Perjantain puolelle meni

Täällä sitä taas kukutaan. Kun sain kirjatekstini valmiiksi, niin nyt pidän siitä ihan pientä lomaa. Sitten taas voi uusin silmin katsella sitä ja tehdä täydennyksiä ja korjauksia. Nyt on myös se vaihe, jolloin haetaan niitä apurahoja. Voi, voi, yhdestä tuli jo hylky. Jo, jos hakijoita oli 6000, niin eihän ne kaikille voi rahaa myöntää, mutta pitäköövät rahansa. Kun yksi ovi napsahtaa kiinni, niin ehkäpä toinen on jo aukeamassa. Kun kirjaani tulee jonkin verran kuvia ja väitän, että sillä on muutenkin ihan oikeaa merkitystä, niin olisi kiva saada siitä paitsi hyvä, myös kaunis. Ja se maksa kans´.

Lepopäivän ratoksi ei ollut muuta ohjelmaa kuin laiskottelua, käsityötä ja lukemista. Näpertelin myös pikkasen eli värkkään nukketaloon rekeä tai kärryjä. Kun Tampereen Nukkekotinäyttelyssä taloni viettää itsenäisyyspäivää, on siinä ja siinä onko jo rekikeli. Verkarannan näyttelystä on tulossa huikea - menkää ihmeessä kaikki lähellä asuvat katsomaan. Se alkaa muistaakseni 22.2 tai niillä main.

- Lukupuolella on menossa jostain haalimani venäläinen dekkari, jossa oudot nimet tahtovat mennä sekaisin, mutta veipä ajatukset pois sairaalasta.

Isä nimittäin joutui toissapäivänä sairaalaan pudottuaan sängystä tai kaaduttuaan ylös noustessa. Siinä hädissään hän ei ollut hoksannut painaa turvanappiakaan, jos se nyt edes ranteessa olikaan, en tiedä. Kuumetta oli ollut yli 39 astetta. Eilen se oli jo laskenut 38:aan eikä tänään sitä edes mitattu! Tippakin oli otettu pois. Mykkä lääkäri oli käynyt huoneessa ja kai se oli keuhkoja kuunnellut, kun ensiepäily oli alkava keuhkokuume. Toisaalta voihan se olla tavallistakin, näitä influenssia sun muita tai kuume noussut siinä, kun hön ties miten kauan oli yrittänyt päästä ylös. Ei kuitenkaan yli kolema tuntia ja toivottavasti ei läheskään niin kauan. MInä olen sen verran vielä tuhissut ja nenä vuotaa, etten uskaltanut lähteä katsomaan, mutta mies oli ja vei mennessään pullon jaffaa.

Jalkoja ei mitattukaan, vaan uusi kutsu tulee myöhemmin alihankkijalta. Fysioterapeutti sanoi, että ilman muuta päätös on myönteinen ja niinhän alusairaalan lääkärikin kesällä sanoi, että näitä on käytettävä lopun ikääni. Ja auttaahan nämä, ei sitä voi kiistää. Jalkojen ja käsien neuropatia on talven aikana selvästi pahentunut. Aamulla varsinkin jo yöpaidan helman nostaminen on hankalaa. Sain uuden puhelinnumeron toimintaterapeutille, mutten vielä tilannut aikaa. Ei ennen kun näemme tuon isän tilanteen etenemisen. Jumppaohjeita mulla on, mutta terapeutilta kuulemma voi saada myös apuvälineitä. Niitä on jonkin verran hankittukin jo aikaisemmin ja taloon on laitettu kaiteita ja tukikahvoja. Muutama pitäisi vielä saada lisää. Hissi olisi ihana alakerrasta yläkertaan, mutta sitä tuskin eläkeläisille kustannetaan. Kysyähän aina voi. Ja kun kumpikaan ei käytä rollaattoria, ei kynnysremontteja tarvitse tehdä. Ulkoraput ovat myös tulevaisuudessa ongelma.

Käyty pääkaupungissa

Kävin syöpäsairaalassa esittelemässä jalkani ja saamassa jatko-ohjeita. Turvotus on melkein laskenut muualta paitsi nilkoista. Se oli hyvä uutinen. Huonompi oli se, että tukisukkia on siitä huolimatta käytettävä tästä eteenpäin loppuikäni. Vastuu vain siirtyy nyt omalle terkkarille Helsingin tosi mukavalta fysioterapeutilta. Hän antoi myös venyttely- ja jumppaohjeita niin varpaille, sormille kuin niskallekin. Sukat on uusittava puolen vuoden välein. Saa sitten nähdä, miten tämäkin asia priorisoidaan, kun esimerkiksi diabetestarvikkeiden jakelua on kuulemma vähennetty. Vuosi loppuu, määrärahat loppuu.

