Kun valkkaripullo oli pakko laittaa hetkeksi pakastimeen, niin tulinpa vielä uudestaan toivottamaan hauskaa vappua itse kullekin. Emme aio nauttia juomaamme pakasteena, muttemme huoneenlämpöisenäkään. Kas kun unohtuikin eilen laittaa jääkaappiin. Emme kumpikaan ole skumpan ystäviä.
Aurinko paistaa juuri nyt terassille sen verran, että siirrynkin kevätkauden avajaisiin. Heippa!
lauantai 30. huhtikuuta 2011
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Vapputoivotusta ja pientä pohdintaa
Laitetaan nyt ensin villit vapun toivotukset, ettei unohdu! Me emme sinänsä sen kummemmin tätä kevään, ylioppilaiden ja työkansan juhlaa juhli, vähän viiniä haettiin alkosta ja minä ostin jo muutama päivä sitten pullon simaa. Sitäkään ei kannata tehdä, kun menekki on maksimissaan tuo yksi pullollinen. Ilma on kovasti viilentynyt, mutta toivottavasti ei mennä pakkasen puolelle. Viime yönä oli kuulemma ollut yksi aste lämmintä.
Jonain vappuna olen kaivanut kellastuneen ylioppilaslakin päähäni esimerkiksi mennessäni kääntämään kasvimaata, mutten nykyisin viitsi sitäkään. Mies keskeytti aikanaan lukion kramppikuumeeseen, kun rupesi jo ekalla, siis silloisella kuudennella luokalla jännittämään kirjoituksia eikä meillä muutenkaan ole yhteisiä vappuperinteitä.
Löysin jostain blogista eilen vinkin Photoscape-nimisestä kuvankäsittelyohjelmasta, joka on ilmainen ja puhuu suomea. Kiitos vinkistä, valitettavasti en enää muista, ketä kiittäisin. Tässä on Kaino Ensi Yritys, joka sopii varmaan vapputoivotukseksikin:
Kovasti pitää vielä harjoitella, vaikkakin ohjelma tuntui helpolta ja mukavalta käyttää. Tämä mainio kissannaama oli siellä valmiina, samoin erilaisia kehyksiä.
Tämä tietsikan Tulikettu päätti eilen päivittää itsensä uuteen versioon. Melkein jäi blogistania löytymättä, kun tässä on vaikka miten monta uudenlaista vipstaakia ja nekin oudoissa paikoissa. Ihan vähän tarvitaan tähänkin totuttelua, mutta onneksi mitään ei vielä ainakaan ole kadonnut bittiavaruuteen.
Tämä päivä on tietysti kulunut häähumussa. Olipa mukava päästä oikein kuninkaallisiin häihin. Olin jo etukäteen päättänyt osallistua, vaikken nyt sinänsä koskaan ole erityisesti hullaantunut kuninkaallisista. Silti, kyllä ne Viljami ja Katri, ei kun siis Cambridgen herttua William ja herttuattarensa Catherine olivat suloisia, pienistä morsiuslapsista puhumattakaan. Siinäpä olisi edustava kuningaspari heti Lissun jälkeen, vaikka topakalta rouvalta tuo edelleen vaikuttaa. Ikää lienee jossain kasiviiden paikkeilla.
Muutaman kuvankin otin itsestään morsiusparista, hääkirkosta, isohattuisista häävieraista ja komeista rattaistaan. Kuningatar ja kaasokin pääsivät kuviin. Kaikkia kuvia en sentään tuo tänne.
Tämmöinen juhlahumu tekee välillä hyvää ihmiselle.
Jonain vappuna olen kaivanut kellastuneen ylioppilaslakin päähäni esimerkiksi mennessäni kääntämään kasvimaata, mutten nykyisin viitsi sitäkään. Mies keskeytti aikanaan lukion kramppikuumeeseen, kun rupesi jo ekalla, siis silloisella kuudennella luokalla jännittämään kirjoituksia eikä meillä muutenkaan ole yhteisiä vappuperinteitä.
Löysin jostain blogista eilen vinkin Photoscape-nimisestä kuvankäsittelyohjelmasta, joka on ilmainen ja puhuu suomea. Kiitos vinkistä, valitettavasti en enää muista, ketä kiittäisin. Tässä on Kaino Ensi Yritys, joka sopii varmaan vapputoivotukseksikin:
Kovasti pitää vielä harjoitella, vaikkakin ohjelma tuntui helpolta ja mukavalta käyttää. Tämä mainio kissannaama oli siellä valmiina, samoin erilaisia kehyksiä.
Tämä tietsikan Tulikettu päätti eilen päivittää itsensä uuteen versioon. Melkein jäi blogistania löytymättä, kun tässä on vaikka miten monta uudenlaista vipstaakia ja nekin oudoissa paikoissa. Ihan vähän tarvitaan tähänkin totuttelua, mutta onneksi mitään ei vielä ainakaan ole kadonnut bittiavaruuteen.
Tämä päivä on tietysti kulunut häähumussa. Olipa mukava päästä oikein kuninkaallisiin häihin. Olin jo etukäteen päättänyt osallistua, vaikken nyt sinänsä koskaan ole erityisesti hullaantunut kuninkaallisista. Silti, kyllä ne Viljami ja Katri, ei kun siis Cambridgen herttua William ja herttuattarensa Catherine olivat suloisia, pienistä morsiuslapsista puhumattakaan. Siinäpä olisi edustava kuningaspari heti Lissun jälkeen, vaikka topakalta rouvalta tuo edelleen vaikuttaa. Ikää lienee jossain kasiviiden paikkeilla.
Muutaman kuvankin otin itsestään morsiusparista, hääkirkosta, isohattuisista häävieraista ja komeista rattaistaan. Kuningatar ja kaasokin pääsivät kuviin. Kaikkia kuvia en sentään tuo tänne.
Tämmöinen juhlahumu tekee välillä hyvää ihmiselle.
torstai 28. huhtikuuta 2011
Keväällä paistaa ja joskus tuulee
Nyt tuulee pirtissä, ulkona paistaa aurinko. Mies osti uudet silmälasit eikä tykännyt hyvää, kun arvostelin ostosta. Harvoin olenkaan nähnyt yhtä rumia, epäpukevia ja kaiken päälle muodista menneitä rillejä, mutta miekkosen mielestä ne ovat tietysti parasta A-luokkaa. Hän oikein etsimällä etsi monesta optikkoliikkeestä tällaisia ohutsankaisia, mennävuotisia malleja, jotka vihdoin olivat löytyneet jostain alalaatikosta. Luulisi, että optikkokin olisi jotain sanonut, mutta ei näköjään halunnut pahoittaa ostavan asiakkaan mieltä.
Nyt hän murjottaa ja selvästikin kantaa minulle kaunaa, vaikka minähän niitä joudun katselemaan, ei hän. En tarkoita, että hänen olisi pitänyt mitään ultramoderneja tai mustia, leveäsankaisia ostaa, mutta vähän raamia olisi sopinut olla, kun linssitkin ovat aika paksut. Nämä ovat hänen naamaansa aivan liian pienet, mutta toisaalta sai sellaiset kun halusi ja se on tietysti hyvä juttu. Mokoma ei ollut kuulevinaankaan, vaikka pahoittelin melkein heti harkitsematonta lausuntoani. Hän ei ole yleensäkään anteeksiantavaa lajia, mutta olen ainakin pyytänyt anteeksi. Kaipa se jossain vaiheessa leppyy. Toisaalta, en minäkään tykännyt hyvää kenraalista, jonka mielestä naisten metrin levyiset pyllyt ovat epäesteettisiä. Ei mulla ihan niin leveä sentään ole, mutta silti paheksuin kaikkien leveäpyllyisten kanssakulkijoiden puolesta.
Kevät on tullut oikein vauhdilla. Havahduin eilen siihen, että koivut ovat yhtäkkiä kaikkialla jo hiirenkorvalla. Tämä on vanhan pihakoivu, jonka pikkuiset lehdet sekoittuvat hevoskastanjan pullistelevien silmujen kanssa. Nuorissa koivuissa on paljon suuremmat lehdet.
Meillä pihatraktori on saatu toimimaan uuden akun voimalla, joten pihanhoitotoimet alkanevat lähipäivinä, jos ei sade yllätä. Nyt ei ehkä ole viisasta huomauttaa asiasta, minä näet en uskalla ajaa tätä laitetta. Kerran yritin ja ajoin melkein puuhun. Näin kävi, vaikka olen ajanut autoa varmaan monta miljoonaa kilometriä.
Huomenna minä aion olla läsnä Kuninkaallisissa Häissä, mutta se ei estä miestä ajelemasta lehtiä silpuksi. Häntä eivät prinssihäät voisi vähempää kiinnostaa, joten toivottavasti pihahommat inspiroisivat senkin edestä. Tienvarsi on kamalan näköinen, mutta kuulemma haravointi vain hankaloittaisi siistimistä.
Nyt hän murjottaa ja selvästikin kantaa minulle kaunaa, vaikka minähän niitä joudun katselemaan, ei hän. En tarkoita, että hänen olisi pitänyt mitään ultramoderneja tai mustia, leveäsankaisia ostaa, mutta vähän raamia olisi sopinut olla, kun linssitkin ovat aika paksut. Nämä ovat hänen naamaansa aivan liian pienet, mutta toisaalta sai sellaiset kun halusi ja se on tietysti hyvä juttu. Mokoma ei ollut kuulevinaankaan, vaikka pahoittelin melkein heti harkitsematonta lausuntoani. Hän ei ole yleensäkään anteeksiantavaa lajia, mutta olen ainakin pyytänyt anteeksi. Kaipa se jossain vaiheessa leppyy. Toisaalta, en minäkään tykännyt hyvää kenraalista, jonka mielestä naisten metrin levyiset pyllyt ovat epäesteettisiä. Ei mulla ihan niin leveä sentään ole, mutta silti paheksuin kaikkien leveäpyllyisten kanssakulkijoiden puolesta.
Kevät on tullut oikein vauhdilla. Havahduin eilen siihen, että koivut ovat yhtäkkiä kaikkialla jo hiirenkorvalla. Tämä on vanhan pihakoivu, jonka pikkuiset lehdet sekoittuvat hevoskastanjan pullistelevien silmujen kanssa. Nuorissa koivuissa on paljon suuremmat lehdet.
Meillä pihatraktori on saatu toimimaan uuden akun voimalla, joten pihanhoitotoimet alkanevat lähipäivinä, jos ei sade yllätä. Nyt ei ehkä ole viisasta huomauttaa asiasta, minä näet en uskalla ajaa tätä laitetta. Kerran yritin ja ajoin melkein puuhun. Näin kävi, vaikka olen ajanut autoa varmaan monta miljoonaa kilometriä.
Huomenna minä aion olla läsnä Kuninkaallisissa Häissä, mutta se ei estä miestä ajelemasta lehtiä silpuksi. Häntä eivät prinssihäät voisi vähempää kiinnostaa, joten toivottavasti pihahommat inspiroisivat senkin edestä. Tienvarsi on kamalan näköinen, mutta kuulemma haravointi vain hankaloittaisi siistimistä.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Pientä ihmettelyä
Kevät on tullut ja pellot pöllyävät. Olen usein ennenkin ällistellyt eräitä maanviljelysmetodeja. Kun muut isännät vasta rasvasivat traktorinpyöriä ja terottivat äkeenpiikkejä, olivat nämä eräät jo pellolla, eikä pelkästään äestämässä. Ei, he ajoivat laskujeni mukaan viiteen kertaan tiluksensa tai ainakin naapurinamme olevan pellonpläntin. Ensin äestettiin, sitten taas äestettiin, sitten ehkä kylvettiin apukakkaa ja lopuksi varmaan kylvää kyyhötettiin viljansiemeniä. Viimeksi kulki käsittääkseni jyrä trakotorin perässä. Pellonreuna oli varmaan vielä jäässä, kun luntakin oli jäljellä. Sitä siis ei voinut vielä kylvää.
Kun sattui olemaan pääsiäisen aika, niin koneet jyrisivät pellolla pääsiäispäivänä ja ettei vaan pitkäperjantainakin. Yleensä isännät ovat kunnioittaneet isoja pyhiä ja kirkkoaikaa ja lähteneet vasta puolilta päivin pellolle. Nämä aloittivat pääsiäisaamuna kahdeksalta, ettei vaan naapurikaan jäisi sänkyynsä turhan pitkään lorvimaan.
Meillä kotona oli ennen vanhaan monenlaista konetta erikseen. Nyt kai on saatu yhdistettyä useampia toimintoja samaan vehkeeseen ja yhteen ajokertaan. En tietenkään tiedä enkä ymmärrä nykyisistä viljelymetodeista yhtään mitään, mitä nyt olen vähän seurannut naapureiden ja viljelijäveljeni touhuja.
