sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Himoitsin mansikoita, kudoin ja katselin kasvimaata

Jo muutamana päivänä on kauppalistassa lukenut "mansikoita".On ollut puhetta, että mies toisi sellaisen viiden kilon laatikon, niin olisi viikonlopun syömämarjat ja vähän pakkaseenkin. Meillä nimittäin minä teen kauppalistan ja mies ostokset. Torstai: ei tullut mansikoita. Perjantai: ei tullut mansikoita. Lauantai: ei tullut mansikoita. Ei ollut kaupassa mansikoita. Eikä ilmeisesti mitään muitakaan tuoreita marjoja, kun niitä ei kauppakassissa näkynyt. Tänään sitten hoksasin kysyä, missä muodossa oli mansikoita. Edellisenä päivänä vain taivastelin huonoa tuuria.

Juu, mansikoita oli litran rasioissa, mutta niiden hintaa ei miekkonen tullut katsoneeksi, kun kerta oli ollut puhe viiden kilon laatikosta. Arghh! Sinä menivät viikonlopun ihanan mansikkakakun tekoaikeet sen siliän tien.

Minua ei kelpuuteta sen takia kauppareissulle, kun kuulemma pysähdyn joka hyllyn kohdalle lukemaan kaiken maailman tuoteselosteita. Kuten pysähdynkin.

Aikaisemmin mainostamani kesäkäsityö on tämän näköinen. Takana on ohje Koti-lehdestä. Kun musta ei ole minun värini eivätkä vanhat silmänikään oikein tahdo nähdä kutoa mustasta langasta, päädyin tähän sinertävän harmaaseen Bambu-lankaan.


En ole saanut aikaiseksi somistaa käteväksi osoittautunutta lankalaatikkoani. Lanka juoksee sujuvasti tuosta keskeltä ja huomaa, kannessa on kaksi reikää, joihin lykkään puikot pystyyn ja voin jättää käsityön vaikka yöksi pihalle. Ainakaan toistaiseksi linnut eivöt ole kakkineet siihen.


Vanha kansa tiesi sanoa, että juhannukseen mennessä on kasvimaan oltava kunnossa. Mellähän vähän myöhästyi, mutta nyt kesäkuun puolella vielä ehdin kylvää muutamat siemenet kasvimaata leikkiviin muovilaatikoihin. Tytär antoi kaksi chilin tainta ja nekin on siirretty isompaan purkkiin. Tällä kertaa en vilkaissutkaan kuukalenteria: kasvaa mikä kasvaa. Edelliset istutukset menestyivät niin surkeasti, että menetin jo melkein kokonaan toivoni. Hyvä selitys hitauteen on tållä kertaa kirjaprojektini valmistuminen ja sen mukanaan tuomat jullkari- ynnä muut kiireet. Nyt myös helteet. Mutta kasvihuoneessa sntään on tulossa yksi lihava auringonkukka (oravien istuttama?), yksi kurkku ja ainakin muutama tomaatinraakile. Ananaskirsikatkin ovat hengissä. Sen sijaan yrttitarhani on mennyttä miestä. 

Lihavan näköinen otus livahti siellä kasvilaatikon taakse pari päivää sitten. . Mahdollisesti kontiainen, vesirotta tai joku muu ilkeä otus. Toivottavasti se oli vain läpikulkumatkalla.Edellisellä kerralla näin sisiliston.

Yksi todella isokin tappio on jo kirjattava. Iloitsin Kuninkala-omenapuusta, joka teki kaksi omppua viime kesänä ja nytkin kukki oikein lupaavasti. Mutta sitten se kuoli. Jänikset olivat kalvaneet rungon sittenkin liian pahasti, vaikka toivoinkin sen toipuvan. Sillastamiseen ei ollut keväällä aikaa edellä mainitusta syystä. 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

60000 ylittyi

Ei kukaan sitten huomannut kävijämittarin tasalukua tai muista näin jälkikäteen osuneensa lähelle kuuttakymppiä? Olisi näet ollut kirjapaketti valmiina matkaan. Vielä saa ilmoittautua!

Helle jatkuu. Näillä kulmilla ei ole ukkonen juuri vaivannut, ei vaikka miten annettiin myrsky- ja ukkosvaroituksia. Eilen aamupäivällä jyrähti kolme kertaa peräkkäin ja ehkä satoi muutaman minuutin ajan ja siinä kaikki. Silti olen ahkerasti ottanut piuhat tietokoneesta ja telkkarista joka ilta ja päiväksikin, jos olemme poissa kotoa. Ja maksoin varmuuden vuoksi nipun laskujakin.

Katselin äsken uutiskuvia Hämeenlinnan vesilammikoista. Hyvä, ettei ainakaan toistaiseksi ole satanutkaan, sillä kaupunki on tulvillaan bluesvieraita. Puistoblues on tänä viikonloppuna; alkoi keskiviikkna ja pääkonsertti on huomenna. Musiikki, bassot ainakin, kuuluu oikein hyvin järven yli meille asti. Jos olisi nuorempi ja paremmat kintut, niin nauttisin blueskadun tungoksessa kävelystä. Nyt on parempi pysyä omalla terassilla. Puistoblues on jatkunut täällä jo jostain 70-luvulta lähtien ja siitä tämä meidän Järvenpäämme varmaan tunnetaan vähintään yhtä hyvin kuin Sibelius ja Ainola.



