Hei taas

Täällä ollaan, vaikken näemmä ole muistanut koko blogia lähes vuoteen. Viimeinen vuosi onkin ollut aika kiireinen, varsinkin tämä kevätpuoli. Kirjoitushommia on ollut melkein tuskaksi asti. Kirjoitan näet laajaa historiikkia, jonka tekstin sain eteenpäin ns. sensoreille muutama päivä sitten. Muuta raportoitavaa ei oikein olekaan, paitsi uusi tietokone, uusi sähköpostiohjelma, uusi kännykkä ja ties mitä uutta. Kun kone hajosi, niin tietysti kaikki vanha katsoi bittien hautausmaalle, josta tosin saatiin ainakin osa pelastettua. On tässä opettelua ja siksi ei nyt tässä postauksessa ole  kuvitusta.

Yritän paremmalla ajalla perehtyä taas tähänkin maailmaan. Ihanaa kesän alkua kaikille - jos tätä nyt enää kukaan edes lukee!

Kone käy vielä

Vaikka kello on  jo vaikka mitä, en malta lähnteä edes yrittämään nukkumista. Luin nimittäin äsken parisen tuntia tekstiä ja kone käy viel' liika kiivaasti. En omaa tekstiä, tai oli siinä sitäkin, vaan kyläkirjaan tulevaa. Teksti ehkä tuli jo aikaisemmin, mutten malttanut lähteä ajoissa yäkertaan. Söimmekin illallisen vasta kahdeksalta, kuten tapa on talossa.

Iltaruokana oli todellista tähtiruokaa: kolmantena päivänä peräkkäin herkullista ossobucoa porosta. Meillä ei juuri pakasteta ruoanjämiä, vaan syödään pois. Varsinkaan tällaista namia ei sovi haudata pakastimen uumeniin. Tosin saimme kesällä, tai koska se nyt olikaan, pienen pakastekaapin alakertaan. Jäätelölle ynnä muulle pienelle, jottei tarvitse kiivetä yläkertaan hakemaan. Nytkin otin jälkiruoaksi annoksen kinuski-Ainoa. Olisi tehnyt mieli lisääkin, mutta tuli sitten diabetes mieleen. Ja painonpudotus miiunus 12 kiloa kesästä lähtien.

Siitä siirrynkin kätevän aasinsillan kautta pauhaamaan toiseen asiaan. Olin viime viikolla labrassa ja diabeteshoitajan piti tänään soittaa tulokset. Partioin kotona ihan koko päivän, vaan eipä tullut puhelua. Ei muuten harmittaisikaan niin paljon, mutta tämä oli ainoa päivä viikolla, jolloin olisimme voineet piipahtaa vaaria tervehtimässä. Edes kännykkään ei ole kiva puhua tuollaisia yksityisasioita reissussa eikä varsinkaan autossa. Samalla olisi hyvin voitu käydä hakemassa muutamat postilähetykset. Onneksi ne ovat tulleet automaattiin ja toinen R-kiskalle, joten alkava lakkokaan ei estä noutoa. Olihan sillä hoitajalla varmaan ihan hyvä syy olla soittamatta, mutta edes tekstarin lähettäminen sattuneesta esteestä ei olisi vienyt montaa minuuttia.

Nyt niitä paketteja tuleekin, jos posti suo, varmaan useampi peräkkäin; harvoin kuitenkaan ilmoitusta saman päivän päälle. Joku ihme siinäkin on, että ilmoitus tulee useimmiten juuri silloin, kun mies on tullut kauppa-, apteekki- ja postireissulta, riisunut kylähousut ja kengät ja asettunut hengähtämään. Valmistaudun jouluun eli olen tilannut vähän lahjoja ja itsellemme uusia lakanoita. Minun piti ostaa itse asiassa alilakanoita, mutta vasta kassalla oli ilmoitus, että juuri ne olivat lopussa. En viitsinyt peruuttaa pussilakanoita, vaikkei niiden hankinta olisi ollut ihan niin kiireinen asia. Tyynyliinojakin olisin tilannut, mutta kas, eivät mokomat kumpikaan nettikauppa myynyt niitä muuten kuin lakanan kanssa. Katsotaan nyt, tuleeko pussilakanat kotiin vai menevätkö pukinkonttiin.

Tuleeko myrsky vai ei?

Ensimmäisen kerran Elisa varoitteli myrskystä, vaikkei sen kovin pahasti pitäisi tänne eteläiseen Suomeen iskeä. Tytär on lähdössä Tallinnan matkalle päiväseltään juuri huomenna ja se kyllä mietityttää. Toisaalta pikkupaatit taitavat jäädä myrskyllä satamaan.

Nyt illalla oli hyvä hetki miettiä varautumista isompien ja pienempien katastrofien varalta, kiitos Elisan muistutuksen. Sähkökatkos on näillä korkeuksilla todennäköisin ongelma, mutta sekin on ollut korkeintaan tunnin, parin mittainen,. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Muistelen, miten myös "rintamailla" asuva ystäväni kärvisteli joitakin vuosia sitten päivätolkulla ilman sähköä ja vielä keskellä talvea. Katkos taisi kestää parisen viikkoa, jos en ihan höpöjä puhu.

Mietin myös pitkästä aikaa meidän kotivaraamme ja sitä, missä esimerkiksi talon taskulamput, varapatterit ja kynttilät ovat. Kumpikin olemme olemme lääkkeiden varassa ja niitäkin pitäisi aina olla sen verran kuin nyt apteekki ja Kela suostuvat myöntämään.  Hygieniatarvikkeita, ennen muuta vessapaperia pitäisi aina olla talossa katastrofinkin varalle. Ja tällä kertaa sille yhdelle vaippapöksylle hänen tarvitsemiaan.

Kännyköissämme ei ole autolaturia, minkä puutteen myös huomasimme. Otsalamppukin olisi kätevä olemassa. Ainakin yksi pieni radio toimii patterillakin, ehkä joku muukin. Auton tankissakin pitäisi aina olla bensaa, jos ei  muuten, niin uutisten kuuntelua varten. Kauppaan kyllä pääsisi kolmen kilometrin päähän pyörällä, tai siis se pääsisi, joka pyörää ajaa.

Meillä on suora sähkölämmitys, mutta tuvan hellasta lämmön pitäisi riittää ainakin osaan taloa, sillä klapeja on liiterissä, joskaan pientä hellaamme ei nyt ole käytetty ainakaan vuoteen. Tähän aikaan vuodesta ei ehkä talo ihan heti jäähdy, varsinkin kun vasta eilen panin sänkykamarin ikkunan kiinni. Ja peittoja, nuttuja ja villasukkia kyllä riittää.

