tiistai 30. lokakuuta 2012

Haastetta itselleni

Kun sukkasato on päättymässä huomenna  - sain aikaiseksi 12,5 paria - niin uudet haasteet odottavat. Jos ei tänä talvena näkö riitä, niin ensi kesänä sitten.



Tämmöinen ihanuus pitäisi pistellä eli komea nukkekoti odottaa tekijäänsä! Tilasin tämän Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta ja mukana setissä tuli niin malli kuin langatkin. Sitä en ole tutkinut, onko näitä vielä saatavissa vai tilasiko sskk vain sen määrän, mitä oli ostettu.

Pako näyttää olevan valmistajan nimi, missä sitten onkaan, sitä en ole tutkinut. Eikös olekin upea? Se on sitten taas toinen juttu, milloin tämä on valmis, mutta ainakin haastetta piisaa.

Sekalaista, sekalaista - niinkuin tässä elossakin

Tämä päivä oli täynnä kaikenlaista touhua meillä kummallakin. Miekkonen lähti asioilleen ja sinä aikana sain aikaiseksi, etten nyt kehuisi, aika paljon. Varoitan, tämä on tylsää tekstiä, joka harvaa varmaan kiinnostaa. Eikä kuviakaan ole tarjolla. Tai jos sentään vaalikukka kaikille onnistuneille ja niillekin, jotka saivat noin 1 - 7 ääntä.



Aamupäivä alkoi pitkällä aamupalalla ja perinpohjaisella lehdenluvulla. Vaalituloksia tiirattiin kumpikin, vaikka olin kyllä jo yöllä perehtynyt oman kunnan tilanteeseen aika perusteellisesti. Miniä meni läpi ja minäkin häntä äänestin, ekaa kertaa sitä puoluetta. Äänestin henkilöä, en puoluetta missään nimessä, mutta periaatteen vuoksi omia. Onpahan ainakin tuttu, jolle tarvittaessa voi nipottaa. Se, jota olen muutamaan kertaan aikaisemmin äänestänyt ja luonut myös keskusteluyhteyden, pääsi onneksi myös ilman minun ääntänikin.

Yritin tarkistaa yhden hautakiven alle sijoittuneen asukkaan nimeä. Väsäsin nimittäin juttua naapuriseurakunnan hautausmaista ja kun yhdessä ikivanhassa hautarivissä oli kolme hautaa, yritin saada selkoa siitä kolmannesta. Kaksi oli selvää, entisiä kirkkoherroja, mutta kolmannen präntti oli aikain saatossa himmentynyt lukukelvottomaksi. Kirkonpalvelija oli erittäin avulias ja ystävällinen ja antoi yhden nimen. Se ei sanonut mitään minulle, joten ratkaisin asian leikkaamalla kiven pois kuvasta. Helppoa kuin heinänteko! Sen tarkistin, etten klipsaissut ainakaan näitä muita ukkoja edeltänyttä kirkkoherraa... Juttu lähti jo viime yönä eteenpäin ja se helpotti. Tämä olikin sellainen välityö, johon minulla oli materiaalitkin melkein kasassa. Eikä siitä kukaan mitään maksakaan.

Sitten jatkoin kirjallisia töitä ja harjoituksia. Hitaasti, hitaasti käy muokkaaminen, vaikka nytkin napsuttelin tietokonetta monta tuntia. Jotain sentään syntyikin, jopa yksi pieni ahaa-elämys.

Mies tuli kiukkuisena kuin ampiainen kahden tunnin asiointireissun päätteeksi. Siitä puoli tuntia oli kulunut postin jonossa seisomiseen. Ihme, että hän ylipäätään oli pysynyt tassuillaan, invalidi kun on. Itella on ulkoistanut kai suurimman osan henkilökunnastaan ainakin täällä meidän kaupungissamme Keski-Uudellamaalla. Asiakaspalvelussa oli yksi täti. Toiselta loppui työaika sillä hetkellä, kun jono oli paitsi konttorin päästä päähän, myös jatkui kauppakeskuksen käytävällä melkein ulko-ovelle asti. Mies laski, että siinä vaiheessa kun hän lähti pakettiensa kanssa, jonottamassa oli noin 18 ihmistä. Ja siis yksi asiakaspalvelija. Joku toinen henkilö teki näkymättömissä jotain muita töitä, kärräsi kai lähteviä posteja tai jotain muuta. Kello oli ollut n. 15-15.30.  Mies arveli, ettei enää ikinä käy hakemassa yhtään minun pakettiani.

