maanantai 30. kesäkuuta 2014

Mummu harjoittelee

Tässä talossa on isäntä se, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä. Mummun ei ole tarvinnut porakoneisiin eikä muihin vempaimiin kajota. Nyt tämä mummu harjoittelee niiden käyttöä. Isäntä näet ystävällisesti ja anteliaasti on hankkinut kaikenlaisia koneita esimerkiksi joululahjoiksi.

Tänään alkoivat tositoimet. Sirkkelillä osasin jo pätkiä rimaa suunnilleen oikean mittaisiksi pätkiksi. Sitten piti ottaa ruuvit ja porakone käyttöön. Kuvittelin, että muutaman ruuvin vääntäminen olisi helppoa kuin heinänteko. Joo, valitsin väärät ruuvit ja väärät terät, kuulemma ne ainoat "sen" laatuiset mitä talosta löytyi. Mies armahti mummu-paran ja ruuvasi kulmaraudat paikoilleen. Nyt huomenna renkipojan kanssa rakennetaan kasvihuoneeseen tuleva teline valmiiksi ja kiinnitetään se lattiaan.


Kuten kuvan keskipaikkeilta ehkä näkyy, on ensimmäinen tomaatti jo pian tukea vailla. Kasvihuoneen eli kuten lankomies sanoo, ansarin, tällä seinustalla on kukkiva salvia ja pottukassi sekä piparjuuri, mutta siitä näkyy vain varjo.

Kun nyt ensin harjoittelen vähän tukevammilla rimoilla, niin sitten voin ruveta työstämään nukkekotikokoista puutavaraa.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Voi tätä Suomen suvea

Olipa eilen ihana kesäpäivä. Nautimme täysin siemauksin aurinkoisesta päivästä ja söimme iltaruoankin terassilla. Tänään sitten voi taas sanoa, että kesä tuli, kesä meni. Kylvin eilen viimeiset yrtit ja siirsin yhden talvehtineen salvian ja oreganon uuteen paikkaan. Salvian olemassaolo oli suuri yllätys. Se on talvehtinut monta vuotta rikkaruohojen keskellä ja on nyt täydessä kukassa. Toivottavasti se ei ota nokkiinsa siirrosta uuteen paikkaan kasvihuoneen seinustalle. Otin siitä kuvankin, mutten ole vielä saanut siirrettyä sitä tänne. Tässä kuitenkin yksi muutaman päivän takainen kuva, suono sinänsä, mutta muistin virkistykseksi itselle tämäkin.

Vanhalle kellarinmäelle on ilmestynyt muutama valkoinen ketoneilikka. Onhan ne tietysti jonain vuonna siihen istutettu, mutten muista milloin ovat viimeksi kukkineet. Näm jalostetut ovat vähän suurempikukkaisia kuin vaaleanpunaiset luonnossa kasvavat. En millään saanut kunnon kuvia, joissa olisi nähnyt kukissa oleva vaaleanpunainen kranssi.


Kukista vielä sellainen pikku-uutinen, että meidän yksi jouluna saatu orkidea tekee uusia nuppuja. Tätä ihmettä ei meidän talossa ole ennen nähty! Jos niistä kehkeytyy oikein kukatkin, niin sitten näette.

Täällä meidän kylällä oli eilen Puistobluesin pääkonsertti, jonka kävijämäärä oli kuitenkin puolittunut, kiitos Valvairan ja poliisin älyttömien piknik-juommääräysten. Voihan tietysti muitakin syitä olla, esimerkiksi epävakaat sääolot, mutta jotain kertoo sekin, että jopa vesipullot ja kahvitermarit oli portilla kaadettu maahan, olut- ja viinipulloista nyt puhumattakaan. Ei hyvä, etenkään kun kekkerit ovat jatkuneet lähes kolmenkymmenen kesän ajan ilman järjestyshäiriöitä. Talkoilla organisoidut festarit ovat yksi Suomen suurimpia, olikohan kolmanneksi tai neljänneksi suurin, sillä kaupungilla on runsaasti ilmaistapahtumia. Vain tuo Niemessä pidettävä pääkonsertti tuo rahaa järjestäjille, tai siis on ainakin tuonut. Vaikka meille riittää bassojen jytke järven toiselta puolelta ihan omalle terassille, niin harmittaa suuresti järjestäjien puolesta.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Lyhyt ja hyvä työpäivä takana

Oikein kauhistuin, kun puolenpäivän aikaan astelin kasvimaalle rengin kanssa. Taivas oli mustanpuhuva joka suunnassa. Meille tuli kiire laittaa kasvilavat kuntoon, kastella ja kylvää ja peittää. Sitten jo ukkonen jyrähtikin oikein kumeasti. Onneksi olin juuri ehtinyt lähettää rengin matkoihinsa, että ehtisi kotiin ennen sateen alkua. No, ei siitä mitään sadetta tullut eikä ukkostakaan. Hyvä kuitenkin, kun kaikkein tärkein tuli tehtyä. En varmaan olisi enempää jaksanut tehdäkään.