Vesi on se ensimmäinen ongelma, jos sähköt menevät. Nyt juuri, kun pihan vesisaavit ovat laitoja myöten täynnä, ei vessavesi tuottaisi huolta. Toisin on talvella. Juomavettä varten aitassa on ainakin kaksi isonpuoleista kanisteria, jos muistaa ajoissa hakea ne ja vielä täyttääkin. Kuivatavaraa, myös puuroryynejä, mukaan lukien tänään uutiskynnyksen ylittäneitä ohraryynejä, on kaapissa. Myös sokeria ja kahvia on ainakin jonkin verran.

Pakastimetkin ovat täynnä, joten nälkään emme todellakaan kuolisi, vaikka sähköt katkeisivat. Se on sitten toinen asia, miten monen päivän katkoksesta raa´at lihat ja marjat selviytyisivät. Hyvä apu tietysti olisi peittää ne vaikka matoilla ja täkeillä ja avata niiden ovia mahdollisimman harvoin ja nopeasti silloinkin.

Patapaistia tai stroganoffia kyllä syntyisi hellallakin ilman uunia. Ikivanha leivinuunimme on poistettu turvallisuussyistä käytöstä ja hormikin varmuuden vuoksi tukittu. Pulaa tulisi ensimmäiseksi varmaan maidosta, juureksista ja vihanneksista sekä leipärasvasta. Ruokaöljyä tosin on muutama pullollinen ainakin tällä hetkellä. Makean nälkään on hilloja jääkaapissa ja ne säilyisivät huoneenlämmössäkin. Mehuakin on pakkasessa muutama purkillinen. - Kellari olisi mukava olemassa, mutta kun sitä ei ole, niin ei ole. Kaipaan muutenkin usein isoa kylmähuonetta, joka minulla oli joskus 80-luvun alkupuolella. Sinne mahtui perunasäkistä lähtien kaikki.

Elisa muistutti myös siitä, että myrskyn tai ukonilman uhatessa pitää muistaa ottaa piuhat irti seinästä: tietokoneet, modemit ja telkkarit. Minulla on uusi, katkaisimella varustettu jatkopistorasia, jossa pitäisi olla myös ylivirtasuoja, mutta jota en vaan ole saanut vaihdettua. Vanha hajosi ja nyt siinä on ihan tavallinen jatkojohto, joka siis pitäis vaihtaa tähän uuteen, komean punaiseen.

Tämmöistä siis mietin, varsinkin kun ei tässä maailmassa koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Oma totuudenhetkeni on viikon päästä, jolloin kuulen luuydintutkimusten ja lukuisten muiden kokeiden tulokset. Täyttä terveyttä ei todista ainakaan se, kun kuume iltaisin nousee säännöllisesti 37:ään. Viimeksi hoitaja tuhahti, ettei mitään kuumetta ole, Ehkä ei, mutta ei kai se syyttä suotta nouse ja väsytä. Mies lupasi tulla tukihenkilöksi ainakin poliklinikan käytävälle odottamaan tietoja. Rakas mieheni, jolla jo omisa vaivoissaan on melkein enemmän kuin kestää.
Hyvää yötä - tai hyvää huomenta, ihan miten vaan!

Hyvää tekoa etsitään

Huudan, mutten apua itselleni, vaan lapsenlapseni isälle. Te ystävät, jotka asutte tässä lähipitäjissä, sattuisiko teillä olemaan tietoa tai peräti itsellä hyvin edullista pientä asuntoa, mummonmökkiä, hellahuonetta tai vaikka vaan erillistä kamaria vessalla ja suihkulla, joka kuitenkin olisi taatusti home- ja pölyvapaa? Tämä viimeksi mainittu on tärkein kriteeri.

Kuvassa ei ole pöpöviljelmää, vaan kynttilä, syksyn ensimmäinen.

Kaverilla on ollut uskomattoman huono tuuri: ensin yksi asunto kerrostalossa oli syönyt lattiansa alle kaikenlaista homehtuvaa rojua, jota on vissiin maan tapa ollut kätkeä talon alle mieluummin kuin kuskata kaatopaikalle. Siitä sitten alakerran nousi asuntoon ties mitä pöpöä. Sen takia siitä oli lähdettävä, vaikka taloyhtiö hampaat pitkänä kämpän perusteellisesti korjasikin.

Mutta eipä tässä ollut tarpeeksi tuskaa, sillä nyt tämä toinenkin, vasta rakennettu paritalon kaksio aiheuttaa sietämättömiä oireita, jotka alkoivat pian muuton jälkeen.

Ennestäänkin sairas mies (ei juoppo, vaan liikenneonnettomuudessa vammautunut, mutta liikuntakykyinen ja ihan  täysipäinen) on nyt hyvin herkistynyt pienimmistäkin määristä haitallisia mikrobeja ja kemikalioita. Lääkäri onkin kehottanut välittömästi muuttamaan pois asunnosta. Ennen kuin mahdollinen kaupanpurkuriita on selvä, joutuu hän tietenkin maksamaan luultavasti itseään kipeäksi (jos näin saa sanoa) asunnostaan ja sen takia uuden, toivottavasti hyvin väliaikaisen kämpän pitäisi olla myös tosi edullinen. Tässä tilanteessa ei varmaan ole toivoakaan esim. asumistuesta, kun on olemassa se homekaksio. Mutta eläke sentään juoksee eli kyse ei ole mistään sossutapauksesta. Muutenkin mies on säntillinen ja mukava kaveri.

On tässä minullakin ns. oma lehmä ojassa: lukiota käyvä lapsenlapseni ei myöskään voi oireilematta viettää viikonloppuja isänsä luona. Meillä on isoa talo, mutta sikäli epäkäytännöllinen, ettei tänne voi majoittaa ns. vierasta miestä ja luultavasti hirsillä olevissa seinänraoissa on niin paljon pölyä, ettei senkään puolesta voi ajatella.

Jos keksit avun, niin lähetä minulle sähköpostia kolumbukseen tai gmailiin, joka sekin taas toimii. Välitän sitten tiedon eteenpäin.

Säikähdin

Kun tänään oli säätieojen mukaan suunnilleen viikon ainut aurinkoinen päivä, päätimme tietenkin syödä kesäkeittiössä eli terassilla. Mies törsäsi ja osti entrecotit, hinta 14 euroa kahdelta pihviltä. Naudanpihvit olivat aika rasvaiset ja niin siinä kävi, että rasva lehahti liekkiin. Onneksi Muurikan sähkögrillin kansi oli lähellä ja mies tukahdutti liekit hetkessä. Vesisaavikin olisi ollut heti terassin ulkopuolella. Hyvä, ettei pahemmin käynyt. Pihvit muuten olivat erinomaiset ja maistuivat tosi hyviltä säikähdyksenkin jälkeen.

Mies oli grillannut saman folioalustan päällä kai jo pari kertaa aikaisemminkin, joten ehkä siinä oli pohjarasvaakin sytykkeenä. Liekit nousivat aika korkealle, mutta onneksi ei terassin kaide syttynyt. Ainoa, joka kärsi, oli köynnöshortensia, josta paloi kahden lehden kärjet. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä minä vähän säikähdin.