Toisessa paketissani oli kaksi mekkoa, jotka tilasin ajatellen tulevaa miehen syntymäpäivää. Toinen oli musta ja sopiva. Toinen on puna-mustakirjava ja sitä pitää vielä vähän tutkia, mutta näyttäisi sekin käyvän, jos musta tuntuu liian hautajaisvaatteelta. Ostin kun sain 50 euron alelapun eli nämä mekot ja muutamat paksut sukkahousut lähtivät suunnilleen satasella. Ja etten aina esiintyisi pitkissä housuissa (joissa viime näkemällä oli vetoketjukin hajalla ja prässisaumoja monta paria rinnakkain) ja kangas nyppyyntynyt noin kymmenen vuoden käytössä.

Toisessa paketissa oli kirja Puolikas taivasta, jota Naisten pankin nettikoulutuksessa viime viikolla lämpimästi suositeltiin. Kirj. Nicholas D. Kristof ja Sheryl Wu Dunn. Ehdin vähän aloittaa sitä ja sen sanon, että tämän pitäisi kulua jokaisen länsimaisen naisen kourassa. Kulua ja aikaansaada toimintaa. Jos vaikka joululahjoiksi ostettaisi naisille ammatteja? - Mainittu koulutus jatkuu huomenna.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Siedätyshoitoa tämäkin

En halua estää ketään tykkäämästä talvesta, lumesta ja liukkaista teistä. Minulle ne vain eivät sovi. Siksi vaihdoinkin lumisen taustan ja varmuuden vuoksi vielä nuo piikikkäät hevoskastanjan oksat. Jospa näillä olisi vaikutusta. Tuli mielleyhtymä ex-työkaveri Ainosta, joka aikanaan opetteli tietokoneen käyttöä ja hankki sitä varten kauhistuttavan näköisen woodoo-nuken naaman tikun nenään. Aina aloittaessaan hän otti nukenpään käsittelyyn... Minä perin otuksen, mutta enää sen sijainnista ei ole tietoa.

Siis ensilumi tuli meillekin. Määrästä päätellen maa on jo taas pian musta. Ihan oikeasti meitä kauhistuttivat kuvat Turun seudun maanteistä. Onneksi sinne suuntaan lähtivät illalla yhdet talvirenkaat


ja toiset laitetaan huomenaamulla meidän autoon. Mies toi kaupasta varmuuden vuoksi jääkaapillisen ruokaa, niin että ainakin viikonlopun yli voimme tarvittaessa olla kotonakin. Paitsi äänestämisreissu tietysti tehdään.

Käykää hyvät ihmiset katsomassa Sinipellavan arvontaa. Kässäihmisille siinä on huima palkinto, jota minä ainakin himoitsen itselleni.

torstai 25. lokakuuta 2012

Oi katso mikä aamu!

Osuin eilen juuri oikealla hetkellä kurkistamaan ulos ikkunasta:


Kun siirsin kuvan tietokoneelle, niin väistämättä tulivat nuo laulunsanat ja melodia mieleen.

Mutta sitähän se aamurusko tiesi, että säätila muuttui, kuten luvattu oli, kylmempään suuntaan. Autonlasit olivat tänä aamuna umpijäässä, samoin vesitynnyrin päällä oli jääkerros. Sen onneksi sain ämpärillä rikottua. Nimittäin tuli pieni kiire saada vesipytyt nurin ja jättää ne talviasentoon. Muutama kukkaruukku olisi pitänyt vielä tyhjentää, mutta inspiraatio ja voimat loppuivat kesken.

Onneksi velimies soitti ja oli pakko lähteä sisään juttelemaan ja lämmittelemäänkin. Juteltiinkin pitkään ja pohdiskeltiin asioita. Meillä oli viime viikolla perunkirjoitus ja sen tiimoilta oli veljellä nyt asiantynkää. Olimme yksimielisiä siitä, että mikäli meistä riippuu, niin yritetään tehdä ainakin isälle asiat mahdollisimman helpoiksi. Jos emme me ole kaikista lain kiemuroista perillä, niin ei pidä olettaa, että yli ysikymppiselle ne avautuisivat yhtään sen helpommin. Perunkirjoittajastakin voisi olla sanomista, mutta enpä nyt kuitenkaan sano mitään.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Taas yksi maanantai illassa

Ei haittaa, vaikka päivä on hurahtanut melkein huomaamatta iltaan. Liedellä porisee pataruoka, jossa on possun etuselkää, tomaattimurskaa, sipulia ja rikottuja ohraryynejä. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee.Tuoksu ainakin lupailee hyvää. Tämä piti tehdä jo eilen, mutta selvisimme lauantai-illan jämillä.