Tänään käytiin vaarilla juomassa munkkikahvit. Veimme hänelle myös vähän tuoreempia perunoita kuin mitä hän omasta kaupastaan saa hankittua. Vaari oli pirteän näköinen, vaikka olikin aamupäivällä käynyt kaupassa ja se tietysti vie voimat. Viikolla hän kertoi käyneensä hautausmaalla. Mukava taksikuski oli lykännyt hänet perille asti. Sehän oli selvä, että vaari halusi juuri tuona päivänä viedä ruusut haudalle, olihan kulunut 66  vuotta heidän hääpäivästään. Viime vuonna äiti tähän aikaan ei enää tiennyt tuon taivaallista koko juhlapäivästä, nukkui vain. - Mekin  suunnittelemme haudalla käyntiä maanantaina, joka on vuosipäivä.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Ei vähät mitään, sanoi mummi

Juu, sisällä on 29 astetta, ulkona vähän enemmän. Kun katsoin varjossa olevaa mittaria, näytti se 31 ja puolta astetta. Aurinkoisemmassa paikassa taisi olla jo 33 astetta. Ei ihme, että ukkosta luvataan jo täksi illaksi, huomiselle sitäkin enemmän. Ja rankkasateessa saavat miljoonakellotkin sitten kyytiä.


Miehen kanssa oli puhetta, että hän hakisi jo tänään laatikollisen mansikoita pakastettavaaksi, mutta sitten  tulimme siihen tulokseen, että antaa olla. Ei tällä helteellä varmaankaan ole terveellistä halkoa marjoja. Mutta sen verran aion ahkertoida, että vien vettä kasvihuoneelle.

Muuten päivä on mennyt neuletöissä ja tässä tietokoneelle sen jälkeen kun aurinko alkoi paistaa terassille. Pian aurinko on jo männyn takana ja pääsen jatkamaan kesäkässääni. Otin muutaman kuvan, mutta akku loppui kamerasta, joten kuvat seuraavat perässä.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Aloitin kesäkäsityön

Oikeastaan aloitin jo toisen tai kolmannenkin kesäkäsityön, mutta jotenkin ristipistot eivät nyt vedä eikä ompeleminen. Nyt sormet rupesivät syyhyämään neuleiden suuntaan.  Tilasin Novitalta harmaata Bambu-lankaa, sillä löysin sille suunnitellun, mielestäni aika kivan ja keveän näköisen jakun ohjeen. Työ on nyt niin alussa, että siitä ei vielä ole kuvaa, mutta aikanaan, aikanaan... Neuletta on kiva tehdä terassilla ja jos aurinko paahtaa liikaa, voi aina siirtyä sisälle. Nin yksinkertaista se on.

Jossain blogissa, ehkä, näin ihastuttavan lankalaatikon kuvan. Se vain oli nettikaupassa aika kallis enkä raaskinut tilata. Siis puhun nyt laatikosta, jossa on reikä päällä, josta lanka juoksee sekoilematta  ja kerä pysyy tallessa siellä lootan sisällä. Minäpä tein sellaisen itse ja sananmukaisesti lankalaatikon. Kuva puuttuu siitäkin vielä toistaikseksi. Taidankin kuvata laatikon vasta sitten, kun olen vähän ensin somistellut sitä. Ruskea pahvilaatikko on tukeva, vaan ei kovin viehkeä.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tappelevat oravat ja muuta mukavaa

Niinhän aina käy, että kamera on väärässä paikassa silloin, kun sitä tarvitsisi. Nyt olisi ollut mehevä kuvauskohde omalla terassilla. Kaksi oravaa nahisteli lintulaudalla, hyppäsi vuorotellen toistensa selkään ja yritti kaikin tavoin estää kaveria saamasta auringonkukansiemeniä. Sanomattakin on selvää, että veijarit katosivat sillä aikaa, kun kävin hakemassa kameraa.

Otin kuitenkin muita kuvia.Vaaleanpunainen pioni on täydessä kukassa:




Vaihdoin banneriinkin hetkeksi koko komean pionirivin, vaikka ne kuvassa ovatkin vähän vaatimattoman näköisiä, niin kukat ovat loisteliaita. Vaihdan varmaan pian jonkun lähikuvan tämän tilalle..En muista, milloin nämä olisivat näin komeasti kukkineet.

Helteisen päivän iltaruoaksi meillä tarjotaan peruna-sipulinnaattisalaattia ja juhannukselta jäänyttä pihvilihaa. Nam-nam. Päiväruokaahan meillä ei tarjotakaan, mutta keitin tosi pitkästä aikaa itselleni päiväkahvit. Jotenkin rupesi tekemään mieli ja hyvältä se maistuikin.

Puolilta päivin olin hammaslääkärissä ja kuinkas muuten, mainostin sielläkin kirjaani. Hammaslääkäri ostikin sen, ihan kansitekstin perusteella. Tunsin kyllä itseni vähän kierteleväksi kirjakaupustelijaksi, mutta milläs muulla konstilla tätä saisi kaupiteltua kuin itse suosittelemalla ja myymällä? (Hih-hih.)Kotona tutkin nettikirjakauppoja ja pariin opus on ilmestynytkin myyntiin. Hip-hei!