Tämän parempaa kuvaa ei kesäkeittiöstä ole ja tässäkin on sankarina meidän isäntä. Tällainen pieni nurkkaus se  on: työkalut naulassa niiden alapuolella grilli matalalla pöydällä ja grillin vieressä kaksi-paikkainen keittolevy. "Tulipalosta" ei tietenkään ole kuvaa, mutta enpä näköjään ole muutenkaan kuvannut vaatimatonta kesäkeittiötämme tai en ainakaan löytänyt kuva-arkistosta.

Saas nähdä, millaiseen myräkkään huomenna heräämme vai ohittaako myrsky meidät kokonaan. Kävin joka tapauksessa huoltamassa kasvihuoneen varmuuden vuoksi, mutta oven jätin auki. Kun en muistanut sitä sulkea.

Mukavaa sunnuntaita - satoi tai paistoi!

Tietyö jatkuu

Pari postausta taaksepäin esittelin meidän aitan takusta, jossa saniaiset kasvavat ja rehottavat. No, tältä se näyttää nyt:

Alemmasta kuvasta erottuvat merkit, joista kalliota louhitaan. Täytyy vain toivoa, että aitta ja talo säilyvät perustuksillaan. Yksi kaveri kyllä kävi tekemässä katselmuksen jo viime viikolla.

Olemme olleet parina päivänä motissa, mutta meidän kohdaltamme tie on ollut auki jo viime tiistaista alkaen, mutta postipoika ei vain ole sitä vielä keksinyt, ei vaikka jo eilen reklamoin. Olemme ollleet koko viikon ilman aamulehtiä. Saa nähdä, saammeko viikonloppunakaan lehtipostia. Tänään se ei ollut ainakaan viiteen mennessä tullut. Täällä oli kyllä tänään ollut jotain häikkää lehtipostin jakelussa.

Tienrakentajat muuten ovat äärimmäisen kivoja kavereita. On main io seurata, miten uteliaat tientarkastajat, neljä kappaletta, tulivat heti katsomaan kaivettua tienpohjaa, kun rakentajat olivat lähteneet. Nuorin saattoi olla noin 7 v. ja oli tyttölaosi, muut vähän vaanhempia poikia. Itse kuoppaan heillä ei tietenkään ole pääsyä, niin hyvin työmaa on suojattu aidoilla.

--- Tänä iltana meillä syödään apposia, siis keitettyjä herneenpalkoja, huomenna rapuja ja ylihuomenna on vuorossa hääpäiväillallinen, jota ei syödä kotona.

Muualla on ukkostanut, meillä ei

Vaikkei ukkonen ole tänne osunutkaan, niin aamulla sentään saimme pienen sadekuuron. Vähän enemmänkin sopisi sataa, vaikka mielellään ei rajusti kaatamalla vaan hiljaa hissuttamalla.

Tänään olemme tehneet uutterasti töitä. No, ensin postinhakureissulla oli mukava juttutuokio kahden naapurin kanssa. Sitten lähdimme asioille. Ensin poliisilaitokselle, sitten postiin ja sen jälkeen kirjakauppaan, kultakauppaan, terveyskauppaan ja lopuksi vielä rautakauppaan.

Kultakaupasta ostin uuden ketjun tähän Kalevalakoruun numero 1515, deswign Kai Lindström, ellen väärin muista. Kivi ei ole aivan näiun suloisen vaaleanpunainen, vaan hivenen ruskeahko, mutta nätti joka tapauksessa. Kuvan käyttöön sain luvan. Vanha ketju oli paitsi aika kulunut, niin minulle liian lyhyt. Nyt siinä on pituutta sen verran, että riipuksen saa suoraan pään yli.

Samalla reissulla kysäisin tämän pienen camé-korun kehyksen metallista, kun en itse saanut oikein numeroista selvää. Hopeaa, sanoi kultasepän neiti, vaikkei väristä uskoisi. Kirppislöytöjä kumpikin koru.

Viimeinen käyntikohde oli K-raudan puutarhaosasto, josta mukaan lähti multaa. Tukka märkänä ruukutin perjantaina ostamiani kesäkukkia enkä edes perunoita enää jaksanut mullittaa. Ehkä kuitenkin kasvihuoneelle on vielä pakko tallustella tarkastus- ja kastelumatkalle. Pupujussi rampaa päivittäin nurkillamme, joten kaipa se jonain päivänä oivaltaa, että lavasta on mukavampi syödä kuin maan tasalta.

Nopeaa toimintaa

Enpä olisi uskonut, että maistraatti toimii noin vikkelästi. Kuten kerroin, lähetin taloyhtiön hallintoa koskevan eroilmoitukseni noin kaksi viikkoa sitten ja vieläpä väärään paikkaan. Nyt jo tuli postissa päätös ja olen siis toivoakseni ikuisesti erossa sen yhtiön toiminnasta. Nyt toivon vielä saavani tililleni korvauksen kuluista, mutta se on kokonaan toinen juttu, saanko. Joka tapauksessa nyt pääsi suuri helpotuksen huokaus.

Toinen nopeasti toiminut tapaus oli tämä Villiviini itse, kun julistin arvonnan voittajan. Voisin vaikka vannoa, että blogin kommenteissa ei ollut kaikkia niitä osallistuneita, jotka sieltä sittemmin löytyivät. Tai sitten tällä hölmöllä mummulla näkö viirasi entistä pahemmin: aina en näe kaikkea mitä pitäisi. No, mammamian kanssa on asia selvitetty. Arvonta osa 2 jatkuu vielä muutaman päivän. Mauri Kunnas ja Perttilä-kirjani ovat vielä voitettavina. Mattila-kirja lähtee huomenna postiin.

Jouluksi saamani orkideat ovat edelleen hengissä ja oikein hyvinvoivan näköisiä. Saapi nähdä, miten kauan onnistun pitämään ne elossa. Pitääkin käydä kuvaamassa kumpikin vielä uudestaan, jos vaikka saisin vähän skarpimmat kuvat.

Tänään, ei kun eilen, piti ja piti...

Olin suunnitellut kaikenlaista tekemistä tälle päivälle. Siis eiliselle lauantaille. Aikeiksi jäivät melkein kaikki, sillä tein jotain aivan muuta. Niinhän se usein menee. Miehellä oli aamulla harjoitukset ja sinä aikana ajattelin tehdä vähän nukkisjuttuja,. Uni maittoi paremmalta. Sitten kävimme vaaria katsomassa ja hän olikin aika pirteä. Sain mukaani Kelan kirjeet, joista emme kumpikaan ymmärtäneet mitään. Eläke-etuuksia oli jostain käsittämättömästi syystä leikattu ja perivät vielä liikaa maksetut rahat takaisin. En keksi muuta syytä, kuin muutaman kuukauden ajan maksetun leskeneläkkeen, joka tilapäisesti nosti faijan pieniä tuloja. Huomenna pitää keskustella alalla toimivan tyttären kanssa.

