Voi tätä Suomen kevättä! Otin pariin otteeseen kuviakin tänään kännykällä, mutta eipä niitä paljon kannata tänne siirtää. Samaan vaivaan voisin kaivaa kuvia vaikka viime talvelta. Aamulla jouduin heräämään tosi aikaisin, siis puoli kuudelta, kun sähköt olivat parisen tuntia pois. Kukaan ei tietysti olisi pakottanut heräämään, mutta kas kun heräsin ja sitten jäin vahtimaan, rupeavatko esimerkiksi hälyttimet huutamaan. Sähkökatkoksesta oli kyllä ilmoitettu etukäteen ja jännäsin sitäkin, tuleeko ukkoja pihaan tai seinälle kiipeämään. Ei tullut, vaan muutostyöt tehtiin jossain "keskusvalvomossa". Sen sijaan aurinko paistoi ihanasti sen hetken, kun nousi taivaanrannan yläpuolelle. Eipä kulunut montaa tuntia, kun maa oli valkoinen. Lumi sentään suli päivän mittaan, mutta illalla alkoi sataa uudestaan tosi isoja hiutaleita.
Viimeksi mainitsin isän pitkäaikaisista mahavaivoista. Hän on nyt ollut melkein päivälleen kuukauden sairaalassa, ensin aluesairaalassa, sitten muutaman päivän terveyskeskuksessa ja parhaillaan Kaunialassa. Sieltä on jo pariinkin kertaan soitettu kunnon heikkenemisestä. Viimeksi pari päivää sitten kuume oli yli 39 astetta ja tietysti ensimmäisenä tuli pelko keuhkokuumeesta. Suoraan suoneen tiputettu antibiootti tehosi ainakin tällä kerralla ja kuume laski. Ilmeisesti häntä ei tarvitse ainakaan tällä tietämällä siirtää aluesairaalaan, varsinkin kun jotain koetuloksia vielä odotellaan. Sitä paitsi sieltä hänet kuitenkin passitettaisiin pikavauhdilla terveyskeskuksen vuodeosastolle makaamaan. Kaikin puolin soisi, että hän voisi olla Kaunialassa, ellei pääse jossain vaiheessa kotiin. Päivä kerrallaan mennään. Toisaalta jos hän nyt kuntoutuu, voi sitkeä veteraani elää vaikka satavuotiaaksi. Tämä talvi on kumminkin vienyt kuntoa koko ajan alaspäin, joten liikoja ei voi toivoa. Tuskin se elämäkään kovin makealta enää maistuu.
Eipä tässä muuta. Valkoista vappua varmaan vietetään. Miehellä on soittokeikka ja minä kyyhötän yksin kotona.