Nyt tuntuu kuin olisi melkein kertymässä virtaa uuden materiaalin kasaamista varten. Oma suku on kyllä nyt pöyhitty, mutta muuten kehrään ideaa pienessä päässäni. Enkä näemmä osaa kirjoittaakaan mistään muusta. Mutta kuka sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse? "Kirjallisuusosastollani" tosin lukulistalla on näillä helteillä pelkästään tosi kevyttä hömppää, rikosta ja romantiikkaa.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannusta on juhlittu syömällä

Me olemme herkutelleet oikein olan takaa. Ostimme syksyllä griili-savustimen, sellaisen sähkötoimisen ja olemme ylen tyytyväisiä, nyt kun laite otettiin käyttöön. Olemme savustaneet kalaa ja grillanneet lihaa. Mies kävi ostamassa ennen juhannusta siihen vielä muuripannun, jota on hellästi rasvapoltellut. Se otettiin eilen käyttöön ja mies sanoi tehneen melkein kipeää, niin kallista sisäfileet oli ostanut varta vasten coeur de file -ruokalajiin. Oli se ainakin hintansa väärti: emme ole edes hääpäiväillallisilla kylän parhaissa ravinteleissa saaneet yhtä hyvää pihviä. Alkuruiokana oli tietysti uudet perunat, silli ja kotona graavattu kirjolohi.  Tänään jatketaan luultavasti samoilla herkuilla. Fileestä jäi kumpikin pää, joten ne varmaan paistetaan. Kirjolohi, jota syömme mieluummin kuin oikeaa lohta, leikataan varmaan alkuruóaksi ja jos jotain jää, se voidaan savustaa huomenna.

Yksi herkku vielä, joka kannattaa mainita, on raparperipaistos, jonka ohje on liikkunut täällä monessakin blogissa. Se on todella hyvää, vaikkakaan ei kovin juhlavan näköistä. Maun antaa fariinisokeeri ja voi, joita ei kumpaakaan ole turhan takia säästelty.


Viimeksi pionit olivat vasta nupulla, mutta näin upeita kukkia avautui juhannuksen kunniaksi.

Olen taas tänään ollut kuin kissa kermakupilla. Jos samana päivänä tulee kahdet, ei vaan kolmet kiitokset mukavasta lukukokemuksesta ja eilen yhdet, niin sopii ollakin tyytyväinen. Varsinaisia kritiikkejä en ole nähnyt missään, tuskin montaa tuleekan. Paikallislehti kirjoitti yli puolen sivun jutun, mutta se ei ollut varsinainen kirjakritiikki.

Nukuin aamulla pitkään ja olin vielä puoliunessa, kun käly soitti. Hän oli lukenut kirjaani aamupuolelle asti ja innostui kiittelemään sitä vuolaasti ja monisanaisesti. Olipa vielä teettänyt puolisollaan murretietokilpailun. Kirjassahan dialogit ovat murteella ja koska vanha tuusulanmurre on lähes kadonnut, oli pieni murre- ja ruokasanasto varmaan enemmän kuin paikallaan.

On se vaan aina yhtä kivaa, kun kiitetään. Tietysti joku voi kiittää kohteliaisuuttaankin, mutta toisaalta ajattelen, että ne, jotka eivät kirjasta ole pitäneet, eivät vaivaudu soittamaan tai kirjoittamaan sähköpostiakaan. Niitä on, ehkä ihan lähipiirissäkin, mutta eihän kaikkien tarvitsekaan kaikesta pitää. Toivottavasti te ihanat blogiystävät, jotka olette nykyisin myös "kirjakauppani" asiakkaita, pidätte kirjasta. En suinkaan kerjää kiitoksia, vaan toivon, että rahanne ei mennyt hukkaan. Teille ojennan juhannuskukkani.

Kirjani tilaamisesta juttelin juhannusaattona pitkään yhden kollegan kanssa. Hän kertoi mainostaneensa kirjaani jo etukäteeen, vaikkei vielä ollut sitä edes lukenut. Eikä suostunut ottamaan edes arvostelukappaletta, vaan sanoi ehdottomasti haluavansa maksaa. Ja kirjoittavansa kritiikin ammattilehteen.

Tällaisille pienkustantamoiden puoliksi omakustanteena tehdyille teoksille suusta suuhun -menetelmä onkin äärettömän tärkeää. Kirjoittajalla ei tietenkään ole varaa mainostaa sydänverellä kirjoittamaansa kirjaa eikä se kuulu palvelukustantiessa kustantajankaan tehtäviin. Kun kerroin tuttaville tekemistä omista suoramarkkinointioperaatioistani ja etenkin niiden laihoista tuloksista, oli ystävälläni heti selvä näkemys asiasta. Totta kai ensimmäinen reaktio näillä mainonnnan kohteilla oli: "Mikä se oikein luulee olevansa!" Ja kateus. Näin sanoi kaiken kokenut kirjailija, jolle tämäkään ilmiö ei ollut vieras.