Kotiin ajellessamme saatoin ihailla komeaa täysikuuta. Kotona yritin kuvata sen, mutta mokoma asettui tarkalleen tammen oksien taakse.

Ei päivä tosiaankaan ollut huono, sillä neuloin pitsihuiviani varmaan ainakin 15 senttiä, skannasin muutaman kuvan tulevaan "tietokirjaani",  jonka kanssa olisi jo kamala kiire, ellei se olisi jo aika hyvässä vaiheessa tekstin puolesta. Muutama luku vielä olisi kiva kirjoitttaa.  Yhden teeman ehdin tänään hylätäkin, mutta pari kiveä on vielä käännettävä eli katsottava, löydänkö tarpeeksi materiaalia.

Vähän murhettakin riitti muuten mukavaan päivään: ex-työkaverin kuolinilmoitus pysäytti. Lepää rauhassa, Tapsa.

Muistin virkistystä

Eilen sain juuri alakerran valot sammutettua, kun sähköt katkesivat. Siinä sitten kömmin varovasti raput ylös ja etsin taskulamppua yläkerran hyllykön päältä. Löytyi, mutta patteri alkoi olla aika lopussa. Vessaan ja muutamaan muuhunkin paikkaan olimme tulleet hankkineeksi pienet led-lamput. Silmien yövoitelu vain oli hankalaa, mutta muuten pärjäsin hyvin. Sähköt yrittivät palautua kahteenkin kertaan, mutta huonolla menestyksellä. Tietokone oli tietysti vielä ollut auki ja nyt vähän jännitti, miten tämä nyt toimii. Hyvin hurrasi. Parin tunnin kuluttua kokeilin ja valot syttyivät, joten en tiedä, kauanko sähköt oikeasti olivat poikki. Tulipahan muistin virkistystä: taskulamppujen paristot on tarkastettava ja ostettava varapattereitakin. Ja muutama uusi taskulamppukin voisi olla paikallaan.

Kun näin sateisena päivänä ei ole mitään kuvattavaakaan, niin tässä vielä lauantain juustolautanen, josta mies suuresti nautti. Varsinkin nuo lisäkkeet kuulemma olivat tosi hyviä.

Nyt ryhdyn makselemaan laskuja, joita onkin koko nippu odottamassa. Hyvää päivänjatkoa!

Lettukestit

Meillä oli tänään pienet lettukestit. Terassilla paistettiin muurinpohjalettuja, joiden kanssa nautittiin mansikoita ja kermavaahtoa. Tässä on letut jo suunnilleen syötykin. Lähes litran taikina katosi hetkessä parempiin suihin. Tein taikinan 1,5 litran limupulloon, eikä siihen olisi enempää mahtunutkaan. Taikina on helppo annostella pullosta eikä tarvitse läträtä kauhojen ja kulhojen kanssa.

Tytär ja Lapsenlapsi ovat lähdössä lomareissulle ja oli mukava tavata heidät vielä ennen matkan alkua. Tytär lupasi katsastaa mahdollisia nukkekotitavaroita, jos vaikka turistikohteesta sellaisia löytyisiä.

Päivämme alkoi puhelinsoitolla. Tai siis olihan se jo lähes puolessa ja minäkin olin tiputtanut jo ensimmäiset ja kai toisetkin silmätipat. Mies oli vielä yöpuulla ja minäkin yöpaidassa. Äkkia vaatteet päälle! Olen ennenkin maininnut, että meillä on talossa hälytyslaitteet ja nepä ovatkin niin fiksut, että huoltomies osasi soittaa ja kertoa, että akut alkavat olla loppumaisillaan, sopiiko että hän tulee kymmenen minuutin päästä! No totta kai se sopi. Samalla laitteiden kunto tuli muutenkin testattua ja kaikki paristot vaihdettua. Olimmekin jo parina iltana ihmetelleet vähän kummallista ääntä yöhälyjä päälle pantaessa ja tästä siis oli kysymys. Kaveri oli toista tuntia, mutta nyt ei pitäisi olla huolta laitteiden toimivuudesta ainakaan seuraavaan pariin vuoteen.

Tässähän päivä mennä hurahtikin jo iltaan. Vähän mietin uuden nukketalon asioita, mutta niistä taidankin kirjoittaa nukkisblogiini.

Päiväraporttia, eilisestä siis

Tähän tippojen tiputtteluun alkaa näemmä tottua. Kännykän muistuttaja on viritetty kilahtamaan aina kahden tunnin välein eikä aamuherätyskään tunnu enää yhtä pahalta kuin muutama päivä sitten.

Käväisimme tervehtimässä isää, mutta käynnistä tuli todellinen pikavisiitti. Vaari oli äärettömän väsyneen näköinen eikä ihme. Aamulla olivat siivoojat käyneet ja meidän mennessämme hän odotti hierojaa. Johan siinä nuorempikin hengästyisi. Vaihdettiin vain pikaisesti kuulumiset ja kun hieroja tuli toiselle ovelle, me luikahdimme ulos toisesta. Ei silti, tunnemme kyllä tämän luottohenkilön, mutta parempi, että hänkin pääsi heti työnsä touhuun.

Vaari oli viime viikolla ollut isoilla synttäreillä ja juhlat sekä viime viikon helle varmasti painoivat vielä nekin omalta osaltaan. Parilla edellisellä käynnillämme hän on ollut yllättävänkin reipas ja pirteä, nyt todella uupunut. Hän sanoikin melkein vain nukkuneensa. Viikko on tästä eteenkinpäin hänelle hyvin raskas, sillä parin päivän päästä on äidin syntymä- ja hautajaispäivä. Siitä isä ilahtui selvästi, kun kuuli että olimme jo käyneet haudalla. Mehän veimme isänkin puolesta sinnen jasmikkeen oksia.

Jos Luoja niin tahtoo, voi isä taas virkistyä ja elää monen monta vuotta. Tylsää vuotta, yksin ja ikävissään eikä siinä meidän vierailumme paljon auta, kun kuitenkin on suuri ikävä puolisoa. Melkein luulen, että elämänhalua on aika vähän eikä sitä kuuluisaa sisuvoimaakaan taida juuri enää olla jäljellä. On tietysti hirveän itsekästä edes ajatella, että ei haluaisi luopua rakkaasta isästään. Isästä, joka kuitenkin on tehnyt tässä elämässä jo oman osuutensa. Melkein tekisi mieli sanoa, että hellitä jo, irrota, jätä itsesi taivaan isän käsiin. Mutta eihän meidän suvussa tämmöisiä sanota. Ajatellaan vain.

