Omia tekstejä

PERTTILÄ

Tuomalan Kuninkalan kantatalo (RN:o 4)  jaettiin v. 1799 kahtia veljesten Juho ja Ville Tuomaanpojan kesken. Ville Tuomaanpojan poika Juho Villenpoika ja tämän poika Juho Fredrik Juhonpoika olivat Ville-Kuninkalaksi kutsutun puolikastilan seuraavat isännät. Vuonna 1839 vasta 18-vuotias Juho Fredrik luopui isännyydestä ja suoritettiin perinnönjako, jossa hänen sisarensa Henrika Vilhelmiina Juhontytär Kuninkala sai toisen puolen ja sen isännäksi tuli Henrikan puoliso Gustaf Adolf Olin, kotoisin Kirkonkylän Pekkolasta. Tilan seuraava isäntäväki oli heidän tyttärensä Maria Loviisa Olin yhdessä miehensä Karl Olof Nybergin kanssa. Juho Fredrik perheineen jäi Olinien syytinkiläiseksi.

Toinen puolikas eli vanhan Kuninkalan neljännes annettiin vuokralle. Vuokraajaksi tuli Johan Eklund Vanhankylän Mykkylästä. Hän piti tilaa vain kuutisen vuotta, jonka jälkeen Henrika Olin ja tämän alaikäisten lasten holhooja myivät tilan rusutjärveläiselle Anders Johan Rosenbergille. Tämä oli Johan Fredrikin toisen vaimon sisarenmies. Rosenberg jäi kuitenkin tilalleen Rusutjärven Mäkelään ja vuokrasi tilukset nurmijärveläiselle Juho Juhonpoika Helanderille ja tämän jälkeen Karl Linus Lindbergille, joka oli entinen Järvenpään Simolan lampuoti. 

Rosenbergin omistuksesta tila siirtyi 1856 tämän vaimon veljelle Henrik Vilhelm Henrikinpojalle, joka oli kotoisin Lahelan Mäkelästä. Hän otti sukunimen Kuninkala ja ryhtyi viljelemään tilaa vaimonsa Maria Sofia Weckin kanssa. Kahdeksan vuotta myöhemmin eli 1864 tila myytiin Nahkelan Perttilästä kotoisin olevalle talollisenpoika Karl August Bertinille, joka oli 24-vuotias poikamies. Entinen isäntä jäi ilmeisesti asumaan tilalle, jossa kuoli keuhkotautiin 1882.

Uusi isäntä nimesi tilan kotipaikkansa mukaan Perttiläksi, joksi Karl Bertin ja hänen lapsensa myöhemmin myös suomensivat nimensä. Rakennukset sijaitsivat Esaias ja Antti Kuninkalan talojen välissä vanhan Kuninkalan pihapiirissä. Siitä on tänäkin päivänä todisteena kivi, joka tunnetaan Perttilän rappukivenä. Talon tarkka rakentamisvuosi ei ole tiedossa, mutta voisi olettaa, että isäntä rakensi talon ennen avioitumistaan.

Karl Bertin löysi emännän läheltä ja liittyi siten vanhoihin tuomalalaisiin sukuihin. Pekkolan toiseksi vanhin tytär Maria Fredrika oli jo 26-vuotias ja siten sopiva Perttilän emännäksi. Avioliitto solmittiin 31.1.1867. Esikoispoika Karl Oskar syntyi saman vuoden marraskuun alussa ja pikkusisar seuraavana keväänä. Tuolloin perhettä kohtasi moninkertainen onnettomuus. Poika menehtyi kuristustautiin ja äitikin vain kaksi päivää myöhemmin. Siitä muutaman päivän päästä kuoli kuukauden ikäinen Julia Aleksandra. Isä joutui hautaamaan kaikki kolme samana päivänä kesäkuun alussa 1868.

Karl August avioitui Maria Fredrikan nuoremman sisaren Matilda Sofian kanssa jo saman vuoden tapaninpäivänä ja Felix-nimen saanut esikoinen syntyi pian helmikuun alussa. Tälläkään lapsella ei ollut onnea, sillä hän menehtyi vielä samana keväänä. Tämän jälkeen perheeseen syntyi vielä kuusi lasta: Frans Selim 1871, August Theodor 1872, Hilma Sofia 1875, Alma Viktoria 1879, Karl Arthur 1880 ja Hulda Emilia 1886. Äiti oli kuopuksen syntymän aikaan ilmeisesti jo sairaana, sillä hän menehtyi keuhkotautiin saman vuoden loppupuolella. Puolivuotiasta kuopusta jäivät hoitamaan 11-vuotiaan Hilman lisäksi kaksi palvelijaa; tuusulalainen Santra Helin ja nurmijärveläinen Hilma Henrikintytär.  

Karl Bertin oli mm. perustamassa Tuusulaan säästöpankkia ja ensimmäistä Järvenpään – Tuomalan kansakoulua, jonka johtokuntapaikan peri myöhemmin poikansa Artturi. 

