ne ovat suunilleen oikeilla paikoilla. Toivottavasti kaikki osat ovat paketeissa mukana, sillä niitä emme mitenkään pysty itse tarkistamaan.


Toistaiseksi vasta yksi kaappi on saanut vammoja ja senkin aiheutti kuljetusliike. Äijät nostivat kaappia väärästä kohdasta eikä lastulevyrunko kestänyt toimenpidettä.

Vanhat kaapit ovat jo lähes tyhjät ja ne saavat maanantaina kyytiä, osa meidän, osa veljen ulkorakennukseen. Mies toi kaupasta jätesäkkejä ja ehkä jo tänä iltana saankin loput romut perattua säkkeihin. Tupa on nyt sen verran täynnä uutta kaappia, että oikeastaan jätesäkit ovatkin käteviä täyttää ja myös siirrellä.  Sitten pitää vielä tyhjentää ja kuurata jääkaappi. Inventoin sisällön ja toimitan luultavasti suurimman osan vanhoista hilloista kompostoriin.

Uusien kalusteiden väri ja kuvioprofiili, joka ei hahmotu kuvista minkään vertaa, on juuri sellainen kuin ajattelinkin. Tai siis tietysti me näimme värinäytteet jo kaupassa, mutta vasta isona pintana sen oikein käsittää.Alakaappien ruskeita ovia en ole vielä päässyt näkemään suojakääreiden alta.

Toinen hankinta, joka sattui tulemaan myös tänään, oli kauan haaveilemani Harri Koskisen Block-valaisin.

Normaalihinnalla en olisi tätä raaskinut hankkia, mutta nyt ostin sen luuloni mukaan edullisesti erikoistarjouksesta. Ajattelin sen kivasti somistavan ja valaisevan meidän takkahuoneen pimeää kulmahyllyä ja hyllyllä olevia esineitä.  Pah, niinhän se olisikin somistanut, mutta mies katsoi lamppua kovin kieroon ja sanoi sen häikäisevän hänen herkkiä silmiään. Eli huoneesta lähtee joko hän tai lamppu, joten täytyy keksiä lampulle sellainen hylly, minkä lähelläkään mies ei koskaan vahingossakaan vietä aikaansa. Mutta sainpahan haaveilemani valaisimen! Jos en muuta paikkaa keksi, niin tuon sen vaikka tänne työhuoneeseen itseäni ilahduttamaan.

Tätäköhän viime yön uneni tiesi? Olin ostamassa öljyvärejä ja ylipäätään kaikkea öljymaalauksessa tarvittavaa rompetta, mukaan lukien kaksi kiilakehyspohjaa, paketin hiiltä ja pienen, nimenomaan pienen säämiskänpalan. Heräsin siinä vaiheessa, kun värien valinta oli vielä kesken.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Harmaa päivä vaivaa

Tämä päivän harmausko se meitä molempia masentaa vai missä vika? Vaivani eivät ole vieläkään kokonaan hävinneet, joten kahden kaapin tyhjennykse jälkeen siirryin ensin sohvalle lepäämään ja sitten poikkesin tänne uutisia lukemaan ja päivittämään kuulumisia. Ja uudelleen pian petiin lepäämään. Särkylääkkeitä en ole tänään ottanut.

Raivaus on sujunut ihan hyvin. Enää ei olekaan kuin siivouskomeron ja tiskikaappien tyhjennys ja ne nyt tyhjenevät huiskis-vaan, vaikka pariin jätesäkkiin! Aamuun mennessä tietysti nekin kaapit on hyvä saada tyhjiksi, sillä uudet kaapit tulevat aamupäivällä, jolloin vasta selviää minkä kokoisina yksiköinä en talomme täyttävät. Luullakseni rungot on kasattu valmiiksi ja ovet tulevat eri paketeissa, toisin sanoen lattia täyttyy tavarasta.

Kannustitte kovasti toipilasta määräämään mies raivaustöihin, mutta sitä en tee. Invalidi mikä invalidi ja hänelle on ihan tarpeeksi siinä, että hoitaa kauppa-asiat. Eilen hän teki vielä pyytämättä sen urotyön, että kokosi aikaisemmin Jyskistä tuottamani porrasjakkaran. Vastahan se laatikko olikin noin kolme viikkoa odottanut avaamista. Tarkoitus oli, että jakkaralle kiipeämällä esimerkiksi huonojalkainen eukko pääsee kaapin ylähyllyyn käsiksi. Jakkara kestää selvästikin painoni, mutta ala-askelma on niin kapea ja mielestäni myös hutera, että enpä vielä uskaltanut kiivetä sen päälle. Tiedä vaikka romahtaisi altani.


