lauantai 31. toukokuuta 2014

Juhlapäivä

Tänään on monessa huushollissa juhlapäivä. Onnea vain kaikkien uusien ylioppilaiden, tutkinnon suorittaneiden ja peruskoulunsa päättäneiden äideille ja mummuille sekä itselleen juhlakaluille myös, jos joku niin nuori nyt tänne sattuu poikkeamaan! Ruusuja nyt ei satu olemaan käsillä, mutta lemmikit kelpaavat, eikös vaan?


Meillä ei kotona ollut juhlia, mutta yhdet lakkiaiskahvit on juotu. Veljentytär kirjoitti ja sai ihan kelpo paperitkin, vaikka itse vähän vähätteli todistustaan. Seuraavat lakkiaiset on toivottavasti sitten kolmen vuoden päästä, kun Villiviinin lapsenlapsesta leivotaan ylioppilas. Mummilla on jo lyyra valmiina.


Poika siis sai peruskoulun päättötodistuksen ja hyvän saikin. Keskiarvo 8,75 lukuaineissa. Olin jo sitä mieltä, ettei semmoisia keskiarvoja tässä suvussa ole ennen nähty, mutta systeri palautti maan pinnalle. Kyllä hänen penskoillaan vaan oli ja taisi olla vielä paremmatkin todistukset... No, ei se meiltä ole poissa, vaikka olisi ollutkin.

Kun täällä on tapana esitellä pöydän antimia, niin ehtipä tämäkin kuvaaja paikalle, tosin vasta melkein rääppiäisiä kuvaamaan. Herkut olivat mahtavia, kuten kuvastakin sopii päätellä: suolaista ja makeaa mahan täydeltä. Kinkkupiirakkaa, lohipiirakkaa, cocktail-piirakoita, vaaleaa ja tummaa suklaakakkua, juustokakkua, mansikkakakkua, herrasväenleipiä ja vieläpä kunnon pullapitkoakin oli tarjolla. Juustokakku oli muuten maustettu kardemummalla ja sepä oli kekseliäs maku. Leipurimestarina oli ollut ylioppilaan serkku. Uljaat suklaakakut oli haettu Lohjalta St´Honoresta.


Anitta sai viestin edelliseen postaukseen: sinun viestisi ei tullut perille. Arvonta jatkuu edelleen, mikä tiedoksi saatettakoon.

torstai 29. toukokuuta 2014

Arvonta jatkuu!

Arvonnan osa 1 päättyi ja Anitalle paljon onnea! Lähetäpä osoitteesi, niin lähetän pienen paketin, jahka kerkiän. Arvonta kuitenkin jatkuu vielä hyvän tovin eli odotan tai ainakin toivon vähintään yhtä runsaasti kommentteja, jotka saa lähettää edelliseen postaukseen.

Onnittelukukkaset Anitalle ja Hukkakukalle, joka kommentoi Anitan kanssa prikulleen samalla kellonlyömällä laskurin, mutta epäonnekseen numerolla 79.999. Lähetä sinäkin osoitteesi, jos vaikka pikkanen lohdutuspalkinto osuisi kohdallesi!

Pihan hevoskastanja se tässä kukkii näin  komeasti kylmyydestä huolimatta:


Kuvassa on linkki arvontapostaukseen ja sitä saa kernaasti jakaa.

Helatorstai alkaa kääntyä illaksi. Toivottavasti tästä kylmyydsestä pian päästään eroon, kun jo ehdittiin tottua helteisiin. Toisaalta nyt voisi tehdä pihatöitä, jos ei sataisi. Periaatteemme on toki edelleen se, että pyhäpäivinä ei töitä tehdä eikä ainakaan koneita käynnistetä, paitsi kahvinkeitin ja tänä aamuna voileipägrilli... Ne muutamat taimet, jotka vielä ovat elossa ja sisällä, alkavat vain näivettyä. Toivottavasti huomenna päästään pihahommiin. Lauantaina on tiedossa yhdet lakkiaiset.

