perjantai 19. syyskuuta 2014

Säteilevä viikko

Olen säteillyt tällä viikolla. Kävin sydänkuvauksessa, jossa apuaineena oli jotain radioaktiivista, sellaista joka säilytettiin visusti pienessä lyijykammiossa ennen kuin ruiskutettiin minuun. Varoitus kuului: ei lähelle raskaana olevia, joita tosin ei lähipiirissä olekaan. Seuraavat toimenpiteet ovat ensi viikolla eli silloin hoidot jatkuvat. Toivottavasti kaikki menee hyvin kumpanakin päivänä. Ensin on päiväseltään reissu Kirralle, sitten sytostaatteihin, mutta välillä on tultava yöksi kotiin, jos siis kaikki menee kuten on suunniteltu.

Ja ensin on vaihteeksi taas labrat. Sen jälkeen aiomme mennä aamupäiväkahville ja vähän lankaostoksille meidän ihanaan Lentävään lapaseen. Aamutohvelitkin pitäisi saada. Ainot ja Reinot ovat kotona, mutta ne ovat liian kuumat ja hankalat sairaalareissuille ja turhan painavatkin sairaalakassiin pakattavaksi.

Olo on ollut valtavan hyvä. Ei ole edes väsyttänyt, paitsi joskus jalat vähän vippaavat, kuten tänään kun kävin asialla terveyskeskuksessa. Ja mustelmia on pitkin kroppaa, tukkaakin lähtee harjallinen joka kerran, kun vähän päätä pyyhkäisen. Mies muistutti, että talossa on kyllä leikkuri, jolla hän voi tarvittaessa vetää päälaen sileäksi. Joo, ei nyt ihan tällä viikolla vielä.

Naamakirjan Kalevala koru-kaupoilta löysin tämän ihastuttavan pikkulinnun, jonka nimi on Satasulka. Tämä on  kai ollut jonkun kotiseutujärjestön tirppana. En tajunnutkaan symbolista yhteyttä ennen kuin vasta ostoksen tehtyäni. Satasulka, kuin minä nyt... sulat lähtevät.  Tällä on joka tapauksessa mukava kiinnittää pipoja ja pantoja ja huiveja, vaikkei nyt sentään päälakeen. Sekin varmaan on yksi ongelma, kun en ole oikein koskaan osannut pitää päähuiveja enkä hattuja.


Pipotehtaassa on syntynyt kolme erilaista myssyä. Viimeisen pariksi rupesin kutomaan vanhan kunnon Fifi-huivin ohjeella kaulaliinaa. Otan niistä kerralla kuvan, mutta vasta kun koko pipokasa on valmis. Vielä pitäisi saada paria voimaväriä. Ajattelin punaista ja keltaista myssyä. Vihreänkirjava pipo on jo valmiina.

Huomenna ystävä tulee päiväkahville maistelemaan omenapiirakkaa, jonka ohjeen löysin täältä jostain, alkuperäislähde on Kotivinkki. Hyvä ohje, jossa nesteenä käytin piimää ja jauhoina spelttiä. Lankomies kävi tuomassa meille valtavasta omenatarhastaan pienen pussillisen omppuja: toista lajia kolme kappaletta, toista peräti viisi. Ei silti, tein tarvittavan määrän omenahilloa jo aikaisemmin tyttären antamista Valkeista kuulaista ja oman pihan Rautatieomenapuun antimista.

6 kommenttia:

  1. Kurkkasin linkkiä; kivasti yhdistetty kahvila ja käsityöt :)
    Jaksamista hoitoihin ja säteilyyn!

    VastaaPoista
  2. Voimia sinulle ♥ Minäkin olen tässä hypännyt kaikenlaisissa kokeissa ja ensi viikolla on taas lääkäri. Eiköhän me vielä pärjäillä :)
    Kauniin korun olet löytänyt. En ole tuommoista ennen nähnytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voim ia sinulle myös, Sude! Kyllä me pärjätään, päivä kerrallaan mennään, iloisina uudesta päivästä.

      Poista
  3. Kuulostat niin kovin aktiiviselta, hyvä tietty. Mutta silti, muista pitää voimistasi huolta, sinun pitää jaksaa. Tuo pieni korunen on niin ihana, niin ihana, sekä ulkonäöltään että varsinkin tarinaltaan. Voimalähetys :)

    VastaaPoista
  4. This is really interesting, You are a very skilled blogger.
    I've joined your rss feed and look forward
    to seeking more of your great post. Also, I've shared your website in my social networks!


    Here is my weblog :: Mens Toms Biminis

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!