Vähän kaavailin töiden jatkamista myöhemmin, mutta ehtiihän sitä huomennakin, valmiissa maailmassa muutamat rikkaruohot kitkeä. Nimittäin yrttitarha on vielä kesken. Raparperin vieressä kasvaa oreganoa ja sitä aion siirtää lisääkin heti kun tosiaan maan saamme kitkettyä ja vähän multaa lisättyä. Tämä penkki on kasvihuoneen sivulla. Toisella laidalla kasvaa piparjuuri ja sen kaveriksi ajattelin myös muutamaa monivuotista yrttiä.

Tietääkö kukaan hyviä konsteja muurahaisten karkottamiseen? Koko kasvimaata ei sentään voi koko aikaa olla myrkyttämässä, mutta jotain on tehtävä. Luin, että samettikukka karkottaa muurahaisia, mutta ei ainakaan meillä: pikkupurkeissa olevat taimet olivat saaneet jopa muurahaisenmunia vieraikseen.Ehkä se on sitten vasta kukkivien samettikukkien haju, joka tekee huonoa murkuille? Neuvoja otetaan vastaan!

Pihan hajulaukoista ensimmäinen kukkii - tai siis rupeaa kukkimaan näin herkästi ja kauniisti:


Näitä on kolme tai neljä eri kukkapenkeissä. Lehdistä kuulemma lähtee ikävä haju, mutten ole tohtinut testata asiaa.

Otin monta muutakin kuvaa, mutta säästän niitä vastaisen varalle.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Taas jäivät työt kesken

Onneksi saimme tyhjennettyä kompostin peräkärryyn, mutta siihen jäi. Alkoi sataa niin roimasti, että työt oli tänäänkin jätettävä kesken. Kuka sitä nyt märässä heinikossa haluaa rämpiä? Onneksi ei sentään rakeita tullut, mutta vettä senkin edestä. Poika ei varmaankaan selvinnyt kuivana kotiin asti. Huomenna uusi yritys. Toivottavasti varikset ja harakat eivät kääntele koko kuormaa maahan.


Miehen kauppakassiin ei mahtunut juhannusmansikoita, mutta tänään hän sitten toi ensimmäiset kotimaiset. Ah miten makeita ja hyviä ne olivat! On kai mansikoita ollut tarjolla aikaisemminkin, mutta meidän isännällä on vähän valikoiva näkö: hän ostaa vain sen mitä listassa lukee.  Saas nähdä, miten lyhyt ja kallis mansikkasesonki tänä vuonna saadaan.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus ohitettu

Niin oli kylmää, että melkein ohitimme juhannuksen. Ruokahuusholli oli siltä pohjalta, että olisimme herkutelleet terassilla, mutta nyt syötiin perunat, sillit ja lohet tuvassa. Kävihän se niinkin eikä meillä mitään kummempia suunnitelmia ollut muutenkaan. Istuttiin sisällä ja luettiin. Minulla on menossa Lauri Kristian Relanderin muistelmat osa 2, joka kertoo 1920-luvun lopun poliittisista meiningeistä. Tuo ajanjakso maamme historiassa on jäänyt itselleni täysin vieraaksi ja siksi yritän siihen nyt vähän paneutua ns. sattuneesta syystä.

On tämä outoa kesää. Vuodenajat ovat kliiviankin mielestä sekaisin, sillä se rupesi jo toiseen kertaan tänä vuonna kukkimaan. Toinen ihmekasvi on salin ikkunalla asustava orkidea, joka on kukkinut joulukuusta lähtien.


Tänään palattiin päiväjärjestykseen. Aloitimme työpäivän kiskomalla kesärengin kanssa taas eräitä kasteluletkuja - ikään kuin nyt mitään tarvitsisi kastella. Kyllä vain, kasvilavojen pohjille levitettyjä sanomalehtiä kasteltiin. Huomenna lavoihin tyhjennetään kompostit ja sitten vielä kuskataan sinne multaa. Tai näin ainakin tänään suunnittelimme. Tarkoitus oli jo tänään olla kompostihommissa, mutta isäntä ei ollut ehtinyt tai oikeammin sanottuna jaksanut tutkia pienen peräkärryn pyöriä  ja epäili ilmojen olevan niin vähissä, ettei ole syytä vetää painavia lasteja niissä kärryissä. Ajoleikkurivetoisesti on kompostia kuitenkin mukavampi kuskata kuin kottikärryillä lykätä. Varsinkin kun se on isäntä, joka ajaa konetta, mutta me saisimme lykätä käsikärryjä.