Mies tympääntyi vanhaan ruohonleikkuriin, joka on temppuillut viimeiset pari vuotta eikä edes akun vaihtaminen parantanut tilannetta. Niinpä hän meni ja vaihtoi sen luottokauppiaallaan uuteen. Samalla taloon tuli uusi pihatrimmeri. Kaupat olivat hyvät. Tosin kumpaakaan laitetta ei vielä ole ehditty testaamaan, mutta enpä ole niitä vielä maksanutkaan. - Vanha trimmeri miellytti ainakin eteisessä vieraillutta otusta, joka talven aikana oli jyrsinyt johdon poikki. Kone olisi muuten ollut ihan kunnossa, mutta se oli meille kummallekin aivan liian raskas. Uusi on kuulemma kevyt kuin höyhen siihen verrattuna ja varmaan riittää meidän tarpeisiimme.

Leppoisaa illanjatkoa!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Mites olisi pieni kesäarvonta?

Tässä blogissani on pikapuoliin 80.000 mittarissa. Sitähän pitää juhlia! Bloginpidon kylläkin aloitin jo paljon aikaisemmin, mutta kyllästyin jossain vaiheessa vuodatukseen ja muutin tänne bloggeriin.

Se, joka osuu lähimmäksi tasalukua taikka itse lukuun, saapi palkinnon numero 1. Muut jatkavat vielä, sanotaan nyt vaikka 8.6 asti eli helluntaipäivän iltaan, jolloin arvon palkinnon numero 2. Palkinnot ovat toistaiseksi ylläreitä eli eivät vielä kirkastuneet mielessäni, mutta eiköhän tässä jotain keksitä siihen mennessä! Keväistä tai kesäistä, luulisin.

Säännöt olkoot helpot: jokainen, joka kommentoi tätä postausta, on mukana. Olisi kiva, jos myös esittäisit toiveita blogini sisällöstä

Sinä, joka osut tasalukuun tai lähelle eli ykköspalkintoon ilmoitaudu heti!


lauantai 24. toukokuuta 2014

Ensimmäiset

Ensimmäiset kukat rautatieomenpuussa tuoksuvat huumaavasti. Tämänhän ostin vuosi sitten eikä se muistaakseni silloin enää ainakaa suuremmin tehnyt kukkia. Tästä tulee niin mieli hyväksi, kun terassilta ihailen. Yritän huomenna muistaa kuvata vaikka koko puun.


Ensimmäiset ruohonleikkuut on tehty. Kaksi kolmannesta pihasta on ajettu, kolmas, se johon tulee kasvilavat, on leikkaamatta. En patista miestä, joka oli sekä eilen että tänään urakan jälkeen aika reporankana. Leikatulla nurmella tepasti mustarastas ja kaiveli evästä. Räksyt olivat samassa puuhassa. Kaksi pikkulintua harrasti "lintuseksiä", mutta olivat niin nopeaotteisia, etten saanut selvää lajista.

Ja vielä yhdet "ensimmäiset": tein kevään ekan raparperipiiraka ja ai ettäs oli hyvää. Sitä piti ottaa oiekin toinenkin annos!

Tässä ohje, kotoisin omasta päästä. Raparperin oksaalihapon takia sen kanssa pitäisi olla aina tarjolla maitotuotteita ja tuon päällisen ansiosta ei tarvitse ottaa enempää maitolasillista kuin vispikermaakaan kyytipojaksi.