Laitanpa juhannuksen kunniaksi vielä kirjan kansitekstin luettavaksenne:

"On se Sibelius vaan mukava komponisti. Se soitti ihan vallan ulkomuistist, ilman nuottei ja lauloki täysillä, ku vaan Aino-frouva oli hiljaa hyräilly virttä alkuun. Aatelkaas, Stiina-muari", kertovat pojanpojat ihmeissään. Vanhaemäntä ei enää jaksanut lähteä keskimmäisen poikansa Gustaf Robert Eskelinin hautajaisiin, ei edes kävellä Postlarilta mäen toiselle puolelle Mattilaan kesteihin. Suruissaan hän istuu hämärässä tuvassa. Että piti tämäkin murheenpäivä vielä nähdä.

Sibeliukset asuivat Yli-Keravan Mattilan talossa vuosina 1899-1902. Tänä aikana perheen Kirsti-kuopus menhtyi, mutta syntyi useita merkittäviä teoksia, kuten Toinen sinfonia ja Finlandia. Kirstin kuoleman jälkeen perhe vietti paljon aikaa Virkkalassa ja ulkomailla, mutta Mattilassa oli kuitenkin koko ajan heidän tukikohtansa ja kotinsa.

Stiina-muori, Kristiina Juhontytär Eskelin, o.s. Sandberg, kotoisin Järvenpään Juholasta oli isoisäni isoäiti. Tämä tarina on sukumme tarina, mutta se sisältää monta muutakin tarinaa. Kristiinan avioituminen Mattilan leski-isännän Karl Gustaf Eskelinin kanssa, lasten syntymät ja ja kuolemat, poikien perheenperustamiset ja nousu pitäjän merkkimiehiksi sekä omat leskenvuodet saavat kehyksekseen 1800-luvun nälkävuodet, rautatien rakentamisen, yhteiskunnan suuret muutokset, taloudellisen vaurastumisen, sortovuodet ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön synnyn. Kristiinan aikana Suomen Suuriruhtinaskuntaa ehti hallita peräti viisi keisaria. Kaikkea tätä Kristiina seurasi omasta maalaisemännän näkökulmastaan Tuusulan Yli-Keravan kylässä, sillä hän eli pitkän elämän (1811-1901).

Kaikki on tapahtunut juuri näin, tai ainakin olisi voinut tapahtua.

----

P:S. Muista tasalukukilpailu!



perjantai 21. kesäkuuta 2013

Hyvää juhannusta!

Viettäkää, hyvät ystävät, oikein mukavaa, rentouttavaa ja turvallista juhannusta! Niin mekin aiomme tehdä täällä kotinurkissa.


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kohta tasaluku

Hei, täällähän tulee pian tasaluku 60.000 kävijää täyteen! En järjestä arvontaa, mutta sinä, joka osut tasaluvun päälle, lähetä yhteystietosi. Paluupostissa saat kirjani.



Mies kutsuu tätä Margonanliljaksi. Oikeasti se on kai varjolilja? Kuvakulma ja siten kuvakin on huono, mutta olisikohan seuraava parempi:


Leppoisaa juhannusta jo tässä vaiheessa toivottelen kaikille lukijoilleni!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ällistyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

Luin tuolta naamakirjan puolelta vallan ihmeitä. Yritin kopioida jutun, mutten onnistunut. Niinpä kerron.
Kyseessä oli kaiketi postimatkalla rikkoutunut nukkekotitavaran lähetys, josta asiakas teki reklamaation ja vastauksen. Tavara oli ollut kertaalleen käytetyssä kirjekuoressa. Itellalla oli huomautettavaa kummastakin seikasta, siis sekä kirjekuoresta että uusiokäytöstä.

Ensinnäkään kirjekuoret eivät ole tarkoitettu muiden kuin "asiakirjojen" postitukseen, Itella opetti. Toisekseen itellalaitos ei suosittele kuorien uudelleenkäyttöä - lukekaa tarkkaan - koska automaattisessa lajittelusa käytetään "näkymätöntä mustetta" ja jos sitten kuoressa on kahden sortin näkymättömiä merkkejä, niin johan sitä koneet vähemmälläkin sekoavat.

Minä olen kuvitellut yksinkertaisuudessani, että näkymätöntä mustetta käyttävät vain salaiset agentit ja Aku Ankan veljenpojat, mutta että itellakin! Ja olen minä iankaiken lähettänyt muutakin kuin asiakirjoja vanhoissa kirjekuorissa. Uusissa kirjekuorissa lähetän kirjojanikin, joita ei millään voi pitää asiakirjoina, vaikka niissä asiakirjoissa olevaa tekstiä siellä täällä siteerataankin. Missähän tällainenkin ohje on annettu? Taidankin lähteä pakkaamaan lupaamani kasvintaimen kirjekuoreen...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Puheenaiheet vähissä

Toivottavasti sade sataa vetensä loppuun ennen juhannusta. Tuntuu kuin kaikki puheenaiheet olisivat jo lopussa. Pihatöihin ei sateella voi eikä viitsi mennä, siivous inspiroi vielä vähemmän eikä käsitöitäkään näe tehdä sateisenharmaana päivänä. Vai pitäisiköhän kaivaa sukankudin esille? Vanha, ränsistynyt jasmiini sentään aloittaa kukintaansa. Tai jasmike kai tämä on, mutten osaa puhua muusta kuin jasmiinista.