Verottaja pyysi meiltä kummaltakin lisäselvityksiä vähennyksistä ja minä käytin oman iltapäiväni sepittämällä omaa selostustani. Ja pohtimalla tosi ankarasti, mihin ihmeeseen olin tunkenut veroilmoitusten kopiot ja ennen kaikkea ne kuitit, joita miehen selvitykseen nyt kotitalousvähennystä varten tarvitaan. Kun äsken nousin yläkertaan, niin siinähän se kirjekuori odotti minua rappujen yläpäässä olevan vanhan sohvan päällä muutaman kirjan ja lehden alla. Verotoimiston logo vain näkyi kuoren kulmasta. Sen selvityksen kirjoitan kaiketi huomenna ja otan mieheltä vain allekirjoituksen. Talon sihteeri-kirjeenvaihtaja-rahastonhoitaja ja kassaneiti kun olen. Voin lykätä työhuoneen romu-, kirja- ja lankakasojen perkaamista vielä vähän eteenpäin.

Sen sijaan hauskempaa on tiedossa: tilasin 1:12 -mittakaavassa olevan nukkekodin osat Gepetosta. Huonekaluja ja astioita on kertynyt vaikka miten paljon tähän kokoon ja kaikki mökkeröiseni ovat 1:16 tai jotain sinne päin, siis Lundia-kokoa. Se saakin olla viimeinen taloni, mutta mööpeleitä opettelen tekemään itse ja ainahan muutama pienoishuone taloon mahtuu...

Asiointia ja pieni arvonta

Liika laskelmointi ei kannata. Mies kävi viime viikolla apteeksissa ja annoin muutamat omatkin reseptit matkaan. Laskin oikein tarkkaan, että niillä pitäisi Kelan omavastuukertymä ylittyä eli jätin kaikki kalliimmat reseptit kotiin odottamaan kirjettä, jolla lunastaisin pian loppuvat lääkkeet muutamalla eurolla. Särkylääkkeitäkin ostatin ihan vaan varmuuden vuoksi, kun sellainen resepti sattui olemaan talossa. Vaan kuinkas kävikään? Jumala rankaisi, arvioi mieheni varmaan aamulla, kun kuulee tästä. Juu, saldo jäi 34 senttiä vajaaksi niin että minun on nyt kuitenkin ostettava vielä joku lääke ns. omilla rahoilla. Toki tiedän, että ylimenevältä osalta rahat palautetaan tilille, mutta nyt en tiedä, itkeäkö vai nauraa. Listallani ollut silmärasva kai oli se, mistä ei kelakorvausta saa ja se sotki laskelmani.

Lumi on edelleen maassa, piha ja rappuset liukkaat. Keltainen ruusu saattaa näkyä rapunpielen kukkapenkissä noiden ruskistuneiden jalohortensioiden kukkien edessä, jos oikein tarkkaan tiiraa. Minun piti leikata niitä maljakkoon kuivumaan, mutta unohdin. Endless Summer näemmä päättyi.

Pensasvaloja tutkittiin oikein perusteellisesti ja lopputulos oli se, että vikaa on sekä jatkojohdossa että valoissa. Tänään hankittiin uudet, oikein iso valomatto puskan päälle, kun sähköliikkeestä ei enää muuta vaihtoehtoa löytynyt. Sitten menin Prismaan, jossa olisi ollut hyllykaupalla erilaista sisä- ja ulkovaloa. Valomatto olisi voinut olla hivenen vaatimattomampi, mutta onpa ainakin valaistusta jäniksille ynnä muille kulkevaisille. Kuva on vielä kamerassa ja kamera alakerrassa.

Huomenna mies lähtee asioilleen, kaveriaan tapaamaan ja mahdollisesti ostamaan eukolle joululahjaa, joka ennakkotietojen mukaan on pieni vasara. Se varsinainen joululahja tietenkin on miedän tuvan seinällä, joten tällä kertaa en marise heikoista lahjoista. Keittiö on tosi ihana ja olen siihen lahjaan kaikin puolin tyytyväinen.

Mieskin saa toivomansa lahjan, vekottimen jolla voi siistiä nykyistä partaansa puolen millin tarkkuudella sopivan mittaiseksi sängeksi. Se haettiin tänään postissa ja samalla vietiin nippu kortteja. Ja tietysti saamme kirjalahjoja eli kaikki loppusyksyn kirjahankinnat ovat jo paketoituna ja hyvän joulun toivotuksin varustettuna meidän joululahjasaavissa. Jotain on vielä tulossakin kirja-alalta ja myös vähän nukkekotitarvikkeita. Nämä siis on meille itselle. Lähisukulaisten lahjat on jo periaatteessa hankittu ja ne, jotka ovat koiututneet, myös pantu saman tien pakettiin. Lankomies saa kuusi kanaa, ystävän puolesta kustannan ammatin yhdelle kehitysmaan naiselle. Nämä ostin Kirkon Ulkomaan avun nettikaupasta . Samasta paikasta mukaan tarttui puoli metriä miinavapaata koulutietä Kongossa. Sen ajattelin arpoa teidän lukijoiden kesken.

Tässä siis käynnistyy pikainen jouluarvonta kaikkien tähän postaukseen kommentoivien kesken. Kommentti lootaan, niin olet mukana arvonnassa. Kaikki osallistuvat yhdellä arvalla, mutta kuvan saa tietysti napsaista mukaansa.

Kun en voi lähettää palkinnoksi miinaharavaa, niin pistän kuitenkin pakettiin jotain jouluista sen tilalle. Arvonta tapahtuu 16.12. kello 18.00.

Taas yksi hyvä päivä illassa

Illan ruokavieraalle tarjotaan tunnin päästä yksinkertaisinta ja parasta mahdollista kesäruokaa: Siikli-perunoita voin ja tillin kanssa, päivällä graavaamaani lohta, savustettua lohta, sipulisilliä ja ärhäkästi maustettuja katkarapuja (kaikki suoraan kaupan tiskiltä tai pakastealtaasta) sekä ihan tavallista lehtisalaatti-kurkku-tomaatti-vuohenjuustosalaattia. Jälkiruoaksi mansikoita ja perusrahkaa (maitorahkaa + vispattavaa vaniljakastiketta). Ei noistä ruoka paljon parane. Pian tästä lähdenkin pesemään perunoita ja tekemään jälkiruokaa.

Pioneille ei vielä ole keksitty uutta tukisysteemiä, kun norjanangervo painoi ne plus tukensa melkein lyttyyn. Onneksi viime viikolla tuli vettä niin, että kasvit kestävät tämän helteen. Vähän ruukkuja ja laatikoita täytyy kastella.


Kävimme postissa ja apteekissakin, mutta sitä ennen melkein sain sätkyn, kun yksi resepti oli tipotiessään ja lääkkeet lopussa. Ehdin jo soittaa lääkärikeskukseenkin, mutta pian pääsin ottamaan uuden puhelun ja peruuttamaan edellisen asian, sillä resepti löytyi kuin löytyikin. Olin arvellut sen joutuneen vahingossa roskikseen edellisen apteekkireissun jäljiltä. Onneksi löytyi. Tavallisesti siirrän kaikki reseptit samaan paikkaan, yhteen nippuun, josta ainakin selaamalla löytyy oikea. Nyt tämä oli joutunut vikapaikkaan.