RAPARPERIPIIRAKKA

Pohja:
Myllyn parhaan muropohjataikinaa (400g)

Täyte:
7-8 raparperinvartta
sokeria
2 rkl perunajauhoja

Päälle:
1 prk eli 250 g maitorahkaa (Ekströmin)
1prk kermaviiliä
2 kananmunaa
vähän sokeria

Taputtelin taikinan aika ison vuoan pohjalle ja laidoille. Perkasin raparperit ja.leikkasin ne n. sentin paksuisiksi. Lisäsin sokeria ja perunajauhoja. Sokeria en mitannut, mutta olisikohan ollut 1/2 - 1 dl? Annoin raparperipalojen maustua hetken aikaa ja sitten kaadoin ne taikinapohjan päälle. Päälle kaadoin rahka-kermaviili-munaseoksen, johon lisäsin varmuuden vuoksi vähän vielä sokeria. Ja sitten uuniin: kiertoilmauuni 180 astetta ja n. 40 min. Kypsyys kannattaa kokeilla tikulla.

torstai 22. toukokuuta 2014

Aurinkoista päivää!

Onpa ollut ihanan aurinkoinen päivä ja iltakin. Tänään aiomme avata kesäkeittiön ja kuinkas muuten, makkaraa grillaamalla perinteiseen tapaan. Iltapäivällä oli meininki tehdä puutarhatöitä, mutta värväsimme veljeni hakemaan muutaman ruusunverson ja siinäpä sitten kahvitellessa iltapäivä kuluikin rattoisasti. Voi olla, että pihatyöt siirtyvät huomiseen, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on.

Velimies kaivoi ruusuja ja mies istui vanhalla muovituolilla neuvontantajana. Hyvä, ettei tuoli lauennut alla, kuten itselleni kävi alkuviikosta. Taisin kirjoittaakin, miten tein komean kiepin tuoleinei. Tuoli ratkesi ja nyt nämä vanhat palvelijat siirtyvät suoraan kaatopaikkakuormaan. Sinänsä harmi, sillä olin ajatellut käyttää niitä sopivasti pitkin pihaa sijoitettuina lepopaikkoina. Terassilla ja kasvihuonettakin varten kyllä on jo ostettu uudet, toivottavasti vähän kestävämmät tuolit.

Norjan angervo kukkii. Tämä kuva on jo vanhentunut, mutten ole huomannut kuvata uudestaan kukkivaa aitaamme. Samoin rautatieomenapuun kukat olisi tarpeen kuvata...


Tänään miehellä oli sydänlääkäri ja ultraääni. Kaikki hyvin tai siis sairaus on ennallaan, muttei ole pahentunut ja se on se hyvä juttu. Mies sai laihdutusneuvot: täsmälleen samat ohjeet, joita olen yrittänyt hänelle antaa. Nyt kun ne tulivat lääkärin suusta, oli painoarvo ihan toista luokkaa kuin muijan neuvot. Niin se vissiin aina on, mutta hyvä näin.


tiistai 20. toukokuuta 2014

Ukkosta ilmassa

Me täällä olemme selvinneet vähällä, mutta jossain päin Suomea kuulemma on tullut melkein nyrkin kokoisia rakeita. Eilen kyllä jyrisi ja yölläkin heräsin muutamaan jyrähdykseen. Kun katselin ukkostutkaa, niin taitaa sama olla edessä ensi yönäkin. Eli on muistrettava irrottaa tietokoneen piuhat. Muuten ei ilmassa ole ukkosta, vaan päinvastoin, leppoisaa kevättä vietetään. Terassikausikin avattiin eilen, siis omalla terassilla! Mikäs, kun lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta.

Toivottavasti tämäkin isäntä sai peltonsa kylvettyä. Ison äkeen kanssa hän huseerasi pellolla pari päivää sitten. Se siis kulkee tuolla perässä eikä oikein erotu kuvasta.


Samoissa hommissa oli veljenikin, kun sunnuntaina piipahdimme vaaria tervehtimässä ja viemässä nimipäiväonnitteluja Kaunialaan lähtijälle. Eväänä - ei sentään Kaunialaan asti - meillä oli Prinsessakakkua.