Kun mies tuli kauppa-asioilta, näytti kuulemma siltä, että ukonilma on pian alkamassa. Tulinkin kiireesti tietokoneelle saadakseni omat asiat hoidettua ja koneen kiinni. Sitä on ihminen aika riippuvainen paitsi koneista, myös edelleen luontoilmiöistä.

Nyt kun kirja on kansissa ja julkkaritkin pidetty ajat sitten, pitäisi kai ruveta raivaamaan työhuonetta. Isot läjät lähdekirjallisuutta pitää mahduttaa hyllyihin, paperit mapittaa ja kääntää nokka kohti tulevia haasteita. Pieni ajatuksenpoikanen muhittelee päässäni, seuraavasta kirjasta nimittäin, mutta ensin on vanhat tomut ja romut putsattava alta pois. Ensimmäiseksi kai pitää hankkia rulla jätesäkkejä. Kirjoja en tietenkään heitä roskikseen, vaikka hyllypaikkojen löytämisessä onkin oma ongelmansa.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Säätila tänään

Harmaa päivä. Vettä sataa kaatamalla. Sade ropisee kattoon ja ikkunalasiin ja ikkunapelteihin. Mitä me nyt syömme, kun piti grillata vartaita terassilla? Voi,voi,voi. Olisikohan joku lukematon kirja vielä talossa?

Tässä juhlakynteni eiliseltä. En muista, millä vuosikymmenellä olen viimeksi lakannut kynteni. Tämä homeenvihreä väri sopi oikein hyvin fuksianpunaisen mekkoni kanssa.Ehkei yhtä hyvin vanhojen, ryppyisten sormien kanssa...


Sade taisikin olla tilapainen ilmiö. Enää ainakaan eivät räystäspellit kolise. Kesäsade tuli ja meni.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Juhlapäivä

Meillä on tänään ollut upea, aurinkoinen päivä. Tuulee tosin vähän, mutta se ei ole juhlamieltä haitannut. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tämä meidän mummin muru, lapsenlapseni, jota 15 vuotta sitten pidin pienenä nyyttinä sylissäni, pääsi tänään ripille. Miten nopeasti nuo lapset kasvavatkaan ja varsinkin sittne, kun päällä on ensimmäinen tumma puku, kravatti ja kauluspaita, niin sittenhän sitä vasta pojasta mies tuleekin.

Sitä katselin ja myöehmmin puhuttiinkin, miten pojat tuossa iässä ovat vielä aika matalia miehiä, eivät tosin kaikki, mutta tytöt näyttävät monta vuotta vanhemmilta ja isommilta. Onneksi pojat ottavat nopsaan kiinni niin pituudessa kuin toivottavasti älyssäkin.



Sen tiesin hyvinkin jo etukäteen, että pyyhin koko kirkonmenojen ajan silmiäni, mutta niin näytti vieressäni istunut rippilapsen äitikin tekevän. Silmiä vetistää vieläkin, mutta varmaan jo nyt muista syistä.

Tytär oli laittanut hyvät juhlat kotiin: leiponut ihania kakkuja ja pikkuleipiä. Meitä oli vain pieni lähipiiri, vanhempien lisäksi lähinnä isovanhemmat puolisoineen ja kummit.


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Sataa, sataa, sarvet kastuu, etana hyppäs Eevan taskuun

Koko päivä on ollut enemmän tai vähemmän sateinen. Välillä lähes myrskysi, mies tiedotti. Ja kuulemma Lapissa satoi lunta. Tyypillistä Suomen suvea.


Minä taisin silloin lyhyen myrskyn aikaan koluta yläkerran kaappeja enkä huomannut mitään. Etsin sopivia taloustavaroita kaupungissamme sattuneen tulipalon uhreille annettavaksi. Jotain löytyikin, pari paistinpannua, muutama muki ja jokunen kulho. Pari käyttämätöntä pyyheliinaakin oli kuin odottamassa uusia käyttäjiä.

Ihmishenget säilyivät, mutta koko omaisuus meni. Talo oli vanha, punainen hirsitalo, jonka ikkunoiden kauniita jouluvaloja ihailin aina ohikulkiessani. Mitään ei jäänyt, äidillekin vain verkkarit ja käsilaukku.Nyt täällä on suorastaan noussut kansanliike, joka kerää tavaraa, vaatteita, astioita, huonekaluja, kodinkoneita ja kuulemma montaa lajia onkin jo tullut riittämiin. Firmat ja yksityiset ihmiset ovat avanneet kätensä ja sydämensä. Viimeksi perheelle tuli pesukone ja kuulemani mukaan eräs firma lahjoitti useita pienkoneita.Mutta on sitten niitäkin, joiden politiikkaan tämmöinen avustus ei kuulu, totesin itse, kun otin yhteyttä, hm. en nyt taida jatkaakaan tästä sen enempää.

Toki vakuutukset olivat olleet kunnossa, mutta ennen niiden rapsahtamista tilille on lapset ruokittava ja perheen elettävä. Asunto onneksi löytyi heti eli kattokin on pään päällä, kertoi ystäväni, joka kävi äsken hakemassa oman osuuteni talkoista. Lehtijutun perusteella perheen koira ainakin säilyi, mutta kissat kai ovat vielä kadoksissa. Koira oli jollain ihmeellisellä tavalla päässyt ulos ja hälytti naapurin. Kun naapuri luuli koiran karanneen ja lähti viemään sitä kotiinsa, niin yllätys olikin ikävä: talo oli liekeissä.