Tarina jatkuu. Eilen tasan kello 20.30 ilmestyi traktori äkeineen taas pellolle, siis sille kylvetylle lohkolle. Kuski ajoi yhden varvin keskeltä jo kylvettyä peltoa ja käänsi sitten pellonlaitaan, jossa oli kaksi tai kolme koneenleveyttä jäänyt ajamatta. Sitä äestettiin hurjaa vauhtia muutamaan kertaan ja tietysti saran tai siis pellon päässä piti tehdä komea kaarros. Eihän se traktori muuten käänny. Mietimme jo vakavasti, onko kuski seonnut, nauttinut miestä väkevämpää vai aikooko varmistaa sadon ja samalla naakkalauman ravinnon kylvämällä peltonsa kahteen kertaan... Ilmeisesti jäätä ei saa sulatettua äkeellä, kun tänään taas ajettiin, mutta meidän isäntä oli näkevinään, että nyt semmoisella matalalta kyntävällä vekottimella, mikä aura liekään oikealta nimeltään.
Onhan tässä ainakin työllisyys taattu. Ja me uteliaat vahdimme ikkunassa. Harmi, että välissä on sen verran puskia, ettei pellosta oikein saa otettua kuvia, kun emme sentään kehtaa marssia lähemmäs kuvaamaan. Sen takia ei kuvitukseenkaan löytynyt muuta kuin oman pihan vuorenkilpeä ja kitukasvuista mahoniaa.
Kun sattui olemaan pääsiäisen aika, niin koneet jyrisivät pellolla pääsiäispäivänä ja ettei vaan pitkäperjantainakin. Yleensä isännät ovat kunnioittaneet isoja pyhiä ja kirkkoaikaa ja lähteneet vasta puolilta päivin pellolle. Nämä aloittivat pääsiäisaamuna kahdeksalta, ettei vaan naapurikaan jäisi sänkyynsä turhan pitkään lorvimaan.
Meillä kotona oli ennen vanhaan monenlaista konetta erikseen. Nyt kai on saatu yhdistettyä useampia toimintoja samaan vehkeeseen ja yhteen ajokertaan. En tietenkään tiedä enkä ymmärrä nykyisistä viljelymetodeista yhtään mitään, mitä nyt olen vähän seurannut naapureiden ja viljelijäveljeni touhuja.
Tarina jatkuu. Eilen tasan kello 20.30 ilmestyi traktori äkeineen taas pellolle, siis sille kylvetylle lohkolle. Kuski ajoi yhden varvin keskeltä jo kylvettyä peltoa ja käänsi sitten pellonlaitaan, jossa oli kaksi tai kolme koneenleveyttä jäänyt ajamatta. Sitä äestettiin hurjaa vauhtia muutamaan kertaan ja tietysti saran tai siis pellon päässä piti tehdä komea kaarros. Eihän se traktori muuten käänny. Mietimme jo vakavasti, onko kuski seonnut, nauttinut miestä väkevämpää vai aikooko varmistaa sadon ja samalla naakkalauman ravinnon kylvämällä peltonsa kahteen kertaan... Ilmeisesti jäätä ei saa sulatettua äkeellä, kun tänään taas ajettiin, mutta meidän isäntä oli näkevinään, että nyt semmoisella matalalta kyntävällä vekottimella, mikä aura liekään oikealta nimeltään.
Onhan tässä ainakin työllisyys taattu. Ja me uteliaat vahdimme ikkunassa. Harmi, että välissä on sen verran puskia, ettei pellosta oikein saa otettua kuvia, kun emme sentään kehtaa marssia lähemmäs kuvaamaan. Sen takia ei kuvitukseenkaan löytynyt muuta kuin oman pihan vuorenkilpeä ja kitukasvuista mahoniaa.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Ensimmäiset
Jäät ovat tänään lähteneet. Mies kävi ruohonleikkuriasioilla ja tuli heti kertomaan uutiset: järvi on auki ja rannassa on kaksi joutsentä. Äkkiä kamera kaulaan ja katsomaan! Niitähän oli enemmänkin, peräti viisi joutsenta, tietysti myöäs runsaasti lokkeja ja jotain mustapäisiä, valkokroppaisia lintuja. Olisikohan ollut telkkä? Täytyy tiedustella talon luontoasiantuntijalta.
Keskellä oli vielä sen verran jäätä, että muutama lokki tepasteli jäällä. Kuvat on olosuhteiden pakosta otettu niin kaukaa, ettei suurentamallakaan näistä kaikista oikein ota selvää. Klikkaamalla nämä kyllä vähän suurenevat, mutta tarkkuudeta ei kannata puhua, sillä mehän olimme vastarannalla. Joka tapauksessa, tervetuloa joutsenet! Tällä tarkkailukalliolla teitä ei ole ennen näkynytkään.
Samalla retkellä kuulin minäkin kuovin huudon ja näinkin sen lentävän matalalla veden päällä, mutta kuvaan en onnistunut sitä vangitsemaan.
Teimme vielä pienen kierroksen kylällä ja oi miten ihanasti valkovuokot jo kukkivat aurinkoisella mäellä! Kävelin omallakin pihalla, mutten nähnyt vielä yhtään valkovuokkoa, sinivuokkoja kyllä. Keltavuokot tulevatkin vasta vähän myöhemmin. Mutta kuvasin penkkiin levinnyttä käenrieskaa ja siirtänyt luontokuvani tietsikalle, niin mikäs siinä kuvan laidassa onkaan? Valkovuokkomätäs! Silmäni eivät vain sitä erottaneet.
On se nyt niin kevättä, niin kevättä!
Keskellä oli vielä sen verran jäätä, että muutama lokki tepasteli jäällä. Kuvat on olosuhteiden pakosta otettu niin kaukaa, ettei suurentamallakaan näistä kaikista oikein ota selvää. Klikkaamalla nämä kyllä vähän suurenevat, mutta tarkkuudeta ei kannata puhua, sillä mehän olimme vastarannalla. Joka tapauksessa, tervetuloa joutsenet! Tällä tarkkailukalliolla teitä ei ole ennen näkynytkään.
Samalla retkellä kuulin minäkin kuovin huudon ja näinkin sen lentävän matalalla veden päällä, mutta kuvaan en onnistunut sitä vangitsemaan.
Teimme vielä pienen kierroksen kylällä ja oi miten ihanasti valkovuokot jo kukkivat aurinkoisella mäellä! Kävelin omallakin pihalla, mutten nähnyt vielä yhtään valkovuokkoa, sinivuokkoja kyllä. Keltavuokot tulevatkin vasta vähän myöhemmin. Mutta kuvasin penkkiin levinnyttä käenrieskaa ja siirtänyt luontokuvani tietsikalle, niin mikäs siinä kuvan laidassa onkaan? Valkovuokkomätäs! Silmäni eivät vain sitä erottaneet.
On se nyt niin kevättä, niin kevättä!
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Juhlat on juhlittu
Ah, eilen oli ruokavieraita ja tänään oli ruokavieraita. Nyt olo on tyytyväinen, mutta väsynyt ja voisi sanoa että melkeinpä tyhjä. Mies sanoi hetki sitten samaa. Onneksi näitä kestejä ei tarvitse jatkuvasti järjestää, vaikka kiva olikin tavata lapsia ja ystäviä. Ruoat onnistuivat ja tunnelma oli leppoisa. Meillä taitaa olla herkkujakin jäljellä ainakin muutamaksi päiväksi, vaikka kuittasin äsken iltapalan viimeisellä palalla Brita-kakkua. Suklaamuniakin riittää vielä aika toviksi, kun ilmeisesti nuorimmat vieraat olivat saaneet jo kiintiönsä täyteen. En uskalle edes kävellä vaa´an ohi ennen kuin saan taas ruokajärjestykseni reilaan.
Tässä on meidän nykyiset pääsiäisen pihapuput. Kynttilälyhdylle tuli uutta käyttöä.Tuhkakuppikin oli pitkästä aikaa käytössä, vaikkemme kumpikaan itse polta.
Kuten sanoin, olo on nyt jossain määrin tyhjä. Pitää oikein miettiä, mitä seuraavaksi. Tai siis pihatyöt tietysti kutsuvat. Pihatraktorin akku sanoi irti sopimuksensa ja sitä kai mies rupeaa huomenna touhuamaan, jotta pääsisi ajelemaan lehtiä silpuksi. Meidän lehdekäs pihamme melkein hävetti, mutta onneksi vain melkein. Toinen miniä oli haravoinut pihatietä ja saanut rakot käsiinsä. Onneksi en minä joutanut vielä siihen puuhaan ja toisaalta amies lupasi ajella myös tien laidan, kun nyt kerran kone on tullut hankittua. Minä ehkä kylvän muutamia siemeniä ja rupean kouluttamaan surkean ruipeloita uudenseelanninpinaattejani. Kasvihuoneen romukin pitäisi purkaa, jotta pääsisimme rakentamaan uutta tilalle, tai ainakin suunnittelemaan uutta.
Lammaspaistit onnistuivat mainiosti. Tai siis ne kaksi, jotka marinoin itse maustetussa jogurtissa, olivat loistavia, mureita ja maukkaita. Tälle päivälle mies kävi ostamassa varta vasten 10 euroa kalliimman, valmiiksi maustetun ja verkkoon tungetun paistin, joka olikin huomattavan paljon kalvoisampi ja sitkeämpikin. Ensin mainittuja on meillä pakkasessa vielä kaksi kappaletta jäljellä, suunnilleen hintaan 7 euroa kilo. Pitää ehkä tutkia vielä cittarin pakasteallas, josko sieltä löytyisi samaan hintaan vielä muutama uusseelantilainen. Me mielellämme grillaamme tai itse asiassa paistamme pannulla lammasta kesäiltoina.
Otin muutaman kuvan naispuolisen lapsenlapsen järjestämästä nukkekodista. Tällä kuvalla en tohdi edes avata nukkekotiblogini kevättä... Jos olisin psykologi, olisin ehkä huolestunut. Kuvaelman osa 1: katettu pöytä, vieraat nauttimassa herkuista. Osa 2 (kuvassa): koko porukka vainajina tai sammuneina? Saaneet ruokamyrkytyksen, tulleet tapetuiksi tai nukahtaneet ylensyönnin seurauksena? Tätä en uskalla kysyä lapsen äidiltäkään. Sellisti sentään on tajuissaan.
Tämä nukkis on talon neljäs, toisen tyttären vanha nukkekoti, jonka kalustamiseen en ole panostanut yhtään. Lapsenlapsi lainaa tavaroita muista nukkiksista ja romulaatikosta käydessään tätä sisustamassa. --- Jahka kevättyöt etenevät, niin siirryn ehkä minäkin taas nukkisasioidenkin kimppuun.
Tässä on meidän nykyiset pääsiäisen pihapuput. Kynttilälyhdylle tuli uutta käyttöä.Tuhkakuppikin oli pitkästä aikaa käytössä, vaikkemme kumpikaan itse polta.
Kuten sanoin, olo on nyt jossain määrin tyhjä. Pitää oikein miettiä, mitä seuraavaksi. Tai siis pihatyöt tietysti kutsuvat. Pihatraktorin akku sanoi irti sopimuksensa ja sitä kai mies rupeaa huomenna touhuamaan, jotta pääsisi ajelemaan lehtiä silpuksi. Meidän lehdekäs pihamme melkein hävetti, mutta onneksi vain melkein. Toinen miniä oli haravoinut pihatietä ja saanut rakot käsiinsä. Onneksi en minä joutanut vielä siihen puuhaan ja toisaalta amies lupasi ajella myös tien laidan, kun nyt kerran kone on tullut hankittua. Minä ehkä kylvän muutamia siemeniä ja rupean kouluttamaan surkean ruipeloita uudenseelanninpinaattejani. Kasvihuoneen romukin pitäisi purkaa, jotta pääsisimme rakentamaan uutta tilalle, tai ainakin suunnittelemaan uutta.
Lammaspaistit onnistuivat mainiosti. Tai siis ne kaksi, jotka marinoin itse maustetussa jogurtissa, olivat loistavia, mureita ja maukkaita. Tälle päivälle mies kävi ostamassa varta vasten 10 euroa kalliimman, valmiiksi maustetun ja verkkoon tungetun paistin, joka olikin huomattavan paljon kalvoisampi ja sitkeämpikin. Ensin mainittuja on meillä pakkasessa vielä kaksi kappaletta jäljellä, suunnilleen hintaan 7 euroa kilo. Pitää ehkä tutkia vielä cittarin pakasteallas, josko sieltä löytyisi samaan hintaan vielä muutama uusseelantilainen. Me mielellämme grillaamme tai itse asiassa paistamme pannulla lammasta kesäiltoina.
Otin muutaman kuvan naispuolisen lapsenlapsen järjestämästä nukkekodista. Tällä kuvalla en tohdi edes avata nukkekotiblogini kevättä... Jos olisin psykologi, olisin ehkä huolestunut. Kuvaelman osa 1: katettu pöytä, vieraat nauttimassa herkuista. Osa 2 (kuvassa): koko porukka vainajina tai sammuneina? Saaneet ruokamyrkytyksen, tulleet tapetuiksi tai nukahtaneet ylensyönnin seurauksena? Tätä en uskalla kysyä lapsen äidiltäkään. Sellisti sentään on tajuissaan.
Tämä nukkis on talon neljäs, toisen tyttären vanha nukkekoti, jonka kalustamiseen en ole panostanut yhtään. Lapsenlapsi lainaa tavaroita muista nukkiksista ja romulaatikosta käydessään tätä sisustamassa. --- Jahka kevättyöt etenevät, niin siirryn ehkä minäkin taas nukkisasioidenkin kimppuun.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Aurinko tanssi pääsiäisaamuna
Kiitos vielä kertaalleen teille rakkaat siskot. Samat murheet näemmä on siellä kuin täälläkin, mutta onneksi päivä useimmiten paranee kun aurinko alkaa paistaa tai on nukuttu yön yli.Niin nytkin ja kaikki sain tehtyä valmiiksi sopivasti. Tuntia ennen määräaikaa kävin suihkussa ja istuin odottamaan perillisten saapumista.
