lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusiltaa terassilla

Juhannusyönähän ei ole kiire nukkumaan, eihän? Jotkut sanovat valvovansa aamuun asti. Yllättäen ei satanut, vaan aurinkokin paistoi ainakin ajoittain ja muutenkin juhannusilta oli leppoisan lämmin. Päivällä kävimme vaaria tervehtimässä ja naapurissa asuva veljenikin piipahti paikalle. Suunnittelimme kasvien vaihtoa. Saan ainakin muutamia kärhön ja tomaatin taimia ja sitten ehkä jotain, jonka nimeä en tietenkään muista, mutta säleikössä kiipeävää kumminkin.

Kasvihuoneessa kaikki oli hyvin, kun muutaman sadepäivän jälkeen uskalsin sinne hipsutella. Pelkään nimittäin vähän liukastumista märällä nurmella, jossa on kavalia vesiletkuja ja vanhojen puiden juuria kampittamassa varomatonta kävelijää. Muurahaisia kyllä oli sekä kasvihuoneessa että yhdessä lavassa, mutta ajattelin antaa heille juhannusrauhan ja ruveta tuhoamaan vasta arjen tultua. Tomaatit kasvavat, amppelimansikka oli vähän kuivunut, mutta hengissä sekin. Lavassa kasvaa tänä vuonna ainakin rukolaa, toivottavasti myös kesäkurpitsaa ja salaattia. Basilika on itänyt kasvihuoneen laatikossa ja kasvihuoneen ulkopuolella yriti ja raparperi rehottavat, maa-artisokkakin kasvaa. Sen sijaan laatikkokasvatuksessa olevat potut eivät vielä ole nostaneet päätään mullasta.

 Parvekkeen tähtisilmät ja muut, esimerkiksi laidassa nuppuja tekevä Siperian unikko, yksi lemppareistani, voivat hyvin. Kylvin krassia tähtisilmien väliin siinä toivossa, että ne peittävät ruman laatikon ja laskeutuvat nätisti maata kohti. Toinen toteuttamista odottava ajatus on johdatella alapuolella kasvavaa piippuköynnöstä kaiteen reunalle asti. - Taustalla sininen taivas ei kuitenkaan ole tältä päivältä. Terassin ahkeraliisa sen sijaan ei oikeastikaan näytä kovin skarpilta, mutta kuva varsinkin on valitettavan huono. Ehkä se tästä toipuu, sillä menossa on kuitenkin vasta juurtumisvaihe ja asettuminen uuteen kasvupaikkaan.





Ajatuksemme oli viettää aattoiltaa kotona ja sään salliessa korkeintaan omalla terassilla. Kun lähettelin juhannustervehdyksiä naapureille, niin saimmekin yllätyskutsun heidän uudelle terassilleen. Ohjelmassa oli musiikkia, grillimakkaraa, salaattia, Brita-kakkua ja mukavaa seuraa. Paikalla oli naapuriyhtiön väki likimain kokonaisuudessaan ja vähän meitä muitakin. Kotisyömiset jäivätkin sitten syömättä, mutta uusi päivä, uusi nälkä. Muutama viinilasillinen kyllä maittoi illan mittaan kotona, vaikka masu olikin täynnä. Oli tosi mukavaa ja siitäkin olen iloinen iloinen, että sain ukkokullan houkuteltua matkaan. Lyhytkin kävelymatka tosin otti molempien jalkoihin, vaikka minä kepin ja mies Potku-Peten kanssa olimme liikkeellä.

Iloista iltaa varjosti uutinen yhden hyvän naapurin vakavasta sairastumisesta. Henki kuitenkin on tallella, mutta kuulemma nyt on lähes mahdoton saada tutkimuksia etenemään, vaikka mies on jo valmiina sairaalassa. Senpä takia kai meidänkään isäntämme odottaa edelleen kutsua ultraääneen eikä hänellä kuitenkaan ole kysymys hengestä, vain terveydestä. Naapurilla tilanne voi olla paljon vakavampi ja kaiken lisäksi toimeliaan miehen on turhauttavaa maata sairaalan petissä täysin tyhjän panttina. On tämä merkillistä.  Toivotaan kuitenkin parasta ja voimia koko perheelle.

Mutta hauskaa Jussin-jatkoa!

2 kommenttia:

  1. Onnellista Jussia teille molemmille, Villiviini! ♥♥
    Kiitos postauksesta..:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!