sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Pihahommia

Hohhoijaa, miten aika onkaan taas kulunut. Kaksi viimeistä päivää on mennyt pihapuuhissa eli olen istuttanut perennoita, tomaatintaimia ynnä muuta. Kasvihuone on saanut suuren osan asukkaistaan, siis kasveista, vaikka kyllä siellä jokunen muurahainenkin näytti tallustelevan. Parvekkeen oven päälle on joku, räksy luultavasti rakentanut pesän. Poikaisia ei näkynyt, mutta vihainen emo lenteli lähellä, kun istutin kesäkukkia parvekelaatikoihin.

Onneksi saan pian kesärengin kääntelemään maat ja kitkemään rikkaruohoja. Tätä riittää. Toivottavasti isäntä suostuu opettamaan rengin ajamaan ruohonleikkuria, kun ei itse jaksa taikka pysty siihen hommaan. Voikukat ja lemmikit kyllä tykkäävät.


Käväisinpä lauantain vastaisena yönä sairaalassakin unitutkimuksessa eli nukkumassa piuhoissa. Ei siitä sen kummempaa, vaan perästä ilmeisesti kuuluu. Me miehen kanssa vuorotellen käydään samassa laitoksessa...

Nyt saunassa on varmaan jo sata astetta lämmintä eli jatketaan toisella kertaa. Blogihiljaisuutta oli senkin takia kun netti ei jostain syystä toiminut pariin päivään.


lauantai 23. toukokuuta 2015

Kaikkea sitä sattuukin

Tulin ihan vaan äkkiä tänne katsomaan kommentit ja kiittämään niistä, mutta pakko sitä on "pari valittua sanaa" kirjoittaakin. Ehkä myöhemmin tulen jatkamaan, sillä pian lähden keittämään lipstikkasoppaa. Tarkoitus oli kitkeä kukkapenkkiä, mutta sopivasti juuri silloin rupesi satamaan. Nyt taas paistaa, mutta alkaakin jo olla ruoka-aika. Huomasin onneksi, että nordean nettipankki menee yöksi ja aamupäiväksi kiinni ja oli pakko tulla maksamaan iso laskunippu. Saivat vuohenjuuret ja -putket jäädä tältä päivältä. Tässä molemmat:



Joo, sitä sattuu ja tapahtuu. Illalla olin jo täällä ihmettelemässä maailman menoa, tietokoneella siis, kun kuulin miehen huutavan minua alakerrassa. Säikähdin tietysti ja kummastelin. Syytä olikin. Lattialla oli verta eikä ihan vähän ollutkaan. Juoksevan veren lisäksi oli arviolta ainkakin 150 gramman verihyytymä. Ensimmäinen epäilys johti siihen miehen leikkausoperaatioon, jonka jäljiltä poistettiin 750 gramman hyytymä uudessa leikkauksessa. Ei siitä kuitenkaan ollut kysymys, vaan pikku hiljaa selvisi, että varpaassa oli iso palkeenkieli. Syy: tuntematon. Epäilys: tuvan lattiaan on tiskipöydän eteen kiinnitetty ruuveilla suojapelti. Muuta emme keksineet kuin että mies on pahasti kolhaissut varpaansa yhteen ruuviin. Säikähdimme molemmat, mutta onneksi nyt on menossa muutenkin antibioottikuuri...

Nyt lähden värkkääämään sitä soppaa: lipstikkaa, vihanneksia, siskonmakkaroita, lihalientä.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Mitä voi odottaa huonon yön jälkeen päivältäkään?

Valvoin tosiaan lähes koko yön tai ilmeisesti otin pienet koiranunet silloin tällöin. Sitten taas pyörin sängyssä, ravasin vessassa ja tietysti yritin nukkuakin. Aamu valkeni vihdoin ja satoi, satoi ja satoi. Nämä kuvat ketunleivästä ynnä kaverinaan kasvavasta varjoliljan taimesta on kuvattu eilen tai toissapäivänä. Samoin lipstikan varret. Varjolilja on levinnyt siemenestä vaikka miten moneen paikkaan pitkin pihaa. Tässä se on jonkun pensaan alla, lehtien suojassa.




Vuohenputki tietää kitkemistä. Vankkavartisia lipstikkoja tosin ei mikään tukahduta. Sekin homma jäi sateen takia tkemättä. Saisikohan näistä lähipäivinä sopan?

--- Nukuin taas tekstin päälle. Joo, yövalvomiseen oli syynsä. Jännitin miehen tilannetta ja myös omaani enkä suotta. Miehellä alkaa antibioottikuuri, kun vihdoinkin lääkärin sai langan päähän. Ja meno on taas sairaalaan, kuten jo ounastelimmekin.