Vähän kahvia ja kakkuakin on jäljellä, tulkaas ottamaan. Taitaa isännän sormikin osoittaa kakun suuntaan!
Kolme neljäsosaa pesueestamme oli ja viihtyikin hyvin ruoka- ja kahvipöydän antimien ääressä, luulen minä. Eikä seurustelu ollut pelkästään syömistä ja juomista, vaan leppoisaa jutustelua. Itselle ainakin jäi hyvä mieli eikä mikään enää keljuttanut.
Tarjolla oli jogurtissa marinoimani lammaspaistit (tosi mureaa ja hyvää), peruna-juurespaistosta (vähän turhan niukkasuolaista) ja salaattia sekä kotijuustoa (ennätyssuuri juusto, piti laittaa kahteen astiaan). Jälkiruoaksi tein iki-ihanan Brita-kakun, jonka ohje oli kai viime tai toissa viikolla Hesarissa suklaisena versiona. Kuvassa se on vielä kokonaisena ja vain pieni nurkka jäi jäljelle. Olen minä erinäisiä kertoja elämäni aikana erotellut kananmunan keltuaista ja valkuaista erikseen, mutta nyt kävi ensimmäisen kerran niin että keltuaista joutui ihan vähän valkuaisten joukkoon. Eihän siitä silloin tule marenkia, mutta hyvä että tuli edes tällaista. Tuo päällimmäinen kerros on kermavaahdon ja rahkan sekoitusta. Nyt ei laihduteta ollenkaan!
Nettiostokseni pääsivät heti pääsiäispöytään:
Mainostin aikaisemmin valkoisista pitsilakanoista tekemääni pöytäliinaa. Vähän vetää ryppyyn, mutta ei haittaa minua ainakaan. Tuo keltainen poikkiliina muodostuu kahdesta verhokapasta. Lisa Larssonin kana on kai lähinnä munakuppi, mutta käy hyvin nameille tai sormisuolallekin.
Kaikkia pääsiäiskoristeita en vielä huomannut edes kuvata. Ainakin terassilla täytyy käydä kameran kanssa. Tein kynttilälyhtyyn "pääsiäisasetelman" ja se on paras kuvata niin kauan kun ruohot ovat vielä hengissä.
Huomenna on uudet vieraat, tarkemmin sanottuna ystävät, joiden elämää on koeteltu ja koetellaan parhaillaan kovin ottein. Niin se on, ei tästä elämästä selviä hengissä.
Maalaistalon tyttärenä olen tottunut siihen, että pellolle mennään silloin kun pellolle pitää mennä, oli arki tai pyhä. Nyt kyllä ällistelimme naapuria, jonka piti kylvää pääsiäispäivänä. Osa pellosta tosin on vielä lumenkin alla, mutta ehkä tiedossa on suurempia kiireitä estämässä myöhempiä peltotöitä. On meidän suvun miehet äitienpäivänäkin olleet kylvötöissä, sillä täkäläisille savimaille on mentävä eikä meinattava. Silti aiheesta riittää vielä puhumista eivätkä aikaisemmat pääsiäiskylvöt tule heti mieleen.
Hyvää illanjatkoa! Taisi pullonpohjalle jäädä tilkka punaviiniä ja sitä kotijuustoakin jäi nurkka leivän päälle.
Vähän kahvia ja kakkuakin on jäljellä, tulkaas ottamaan. Taitaa isännän sormikin osoittaa kakun suuntaan!
Kolme neljäsosaa pesueestamme oli ja viihtyikin hyvin ruoka- ja kahvipöydän antimien ääressä, luulen minä. Eikä seurustelu ollut pelkästään syömistä ja juomista, vaan leppoisaa jutustelua. Itselle ainakin jäi hyvä mieli eikä mikään enää keljuttanut.
Tarjolla oli jogurtissa marinoimani lammaspaistit (tosi mureaa ja hyvää), peruna-juurespaistosta (vähän turhan niukkasuolaista) ja salaattia sekä kotijuustoa (ennätyssuuri juusto, piti laittaa kahteen astiaan). Jälkiruoaksi tein iki-ihanan Brita-kakun, jonka ohje oli kai viime tai toissa viikolla Hesarissa suklaisena versiona. Kuvassa se on vielä kokonaisena ja vain pieni nurkka jäi jäljelle. Olen minä erinäisiä kertoja elämäni aikana erotellut kananmunan keltuaista ja valkuaista erikseen, mutta nyt kävi ensimmäisen kerran niin että keltuaista joutui ihan vähän valkuaisten joukkoon. Eihän siitä silloin tule marenkia, mutta hyvä että tuli edes tällaista. Tuo päällimmäinen kerros on kermavaahdon ja rahkan sekoitusta. Nyt ei laihduteta ollenkaan!
Nettiostokseni pääsivät heti pääsiäispöytään:
Mainostin aikaisemmin valkoisista pitsilakanoista tekemääni pöytäliinaa. Vähän vetää ryppyyn, mutta ei haittaa minua ainakaan. Tuo keltainen poikkiliina muodostuu kahdesta verhokapasta. Lisa Larssonin kana on kai lähinnä munakuppi, mutta käy hyvin nameille tai sormisuolallekin.
Kaikkia pääsiäiskoristeita en vielä huomannut edes kuvata. Ainakin terassilla täytyy käydä kameran kanssa. Tein kynttilälyhtyyn "pääsiäisasetelman" ja se on paras kuvata niin kauan kun ruohot ovat vielä hengissä.
Huomenna on uudet vieraat, tarkemmin sanottuna ystävät, joiden elämää on koeteltu ja koetellaan parhaillaan kovin ottein. Niin se on, ei tästä elämästä selviä hengissä.
Maalaistalon tyttärenä olen tottunut siihen, että pellolle mennään silloin kun pellolle pitää mennä, oli arki tai pyhä. Nyt kyllä ällistelimme naapuria, jonka piti kylvää pääsiäispäivänä. Osa pellosta tosin on vielä lumenkin alla, mutta ehkä tiedossa on suurempia kiireitä estämässä myöhempiä peltotöitä. On meidän suvun miehet äitienpäivänäkin olleet kylvötöissä, sillä täkäläisille savimaille on mentävä eikä meinattava. Silti aiheesta riittää vielä puhumista eivätkä aikaisemmat pääsiäiskylvöt tule heti mieleen.
Hyvää illanjatkoa! Taisi pullonpohjalle jäädä tilkka punaviiniä ja sitä kotijuustoakin jäi nurkka leivän päälle.
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Sauna on lämpenemässä
... ja toivottavasti saan löylytettyä pahan mielen tipo tiehensä. Nyt vaan itkettää, vaikkei pitäisi. Ei, kukaan ei ole kuollut eikä vakavasti sairastunutkaan. Tytär tosin soitti hetki sitten ja kertoi olevansa kenkussa oksennustaudissa eli vedin ruksit kahden ruokavieraan yli. Itselläni on selkää särkenyt eivätkä särkypillerit tehonneet. Koko päivä on mennyt keittiöpuuhissa. Ensin tein rahkatortun ylihuomista varten. Huomisen jälkiruokatortun teen vasta huomenissa. - Sitten kävimme kaupassa hakemassa tuoretavaroita, salaattiaineksia siis ja tarjouksesta viisi kimppua ihania, keltaisia tulppaaneja kympillä.
Kauppakävelyn päälle kävin etsimässä pajunkissoja ja koivunoksia tulppaanien kaveriksi. Kumpikin matka väsytti selkää, mutta eniten se ehkä väsyi työpöydän ääressä seisomisesta. Osan töistä sain tehtyä keittiöjakkaralla istuen, mutta vain osan. Tein ison rahkahyytelökakun ja piimäjuuston. Viimeinen askare oli kahden lampaanpaistin puhdistaminen ja marinointi. Aina välillä istahdin pariksi minuutiksi, sillä selkä ei tarvitse kuin hetken levon ja sitten taas voi jatkaa.Näissä puuhissa menikin koko iltapäivä. Ja hermoon otti.
Mies istui kuin tatti tuolissaan, vaikka tiedänhän minä hänen särkynsä ja kipeän ruotonsa. Silti olisi ollut kiva saada edes pientä apua tai vaikka vain sympatiaa. Olin jo viikolla puhunut muutaman pahvilaatikon viemisestä roskikseen, mutta jo aikaisemmin olen kuullut että se joka tilaa tavaraa nettikaupoista, voi kuskata roinatkin pois talosta. Kai se siitä sitten suuttui, kun rupesin pakkaamaan laatikoita kasaan ja samalla matkalla ne päätyivät roskikseen kun vein juustonherat ja lampaantalit kompostoriin. (Ei, meillä syödään niin vähän leipää etten viitsi leipoa, joten en katso heran tallettamistakaan tarpeelliseksi.) Ilmassa oli jo pientä käryä ja salamointia, kun mies toteutti pyyntöni soittimien laukuista. En komentanut, mutta kaipa se pienetkin pyynnöt tulkitsee määräyksiksi ja sitähän ne tietysti ovatkin. Esitin nimittäin, että hän voisi järjestää laukut vaikka pinoon, jotta pääsen paremmin imuroimaan eivätkä huomiset porukat turhan päin törmää levällään oleviin soittimiin. - Ja tulihan se sitten piikki pistäväkin heti perään: miksi nyt juuri pitää imuroida, kun ei muulloinkaan... Se oli väsyneelle mulle tällä kertaa viimeinen pisara. En kai koskaan totu. Jospa sauna auttaisi.
----
Auttoihan sauna ja iltaa vietettiin kaikessa rauhassa aina siihen asti kunnes mies mokoma otti imuroinnin uudestaan puheeksi, omasta mielestään fiksusti näin illan päätteeksi. Mikä hemmetti siinä on, ettei yksi miesihminen voi käsittää, että talo olisi kiva saada jo aattona kuntoon? Ei sen takia, että olisi pakko, vaan siksi että se olisi kivaa kun pääsiäinen nyt sentään on suuri juhla.
Tämä hyväkäs oli oikein tyytyväinen , kun sai muijan ymmärtämään, ettei ole pakko imuroida lankalauantaina, vaan sen voi hyvin tehdä pääsiäissunnuntaina just ennen vieraiden tuloa. Ehkä yhdessä jälkiruoan teon ja salaatin teon ja pässien paistamisen ja valkosipuliperunoiden paistamisen ja kananmunien keittämisen ja pääsiäiskoristeiden asettelun ja pöydän kattamisen kanssa? Minähän nimittäin pakkasin imurin saman tien siivouskaappiin ja ajattelin, että olkoon huusholli kuinka pölyinen lystää. Olkoot lakanat vaihtamatta. Juoskoot villakoirat miten lujaa tahtovat ja varsinkin miehen lenstuolin alla.
Se tietysti pitää paikkansa, etten ole innokkaimpia siivoojia tämän taivaan kannen alla. Jotenkin sekin harmittaa, kun tiedän, että mies eksänsä iloksi siivota hurautti talon kuntoon aina ennen akan vapaapäivää. Mulla on kaikki päivät vapaita, joten siksi kai nämä ovat nyt sitten niitä naisten töitä. - Ettei nyt taas rupeaisi itkettämään? Tietysti siihen aikaan mies oli nuorempi ja terveempi, mutta silti. Kateutta, kateutta, ei mahda mitään.
Mutta ihanaa pääsiäistä kaikesta huolimatta! Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudassa oleville elämän antoi!
Kauppakävelyn päälle kävin etsimässä pajunkissoja ja koivunoksia tulppaanien kaveriksi. Kumpikin matka väsytti selkää, mutta eniten se ehkä väsyi työpöydän ääressä seisomisesta. Osan töistä sain tehtyä keittiöjakkaralla istuen, mutta vain osan. Tein ison rahkahyytelökakun ja piimäjuuston. Viimeinen askare oli kahden lampaanpaistin puhdistaminen ja marinointi. Aina välillä istahdin pariksi minuutiksi, sillä selkä ei tarvitse kuin hetken levon ja sitten taas voi jatkaa.Näissä puuhissa menikin koko iltapäivä. Ja hermoon otti.
Mies istui kuin tatti tuolissaan, vaikka tiedänhän minä hänen särkynsä ja kipeän ruotonsa. Silti olisi ollut kiva saada edes pientä apua tai vaikka vain sympatiaa. Olin jo viikolla puhunut muutaman pahvilaatikon viemisestä roskikseen, mutta jo aikaisemmin olen kuullut että se joka tilaa tavaraa nettikaupoista, voi kuskata roinatkin pois talosta. Kai se siitä sitten suuttui, kun rupesin pakkaamaan laatikoita kasaan ja samalla matkalla ne päätyivät roskikseen kun vein juustonherat ja lampaantalit kompostoriin. (Ei, meillä syödään niin vähän leipää etten viitsi leipoa, joten en katso heran tallettamistakaan tarpeelliseksi.) Ilmassa oli jo pientä käryä ja salamointia, kun mies toteutti pyyntöni soittimien laukuista. En komentanut, mutta kaipa se pienetkin pyynnöt tulkitsee määräyksiksi ja sitähän ne tietysti ovatkin. Esitin nimittäin, että hän voisi järjestää laukut vaikka pinoon, jotta pääsen paremmin imuroimaan eivätkä huomiset porukat turhan päin törmää levällään oleviin soittimiin. - Ja tulihan se sitten piikki pistäväkin heti perään: miksi nyt juuri pitää imuroida, kun ei muulloinkaan... Se oli väsyneelle mulle tällä kertaa viimeinen pisara. En kai koskaan totu. Jospa sauna auttaisi.