Tällä ilmalla olisi kiva, jos autossa olisi ilmastointi. Nyt auton lämpötila alkaa hipoa huonomman saunan asteita, kun auto on "yötä päivää" auringossa. Aikaisemmin ajelimme melko huolettomasti ikkuna auki, mutta nyt mies pitää kaikki luukut tiiviisti kiinni johtuen viime kesän pahasta niska- ja lapasärystä, jonka hän arveli saaneensa juuri avoimista autonikkunoista. 

Maalarit ovat vielä täydessä työn touhussa, nyt ränniten ja räystäiden kimpussa. Ihmeen pitkää päivää he jaksavat tässä helteessä tehdäkin.

Homma etenee rivakasti

Maalarit ovat ripeitä poikia. Luullakseni talon isoimmat pinnat on jo sudittu ja enää on jäljellä se hitain osuus, ikkunan ja oven pielet, erinäiset korjaushommat päärakennuksen ja aitan nurkissa. Ihan juhannukseksi urakka ei taida valmistua, tai tietystihän se riippuu miten noita ilmoja pitelee. Onneksi eilen ja tänään on ollut poutaa ja erityisesti tämä poutapäivä on hyvä juttu, kun pojilla on nosturi vuokrattuna.  Talon päädyt ovat niin korkeat, ettei tikkailta ole kiva maalata. Nyt nosturin lavalle oli lastattuna sekä vuorilauta-, ikkunanpoka- että seinämaalipytyt ja kaikki tarvittavat työkalut. Muutama rima ainakin oli vaihdettava, tiesi mies kertoa. Itse en ole käynyt tänään kyttäämässä maalarimestarien puuhia.

Tällainenkin koura kävi pihassa. Se nosti nopeasti ja näppärästi kaikki oksat ja risut peräkärryyn ja kiidätti ne jäteasemalle.  Tuollaisesta pensassilpusta ei kai oikein ole hakkeeksikaan, tai mistä minä tiedän haketettiinko se jossain vai ei. Me emme ainakaan jääneet kaipaamaan haketta.

Meillä on omakohtaista kokemusta risujen hakettamisesta. Olemme yhtenä kesänä leikanneet (tai paremmin sanottuna velimies moottorisahoineen kävi leikkaamassa)  nyt jo edesmenneet pihasalavat ja itse hakettaneet oksat. Oli se kamala homma. Yksi naapurin setä kävi kolmantena päivänä oikein paikan päällä tarkistamassa, että mekä itse sitä haketinta käytimme. Kone oli lainassa samalta velimieheltä, jonka koneet yleensäkin ovat astetta järeämpiä kuin tällaisten omakotiasukkien laitteet. Veli näet on maanviljelijä, luomutilallinen.

Tämä alareunassa oleva risti ei ole kenenkään hautamuistomerkiltä, vaan kuvaan osui kukkatuki kun kuvasin noita kouria ikkunan takaa.

Minä innostuin eilen pitkästä aikaa näpertämään nukkekotitavaroita. Pohjatarjottimen kuvio kertoo enemmän kuin sanat: tulossa on kasvihuone. Tarkemmat tiedot pääsevät aikanaan nukkisblogiini.

Kiirettä pitää

Koneboikotti tuli oikeastaan hyvään aikaan. Tässä on menossa monenlaista puuhaa. Itse asiassa olemme tainneet ryhdistäytyä hyvin laiskasti kuluneen kevään ja alkukesän jälkeen. Viime viikolla kaikki meni pieleen. Ensin tietokone hajosi ja samalle päivälle osui kaksi muutakin murheenkryyniä, jotka olivat ja menivät eikä niistä sen enempää. Tulipahan vain todistettua, että ei kahta ilman kolmannetta. Onneksi kameran muistikortilla olivat tallessa koko vuoden kuvat, vaikkapa tämä rododendronimme, joka tosin kärsi pahasti viime talvesta.

Kuukausi meni lorviessa tai oikeastaan tutun remonttikaverin lorviessa niin, että mies lopulta kyllästyi ja antoi kaverille potkut sekä rupesi etsimään uusia yhteistyökumppaneita. Meidän isäntä on yleensä kohtelias ja lempeä mies, mutta kun suuttuu, niin kiukulla ei ole rajaa. Hän sanookin, ettei häntä kannata pitää pellenä.

Nyt rupesikin tapahtumaan oikein vauhdilla. Parhaimmillaan vieraat miehet ja autot ovat oikein jonottaneet pihassa. Eilen kävi putkimies laittamassa vesipostin ulkoseinään. Tänään kävivät talomaalarit kiertämässä vielä kertaalleen taloa ja tekemässä tarjouksen. Urakka alkaa maanantaina. Maanantaina tulevat myös pensasaidan leikkaajat. He hoitavat sen, mitä edellinen veijari ei saanut millään tehtyä. Milloin oli kärsä kipeä, milloin saparo jäässä, milloin mitäkin selitystä riitti. Kun ottaa huomiooon, että mekään emme olleet käyttämässä mitään ilmaista naapuriapua, vaan ostamassa palveluita paikalliselta pienyrittäjältä, niin taisi tyyppi kävellä onnensa ohi. Sen hän tosin hoksasi itsekin, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Tosin eihän mitään vielä ole aloitettu, saati tehty valmiiksi, mutta nyt olemme luottavaisella mielellä. Ennen maalarimestarien tuloa on pihaa vielä perattava. Keräsin aitan takaa kaksi isoa jätesäkillistä keltamoa, josta minulla ei ole kuvaa. Sitä ei pidä sekoittaa keltanoon. Kasvi on ikiaikainen ja mm. näin siitä kertoo WSOY:n Suomen ja Pohjolan kasvit -kirja: "Keltamolla on pysty, puolen metrin mittainen varsi. -- Kirkkaankeltaiset kukat ovat 3 cm leveitä. Niissä on viisi terälehteä ja kaksi varhain varisevaa verholehteä. Kodat ovat pitkulaisia ja litumaisia. Muurahaiseet levittävät sen mustia, öljyä sisältäviä siemeniä. Kasvissa on kellanpunaista maitiaisnestettä, jota on käytetty rohtona mm. syyliin ja virtsaamisvaivoihin. Keltamo kukkii kesä - elokuussa. se kasvaa kivisillä, ravinteisilla paikoilla usein kulttuuriympäristössä. Lajia tavataan meillä yleisenä vain Etelä-Suomessa." Kuva ja lisää tietoa löytyy wiki-sivulta. Löysin kasvin myös jonkun puutarhakaupan valikoimasta ja varoitan! Ensinnäkin maitiaisneste on myrkyllistä ja toisekseen, jos haluat maanvaivan pihaasi, niin tilaa vaan. Minun urakkani jatkuu vielä luultavasti vähintään muutaman jätesäkillisen verran. Lisähöystettä saan nokkosista, jotka nekin on raivattava aitan seinustalta. Meillä siis maalataan sekä aitta että päärakennus.

