lauantai 16. tammikuuta 2016

Ja taas viikko takana

Tämä viikko onkin mennyt harvinaisen nopeasti, kun on noita sairaalamatkoja ollut. Mies oli silmäklinikalla ja minä yön yli aluesairaalan sisätautipoliklinikan uniapneahuoneessa. Sain lisähappea yön aikana ja nyt sitten matkustin kotiin painavan happirikastimen kanssa. Hän sai taksilla oikein oman istumapaikan ja oli vöillä vyötetty, kuten asiaan kuuluu. - En vielä uskaltanut sitä testata, mutta siirsin laitoksen jo sänkykamariin. Onneksi hänellä on pyörät allaan, mutta sänkykamariin mennään rappujen kautta. Niiden alla kulkee ties mitä kaapelia ja johtoa. Onneksi myös mukava taksikustki rahtasi laitteen yläkertaan asti. Se on näitä omakotiasumisen riesoja,

Happisaturaatio oli yöllä o.k. samoin kaksi muuta mitattua arvoa. Saa sitten nähdä miten täällä. Joka tapauksessa hoito on vähentänyt öisiä hengityskatkoja. Kaikkea en lääkärin nopeasta puheesta ehtinyt painaa mieleeni, mutta eiköhän ne tule paperilla perässä. Kun astmaakin on tutkittu, niin syksyn tutkimuset kun jäivät kesken, niin miellyttävä lääkäri muistutti siitäkin asiasta, että keväämmällä, kun vaivat alkavat.

Kun paino putosi keväästä parisenkymmentä kiloa, niin samaan tahtiin pitäisi jatkaa. Joulun alla kehitys vain pysähtyi, ennen jouluherkuttelua siis.


On sitä lunta meilläkin. Rappusillakin enemmän kuin tarpeeksi, kun ei kumpikaan ole jaksanut ottaa lapiota käteem. Jos sitä lähtisi kokeilemaan näitä teknologia ihmelapsia.

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!