Laiska töitään luettelee, mutta ainakin nämä tehtiin: kasteltiin lavoja, laskettiin vettä kahteen isoon pyttyyn kasvihuoneella, istutettiin perunaa kolmeen isonpuoleiseen pahvilaatikkoon, porattiin reikiä kasvilaatikoihin, kylvettiin kesäkukkien siemeniä, kasteltiin kasvihuoneessa asuvat tomaatin ja kurkun taimet ynnä muut taimet, myrkytettiin muutamat muurahaiset... Eli itse asiassa olen aika tyytyväinen työpäivään. Enempää ei tarvitsekaan jaksaa, enkä olisi jaksanutkaan. Nyt aurinko paistaa eikä tänään ole yhtään satanut. Ihmeiden ihme!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Askartelua juhannuksen ratoksi

Tänään meillä ei ole satanut lunta eikä rakeita, mutta vuorotellen on saatu vettä, aurinkoa ja tuulta. Koko päivän. Apilat kukkivat nätisti pellon laidassa ainakin vielä eilen, kun kävin niitä poimimassa maljakkoon samalla kun hain ainekset pieneen saunavihtaan. Koivun tuoksua ei mikään voita juhannussaunassa.


Tänä juhannuksena ei sitten ulkoruokinta tullut kysymykseenkään. Söimme sisällä silliä, kylmäsavustettua lohta, kotijuusttoa, uusia perunoita ja karitsan paahtopaistia, noin tärkeimmät herkut mainitakseni. Karitsa kypsyi hetkessä uunissa ja ai että oli hyvää! Eikä ollut kovin kallistakaan ottaen huomioon, että puolet jäi vielä huomiselle päivälle.

Melkein unohdin mainita yhden herkun, josta olen nautiskellut ja jonka ohjeen löysin täältä jostain blogista. Valitettavasti vain en muista mistä, joten en voi kiittääkään hyvästä resesptistä. Se on rapea ja ihana raparperipiirakka, jossa on mm. kaurahiutaleita ja valkosuklaata. Jos muistan myöhemmin, lisään tänne reseptin.

Ulos ei ollut muutenkaan paljon asiaa. Mies kurkisti lämpömittaria ja totesi, että päivälämpötila oli 11 ja puoli astetta, yöllä oli ollut kuusi astetta. Sen jälkeen hän ei nenäänsä ulos pistänyt. Minä sentään kävelin tontin laidalle hakemaan pieneen purkkiin hiekkaa ja muutaman sepelinkappaleen. Samalla pääsin tarkistamaan viikolla istutettujen villiniinien kunnon. Puutarhakaupasta ostetut voivat hyvin. Kolmas, jonka ehkä joku lintu tai orava oli siemenenä istuttanut tontin laidalle kadunvarteen, ei voinut yhtä hyvin. Toivottavasti se vielä virkistyy. Olinkin näkevinäni pienen uuden silmun varressa.

Hiekkaa ja kiviä hain rakennusprojektiani varten. Kun ei ulkona tarjennut tehdä mitään, rakensin nukketaloa, tarkemmin sanottuna kasvimaata ja -huonetta. Lisäksi yritin kiinnittää led-valoja paremmalla ja huonommalla menestyksellä porattuani ensin rumia reikiä talon seiniin. Sen takia en ottanut työvaihekuviakaan. Tässä päivemmällä pitäisi piha saada kunnostettua: polkuja, ruohoa ja niin edelleen.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannusyö ja kesäpäivänseisaus

Se on mittumaari nyt, vaikkei lämpötilasta uskoisi. Juhannusruusut omassa pihassa ovat jo lähes kukkineet loppuun, mutta tämä kuva on otettu omasta pihasta käsin. Valtava juhannusruusupusikko, josta meidänkin ruusumme on kai aikanaan nipistetty. En raaski suurentaa kuvaa, mutta klikkaamalla se varmaan suurenee: ruusuja ovat. Otsikkokuvan ruusut ovat niitä oman pihan kukkijoita.


Pellon laidasta on tämä toinenkin kaivettu yön hämärässä: punalehtiruusu. Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa meidän pihassamme muutaman kituvuoden vauhtia otettuaan.


Kun en pitkään aikaan ole siteerannut Vuotuista ajantietoa, kirj. Kustaa Vilkuna, enkä Vanhan kansan merkkipäivät -teosta, niin katsotaanpa nyt, mitä vanha kansa sanoo. Vilkuna kirjoittaa niin pitkästi juhannuksesta, etten jaksa sitä siteerata. Tiivistettynä juhannus on lemmen- ja muidenkin taikojen yö. Senhän nyt kaikki muistavat, mutta kun en niitä sulhasia enää meinaa katsastaa, niin hypätään yli. Enää ei tarvitse kerätä seitsemää kukkasta tyynyn alle eikä kieriä nakupellenä naapurin ruispellossa.