Itsellä, no ei vielä maalata piruja seinälle, mutta... ja juuri sen takia tilasin itselleni, itseäni ilahduttaakseni tämän: Kalevalaisten Naisten Liitto ry:n juhlavuoden Välke-korun. Sieltä se linkin takaa löytyy korukin. Sen on suunnitellut liiton jäsenille Saija Saarela ja valmistaja, kukapas muu kuin Kalevala Koru. Jos ja kun pääsen syksyllä siskonpojan häihin, on koru valittu itselleni vähän sitäkin silmällä pitäen, mitä asukseni suunnittelen.

"Välke toistaa aaltojen hiomien kivien muotoa muistona Kalevalan alkutarinasta ja veden emosta. Paljon on muuttunut, mutta enemmän pysynyt: kalevalainen nainen. Vaikka särmät ovat aikojen kuluessa silinneet, sisin on muuttumaton.Se on sitkeä ja luja, taitava ja kaunis."  Itse lisään tässä ja nyt: periksi ei anneta, tuli mitä tuli, toivottavasti pelottavinta vaihtoehtoa kuitenkaan.

www.kalevalaistennaistenliitto.fi









                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         

torstai 21. toukokuuta 2015

Päiväraporttia taas tietysti

Kirjoitin tämän jo eilen illalla, mutta taisin nukahtaa kesken kaiken, kun en huomannut julkaista juttua. Eipä kai tämä yhdessä yössä hapantunut. Ainut lisäys, että ei se lääkäri sitten miehelle soittanutkaan. Kun muutenkin hermoilemme hänen kuntoaan, niin ei tätä olisi enää kaivannut. Mieluummin olisi saanut tulla joko rohkaisua tai kutsu uusiin toimenpiteisiin. Mutta näin eilen:

Miten nämä päivät hurahtavatkaan nopeasti niin ettei paljon mitään ehdi tekemään? Tietysti tämä myöhään ylhäällä kupsuttaminen väsyttää aamulla. Tai itse asiassa herään kyllä ajoissa, mittaan sokerit, otan aamulääkkeet, teen aamupalan ja yleensä nukahdan toisen teemukillisen kohdalla. Niin kävi tänäänkin.

En muista, olenko esitellyt aamupalani? Luultavasti olen, kun olen kovin ihastunut tähän. Melkein koko suositeltava vihannesmääräkin taitaa tulla jo aamusella täyteen. Samanlainen se oli tänään kuin ennenkin, paitsi ilman noita porkkanoita. Siis yksi avokado, pala suippopaprikaa, 4-5 kirsikkatomaattia, kourallinen sitruunamelissaa ja pari lusikallista marinoituja valkosipulin kynsiä marinadeineen. Tumman tai vaalean leivän päällä leikkelettä ja/tai juustoa, usein pari viipaletta kurkkua tai kesäkurpitsaa ja litra teetä. Suosikkini on puolet rooibus- ja puolet Earl Grey -teetä. En hauduta teetä ihan oikeaoppisesti, vaan teen kylläkin irtolehdistä, mutta kahvinkeittimessä suodattamalla. - Kadonnutta suodatinsuppiloa ei ole vieläkään löytynyt. Siivoojarouva kertoi kysyneensä asiasta alaiseltaan, joka oli silloin jo ex-työntekijä ao. firmassa. Ei ollut saanut vastausta. Minä en potkuja järjestänyt, vaan kaveri irtisanoutui oma-aloitteisesti ennen näitä häslinkejä.


Juu, me molemmat siis nukuimme oikein makeat aamupäiväunet ja vielä pitkälle iltapäivään. Mikäs, kun oli maha täynnä. MIes heräsi ensin ja kolisteli sen verran, että minäkin virkosin. Hän lähti kauppaan ja sen jälkeen olikin jo aamupäiväkahvien aika.

Mies toi varmuuden vuoksi vähän ruokatäydennystä siltä varalta, että joutuu sairaalaan, kuten toivottavasti joutuukin mahdollisimman pian. Aamulla joka tapauksessa on lääkärin soittoaika ja sitä varten mies teki tänään itselleen muistilistaa. Olemme molemmat kieltämättä huolissamme.

Hyvä, erityisen hyvä juttu on kuitenkin se, että itse olen nyt kohtuukunnossa. Näinhän me kymmenen vuotta sitten lupasimme, että tönimme toinen toistamme eteenpäin niin myötä kuin vastamäissä aina siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa. Halusimme nimenomaan vanhan vihkikaavan sanamuodon, kun päätöksemme oli elää yhdessä loppuun asti. Ei kuitenkaan niin kuin isä ja äiti, jotka olivat tehneet sitoumuksen hoitaakin toisensa. Sitä niin kohtuutonta taakkaa emme toisillemme järjestä.