Nämä vaahterassa keikkuvat linnut jonottavat pihlajaan ja alakuvassa ne kai ovat jo päässeet maistelemaan herkullisia pihlajanmarjoja. Jos suurennat kuvia, niin ainakin yläkuvassa yksi lintu haukkaa parhaillaan pihlajanmarjaa naapuripuusta.

Kuvissa on lähinnä räkättirastaita, mutta aterialla kävi samassa porukassa ainakin yksi mustarastaskin. Ja harakka suoritti vartioimistehtävää vieressä, mutta se ei tainnut mahtua enää kuvaan, jota yritin rajata pienemmäksi. Närhen ääni kuului, muttei näkynyt lintua. ERi myöskään vielä tilhiä. Ilmeisesti pohjoisempana on vielä tarpeeksi ruokaa.

Kuvasin nämä eilen, eikä harmaa päivä ollut otollinen valokuvaamiseen.


Eilinen oli mukava päivä.Yö sen sijaan ei ollut mukava. Mies aloitti uudenlaisen lääkityksen vaivoihinsa ja nepä veivät jalat alta. Ei minusta ole painavan miehen sänkyyn nostajaksi ja niin ähersimme yöllä yhteisvoimin melkein sentti sentiltä ukkorukkaa ylös lattialta. Onkohan olemassa joku hyvä ote, jolla pienempivoimainenkin eukko saisi potilaan kammettua petiin? Ei nyt ihan mitään nosturia olisi toiveissa hankkia, enempää kuin rollaattoriakaan. Onneksi sängyssä on tukeva pääty ja sivulaudat ja yläkerrassa yksi painava tuoli. Lujille operaatio otti, eikä vähiten miehen psyykelle.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Yökyöpeli hyvällä asialla

Tässä on niin paljon asiaa mielen päällä, ettei unikaan tunnu tulevan. Silloin ei muuta, kuin bloggaamaan!

Tänään olen puhunut pitkiä puheluita, mikä ei normaalisti kuulu harrastuksiini. Olen ollut nettikoulutuksessa tai miksikä sitä mahdetaan sanoakaan, oikeammin ehkä verkkokoulutuksessa, joka siis tapahtuu internetin ja tietokoneen välityksellä.

Teemana oli Naisten pankki, jonka toimintaan toivon kaikkien hyvinvointisuomalaisten naisten tutustuvan vaikka täällä  tai naamakirjassa. Logo varmaan on tuttu useimmille, mutta entäpä toiminta?



Naisten pankki on vuonna 2007 toimintansa aloittanut suomalainen vapaaehtoisverkosto. Tavoitteena on tukea kehitysmaiden naisten omaehtoista yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein. Lisää tietoa siis täältä: www.naistenpankki.fi - siitä miten itse kukin voi olla mukana.

Voin kuulostaa yhtä innostuneelta kuin vasta uskoon tullut. Minuun tosiaan teki vaikutuksen mm. se, että yli viiden toimintavuoden aikana on jo lahjoitettu 4,5 miljoonaa euroa. Esimerkiksi kuukausilahjoittajia on jo yli 2000. Tapahtumilla voi kerätä rahaa, voi ostaa pankin osakkeen tai käydä nettikaupassa ostamassa vaikka naiselle ammatin taikka itselleen t-paidan. Tapoja on monia.

Nettisivuilla kerrotaan myös kahdesta tuoreesta tunnustuksesta. Olemme saaneet vuoden 2012 varainhankkija-tunnustuksen ja Global Awards for Fundraising 2012 kilpailun Outstandin Volunteer -sarjassa olemme maailmanlaajuisesti kolmen parhaan joukossa. Hyvä me! (Siis minä en ole aktivisti, en vedä yhtään solua enkä ole osallistunut yhteenkään julkiseen tapahtumaan. Mutta kukkaronnyörejä olen hellittänyt. Isotkin joet kasvavat pienistä puroista.)

Yli 10 000 kehitysmaiden naista perheineen on saanut tukea Naisten pankin hankkeiden kautta. Varoja ja toimintaa hallinnoi ja koordinoi Kirkon ulkomaanapu.