Saatiin vihdoinkin pihatyöt vauhtiin eli mies leikkasi kolmanneksen nurmikoista. Sieti tietysti jo leikatakin, mutta erinäisistä syistä se on viivästynyt. Jatkuu huomenna, ellei sada. Minä pääasiassa istuion aitan rappusella, kuuntelin lintujen livererystä ja haistelin leikatun nurmen hajua. On tämä kevät ihanaa aikaa!

Torstaina on meno sydänlääkärin pakeille. Minut on tilattu mukaan henkiseksi tueksi sillä etuudellla, että juomme aamiaiskahvit ennen kotiin lähtöä. Toivottavasti jaksamme ja voimme iltapäivällä jatkaa pihahommia. Kasvilaatikot voi rakentaa vasta sitten, kun on nurmi alta nyljetty ja haettu mon-ta säkkiä multaa. Kasvit kyllä jo haluaisivat ruveta kasvamaan.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Luumupuu kukkii

Vaihdoin ajankohtaisen kuvan sekä tänne että naamakirjaan. Luumupuu kukkii, marjapensaat kukkivat ja tuomipihlaja kukkii. Jossain lähistöllä näytti tuomikin olevan  jo kukassa. Tallennan luumun vielä tähänkin siltä varalta, että taas pian vaihdan hederikuvaa. Nyt vain toivotaan, että hallayöt ovat jo ohi ja että saisimme tänä vuonna luumusatoa. Viime vuonna taisi tulla yksi tai kaksi luumua eikä viinimarjojakaan saatu tavallista satoa. Se oli semmoinen kesä. Luumut osin jaksaakin kantaa vain joka toinen vuosi, ainakin meidän vanha maatiaisluumumme.



Kävimme tänään pienellä kotiseutuajelulla samalla kun vietimme eilisen syntymäpäiväni kunniaksi herkullisen tuokion vasta avatussa lounaspaikassa. Lounasaika oli jo loppumassa ja tilasimme a la carte listan parhaat annokset, paistetun kuhan ja entrecoten. Kummassakaan ei ollut huomauttamista. Jos mies, joka vanhana ravintola-alan ammattilaisena on aika tarkka, kehui lihaa tosi hyväksi ja juuri tilauksen mukaan sopivaksi paistetuksi. Käymme niin harvoin ulkona syömässä, että raaskimme tilata hintaa katsomatta silloin kun käymme.



Eilen joimme hyvät synttärikahvit kotona ystäväni K:n kanssa. Kahvin höysteenä oli Prinsessakakkua. Nyt herkutellaan, mutta maanantaina on taas paastopäivä.

torstai 15. toukokuuta 2014

Uusi ystävä

Ikkunan takana hyppeli eilen utelias pikkulintu. Se naputti lasia, kävi välillä pensaissa ja lehahti sitten toisen ikkunan taakse. Minulle lintu oli aivan uusi tuttavuus: söpö pieni lintu, musta baskeri päässä ja musta rusetti kaulassa. Onneksi lintukirja oli lähellä ja lintu tunnistettiin heti hömätiaiseksi. Miedän isän ihmetteli, miten se nyt pihaan on tullut, kun se yleensä on kuusimetsien asukas. Toivottavasti jostain meidän kolopuustamme löytyisi sopiva pesäpaikka. Pönttöihin se ei ilmeisesti halua tehdäkään pesäänsä.

Yritin ottaa linnusta kuvaa, mutta niin nopea tämä utelias veijari tietysti oli, etten ehtinyt ottaa kuvaa, vaikka kamera oli valmiiksi melkein viritettynäkin.  Tämä kuva on napattu täältä http://www.luontoportti.fi


Tänään en ole ehtinyt tarkkailla luontoa, sillä vietin puoli iltapäivää hammaslääkärissä. Lasku oli sitten sen mukainen. Mutta sainpa ilokseni kerjäämällä muutamia poistettuja työkaluja, mm. pinsetit, joista on paljon iloa nukkekotihommissa.