Harmillista, kun en enää uskalla ajaa autoa. En vaikka olen autoillut varmaan ainakin kaksi miljoonaa kilometriä vuosikymmenten mittaan. Kaarafobia? Nyt näkö kyllä viiraa sen verran, että luultavasti lääkäri kieltäisikin ajamisen ja lääkkeetkin ehkä tekisivät saman.Torstaiaamupäivällä minulla on aika mammografiaseulontaan ja siitä ajasta parin tunnin päästä hammastarkastukseen. Vaikka kroppaani on viimeisen vuoden aikana kuvattu moneen kertaan, ei tule mieleenkään jättää joukkotarkastusta väliin. Hampaat tarkastetaan omalla kustannuksella, mutta huolenpito purimista lienee tämän sairauden yhteydessä välttämätöntä. En tosin ole koskaan edes yrittänyt kaupungin hammashoitolaan, kun oma tuttu hammaslääkäri on kalustoani hoitanut jo lähes 30 vuotta.

Mutta jos en muuten pääse, menen vaikka taksilla kaupungille ja yritän lorvailla keppiini nojaten väliin jäävät pari tuntia. Itse asiassa tiedän hyvinkin, miten aika kuluisi, jos vain jaksan kävellä katsomaan viime postauksessa kertomani uuden sukulaisen taidenäyttelyä. Anu Eskelinin näyttely on enää tämän viikon Järvenpää-talon ala-aulassa. Ja onhan siellä aukion toisella puolella Taidemuseon Aino Sibelius-näyttelykin.

tiistai 19. toukokuuta 2015

"Ierikka viluperse"

Näin näppärästi sitä vanha kansa luonnehti maanantain nimipäivän viettäjiä eli Eeroa, Eerikkiä ja Ierikkaa. Päivään liittyi monenmoisia uskomuksia. Tuo kylmäpeppu merkitsi sitä, että jos Eerikkinä on kylmää, niin saadaan lämmin kesä ja päinvastoin. Jos satoi, niin saadaan aurinkoa ja tänäänhän illalla meillä ainakin satoi oikein ropisten. Saapi nähdä, miten paikkansa pitävää tuo vanhan kansan tieto tällä kertaa on.

Ierikkaa käytiin onnittelemassa ja vietiin kahvileivät mennessämme. Isä oli kodinhoitajalta saanut jo aamulla ihanan ruusukimpun. Kun teimme lähtöä omasta pihasta, huomasin ison parven sepelkyyhkyjä viereisellä kevyen liikenteen tiellä. Olivat täyttämässä kupujaan hiekalla, kuten kuvasta näkyy. Tässä on vain pieni osa parvesta. En ehtinyt laskea, mutta oli niitä siinä ainakin toistakymmentä.


En tiedä, miten suurta reviiriä sepelkyyhky vartioi, mutta vähintään yksi pesä on meidän vanhoissa puissa. Aamulla otin myös tämän kuvan, ikkunasta senkin ja valoa vasten:


Taas kerran ei voi muuta kuin ihmetellä tätä internetin ihmeellistä maailmaa, tällä kertaa naamakirjaa. Löysin sieltä pari päivää sitten tutun nimen, naisen jolla on sukumme vanha nimi. Minä tietysti heti kysymään, että olemmeko sukulaisia. No olemme! Se ei vielä ole selvinnyt, mitä kautta, mutta sitähän rupean ohimennen tutkailemaan. Isäkään ei osannut vastata kyselyihini. Epäilykseni on, että tämä rouva tai itse asiassa hänen miehensä polveutuu samasta talosta, josta oli lähtöisin vaarini isoisä. Nyt puhutaan ajasta noin 200 vuotta sitten, niin että ihan lähimpiä serkuksia ei sentään olla.

Löytyy sitä printistäkin yhä edelleen tuttuja eli ei pidä yliarvioida sähköistä mediaa ainoana tietolähteenä. Syöpä-lehdestä löysin tutun nimen, johon voisi yrittää olla yhteydessä. Yhdestä toisesta lehdestä löysin toisen vaarini vanhaa nimeä kantavan naisihmisen, johon jo otinkin yhteyttä. Saman pitäjän ihmisiä hän kylläkin ilmoitti olevansa, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan samaa sukua. On aina mieluisaa löytää uusia sukulaisia, vaikka miten kaukaisia, niin sukulaisia kuitenkin olivat he oikean tai väärän koivun takaa.

Päivän terveysraportti: minulla muuten kaikki hyvin, paitsi ne silmät, ne silmät. Pihan kaivelukin tuntuu vähän selässä, mutta niistä hommista oli tänään vapaapäivä. Miehellä kaikki ei ole hyvin. Ylihuomenna lääkäri soittaa, mutta olin illalla sitä mieltä, että aloite kannattaisi ottaa omiin käsiin ja itse huomenna soittaa aluesairaalaan. Jos ei muuta, niin kuulisi ainakin labratulokset päivää aikaisemmin. Jos ei miestä voi kutsua viluperseeksi, niin ehkä märkähousuksi. Itse hän epäilee, että verta on taas ruvennut hyytymään samaan paikkaan, josta sitä jo kertaalleen leikkauksen jälkeen poistettiin 750 grammaa.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Vuosi vanha vaipui...