Ei ole tullut otettua kuviakaan, ei näin harmaina päivinä ulkoa eikä sisältä. Tämä Rosa rugosa -pensas on sentään tämän syksyn kuvia, napsaistu viime tai edelliseltä viikolta yhden kaupan pihasta, kaukaa ja ikkunan läpi. Keltainen väri kuulemma piristää ja siksi tämä muuten ei-niin-hyvä kuva pääsi nimenomaan tähän postaukseen.

Tulossa olevan remontin luulisi piristävän kumpaakin, mutta toisin on. Miestä rassaavat soittojutut niin pahasti, että hän ei ole kai pian viikkoon tarttunut pasuunaan eikä mihinkään muuhunkaan soittimeen. Ei kiva yhtään. Toivon hartaasti, ettei hän ainakaan jättäisi soittotuntejaan. Sielläkin oli ollut jotain näkemyksellistä eroa opettajan kanssa jostain harjoitteesta.

Kun illalla soittelin isälle, niin tämä kertoi joutuneensa ottamaan päivällä nitroa. Se tässä vielä puuttuu, jos hänkin joutuu sairaalaan. On sekin täysin ymmärrettävää, jos ottaa sydämestä, kun monenlaiset murheet ovat häntä viime aikoina niin kovin kohdelleet.

Mutta loppuhuipennus sentään: Sukkasatoon kertyi kahdessa kuukaudessa 1351 paria erilaisia sukkia ja töppösiä. Minulta yhdeksän paria. Nyt ilmoittauduin Lapaskuuhun, mutten ole saanut palautetta. En tosin ole kinnaskäsityötäkään aloittanut.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Metka päivämäärä

Tämä on niin kiva päiväys, ettei mitenkään tätä voi jättää väliin. 1.11.11. "Päivän kukka" eli jalohortensia on kuvattu ajat sitten, mutta jotain kukan tapaista näyttää penkissä edelleen olevan.

 
Toipilas on toipilas on toipilas eli tämä on ollut yöpaitapäivä. On se vaan uskottava, jos sanotaan, että toipilasaika on 1 - 3 vrk. Tilasin miehen tuomaan kaupasta pussillisen tervehtymis- ja lohtulakua ja se on NIIN hyvää, että pistelin sen melkein saman tien. Kuumetta ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta väsyä sitäkin enemmän sekä vähän särkyä ylä- ja alapäässä. Onneksi sain muutaman pillerin vahvaa särkylääkettä sairaalasta evääksi.

Siis se vaiva oli kohdussa ollut 2 cm:n mittainen polyyppi, jonka lääkäri sanoi hirttävänsä. Sitä en tiedä, tekikö hän jotain muuta, sillä paperit ovat edelleen varmassa tallessa käsilaukun pohjalla.  Hirttotuomion saanut lähti tarkempiin tutkimuksiin, mutta yleensä nämä kuulemma eivät ole pahanlaatuisia. Nuorilla ei kai juuri esiiny polyyppejä eli tämä kai jotenkin liittyy ikään. Hirttäjäiset tapahtuivat spinaalipuudutuksessa.

Olin vielä eilen niin optimistinen, että kuvittelin jo tänään pakkaavani kaappeja muuttolaatikoihin, mutta niin jäi pakkaamatta. Huomenna on syytä olla pakkauskunnossa, sillä jo ylihuomen-aamupäivällä uudet kaapit tulevat taloon. Remonttireiskat pääsevät paikalle maanantaina, joten vähän jää sentään pelivaraa. Helpompi olisi tietysti liikutella laatikoita ennen kuin lattia on täynnä uutta kamaa, puhumattakaan siitä, miten helppo olisi purkaa vanhoja kaappeja. Ei voi mitään. Minusta ei ole ihan nyt pakkaajaksi ja mies näköjään pitää sitä minun työnäni, mutta eiköhän se tästä. Suurin osa on pakattu ja luultavasti loput saa vaikka huiskaisemalla muutamaan tyhjään lootaan.

Nyt siirryn peiton alle, seuranani pari tänään tullutta lehteä.