Aamu oli todella sumuinen, kuten tässäkin kuvassa, joka on otettu kai joskus kuukausi sitten. Ei meillä sentään enää ole lehti puussa, mutta kun ei nyt ajankohtaisempaakaan kuvaa ole sumuisesta aamusta. Kotimatkalla Helsingissä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta mitä lähemmäs Järvenpäätä pääsimme, sitä harmaammaksi taivas muuttui. Ihan ei sentään satanut, vaikkei paljon puuttunut.

Kuljin kelakyydillä. Menomatkalla oli kaksi muutakin samaan paikkaan menijää kyydissä. Kun odottelin autoa sairaalan eteisessä, tuli toinen heistä viereeni istumaan. Hän oli odottanut autoa 45 minuuttia plus 10 minuuttia sen jälkeen kun kuski oli soittanut tilannetiedotuksen. Minä jäin katsomaan auton perävaloja, kun rouvan auto kurvasti kohti yhteistä kotikyläämme. Odotin 40 minuuttia auton tuloa, vaikka sairaalan edessä oli takseja jonoksi asti, järvenpääläisiäkin kuulemma kolme kappaletta, kertoi kuski. Että se siitä kyytien koordinoinnista.

Omaan kyytiini haettiin vielä herra, joka matkasi Puistolaan eli teimme aikamoisen kurvin, mutta tulipa nähtyä ennestään vieras asuntoalue. Kelakeskus ilmoittaa lähtöajan 45 minuutin tarkkuudella kotimatkalle, joka näköjään tarkoittaa sitä, että auto ei tulee juuri aikaisemmin. Menomatkalla toleranssia on 15 min. Aikataulut sitäpaitsi tehdään tosi tiukoiksi, niin että varsinkin ruuhka-aikaan on syytä itse pitää huolta riittävän aikaisesta lähdöstä. Nytkin minulle ehdotettiin ensin 35 minuuttia, missä ajassa ei mitenkään olisi ehtinyt perille. Tyttöset katsovat vain kartasta kilometrimäärän miettimättä yhtään keliä tai ruuhkaliikennettä. Sitäpaitsi ennen vastaanotolle menoa on kiva vähän hengähtää, pakko ilmoittautua ja jopa käydä vessassa.

Iloa tuotti, oikein runsaasti tuottikin se, kun tapasin ystävän sairaalan kahviossa. Meillä oli tietysti sovittu tapaaminen ja tunnissa ehdimme selvittää tärkeimmät kuulumiset oikein hyvin. Hän oli varautunut treffeihin ja toi tuliaiseksi aikuisten värityskirjan. Minä en niihin ole hurahtanut, siis aikaisemmin, mutta huomasinpa heti joutuneeni koukkuun. Ihan höpsö harrastus, mutta tekee ehkä sekin hyvää kipeille sormilleni. Toinen hyvää tekevä harjoitus tietysti on tämä harrastamani puikkojen heiluttelu. Uudesta sukkasatsista on nyt kolmas sukka, siis toisen parin toinen sukka menossa. Kaksi muutakin käsityötä on menossa. Toisesta tulee kesäjakku, toisesta ehkä kaulahuivi, ehkä pari tiskirättiä riippuen langan määrästä. Fysioterapeutti kehui myös näppäinten näpyttelyän hyvää vaikutusta, kun kerroin kirjoittamisestani. Nuo oheistoiminnat vievät kylläkin aikaa tältä tärkeämmältä.

P.S. Tilasin joulukortit viime yönä. Nyt oli sähköpostissa jo ilmoitus, että kortit ovat valmiit ja lähdössä postiin. Ei sen nopeammin voisi toimia. Tai sitten on pulaa töistä, mutta minä kiitän.

Vähän minua jännittää

Kirjoitan nyt jo hyvissä ajoin, ettei sitten keskiviikkona tarvitse jännittää tulevaa luuytimen kaivelua. Tiedän toki kokemuksesta, että se vain kerran kirpaisee, kun paikkaa puudutetaan ja kipulääkettä on siihen saatavana. Tietenkään en ole niin urhea, että jättäisin käyttämättä tämän mahdollisuuden.