Kirkon ulkomaanapu muuten on perustettu 1947 ja silloin kohteena olimme me suomalaiset. Saimme apua mm. Afrikasta. Nyt on meidän vuoromme auttaa ja maksaa sitä velkaa.  KUA tekee työtä uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta siellä, missä hätä on suurin.

Mainostan samalla, kun joulukin tässä lähestyy Operaatio Joulun lapsi -kampanjaa, josta Sirkku muistutti. Paketteja lähetetään tänä vuonna Romanian ja Moldovian lapsille. Rahaa tarvitaan pakettien rahtaukseenkin.


tiistai 16. lokakuuta 2012

Mukava päivä takana

Heräsin aamulla puhelimen kilkatukseen. Oli toki jo säädyllinen aika herätäkin. Sovimme tapaamisen muutaman tunnin päähän, joten ehdin kaikessa rauhassa venytellä, raivata pahimmat romut kasaan ja syödä kaikessa rauhassa aamupalan. Päivä näytti kostealta ja oli myös sitä, kun kävin postilaatikolla. Piha ja käytävä on entistä täydempi pudonneista lehdistä, vaikka mies ajeli jo yhden kierroksen silpuksi, Puissa on valtavasti lehtiä, joten ei maksa vaivaa silputakaan niitä enempää ennen kuin puut tyhjentyvät kunnolla.

Yksi lainassa ollut taulu palasi kotiin kesäreissultaan. Yksi syksyn merkki sekin. Tutustuin uuteen, miellyttävään ihmiseen siinä samassa yhteydessä. Voin sanoa päivän alkaneen hyvin.


Muistin muistuttaa katossa olevasta reiästä, joka olisi hyvä tukkia. Alla on kuulemma peltikatto, joten sikäli ei tarvitse pelätä vedenpaisumusta, mutta onhan se korjautettava. 

Mies lähti lääkäriin hakemaan todistusta ajokortin uusimista varten. Minä aloitin kirjalliset harjoitukset, ne viheliäiset korjaukset, joihin ohjaajani minut patisti. Siinäpä sitten meni iltapäivä ja iltakin, kun mies oli soittoharjoituksissaan. Ilmoittauduin kuitenkin Naisten pankin netissä tapahtuvaan koulutukseen. Lähetin nimipäiväonnittelut ystävälle, mutta vääränä päivänä.

Illalla kuuntelin telkkariuutiset ja liikenneministerin haastattelun, aloitin unisukkien kutomisen ja jutustelin kaikessa rauhassa mieheni kanssa päivän tapahtumista. Välillä lukaisin muutaman sivun romanttista romaania.

Tässä päivä hurahtikin. Jospa vielä tekisin pikkuisen hetken töitä ennen kuin uni alkaa painaa silmiä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Päivän viimeiset auringonsäteet

Olin jo pannut kameran kiinni kuvien siirtämisen jälkeen, kun satuin katsomaan ulos ikkunasta:


Ehdin kuin ehdinkin ottamaan säteet talteen. Tuo varjo laidassa on verho.

Ihme ja kumma, päivällä ei ole satanut, mutta yöllä kuulemma satoi. Yritin tehdä vähän pihahommia, mutta lits-läts sanoivat puutarhatöppöset. Pilviä on taivaalla sen verran, että tokkopa tänään sateetta selvitään. Kylmääkin on luvattu. - Pilvien alapuolella olisi ihania roosan ja aprikoosin sävyjää, mutten taida ehtiä nyt niitä kuvaamaan. Työt kutsuvat.

Tein hyvät kaupat ja lisäänkin kuvan tänne, kun nukkekotimaailmassa ei ole suuria tapahtunut.

Löysin nämä fb:n nukkekotikirppikseltä ja mittakaava näyttää olevan suunnilleen 1:12, jonka kokoista taloa minulla siis ei ole. Yhteen nukkekotiin nämä kuitenkin sopivat, siihen "jalasjärveläiseen" tuomarinrouvan kämppään, jonka yläkerran vuokralainen varmaan saa nämä jossain vaiheessa. Oikea vessanpytty, lavuaari ja bidee ovat Wärtsilän IDO-kalusteiden oikeita pienoismalleja. Ihania, eikös vaan?

tiistai 9. lokakuuta 2012

Ettei vaan tänäänkin satanut?

Me täällä olemme sentään onnellisessa asemassa, kun emme ole tulvivien jokien partaalla. Järveenkin on sen verran matkaa, että on vaikea uskoa sen koskaan, missään olosuhteissa tulvivan tänne asti. Silti tämä jokapäiväinen sade tuntuu kurjalta. Jos ei sada illalla tai yöllä, niin päivällä kuitenkin.