Nyt lähden saunaan. Huomenna on aikainen herätys: lapsenlapsen konfirmaatio. Voi miten siitäkään ei ole kuin hetki, kun pidin pikkuista nyyttiä ensimmäisen kerran sylissäni, puhumattakaan siitä, kun äitinsä oli sylivauva. Aika rientää.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tulihan sitä vettä tännekin

Heräsin yöllä ukkosen jyrinään ja sateeseen. En huomannut katsoa vesimittaria, mutta maa näytti aamullakin vielä aika märältä. Hyvä niin. Se sen sijaan ei ollut hyvä, että lämpötilakin laski. Äsken mittari näytti 17 astetta.

Illalla mediän ohi viiletti 11 paloautoa, ei sentään yhtenä letkana. Netistä selvisi, että yksi iso, kaunis omakotitalo lähiseudulta on palanut korjauskelvottomaksi. Talon kissa oli kuollut, mutta onneksi ei sentään ihmisuhreja tullut. Kurja tapaus. Kun kävimme tänään miehen keuhkotutkimuksissa, ajelimme paluumatkalla vähän eri reittiä kuin tavallisesti, muttemme arvanneet käydä niin kaukana, että olisimme nähneet tuon talon.

Köynnöskuusama on yleensä kukkinut komeasti. Kukkii se nytkin, muttei kovin komeasti. Olisikohan kymmenkunta kukkaa.


Apea mieli on tunnisteena. Isän kunnosta on kysymys, mutta ei siitä tässä sen enempää.Hän joka tapauksessa pääsee huomenna kotiin. Jotain hyvää, vaikka sen tiedän, että tämä paraskin vaihtoehto pelottaa häntä. Jos jotain sattuu, jos kaatuu eikä saa hälytettyä apua.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Piti tehdä kaikenlaista

Tänään piti ommella kesämekko siinä toivossa, että lämmin vielä hellisi. Ompelematta on. Monta muutakin hommaa on kesken tai aloittamatta kokonaan. Kävimme sentään palauttamassa Tyttären kahvikupit ja ihailemassa rippikoululaiselle ostettua tummaa pukua. Ai jai, poika on matalaa mallia, mutta puku varmaan tekee hänestä miehen.

Saunaan aion tänään mennä ja lohta savustetaan, mutta olo on aika halju.



Kävi nimittäin niin, että isä kävi vain kotona kääntymässä ja on taas sairaalassa. Ei hyvältä kuulosta. Emme kuitenkaan menneet tänään katsomaan häntä, sillä velimies oli jo matkalla sinne. Parempi, ettei koko aikaa ramppaa vieraita. Taitaa olla sanomattakin selvä, että lapsenlapsenlapsen rippijuhlat jäävät vaarilta väliin. Tuli siitäkin muistutus, että kännykkää on paras kantaa koko ajan mukana, oli hameessa tasku tai ei.


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kesä keittiössä

Kesäkeittiön testaus jatkuu. Eilen ei savustettu, vaan grillattiin possupihvit. Tänään oli kalan savustusilta.Savustimme silakkapihvejä. Lohtakin oli varattuna, mutta se jäi huomiselle.

Kuvat puuttuvat, muuta ei tämä sepelkyyhkykään kovin monen päivän takainen otos ole. Pariskunta asuu jossain meidän pihapuussamme ja kujertelee ahkerasti.


Siitä pääsenkin hyvää aasinsiltaa pitkin iltapäivän ohjelmaan. Minä, joka juuri koskaan en katso telkkaria, linnoittauduin katsomaan Ruotsin Pikkuprinsessan häitä. Ja pääsihän Pikkupikkuprinsessakin mukaan.

Ennen hääjuhlallisuuksia ehdin vielä pistellä vähän ristipistokukkia. Samalla mietin kirjamaailman ihmeellisiä salaisuuksia eli yritin ajatella, josko saisin uudesta ideanpäästä kiinni. Kirjablogeissa muuten on meneillään keskustelu eilisestä Hesarn kirjoituksesta, joka ihmetteli blogien kira-arvosteluja. Siinä mm. oli puhetta bloggarien etiikasta verrattuna toimittajien etiikkaan, joita sääntelevät jorurnalistien ohjeet. Hm.

Lisäksi itselleni tuli jutusta se mielikuva, että toimittajan käsityksen mukaan monetkin bloggarit ansaitsevat kirjoituksillaan, kukaties isotkin rahat. Sen tiedän, että jotkut saavat arvostelukappaleita ja joku ehkä vähän rahaakin, mutta kai se on harvinaisempaa kuin kirjoittaa vain hyvästä lukukokemukseta ja kirjoittamisen riemusta. Vai olenko minä ainoa, jolle postipoika ei selkä vääränä kanna paketteja kotiin? Tosin kirja-arvioistani ei juuri voi puhuakaan. Luen todella paljon ja kaikenlaista kirjallisuutta, mutta harvoin energiaa riittää lukemisen syvällisempään analyysiin. Ei ole energiaa eikä taitojakaan.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ukonilma lähenee?