Taas sitä ollaan vuotta vanhempia. Vuosi vanha vaipui hautaan, onneksi minä en. Olo on ollut silmäongelmia lukuunottamatta ihmeen hyvä. Johan siinä on tarpeeksi, kun mies sairastaa eikä meinaa millään toipua vaivoistaan. Olo on kuulemma nyt huonompi kuin ennen toimenpidettä.


Synttärini olivat lauantaina, siis eilen tai tarkemmin sanottuna toissapäivänä. Mies tuli kaupasta kakun ja tämän ihastuttavan ruusukimpun kanssa. Toinen lahja oli aubergiini eli munakoiso. Se oli K-kaupan valikoimissa, komea kasvi, vaan ei hyvässä hoidossa ollenkaan. Runsaalla kastelulla kasvi kuitenkin alkoi heti virkistymään. Hyvässä kasvun vauhdissa oleva hedelmäkin kurkistaa lehtien alta. Kaksi pienempää ovat kuitenkin todennäköisesti menetettyjä tapauksia. Kuolleita kukkiakin jouduin nyppimään, mutta ehkä tämä vielä tästä lähtee.


Juhlan kunniaksi joimme kakkukahvit. Tytär pyöräili paikalle sopivasti kahviaikaan, jonka jälkeen teimme pienen pihakierroksen. Se oli valitettavan lyhytkatselmus. Lupasin tyttärelle raparperin varsia, mutta emmepä kumpikaan sitä enää muistaneet myöhemmin, kun emme käyneet lähelläkään kasvihuonetta, jonka kyljessä raparperipuska majailee.

Ehdinpä vielä kaivella vähän kukkapenkkiäkin ja se uurastus jatkuui tänään ja vielä eteenkinpäin. Joka tapauksessa homma etenee silläkin rintamalla, varsinkin kun yöt näemmä rupeavat lämpenemään ja kasvit pääsevät pian ulkoilemaan.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Ihana kevät

Ihanaa kun on kevät, vaikka kylmää riittääkin. Kuulemma ainakin loppuviikko on sateinenkin. Ennen, "vanhoina hyvinä aikoina" isännät olivat olleet jo aikoja sitten pellolla, vaan ei nyt näy ketään. Oma viljelykseni odottavat pääsyä kasvihuoneeseen. Tai siis en ole edes kylvänyt vielä, mutta taimina ostetut alkavat kovasti kaihota ulos tuvasta.

Perennoita olen kyllä istuttanut sitä mukaa kuin olen jaksanut kaivaa kuoppia. Tänään tuli uusi kasvilähetys, jossa on mm. musta-viherherukka ja erinäisiä perennajuurakoita. Into ei riittänyt penkintekoon eikä kuoppien kaivamiseen, vaikka se tietysti olisi ollut viisasta, kun ottaa huomioon luvatun sateen huomenna. Huomenna minulla on aika diabeteshoitajalle, ja siinä meneekin iltapäivä. kun käydään samalla myös postissa. Miehellä on myös labra.

Kerrankin kamera oli oikeassa paikassa. Kuvasin pihan kukkasia, muun muassa nuo otsikkokuvan kevätkukkijat. Penkissä on ikivihreän mahonian ja muiden lisäksi yllättäen myös keltavuokkoa. Pelkäsimme jo, että keltavuokko on kokonaan kadonnut, mutta nyt sitä on noussut ainakin kolmesta paikasta pihaa. Toinen kadonnut lammas, jota tosin en saanut kuvatttua, on kiurunkannus. Sen kukinta-aika on lyhyt, joten tarkoitus oli saada se kuvaan. Hänpä olikin sulkenut silmänsä jo silloin kun illansuussa kävelin sitä etsimään. Kun sitten tulin terassille lepuuttamaan jalkojani, niin kuka se tässä on? Pieni mustarastaan poikanen oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa pesän ulkopuolella ihmettelemässä suurta maailmaa. Pesä on terassin katoksen alla, ilmeisesti seinän ja piippuköynnöksen varassa.


