maanantai 8. toukokuuta 2017

Tällainen päivä

Vaari on nyt ollut viisi viikkoa petipotilaana. Aikaan mahtuu monenlaista , niin huolta ja surua kuin ehkä tulevaankin varautumista. Kävimme tänään tervehtimässä häntä Kaunialassa. Pääsin veljeni kyydissä. Jo muutama päivä sitten tuli viestiä, että nyt olisi syytä käydä, jos aikoo käydä. Siellä hän petin pohjalla torkkui, mutta jaksoi aina välillä raottaa silmiään ja lausua muutaman sanan. Ajatus kulki silloin selvänä ja kirkkaana. Kaikesta kropan pettämisestä huolimatta päivä oli selvästi parempi kuin muutamat edelliset, mutta tilanne voi tietysti muuttua hetkessä. Päivä kerrallaan mennään, kun ei muutakaan voida.


Tuli mieleen ex-kollega, jota aikanaan sijaistin. Hän oli menossa synnyttämään, mutta aikoi vielä ehtiä leipomaan pakkaseen anopin hautajaispikkuleivät. Noin niin kuin varmuuden vuoksi, jos anoppi sattuisi kuolemaan sillä aikaa. Olen naureskellut sitä monet vuosikymmenet itsekseni, mutta vaikkei tässä nyt tietenkään hautajaisia vielä olla järjestämässä, niin tavallaan ymmärrän paremmin kollegankin ajatukset. Kun myöhemmin kävin tapaamassa uutta perheenjäsentä, istui anoppi edelleen tomerasti kahvipöydässä. Ehkä itsekin mutustelin niitä hautajaispipareita.

1 kommentti:

  1. Vanhempani asuivat joskus Aurassa ja naapurin emäntä oli ostanut mustan leningin, kun velipoika oli saraalassa....hyvä ettei jo kukkavihkoa tilannut. Veli elää vieläkin ja tapauksesta on noin 30 vuotta..:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!