Katselin ukkostutkasta, että myräkkä on lähestymässä lähes joka ilmansuunnasta. Paras kirjoittaa nopeasti ja panna sitten kone kiinni. Ukkosesta ei niin väliä, mutta vettä saisi tulla.

Mies lähti kauppaan ja tarkoitus olisi testata uutta savustinta. Eilen siirryimme kesäkeittiön käyttäjiksi ja grillattiin makkaraa, kuinkas muuten. Kesäkeittömme on matala pöytä terassilla, sen päällä kaksipaikkainen keittolevy ja muurikan grilli/savustin. Olimme hyvin tyytymättömiä edelliseen savustimeen, jonka annamme veljelleni. Hän osaa tehdä siihen tarvittavat muutokset, mitä me itse emme pysty tekemään.

Toissailtainen jänis tuli kuin tulikin uudestaan pihaan ja pääsi kuvaan. Iso rontti.


Turkki on vähän kapisen näköinen. Ilmeisesti menossa on talviturkin vaihto kesäkarvaan.

Tänään sain lisää kirjoja eli sopii taas tilata! Kaikki tilatut kirjat ovat nyt lähteneet täältä. Toissapäivänä tuli kaksi laatikollista kirjoja, mutta kolmas oli hukkateillä. Postipoika oli eilen käynyt oven takana tietysti juuri silloin, kun olimme sairaalassa isää katsomassa ja laatikko oli haettava postista. Ihmeiden ihme: postin tyttö sanoi, että kyllä hän tulee kantamaan laatikot autoon! Sain nimittäin kaksi muutakin lähetystä, Kangas-Mallalta tilaamani kesämekkokankaat ja huutonetistä ostamani talousvaa´an. Viime mainittua olen kaivannut säilöntäaikaan. Tämä oli vanha kunnon EKS-vaaka, jollainen minulla on ennenkin ollut, mutta lahjoitin omani aikanaan tyttärelle. Siinä kun oli lisävarusteena vauvanpunnitusalusta.

Olen ihan tyytyväinen kirjani saamaan vastaanottoon ja jopa sen menekkiin. Ensiostoskin on jo kokonaan myyty (tai käytetty erinäisiin markkinointitoimenpiteisiin), mutta kuten kirjassanikin sanon: "Ei lisä pahaa tee, jos ei puulla päähän lyö". Tällainen kirja ei tietysti koskaan ole mikään myyntisensaatio enkä usko, että saan edes sijoittamaani rahaa koskaan takaisin. Ei liene salaisuus, varsinkin kun sen voi lukea kustantajan nettisivuilta, että ensiostoksen koko on 85 kpl.

Mitä palautteeseen tulee, niin tietysti on kiva saada positiivista palautetta. Aina se haukut voittaa! Toisaalta ikävintä on se, jos kirja ei herätä mitään kommenttia. Silloin sitä ajattelee, että se ei ole mitenkään koskettanut tai liikuttanut lukijaa. Ehkä kirjaa ei ole edes avattukaan. Tässä on parikin lähipiiriin kuuluvaa henkilöä, jotka eivät ole lausahtaneet sanaakaan kirjasta. Nyt kun esiinnyn julkisesti omalla nimelläni, en viitsi sen tarkemmin yksilöidä mainittuja tyyppejä. Tietysti on niinkin, että kaikki eivät voi tykätä kaikesta, mutta jos vaikka sanoisi, että on lukenut kirjan tai kuten isäni sanoi: "Olet tehnyt suuren työn".

Tällaisen palvelukustanteen tekijälle tietysti suurin kiitos olisi kirjan ostaminen tai suosittelu. Ensiostosta ei vielä muodostu tekijänpalkkiota, vaan vasta nyt seuraavista.


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella

Se, jänis nimittäin, tuli vallan pihaan asti antamaan lausuntoaan. Valitettavasti kamera oli taaskin väärässä paikassa ja jussi loikki tiehensä.

Koko päivä on mennyt hellettä ihmetellessä. Ei tällä kelillä parane liikaa ahertaakaan, mutta sain sentään täytettyä noin seitsemän muuttolaatikkoa mullalla. Enää on kasvien istutus, jos ne mokomat nyt suostuvat edes juurtumaan. Istutan ja kylvän muutamia yrttejä rappusten eteen, ettei tarvitse lähteä kauempaa hakemaan mausteita. Siis sitten, kun kesäkeittiö on saatu perustettua. Viime kesänä ostettiin grilli-savustusvehje, jota ei ehditty edes koekäyttää. Nyt olisi tarkoitus ehtiä.

Pihassamme on vaarana yrttitarhalle, että jos ei jänis syö, niin oravat ainakin. Ne ovat jo ehtineet istuttaa melkoisen määrän auringonkukan siemeniä eri pyttyihin. No, onpa edes jotain kasvavaa.


Tämäkin ihanuus tuli viikko sitten. Kun taimina ostamani miljoonakellot ovat surkeita eikä niillä ilmeisesti ole aikomustakaan kasvaa, niin onneksi sentään jotkut ovat kukassa. Väri sopiikin hyvin yhteen auringonkukkien kanssa.