Tänään parannettiin myös talon turvavarustusta laitattamalla parvekkeenkin oveen hälyt eli liiketunnistin. Kun niin paljon puhutaan varasporukoista, jotka tulevat taloon oli yö tai päivä, asukkaat kotona tai ei, niin mies rupesi puhumaan tästä ja kertoi pelkäävänsä ihan tosissaan. Lisäturva maksaa 2 euroa kuussa entisten päälle plus tietysti asennuksen erikseen. Nyt ostamme turvallisuutta vajaalla neljälläkympillä kuussa, jota en pidä kohtuuttomana summana.

Aikainen lintu madon nappaa

Tänään oli herättävä ns. ihmisten aikaan, kun kävin labrassa. Nyt päivä on vasta puolessa ja aikaa tuntuu riittävän vaikka mihin. Pitäisi varmaan neuvoa itseään muuttamaan päiväjärjestystä ja nukkumarytmiä tähän suuntaan.

Oli muuten tuskaista olla syömättä ja varsinkin juomatta, mutta aamutee maistuikin sitten tavallista paremmalta. Aamupalani on nykyisin tällainen: kaksi tai kolme mukillista teetä (vihreää + rooibus-teetä), 1 päärynä, 1 omena, pieni  kourallinen maa- ynnä muita pähkinöitä, 1-2 voileipää, joiden päällä on oivariinia, salaattia, sipulinvarsia, ohut viipale jotain lihaleikkelettä plus kurkkua tai kesäkurpitsaa. Leipä on täysjyväleipää, joko kaura- tai ruisleipää.

Seuraava "ateria" on  lounas joskus iltapäivällä, edellisen päivän jämiä, purkillinen jotain tonnikalajuttua taikka pari voileipää, vaikka yritänkin pitää leivänsyönnin aisoissa. Varsinainen ruoka-ruoka syödään vasta illalla, mutta iltalääkkeiden jälkeen ennen nukkumaanmenoa on ihan pakko tehdä vielä pienet juustovoikut. Välipalana menee muutama pähkinä tai manteli ohimennen ja vettä, vettä, vettä. Jotten vaikuttaisi liian hyveelliseltä / epärehelliseltä, niin namia tai herkkujakaan en ole kokonaan hylännyt. Tämä pääsiäisaika on taas paha juttu dieetin kannalta. Jos leivon jotain, kuten on luultavaa vieraiden kestittämiseksi, niin kukapa ne loput syö ellen minä. Ruokaa en vie kompostiin, ellei se ole pilaantunutta. Mies ei syö ollenkaan makeaa.

Tällä menolla olen neljässä viikossa laihtunut 5 kiloa. Kilot tosin tulevat hetkessä takaisin, jos en pidä varaani. Sen kunniaksi ostin eilen hyvän näköistä ja hyvän makuista rahkapullaa, jota ehkä nautin pian pikku-välipalaksi.

Kevät on tosiaan tullut. Meidän kaikki kolme krookusta yllättivät ja rupesivat kukkimaan. Sipulit ovat itse siirtyneet jostain kukkapenkin laidasta keskelle nurmikkoa. Kukkapenkissä niitä ei varmaan ole enää yhtään kappaletta.

Naapurin isäntä oli aamulla äestämässä peltoaan lokkilauman ympäröimänä. Puolet pellosta oli tosin vielä liian märkää ja osittan lumenkin peitossa. En tiedä, mikä idea oli tähän aikaan ryysätä pellolle, mutta sen varmasti näemme myöhemmin. Toinen merkki keväästä on renkaanvaihto. Mies lähti äsken toimittamaan sitä asiaa.

Minun pitäisi jatkaa ikkunoiden pesemistä. Eilen sain yhden pestyä ja aamulla totesin, että edellisen päivän lasit on pestävä uudestaan, kun ajattelin selviytyväni pääsiäiseksi pelkällä sisälasin pesulla ja jatkaa toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen lasin pesua myöhemmin. Kuudes eli ulkopinta on minulle lähes mahdoton tehtävä. Olen joskus puhunut miehelle ikkunanpesupalvelun ostamisesta, mutta en saanut kannatusta asialle. Eikä se isossa talossa kovin halpaa hupia olisikaan.

Oli natku päivä, onneksi se jo päättyi

Tuossa otsikossa tulikin jo tiivistelmä keskiviikon fiiliksistä. Käytiin mummua katsomassa. Jos ihan hirveästi referoin retkeä, niin alan vielä itkeä. Puheltiin hetki isän kanssa tilanteesta kahden kesken ja sillä aikaa mies seurusteli anopin kanssa. Äiti oli ollut kovin iloinen siitä, kun Laurikin nyt pitkästä aikaa tuli käymään. Nimen äiti muistaakin, kun aina kajautan sen jo ovella tullessamme varmuuden vuoksi. Mieheni on ollut mukana kaikilla käyntikerroilla, viimeksi viime viikolla. Äiti oli jatkanut reippaasti, asiallisesti ja sivistyneesti keskustelua vävyn kanssa ja ihan järkevistä aiheista. Sisältö vain oli ollut täyttä puuta heinää. Ei hän nytkään ollut kotona, vaan jossain muualla käymässä. Voi kun sen tietäisikin, mikä se hänen kaihoamansa koti on.

Väliin ihan positiivista asiaa. Sain hykerryttävän ehdotuksen, joka liittyy ja ei liity natkuun päivään. Päin vastoin se nosti itsetuntoa lattiasta muutaman kymmenen senttiä ylöspäin. Pyydettiin tekemään yhden pienen yhdistyksen pari kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä, ihan paperille printattua (tai kopiolaitoksessa kopioitua) Tietysti ilman korvausta, selvä se, sehän on pieni ja köyhä pulju.

Heräsin ongelmaan, kun rupesin tutkimaan nykyisen tietokoneeni ohjelmatarjontaa. Wanhalla wöördillä ja sitäkin vanhemmalla olisin varmaan osannut lehdykäisen taittaa ja lisätä muutaman kuvan sinne tänne, mutta herttinen sentään, tämä uusi word 2007 on kammottava kaikkine hienoine ominaisuuksineen. Olen täysin pyörryksissä sen kanssa. Ainoa etu kai on se, että nyt tiedoston voi napsauttamalla tallentaa pdf-muotoon. Siis jos sen tiedoston osaa ensin tehdä. Minähän en ole juuri mitään tekstiä kirjoittanut muualle kuin tänne, joten tämän tietokoneen idioottimaisten ohjelmien opetteluun en ole viitsinyt paneutua. Kaiken maailman Livet sun muut siellä kummittelevat. Olisi pitänyt ostaa vanha taattu XP käyttöjärjestelmä eikä mitään uusia hullutuksia. Se tulikin ostettua puolivahingossa, kun en edes älynnyt kysyä, että mikä se semmoinen windows 7 on eikä meillä paljon nokka tuhissut, kun jo kone oli tilattu.

