maanantai 24. syyskuuta 2012

Minä onnekas

Osallistuin viimeisenä päivänä ja lähes viime hetkillä Saraheinän arvontaan. Ette voi uskoa, miten onnekas olin, kun voitin suloisen palkinnon: kukkien siemeniä ja Tiffany-lasikoristeen, jonka Saraheinä on itse tehnyt. Tuhannet kiitokset jo etukäteen!

Minunkin arvontaani ehtii vielä oikein hyvin osallistua. Anitta pääsi aika lähelle ykköspalkintoa. Kukaan ei ole ainakaan toistaiseksi ilmoittautunut päässeensä lähemmäs.

Odottelin koko viikonlopun viestiä ystävältä, mutta ei kuulunut pihaustakaan eikä vierasta näkynyt. Rupesinkin jo epäilemään, että olen  itse möhlinyt ajankohdan. Illalla huomasimme, että ovikello on mykistynyt, mutta olisi kyllä luullut, että jos hän pihaan asti pääsi, niin olisi vähän kolistellut. Varsinkin kun meidän ulko-ovet eivät ole päiväsaikaan useinkaan säpissä.

Nyt on tonnikalapiirakkaa vaikka miten paljon jäljellä, samoin ihania juustoja, joita varasin herkutteluhetkeämme varten. Eilen söimme kaksistaan ihanaa suppilovahverokastiketta. Se se vasta olikin hyvää.

Vähän minä mieleni pahoitin edellisen postauksen anonyymin moitteista. Toki minä kaikki kommentit aina luen, mutta pitää paikkansa, että kovin usein en kommentoi. Pitääkö teidän mielestänne kommentoida? Mieluummin käyn pikavisiitillä kommentoijan omassa blogissa ja jätän sinne oman viestini, kuin kuittaan jollain tyhjänpäiväisyydellä saamani kommentin. Sanokaa, jos olen väärässä! Toki joskus on tilanteita, jolloin ei ole aikaakaan muuhun kuin nopeaan vilkaisuun.

Mutta sen sanon, että anonyymit jätän omaan arvoonsa. Kas, että tämäkin tyyppi ylipäätään vaivautuu käymään näin tylsässä ja pelkästään ruikutusta sisältävässä blogissa. Tai siis, anonyymejähän me nikin takana kirjoittavat kaikki olemme, vaikka hitsi vie, moni teistä tuntuu vallan läheiseltä ystävältä siitä huolimatta.

Nyt ei muuta kuin hellurei ja hauskaa viikkoa!

P.S. Summer begins in 300 days!

8 kommenttia:

  1. Onnea blogivoitosta!
    Miten valmistat suppilovahverokastikkeen. Minä osaan tehdä vain kantarellikastiketta kermaan ja lampaankääpäkastiketta sulatejuustoon.
    Ei kai ole tarpeen kommentoida kommentteja, jos niissä ei kysytä jotain. Tosin joillakin on tapana kommentoida jokaista kommenttia erikseen ja minäkin kokeilen sitä nyt toistaiseksi ainakin. Ikävät kommentit kannattaa poistaa heti, turha niitä on jättää näkyville mieltä pahoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän silppusin sieniä leikkuulaudalla, heitin sitä mukaa kuumalle paistinpannulle ja pyöräytin kauhalla muutamaan kertaan. Sieniä oli puolisen kiloa. Sitten silppusin kaksi sipulia ja heitin perään. Kun sipulit olivat vähän pehmenneet, lisäsin 3,3 desin purkin kermaa. Tämä sai hautua kannen alla vartin verran eli siksi, että riisit ehtivät kypsyä Ei ollut näet pottuja talossa. Juu, vähän suolaa ja pippuria ja siinä se oli!

      Poista
  2. Onnea voitosta, olikin oikein ihana palkinto!

    Minä itse en anonyymien negatiivisille kommentteille jaksa juuri antaa arvoa - en suuntaan tai toiseen.

    VastaaPoista
  3. Kyllä minäkin olen pitänyt useimmiten sellaista linjaa, että jos nyt jotakin tähdellistä tulee oikopäätä kommentin luettuani mieleen tai kysytään jotakin, johon on aihetta vastata, niin silloin vastaan kommenttiin. Tylsältä tuntuu vastailla "olen samaa mieltä" tai "kiitos kommentistasi" tai piirrellä hymynaamoja. Ei se sitä tarkoita, etteikö jokainen asiallinen kommentti ilahduttaisi.
    Ja kyllä ne, jotka kommenteillaan haluaa rohkaista, jatkavat kommentoimistaan, vaikka en joka sanaan takaisin älähdäkään.

    Viitaten vielä edellisen tekstin kommentissa esitettyyn arvosteluun: kyllä se meille bloginkirjoittajille on elämän rikkautta, että saamme, jos haluamme, kirjoittaa juuri siitä, mitä elämä kulloinkin on. Välillä on voitolla valitusvirret, välillä ylistyslaulut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku. Olen samaa mieltä ja kiitos kommentistasi, heh-heh-hee! Tosi on, joskus voitolla on valitusvirret, joskus ylistyslaulut, näin se vaan on. Ei kai tämä muuten täyttä elämää olisikaan. Seuraavaksi varmaan taas ruikutan: mies on potenut koko päivän flunssaa ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saan pikapikaa tartunnan. Tosin tänään ei taudista johtuen pussattu eikä halittu yhtään kertaa.

      Poista
  4. Onnea blogivoitosta! Pitäisikin perustaa sellainen taimien / siementen vaihtoblogi :)
    Olen kanssasi samaa mieltä kommentoimisesta. Tulin heti lukemaan uuden päivityksesi, kun näin kommenttilootassa sinun kommenttisi.
    Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  5. Olen ollut viime aikoina huono kommentoimaan. Minun mielestäni kommentoidaan silloin, kun jokin ajatus mieleen tulee. Aina ei tule. Facebookissa on hyvää peukuttaminen. Voi peukuttaa, jos on samaa mieltä tai tykkää, mutta ei tarvitse kirjoittaa mitään jos ei jaksa tai osaa.

    Tässä kommentissa ilmoitan (jollen jo ole aikaisemmin kertonut), että bloggaan osoitteessa http://kellukka.blogspot.fi. Ajatukseni.net on jumissa, ollut jo kauan.

    VastaaPoista
  6. Tulin vielä tähän vanhempaan postaukseen kommentoimaan... Tuo miten kukin bloggaaja reagoi saamiinsa kommentteihin, on ihan hänestä itsestään kiinni. Joku vastaa kommenttiosastolla, toinen vastaa kommentoijan omassa blogissa. Vastaukset ja vastakommentit voivat olla myös blogin seuraavassa postauksessa. Että kovin oli herkkänahkainen anonyymi, taisi olla huono päivä hänellä...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!