sunnuntai 15. elokuuta 2010

Flooraa, faunaa ja fysiikkaa

Heräsin aamulla kissanpoikien surkeaan nau´untaan. Meidän talon alla siis ilmeisesti asuu villikissapesue, josta ei aikaisemmin ole ollut havaintoa. Isompiakaan katteja ei nyt ole liikkunut pihapiirissä. Tai voihan olla niinkin, etten vain ole sattunut heitä huomaamaan tai että nyt heräsin omaan uneeni, jossa kovaääniset pikkumirrit esiintyivät.

Kun en muuta kissakuvaa löytänyt, niin tämä peltinen sankarikissa saa edustaa koko heimoa. Nämä kesäkurpitsat olen jo pistellyt voileivän päällä poskeeni., mutta lisää tulee koko ajan.
Kissaperhe täydentäisi tämän kesän poikkeuksellista eläimistöä pihapiirissä. Ensin hyökkää mehiläisparvi pihaan, sitten lentää lepakko sisälle. Lepakko on nyt jo siirtynyt asuinhuoneista ulos tai ainakin omiin tiloihinsa, sillä sitä ei ole toista kertaa näkynyt. - Onneksi vasta eilen luin vampyyrilepakoista, jotka olivat jossain Etelä-Amerikassa tappaneet neljä lasta, siis tartuttamalla näihin rabieksen. Kiitos, toivottavasti meidän lepakkomme ovat eri lajia.

Sähköt olivat tänään  pois melkein kaksi tuntia. Syy ei ole tiedossa, mutta joku isompi juttu se kai oli, sillä ainakin kahteen kertaan ne yrittivät päälle. Ehkä joku ukkosrintama oli kulkenut ohi, vaikkei siitä meillä tehty havaintoja. Onneksi teet ja kahvit olivat jo termareissa ja myöhäinen aamupala muutenkin menossa. Hiukan harmillista oli oikeastaan vain vessan ikkunattomuus.

Meillä on pesuhuoneessa ikkuna - muulloin kuin sähkökatkojen aikaan täysin tarpeeton, kun sitä ei kuitenkaan voi käyttää tuuletusikkunana. Saunakin on valitettavasti ikkunaton. Entisessä kodissa minulla oli ikkuna lauteiden takana ja varsinkin talvi-iltoina siitä oli paljon iloa. Oli mukava tarkkailla jänisten kisailua hangella tai muuttomatkalla pysähtyneiden hanhien taapertelua ojan penkalla. Oja muuten oli joskus keväisin aika runsasvetinen. Kerran, yhden kevättulvan aikaan satuin näkemään hauen polskuttelevan ojassa, varmaan parin kilometrin päässä järvestä, peltojen ja asutuksen keskellä. Harmitti, kun en keksinyt minkäänlaista haavia, millä olisin veijatin saanut pyydystettyä.

Sähköstä vielä vitsi, joka naurattaa minua aina, vaikka kuulisin sen sata kertaa. Mistä sähkö syntyy? No savusta, kertoi tuttu sähkömies. Senhän nyt maallikkokin ymmärtää, kun näkee miten pistorasiasta tupsahtaa savua!

2 kommenttia:

  1. Teet arjen huomioita kotipiiristä oikein ahkerasti ja tarkkaan. Monenmoista sinulle onkin sattunut;))

    VastaaPoista
  2. Mä olen asunut joskus leppakkoperheen kanssa ja kyllä niillä on kimeä ääni. Tosi inhottavia kiipeillessään pisin makkarin muuria.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!