Keskiviikkona onkin aikainen herätys, jotta ehdimme verikokeisiin hyvissä ajoin. Ajan tietenkin olen varannut siihen etukäteen, mutta edellisellä kerralla piti aluesairaalan labrassa varausajasta huolimatta erikseen huomauttaa, että olisi jo kiire seuraavaan toimenpiteeseen.

Käsityöterapia tekee nyt hyvää. Viides pakolaissukkapari on nyt puikoilla. Jätin keltaisen jakun neulomisen toistaiseksi hyllylle, kun totesin, etten kuitenkaan saa sitä valmiiksi sukulaispojan häihin. Taitaa olla tosin kyseenalaista koko lähtökin, sillä jalat ovat aika turvoksissa. Tukisukat ovat siinä kuosissa, ettei niitä voi pitää, ei muuten kuin kotona jalat jakkaralla. Löpsähtävät mokomat melkein nilkkoihin jo postilaatikolle kävellessä. Sitä asiaa pitää ruveta hoitamaan heti keskiviikon jälkeen. Ja ehkä tilata aika jalkahoitajallekin.

Mutta ei surra. Krassit kukkivat vielä porraskaiteessa, mutta ne kai ovat ensimmäisenä paleltumassa sitten kun oikeasti syksy alkaa. Yöt tosin ovat jo nyt olleet aika kylmiä, seitsemää astetta ja silleen.

Moni on jo hankkinut "syysistutuksia" pihapurkkeihinsa, mutta meillä ei siihen ole mitään kiirettä, kun miljoonakellot ja moni muukin kukkii vielä ihan nätisti. Tämäkään kuva ei ole kovin vanha.

Perunoita on "maassa" ainakin kahdeksi nostokerraksi. Nostan kerralla sen verran, että keitän kaikki, mutta puolet jäävät seuraavan päivän paistinperunoiksikin. Ainokainen lehtikaalikin lykkää vielä virkeästi pienenpieniä lehtiään. Niitä kerään aamulla ja silppuan aamupalaan. Se on edelleen sama, jota olen täälläkin kehunut ja johon en toistaiseksi ole yhtään kyllästynyt: avokadoa, tomaattia, valkosipulin marinoituja kynsiä, siemeniä ja tänään lisäksi vähän maapähkinöitä ja pari viipaletta kesäkurpitsaa plus kourallinen tuoreita puolukoita ja ne muutamat lehtikaalin lehdykäiset Leipä oli herkullista auringonkukan siemenillä päällystettyä ja höystettyä melko tummaa leipää lähileipomosta.

Huomenna ehkä syödään paistinperunoita ja eiliseltä jääneet entrecote-pihvit sekä keitettyjä punajuuria. Mies näet toi kaupasta ämpärillisen juureksia, ison käntin suolattua possunlihaa ja muutaman rasian hapankaalia. Viime mainituista tehdään tiistaina iso padallinen ruokaa, niin ettei tarvitse ainakaan vielä keskiviikkona miettiä ruokapuolta. Eikä ole kerta tai kaksi, kun olen joutunut jäämään siltä seisomalta sairaalaan, joten siihenkin on hyvä varautua taas kerran ruoan puolesta. Ja muistaa pakata sairaalakassi mukaan autoon. Viimeksi oli sukkapuikot mukana, muttei pätkääkään lankaa.

Surullisiakin uutisia olen kuullut viikonlopun aikana kahdeltakin taholta. Ei vainaita, mutta muuten murheellista asiaa. En kuitenkaan niistä sen enempää kirjoita. Ei muuta kuin voimia heille kaikille.
Ja hyvää uutta viikkoa itse kullekin säädylle.

Täysikuu ja venetsialaisilta

Kuvia ei ole kummastakaan, mutta mukava oli ihailla komeaa täysikuuta ikkunastakin. Jostain naapurista tuli pitkin iltaa "äänikirjeitä", mutta emme kumpikaan viitsineet mennä ulos kuuntelemaan, tuliko musiikki lähinaapurista, vähän kauempaa vaiko järven toiselta puolelta Venetsialaiskarkeloista. Eipä se minua ainakaan häirinnyt. Mies on herkkäkorvaisempi ja saattoi vähän häiriintyäkin.

Päivällä ukkosti oikein komeasti ja satoi myös. Kylillä oli Maa elää -tapahtuma, mutta toivottavasti se oli jo päättynyt jo ennen sadetta. Meistä ei sinne ollut lähtijöiksi, mutta ehkä nuorempi polvi kävi ostamassa kesän satoa ja tuttuja tapaamassa.

