tiistai 7. tammikuuta 2014

Uudestaan toiveikkaana


Toiveikkaana, iloisena ja kiitollisena. Minä jo näinkin viime yönä painajaisia, heräsin ja yksi virsikirjan numero alkoi pyöriä päässä. Niin vahvasti se vaikutti, että keskellä yötä piti lähteä hakemaan virsikirjaa. En löytämyt siihen hätään muuta kuin vanhan virsikirjan ja eikös mainitun numeron takana ollut se kaikkein tunnetuin hautajaisvirsi, jota ainakin ennen vanhaan veisattiin joka maahanpanijaisissa.

Mies soitti äsken ja kertoi tulleensa juuri paksunsuolen tähystyksestä. Mitään erikoista eikä ainakaan pahaa ei ollut löytynyt, paitsi tietysti ne vuotaneet kohdat. Vaiva voi uusia, mutta muuten ei pitäisi olla syytä huoleen. Jos uusii usein, niin sitten kuulemma leikataan. Huomenna hänet kotiutetaan ja varmaan annetaan ruokavalio-ohjeita ja sen sellaista. Yritin ehdotella porkkanasosekeittoa, mutta kieltävä vastaus tuli sen verran ärhäkästi, että hyvinkin uskon hänen olevan kotiutuskunnossa! Ja kun miehellä on puolet verestä uutta, niin kaipa sitä reipasta poikaa sopiikin olla.

Hänelle siis annettiin kuusi pussia verta. Nyt menisin heti luovuttamaan, jos se olisi mahdollista. Monet lääkitykset estävät meillä molemmilla verenluovutuksen, mutta onneksi ehkä ehdimme antaa jo aikaisemmin oman osuutemme. Ja kai siinä joku ikärajakin on. - Minun vertani oli sen verran tarkkaan syynätty, että sain useita kertoja kutsun ajaa suoraan työpaikalta taksilla hetipaikalla luovuttamaan. Yhdenkin kerran veri lennätettiin suoraan Turkuun jollekin syöpäpotilaalle. Hyvä mieli tuli itsellekin.


4 kommenttia:

  1. Voi miten helpottava kuulla :) nuo vaiheet olivat jo vähän pelottavia, onneksi lopputulos on tämä.

    VastaaPoista
  2. Hyviä uutisia sait, vaikka alitajuntasi työstikin huoliasi virrenveisuulla. Ne ajatukset kun tahtovat pyöriä päässä myös uniaikaan.
    Minäkään en enää kelpaa verta luovuttamaan, mutta aikaisemmin kävin ahkeraan. Kun on ns. nollaveriryhmää, joskus todella haettiin luovuttamaan.
    Tietysti toivon, että jos verta itse joskuskaan tarvitsen, lyötyy tätä ryhmää.
    Paksunsuolen tähystys ei ole kiva kokemus, mutta saapa sillä selvyyden vaivaan. Tosin eniten etoi sen tyhjennyslitkun juominen. Paljon ja kamalan makuista. Mutta kaikki tutkimuksen vuoksi tarpeen.
    Tsemppiä teille molemmille, ehkäpä lempeä porkkanakeittokin maistuu vielä hyvälle.

    VastaaPoista
  3. Olipa kamala kokemus! Muuten unimaailma on kyllä merkillinen. Säälin ihmisiä (esim. puolisoni) jotka eivät koskaan näe unia. Tylsää. Vaikka joskus tuntuu, ettei aivot toimi, niin kyllä yöllä ainakin - kaikenlaisia vanhojakin asioita nousee uniin.

    Nyt ehdottaisin, että alat puolisosi kanssa YHDESSÄ ruokavalion muuttamisen. Itselläni on nyt se tilanne, etten saa syödä kuin vähän ja vain tiettyjä ruoka-aineita. On erittäin ikävää katsoa toisten herkuttelua. Paljon helpompaa on miehellesikin, jos ei huushollissa näy kiellettyjä aineita. Laitapa hänelle herkullisia sosekeittoja ja muuta terveellistä. Eikä sitten mitään muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä neuvo, Mervi, mutta saapi nähdä mitä sanoo mies, joka inhoaa sydämensä pohjasta sosekeittoja. Etenkin porkkanasosekeittoa. Mutta ehkäpä sairaalareissu pelästytti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!