Onneksi ehdin kuvata muutaman syksykohteen ennen sateen ropinaa. Tässä valikoima pihapuistamme ruskan väreissä: vaahtera, pihlaja ja hevoskastanja.





Mitähän varten tuohon kuvien väliin jäi leveä rako? Ihan peräkanaa ne tässä näytöllä nyt ovat.

Taas jäi yksi puutarhahomma tältäkin päivältä tekemättä, kun en viitsi lähteä rämpimään märkään maahan. Eilen olin yhdessä pikkupalaverissa ja siinä meni sekin päivä. Tosin sade olisi joka tapauksessa estänyt pihahommat.

 - Lupasin tietysti kirjoittaa jutunkin, kun pyydettiin. Tai ei ehkä pyydettykään, vaan itse itseäni tyrkytin.Aineistoa on, ideakin oli, mutta nyt ei irtoa oikein muuta kuin tylsää tekstiä. Ajattelin, että semmoinen hyväntekeväisyyskirjoitus (= ilmatteeksi) tekisi hyvää sen toisen työni lomassa. Nyt ei suju kumpikaan.

Tänne on tullut muutamia uusia lukijoitakin. Olette lämpimästi tervetulleita!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Terveisiä pihaelukoilta!

Istuin eilen terassilla käsityöni kimpussa. Tintti tuli tervehtimään. Katseli kaiteella olevia kävyn akanoita, kurkisti lintulaudalle ja kun siellä ei ollut syötävää, tuli nokkaisemaan jalkaani. Pakkohan sitä oli lähteä kaapimaan auringonsiemenlaatikon pohjia ystävälle eineeksi.





Mies kertoi jo muutama päivä sitten, miten oli seurustellut oravan kanssa. Orava oli tullut kaiteelle omien eväiden kanssa. Tarjoilu ei meillä vielä pelaa, sillä yritämme häätää hiiriä/rottaa, joka teki vierailun lintulaudalle. Linnuille ja oraville laitetaan siemeniä vain erikseen pyydettäessä.

Tuo häätökonsti on lautasellinen myrkkyä ulkoeteisessä, minkä sisäseinään hylkyläinen oli nakertanut ison reiän. Emme usko, että oravat tai linnut pääsevät mitään kautta lautaselle.

Palatakseni miehen tarinaan, orava oli katsoa napittanut terassituolilla istuvaa isäntää hetken ja ruvennut sitten nakertamaan mukana tuomaansa käpyä. Eilen kaiteella oli ainakin kahden kävyn jäännökset. Olisikohan niin, että kaiteella on mukava istua syömässä?

Käsityö tuli kuin tulikin valmiiksi:

Ulkona oli kuulemma 12 astetta lämmintä ja mies jo sanoi olleensa huolestunut puolestani, kun istuin kolmatta tuntia ulkona terassilla. Niinhän kyllä kävikin, että palellutin vähän itseäni. Aurinko paistoi, mutta kylmä tuuli puhalsi paljaisiin kinttuihini. Oli minulla villatakki jalkojen päällä ja peitto pyllyn alla, mutta kieltämättä siinä oli kylmä istua. En malttanut lopettaa, sillä tämä ja toinen pistely olisi mukava saada kehystämöön.


Bloggeri temppuilee, mutta yritän vielä lisätä tämän kuvan, jossa on koko omenasatomme. Osa oli kelvannut jollekulle pihan asukkaalle ennen kuin ehdin pelastamaan sitä. Lajike on Kuninkala, raikas ja erinomaisen hyvän makuinen omena. Toivoa täytyy, että se saisi rauhassa kasvaa ja kehittyä. Toisesta omenapuustamme jäi vain runko käteen toissa talven jälkeen. Se oli Huvitus ja joku, mikä lie maakiitäjä oli sen nakertanut talvieväänään.



keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Aurinkoinen päivä takana

Jopa oli ihana auringonpaiste, etenkin iltaa kohti mentäessä sää vain parani.


Meidän pihassa ei ruskaa juuri näy, mutta ainakin ilta-aurinko koristelei hetki sitten vaahteranlehdet kultaisiksi. Niin ja onhan tuo punainen villiviini talon seinustalla kuvattu eilispäivänä.