Meillä on ollut pitkin kesää kaikenlaista kivaa kaupaungissa. Muun muassa Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen maalaamat ja somistamat pyöränraadot, jotka tosin on jo korjattu pois. Ne huutokaupattiin muutama viikko sitten ja rahat menivät nuorisotyön hyväksi. Tosin tämä yksilö oli ainakin muutama päivä sitten vielä nojaamassa ystäväni aitaaan. Kuva on otettu jo paljon aikaisemmin. Ikävä kyllä fillarit päätyvät hyvin usein myös vorojen kynsiin, tosin ehkä eivät nämä pyörättömät ja muutenkin ajokelvottomat romut, mutta esimerkiksi tytär sanoi mieluummin kävelevänsä junalle kuin jättävänsä fillarinsa varastettavaksi. Nämä somistetut eivät tietenkään ole varastettuja pyöriä.

Viime vuonna kukat oli istutettu käsilaukkuihin ja sitä ennen saappaisiin. Paikallinen kukkakauppa on juonessa mukana ja myy pitkin vuotta nimikkokimppuja, joista lahjoittaa yhden kesäkukan per kimppu. Hieno juttu sekin. Toivottavasti perinne jatkuu ensi kesänäkin.

Päivämme sujui hissukseen. Minun piti kaivaa perunoita laatikoista tai siis tarkistaa, onko niissä muuta kuin siemenperunat. Välillä muistin kastella, usein en, joten voi olla, että sato jää mitättömäksi. Mutta kun edes kerran saisi keitettyä omia pottuja... Ukkonen ja sade yllättivät, joten huomenna uusi yritys. Niin kiire ei sentään ole, että lähtisin sateeseen kun ei ole pakko.

Mies lupasi paistaa entrecote-pihvit illalla ja paistoikin ne oikein hyvin. Hän, joka sinänsä on taitava ruoanlaittaja, ei viime vuosina ole usein siitä puuhasta innostunut. Lisäkkeenä oli keitetty kukkakaali ja paistinperunoita, ei sen kummempaa. - Kun siirsimme korkean jakkaran hellan viereen, on kummankin nyt helppo töiden välillä istahtaa ja lepuuttaa paikkoja.

Ukkokulta oli tänään jostain syystä aika matalalla mielellä. Polvi kylläkin oli tuntemattomasta syystä kipeytynyt, mutta muuten ei kuulemma ollut uusia vaivoja eivätkä vanhatkaan kiusanneet aikaisempaa enempää. Mietin, johtuiko haikeus sittenkin tyttären visiitistä vai hänen omasta ensi viikon silmäklinikkareissustaan. Se nyt tuli selväksi, että Saksanmaalle se lapsi, isänsä lemmikki, on ihan vakavasti jäämässä. Ja mitä silmään tulee, on ehkä hyväkin etten tiedä mitä kaikkea lääkäri on hänelle puhunut. Leikkaus kuulemma ei voi tulla kysymykseen.

Minulla ei ollut mitään valittamista, vaan päivä oli hyvä. Aika vain kuluu niin tavattoman nopeasti. Pitkän aamupalan ja lehtien lukemisen jälkeen vähän mietiskelin kirjani sisältöä, mutten niin paljon, että olisin pannut mitään paperille. Jalkoja kylläkin turvotti enkä edes saanut vedettyä tukisukkia jalkaan. Mies auttaa aika usein, vaikka joutuukin kiskomaan niitä pää punaisena. Olen oppinut sen itsekin tekemään, mutta nyt ei jostain syystä tehnyt mieli. Huomenna sitten. Nekin pitäisi uusia.

Ihmettelimme

Kävimme tänään vaaria tervehtimässä, kun huomasimme ettei almanakassa ollut mitään ohjelmaa, ei edes tarvetta kauppareissulle. Ei tullut mieleenkään kysyä vaarilta sotainvalidien 75-vuotisjuhlasta. Kaikesta päätellen hän ei osallistunut näihin kuulemma viimeisiin Veljesliiton juhliin, kun kerran oli kotosalla ;-) . Hän odotteli hierojaa, joten mekään emme pitkään viipyneet, päiväkahvit vain joimme pika-pikaa ja kyselimme kuulumiset.