Hyvä vuosi on tiedossa, jos juhannuspäivän aurinko nousee selkeälle taivaalle.
Märkä, mutta muuten hyvä loppukesä pn tiedossa sateen sattuessa.

Kun  juhannuspäivän aamuna kuuden aikaan lakaisee lattian ja vie roskat kolmen tien haaraan, niin ei tule kirppuja sinä vuonna.

Sananjalan uskotaan kukkivan juhannusyönä. Se, joka saa kukan haltuunsa, saattaa  kulkea näkymättömänä ja näkee aarnivalkeiden palavan. Kukan löytyminen tosin on hankalaa, sillä itiökasvit eivät kuki...

Millainen on mansikka Juhanina, sellainen on jyvä Jaakkona.
Mitä ennen juhannusta sataa, sataa laariin, mutta mitä jälkeen juhannuksen, sataa laarista pois.

Kun pieni kesä on kylmä, niin iso kesä on lämmin (pieni kesä = ennen juhannusta, iso kesä = juhannuksen jälkeen).

Lumisateesta juhannuksena ei kumpikaan kirjan mainitse mitään. "Aina on poutaa, kun vain sateilta joutaa", sanoo kuitenkin toinen näistä lähdeteoksistani.

Eletään me siivosti, ei palelluteta pyrstöä kylmällä kivellä, ei pudota veneestä ja hukuta, ei ryypitä liikaa juhlajuomia eikä syödä itseämme ähkyksi. Vähän saa kuitenkia herkuista napa naukua.
Hauskaa jussinpäivää!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Oletteko jo kyllästyneet?

Nimittäin näihin meidän pihahommiimme? Ei auta, mitään muuta ei talossa tapahdu. Herätys aamulla, verkkainen aamupala lehdenluvun parissa, suihkuun, työlistan tekeminen ennen rengin tuloa ja sitten vaan hommiin. No, hyvissä ajoin iltapäivällä päätämme päivämme, jos näin voi sanoa ja minä reporanka en ainakaan jaksa tehdä enää mitään. Jotain ekstraa tästä ahkeroinnista on seurannut: tällä viikolla miinus 1,5 kiloa! Mutta kyllä minä olen ollut väsynytkin, vaikka olen istahtanut lepäämään vähän joka käänteessä. Sydänkin hakkasi jo aamulla niin, että otin varmuuden vuoski ylimääräisen primaspanin nyt illalla ja pyysin miestä tarkkailemaan oloani. Ei sitä nuorena ja terveenä tämmöinen tullut kysymykseenkään, vaan töitä paiskittiin aamusta iltaan. On mulla nitrokin, mutten tiedä, mikä on se hetki, jolloin siihen pitäisi kajota. Kai sen sitten tietää.

Tänään istutimme kolme villiviiniä, leikkelimme vähän ylikasvaneita pensaita ja kiskoimme niiden juurelta pitkän vesiletkun, jota hinattiin tontin toiselta laidalta melkein toiselle laidalle. Siinä olikin kiskomista, sillä ainakin noin sata metriä pitkä letku oli jäänyt aika isoksi kasvaneiden puskien väliin. Renkipoika oli vielä niinkin urhea, että pujottautui pensaiden taakse ja veti letkun koko talon pitkää seinustaa  pitkin puskien taitse. Rakenteilla on kesävesijohto, jolla saadaan kasteluvettä niin kasvimaalle kuin kukkapenkkeihinkin. Sääli, kun enää ei ole vanhaa kaivoa, vaan vesi on otettava kunnanverkosta. Se pistää tietysti miettimään, milloin kastellaan, milloin ei. - Vettä satoi tänäänkin, mutta vain aavistuksen verran, joten työmme eivät siitä kärsineet.

Isäntä pääsi illansuussa leikkaamaan tosi pitkäksi kasvanutta heinikkoa ja kehui kyllä työn olleen erityisen raskasta. En ihmettele. Lisäksi pellosta oli löytynyt erinäistä rojua, mm. kakkosnelosen pätkiä, vaikka olin kuvitellut raivanneeni kaiken pois etukäteen. Romun lisäksi siellä kuulemma on monta muurahaispesän alkua, joista myös on päästävä eroon. Olisipa huomenna nätti päivä, että saisimme kasvilavat tehtyä tai ainakin alkuun. Sitten pidämme juhannuslomaa ja jatkamme ensi viikolla.

Ruusu kukkii roskiksen kulmalla. Sen vieressä on tämä kesäkukka-asetelmani, johon sain inspiraation Hyvää kasvaa Järvenpäässä -kansanliikkeen puuhista. Viime vuonna kaupunkia somistettiin saappaisiin istutetuilla kesäkukilla, tänä vuonna "ruukkuina" on vanhat laukut. Kun ei tuohon telineeseen oikein voi kassia viritellä, niin tein oman istutukseni pesuvatiin. Harmi, kun talossa ei enää ole yhtään vanhaa  emalivatia.