----
Auttoihan sauna ja iltaa vietettiin kaikessa rauhassa aina siihen asti kunnes mies mokoma otti imuroinnin uudestaan puheeksi, omasta mielestään fiksusti näin illan päätteeksi. Mikä hemmetti siinä on, ettei yksi miesihminen voi käsittää, että talo olisi kiva saada jo aattona kuntoon? Ei sen takia, että olisi pakko, vaan siksi että se olisi kivaa kun pääsiäinen nyt sentään on suuri juhla.
Tämä hyväkäs oli oikein tyytyväinen , kun sai muijan ymmärtämään, ettei ole pakko imuroida lankalauantaina, vaan sen voi hyvin tehdä pääsiäissunnuntaina just ennen vieraiden tuloa. Ehkä yhdessä jälkiruoan teon ja salaatin teon ja pässien paistamisen ja valkosipuliperunoiden paistamisen ja kananmunien keittämisen ja pääsiäiskoristeiden asettelun ja pöydän kattamisen kanssa? Minähän nimittäin pakkasin imurin saman tien siivouskaappiin ja ajattelin, että olkoon huusholli kuinka pölyinen lystää. Olkoot lakanat vaihtamatta. Juoskoot villakoirat miten lujaa tahtovat ja varsinkin miehen lenstuolin alla.
Se tietysti pitää paikkansa, etten ole innokkaimpia siivoojia tämän taivaan kannen alla. Jotenkin sekin harmittaa, kun tiedän, että mies eksänsä iloksi siivota hurautti talon kuntoon aina ennen akan vapaapäivää. Mulla on kaikki päivät vapaita, joten siksi kai nämä ovat nyt sitten niitä naisten töitä. - Ettei nyt taas rupeaisi itkettämään? Tietysti siihen aikaan mies oli nuorempi ja terveempi, mutta silti. Kateutta, kateutta, ei mahda mitään.
Mutta ihanaa pääsiäistä kaikesta huolimatta! Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudassa oleville elämän antoi!
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Apeus jatkuu
Pakko oli tulla uudemman kerran samana päivänä pahaa oloa purkamaan. Apeus jatkuu sen jälkeen kun kävimme mummulassa. Vaarilla oli ollut raskas päivä, mutta toivottavasti käyntimme virkisti häntä edes hetkiseksi. No, syy tietysti löytyi läheltä Onneksi tapasimme jo pihalla, jossa vaari oli pumppaamassa vesiä ojasta toiseen. Sehän se on lähes ysikymppiselle sopivaa askaretta. Tiedän miten tärkeää se hänelle on, kuten tietää veljenikin, joka varmaan käden käänteessä tekisi sen faijan avuksi. Hyvä kuitenkin, kun isä siis pääsi ainakin purkamaan murheitaan meille niin ettei muori ollut kuulemassa. Pää on hatara kuin pitsiliina, mutta korvat kuin kärpällä.
Isä on taas aika uuvuksissa. Tähän päivään oli jo osunut kaksi rasitusta. Äiti ilmeisesti repii yövaipat pois, vaikka kodinhoitajat laittavat ne paikoilleen illoin, aamuin. Niinpä sänky oli taas aamulla lainehtinut. Eikä siinä kaikki. Kun äitimuori ei suvaitse rollaattoria eikä läheskään aina muista ottaa keppiäkään, niin eikös hän tänään taas ollut kupsahtanut pitkin pituuttaan lattialle. Oli hän lyönyt päänsäkin isän rollaattoriin, muttei kuulemma sitä sen kummemmin valitellut. Ja on se ihmeiden ihme ettei mitään pahempaa ole sattunut. Velimies oli hälyytetty paikalle ja muori nostettu koivilleen.
Minun ikävä ennustukseni on, että päivänä muutamana meillä on näissä haavereissa tavalla tai toisella lonkkansa tai vähintään kätensä murtanut mummu. Mutta mitäpä tässä voi muuta tehdä kuin toivoa vain parasta, mikä se sitten tässä tapauksessa onkaan. Isän kestokyky alkaa olla rajoillaan.Vielä hän ei kuitenkaan ole valmis puhumaan äidin laitospaikasta ja tokko tuota ihan äkkiä kunnasta saisikaan. Pyysin isää kuitenkin miettimään ihan tosissaan omaa jaksamistaan.
Joimme hyvät kakkukahvit, mutta vanha tuttu ongelma tuli taas esille. Isä sanoi, että kakkulapio (tai yksi niistä lukuisista, joita talossa on ainakin ennen vanhaan ollut) on tuvan senkissä. Tarkastimme laatikon perusteellisesti, toisenkin laatikon ja vielä alakaapinkin. Ei ollut kakkulapiota eikä kaikkia hopealusikoitakaan, tyhjiä laatikoita vain. Isä arveli, että ne on taas pakattu johonkin matkalaukkuun. Alakaapissa sen sijaan olivat Myrna-kupit, ne uudemmat ja paremmat, joita olen kaivannut, kun joskus on kahviteltu melkein korvattomilla ja paripuolilla kupeilla. - Ai, täälläkös on onkin, isä ihmetteli. Eihän äiti sairaudelleen mitä voi eikä luultavasti sitä edes tajua, mutta isälle tämä on rankkaa. Sitä en uskalla edes arvailla, miten kärsivällisesti hän aina jaksaa asioihin suhtautua. Onneksi isä ei ole koskaan ollut taipuvainen väkivaltaan ja toki hän ymmärtää, että kyse on sairaasta ihmisestä. Mutta silti.
Kuvat eivät ole kovin teräviä, mutta eipä ole olonikaan terävimmästä päästä tuon reissun jälkeen. Nyt taidan lähteä ruoanlaittoon: uunikirjolohta ja veneperunoita.
Isä on taas aika uuvuksissa. Tähän päivään oli jo osunut kaksi rasitusta. Äiti ilmeisesti repii yövaipat pois, vaikka kodinhoitajat laittavat ne paikoilleen illoin, aamuin. Niinpä sänky oli taas aamulla lainehtinut. Eikä siinä kaikki. Kun äitimuori ei suvaitse rollaattoria eikä läheskään aina muista ottaa keppiäkään, niin eikös hän tänään taas ollut kupsahtanut pitkin pituuttaan lattialle. Oli hän lyönyt päänsäkin isän rollaattoriin, muttei kuulemma sitä sen kummemmin valitellut. Ja on se ihmeiden ihme ettei mitään pahempaa ole sattunut. Velimies oli hälyytetty paikalle ja muori nostettu koivilleen.
Minun ikävä ennustukseni on, että päivänä muutamana meillä on näissä haavereissa tavalla tai toisella lonkkansa tai vähintään kätensä murtanut mummu. Mutta mitäpä tässä voi muuta tehdä kuin toivoa vain parasta, mikä se sitten tässä tapauksessa onkaan. Isän kestokyky alkaa olla rajoillaan.Vielä hän ei kuitenkaan ole valmis puhumaan äidin laitospaikasta ja tokko tuota ihan äkkiä kunnasta saisikaan. Pyysin isää kuitenkin miettimään ihan tosissaan omaa jaksamistaan.
Joimme hyvät kakkukahvit, mutta vanha tuttu ongelma tuli taas esille. Isä sanoi, että kakkulapio (tai yksi niistä lukuisista, joita talossa on ainakin ennen vanhaan ollut) on tuvan senkissä. Tarkastimme laatikon perusteellisesti, toisenkin laatikon ja vielä alakaapinkin. Ei ollut kakkulapiota eikä kaikkia hopealusikoitakaan, tyhjiä laatikoita vain. Isä arveli, että ne on taas pakattu johonkin matkalaukkuun. Alakaapissa sen sijaan olivat Myrna-kupit, ne uudemmat ja paremmat, joita olen kaivannut, kun joskus on kahviteltu melkein korvattomilla ja paripuolilla kupeilla. - Ai, täälläkös on onkin, isä ihmetteli. Eihän äiti sairaudelleen mitä voi eikä luultavasti sitä edes tajua, mutta isälle tämä on rankkaa. Sitä en uskalla edes arvailla, miten kärsivällisesti hän aina jaksaa asioihin suhtautua. Onneksi isä ei ole koskaan ollut taipuvainen väkivaltaan ja toki hän ymmärtää, että kyse on sairaasta ihmisestä. Mutta silti.
Kuvat eivät ole kovin teräviä, mutta eipä ole olonikaan terävimmästä päästä tuon reissun jälkeen. Nyt taidan lähteä ruoanlaittoon: uunikirjolohta ja veneperunoita.
Pitkäperjantai
Pitkäperjantai on lähes aina, niin kauan kuin muistan, ollut tällainen harmaan apea päivä, paitsi muistaakseni viime vuonna. Silloin aurinko paistoi. Tänä vuonna satoikin aamulla. Tuntuu kuin luonto muistaisi päivän vakavan merkityksen. Entiseen aikaan, vielä omassakaan lapsuudessani, pitkäperjantaina ei ollut asiaa meluisiin pihaleikkeihin eikä puhettakaan kyläilyistä. Nauraminen ja kaikki ilonpito oli sopimatonta.
Me olemme rikkoneet tämän säännön jo monena vuonna. Lupasimme käydä tänään mummulassa, kun pääsiäsipyhinä itselle tulee ruokavieraita ja isä varsinkin ottaa meidät mielihyvin vastaan juttukavereiksi. Kakkukahvitkin lupasimme juoda, vaikkei kumpikaan ole moneen viikkoon koskenut kahvikuppiin. Isää taisi viimeksi jännittää se, tuleeko meitä ketään käymään pääsiäisenä.
Tämä päivään sopiva kuva on muutaman viikon takaa, jolloin maassa oli vielä luntakin. Otin kuvan pihasta ennen kaikki tuon sakean sumun takia. Tavallisesti maisema pellon takana erottuu oikein hyvin: kalliot, puut, talot.
Mies oli aamulla kovin väsynyt ja menikin jo aamupäivällä uudestaan nokosille. Sitä ei usein tapahdu. Jos yritän kysyä vaivoista, niin ei häntä mikään vaivaa eli ei halua puhua. Voi noita miehiä!
Tuli joutessani mieleen tutkailla päivään liittyviä vanhoja uskomuksia, jotka totta vie eivät muistuttaneet ainakaan päivän kristillisestä perinteestä. Pitkäperjantai oli nimittäin erityisen otollinen mustan magian ja taikuuden harjoittamiseen. Vaarallinen aika jatkui aina pääsiäisaamuun asti. "Pääsiäisnoitien ajateltiin olevan kateellisia vanhoja naisia, jotka tekevät pääsiäisenä ilkeyksiään muun muassa leikkaamalla eläimiltä karvoja tai nahanpaloja. Noidat lensivät sitten pääsiäislauantaina Kyöpelin vuorelle vertailemaan saaliitaan." - Jaa. Vuotuinen ajantieto osaa kertoa vielä laveammin trulleista ja noidista, jotka asioivat itsensä pirun kanssa ja joita karkotettiin mm. pääsiäistulien avulla.
Vaikka tekemistä ja erilaista pääsiäisen laittoa olisi vielä vaikka miten paljon, niin rauhoitan tämän päivän kyllä ruoka- ja siivouspuuhilta. Kalafilee pannaan illalla uuniin ja keitetään parit potut sen kaveriksi. Sen mitä en huomenna ehdi tekemään, voi jäädä tekemättä.
Ai niin, Kirjassa kammarissa on uusi kirja-arvonta men ossa. Linkkaa oikeassa laidassa olevaa kuvaa.
Me olemme rikkoneet tämän säännön jo monena vuonna. Lupasimme käydä tänään mummulassa, kun pääsiäsipyhinä itselle tulee ruokavieraita ja isä varsinkin ottaa meidät mielihyvin vastaan juttukavereiksi. Kakkukahvitkin lupasimme juoda, vaikkei kumpikaan ole moneen viikkoon koskenut kahvikuppiin. Isää taisi viimeksi jännittää se, tuleeko meitä ketään käymään pääsiäisenä.
Tämä päivään sopiva kuva on muutaman viikon takaa, jolloin maassa oli vielä luntakin. Otin kuvan pihasta ennen kaikki tuon sakean sumun takia. Tavallisesti maisema pellon takana erottuu oikein hyvin: kalliot, puut, talot.
Mies oli aamulla kovin väsynyt ja menikin jo aamupäivällä uudestaan nokosille. Sitä ei usein tapahdu. Jos yritän kysyä vaivoista, niin ei häntä mikään vaivaa eli ei halua puhua. Voi noita miehiä!