Matkan varrella ihastelimme kypsyviä viljapeltoja ja ainakin rukiin, ohran ja vehnän olin tunnistavinani, vaikka tämä nykyinen "näkövika" saakin silmät joskus viiraamaan liikkuvassa autossa. Harmi kun ei ollut kameraa mukana. Yhtään puimuria tosin ei vielä näkynyt, mutta varmaan isännät jo teroittavat kynsiään päästäkseen pellolle.

Meidän kukkapenkin jalohortensia Endless Summer on avannut ensimmäisen kukkansa tänä kesänä. Jokunen nuppukin näyttää olevan, joten toivoa on vielä toisestakin kukasta.

Mutta se, mitä oikein tosissamme ihmettelimme ja mistä olen aikaisemminkin kirjoittanut, on radan varteen kohoava karmean näköinen melueste. Senkin kuvaamiseen olisi ollut kameralla käyttöä... Sen vielä käsitän, että kun tai siis jos joku ostaa myynnissä olevia tontteja radan varresta, niin meluaita ehkä on heille hyvinkin mieluisa. Mutta kun aita jatkuu veljeni pellon kohdalla vaikka miten pitkälle, peltoaukean puoliväliin asti, niin ihmetellä täytyy, miten kunnalla rahaa voikin olla jonninjoutavaan. Lähimmät talot ovat nimittäin lapsuudenkotini ja muutamat naapurit lähemmäs kilometrin päässä ja välissä siis on pelkkää viljelysmaata.

Jänikset, joskus peurat tai hirvet ovat ainoat, joita junien melu mahdollisesti voi häiritä. Ainakin aita hankaloittaa niiden pääsyä radan yli, samoin joutsenperheen, joka monena keväänä on marssinut pesälammelta kesälammelleen kylän keskustaan.  Isä arveli, että pakon edessä elukat varmaan opettelevat marssimaan alikulun kautta. Muistan kyllä vanhastaan, miten savipelto johti varsinkin keväisin ääntä niin että talo melkein tärisi, silloin varsinkin kun pitkä tavarajuna ajoi ohi. Mutta ei se meidän yöuntamme sen kummemmin häirinnyt. Pitkät tavarajunat kuuluvat kolistelevan meidänkin kohdalla, vaikka olemme ainakin toista kilometriä radasta. Välissä olevaa metsää on karsittu ja sen huomasi heti melutason lisääntymisenä, ei tosin häiritsevästä. Radan varsi on rakennettu täyteen omakoti- ja kerrostaloja ja vasta aivan viime vuosina kukaan on ruvennut edes puhumaan meluvalleista tai muista -esteistä.

Aitatolpat ovat korkeat ja kuulemma tiuhassa olevien tolppien väleihin tulee jotkut levyt, tiesi isäni. Ensivaikutelma: kuin keskitysleirin ympäri kulkeva aita. Paikallisen vankilankaan ympärillä ei taida olla niin tiheää näköestettä. Ellen nyt sitten ymmärtänyt näkemääni ja vaarin kertomaa ihan väärin. Ei tietysti saisi arvostella keskeneräistä työtä, mutta ainahan saa ihmetellä turhaa rahankäyttöä.

Muuten ei tässä sen kummempaa. Jalkojen turvotus ja pieni särky vaan ei hellitä tukisukista ja nesteenpoistolääkkeistä huolimatta. Se hankaloittaa elämää, mutta onneksi yksi jäljellä oleva sydäntutkimus on jo ensi viikolla. Itse en sentään voi enkä uskalla lisätä lääkitystä, mutta eihän tämä nyt ainakaan normaalia ole, eikä itse keksittyä... Helteelläkin voi olla oma osuutensa, mutta toisaalta tämän turvotuksen takia minä muutama viikko sitten sairaalaankin jouduin. Siellä se laski, mutta varmaan lääkityskin oli erilainen, eikä silloin helteistä ollut tietoakaan. Ikävä vaiva.

Tietokone huollettu

Nyt on taas helppo jatkaa, kun tietokone on huollettu. En oikein itse uskalla kajota ohjelmiin, vaan luotan Lillin etäpalveluihin. Kaikki on kunnossa ja erityisesti turhat romppeet poistettu, mutta asetukset vähän muuttuivat, joten aikaa meni kokeilussa. Se on hyvä, kun on tätä tukiverkostoa, vaikkakin rahalla hankittua, kun ei itse osaa.