Oloni on ollut ihan hyvä, vaikkakin väsyttää, väsyttää. Johtuneeko tuo huonosta kunnosta, vahvoista lääkkeistä vaiko mistä, mutta eilenkin otin laskujeni mukaan seitsemät päiväunet, pienet tosin, mutta silti. Tänään en ole nukkunut päivällä, kun piti ahertaa veroilmoitukset kuntoon. Miehen veroilmoitukseen panin kotitalousvähennykset ja omaani tietysti tähän kirjailijatyöhön liittyvät jutut, tulot ja menot.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Pihahommat jatkuivat

Tänään oli ihana, lämmin päivä ulkotöihin, joten puutarhakaupan iso lähetys kotiutui meille juuri sopivaan aikaan. Nyt on tontin laidalle istutettu köynnöshortensiaa, villiviiniä ja alppikärhöä. Ainakin kärhöt kasvavat nopeasti ja ne olivat jo valmiiksi 20 - 30 cm korkeita. Onneksi kasvitelineen rakentanut luottotimpurimme kaivoi kuopat valmiiksi. Itse en olisi siihen pystynyt ja täysi työ oli istuttamisessakin.

Sen verran istuttaminen otti voimille, että en enää tänään jaksanut kastella istutuksiani. Mies lupasi auttaa huomenna. Vedämme kasteluletkun paikalleen; tynnöri siellä jo onkin ja näin ei tarvitse kannukaupalla kantaa kasteluvettä. Ulkovesijohto on jo avattu eli otettu talviteloiltaan taas käyttöön. Totta kai mieluummin käytän taivaalta tulevaa vettä, mutta se ei aivan riitä koko tontille.

Muutama kasvi jäi vielä istuttamatta, mutta huomenna jatketaan. Kahden kiven päälle tulee lajitelma mehikasveja ja tyttärelle lupaamani valkoinen varjo- eli martagonlilja pitää istuttaa väliaikaisesti johonkin pyttyyn. Meillä on vanhaa violetinpunaista ennestään pihassa ja se on innostunut leviämään ihan uskomattoman ahkerasti. Tämä tuli nyt kylkiäisenä ostosteni mukana.

Muutama muukin perenna on odottamassa paikkaansa. Minulta näet vähän mopo karkasi käsistä ja nyt en yhtäkkiä keksikään luontevaa paikkaa kaikille ostoksilleni, varsinkin kun tuo rankkasade teki tepposensa enkä pääse aikoihin lähellekään suunnittelemaani kukkapenkkiä. Siitä piti tulla pihan komistus, mutta kaikesta vedenpaljoudesta päätellen suunnitelmaa täytyy muuttaa. Olisipa nuorempi, olisipa terveempi, olisipa vielä selkäkin kunnossa, niin mikä olisi konttaillessa pitkin puutarhaa!

Linnut pitivät minulle seuraa. Sepelkyyhky pesii jossain lähistöllä, ehkä juuri siinä korkeassa kuusessa, jonka juurelle noita köynnöksiä istuttelin. Kuva on otettu ikkunan läpi jonain harmaana päivänä ja suurennettukin voimakkaasti.


Sinitiainen viserteli ihan vieressä ja mustarastaankin laulua oli mukava kuunnella. Mustarastaspariskunta rakensi pesänsä terassin katonrajaan ja nyt sieltä kuuluu jo aikamoinen sirkutus piippuköynnöksen oksien takaa.


Kaikkea ei sentään näemmä tarvitse ostaa tänä keväänä kaupasta, vaikka teinkin jättiostokset kahdesta nettipuutarhaliikkeestä. Kasvilaatikossa näet kasvaa jotain, joka näyttää kirveliltä. Vieressä on punalehtistä jotain toista, jonka lehdet vähän muistuttavat punajuuren lehtiä, mutta ovat kaiketi jotain muuta. En ole ehtinyt tutkimaan viime vuoden muistiinpanojani, josta asia selviää. Viljelysuunnitelmat ovat muutenkin vielä tekemättä kolmea pikku lavaani varten. Jos ilmat pysyvät tällaisina, alkaa olla aika ruveta kunnostamaan lavoja ja tarkastelemaan kasvihuoneen lämpötiloja. Yöt ovat kuitenkin vielä sen verran kylmiä, etten ole pitänyt kiirettä, mutta vähän kerrallaan mennään ja huomenna taas jatketaan. Tai siis minä jatkan. Hyvä kuitenkin, jos mies sen verran jaksaa auttaa, että saadaan "kesävesi" kulkemaan.


Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille. Meille ei ole juhlijoita tulossa, mutta tilasin mieheltä kakun. Täytyyhän sitä sen verran äitienpäivää juhlia. Tytär kertoi olevansa poikkeuksellisesti huomisen töissä ja lepäävänsä sunnuntain plus tietysti juhlivansa omaa äitienpäiväänsä. Lupasin varjoliljan sipulin hänelle äitienpäivälahjaksi.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Pihahommia

Tänään olikin säätiedotuksesta poiketen ihan poutapäivä. Ei siis muuta kuin hanskat käteen, tavarat kärryyn ja istuttamaan. Maitokärryt ovat muuten hyvät, mutta kahva on minulle vähän liian korkealla. Mies lupasi korjata asian. Tuohon aisaan kuulemma saa jotkut kappaleet, joista kärryä voi lyhyempikin ihminen lykätä. Muutenhan kärryyn sai pakattua mullan ja kasvien lisäksi kätevästi työkalut ja kastelukannut.