Postilaatikon päällä minulla on laatikossa hyvin talvehtinutta maahumalaa. Se kasvaa nyt niin hyvin, että mitään muuta ei laatikkoon mahtunutkaan. Postilaatikon ja roskisten välissä kasvava ruusukin innostui kukkimaan, kuten joka vuosi ennenkin.





Kirjosieppo se tässä lehahtaa lentoon tuosta lyhtytelineen nokalta, jossa se käy lepuuttamassa siipiään. Kuvahan on huono, mutta omalla tavallaan hassu.


Leppoisaa juhannusta jo varmuuden vuoksi hyvissä ajoin toivotettuna!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita...

Ei tule pihahommista mitään. Renki oli päivällä omilla asioillaan ja ilmoittautui vasta iltapäivällä. Soitin heti perään, että ei pidä sateeseen tulla. Eipä aikaankaan, kun jo aurinko paistoi, mutta onneksi en ehtinyt soittamaan uudestaan. Heteken päästä taas satoi.

Aamulla olimme me asioilla ja taivas oli mustanpuhuva joka ilmansuunnalla. Tulihan sitä luntakin pikkasen, selvä se. Viime yö oli todella kylmä, vaikkei sentään pakkasen puolella. Voi voi, juhannusviikolla! Muistan yhden vuoden, jostain 80-luvulta, jolloin katselin lentokoneen ikkunasta alas lumista maisemaa jossain kai Joensuun paikkeilla. Se saattoi olla sama kesä, jolloin mies rakensi taloa ja veti vesijohtoputkea. Kun oja oli kaivettu illalla valmiiksi, oli se ensimmäiseksi aamulla luotava lumesta puhtaaksi. Hoh-hoijaa tätä Suomen suvea!

Mutta rodot sentään vielä jaksavat kukkia ja kukkivat niin etteivät ehkä koskaan ennen:


Pavut ja monet muutkin kasvit ovat itäneet hienosti hallaharson alla pihan ruskeissa muuttolaatikoissa. Saapi nähdä, mitä ne tästä säätilasta tykkäävät. Onneksi siemeniä on varastossa vielä muutamaa kylvöskertaa varten. Pottujakin istutin muutamaan pyttyyn, mutta varsinainen "perunamaa" eli iso pahvilaatikko kylvetään vasta sitten kun isäntä näillä keleillä joskus pääsee leikkaamaan joutomaan eli tulevan kasvimaan alustan sileäksi. Suljin eilen kasvihuoneen kattoluukun ja oven visusti kiinni, mutta tänään unohdin käydä kastelemassa siellä.

Asioimme poliisilaitoksella, tai oikeammin mies asioi ja minä olin seuraneitinä ja korvana, joka olikin tarpeen. Asiakaspalvelutilassa oli laskujeni mukaan kolmisenkymmentä ihmistä jonottamassa. Meillä onneksi oli etukäteen varattu aika, joka piti muuten kutinsa paitsi että varatun kymmenen minuutin sijasta miehen asia vei noin 25 minuttia. Eikä sittenkään tullut valmista lappua kouraan. Hän oli uusimassa vammaisen pysäköintilupaa. Vanha lupa on hyvin vielä voimassa, mutta UV-säteet olivat syöneet tekstit pois. Sen takia aikaakin kului, kun tiedot olivat kortista kadonneen tunnusluvun takana. Löytyihän ne sentään lopulta ja asia eteni niin kuin pitikin. Sen verran asiointi otti voimille, että päätimme mennä aamiaiselle yhteen aika uuteen paikkaan. No tietysti aamupala-aika oli juuri päättynyt, mutta saimme sentään ostettua kahvit ja suolaista.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Puutarhakaupassa

Sain kuin sainkin miehen houkuteltua lähtemään Muhevaiselle. Mukaan sieltä lähti kaksi säleikkövilliviiniä, tomaatti, kurkkua, munakoiso, pinaattia, laventelia, ruohosipulia, samettikukkaa ja päälle päätteeksi pussillinen niitä pari päivää sitten kaivattuja perunansiemeniä sekä yksi kuolemattomuuden yrtti.


Sen ominaisuuksia pitää vielä tutkia tarkemmin, mutta eipä siitä varmaan tässä iässä mitään haittaakaan ole. Nimestä päätellen se on syötävä kasvi. Punarinta hyppeli pihassa ihmettelemässä istutustouhujani. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa sekin ilmoittautui.

Potut jäivät vielä istuttamatta. kun puhti loppui. Samettikukista suurin osa tarvitaan kasvilavoille, joita toivottavasti ruvetaan ensi viikolla laittelemaan rengin kanssa. Villiviinitkin kaivamme pojan kanssa maahan vasta huomenna. Ne tulevat säleikköön naapurin rajalle.

