torstai 1. lokakuuta 2015

Löysin aarteen

Pyykkärityttöni sai seuraa, kun posti toi tänään uskomattoman ihanan lottatytön.


Pyykkärin tekijä ei vielä ole selvinnyt, mutta lotta on keraamikko Ann-Maj Helpiön käsialaa. Hän työskenteli aikaisemmin  Arabian tehtaalla, mutta on sittemmin jatkanut kotona Uudessakaupungissa. Pirteä rouva on jatkanut työskentelyä aina viime aikoihin asti. Muistaakseni hän on nyt 86-vuotias. Sain hyvän vinkin Pellavasydämen Merviltä ja kiitokset siitä! Kun soitin rouvalle, kuulin, että lottatyttöjä on enää kaksi kappaletta ja tässä nyt on niistä toinen. Jäljellä olevat nuket - en tosin tarkistanut onko enää muuta jäljellä - ovat hänen tyttärensä hoivissa Helsingissä ja sieltä tämäkin tuli. Alkuun lotat olivat numeroituja, mutta kuulemma ne ovat olleet niin kysyttyjä, että numerointi on jäänyt pois. Omani on tehty v. 2014. Senkin kuulin, että numero yhden sai Elisabeth Rehn.

Hyllyssä näkyy yksi pienten kansallispukuisten puunukkejeni kokoelmasta. Tämä taitaa olla Lapin poika. Tyttökin on ja muutama muukin, ainakin Hämeen kansallispukuinen tyttö. Olisivatkohan nämä Kupittaan tehtaan tuotantoa? Lapsena meillä kolmella tytöllä oli kullakin omansa, joka minulta ainakin on aikain saatossa kadonnut. Se saattoi olla Keski-Suomen puvussa.

Taustalla on aitojen lottakuppieni pieni kokoelma. Mummi oli oman paikallisyhdistyksensä varastovastaava ja sitä tietä kupit varmaan aikanaan piilotettiin jonnekin aitan lattianrakoon. Posliinien lisäksi minulla on muutama emalimuki samaa sarjaa, mutta niissä ei taida olla lottamerkkiä.

Olen iloinen löydöstäni. Tietysti nämä alkavat olla todellisia keräilyharvinaisuuksiakin, mutta olen myös lukenut hyvinkin paljon lottia koskevaa kirjallisuutta, sekä tietokirjoja että muistelmateoksia. Äitikin oli lotta, tuollainen reipas tummatukka. Ja kuten sanottu, mummi myös.

1 kommentti:

  1. Suloiset nuket ja ihana, että lotta-astiat ovat tallessa. Mumminkin oli lotta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!