Pitäjänkokouksissa Bertin kävi yhteisellä kyydillä Otto Hjeltin kanssa ja Perttilä oli tiettävästi kylän ensimmäinen talonpoikaistalo, johon tilattiin sanomalehti. Ei ihme, että myös lapset koulutettiin ammatteihin. Selim lähti Amerikkaan eikä enää palannut pysyvästi Tuomalaan, mutta muu perhe pysyi yhdessä. Teodorista kasvatettiin seuraava isäntä. Artturi sai Helsingin Teollisuuskoulussa rakennusmestarin koulutuksen ja hänen kynästään on lähtöisin moni Tuomalan ja Ristinummen vanha rakennus, mm. Puotilan navetta ja tietysti omankin talon komea navetta. Alma opiskeli Orisbergin karjatalouskoulussa karjakoksi, jonka jälkeen hän toimi Uudenmaan maanviljelysseuran kiertävänä lääninkarjakkona. Hulda valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista ja sai opettajan paikan Nummenkylän koulusta. Hilma jäi kotiin emännöimään taloa, jota Artturi isännöi isänsä ja Teutori-veljensä jälkeen vuodesta 1918 lähtien. 

Perttilän talo siirrettiin nykyiselle paikalleen Linnaistenmäen kupeeseen perimätiedon mukaan v. 1893. Tuusulassa tehtyä isojako-toimitusta paikattiin uusjaolla 1890-luvulla. Tiluksia jaettiin uudelleen ja mm. Perttilän rakennukset määrättiin siirrettäväksi ryhmäkylästä kauemmas. Tuomalassa tilusvaihtoja vastustettiin kaikin voimin ja talotkin siirrettiin vasta pitkien väittelyiden jälkeen, kuten Suur-Tuusulan historia tietää kertoa. Karl Bertin ehkä piti itseään vähän tavallista talonpoikaa parempana, kun päätti rakentaa taloon salin ja isännänhuoneen sekä uuden tampuurin eli eteisen, jotka valmistuivat rakennuksen kylän puoleiseen päätyyn kaksi vuotta talon siirtämisen jälkeen.

Perttilässä on asunut kuuluisia vuokralaisia ja kesävieraita. Pekka Halonen perheineen oli ennen Halosenniemen valmistumista vuokralaisena Kalle-Kuninkalassa, jonne heidän piti aluksi tulla viettämään vain joulua 1898. Halonen oli kuitenkin aloittanut kahden suuren teoksen, Mikkelin ja Kotkan kirkon alttaritaulujen luonnostelun ja jatkoi työtä Tuomalassa. Kalle-Kuninkalan tupa oli siihen tarkoitukseen liian matala, mutta taiteilija sai vuokrattua Perttilän avaran pirtin työhuoneekseen. Mikkeliin tuleva ”Ristiinnaulittu” valmistui Perttilässä 1899 ja Kotkan kirkon ”Kuninkaiden kumarrus” 1900. Säveltäjä ja kapellimestari Robert Kajanuksenkin tiedetään viettäneen useita kesiä Perttilässä. Myöhemmin sota-aikana useimmissa Tuomalan taloissa, pihamökeissä ja saunakamareissa asui Karjalasta tulleita evakoita. Niin myös Perttilässä.

Perttilän tupa tyhjeni 1952, jolloin lääninkarjakko Alma Perttilä sisaruksista viimeisenä menehtyi 72 vuoden iässä. Kukaan lapsista ei koskaan avioitunut eikä saanut jälkeläisiä, joten Perttilän sukuhaara sammui. Osa tiluksista oli jo 1937 myyty Kittelän Viktor Nybäckille. Tuolloin elossa olivat Artturi, Alma ja Hulda. Talo sai uuden isäntäväen vielä 1952, kun kenraali Paavo Talvela ja veljensä maanviljelijä Kauno Talvela ostivat jäljelle jääneet tilukset pihapiireineen ja rantaan ulottuvine kotipeltoineen. Talosta tuli kenraalin perheen kesäasunto. Nykyisen Perttiläntien varrella olleet maat Talvelat myivät tonteiksi ja itse tie raivattiin talkoilla, muisteli maanviljelysneuvos Heikki Talvela. Jossain vaiheessa Perttilän rakennukset annettiin vuokralle, ja vähitellen ne joutuivat huonoon kuntoon. Päärakennuksessa on ollut erilaista pienteollisuustoimintaa, ainakin kutomo ja Pilvisen puusepänverstas ja navetassa on koottu sähköpattereita ja pidetty kanalaa.

Nykyinen isäntä Lauri Kolehmainen osti Perttilän pihapiirin Talvelan perikunnalta 1980 ja kunnosti vanhaa kunnioittaen päärakennuksen, aitan ja pikkumökin. Jäljellä olleet maat eli kotipellon ja rannan, kalastusoikeudet mukaan lukien, kenraalin perikunta myi samaan aikaan toiselle ostajalle. Erinäisten, värikkäidenkin käänteiden jälkeen Järvenpääntien pää kotipellosta päätyi Järvenpään kaupungille. Joitakin vuosia sitten pakkohuutokaupassa loppukin tästä asemakaavan ulkopuolella olevasta Linnaisten tilasta siirtyi eräälle yritykselle. Perttilän vanha päärakennus ja aitta ovat kaavalla suojeltuina alkuperäisillä paikoillaan, mutta  Artturin piirtämä navetta on purettu 1970-luvulla ja vanhan savusaunan ympärille rakennettu pikkumökki noin vuonna 2005. Pihapiiri oli jo Talveloiden aikana merkitty Järvenpään kaupungin asemakaavaan ja saanut Talveloiden vaatimuksesta melko suuren rakennusoikeuden. Järvenpään ja Tuusulan raja kulkee Kansanopistontiellä eli kotipellon eteläpuolella, mutta maarekisterissä Perttilän tilukset luetaan virallisestikin ”Järvenpään Tuomalan kylään”.