torstai 29. tammikuuta 2015

Juhlaa ynnä muuta

Tässä on ollut kaikenlaista touhua niin etten ole taas viikkoon ehtinyt muuta kuin pari kommenttia heittämään sinne sun tänne. Sunnuntaina vietimme isä-vaarin 93-vuotispäivää kakkukahvien merkeissä. Ja komeat kakut meillä olikin. Kinkkukakku ja kinuskikakku olivat sankarille mieleen ja kumpikin teki hyvin kauppansa. Hyviä ne olivatkin. Tilasin nämä paikalliselta pitopalveluyrittäjältä.



Itse päivänsankari on jo kahvipöydässä ja muuta sukua kahvijonossa. Isän tukka on vasta tänä talvena ruvennut enemmän hervenemaan ohimoilta, mutta kuten näkyy, riittää sitä vielä ja toivottavasti pitkäksi aikaa.

Siitä pääsinkin oikein kunnon aasinsillan kautta itseeni. Minulla näet on tukka ruvennut kasvamaan! Ei sitä kuitenkaan vielä ole kuvaamiseen asti, mutta selvästi päässä olleet laikut ovat kadonneet. Ja mikä parasta, ensin tulleiden epämääräisen väristen eli rumanharmaiden tilalle ihan kuin olisi tulossa vähän tummempaa karvaa.

Ehkei vielä kannata liikaa riemuita. Huomenna on lääkäri - siis tänään eli nyt jo pitäisi olla petissä - ja kuulen ns. tuomion maanantain röntgenkuvauksesta ja perjantain labrakokeista. Ensi maanantaina pitäisi olla seuraavat sytostaatit ja niiden jälkeen vielä yksi kerta. Ehkä kuulen huomenna pari sanaa jatkostakin. Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää. Onneksi mieheni lähtee mukaan tukihenkilöksi. Oloni on ollut hyvä, mutta on tämä niin kiero sairaus, että vielä ei kannata ruveta lippua salkoon vetämään. Toisaalta, eilen oli eilen, huominen on huominen, mutta paras on elää tätä päivää. Elää ja olla iloinen hyvästä päivästä. Kiitollinen myös ystävistä, joiden tiedän muistavan minuakin iltarukouksissaan.

Päivä oli oikea laiskan rouvan päivä. Sain sentään kudottua valmiiksi kantapäättömät sukat, jotka pitäisi kuvata  jossain vaiheessa. Stressinestokirjana minulla oli Soininvaaran uusin jännäri, joka sopi erityisen hyvin mielialaani. Kun sain sen loppuun, aloittelin Kaarina Kaurinkosken Pietarista kertovaa kirjaa. Viehättävä kirja ja viehättävä kaupunki. Harmi vain ettei näillä kintuilla enää kierrellä palatsien käytäviä. Onneksi olen kertaalleen ehtinyt ainakin osan niista nähdä, tosin vain lyhyellä pikavisiitillä. Enkä ole ihan varman, haluaisinko nykyisen valtiaan kaupunkiin välttämättä lähteäkään. Mutta nyt kun tiedän Pietarin mieheni isoisän äidin synnyinkaupungiksi, niin osaisin ehkä katsella sitä uusin silmin. Yksi menossa oleva kirjqa on Pietarin suomalaisista Faberge-kultasepistä ja heidän upeista töistään kertova teos. Se oli varsinainen kirja-alennusmyyntien helmi.

3 kommenttia:

  1. Ei sitä vielä tiedä minkälaiset kutrit sinäkin saat =) Eräälle ystävälleni kasvoi tummien suorien hiusten tilalle kaunis hopeinen kähäräpilvi. Se on kyllä jännä, että joillekin kasvaa uudestaan aivan erilaiset hiukset. Hyviä vointeja sinulle ♥

    VastaaPoista
  2. Herkullisia kakkuja, nam.
    Tsemppiä lääkärireissuun, että kaikki olisi ihan hyvin. Kutrit kasvavat takaisin kyllä.

    VastaaPoista
  3. Ihananat kakut, onnea paljon isällesi, Villiviini! ♥♥
    Toivotaan ettet useampia hoitoja tarvitse. Pian ainakin nämä hoitokerrat loppuvat.

    Onnellista ja valoisaa kevättalvea sinulle! ♥♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!