Juttelin äsken isän kanssa pitkään puhelimessa. Hän aloitti kuntoutus-kaksiviikkoisensa Kaunialassa. Muuten hyvin menee, mutta tuttuja on kovin vähän sielläkään enää. Isä oli ollut kaverinsa hautajaisissa lauantaina. Sitä lajia on tämän vuoden aikana varsinkin hänelle kertynyt. Äkkiä laskien vaimon lisäksi kaksi serkunvaimoa ja yksi serkku, lankomies, kaksi kaveria parhaasta päästä ja kuinka monta vähemmän läheistä vielä lisäksi. Itselläni on samalla listalla näiden lisäksi vielä mainittava ainakin yksi ex-esimies, muutama ammattisisko ja ainakin yksi ex-kollega.


Tämä liikuttava pieni risti pääsi kuvaan, kun viime kuussa kiertelin hautausmaalla kameran kanssa.

Vaihdoimme pari sanaa tulevasta perunkirjoituksesta. Isä tuhahteli yhdelle paikalliselle alueosuuskaupalle, jonka jäsen äiti oli. Sieltäkin piti pyytää todistus jäsenyydestä asianomaista toimitusta varten. Kuukauden sai odottaa lappusta, joka tuli vasta useamman patistelun jälkeen, näin ymmärsin. Ja anoa sen takia perunkirjoitustilaisuudelle jatkoaikaa. Nyt kun paperi vihdoin saapui, ilmeni, että osuuden arvo on korkeat 35 euroa eli eipä olisi kannattanut jäädä odottamaan. Kaiken lisäksi isän vastaava todistus olisi myös pitänyt saada, mutta olisi vissiin ollut liikaa pyydetty, että se olisi samalla tilauksella tullut, vaikka kaikki tiedot oli siitäkin jätetty. Ja mikä hulluinta, jos tuon vainajan jäsenyyden haluaisi lopettaa tai siirtää, pitäisi ao. osuuskauppaan toimittaa suunnilleen sentin pino asiakirjoja, alkaen perukirjasta ynnä perillisten valtakirjoista ja ties mistä muusta. Isä sanoikin, että hän ei ainakaan rikkaa ristiin laita sen asian hyväksi, saamme me muut hoitaa, jos haluamme. Ei ihme, jos firmalla on runsaasti asiakasomistaja. Olisi vain mukava tietää, mikä on ns. kuolleiden sielujen osuus jäsenrekisteristä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Arvottu on!

Nyt on arvottu, vaikken ihan täydenkuun aikaan sitä ehtinytkään tehdä. Muistin kyllä asian, kun katsoin ulos ikkunasta mennessäni nukkumaan, mutta tiiviin viikonlopun päätteeksi en enää jaksanut lähteä avaamaan tietokonetta.

Nyt kumminkin arvonta on suoritettu ja kirjan saa Kotipuron Riitta. Onnea! Lähetäpä Riitta osoitteesi sähköpostiini. Samalla voit laittaa pikkuvinkkejä siitä, minkä tapaisen kirjan toivoisit saavasi.

Olen vieläkin vähän pyörryksissä tiiviin, mutta äärettömän hyödyllisen ja antoisan kirjaviikonlopun jälkeen. Ei kannattaisi edes mainita, miten paljon saimme toinen toisiltamme vertaistukea ja kannustusta. En ole vielä purkanut kassiani, mutta sen voin sanoa, että se on pullollaan tärkeää tietoa, neuvoja ja tukea. Nyt alkaa ankara työvaihe, monesko lie? Korjaamisvaihe saamiani ohjeita noudattaen ja nyt en puhu pilkunpaikoista. Mutta jos Menestyskirjailija kirjoittaa tekstinsä seitsemään, kahdeksaan kertaan uusiksi ja toinen saa tekstinippunsa takaisin kahdeltatoista kustantajalta ennen kuin kolmastoista sen hyväksyy, niin siihen minulla vielä on pitkä matka. Tosin se ensimmäinenkään ei vielä vähään aikaan pääse palauttamaan tekstiäni. No, nämä ovat vasta tulevaisuuden murheita, mutta yhdenlaista arpapeliä tietysti sekin, mitä kolmensadan sivun kokoiselle eepokselleni tapahtuu ja kenen toimesta.

Oma flunssanikin tuli ja meni, mutta miespoloinen sairastaa edelleen. Luultavasti sama pöpö vaivaa meitä kumpaakin, mutta elin viikonlopun varmaan sellaisessa hurmoksessa, että tautikaan ei päässyt kimppuun.