Päivä on ollut suloisen lämmin ja aurinkoinen. Jos olisi ollut arki, olisi mies taatusti ollut ruohonleikkurin päällä, kun nytkin harkitsi sitä hetkisen. Toivottavasti huomenna ei sada.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Käsittämättömän hyvä viikko

Vaikka takana on 13. päivä ja perjantai ja vielä täydenkuun aika, niin ei ole valittamista kuluneesta viikosta. Se on ollut suorastaan käsittämättömän hyvä. Kiitollinen sopii olla tällaisista päivistä ja oikein olan takaa! Edes se ei haittaa, että vettä on tänäänkin satanut taivaan täydeltä. Toivottavasti kuitenkin pääsemme ensi viikolla jatkamaan pihahommia. Vesiletkut pitää vetää, kasvilaatikot rakentaa ja täyttää sekä kylvää kaikki vielä kylvämättä jääneet.

Seitsemässä muuttolaatikossa kylläkin on jo itämässä monenlaista kasvia, joten eiköhän sitä satoakin jossain vaiheessa saada. Täytyykin muistaa pikimmiten porata vesireikiä laatikoihin, etteivät taimiparat vallan huku. Chilit rehottavat kasvihuoneessa, mutta tomaatintaimien siirto ei oikein onnistunut, ei ainakaan kiitettävästi. Toivottavasti ne vielä virkistyvät.



Kesärenkikin sai sateen takia vapaapäivän. Sen hän on hyvin ansainnut, sillä vihdoin tänään tuli tieto, että poika pääsi lukioon, kuten todistuksen perusteella oli tietysti arvattavissakin. Hyvä niin, mummikin on iloinen.

Mies kävi kaupoilla ja nyt on taas tykötarpeita, esimerkiksi säkkikaupalla multaa ensi viikon uurastustamme varten. Hauska juttu hankintamatkalta: mies kyseli perunansiemeniä. Sekin asia eli pottumaa näet on vielä tekemättä ja epäilen että jääkin tekemättä. Siemenperunat oli näet jo loppuneet, mutta avulias kesätyttö oli tomerasti ruvennut etsimään siemenhyllystä perunansiemenpusseja... Monenmoista siemenpussia minulla onkin lavojen tekoa odottamassa, vaan ei tätä lajia, hih-hih... Vaikka eihän sitä kaikkea voi tietää. Kaupan kassallakin muutama vuosi sitten neitokainen kyseli, mikä mahtaa olla se punainen juurikasvi, jota olimme ostamassa. Kas, punajuurihan se oli.

Olen hehkutellut pariakin tosi mielenkiintoista juttua kaiken päivää sekä itsekseni että miehelle, mutta niiistä ei sovi vielä kertoa julkisesti. Toinen liittyy minuun itseeni, toinen meidän taloomme. Kerron kyllä sitten kun aika on.

Mukavaa viikonloppua!



torstai 12. kesäkuuta 2014

Olipa erinomainen päivä!

Ehdin jo aikaisemmin kehua naamakirjassa, että tänään on ollut hyvä päivä. Päivä sen kun vain parani iltaa kohti mentäessä. Iltapäivällähän me rengin kanssa kitkimme oikein urakalla nokkosta, vuohenputkea, paukkupalsamia eli sitä vaaleanpunaista, joka poksauttelee siemenensä joka suuntaan. Sitä ei onneksi ollut muualla kuin tallin päädyssä ja seinustalla, jossa kasvoi kiitettävän paljon myös nokkosta.  Vihulaiset polttelevat vieläkin käsivarsia ja sääriä. Ja luultavasti kaikki puskat olivat täynnä koirankusta, kun tunnen sen hajun vieläkin nenässäni. Noin sata koiraa kulkee siitä päivittäin ohi. Eli näistä pusikoista ei kerätä villiyrttejä ruokapöytään.


Tämä keltainen päivänlilja kukkii ihan eri puolella pihaa. Kameraa en ehtinyt ollenkaan heiluttaa tänään, vaikka kitkin likaruohja mm. marskinliljojen ympäriltä. Yksi rupeaa juuri kukkimaan. Olimme todella ahkeria - ja lopulta ihan puhkiväsyneitä. Poika kuskasi ainakin kymmenen kottikärryllistä likaruohoa kasaksi, joka toivottavasti maatuu jonain päivänä mullaksi.

Renki sai kotiin viemiseksi muutaman marskinliljan taimen. Huomenna hän saa hyvin ansaitun vapaapäivän, sillä silloin tulee tieto lukiopaikasta.

