torstai 21. elokuuta 2014

Ei pitäisi valittaa turhasta

Ei turhasta eikä ehkä koskaan. Takana on kahdeksan päivää sairaalassa. En nyt jaksa alkaa luetella sairauksiani, mutta voisi sanoa, että niitä on monta ja kaikki vakavia. Lievin lienee pissatulehdus, joka tokenee heti, kun mies ehtii apteekkiin. Muutamaan muuhunkin on tulossa lääkitys ja sen kaikkein vakavimman tutkimukset ja hoitosuunnitelman teko ovat vasta edessäpäin. Edessä, mutta hyvin nopeasti.
Onnea ja iloa teille kaikille, kyllä täällä vielä henki pihisee.


torstai 14. elokuuta 2014

Nyt tulee paljon valitusta

Hei kaikki! Onnellinen hääpäivä on vietetty iloisissa merkeissä, syöty hyvin ja juotukin kohtuullisesti juhlan kunniaksi. Se ei olekaan valituksen aihe.


Valittamista ei ole kaupungin miehissä, jotka katua rakentavat. Se sijaan tä,ä Itella - tuleva Posti saa pyyhkeitä oikein kunnolla. Kokonaiseen viikkoon emme saaneet aamulehtiä. Ensimmäisen valituksen tein keskiviikkona ja seuraavana lauantaina. Siis kokonaiseen viikkoon emme nähneet vilaustakaan lehdistä. Sunnuntain lehdet tulivat, mutta taas maanantain ja tiistain lehdet puuttuivat. Se oli kolmannen reklamaation paikka. Ihmeiden ihme, tänään tuli lehti ja krjekuoressa tiistain lehdet. Keskiviikkona siis saimme postin. Lehtipostin. 

Päiväposti tuli viime viikolla yllättävän hyvin, kun työmaan nokkamies oli neuvotellut postikuskin kanssa, mihin aikaan sopii varmimmin tulla eivätkä työkoneet ole tiellä, niin tämän viikon poisti tuli tänään ensimmäisen kerran tällä viikolla, Olimme mekin viime viikolla parina päivänä motissa, muta se oli sovittu etukäteen. Yöllä tie on koko ajan ollut auki, samoin klo 15 alkaen, jolloin miehet lähtevät. Hehän aloittavat jo aamuseitsemältä.

Toinen valituksen aihe: hieno uusi iphone-kännykkäni, joka toimi viikon. Vein sen Elisan kauppaan, jossa lopputulos oli, että laturin piuha oli rikki. Jouduin ostamaan uuden. Laturi toimi tasan sen aikaa, kun olimme kaupassa. Sitten kone oli taas mykkä ja musta. Nyt se on huollossa, joka kestää minkä kestää. Kortti vaihdettiin anhaan nokialaiseen. Vanhassa vara parempi.

Kolmas ruikutuksen aihe on oikea käsi.Onko kellään kokemusta kutinasta ja kämmenen ja käden selkäpuolen kivusta ja särystä, kivusta ja särystä silloin kun nousee tuolista ja hirmuisesta väsymyksestä? Ne ovat meillä päivän puheenaiheena miehen omien vaivojen lisäksi. Minä olen kokeillut ideal-sidettä, särkyvoiteita ja hieromista. MIkään ei auta. Olisikohan hiiri-kämmen vai vakavampi vaiva?

Eihän tätä mikän kestäisi, jos ei olisi tuo mukava mies vierellä.

perjantai 8. elokuuta 2014

Tietyö jatkuu

Pari postausta taaksepäin esittelin meidän aitan takusta, jossa saniaiset kasvavat ja rehottavat. No, tältä se näyttää nyt:



Alemmasta kuvasta erottuvat merkit, joista kalliota louhitaan. Täytyy vain toivoa, että aitta ja talo säilyvät perustuksillaan. Yksi kaveri kyllä kävi tekemässä katselmuksen jo viime viikolla.