Tuli joutessani mieleen tutkailla päivään liittyviä vanhoja uskomuksia, jotka totta vie eivät muistuttaneet ainakaan päivän kristillisestä perinteestä. Pitkäperjantai oli nimittäin erityisen otollinen mustan magian ja taikuuden harjoittamiseen. Vaarallinen aika jatkui aina pääsiäisaamuun asti. "Pääsiäisnoitien ajateltiin olevan kateellisia vanhoja naisia, jotka tekevät pääsiäisenä ilkeyksiään muun muassa leikkaamalla eläimiltä karvoja tai nahanpaloja. Noidat lensivät sitten pääsiäislauantaina Kyöpelin vuorelle vertailemaan saaliitaan." - Jaa. Vuotuinen ajantieto osaa kertoa vielä laveammin trulleista ja noidista, jotka asioivat itsensä pirun kanssa ja joita karkotettiin mm. pääsiäistulien avulla.
Vaikka tekemistä ja erilaista pääsiäisen laittoa olisi vielä vaikka miten paljon, niin rauhoitan tämän päivän kyllä ruoka- ja siivouspuuhilta. Kalafilee pannaan illalla uuniin ja keitetään parit potut sen kaveriksi. Sen mitä en huomenna ehdi tekemään, voi jäädä tekemättä.
Ai niin, Kirjassa kammarissa on uusi kirja-arvonta men ossa. Linkkaa oikeassa laidassa olevaa kuvaa.
torstai 21. huhtikuuta 2011
Ostoksia pääsiäiseksi
Tänä vuonna en ole oikein saanut vauhtia pääsiäisvalmisteluihini. Onneksi juhla tulee, oli valmisteltu tai ei ja tokihan me tänään teimme oikein jymyostokset jo pääsiäisenpyhienkin varalle. Tai oikeastaan jo eilen aloitettiin ostamalla viiniä ja lammaspaisteja, tänään jatkettiin ruokakaupassa, jossa uusseelantilaiset paistit olivat pari euroa kalliimpia kuin eilíset cittarin paistit, mutta kummatkin alle kympin kilo. Se sitten taas kotimaisen suosimisesta.
Huomenna syömme kaksistaan ja vanhoja perinteitä noudattaen on kala-ateria. Sunnuntaina pitkässä pöydässämme on laskujeni mukaan 10 henkeä, joten otan kaksi lammasta pakkasesta jo tänään sulamaan ja pistän ne huomenna marinoitumaan jogurttiliemeen. Maanantain vieraille riittää yksi paisti. Uskaltaisikohan pytyn laittaa ulkoeteiseen? Se on viileänä aikana meidän oivallinen varajääkaappimme, joskus tosin myös pakastin.
Eikä tässä kaikki hankinnat. Kauan himoitsemani kliivia löytyi nettipuutarhuriltani ja se tuli eilen, tai oikeastaan taisi tulla jo toissapäivänä. Toivottavasti tämä täyttää odotukset eli rupeaa jossain vaiheessa kukkimaan. Matka puutarhalta ainakin oli sujunut hyvin, sillä hän työntää jo uutta lehteä.
Eilen hänelle ostettiin arvoisensa jalusta. Kävimme ensin mööpelidivarissa, jonka hinnat olivat tähtitieteelliset ja kukkapylväsvalikoima tosi omituinen, mistä lie peräisin. Venättä ainakin asiakkaat tuntuivat laskettelevan, joten olisikohan tuotteetkin siltä suunnalta? No, lähes samalla rahalla sain huonekalukaupasta tämän uuden, jonka on kotimaista tekoa ja huomattavan paljon kauniimpi kuin tarjolla olleet käytetyt. Etsin tällaista yksinkertaista mallia ja kukkapylväs piti saada pääsiäiseksi. Kliivian takaa kurkistaa rahapuun alku, jonka tökkäsin uuteen ruukkuun aloittelemaan kasvuaan.
Pääsiäispöydän somisteiksi ehtivät kuin ehtivätkin nämä kolme kapistusta, joista mainitsin jo aikaisemmin. Ne ovat Pekka Paikkarin Arabia Pro Arte -kokoelman Tarant-kynttilänjalat ja Lisa Larssonin Gustavsbergille suunnittelema kana. Muistin, että nuo kynttilänjalat olisivat olleet vähän korkeammat, mutta ei se mitään, olen tosi iloinen keväänvihreästä löydöstäni. Samoin Lisa Larssonista.Kanalla on jo ennestään kotona kukko, joka tosin ei ole samaa sarjaa, enkä ole ihan varma tekijästäkään, mutta veikkaan Larssonia. Gustavsbergin tehtaalta sekin joka tapauksessa on peräisin.
Kuvan värit eivät ole lähellekään oikeita, mutta ehkäpä pääsiäispöydästä tulee vielä myöhemmin uusia kuvia.
Lautasliinat ja kynttilät olin ostanut jo aikaisemmin ulkomuistista näiden kanssa sopiviksi. Pöytäliinan ompelin muutama vuosi sitten yhdistämällä kaksi vanhaa, valkoista kapiolakanaani, joissa on upeat käsin virkatut pitsit. Minä en ole sentään itse niitä virkannut, sillä pitsinvirkkuu ei ole koskaan ollut minun alaani. Seuraava toimenpide on liinan kostuttaminen ja silittäminen. Pian olisi jo aika rauhoittua kiirastorstain iltaan ja pääsiäisen viettoon.
Hyvää pääsiäisen aikaa!
Huomenna syömme kaksistaan ja vanhoja perinteitä noudattaen on kala-ateria. Sunnuntaina pitkässä pöydässämme on laskujeni mukaan 10 henkeä, joten otan kaksi lammasta pakkasesta jo tänään sulamaan ja pistän ne huomenna marinoitumaan jogurttiliemeen. Maanantain vieraille riittää yksi paisti. Uskaltaisikohan pytyn laittaa ulkoeteiseen? Se on viileänä aikana meidän oivallinen varajääkaappimme, joskus tosin myös pakastin.
Eikä tässä kaikki hankinnat. Kauan himoitsemani kliivia löytyi nettipuutarhuriltani ja se tuli eilen, tai oikeastaan taisi tulla jo toissapäivänä. Toivottavasti tämä täyttää odotukset eli rupeaa jossain vaiheessa kukkimaan. Matka puutarhalta ainakin oli sujunut hyvin, sillä hän työntää jo uutta lehteä.
Eilen hänelle ostettiin arvoisensa jalusta. Kävimme ensin mööpelidivarissa, jonka hinnat olivat tähtitieteelliset ja kukkapylväsvalikoima tosi omituinen, mistä lie peräisin. Venättä ainakin asiakkaat tuntuivat laskettelevan, joten olisikohan tuotteetkin siltä suunnalta? No, lähes samalla rahalla sain huonekalukaupasta tämän uuden, jonka on kotimaista tekoa ja huomattavan paljon kauniimpi kuin tarjolla olleet käytetyt. Etsin tällaista yksinkertaista mallia ja kukkapylväs piti saada pääsiäiseksi. Kliivian takaa kurkistaa rahapuun alku, jonka tökkäsin uuteen ruukkuun aloittelemaan kasvuaan.
Pääsiäispöydän somisteiksi ehtivät kuin ehtivätkin nämä kolme kapistusta, joista mainitsin jo aikaisemmin. Ne ovat Pekka Paikkarin Arabia Pro Arte -kokoelman Tarant-kynttilänjalat ja Lisa Larssonin Gustavsbergille suunnittelema kana. Muistin, että nuo kynttilänjalat olisivat olleet vähän korkeammat, mutta ei se mitään, olen tosi iloinen keväänvihreästä löydöstäni. Samoin Lisa Larssonista.Kanalla on jo ennestään kotona kukko, joka tosin ei ole samaa sarjaa, enkä ole ihan varma tekijästäkään, mutta veikkaan Larssonia. Gustavsbergin tehtaalta sekin joka tapauksessa on peräisin.
Kuvan värit eivät ole lähellekään oikeita, mutta ehkäpä pääsiäispöydästä tulee vielä myöhemmin uusia kuvia.
Lautasliinat ja kynttilät olin ostanut jo aikaisemmin ulkomuistista näiden kanssa sopiviksi. Pöytäliinan ompelin muutama vuosi sitten yhdistämällä kaksi vanhaa, valkoista kapiolakanaani, joissa on upeat käsin virkatut pitsit. Minä en ole sentään itse niitä virkannut, sillä pitsinvirkkuu ei ole koskaan ollut minun alaani. Seuraava toimenpide on liinan kostuttaminen ja silittäminen. Pian olisi jo aika rauhoittua kiirastorstain iltaan ja pääsiäisen viettoon.
Hyvää pääsiäisen aikaa!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Oma arvonta päättyi, toinen alkoi
Kas kun oma arvontani päätyi, niin poistin oman arvontanappini, mutta jatkan lisäämällä tuohon sivupalkkiin mielenkiintoisen, luullakseni viikoittain toistuvn Kirjavan kammarin Karoliinan Poistoperjantai-arvonnan. Ottakoon osaa ken tahtoo! Karoliina esittelee kirjan ja tietenkin luettelee toimintaohjeet perjantaisin, jolloin myös arvonta tapahtuu. Juuri nyt arvonnan kohteena on kuvassakin näkyvä uutuuskirja, Tuukka Hautalan Paluu. Viehätyin kovasti esikoisteoksesta, nimeltään Salo. Kuvaa klikkaamalla pääsee blogin etusivulle ja sieltä saman kuvan kautta itse kilpailuun ja kirja-arvosteluun.
Huomautan, että en seilaa pitkin blogistaniaa etsimässä arpajaisia, mutta jos löydän jotain kivaa ja itseäni houkuttelevaa, niin voinpa pistää hyvän kiertämään. Sitoumuksetta. Veloituksetta.
Huomautan, että en seilaa pitkin blogistaniaa etsimässä arpajaisia, mutta jos löydän jotain kivaa ja itseäni houkuttelevaa, niin voinpa pistää hyvän kiertämään. Sitoumuksetta. Veloituksetta.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Aikainen lintu madon nappaa
Tänään oli herättävä ns. ihmisten aikaan, kun kävin labrassa. Nyt päivä on vasta puolessa ja aikaa tuntuu riittävän vaikka mihin. Pitäisi varmaan neuvoa itseään muuttamaan päiväjärjestystä ja nukkumarytmiä tähän suuntaan.
Oli muuten tuskaista olla syömättä ja varsinkin juomatta, mutta aamutee maistuikin sitten tavallista paremmalta. Aamupalani on nykyisin tällainen: kaksi tai kolme mukillista teetä (vihreää + rooibus-teetä), 1 päärynä, 1 omena, pieni kourallinen maa- ynnä muita pähkinöitä, 1-2 voileipää, joiden päällä on oivariinia, salaattia, sipulinvarsia, ohut viipale jotain lihaleikkelettä plus kurkkua tai kesäkurpitsaa. Leipä on täysjyväleipää, joko kaura- tai ruisleipää.
Seuraava "ateria" on lounas joskus iltapäivällä, edellisen päivän jämiä, purkillinen jotain tonnikalajuttua taikka pari voileipää, vaikka yritänkin pitää leivänsyönnin aisoissa. Varsinainen ruoka-ruoka syödään vasta illalla, mutta iltalääkkeiden jälkeen ennen nukkumaanmenoa on ihan pakko tehdä vielä pienet juustovoikut. Välipalana menee muutama pähkinä tai manteli ohimennen ja vettä, vettä, vettä. Jotten vaikuttaisi liian hyveelliseltä / epärehelliseltä, niin namia tai herkkujakaan en ole kokonaan hylännyt. Tämä pääsiäisaika on taas paha juttu dieetin kannalta. Jos leivon jotain, kuten on luultavaa vieraiden kestittämiseksi, niin kukapa ne loput syö ellen minä. Ruokaa en vie kompostiin, ellei se ole pilaantunutta. Mies ei syö ollenkaan makeaa.
Tällä menolla olen neljässä viikossa laihtunut 5 kiloa. Kilot tosin tulevat hetkessä takaisin, jos en pidä varaani. Sen kunniaksi ostin eilen hyvän näköistä ja hyvän makuista rahkapullaa, jota ehkä nautin pian pikku-välipalaksi.
Kevät on tosiaan tullut. Meidän kaikki kolme krookusta yllättivät ja rupesivat kukkimaan. Sipulit ovat itse siirtyneet jostain kukkapenkin laidasta keskelle nurmikkoa. Kukkapenkissä niitä ei varmaan ole enää yhtään kappaletta.
Naapurin isäntä oli aamulla äestämässä peltoaan lokkilauman ympäröimänä. Puolet pellosta oli tosin vielä liian märkää ja osittan lumenkin peitossa. En tiedä, mikä idea oli tähän aikaan ryysätä pellolle, mutta sen varmasti näemme myöhemmin. Toinen merkki keväästä on renkaanvaihto. Mies lähti äsken toimittamaan sitä asiaa.
Minun pitäisi jatkaa ikkunoiden pesemistä. Eilen sain yhden pestyä ja aamulla totesin, että edellisen päivän lasit on pestävä uudestaan, kun ajattelin selviytyväni pääsiäiseksi pelkällä sisälasin pesulla ja jatkaa toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen lasin pesua myöhemmin. Kuudes eli ulkopinta on minulle lähes mahdoton tehtävä. Olen joskus puhunut miehelle ikkunanpesupalvelun ostamisesta, mutta en saanut kannatusta asialle. Eikä se isossa talossa kovin halpaa hupia olisikaan.
