lauantai 4. tammikuuta 2014

Siellä se vaan köllöttelee

Mies on jo kahteen kertaan saanut melkein kotiutumisluvan. Kahteen kertaan se on peruutettu. Tänään oli hemoglbiini taas laskenut alle sadan ja veritankkaus on menossa. Että semmoista loppiaisviikonloppua meille kuuluu. Mutta ensimmäisen kerran viikkoon hän sai syömistä: vähän jogurttia ja viiliä. Jos hän on pyhien yli sairaalassa, niin tutkimukset alkavat tiistaina. Toivottavasti kaikki menee hyvin.



Minulla olisi kotona kaikenlaista pientä tekemistä, jolla saisin aikaani kulutettua, mutta ei liene vaikea arvata, että hommat eivät oikein suju. Onneksi me kumpikin tahoillamme olemme nyt saaneet nukuttua. Mieskin viime yön kuin pieni vauva. Itse heräsin aamulla vasta miehen soittoon, kun hän ilmoitti, ettei pääsekään kotiin. Kun menimme sairaalaan, oli siellä jo yksi vieras: isäni. Kumpaakin varmaan sinänsä virkistää juttukaverin saaminen, vaikka huonekaveri kuulemma onkin ihan mukava pappa. Ja ottaahan se isänkin voimille, kun laahustaa rollaattorin kanssa kolmannesta neljännen kerroksen huoneeseen. Onneksi molemmat kämpät ovat lähellä hissejä, mutta silti. Mies ei varmaan uskalla vielä ajatellakaan samaa retkeä. Jo vessareissu sai naaman aika kalpeaksi.

Nyt kai kaikkein järkevin työ olisi miehen villapaidan neulominen ja sitä olen tehnytkin. Olen myös lukenut Lotta Svärd -kirjallisuutta, mutta ajatusten tiivistäminen muutamaksi kappaleeksi valmsita tekstiä tuntuu nyt vähän työläältä. Fanni Luukkosen elämäkerran sain kuitenkin jo luettua ja menossa on Kannaksen lottien kokemuksista kertova teos, jonka nimeä en muista. Tylsää vaikkakin koskettavaa luettavaa. Tylsää sikäli, että luvut pitäjittäin on tehty saman sapluunan mukaan tyyliin niin-ja-niin monta teki sitä-ja sitä. Onneksi välissä on henkilökohtaisempiakin kokemuksia. Senkin uuden tiedonsirun löysin, että tyttäreni mummovainaa oli oman kylänsä lottien muonitusvastaava. Eipä näistä puhuttu silloin mitään, kun mummo vielä oli elossa. Itse en ymmärtänyt kysyä eikä evakkoemäntä halunnut varmaan kertoakaan nuorelle ja typerälle miniälleen. Vaikka saman tapainen tilanne oli äitinikin kohdalla. Jotain sentään tiedän hänen sota-ajan kokemuksistaan.

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!