Saa nähdä, miten kipeä olen huomenna, kun lisäksi istuttelin muutaman perennankin ja kävelin varmaan monta kilometriä edestakaisin pitkin pihaa. Pensaiden istutuspaikasta ei ole kuvaa, mutta tällainen siitä pitäisi tulla ja toivottavasti muutaman kesän kuluttua on tullutkin:


Tämä on netistä kaapattu kuva rinneangervosta. Kun kasvitkin on ostettu Multasormesta, niin eiköhän heidän kuvansakin voi koristaa tätä "mainosta". Jos pensaista tosiaan tulee noin  kauniita, niin olen tosi tyytyväinen. Istuttaminen kylläkin otti voimille. Kaivoin kuopan, lepäsin, lykkäsin taimen ja multaa kuoppaan, lepäsin ja niin edelleen kuuteen kertaan. Toisaalta lepohetkinä oli kiva tarkkailla ympäristöä, kuunnella mustarastaan laulua ja ihmetellä kevättä.

Puutarhatuolin jalat vain upposivat joka kerta syvemmälle ja syvemmälle maahan, Pitää kai hankkia vanhanaikaisia muovituoleja, jos niitä jostain vielä saa. Niiden jalat ovat sen verran leveät, etteivät uppoa ainakaan samalla tavalla kuin metalliset putkijalat. Edelliset muovituolit olivat jo viime kesänä elinkaarensa päässä ja lähtivät kaatopaikalle sen jälkeen kun levisivät allamme. Onneksi kummallekaan ei sattunut sen pahempaa, vaikka olisi voinut sattuakin.

Tarkoitukseni oli ruveta myös siivoamaan, parantelemaan ja kehittämään kasvihuoneen vieressä olevaa kukkapenkin tekelettä, joka totisesti parantelua kaipaakin. Tästä kohdasta olisi tarkoitus mennä yli, mutta ilman siltaa ei kasvimaan puolelle ole toistaiseksi mitään asiaa. Tiedän toki, että tässä on vanha ojan paikka, mutta ei siinä koskaan vesi ole näin seissyt. Kuvasta oikealle on pieni penkka, johon olen istuttanut ainakin narsisseja, pienen ruusupensaan, iiriksiä ja pioneja sekä kuvitellut, että paikka on lähes kuivaa hiekkamaata. Iiris nyt ainakin viihtyy, samoin likaruohot ja narsissitkin kukkivat, mutta muuten on mielenkiintoista nähdä, mitä tämä vedenpaisumus aiheuttaa.


Olen monta vuotta unelmoinut kaarisillasta tähän, mutta turha toivo. Mies sentään arveli voivansa jonkun lankun tarvittaessa myöntää sillaksi.

Mies tuli tosiaan eilen sairaalasta kotiin eikä ole kovin hyvässä kunnossa. Katetri poistettiin ja sillä hyvä. Olisi luullut, että kotiin olisi tullut jotain evästystä, mutta ei annettu hoito-ohjeita, ei jumppaneuvoja, ei mitään. Lääkäri tosin oli käskenyt syömään suolakurkkuja ja silliä, kun natriumarvot ovat liian matalat. Hemoglobiinihan oli kovin matalalla tasolla aikaisemmin ja sitä mies harmitteli, etei hoksannut kysyä uusia arvoja. Ensi viikolla on labra ja sen jälkeen lääkäri soittaa, joten asia selviää silloin.

torstai 7. toukokuuta 2015

Sadetta piteli

Koko päivän satoi, satoi ja satoi. Huomennakin kuulemma sataa ja ylihuomenna myös. Onneksi mies kotiutetetiin sairaalasta ja pääsimme matkahuolto-posti-siwa -kierrokselle paketteja hakemaan. Lähdin toiveikkaana ilman takkia liikkeelle, kun en tajunnut miten kovasti vettä tuli, vallan taivaan täydeltä. Kastuin tietysti ja niinpä sitten palelin koko loppuillan.

Arvonnan voittaja-Beate tosin joutuu vielä odottelemaan pakettiaan. Onneksi huomasin postissa, kirjoittaneeni vahingossa väärän nimen paketin päälle. Aili-mummo tuskin olisi pahastunut paketista, mutta rehellisenä ihmisenä palauttanut sen minulle jne. Vasta postin tiskillä rupesin katselemaan osoitetta. Sitä se teettää, kun täällä tunnemme toisemme pelkästään nimimerkeillä...