Olemme olleet parina päivänä motissa, mutta meidän kohdaltamme tie on ollut auki jo viime tiistaista alkaen, mutta postipoika ei vain ole sitä vielä keksinyt, ei vaikka jo eilen reklamoin. Olemme ollleet koko viikon ilman aamulehtiä. Saa nähdä, saammeko viikonloppunakaan lehtipostia. Tänään se ei ollut ainakaan viiteen mennessä tullut. Täällä oli kyllä tänään ollut jotain häikkää lehtipostin jakelussa.

Tienrakentajat muuten ovat äärimmäisen kivoja kavereita. On main io seurata, miten uteliaat tientarkastajat, neljä kappaletta, tulivat heti katsomaan kaivettua tienpohjaa, kun rakentajat olivat lähteneet. Nuorin saattoi olla noin 7 v. ja oli tyttölaosi, muut vähän vaanhempia poikia. Itse kuoppaan heillä ei tietenkään ole pääsyä, niin hyvin työmaa on suojattu aidoilla.

--- Tänä iltana meillä syödään apposia, siis keitettyjä herneenpalkoja, huomenna rapuja ja ylihuomenna on vuorossa hääpäiväillallinen, jota ei syödä kotona.

tiistai 5. elokuuta 2014

Marjat on poimittu yms.

Tytär tuli avuksi ja poimimme parisen tuntia punaherukoita. Tytär sitten hyppäsi tontin rajaojaan ja suureksi yllätykseksemme poimi kaksi jogurttiämpärillistä mustia. Jostain käsittämättömästä syystä nämä pensaat, jotka eivät kuulemma ole ikinä tuottaneet satoa, ovat yhtäkkiä innostuneet. Elän toivossa, että kasvimaan laidalla oleva iso, koiraspuolinen mustaviinimarja myös rupeasia kantamaan. Sitä olen lannoittanutkin viime vuosina. Olimme kumpikin tyytyväisä saaliiseen, vaikkakin sato oli harvinaisen heikko sinänsä. Kaiken päälle pihan toisella laidalla olevissa punaisissa pensaissa, joita on 3-4 kappaletta, ei ollut marjan marjaa! Rastaat olivat kai käyneet asialla. Vielä viiime viikolla niissäkin oli ainakin jonkin verran punaista.

Tytär oli jo ehtinyt pakastaa marjansa ja tehnyt pienen hillonkin. MInä laiskamat pistin marjat jääkaappiiin ja rupean soseuttamaan niitä huomenna, jos jaksan. Teen varmaan marjasurvosta koko ämpärillisestä. Vanhaa mehua on vähän pakkasessa ja survoksesta saa hyvän aamujuoman talven pimeinä iltoina. Pienikin määrä mustaherukkaa antaa hyvän säväyksen.

Kasvilavat voivat hyvin. Tässä on mangoldia ja mustaa papua, jos en väärin muista. Samoin kasvihuoneella voidaan hyvin. Etenkin chilit tekevät kovasti palkoja ja basilika rehottaa, kuten vihreät tomaatitkin.  Iltaohjelmaan kuului vielä kastelutoimet. Ei auta, vaikka vesimittari miten raksuttaisi. Tietysti sadevesikin otetaan talteen.


Olemme olleet koko päivän motissa ja vielä puolet huomisestakin, kun tienkaivajat ovat juuri ajotiemme kohdalla.

Tämä on otettu jo perjantaina, mutta periaatteessa tilanne on edelleen sama, varsinkin jo ei lähde kameran kanssa heilumaan kaivannon reunalle. Aitojakin on tullut sinne tänne. Kuvassa on iso kaivinkone ja iso kuorma-auto. Työmiehiä ei näy, mutta heistä ei ole muuta kuin pelkkää hyvää sanottavaa.

perjantai 1. elokuuta 2014

Aurinko pehmentää pään

Onneksi mitään kovin tähdellistä ei ole pakko tehdä tällä helteellä. Ensin valitetaan kylmää kesäkuuta, sitten kuumaa heinäkuuta. Mitähän tästä elokuusta on tulossa? Toivottavasti ei ainakaan pitkäksi aikaa sitä kolemnkympin hellettä, jota on ennustettu. Seksihellettä, sanoi meteorologi. Minusta seksi ainakin on kaukana näillä lämpötiloissa, heh-heh.

