torstai 12. helmikuuta 2015

Labraviikko jatkuu

Tänään, ei kun siis eilen tietysti, oli viikon toinen labrakäynti ja hip-hei, arvot olivat hyvät nytkin. Tai no, hemoglobiini juuri yli sadan, joten ei ihme, jos välillä vähän huippaa. Tänään en ole tarvinnut edes pahoinvointi- tai särkypillereitä. Ne monien tilaamat enkelilaumat ovat kissavieköön olleet töissä. Ja niitä tässä tarvitaan edelleenkin. Sunnuntain magneettikuvaus vähän pelottaakin, mutta onneksi olen oppinut sulkemaan pelot ja pahat ajatukset pois mielestä. Jos siellä jotain on, ja onhan siellä, niin murehditaan sitä sitten aikanaan. Ainakaan tätä saman sortin syöpää se ei kuulemma ole.

Viikon viimeiset verikokeet otetaan perjantaina ja sitten onkin vapaaviikko. Seuraavalla, jos en väärin katsonut almanakasta, on menoa useampana päivänä, on fysioterapeutin vastaanotto, on labrakäynti, syöpähoito ja sen sellaista. Olin jo melkein unohtanut, että hoitohan on taas 2-3 päivän periodi sairaalassa eli iso sairaalakassini pääsee reissuun. Viime viikolla tosin otin kassista suunnilleen vain aamutossut ja hammasharjan, mutta sen olen oppinut, että mieluummin liikaa kuin liian vähän tavaraa.

Olen ollut aika väsynyt ja väsymys tietysti jatkuu vähintään ensi tiistaille asti, jolloin tämä valkosolujen kasvatusviikko on jo ohi. Aamuisen labrareissun jälkeen kävimme makoisalla aamupalalla "ulkona" ja sitten kotona jo sohvannurkka kutsuikin. Nukuin varmaan pari tuntia ja toisen kerran illalla tuon piikityksen jälkeen. Siksipä onkin hyvä valvoa täällä melkein kukonlauluun asti! Toisaalta, maailma on valmis ja kun kerran olen sairas, niin saapi tässä sairastellakin ihan vapaasti. Tietysti pelkään keuhkokuumetta ja mitä kaikkea madonlukua siellä sairaalassa luettikaan, mutta päivä kerrallaan mennään.

Ruokahalua ei edes syöpä näemmä vie. Eilen pistelimme hyvällä ruokahalulla Italian malliin pastaa, gorgonzola-kastiketta, juustoraastetta ja tuoretta basilikaa. Kastike oli suoraan purkista.


Mieheni äiti, johon en koskaan päässyt tutustumaan, oli rakastanut Italiaa, joten heillä syötiin usein pastaa ja nimenomaan näin syvältä lautaselta ja pelkällä haarukalla. Mio bimbo piccolo oli kuopuksensa hellittelynimi.

Päivään on mahtunut monta pientä hyvää asiaa, joista ei tuo ruokahalu ehkä sittenkään ole huonoimmasta päästä. Kaksi ystävää muisti tekstarilla kysellä kuulumisia, kun en itse ole muistanut raportoida. Täytyy huomenna lähetellä sähköpostia, kun almanakka on vieressä. Varmuuden vuoksi tarkistan sairaalapäivämääriä, jos vaikka saan sairasvuoteen äärelle vierailijoita...

Sain yhden sukkaparin valmiiksi ja aloittelin ihanien Aino´s lapasten tekoa. Niistähän jo aikaisemmin kirjoitin. Paikallinen Lentävä Lapanen - maailman ihanin lankakauppa-kahvila - kehitteli mallin Aino Sibeliuksen kintaiden perusteella yhdessä Ainolan museon kanssa ja myy nyt tarvikepakettia hintaan 22 euroa (= lanka ja työohje). Kun pääsen kutomuksessani vähän pitemmälle, niin nappaanpa kuvan tänne. Neulominen tekee uskoakseni hyvää neuropaattisille sormilleni. Tänään ei suontakaan vetänyt mistään.

Päivään sisältyi vielä pari mukavaa omiin kirjoihini tai niiden sisältöön liittyvää juttua, joita parhaillaan kehitellään. Eli ei yhtään pöhkömpi päivä, ei lainkaan.


2 kommenttia:

  1. Enkeleitä toivotan. Sanotaan vaan , tule hyvä uutinen mene paha pois ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!