Vielä ei mitään uutta, paitsi että sain ajan tietokonetomografiaan oikein lennossa. Kun eilen olin lääkärin pakeilla, niin jo tänään oli kutsukirje postilaatikossa. Postikin ylitti itsensä. Tämähän on erinomainen asia.
Vähän on sumua alakuvassa ja vissiin päässäkin, mutta laitan sen nyt tähän, ettei sitten tarvitse, jos tulee huonoja uutisia. Kieltämättä juuri nyt on viisainta sulkea kaikki ajatukset pois mielestä, kutoa vaan sukkaa ja lukea kirjaa ja miettiä huomisen ruokaa. Jaa, sekin on valmiina.
Mitäänhän ei ole vielä todettu, tietenkään, mutta jotain vaivaa siellä on. Se tunnen kropassani ja taidanpa vähän tuntea myös mielessäni. Lääkärikin osasi heti painaa oikeaa kohtaa. Jalkojen ja käsien turvotukset, näkövaivat ja neuropatiat kuulemma johtuvat joko sytostaattien jälkivaikutuksista tai/ja diabeteksestä. Sokerithan ovat nyt hyvässä tasapainossa, vaikka huitelivatkin keväällä pilvissä. Läärkäri kiittelikin hyvästä itsehoidosta. Johan keväällä todettiin haimassa jotain, johon hoito ei tepsinyt. On mahdollista, että se on herännyt henkiin ja sitä lääkärikin epäilee.
Sitä älkää kuitenkaan kuvitelkokaan, että kirjanteko jäisi kesken jonkun sairauden takia. Kirjoittaminen on ollut kuin kuin hiirellä takin teko: mutta jos ei tule takkia, tulee liivit, jos ei tule liiviä, tulee ainakin tuluskukkaro. Ehkä kuitenkin pitää ruveta suunnittelemaan jonkinlaisen kannettavan pikkuvekottimen hankintaa, jolla voi kirjoittaa, kun pöytäkonetta on paha kuljettaa mukana. Mitä suosittelette? Näytön pitäisi olla sitä kokoa, että silmävaivainenkin saa selvää ilman että joka kirjaimen fonttikokoa on suurennettava. Ja ajattelin hakea muutamaa apurahaa, jos näiltä labra-/tutkimuskiireiltä ehdin. Se on sitten oma kysymyksensä, heruuko mitään tämmöiselle omakustannekirjailijalle. Onneksi meitä ei enää katsota ihan yhtä vinoon kuin aikaisemmin, mutta tälläkin alalla niille annetaan, joilla jo on. Vaikka niihän raamatussakin sanotaan.
Eikä se vaivojen luettelointi tähän pääty. Vaari 93 v. on sairaalassa nyt toista päivää. Jo viime viikolla hän oli epäillyt, että Kalmiston Nestori on matkalla hakemaan häntä. Näinhän nuo veteraanit sen aikanaan tottuivat ilmaisemaan. Nitrot tietysti olivat varmassa tallessa pyörätuolin sarvessa ja pyörätuoli eteisessä. Epäily: keuhkokuume. Huomenna mennään katsomaan, jos eristys on jo purettu sairaalassa.
Eikä miehenikään olo ole kovin häävi. Leikkaus onnistui taikka ei, mies kallistuu viime mainittuun vaihtoehtoon. Lisäksi hänellä on jatkuvaa päänsärkyä, johon sairaalassakin suositeltiin vain panadolia ja buranaa. Päätäkin pitäisi nyt päästä tutkimaan, mutta jos lääkärit kohauttelevat vain olkapäitään, niin pitääkö odottaa jotain infaktia tai vastaavaa?
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
VastaaPoistaNo ompas sitä nyt taas kasaantunut... niinhän sitä sanotaan, että "yhdellä yhtä ja toisella toista" ja sit on viä ne kolmannet, joilla on sekä että! Mut periksi ei anneta, ei.varmaan kirjoitushomma on hyvä olla, se antaa jatkuvuutta ja tarkoitusta huonoillekin päiville. Uppoudu siis siihen ja hoida itseäsi hellästi mutta myös järkkymättä. Pitäkää toisistanne huolta!
VastaaPoistaKiitos Maarir ja Mervi!
VastaaPoista