maanantai 9. joulukuuta 2013

Annasta alkavat jouluvalmistelut

Vanhaan aikaan Annan-päivä oli merkkinä jouluvalmisteluiden alkamisesta; lipeäkalan teko ynnä muut askareet täyttivät emäntien päivät. Minäkin rupesin kaivamaan joululeivonnaisten reseptejä esille. Muutamaa lajia pikkuleipiä ja paria kahvikakkua olisi tarkoitus tehdä. Hildegard Bingeniläisen hermo- ja älypipareita nyt ainakin ja piimäkakkua. Kokeilen paria itselleni uutta piimäkakkureseptiä, joissa kummassakaan ei ole rusinoita. Lapsena inhosin yli kaiken piimäkakkua ja erityisesti niitä rusinoita. Nyttemmin ymmärrän oikein hyvin, miksi se oli mummin lempikakku. Ei helpompaa ohjetta voi ollakaan. Palaan näihin uusiin ohjeisiin, jos kakut onnistuvat. Muuten pidän suuni kiinni.



Itsenäisyyspäiväkin sitten oli ja meni. Kun ei ollut mitään erityistä kirjoitettavaa, en sitten toivottanut edes hyvää päivää. Päivää kylläkin vietin perinteisin menoin alkaen kirkonmenoista ja paraatista ja päättäen juhlavastaanottoon ja upeaan konserttiin. Omasta kiikkustuolista käsin onnistuin bongaamaan tututkin. Harmi vaan, kun kättelijät livahtivat niin nopeasti kameran ohi, etten pääse nyt arvioimaan tuttujen rouvien mekkoja. Vaikka hyvältähän nuo näyttivät vilaukseltakin nähtynä, kuten useimmat muutkin, paitsi sen tuntemattoman frouvan leninkin, joka oli niin kireä, että napa näkyi. Käsittämätöntä, ettei ompelija tai kaupanmyyjä ollut huomauttanut moisesta asiasta. Vai olisiko mekko ollut edellisten juhlien jäljiltä sovittamatta?

Niin hullusti nimittäin kävi meidän isännälle, joka sovitti aattopäivänä sekä tumman puvun housut että takin. Valkoisia paitoja oli rivissä viisi kappaletta, joten niitä hän ei tullut sovittaneeksi. Kun sitten tuli aika lähteä aamun harjoituksiin ennen konserttia, ilmeni, että yksikään paita ei mennyt masun kohdalta nappiin. Mies sai aikamoisen hepulin, hyvä ettei itkuun purskahtanut. Onneksi talosta löytyi yksi sininen, yksivärinen kesäpaita! Kuulemma läheskään kaikilla ei ollut valkoista paitaa ja kapellimestarikin esiintyi ilman kravattia ja takkia mustassa paidassa, joten meidän isäntäkin pystyi häpeämättä esiintymään. Konsertti sinänsä oli mennyt hyvin ja saanut kiitostakin. Mutta nyt on sitten lähipäivien ostoslistalla yksi kappale valkoisia paitoja.


1 kommentti:

  1. Juuri tuollainen on minunkin mieheni. Ei sostu edes kokeilemaan vaatteita ennen juhlaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!