Hellettä piisaa. Tässä työhuoneessakin on 29 astetta lämmintä. Mitä mahtaakaan olla ulkona? Kukatkin rupeasvat kukkimaan vallan yllättäem, kuten esimerkiksi nämä iirikset:

ja hevoskastanja. Se kukkii tänä kesänä harvinaisen runsaasti. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kaikista muista pihan kasveista. Rhododendronit kärsivät, ruusut kärsivät, sireeni kärsi jo viime vuonna.

Kaktus innostui kukkimaan

Punainen pääsiäiskaktus avasi silmänsä juuri ja juuri pääsiäisen jälkeen. Nyt se on jo täynnä kukkia, joskaan tämä kuva on otettu vasta nuppuvaiheessa. Pitääkin muistaa kuvata se uudestaan.

Kevät taitaa olla sittenkin tulossa. Vesi lorisee jo pihassa ja pikapuoliin varmaan lumikellotkin vapautuvat päällään olevasta lumikuormasta. Fasaani on palannut pihaan ja huutaa kaikin voimin emäntiä itselleen. Sain vihdoin ja viimein muutamat sipulit ja siemenet multaan. Panttasin niitä pääsiäisen ja pienen lomareissuni takia.

Mahdoinko kertoakaan, että olin heti pääsiäisen jälkeen pari päivää ystävien kanssa maailmaa parantamassa. Voi, kyllä se taas parani! Tällaista toinen toistemme tukemista minä tällä hetkellä kutsun tukisukka-asiaksi. Meidän ikäisten tapaamisissa suurta roolia näyttelevät omat ja vielä elossa olevien vanhempien sairaudet. Tällä kertaa tavallistakin suurempaa. Kahdella äidillä oli sairaalareissu, toisella juuri takana, toisella edessä. Lapsemmekin alkavat olla hyvässä keski-iässä ja yhtä toista vaivaa heilläkin. - Mutta meillä oli kivaa!

Vaivoista puheen ollen, minulla on tapana iskeä varpaani milloin mihinkin. Kuten olen moneen kertaan valitellut. Eilen taas sattui. Yläeteisen toinen lamppu on jo pitkään ollut pimeänä eikä mies jostain syystä saa aikaiseksi vaihtaa sitä. Nyt hän oli jo nukkumassa ja vetänyt ovenkin kiinni eli minä taapersin pimeässä kohti sänkykamaria. Enkös sitten iskenyt pikkuvarpaan oikein napakasti kynnykseen tai ovipieleen. Kynsi lähtee, se on varma. Asiaa edistää se, että jo tänään olen kolhinut saman varpaan muutamaan kertaan. Tuntuu yhtä makealta joka kerta.

Lähden aloittelemaan pienen boleron neulomista. Ohje oli pääsiäisen Kotivinkissä ja ajattelin sen olevan tarpeeksi nopea ja helppo käsityö. Langan kerimisessä meni kylläkin vaikka miten paljon aikaa, sillä lankaa tuntui riittävän ja riittävän vaikka miten paljon vyyhdeltä. Saa nähdä miten siitä kutominen sujuu. Ohutta on. Esittelen aikaansaannokseni sitten kun on jotain esiteltävää.

Leppoisaa viikonloppua!

Asiaa aamusta iltaan

Aamulla oli aikainen herätys. Niin aikainen, että sain tämmöisen  varhaisen aamun kuvankin otettua:

Minullahan kutsu kävi sydäntutkimukseen ja aika oli tänään. Tunti taksilla yhteen suuntaan, puolitoista tutkimista ja tunti takaisin. Eikä siinä kaikki: lääkäri katsoi parhaaksi ottaa vielä uuden kokeen, joka on ensi viikolla.  Olo ei ole noin surkea, kuin mitä kuvasta voisi päätellä, mutta väsynyt kyllä olen. Mies oli kavaljeerina ja hän valittaa samaa. Tästä väsystä johtuu tällä kertaa valitsemani tunnistekin.

Kun en nivelien takia suostunut edes yrittämään kuntopyörällä ajamista, niin sama vaikutus saatiin kemiallisesti. Verenpaineen mittauksessa on ennenkin ollut ongelmia ja niin nytkin toisen käsivarren lukema oli suunnilleen kuolemanrajaa hipova. Onneksi sentään toisesta käsivarresta tuli asialliset lukemat. Sen jälkeen tiputettiin jotain markkeria vai miksi sitä mahdettiinkaan kutsua. Sitten piti maata liikkumatta laitteessa, joka muistutti soukkaa kulhoa ja joka ymmärrykseni mukaan kuvasi sydänparkaani gammasäteiden avulla. Puoli tuntia. Arvaatte varmaan sanomattakin, että totta kai nenää rupesi kutittamaan ja melkein vetämään varpaastakin suonta.Päälläni kulkeva vekotin sai jossain vaiheessa minut aprikoimaan, miten litteäksi paksu mummo menee, jos laite sattumoisin tipahtaa kesken kaiken päälle. Ihan en sentään mennyt paniikkiin. Toinen koe on samanlainen, mutta ilman kemikaaleja. Toivottavasti vehje ei silloinkaan putoa päälle. Tulokset kuulen vasta kuukauden päästä, jolloin lähettävä lääkäri soittaa.