Velimies oli käynyt asialla puolestani ja ostanut Multasormesta rinneangervoja. Kuva on pöllitty ao. firman nettisivuilta. Hinta ei päätä huimannut ja uskon tai ainakin toivon saavamme tästä kivan peiton kuivalle "kellarinmäelle". Taimia tuli kuusi kappaletta ja odottavat nekin nyt sateetonta hetkeä maahan päästäkseen. Pienen pensaan pitäisi levitä maksimissaan metrin levyiseksi ja saman korkuiseksi.

Angervo sopii hyvin pihaan. Yksi aita on norjana,ngervoa.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Siellä täällä vaivoja

Täällä olen yksikseni kotimiehenä, kun mies lähti aamulla sairaalaan katetria poistattamaan. Ilmeisesti nytkään kaikki ei mene ihan putkeen, jos näin tässä yhteydessä sopii sanoa. Kun illalla soitin toivottaakseni hyvät yöt, oli luurin päässä äkäinen ääni, jota ei huvittanut juuri puhua. Katetri oli kyllä poistettu, mutta mitään muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Mies oli jo lopen tympääntynyt koko katetriin ja mietin itsekseni, että toivottavasti sitä ei jouduta laittamaan uudestaan. Tosin nythän en tiedä, mitä illan mittaan on tapahtunut, enkä rupea ykistyiskohtia selvittämään, tiedätte kyllä.

Tietysti mies valitti lääkärille myös kamalaa yskäänsä, joka siis on todella niin hirveä, että pelkäämme molemmat pään repeävän. Sen ymmärtää, että kikkelilääkäri ei ymmärrä mitään keuhkosta tai kurkusta, mutta luulisi ymmärtävän hoitaa asiakkaan samassa talossa olevan asianomaisen lääkärin puheille ns. sisäisellä lähetteellä. No ei. Käski mennä terveyskeskuksen jonoon. Tilaamme ajan yksityislääkärille heti kun mies tulee kotiin.

Tämä kuoli vaivoihinsa, tämä ihana hortensia, jonka kuvittelin kukkivan koko kesän vielä pihallakin. Olisikohan siihen tullut jotain tuholaisia?  Muut pääsiäiskukat kaivoin maahan viime viikolla ja loput tänään uhmaten kaikkia ohjeita, joiden mukaan sipulit kuivatetaan, säilötään ja istutetaan vasta syksyllä. Kuolevat jos kuolevat.


Muita valitettavia vaivoja ei nyt tule mieleen. Ellei nyt sitten vaivaksi lueta sitä, että pihassa on auto, mutta rouva ei uskalla ajaa edes postiin / siwaan / matkahuoltoon paketteja hakemaan ja viemään. Ei kai näillä silmillä juuri nyt ole rattiin asiaakaan, Täytyy huomenna kuulostella, josko saisin kyytiä. Etenkin matkahuollon paketissa voi olla eläviä kasveja. 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Uni ei nyt tule

Mihin Nukku-Matti on kadonnut? Pyörin aikani sängyssä ja sitten oli pakko nousta ylös ja minnekä muualle kuin tänne! Löytyiskiöhän Matti N. täältä?

Koko päivän on satanut ja muutenkin sää oli sellainen, ettei ulos tehnyt mieli. Postilaatikollakaan en käynyt, mutta eipä siellä kai mitään olisi tänään ollutkaan. Toinen kohde, jossa olisi pitänyt käväistä, olisi ollut talon päädyn tulppaani, se ainokainen olisi pitänyt tarkastaa. Kun pihassa on asustanut pieni jäniksenpoikanen, niin on mahdollista ettei tulppaani ole päässyt edes nuppuun asti. Kuvasin pupun melko kaukaa, eikä se varmasti olisi lähemmäs päästänytkään. Nyt tätä ei ole näkynyt, mutta luullakseni nämä eläimenlapset kasvavat ja aikuistuvat aika vauhdikkaasi.


Myöskään velimiehestä tai hänellä tuottamistani kasveista ei tänään kuulunut eikä näkynyt vilaustakaan. Onneksi ei tarvinnut mennä istutuspuuhiin sateeseen eikä hankinnoilla kiirettä ollut muutenkaan. Mutta eipä vesi luonnolle pahaakaan tee. Vaahteran, hevoskastanjan ja muiden puiden ja pensaiden silmut paisuvat ihan silmissä. Ruohokin vihertää komeasti, heh, lehtikerrosta uhmaten.