Oli muuten tuskaista olla syömättä ja varsinkin juomatta, mutta aamutee maistuikin sitten tavallista paremmalta. Aamupalani on nykyisin tällainen: kaksi tai kolme mukillista teetä (vihreää + rooibus-teetä), 1 päärynä, 1 omena, pieni kourallinen maa- ynnä muita pähkinöitä, 1-2 voileipää, joiden päällä on oivariinia, salaattia, sipulinvarsia, ohut viipale jotain lihaleikkelettä plus kurkkua tai kesäkurpitsaa. Leipä on täysjyväleipää, joko kaura- tai ruisleipää.
Seuraava "ateria" on lounas joskus iltapäivällä, edellisen päivän jämiä, purkillinen jotain tonnikalajuttua taikka pari voileipää, vaikka yritänkin pitää leivänsyönnin aisoissa. Varsinainen ruoka-ruoka syödään vasta illalla, mutta iltalääkkeiden jälkeen ennen nukkumaanmenoa on ihan pakko tehdä vielä pienet juustovoikut. Välipalana menee muutama pähkinä tai manteli ohimennen ja vettä, vettä, vettä. Jotten vaikuttaisi liian hyveelliseltä / epärehelliseltä, niin namia tai herkkujakaan en ole kokonaan hylännyt. Tämä pääsiäisaika on taas paha juttu dieetin kannalta. Jos leivon jotain, kuten on luultavaa vieraiden kestittämiseksi, niin kukapa ne loput syö ellen minä. Ruokaa en vie kompostiin, ellei se ole pilaantunutta. Mies ei syö ollenkaan makeaa.
Tällä menolla olen neljässä viikossa laihtunut 5 kiloa. Kilot tosin tulevat hetkessä takaisin, jos en pidä varaani. Sen kunniaksi ostin eilen hyvän näköistä ja hyvän makuista rahkapullaa, jota ehkä nautin pian pikku-välipalaksi.
Kevät on tosiaan tullut. Meidän kaikki kolme krookusta yllättivät ja rupesivat kukkimaan. Sipulit ovat itse siirtyneet jostain kukkapenkin laidasta keskelle nurmikkoa. Kukkapenkissä niitä ei varmaan ole enää yhtään kappaletta.
Naapurin isäntä oli aamulla äestämässä peltoaan lokkilauman ympäröimänä. Puolet pellosta oli tosin vielä liian märkää ja osittan lumenkin peitossa. En tiedä, mikä idea oli tähän aikaan ryysätä pellolle, mutta sen varmasti näemme myöhemmin. Toinen merkki keväästä on renkaanvaihto. Mies lähti äsken toimittamaan sitä asiaa.
Minun pitäisi jatkaa ikkunoiden pesemistä. Eilen sain yhden pestyä ja aamulla totesin, että edellisen päivän lasit on pestävä uudestaan, kun ajattelin selviytyväni pääsiäiseksi pelkällä sisälasin pesulla ja jatkaa toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen lasin pesua myöhemmin. Kuudes eli ulkopinta on minulle lähes mahdoton tehtävä. Olen joskus puhunut miehelle ikkunanpesupalvelun ostamisesta, mutta en saanut kannatusta asialle. Eikä se isossa talossa kovin halpaa hupia olisikaan.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Arvonta on suoritettu!
Kiitos teille kaikille, rakkaat matkassa kulkeneet blogiystävät kuin myös uudet tutut! Arvonta-aika on nyt päättynyt ja voittaja arvottu. Näpertelin jokaisen arpalipukkeen erikseen pikkuiseksi kääröksi, joita sekoitin ja hämmentelin isossa kattilassa ennen kuin nostin niistä yhden. Voittajakäärössä luki: Possumunkki! Onneksi olkoon! Ilmoittelepa yhteystietosi sähköpostiini villiviini 55 @ gmail.com (poista välilyönnit niin osoite toimii).
En lupaa takuuvarmasti, että saat palkintoa ennen pääsiäistä eli sisällä ei ole ainakaan suklaamunia.
En lupaa takuuvarmasti, että saat palkintoa ennen pääsiäistä eli sisällä ei ole ainakaan suklaamunia.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Aurinkoinen palmusunnuntai ja äänestyspäivä
Kävimme käyttämässä äänestysoikeuttamme ja selvisimme tehtävästämme tosi nopeasti. Vaalipaikalla ollut virkailijoiden lisäksi yhden yhtä ihmistä juuri sillä hetkellä. Jollain paikkakunnilla on uutisten mukaan ollut väkeä pitkiksi jonoiksi asti. Ihanan aurinkoinen äänestyspäivä joka tapauksessa saa monet ehkä lähtemään päiväkävelylle. Me hurautimme autolla ja jo parkkipaikalta kävely otti sen verran lonkkiin, ettei enää huvittanut lähteä ostamaan vaalikahvileivoksia, vaikka mieli teki. Emme eilen käyneet kaupassa ja perjantaina moinen ei tullut mieleenkään. Kahviahan ei meillä tosin ole juotu ainakaan kuukauteen, mutta nyt olisi voinut olla mukava tirauttaa kupilliset. Lupasin isälle, että pääsiäisen aikaan menemme kakkukahveille.
Kun valitettavasti ei pieniä noita-akkoja eikä isompiakaan virpojia ole näkynyt, kävin läheisellä joutomaalla taittamassa muutaman pajunoksan. Täytyyhän sitä palmusunnuntaina jokunen pajunkissa olla. Niihin voisi vielä näperrellä jotain koristettakin, jos värillisiä papereita tai jotain muuta rekvisiittaa osuisi silmiin. Varsinaiset pääsiäiskoristeet kaivan esille vasta lauantaina.
Tietysti mulla roikkui kamerakin kaulassa ja kuvasaalis oli hyvä. Löysin ensimmäiset sinivuokot, kaksi jopa omasta pihasta. Nokkosperhoset kirmailivat pellolla ja viime vuonna tekemästäni kukkapenkistä nousee jotain, joka voisi olla vaikka narsissi. En tosin muista istuttaneeni narsissin sipuleita sinne, mutta asia ratkeaa nupuista päätellen melko pian.
Tämä viimeinen kasvi on pikkuinen poloinen rododendron, jonka sain jo kolme vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Koosta kertoo jotain vieressä oleva lappunen. Paikka ei ilmeisesti ole kovin otollinen ;-) tälle veijarille, joka kuitenkin kaikesta huolimatta sinnittelee hengissä. Kun isot rodomme voivat aika huonosti jäätyään lumitaakan alle, niin ehkä tämä muuttaa tänä keväänä. Tuvan nurkalla on vielä sen verran lunta, että emme ole päässeet tarkemmin tutkimaan pensaidemme vaurioita, mutta ainakin yksi vahva oksa on pahasti ratkennut. Osa oksista on lumen alla, mutta nuput tallessa!
Eilisen kuvasatoa on tuo pihan viimeinen lumihanki kuten tämä lintukin. Se on ihanasti livertelevä punarinta. Suurensin kuvaa niin paljon kuin sain, joten se ei ole enää kovin skarppi. Nokka on kuitenkin auki ja punainen rintakin erottuu juuri ja juuri.
Tästä voi tulla jännittävä ilta vaalivalvojaisten merkeissä. Noita-akkasille tarkoitettuja karkkeja ja suklaamunia on talossa ainakin jonkin verran lieventämään pahinta jännitystä.
Kun valitettavasti ei pieniä noita-akkoja eikä isompiakaan virpojia ole näkynyt, kävin läheisellä joutomaalla taittamassa muutaman pajunoksan. Täytyyhän sitä palmusunnuntaina jokunen pajunkissa olla. Niihin voisi vielä näperrellä jotain koristettakin, jos värillisiä papereita tai jotain muuta rekvisiittaa osuisi silmiin. Varsinaiset pääsiäiskoristeet kaivan esille vasta lauantaina.
Tietysti mulla roikkui kamerakin kaulassa ja kuvasaalis oli hyvä. Löysin ensimmäiset sinivuokot, kaksi jopa omasta pihasta. Nokkosperhoset kirmailivat pellolla ja viime vuonna tekemästäni kukkapenkistä nousee jotain, joka voisi olla vaikka narsissi. En tosin muista istuttaneeni narsissin sipuleita sinne, mutta asia ratkeaa nupuista päätellen melko pian.
Tämä viimeinen kasvi on pikkuinen poloinen rododendron, jonka sain jo kolme vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Koosta kertoo jotain vieressä oleva lappunen. Paikka ei ilmeisesti ole kovin otollinen ;-) tälle veijarille, joka kuitenkin kaikesta huolimatta sinnittelee hengissä. Kun isot rodomme voivat aika huonosti jäätyään lumitaakan alle, niin ehkä tämä muuttaa tänä keväänä. Tuvan nurkalla on vielä sen verran lunta, että emme ole päässeet tarkemmin tutkimaan pensaidemme vaurioita, mutta ainakin yksi vahva oksa on pahasti ratkennut. Osa oksista on lumen alla, mutta nuput tallessa!
Eilisen kuvasatoa on tuo pihan viimeinen lumihanki kuten tämä lintukin. Se on ihanasti livertelevä punarinta. Suurensin kuvaa niin paljon kuin sain, joten se ei ole enää kovin skarppi. Nokka on kuitenkin auki ja punainen rintakin erottuu juuri ja juuri.
Tästä voi tulla jännittävä ilta vaalivalvojaisten merkeissä. Noita-akkasille tarkoitettuja karkkeja ja suklaamunia on talossa ainakin jonkin verran lieventämään pahinta jännitystä.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Öisillä ostoksilla ja pääsiäisen suunnittelua
Etsin yömyöhään huutonetistä kivoja kangastilkkuja ja pitsejä, mutta huonolla menestyksellä. Eksyin sitten katselemaan design-keramiikkaa ja tein kaksi löytöä. Esittelen ne vasta sitten, kun löydöt ovat kotona ja saan kuvattua ne. Molemmat istuisivat pääsiäispöydän koristeiksi oikein harvinaisen hyvin.
Kumpikaan noista kuvan liinoista ei pääse tänä vuonna päivällispöytään, vaan lisäsin jo kauppalistaan Kloriten. Valkoinen, vanhoista pitsilakanoista kokoamani liina tarvitsee valkaisua, mutta se saa jäädä ensi viikkoon. Vanhat viinitahrat eivät lähteneet pesussa, mutta eiköhän klorite tee terää.
Varsinaisesti päivän ohjelmaan piti - ja pitää - sisältyä runsaasti siivousta, loppujen viherkasvien mullanvaihtoa, terassin pesua ja sen sellaista. Tai ainakin vähän imurointia, joten aloitankin varmuuden vuoksi siitä. Vessan matot ja suihkuverho ovat parhaillaan pesukoneessa, joten jotain on jo sentään ruvettu tekemäänkin. Kas, en ole pääministeri enkä keisarinna, vaikka puhuttelenkin itseäni näin kuninkaallisesti. Minä itte se näitä askareita yritän tänään tehdä. Isäntä on omissa harrastuksissaan koko päivän eikä hän muutenkaan osallistu enempää siivoukseen kuin ruoanlaittoonkaan paitsi joskus mielipiteitä latomalla, joulupäivällisen perunoita kuorimalla tai muuten erehdyksessä. Kyse ei ole taitamattomuudesta, päinvastoin. Hän kai sai aikaisemmin kiintiönsä täyteen.
Ei muuta kuin harjan ei kun siis imurin varteen! Aurinkoista päivänjatkoa vaan kaikille.
Kumpikaan noista kuvan liinoista ei pääse tänä vuonna päivällispöytään, vaan lisäsin jo kauppalistaan Kloriten. Valkoinen, vanhoista pitsilakanoista kokoamani liina tarvitsee valkaisua, mutta se saa jäädä ensi viikkoon. Vanhat viinitahrat eivät lähteneet pesussa, mutta eiköhän klorite tee terää.
Varsinaisesti päivän ohjelmaan piti - ja pitää - sisältyä runsaasti siivousta, loppujen viherkasvien mullanvaihtoa, terassin pesua ja sen sellaista. Tai ainakin vähän imurointia, joten aloitankin varmuuden vuoksi siitä. Vessan matot ja suihkuverho ovat parhaillaan pesukoneessa, joten jotain on jo sentään ruvettu tekemäänkin. Kas, en ole pääministeri enkä keisarinna, vaikka puhuttelenkin itseäni näin kuninkaallisesti. Minä itte se näitä askareita yritän tänään tehdä. Isäntä on omissa harrastuksissaan koko päivän eikä hän muutenkaan osallistu enempää siivoukseen kuin ruoanlaittoonkaan paitsi joskus mielipiteitä latomalla, joulupäivällisen perunoita kuorimalla tai muuten erehdyksessä. Kyse ei ole taitamattomuudesta, päinvastoin. Hän kai sai aikaisemmin kiintiönsä täyteen.