Kuumuus tekee senkin, ettei iphonen 170-sivuista käyttöohjetta oikein jaksa lukea. Muutaman kymmentä puhelinnumeroa sain sentään tänään tallennettua. Laitoin sammakon kurnutusta muistuttavan soittoäänen puhelimeen ja nyt olen muutaman kerran ihmetellyt, mikä kumman lintu se tuollaista ääntä pitää enkä ollenkään käsittänyt, että sehän on uusi kännykkä! Toivottavasti kenelläkään ei ollut tähdellistä asiaa. Laitoin puhelinmyynnin estonkin päälle, mutta viesti ei ehkä vielä ole mennyt kaikille lehtikauppiaille.

Katuremontti edistyy. Nyt pitäisi jaksaa kaivaa muutama kasvi varmuuden vuoksi talteen. Varsinkin nuo kotkansiipi-saniaiset ja keltavuokko olisi kiva pitää hengissä. Maanantain olemme koko päivän vapaaehtoisesti motissa, mutta päätimme hoitaa asiat niin, ettei siitä ole meille haittaa. Tytär tulee poimimaan viinimarjoja, joita tosin ei kovin paljon tänä vuonna tule. Hän varmaan saan pyöränsä nostettua ojan yli tai saa mukavilta raksamiehiltä apua.



Senkin verran pääni on pehmentynyt, että menin naamakirjaan kertomaan yhdestä ukkelista, joka vaelsi määrätietoisesti viemään jotain muovipussukkaa lähimetsikköön ja palasi hetken päästä ilman kantamuksia takaisin. Muovihansakat käsissä mennen tullen, siniset. Menin epäilemään esimerkiksi kissanraadon hautaamista tai myrkkysyöttien viemistä kaupungin metsään. Voi sitä ryöppyä, jonka sain niskaani! Ei nyt ihan suoraan sormella osoitettu, että mitäs utelias muori istut kyttäämässä naapurien laillisia toimia, mutta jotain siihen suuntaan. Muutamat koirankävelyttäjät kyllä kiittivätkin varoituksesta, sillä siksi se oli tarkoitettu. Toivoittavasti paketissa ei ollut myrkytettyä koiranmakkaraa tai muuta sellaista, jota meidänkin kylässä on sieltä sun täältä löytynyt. Ja jos jonkun piski sitä syö, niin mieluiten näitten besserwissereiden eikä ystävällisten naapureiden.

Mehän tosiaan istumme lähes työksemme terassilla, ei naapureita kyttäämässä, vaan omaksi huviksemme. Sisällä kuumassa ei jaksa varsinkaan kesällä olla ja mieheni kipeä selkäkin tykkää terassin tuolista. Tietysti joku voi pitää sitä kyttäämisenä, kun istuu naama tielle päin. Terassilla on meidän kesäkeittiömme, siellää me luemme tai muuten vaan istumme ja juttelemme ja heilautamme kättä naapureille. Siitäkään eivät näemmä kaikki tykkää, kun kääntävät varta vasten päänsä toiseen suuntaan.

Olimme eilen lapsenlapsen synttäreillä. Ajatella, siitä on jo 16 vuotta, kun tämä mummi sai ensimmäisen kerran pitää lapsukaista käsissään. Tytär oli leiponut ihanaa savulohi-purjopiirakkaa ja mansikka-raparperitorttua. - Otin tietysti muutaman synttärikuvan, mutten ole jaksanut siirtää enempää niitä kuin muitakaan kuvia kamerasta. Tietysti hulevesiojan kaivuuta ja sen sellaista pitää myös vähän dokumentoida.

Leppoisaa elokuuta!