Kävin äsken lisäämässä Leena Lumin blogissaan julistaman toukoarpajaisten kuvan ja linkit. Palkintona on kirjoja ja sen takia tämän kirjahullun piti tietenkin osallistua. Olisi se vaan suuri onni, jos saisin suuresti havittelemani Helene Schjerfbeckin kirjan... Sivussa oleva maalaus on kuulemma Sir John Laveryn Girl in a red dress reading by a swimming pool. Minä olen varmaan lähipäivinä myös lukeva tyttö, vaan en uima-altaan reunalla, vaan riippukeinussa. Sen pitäisi tulla pikapuoliin.

Raparperit kasvavat vinhaa vauhtia, samoin lipstikka ja piparjuuri. Tein tänään kolmannen kasvitilaukseni; miehen havittelemat gladiolukset ja daaliat sekä yksi mustaherukka ja yksi karviainen tuli tilattua. Lupasin itse kaivaa marjapuskat maahan, kun mies oli etukäteen suhtautunut niihin vähän nuivasti.

Sirkku kyseli edellisessä postauksessani, miten asunnon myyntini oli onnistunut verrattuna nykyiseen pyyntihintaan. Minähän kerroin löytäneeni ex-kotini myynti-ilmoituksen netistä. Juu, ihan ei sentään markat olleet muuttuneet euroiksi. Toisaalta kämpässä ei ollut entistä muuta kuin pohjapiirustus, joten kyllä sen arvokin on noussut. Enkä asiaa osaa muutenkaan murehtia. Sain varmaan silloin aikanaan ihan oikean hinnan, vaikka tosi on: ostin kalliin markan aikana ja jouduin myymään halpaan aikaan. Teimme pintaremontinkin, mutta kaikessa tapauksessa pääasia oli, että sain myytyä.

Myrskyä odotellessa

Puut heiluvat siihen malliin, että tälle päivälle luvattu uusi myrsky on alkamassa tai ehkä alkanutkin jo. Vuodenajat ovat näköjään ihan sekaisin nykyään. Yksi yhteisistä lahjoistamme, jotka mies hankki, oli muutaman euron hintaiset led-lamput, joista yksi liimattiin jo alakerran vessan ovipieleen.

Toinen yhteislahja oli mukavan näköinen lintutalo, josta en vielä ole älynnyt ottaa edes kuvaa. Siksi tämä postaus taitaa jäädä kuvittamatta. Taivaanrannastakin saisi nyt upeita kuvia, mutta kamera on tietenkin väärässä paikassa.

Päätimme pitää tupapäivän ja olla suunnilleen tekemättä mitään. Eipä meillä ole kiirettä mitään tehdäkään. Tämmöisiä vanhoja kääkkiä, etten sanoisi tukisukkaihmisiä kun ollaan, niin voimme tehdä jotain tai olla tekemättä. Joulu ja jouluvalmistelut tosin imaisivat mehut kummastakin, joten olemme ansaitusti laiskoina. Vaaria luvattiin käydä tervehtimässä lähipäivinä ja varmaan mummuakin siellä vuodeosastolla. Joululahjoja on tänään vähän tarkasteltu, pantu ladattavia vekottimia lataamoon  ja ihmetelty niiden käyttöohjeita.  Minä sain sentään yhden koneellisen pyykkiä pestyä, kun pyykkilaatikko oli laitojaan myöten täynnä tavaraa. Täytyy ottaa varman päälle niin kauan kun sähköt on päällä ;-). Samasta syystä maksoin nipun laskuja.

Sattuneesta syystä ruoanlaitostakaan ei tarvitse huolehtia. Taisin jo mainitakin, että tämän vuoden kinkkumme oli harvinaisen onnistunut ja siitä riittää nakerrettavaa vielä moneksi päiväksi. Laatikoista jää ehkä enää nokare huomiseksi. Joulukakkua sen sijaan on valtavasti jäljellä. En muistanut ottaa sitä palaakaan ja karkitkin ovat jääneet melkein testaamatta.