Mutta ei se tähän loppunut. Postissa minua odotti tilaamani uusi Enni Mustos-kirja, jonka sisällöstä minulla oli aavistus. Se oli se päivän lopullisesti kruunannut juttu: maineikkaan kirjailijan kirjan lähdeluettelossa olen minäkin ja "mainio Mattila-kirjani" mainittuna. Kirja kertoo Sibeliusten pikkupiiasta Idasta ja liikkuu osaksi samassa pihapiirissä kuin minunkin kirjani, joka ilmestyi vähän yli vuosi sitten.

Ei tässä voi muuta kuin nöyrästi kiittää ja kumartaa.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Uurastus jatkuu ja jatkuu

Onneksi on tuo kesärenki, sillä muuten ei pihaurakasta tulisi koskaan valmista. Olen vieläkin reporankana, vaikka lopetimme työpäivämme jo monta tuntia sitten. Muutama tunti kitkemistä päivässä saa luvan riittää. Lisäksi vein kasvihuoneeseen muutamat taimet, ne harvat, jotka eivät ehtineet kuolla sisällä. Nyt on siis kasvihuonekin "avattu". Lankomies puhuu ansarista, joten toivokaamme että siitä vielä kesän mittaan sellainen kehkeytyisi.

Vasta kuvasta älysin, että meillä onkin kolmea väriä seinustalla:



Tänään saimme kukkapenkit aika hyvälle mallille ja kitkimme myös tienvierustaa, joka itse asiassa on kaupungin puolella, mutta josta ei kukaan muu kuin me pidä huolta. Siinä kasvaa villin lailla keltamoa, joka on erittäin myrkyllinen, vanhojen pihapiirien kasvi. Erityisesti oranssi maitiaisneste on myrkyllistä ja sitä paitsi sotkee vaatteet. Kasvia on entiseen aikaan käytetty lääkekasvina ja varmaan ties mihin tarkoitukseen.

Linkin takaa löytyy Luontoportin kuvia ja tekstiä. Joka vuosi yritän kitkeä tätä, mutta uutterasti se vain kasvaa aina uudestaan ja uudestaan. Urakka jatkuu huomenna.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Helluntai-illan arvonta

Leppoisaa helluntai-illan jatkoa! Blogini arvonta päättyi äsken ja voittajaksi osoittautui Kotipuron Riitta. Onneksi olkoon!  Jo aikaisemmin "välierän" voittaja Anitta odottaa edelleen palkintoaan: kyllä se täältä on lähdössä! Samoin lohdutuspalkinto Hukkakukalle. Anitan ja Hukkakukan osoite minulla jo onkin, mutta lähetäpä Riitta vielä omasi.

Helluntaikukkaset teille kaikille, jotka osallistuitte arvontaan, kiitos!


Vanha pihasyreeni on jo kukkinut, mutta tämä myöhäisempi kukkija eli Josika (miten lie kirjoitusasun laita) vasta availee nuppujaan. Monilla jo juhannusruusutkin kukkivat. Meidän ruusupensaamme on pihan toisella laidalla, mutta taidankin tehdä matkan kompostille ja ottaa kameran mukaan, jos vaikka meidänkin ruusumme kukkisi. Kaikki kukkivat tänä vuonna etuajassa.



Parin sadepäivän jälkeen tänään on ollut mukava istua terassilla ihastelemassa kesää. Näitä elukoita tai muita luontoilmiöitä ei ole näkyynyt ja naapuruston lapsetkin on kai lähetetty mummulaan, kun on kovin hiljaista. Paitsi että tuolla kilometrin, puolentoista päässä joku on juhlistanut helluntaipyhää moottorisahaa pärryyttämällä. Ei tuntunut kivalta. Tämä pihapupu osaa nauttia villivihanneksista. Taitaa olla voikukanlehti menossa. Pupu oli melkein meidän postilaatikon vieressä ja sain oikein hyvin kuvattua sen omalta terassilta käsin.

Tekaisin pyhän kunniaksi raparperipiirakan lähessamalla ohjeella, jota käytin edelliseenkin piirakkaan. Silloin sekoitin päällisen rahka- ja akermaviilipurkeista plus kananmunasta, nyt pelkästään vanhasta kermaviilistä. Rahka oli NIIN epäilyttävän vanhaa ja jo vähän homeistakin, että sitä en sentään uskaltanut enää käyttää. Hyvää tuli tästäkin ja on tarjottavaa kesärengille, jonka pitäisi taas huomenna astua palvelukseen.

