Tappelevat oravat ja muuta mukavaa

Niinhän aina käy, että kamera on väärässä paikassa silloin, kun sitä tarvitsisi. Nyt olisi ollut mehevä kuvauskohde omalla terassilla. Kaksi oravaa nahisteli lintulaudalla, hyppäsi vuorotellen toistensa selkään ja yritti kaikin tavoin estää kaveria saamasta auringonkukansiemeniä. Sanomattakin on selvää, että veijarit katosivat sillä aikaa, kun kävin hakemassa kameraa.

Otin kuitenkin muita kuvia.Vaaleanpunainen pioni on täydessä kukassa:

Vaihdoin banneriinkin hetkeksi koko komean pionirivin, vaikka ne kuvassa ovatkin vähän vaatimattoman näköisiä, niin kukat ovat loisteliaita. Vaihdan varmaan pian jonkun lähikuvan tämän tilalle..En muista, milloin nämä olisivat näin komeasti kukkineet.

Helteisen päivän iltaruoaksi meillä tarjotaan peruna-sipulinnaattisalaattia ja juhannukselta jäänyttä pihvilihaa. Nam-nam. Päiväruokaahan meillä ei tarjotakaan, mutta keitin tosi pitkästä aikaa itselleni päiväkahvit. Jotenkin rupesi tekemään mieli ja hyvältä se maistuikin.

Puolilta päivin olin hammaslääkärissä ja kuinkas muuten, mainostin sielläkin kirjaani. Hammaslääkäri ostikin sen, ihan kansitekstin perusteella. Tunsin kyllä itseni vähän kierteleväksi kirjakaupustelijaksi, mutta milläs muulla konstilla tätä saisi kaupiteltua kuin itse suosittelemalla ja myymällä? (Hih-hih.)Kotona tutkin nettikirjakauppoja ja pariin opus on ilmestynytkin myyntiin. Hip-hei!

Nyt tuntuu kuin olisi melkein kertymässä virtaa uuden materiaalin kasaamista varten. Oma suku on kyllä nyt pöyhitty, mutta muuten kehrään ideaa pienessä päässäni. Enkä näemmä osaa kirjoittaakaan mistään muusta. Mutta kuka sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse? "Kirjallisuusosastollani" tosin lukulistalla on näillä helteillä pelkästään tosi kevyttä hömppää, rikosta ja romantiikkaa.