Mies toi kaupasta koirankupin janoisten pihaeläinten juoma-astiaksi. Oravat ovat osoittaneet mieltään, kun vesisaavi eli heidän juoma- ja uima-astiansa on ollut tyhjänä.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tietokone huollettu

Nyt on taas helppo jatkaa, kun tietokone on huollettu. En oikein itse uskalla kajota ohjelmiin, vaan luotan Lillin etäpalveluihin. Kaikki on kunnossa ja erityisesti turhat romppeet poistettu, mutta asetukset vähän muuttuivat, joten aikaa meni kokeilussa. Se on hyvä, kun on tätä tukiverkostoa, vaikkakin rahalla hankittua, kun ei itse osaa.

Hellettä piisaa. Tässä työhuoneessakin on 29 astetta lämmintä. Mitä mahtaakaan olla ulkona? Kukatkin rupeasvat kukkimaan vallan yllättäem, kuten esimerkiksi nämä iirikset:



ja hevoskastanja. Se kukkii tänä kesänä harvinaisen runsaasti. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kaikista muista pihan kasveista. Rhododendronit kärsivät, ruusut kärsivät, sireeni kärsi jo viime vuonna.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Hellettä piisaa

Paluu arkeen sujuu hitaasti ja rauhallisesti - tällä helteellä ei muusta ole puhettakaan. Muutamia kasveja pitäisi istuttaa ennen kuin ne tikahtuvat kuumuuteen, mutta kun kävimme perjantaina rautakaupassa, oli sielää ties minkä lajin multaa, vaan eipä ollut sitä ihan tavallista säkkimultaa. Tänään uusi yritys samalla retkellä, kun rahtaan tilattuja kirjoja postiin. Mies on parhaillaan lääkärissä, mutta sen jälkeen.

Tikkaa ei ole näkynyt pitkään aikaan pihassa, vaikka ääni onkin kuulunut. Nyt se on "herännyt" tarkastamaan lintupönttöjä. Tällä kertaa pöntössä ei tainnut vielä olla paisteja.


Orava tipahti vesisaaviin ja mies joutui kumoamaan koko saavin, sillä otus oli näyttänyt sen verran pökertyneeltä, ettei uskonut sen itse selviävän kuivalle maalle. Olemme epäilleet jonkun naapurin laittaneen rotanmyrkkyä, sillä yksi vainaja on jo aikaisemmin ollut saavin laidalla, orava siis. - Nyt linnut ja oravat ovat osoittaneet mieltään, kun  ei ole juomavettä. Tänään onkin suunnitelmissa hankkia heille uusi juoma-astia. Tai laskea uutta vettä saaviin.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Juhlat ottivat koville

Juhliminen on rankkaa puuhaa. Perinteisesti kuulemma julkkareissa viini virtaa, mutta meille jäi kuohuviiniä pullokaupalla. Sen sijaan tekemäni raparperisima ihastutti vieraita, jotka joivatkin sitä melkein 5,5 litraa. Juhlien valmistelu ja varsinkin itse juhliminen otti kylläkin voimille. Eilisten päiväunien lisäksi yöunet maittoivat niin että heräsin vasta puolen päivän aikoihin vielä tänäänkin.

Onneksi saimme ihanan auringonpaisteen ja juhla aloitettiinkin pihalla, seisomapaikilla. Lupasin olla pitämättä pitkää puhetta, mutta niin vain puhuon ainakin varttitunnin ellen pitempäänkin. Välissä tosin oli musiikkia: ensin Ateenalaisten laulu (piti olla Uusmaalaisten laulu), sitten puhetta ja Soi kunniaksi Luojan (siinä kohtaa piti olla murheellinenTuonen lehto, öinen lehto). Viimeinen kappale oli tilauksen mukainen eli Finlandia-hymni. Kaikki oli Sibeliusta, kuten kuuluikin, sillä kirjani kertoo myös siitä ajanjaksosta, jolloin Sibelius perheineen asui Yli-Keravan Mattilassa 1899-1902. Kirjani kertojan, Kristiina Juhontyttären poika isännöi tuolloin Mattilaa.


Tässä poseerataan Mattilan aitan seinustalla. Huomiseen paikallislehteen tulee juttu kirjastani ja kaukaa viisaana otin oman kameran mukaan haastatteluhetkeen. Päästiinpä kerrankin samaan kuvaan!


Kirjailija koko komeudessaan ihananssa mekossaan. Tuuli leyhytteli ihanasti mekon leveitä helmoja. Takana on huppu.

Raita-look näytti olevan muotia tänä keväänä.



Sisällä oli kahvitarjoilu: foaccaciaa, kotijuustolla päällystettyjä saaristolaisleipiä, hyviä ässiä, unelmatorttua ja sen kanssa kerma-rahkaa ja mansikoita.





Kukkia tuli vaikka miten paljon, toinen toistaan kauniimpia. Mies toi jo aamulla kaksi ruusukimppua kahvipöydän koristeeksi. Liinan rypuyt on tehty tarkoituksella, mutta ruusuja taisivat passarit vähän kohentaa sitten, kun pöytä oli valmis. Itse en ehtinyt sitä vaihetta edes katsastamaan, saati kuvaamaan. Kirjoitin kynä sauhuten omistuskirjoituksia!






Ja tässä kirjalähettämö, jonka pinot hupenevat vielä tänään:


Se on kesäkuu nyt. Onnea kaikille ylioppilaille, valmistuneille ja muutenkin kesälomille kirmaaville!