Sukulaisista puheen ollen,  tuli kutsu sukulaispojan häihin, jotka ovat kesän lopulla. Kaikesta päätellen tulossa on viimeisen päälle hienosti järjestetty tilaisuus pukukoodeineen päivineen. Se merkitsee minulle ilmeisesti puvun teettämistä. Ensimmäiseksi kai täytyy tarkistaa oma häävaatteeni josko saumanvaroissa olisi leventämisen mahdollisuutta. Juhlamekkoa en ole sen koommin tarvinnut, joten ei liene haitaksi, vaikka sellaisen omistaisi. Hääpukuni oli pitkä pellavaleninki ja ohut jakku sen päällä, joten väriensä ja tyylinsä puolesta se täyttäisi kaikki kriteerit vaan ei mittojani. Eikä riitelisi morsiamen asunkaan kanssa. Mekkoon ei varmaan voi laittaa levennyskaitalettakaan?

Tässä vaiheessa on tietysti vaikeaa ja vaarallista sanoa, missä kunnossa itse kukin on syyskuussa eli onko meistä edes häihin lähtijäksi. Mies ainakin on nyt huonossa kunnossa eikä omassakaan olossani niin suurta hurraamista ole, että varmasti uskaltaisin sanoa sitä tai tätä.

Kiittelin juuri Kivimäen Mammelia hyvästä vinkistä. Kun meillä on tuskiteltu miehen tosi pahan yskän kanssa, palautti Mammeli mieleen omat oireeni - ja vahvan lääkityksen - talvella mykoplasmaa vastaan. Sehän se varmaan meillä taas jyllää. Tauti iskee heikoimpaan kohtaan ja se on nyt meidän isäntä. Minullakin on yskä tuntunut oikeassa keuhkossa siitä huolimatta, että syön keuhkokuumetta ehkäisevää lääkettä ja kortisonia. Vasta Mammeli palautti mieleen talvisen taudin. Kiitos ja Sinulle pikaista paranemista!

Jospa nyt yrittäisin löytää unenpään.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Toukokuussa ollaan!

Moni on toivotellut eri yhteyksissä hauskaa vappua. En muista, muistinko minä toivotella sitä juuri muille kuin kaupan tädeille. Kun meillä mies yleensä hoitaa kauppaostokset - minä kuulemma pysähdyn joka tolpan kohdalle lukemaan tuoteselosteita - niin nyt hän erikseen pyysi minua ostosten tekijäksi. Kotiin tuli kolme kassillista tavaraa ja silti unohdin kokonaan vappupäivän ruoat. Muistin sentään ostaa kolmea lajia perunasalaattia ja kun mies kävi Savuhovin tehtaanmyymälässä, ei ruoasta tullut puutetta. Nautimme siis vapun perinneruokaa perunasalaattia ja grillimakkaraa. Grillissä emme sentään makkaroita paistaneet, vaan ihan perinteisesti uunissa. Kauppakasseissa oli muutakin kuin perunasalaattia. Täydensin vähän varastoja ensi viikon varalle sekä ostin uudet tiski- ja vessaharjat ja sen sellaista tarpeellista.

Saman tien varrella, tai ainakin melkein, on Uudenmaan Herkun leipäkauppa. Sieltä mukaan lähti marsipäänipäällysteinen, tosi mehevä ja herkullinen vappukakku ja leipää. Erityisesti jyvillä tai oikeammin kai siemenillä maustettu ruisvuokaleipä on oikeaa herkkua. Kakun ostin, kun velimiehen kanssa oli puhetta kyläilystä. Hän käy puolestamme puutarhakaupassa ja lupasi tuoda kärhöjen taimia omasta kasvattamostaan. Alkaa kuulemma tuvan pöytä olla aika täynnä.

Samat täyden pöydän syndrooma vaivaa meitäkin, varsinkin sitten kun luultavasti lähiaikoina saan puutarhoilta parikin isoa kasvilähetystä. Muun muassa tähän mäkeen tulee varmasti eräitä matalia maanpeitepensaita, toivottavasti niitä velimiehen tuomia rinneangervoja.


Ihan osattomiksi emme kuitenkaan jääneet vapusta. Naapurissa oli pirskeet, jotka alkoivat juuri tuossa pellolla - toisen naapurin tiluksilla, joita sentään ei vielä oltu kylvetty. Naapurimme olivat kantaneet pellolle pöydän, tuolit ja muut tykötarpeet. Me huomasimme asian, kun allkoi kuulua iloista puheensorinaa tavallista lähempää. Puhe ei suinkaan hiljentynyt, kun väki siirtyi kylpypaljuun, johon on suora näkyvyys muun muassa ruokapöydästämme. Sen verran uteliaita olimme, että oli pakko tarkistaa seurueen asustus. juu, osa miehistä oli nakuja, osalla oli pöksyt jalassa. Naiset havaintojemme mukaan esiintyivät pikku-pikku-bikineissä. Angervot istutetaan juuri tuohon kulmaan, kylläkin omalle tontillemme.

Onko muuten kenelläkään kokemuksia kylpypaljujen tyhjentämistä tai siis siitä, miten ja minne ne tyhjennetään normaalisti? Ja kuinka usein?