Illalla syömme tanskalaisia pottuja, silliä, graavattua kirjolohta ja siianmätiä smetanaan sekoitettuna. Nam-nam. Samaa tosin syötiin eilenkin, mutta eipä kesäruoka tästä paljon parane. Salaattilautasellinen nautitaan sitten vähän myöhemmin jälkiruoaksi. Heippa!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Pihapäivä

Eilisestä jäi oikein hyvä mieli. Koko iltapäivä ja puoli iltaakin kului pihahommissa, vaikkei renki ollutkaan töissä. Hän tulee vasta maanantaina, jahka on kotiutunut lomamatkaltaan. Kylvin vihdoin ja viimein erinäisiä siemeniä muovisiin muuttolaatikoihin, jossa viime kesänäkin yrttejä ynnä muuta kasvatin, tosin aika huonolla menestyksellä. Nyt tein oikein "tieteellistä" työtä eli tutkin, mitkä ovat millekin kasville hyviä kumppaneita. Myöhemmin näemme, pitääkö tieto paikkansa. Lopuksi vedin hallaharson laatikkojonon päälle. Ei niin, että odottaisin enää hallaa, vaan siksi että ystävämme oravat ja linnut eivät heti rupeaisi penkomaan laatikoita.

Kokeilen laatikoissa sitä sun tätä, myös porkkanan ja punajuuren kasvatusta, mutta osan niidenkin siemenistä säästin kasvilavoihin, jotka toivottavasti saadaan rengin kanssa heti ensi viikolla rakennettua. Multa loppui kesken, enkä vieläkään saanut siirrettyä tomaatin ja chilin ynnä eräitä vaivaisen näköisiä taimia kasvihuoneeseen. Nyt on kuitenkin hyvä mieli siitä, että sain paljon tehtyä. Pitää vielä muistaa porata muutama reikä muuttolaatikoiden sivulle vesirei´iksi, joista varmaan armeija muurahaisia pääsee myös kätevästi laatikoihin...

Vähän taisin häiritä pikkukurreja, sillä verstaani oli tässä tammen juurella. Tarkoitus oli jättää kurret ja linnut ruokkimatta tänä kesänä, kun niillä on ollut tapana istuttaa auringonkukkia joka kukkalaatikkoon. Kun oravaäiti ja muutamat pikkulinnut ovat käyneet suorastaan kerjäämässä ruokatarjoilua, niin pakkohan minun oli eilen viedä laatikkoon evästä. Nämä kolme ovat varmaan sisaruksia.


Lavojen rakentamiseen en vielä päässyt sekään takia, kun isäntä ei vielä ole ehtinyt leikkaamaan polven yläpuolelle ulottuvaa ruohoa tulevan kasvimaan puolelta. Tänään hän ahersi varmaan toista tuntia ruohonleikkuussa, joten päivän urakka kyllä tuli tehtyä hänelläkin. Illalla grillasimme possupihvit ja lisäkkeeksi keitin parsaa.
Nyt  "väsynyt mutta onnellinen".

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kesken kaiken tuli sade

Sade ei onneksi sentään ollut rankka, mutta kuitenkin sen verran kuitenkin sataa tihuutti, että kesärenki oli lähetettävä pyöräilemään kotiinsa kesken työpäivän. Saimme kuitenkin kitkettyä eilisen ja tämän päivän aikana kohtalaisen suuren osan kukkapenkeistä ja lisäksi kasattua kasvihuoneeseen uuden hyllykön ja pienen pöydän. Urakka jatkuu minun osaltani varmaan huomenna. Renki lähti äitinsä kanssa pienelle matkalle, mutta lupasi olla taas maanantaina töissä. Reipas nuorukainen jaksaa, mutta mummi on vähän naatti. Onneksi minulla on jakkara, jonka päälle voin polvistua ja jonka kahvoista kiskon itseni pysytyyn. Silti polvet ja jalat muutenkin ovat kovilla.


Pihassa asuu pupuperhe. Yhtenä päivänä näimme nurmikolla poikasen ja tietysti kamera oli sisällä. Toiseen kertaan varmaan sama kaveri oli kasvihuoneen vieressä, eikä minulla tietenkään kameraa mukana. Tämän kuvan jänis on sen verran pulskan näköinen, että on varmaan pikkupupun emo. Kaikesta päätellen pesä on tontin laidan ison kuusen tukevien oksien suojassa.


Tämä komea fasaani päivystää usein saman kuusen liepeillä, mutta tuskin puu sentään kahta eläinperhettä majoittaa. Ehkä kukko vain kiertää tutkimassa tiluksiaan.


Tiluksista tuli mieleen aamuinen juttu. Kaksi aikuista naista isojen koiriensa kanssa kävelivät keskellä naapurin viljapeltoa. Pellon laidassa, meidän tonttimme rajalla vaelsi kaksi pikkutyttöä ja heille pääsin sanomaan, että ei toisten viljapelloilla kuulu kulkea. Pikkulikat ehkä tallustelivat ymmärtämättömyyttään, mutta että aikuisetkin! Ehkä he ovat niitä, jotka ulottavat jokamiehen oikeutensa vaikka naapurin pihaan tai pellolle.

Ai niin, arvonta jatkuu edelleen! Ja Anitta: en ole vieläkään saanut viestiäsi, vaikka olen kolunnut kaikki roskapostilaatikotkin.