Jatkuu vielä illalla, mutta vain vähän:

Päivä kului verkkaisasti ilman minkäänlaisen tekemisen paineita. Ehdin sentään lueskella muuatta taustamateriaalia, jota tarvitsen erääseen hankkeeseeni. Tuntui hyvältä löytää pari ohimennen kirjoitettua sivulausetta, joita ihan oikeasti voin hyödyntää. Joskus pienet tiedonsirut voivat olla tärkeitä. Tässä alkaa vihko täyttyä näistä sivulauseista ja ajatukset ryöppyävät ihan omissa maailmoissaan. Pitäisiköhän ne kirjoittaa puhtaaksi niin kauan kun muistan mistä on kysymys?

Myrskyäkin tuli, mutta onneksi meidän kohdalle ei osunut kovin pahaa myräkkää. Puuskittainen tuuli on aina vähän pelottava.

Väsy, mutta iloinen

Jalat olivat eilisen jäljiltä niin väsyneet, niin väsyneet, että kiskoin peräti tukisukat tänään jalkaan. Niiden avulla olisi tarkoitus vielä jatkaa huushollin siivoamista. Muistan kyllä marttojen hyvän ohjeen: "Siivoa komerot vain, jos aioit viettää joulusi komerossa!" En aio, mutta erilaista raivattavaa nyt sattuu riittämään, kun en muuten niin kovin tunnollisesti huushollia kuuraa. Kun kannoin eilen useita kuormia kirjoja alakerrasta yläkertaan, niin se viimeistään sai polven esittämään tiukan vastalauseensa.

Olen sentään jo saanut yhden huoneen joulukuntoon ja nurkan toisestakin. Seuraavaksi ehkä tarkastelen talon kattoja ja hyllyjä niin sanotusti sillä silmällä. Joskus epäilen esimerkiksi kälyn tarkan silmän tavoittaneen hämähäkin seittiä salin kattokruunusta, kun on tiedustellut, millä minä sen puhdistan.Silmän korkeudella ja sitä matalammalla olevilta tasoilta ja hyllyiltä ainakin on pölyt pyyhittävä. Nukkistenkin pölyt on pyyhittävä, jotta pääsen rakentamaan joulua sinnekin.

Syy kiiruhtamiseen on tärkeä: meille tulee sunnuntaina talon täydeltä väkeä glögittelemään. Lauantaina olemme itse menossa juhlimaan lapsenlasta eli tässä on vielä muutama päivä aikaa valmistella kekkereitä ja taloa juhlakuntoon. Samalla tietysti talo valmistuu jouluun ja ehdin sitten ensi viikolla miettiä mitä jouluruokaa hankitaan aatoksi meille ja joulupäiväksi jälkipolville. Mutta ensin tämä isännän syntymäpäivä. Sitä perinteisesti juhlitaan ystävien ja sukulaisten kanssa, oli tasavuodet tai ei. Nyt ei ole, vaan vasta kahden vuoden päästä, jos Luoja suo.  Kaikki kutsutut eivät tosin tiedä tulevansa synttäreille, mutta sehän ei haittaa.

Tänään ei tarvinnut käydä kuin kahdessa kaupassa ja saimme paketinkin ulos matkahuollosta. Ei siinä ollutkaan tilaamia joululahjalakanoita ja punaista ulkolyhtyä, jonka varta vasten tilasin sunnuntaita varten ja joiden luulin olevan tulossa. Sen sijaan paketissa oli ompelukone, se uusi josta haaveilin ja jonka sitten ostaa täräytin! En ole vielä edes avannut laatikkoa, sillä vanha romu on ensin siirrettävä pois tieltä. Romu menee kyllä joulun jälkeen hyötykäyttöön, jos sen vain saa jotenkin korjautettua. Sitten minä ommella surautan uudella singerilläni vaikka mitä! - Postipoika toi myös huutonetistä hankkimiani nukenvaatteita, upeita sellaisia joita en itse varmaan osaisi ommellakaan. Yksinkertaisempia kamppeita kyllä syntyy minunkin töppösormillani. Tällä hetkellä on sen verran muita töitä rästissä, etten jouda nukkeja pukemaan enkä kuvaamaan... Esittelen  ne paremmalla ajalla.

Mutta nyt töihin, sanoo tukisukkamummo.