Ei muuta kuin harjan ei kun siis imurin varteen! Aurinkoista päivänjatkoa vaan kaikille.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Ensimmäinen leskenlehti, ensimmäinen kuovi ja lokkiparvi
Kevään tuloa ei mikään voi estää. Leskenlehdet kukkivat ojanpenkalla, mutta eihän niitä saa kuvattua liikkuvasta autosta vaikka miten yritin. Joku on nähnyt sinivuokkojakin, mutta ei ihan meidän nurkillamme. Lumikasat vajoavat vauhdilla ja pian päästään pihatöihin. Kiva! En nyt löydä vanhoistakaan kevätkuvista yhtään leskenlehteä. Kuva-arkistoni menivät vähän sekaisin koneenvaihdon yhteydessä.
Innostuin eilen keväästä niin, että tein oikein roimat tilaukset puutarhakauppoihin. Siemeniä ja perennoja on tulossa kahdestakin paikasta. Ja kaiken muun ihanuuden päälle tilasin ikioman viinirypäleen, jonka satoa saamme odottaa mahdollisesti koko loppuikämme. Nimikkoköynnös joudutaan repimaan alas kun talo toivottavasti jo lähiviikkoina tai ainakin -kuukausina maalataan ja nyt on mietinnässä, ostetaanko uudet villiviinin taimet, yritetäänkö vanhoja jotenkin varjella vai istutetaanko viiniköynnös yhden paikalle talon lämpimimmälle nurkalle. Villiviinit ovat osittain aika huonokuntoisia, joten kaikkia ei edes kannata säästää. (Juu, siis en nyt puhunut itsestäni.)
Kuuntelimme tänään taas sepelkyyhkyn kujerrusta, mutta sehän on jo vanha juttu. Mies oli aamupäivällä kuullut kuovin huutoakin. Se oli ennen vanhaan varma kevään merkki, kuten töyhtöhyyppäkin. Kumpikin laji on vähentynyt kovasti ainakin täällä etelässä, jossa pellot on salaojitettu jo vuosikymmeniä sitten taikka rakennettu täyteen taloja.
Ajelimme vähän maakunnassa ja tällainen lokkijärvi osui matkan varrelle. Vesi nousee joka kevät tälle matalalle pellolle ja jos oikein tarkkaan tiiraa, niin valkoisia lintuja on aikamoinen lauma tuossa kuvan oikeassa laidassa. Kuva on otettu niin kaukaa, ettei se edes suurentamalla parane ja sitä paitsi halusin kuvaan tuon hauskan näköisen sinitaivaan.
Onneksi näissä meidän lähimaisemissamme ei ole ollut tämän pahempia tulvia. Joskus tosin radan alikäytävän viemärit ovat keväällä pitkään umpijäässä ja vesi ehtii tulvia tielle. Tai sitten viemärit eivät muuten vedä.
Se on se arvontapäiväkin pian käsillä. Peruuta vajaa viikko taaksepäin ja ota osaa. On ollut kiva saada uusia lukijoita ja itse olen löytänyt oman ja muiden arvontojen kautta monta kivaa blogia. Kaksi muuta blogiani on ollut vähän hunningolla, mutta palaan kyllä nukkisharrastukseen ja muihinkin askareisiin ennen pitkää. Mutta huomenna äänestetään Suomen parasta kuoroa ja sunnuntaina äänestetään muuten vaan. Kumpaakin äänestystulosta jännitetään! Tämä meidän Prima Vista on loistokuoro.
Vielä yksi kevätjuttu: meillä syödään illalla tuoretta parsaa. Kun pelkästään se ei ihan täytä masuja, niin ostimme lisäksi puolalaisia tuoremakkaroita, tulisia ja lammasmakkaroita, kaksi kappaletta kumpaakin. Vaikka olenkin suomalaisen ruoan suosija, ehdottomasti, niin kyllä meikäläiset makkarat kalpenevat monen muun, esimerkiksi saksalaisten rinnalla. Saas nähdä, miten nämä polskit pärjäävät makutestissämme. Hintaahan niille kyllä tuli, mutta sikäli kahden hengen talous on kiva, kun voi joskus herkutella vähän tyyriimmilläkin ruoilla. Lisäkkeet olivat jo valmiina jääkaapissa, kun eilisiä salaatteja jäi juuri sopiva annos tälle päivälle. Viikonloppuna paistetaan taas halpaa sikalihaa.
Innostuin eilen keväästä niin, että tein oikein roimat tilaukset puutarhakauppoihin. Siemeniä ja perennoja on tulossa kahdestakin paikasta. Ja kaiken muun ihanuuden päälle tilasin ikioman viinirypäleen, jonka satoa saamme odottaa mahdollisesti koko loppuikämme. Nimikkoköynnös joudutaan repimaan alas kun talo toivottavasti jo lähiviikkoina tai ainakin -kuukausina maalataan ja nyt on mietinnässä, ostetaanko uudet villiviinin taimet, yritetäänkö vanhoja jotenkin varjella vai istutetaanko viiniköynnös yhden paikalle talon lämpimimmälle nurkalle. Villiviinit ovat osittain aika huonokuntoisia, joten kaikkia ei edes kannata säästää. (Juu, siis en nyt puhunut itsestäni.)
Kuuntelimme tänään taas sepelkyyhkyn kujerrusta, mutta sehän on jo vanha juttu. Mies oli aamupäivällä kuullut kuovin huutoakin. Se oli ennen vanhaan varma kevään merkki, kuten töyhtöhyyppäkin. Kumpikin laji on vähentynyt kovasti ainakin täällä etelässä, jossa pellot on salaojitettu jo vuosikymmeniä sitten taikka rakennettu täyteen taloja.
Ajelimme vähän maakunnassa ja tällainen lokkijärvi osui matkan varrelle. Vesi nousee joka kevät tälle matalalle pellolle ja jos oikein tarkkaan tiiraa, niin valkoisia lintuja on aikamoinen lauma tuossa kuvan oikeassa laidassa. Kuva on otettu niin kaukaa, ettei se edes suurentamalla parane ja sitä paitsi halusin kuvaan tuon hauskan näköisen sinitaivaan.
Onneksi näissä meidän lähimaisemissamme ei ole ollut tämän pahempia tulvia. Joskus tosin radan alikäytävän viemärit ovat keväällä pitkään umpijäässä ja vesi ehtii tulvia tielle. Tai sitten viemärit eivät muuten vedä.
Se on se arvontapäiväkin pian käsillä. Peruuta vajaa viikko taaksepäin ja ota osaa. On ollut kiva saada uusia lukijoita ja itse olen löytänyt oman ja muiden arvontojen kautta monta kivaa blogia. Kaksi muuta blogiani on ollut vähän hunningolla, mutta palaan kyllä nukkisharrastukseen ja muihinkin askareisiin ennen pitkää. Mutta huomenna äänestetään Suomen parasta kuoroa ja sunnuntaina äänestetään muuten vaan. Kumpaakin äänestystulosta jännitetään! Tämä meidän Prima Vista on loistokuoro.
Vielä yksi kevätjuttu: meillä syödään illalla tuoretta parsaa. Kun pelkästään se ei ihan täytä masuja, niin ostimme lisäksi puolalaisia tuoremakkaroita, tulisia ja lammasmakkaroita, kaksi kappaletta kumpaakin. Vaikka olenkin suomalaisen ruoan suosija, ehdottomasti, niin kyllä meikäläiset makkarat kalpenevat monen muun, esimerkiksi saksalaisten rinnalla. Saas nähdä, miten nämä polskit pärjäävät makutestissämme. Hintaahan niille kyllä tuli, mutta sikäli kahden hengen talous on kiva, kun voi joskus herkutella vähän tyyriimmilläkin ruoilla. Lisäkkeet olivat jo valmiina jääkaapissa, kun eilisiä salaatteja jäi juuri sopiva annos tälle päivälle. Viikonloppuna paistetaan taas halpaa sikalihaa.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Lounaspuheita
Tulimme äsken seurakunnan yhteisvastuulounaalta mosambikilaiseen tapaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta miksi ihmeessä pitää änkeä ohjelmaa pilaamaan leppoisaa lounastilaisuutta? Kaikilla taisi olla siellä tuttuja ja ihmiset juttelivatkin iloisesti keskenään, kuten mekin teimme ystäviemme kanssa ja olisimme halunneet keskustella enemmänkin. Yksi täti yritti samaan aikaan kertoa vähemmän ateriointiin sopivia kokemuksiaan Mosambikista, mm. aids-lasten seksuaalivalistuksesta olin kuulevinani tarinaa eikä hänen kahteen kertaan pitämäänsä esitelmää kovin moni tainnut kuunnella. Kirkkokuorokin oli värvätty paikalle.
Idea lounaasta oli loistava ja väkeä oli aika paljon, joten toivottavasti myös yhteisvastuukeräys sai hyvän saaliin. Aterian toteutti käsittääkseni seurakunnan keittiö yhdessä marttojen kanssa. Logistiikka tosin oli vähän huonosti suunniteltu, kun lautaset, lusikat ja sämpylät olivat toisessa päässä linjastoa, mutta alkukeitto toisessa päässä. Kun me menimme, ei jonoa ollut, joten meitä se ei sinänsä haitannut. Ihmettelimme vain.
Keitto oli jännää papukeittoa. Pääruokana oli grillattua kanaa, riisiä, maapähkinäkastiketta, piripiriä, chilimaustettuja katkarapuja ja paria salaattiakin; vihreää ja tomaatti-avokadosalaattia.
Jälkiruoaksi oli kahvia tai teetä (eli vettä ja teepusseja) sekä hedelmiä. Hinta oli vapaaehtoinen mutta pakollinen, sanottiin ilmoituksessa. Hyvä mieli jäi täyden masun lisäksi meille ainakin, vaikka olisimme tosiaan halunneet vaihtaa pari sanaa useidenkin tuttujen kanssa.
Samalla matkalla teimme pienen kierroksen keskustan harvemmin käyttämillämme kaduilla. Huomasimme, että uutta väriä on ilmestynyt katukuvaan, mutta älkää kysykö mistä tässä pytingissä on kysymys. Tien toisella puolella oli samaa värimaailmaa, mutta se näytti parkkitalolta.
Tivolin sentään tunnistaa maailmanpyörästä. Sekin saatiin kuvattua, sillä tämä aloittaa maakuntakierroksensa perinteisesti meidän sirkuskentältämme ja kauden avajaiset on tänään. Yksi kevään merkki tämäkin! Monena vuonna olen saanut kuvattua tivolin isojen rekkojen letkaa, kun se on saapunut kaupunkiin. Nyt ei ollut siinä suhteessa tuuria.
Tämä mainos oli melkein koulun pihassa, kuten polkupyöristä voi päätellä. Hyvä paikka ja tähän oli helppo pysähtyä kuvan ottamista varten. Tuo edellinen on kuvattu liikennevaloissa, joten kuvakulma muodostui olosuhteiden mukaan.
Minä en ole ollut elämässäni kai kuin kerran tivolissa, enkä mene nytkään, vaikka tilaisuus olisi.
Idea lounaasta oli loistava ja väkeä oli aika paljon, joten toivottavasti myös yhteisvastuukeräys sai hyvän saaliin. Aterian toteutti käsittääkseni seurakunnan keittiö yhdessä marttojen kanssa. Logistiikka tosin oli vähän huonosti suunniteltu, kun lautaset, lusikat ja sämpylät olivat toisessa päässä linjastoa, mutta alkukeitto toisessa päässä. Kun me menimme, ei jonoa ollut, joten meitä se ei sinänsä haitannut. Ihmettelimme vain.
Keitto oli jännää papukeittoa. Pääruokana oli grillattua kanaa, riisiä, maapähkinäkastiketta, piripiriä, chilimaustettuja katkarapuja ja paria salaattiakin; vihreää ja tomaatti-avokadosalaattia.
Jälkiruoaksi oli kahvia tai teetä (eli vettä ja teepusseja) sekä hedelmiä. Hinta oli vapaaehtoinen mutta pakollinen, sanottiin ilmoituksessa. Hyvä mieli jäi täyden masun lisäksi meille ainakin, vaikka olisimme tosiaan halunneet vaihtaa pari sanaa useidenkin tuttujen kanssa.
Samalla matkalla teimme pienen kierroksen keskustan harvemmin käyttämillämme kaduilla. Huomasimme, että uutta väriä on ilmestynyt katukuvaan, mutta älkää kysykö mistä tässä pytingissä on kysymys. Tien toisella puolella oli samaa värimaailmaa, mutta se näytti parkkitalolta.
Tivolin sentään tunnistaa maailmanpyörästä. Sekin saatiin kuvattua, sillä tämä aloittaa maakuntakierroksensa perinteisesti meidän sirkuskentältämme ja kauden avajaiset on tänään. Yksi kevään merkki tämäkin! Monena vuonna olen saanut kuvattua tivolin isojen rekkojen letkaa, kun se on saapunut kaupunkiin. Nyt ei ollut siinä suhteessa tuuria.
Tämä mainos oli melkein koulun pihassa, kuten polkupyöristä voi päätellä. Hyvä paikka ja tähän oli helppo pysähtyä kuvan ottamista varten. Tuo edellinen on kuvattu liikennevaloissa, joten kuvakulma muodostui olosuhteiden mukaan.
