tiistai 3. elokuuta 2010

Olipa tylsä päivä

Jos aloitan yhteenvetoni aamusta, niin heräsin inhottavaan suonenvetoon, joka kulki pitkin koko kinttua. Sitä ennen olin jo kertaalleen herännyt kutisevaan päänahkaan. Näiden ansiosta muistin soittaa ja tilata lääkäriajan. Reseptit pitää ehdottomasti uusia. Käväisemme huomenna apteekissa tyhjentämässä vielä nekin muutamat reseptit, joilla jotain on, jotta saadaan kerralla kaikki asiat hoidettua.

Aamutoimien jälkeen lähdimme viemään jäisiä mehupurkkeja mummulan pakastimeen. Siellä oli muitakin kahvittelijoita, joten emme jääneet seurustelu-upseereiksi, vaan poistuimme aika pian ja sitten kaupan kautta kotiin. Ruokaostokset oli äkkiä tehty, sillä otin eilen pakastimesta ison rasian hernekeittoa. Näytti olevan uudelta vuodelta, mutta ei siinä mitään vikaa ollut vieläkään. Lisäsin vähän sipulia ja kinkkua ja se oli siinä. Samaa syödään vielä toinenkin kerta eli siis tänä iltana. Tämä taisi ollakin päivän parasta antia ---.

Mitähän sitten? Istua nökötin tietokoneella. Kääntelin käsissäni Aitoa Blondia eli neiti Minniä, joka on jo esittäytynyt nukkekotiblogissani. Minni sai eilen mustan bodyn, mutta kun neidin työasusta puuttuvat kengät ja käsilaukku, en viitsinyt häntä vielä kuvata. Vähän tosin yritin näperrellä, mutta miten sattuikaan, en jaksanut ruveta etsimään toista nahkarukkasta, jonka peukalosta arvelisin kengän syntyvän. Toisen hanskan peukaloa jo vähän mallasin tossuksi.

Harmittelin tänään kahta tympeää dekkaria, jotka kirjakerho lähetti. Olin luullut peruuttaneeni ne, mutta ilmeisesti sittenkin unohtanut. Olisi pitänyt palauttaa, mutta se noissa paketeissa on kenkkua, että en ainakaan minä muista - tai ole selvänäkijä - mitä sieltä milloinkin on tulossa eli toosa on avattava. - Ei kukaan haluaisi lukea viimeistä Jussi Varesta? Sen saisi vaikka ilmaiseksi, kun en niin typerästä kirjasta kehtaisi edes maksua ottaa enkä toisaalta periaatteessa pistä kirjoja roskikseen. Toinen oli joku ruotsalainen poliisidekkari, johon en ole saanut yhtään enempää makua. Niin että kaksi kirjaa olisi nyt tarjolla, heh vaikka iskälle joululahjaksi. Taikka lankomiehelle.

Toivottavasti uusi päivä on ryhdikkäämpi. Ne mummulan lyhyetkin käynnit jotenkin imevät kaiken voiman.

8 kommenttia:

  1. Avatun paketin voi palauttaa, teipillä vaan loota kiinni ja matkaan! Sehän se palauttamisen idea on, että kirjat voi palauttaa NÄHTYÄÄN, ei vain UNOHDETTUAAN. ;o)
    Ja jos laatikko meni jo pahvinkeräykseen, niin ei kun johonkin muuhun rasiaan, osoite ja palautustunnus laatikon päälle, postimaksuitta menee silloinkin!
    Tylsät päivät ovat tarpeellisia, ne valmistelevat kultareunuksen "erikoispäiviin"!

    VastaaPoista
  2. Kirjat voi peruuttaa tekstiviestillä tai netissä; tein itse niin kun olin SSKK:ssa. Lopulta sanoin itseni irti ;(

    VastaaPoista
  3. En minä nyt sentään niin dementoitunut vielä ole, etten tuota palauttamista tai peruuttamista tietäisi, kiitos vaan neuvosta. Mutta kun sitä kuitenkin aina toivoo, että olisiko se sittenkin luettavaa tekstiä!

    VastaaPoista
  4. Vareksella heitän nykyisin vesilintua. Alussa Reijo Mäki kirjoitti hyvin, mutta nykyään mies tehtailee tekstiä ja täyttää maailmaa turhilla sanoilla. Niinkuin minäkin ;)

    VastaaPoista
  5. Olisinpa lähempänä niin hakisin kirjat pois kuleksimasta. Postimaksut on sen verran tyyriitä, että ei taida kannattaa itellaa vaivata. Ennen ostinkin kirjoja kassikaupalla kirjamessuilat, mutta nyt olen saanut tuttavilta käytettyjä. Yhtenä kesänä luin noin 150 kirjavalioitten kirjaa. Hain ne Kissakirppikseltä ja vein sitten sinne takaisin kun olin lukenut.
    Rupesipa tekemään mieli hernekeittoa. Herneitä kyllä olis kaapissa, mutta kun ne pitäis liottaa ensin. Viime yönä liotetut pistin jo multaan kasvamaan versoiksi.

    VastaaPoista
  6. Onkohan mulla Anitta sun osoitteesi? Olet A I-E? Varmista villiviini55@gmail.com. Kannatetaan nyt itellaa...

    VastaaPoista
  7. Juu, olen. Laitan s-postia. :)

    VastaaPoista
  8. Minulla on ollut paljon ongelmia noiden kirjakerhojuttujen kanssa. Vaikka olen ollut vuorenvarma peruuttamisesta, paketti tulee - ja sitten alan itsekin epäillä. (Sähköpostiin tulee viesti "olet peruuttanut SSKK:n kuukaudenkirjan", mutta ilmeisesti olisi liian vaikeaa mainita ko. viestissä kirjan nimi, jotta voisi tarpeen vaatiessa tarkistaa ja todistaa onko kyse juuri TÄSTÄ kirjasta... Välillä olen pitkin hampain maksanut niitä, välillä palautellut. Viimeksi ärähdin asiakaspalveluun, ja silloin sain tietää ainakin sen, että on mahdollista päästä eroon niistä jatkuvalla syötöllä tulevista erikoislehdistä - peruuttivat ne minulta, nyt tulee kerholehti vain kerran kuukaudessa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!