Mutta mitä mä nyt teen? Tämmöistä pientä hanketta varten minulla ei oikein ole varaa eikä haluakaan pistää rahoja ohjelmaostoksiin. Sekin vielä vähän auttaisi, jos työstä saisi edes pienen korvauksen, mutta eiköhän tämä menisi kokonaan talkoohommina, hyväs jos ei pääse itse maksamaan. Silti tekisi mieli yrittää.

Tietääkö kukaan, onko ilmaisia, joten kuten järkeviä taitto-ohjelmia saatavilla ja onko esim. open office writer mistään kotoisin? Vai pistävätkö ne vain minun ja kopiolaitoksen koneen sekaisin?

Päivään mahtui vielä huoli ystäväni voinnista. Pitäisi tässä tehdä alkuviikolla pieni matka osittain tämän ystävän kanssa, mutta matkakumppanille tuli paha tilanne ja hän odottaakin äkkilähtöä neurologisiin tutkimuksiin. Sekä ystävän tuntematon sairauskohtaus että epävarmuus matkasta saavat apeaksi, kun matkaliputkin pitäisi hankkia viimeistään perjantaina enkä tiedä, mihin junaan.

Mutta ehkä torstai on toivoa täynnä!

Ukkosta ja vielä enemmän ukkosta

Yöllä kuulemma oli ukkostanut. En kuullut, vaan nukuin kuin jouluporsas. Näin kauniita uniakin: mm. vierailin ihanassa taidenäyttelyssä, jossa oli Inkeri Leivon ja Markku Salon uniikkeja taideteoksia. Voisi sanoa, että ennennäkemättämän kaunista lasitaidetta.

Mies sai auton pajalta, jossa se olikin viettänyt tasan kaksi viikkoa. Päätimme välittömästi lähteä katsomaan vanhuksia. Viemisiksi kävimme hankkimassa konjamiinipullon ja kaksi sievää pussilakanaa, joista oli puhetta edellisellä käynnillä. Tilauksesta hankitut isä haluaa ehdottomasti aina maksaa. Nyt hän piilotti konjakin kiireesti kaapin perukoille ja kertoi, että edellisellä kerralla muori oli innostunut konjakista niin paljon, ettei hänelle enää anneta iltahömpsyjä. Isä kuitenkin oli mielissään pullosta.

Jo matkalla katselimme mustuvaa taivasta ja ei aikaakaan, kun ukkonen rupesi jyrisemään. Kotiin tultuamme ei meillä ihan vielä satanut, mutta sitä lajia, kuten jyrinääkin on nyt illansuussa riittänyt. Ja hyvänen aika, naapuripitäjässä, vallan ex-pääministerin ex-ja vissiin nyx-kotikylässä on trombi käynyt ja kuskannut kyydissään pikkukoiraa ja ponia metrikaupalla. Muusta tuhosta puhumattakaan. Edellisen kovemman ukkosmyrskyn jälkiä on näilläkin tienoilla vielä näkyvissä. Teiden varsilla siellä täällä on puita juuret taivasta kohti ja me sentään olemme säästyneet pahoilta myräköiltä.

--- Taas ulkona pimenee siihen malliin, että pian jyrähtää uudestaan. Päätän katsaukseni ilmasto-oloista tähän ja pistän tietokoneen kiinni ja piuhat irti. Turvallisia olosuhteita kaikille!

Tällainen päivä

Mitään pahaa tai ikävää ei itselleni tai ukkokullalle suinkaan ole tapahtunut, vaikka otsikkokuvasta näin voisi ajatella. Yritin kuvata perhosia, mutta huonolla menestyksellä. Tämä ohdakkeen tupsu osui tarttumaan kameran linssiin. Mies on valittanut niskasärkyä ja epäilee syyksi autoilua tai nukkumista ikkuna auki. Ehdotin esimerkiksi punaista villahuivia, mutta ehdotus ei saanut kannatusta. - Itselläni ei ole uusia vaivoja valitettavana. Ei tällä kertaa. Sitten kun ilmat vähän viilenevät, alan marinan inhottavista tukisukista. Nyt olen luistanut niiden käytöstä. Huomenissa ehkä lääkäri soittaa labroista.

Mediasta on tänään tullut kuvaa paikallisen Casinon tulipalosta, sen missä Nykäs-Matti takavuosina oli naisia naurattamassa ja ... pyyhin pois sen mitä meinasin kirjoittaa. Pytinki oli kylän rumistus ja tuskin muut kuin paikan yrittäjät surevat sitä, että se paloi maan tasalle. Tai no, ehkä myös jokunen asiakasporukka. Itse en ole koskaan käynyt siellä terassia peremmällä.

Uteliaisuuttamme mekin ajoimme kauppamatkalla ohi ja otin muistoksi oikein kuvan raadosta.

Koulut eivät tuolloin vielä olleet päättyneet, joten fillarin selässä istuvia pikkupoikia ei näkynyt paikalla eikä muitakaan töllistelijöitä. Sen sijaan muutama poliisiauto oli passissa ja paloautokin vielä varmistelemassa.  Me - tytöt myös - ainakin ennen vanhaan viiletettiin kilometrienkin päähän tulipaloa ihmettelemään. Tuskin tämä ihmisen luontainen uteliaisuus miksikään on muuttunut. - Palo oli syttynyt tai sytytetty aamuyöstä, joten kaikki palava oli jo iltapäivään mennessä hyvin palanut.

Teimme koko viikon ruokaostokset kerralla, sillä olemme tällä hetkellä autotta. Isäntä näet vei auton peltisepälle, joka oli luvannut sen takaisin perjantaihin mennessä. Nyt autosta paikataan tai ilmeisesti vaihdetaan kokonaan se ovi, jonka onnistuin ajamaan kuution kokoiseen kiveen yli kuukausi sitten. Korjaamolla oli kuulemma nyt täysi vauhti päällä ja varmaan korjattavaa riittää näiden myrskyjenkin jäljiltä.

Muuten tämä on ollut taas "näitä päiviä", saamattomuus on jalostunut lähes taiteeksi. Otin viikonvaihteessa itseäni sikäli niskasta kiinni, että ilmoitin itseni syksyn  Sukkasatoon, ja myös kutomaan sukkia varusmiehille. Ensi vuonna Sotilaskotiliitto täyttää 90 vuotta ja tavoitteena on villasukat jokaiselle varusmiehelle. Siskonpoika on nyt intissä ja kotiutuu kai ennen kuin sukkia jaetaan, mutta tyttären velipuoli saattaa kuulua Operaatio Tuntemattoman sotilaan villasukan kohderyhmään. Sotilaskotiliiton nettisivuilla muuten kerrotaan liiton toiminnasta, joka on täysin vapaaehtoisten sotilaskotisisarten palkattoman työpanoksen varassa.

Tämän hetken käsityö eli villaliivi syksyn varalle pitäisi saada puikoilta ennen kuin rupean urakoimaan sukkia. Osa jää tietysti itselle tai ehkä joululahjaksi, mutta tarkoitus olisi tehdä muutama pari hyväntekeväisyyteenkin.