Minä en ole ollut elämässäni kai kuin kerran tivolissa, enkä mene nytkään, vaikka tilaisuus olisi.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Meille muutti rusakko
Tätä on nyt kuvattu monena päivänä. Rusakko löysi nurmikosta jo syömäkelpoista ruohoa, jota se nyhti suuhunsa niin kauan, että kumpikin ehdimme kuvata sitä kaikessa rauhassa ikkunan läpi.
Välillä piti vähän rapsuttaa korvantakusia.
Lopulta pääsiäispupumme huomasi meidät ikkunasta ja asettui tarkkailuasemiin.
Arvelimme, että pupu asuu tämän matalaoksaisen kuusen suojissa.
Nälkähän sitä eläimelle tulee ja onneksi pihassa on pian enemmänkin syötävää. Juuri ja juuri ruoho vihertää lehtien alla. Isännällä on tapana silputa lehdet vasta keväällä ja kerätä ne pienen pottumaamme pohjaksi. Sen jälkeen hän yleensä äestää pihan. Hän sai lankomieheltään vanhan äkeen, josta rakensi pihatraktorin perässä kulkevan kelpo työkalun, jolla ilmastoi kätevästi nurmikkomme. Sekin tarttis kai lannoittaa.
Tarjoilimme koko talven jäniksille kauroja ja herneitä, mutta pakko myöntää, että nälkä on ollut kova. Niinkin kova, että se meidän viimeinenkin omenapuumme on kalvettu ympäriinsä niin monesta kohtaa ettei siltausta kannata edes yrittää. Jotenkin syksyllä jäi rungon suojaaminen tekemättä kaiken muun tohinan keskellä.
Tarkastusmatkalla kasvimaalle havaitsin runsaasti reikiä. Jaakko Vaakko Vesirotta se taas on luullakseni ollut asialla. Se pakanahan se söi pari talvea sitten toisen omenapuun eroon juuristaan. Maanpäälliset osat jäivät käteen, kun otin rungosta kiinni. Meillä on vielä mietinnässä, mitä teemme. Ostetaanko vesirotalle uusi omenapuu vai omput K-kaupasta?
Yrtit, kaikki kaksi lajia, eivät vielä ole ruvenneet kasvamaan, mutta yrttitarhaan ei jäniksellä ole enää asiaa. Ympäröin sen aidalla sen jälkeen, kun löysin pupun joka aamu kesäkurpitsojen päältä makaamasta. Kevään airut raparperi sentään lykkää jo itseään kohti aurinkoa. Ruohosipulin ja piparjuuren tilaa en huomannut tarkistaa. Ne kaikki on luultavasti siirrettävä uuteen paikkaan, jahka keksimme miten uusi kasvihuone sijoitetaan ja minne kasvilavat, jotka saavat katteekseen vanhan kasvihuoneen pleksejä, sikäli mikäli niitä saadaan irrotettua ehjinä. Hiljainen suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Minä saan kuulemma opetella käyttämään työkaluja, joiden avulla rakennan nuo lavat ihan itse.
Jatkoin eilen sisäkukkien mullanvaihtoa ja projektia on vielä jäljellä ainakin täksi illaksi. Samalla aion kylvää ainakin pääsiäisruohot ja uudenseelanninpinaatin. Jostain luin idean, että ruohot voisi kasvattaa vaikka Aalto-vaasissa, jolloin ne pysyvät pitkään pystyssä ja hyvän näköisinä. Täytyypä kokeilla, mutta ennen näitä puuhia pakkaan ja koristelen ystäväni synttärilahjan valmiiksi. Kuka sitä nyt multaisilla hyppysillä pakettia käärii -
Välillä piti vähän rapsuttaa korvantakusia.
Lopulta pääsiäispupumme huomasi meidät ikkunasta ja asettui tarkkailuasemiin.
Arvelimme, että pupu asuu tämän matalaoksaisen kuusen suojissa.
Nälkähän sitä eläimelle tulee ja onneksi pihassa on pian enemmänkin syötävää. Juuri ja juuri ruoho vihertää lehtien alla. Isännällä on tapana silputa lehdet vasta keväällä ja kerätä ne pienen pottumaamme pohjaksi. Sen jälkeen hän yleensä äestää pihan. Hän sai lankomieheltään vanhan äkeen, josta rakensi pihatraktorin perässä kulkevan kelpo työkalun, jolla ilmastoi kätevästi nurmikkomme. Sekin tarttis kai lannoittaa.
Tarjoilimme koko talven jäniksille kauroja ja herneitä, mutta pakko myöntää, että nälkä on ollut kova. Niinkin kova, että se meidän viimeinenkin omenapuumme on kalvettu ympäriinsä niin monesta kohtaa ettei siltausta kannata edes yrittää. Jotenkin syksyllä jäi rungon suojaaminen tekemättä kaiken muun tohinan keskellä.
Tarkastusmatkalla kasvimaalle havaitsin runsaasti reikiä. Jaakko Vaakko Vesirotta se taas on luullakseni ollut asialla. Se pakanahan se söi pari talvea sitten toisen omenapuun eroon juuristaan. Maanpäälliset osat jäivät käteen, kun otin rungosta kiinni. Meillä on vielä mietinnässä, mitä teemme. Ostetaanko vesirotalle uusi omenapuu vai omput K-kaupasta?
Yrtit, kaikki kaksi lajia, eivät vielä ole ruvenneet kasvamaan, mutta yrttitarhaan ei jäniksellä ole enää asiaa. Ympäröin sen aidalla sen jälkeen, kun löysin pupun joka aamu kesäkurpitsojen päältä makaamasta. Kevään airut raparperi sentään lykkää jo itseään kohti aurinkoa. Ruohosipulin ja piparjuuren tilaa en huomannut tarkistaa. Ne kaikki on luultavasti siirrettävä uuteen paikkaan, jahka keksimme miten uusi kasvihuone sijoitetaan ja minne kasvilavat, jotka saavat katteekseen vanhan kasvihuoneen pleksejä, sikäli mikäli niitä saadaan irrotettua ehjinä. Hiljainen suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Minä saan kuulemma opetella käyttämään työkaluja, joiden avulla rakennan nuo lavat ihan itse.
Jatkoin eilen sisäkukkien mullanvaihtoa ja projektia on vielä jäljellä ainakin täksi illaksi. Samalla aion kylvää ainakin pääsiäisruohot ja uudenseelanninpinaatin. Jostain luin idean, että ruohot voisi kasvattaa vaikka Aalto-vaasissa, jolloin ne pysyvät pitkään pystyssä ja hyvän näköisinä. Täytyypä kokeilla, mutta ennen näitä puuhia pakkaan ja koristelen ystäväni synttärilahjan valmiiksi. Kuka sitä nyt multaisilla hyppysillä pakettia käärii -
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Tuli joulukorttikin
Tämän vuoden ensimmäinen joulukortti oli rapsahtanut postilaatikkoon! Oikeasti sen oli tarkoitus tulla jo viime vuoden puolella, mutta missä lie harhaillut. Naapurin setä oli sen lähettänyt nyrkkipostissa ja ilmeisesti joko häneltä tai asiamieheltä tipahtanut jonnekin matkan varrelle hankeen, ainakin rähjääntyneen ulkonäön perusteella. Mutta niin vain kortti löysi perille. Kiitos hänelle, joka sen kiikutti meidän laatikkoomme! Tässä se on, sillä en usko että setä itse käy blogiani lukemassa.
Aina silloin tällöin voi lehdistäkin lukea mitä ihmeellisimmistä seikkailuista ja osoitteista, joilla posti osaa tulla perille. Tai sitten päinvastoin, vaikkei minulla ole tässä suhteessa valittamista postipojan toimista. Muistan jostain lukeneeni sellaisenkin jutun, jonka mukaan kirjeen piti mennä pikkuisen X paikkakunnan kirkkoherranvirastoon. Osoite Kirkkoherranvirasto, 00000 X-paikkakunta - tämäpä ei riittänyt, vaan posti palautui harharetkien jälkeen lähettäjälle merkinnnällä Osoite tuntematon. Sanomattakin selvä, että kirkko ja kirkkoherranvirasto olivat olleet samalla mäellä jos ei jo vuosisatoja niin ainakin -kymmeniä. Ilmeisesti kirje joutui lajitteluun tuntemattomalla paikkakunnalla ja sitä myöten byrokratian rattaisiin.
Sama byrokraatti ehkä suunnitteli tuon uuden ykkös- ja kakkospostin luokittelun, jonka järjellisyydestä ei mikään ota selvää, mutta joka ehkä jonkun mielestä on hyvä uudistus. Ei minun, mutta onneksi lähetän aika harvoin kirjeitä tai kortteja, joten sama se, mihin luukkuun ne työnnän. Postin täti kyllä neuvoi värssyn, jonka avulla tämmöinen mummi-ikäinenkin muori ymmärtäisi asian. Jos nimittäin muistaisi sen värssyn. Ei ole hyvä sekään, että oikean arvoinen postimerkki ei riitä, vaan pitää olla joko numero ykkönen tai priority-tarra lätkäistynä kuoreen. Ennen piti muistaa kirjoittaa kakkonen... Tarrojakin annettiin postissa melkein lasketut kappaleet.
Kahvipensas selvästi tykkäsi mullanvaihdosta. En eilen löytänyt mistään suihkupulloa, joten hän odottaa vielä suihkautusta raikkaalla vedellä.
Tänään raahasimme kaupasta lisää multaa ja muutaman uuden ruukun, tämmöisiä mistä lie kierrätysmateriaalista prässättyjä, jonka laita näkyy kuvassakin. Ihmettelen muuten yhtä asiaa ruukkumaailmassa. Miksi on niin vaikea löytää kivoja tavallisia kukkapurkkeja? Suojaruukuissa on vaikka mitä ihanuuksia, mutta tavalliset reiälliset ruukut ovat pääasiassa niitä tavallisia ruskeita, muovia tai savea. Vai onko tapana jättää kasvi kasvatustörppöönsä ja se suojaruukkuun ja vaihtaa sitten yksilöä, joka ei menestynytkään enää kotona?
Kävin myös lahjatavarakaupassa, ettepä arvaakaan mitä etsimässä! Kyllä löytyi arpajaispalkinto, josta (tai joista) ainakin itse pidän, vaikken ainakaan vielä raaskinut kotiin ostaa samaa lajia. Samalla löytyi lahja myös ystävälle, jolla on pikapuoliin syntymäpäivä.
Aina silloin tällöin voi lehdistäkin lukea mitä ihmeellisimmistä seikkailuista ja osoitteista, joilla posti osaa tulla perille. Tai sitten päinvastoin, vaikkei minulla ole tässä suhteessa valittamista postipojan toimista. Muistan jostain lukeneeni sellaisenkin jutun, jonka mukaan kirjeen piti mennä pikkuisen X paikkakunnan kirkkoherranvirastoon. Osoite Kirkkoherranvirasto, 00000 X-paikkakunta - tämäpä ei riittänyt, vaan posti palautui harharetkien jälkeen lähettäjälle merkinnnällä Osoite tuntematon. Sanomattakin selvä, että kirkko ja kirkkoherranvirasto olivat olleet samalla mäellä jos ei jo vuosisatoja niin ainakin -kymmeniä. Ilmeisesti kirje joutui lajitteluun tuntemattomalla paikkakunnalla ja sitä myöten byrokratian rattaisiin.
Sama byrokraatti ehkä suunnitteli tuon uuden ykkös- ja kakkospostin luokittelun, jonka järjellisyydestä ei mikään ota selvää, mutta joka ehkä jonkun mielestä on hyvä uudistus. Ei minun, mutta onneksi lähetän aika harvoin kirjeitä tai kortteja, joten sama se, mihin luukkuun ne työnnän. Postin täti kyllä neuvoi värssyn, jonka avulla tämmöinen mummi-ikäinenkin muori ymmärtäisi asian. Jos nimittäin muistaisi sen värssyn. Ei ole hyvä sekään, että oikean arvoinen postimerkki ei riitä, vaan pitää olla joko numero ykkönen tai priority-tarra lätkäistynä kuoreen. Ennen piti muistaa kirjoittaa kakkonen... Tarrojakin annettiin postissa melkein lasketut kappaleet.
Kahvipensas selvästi tykkäsi mullanvaihdosta. En eilen löytänyt mistään suihkupulloa, joten hän odottaa vielä suihkautusta raikkaalla vedellä.
Tänään raahasimme kaupasta lisää multaa ja muutaman uuden ruukun, tämmöisiä mistä lie kierrätysmateriaalista prässättyjä, jonka laita näkyy kuvassakin. Ihmettelen muuten yhtä asiaa ruukkumaailmassa. Miksi on niin vaikea löytää kivoja tavallisia kukkapurkkeja? Suojaruukuissa on vaikka mitä ihanuuksia, mutta tavalliset reiälliset ruukut ovat pääasiassa niitä tavallisia ruskeita, muovia tai savea. Vai onko tapana jättää kasvi kasvatustörppöönsä ja se suojaruukkuun ja vaihtaa sitten yksilöä, joka ei menestynytkään enää kotona?
Kävin myös lahjatavarakaupassa, ettepä arvaakaan mitä etsimässä! Kyllä löytyi arpajaispalkinto, josta (tai joista) ainakin itse pidän, vaikken ainakaan vielä raaskinut kotiin ostaa samaa lajia. Samalla löytyi lahja myös ystävälle, jolla on pikapuoliin syntymäpäivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)