Teen vielä pienen pihakierroksen. Eilisistä istutuksista ei ole kuvia, mutta taidanpa käydä ainakin kastelemassa ne. Ainakin muutama perenna taisi jäädä eilen kastelematta. Ja paras ottaa kamera mukaan ja kuvata ne todistusaineistoksi niin kauan kun ovat vielä hengissä ;-).

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Pieniä kuulumisia

Kas miten monta päivää tässä onkin mennä hurahtanut. Äitienpäiväkin oli ja meni. Taisin mainitakin, että menmme tyttären ja hänen poikansa kanssa lounaalle. Lämminruoka näytti tältä: voissa paistettua kuhaa, hummeria (vai olikohan se kuitenkin jokirapua?) ja jokirapukastiketta, avokadorisottoa. Ai että oli hyvää! Alkuruoat ja jälkiruokakin oli ihan o.k. Me täysikäiset valitsimme kalan, poika pihvin pääruoaksi. Siitä hän mainitsi, että oli sitkeää. Kuva ei oikein tee oikeutta mainiolle kala-annokselle.


Eilen kävimme isää morjenstamassa ja tällä kertaa tuliaisena oli täytety croissantit ja munkkirinkilät. Viime mainituissa oli kyllä enemmän sokeria kuin olisin kaivannut, mutta arvelin isän tykkäävän munkista enemmän kuin kirpeäksi maustetusta rahkapiirakasta. Ehkä sokeritankkaus oli kuitenkin hyväksi, sillä valvoin ties miten myöhään, tai oikeastaan aikaiseen veroilmoituksen kimpussa. Nyt se on valmis ja kuori liimattu kiinni.

Tänään minulla sitten oli pihapäivä ja ihanan aurinkoinen päivä olikin. Istutin muutaman perennan ja pensaan, mutta karviainen jäi vielä istuttamatta. Viime viikolla istuttamani kolme alppikärhöä oli ainakin toistaiseksi hengissä. Vaikken koivulle olekaan ainakaan ennen ollut allerginen, niin siitepölyä ja lämmintä auringonpaistetta oli vähintään riittävästi... Siitepölyn takia en vienyt pyykkejäkään ulos kuivumaan.


Vielä kun saisin miehen innostumaan pihahiommista ja yhdestä rautakauppareissusta, jotta saisin kasvilavat tehtyä. Tänään hänellä on kevään viimeinen soittotunti ja huomenna labra, minulla hammaslääkäri, joten taitaa mennä ensi viikkoon. Mutta vastahan kesä on alussaan.

Luontoa oli tänään tosi mukava seurata. Tällä selällä onkin tarpeen pitää usein taukoja ja siksi olen ripotellut tuoleja vähän sinne sun tänne pitkin pihaa. - Oravat vaelsivat puusta puuhun, sepelkyyhkyset kisailivat kevättunelmissa ja fasaani rääkyi pellon laidassa. Monta muutakin luontoääntä kuului, mutta en ole kovin hyvä tunnistamaan lintujen ääniä. Osa ainakin oli selviä varoitusääniä.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Luontokappaleita

Syönkö minä muurahaiset vai muurahaiset minut? Niitä vilistää tuvassa ja vessassa ja vessaneteisessä ja yläkerran vessassa, pesukoneessa ja tiskikoneessa.  Mokomatkin!


Yritin murhata niitä luontoystävällisesti eli tekomakeutusaineella makeutetulla mehulla, kuten netissä suositeltiin. Yhtään ruumista ei ole tullut. Mehua oli lautasella ja siitä imeytyi pullaan, mutta kumpikaan ei aiheuttanut mitään reaktiota ja tämän piti vielä tuhota koko pesäkin! Emme voi käsittää, miten nämä tulevat tiskikoneeseen ja pyykkikoneeseenkin sisälle. - Niin, nyt on hankittu purkit vanhaa kunnon Raidia, joka tappaa talossa ja puutarhassa. (Aikaisempina vuosina on kokeiltu kanelit ja muut luontoystävälliset, samalla tuloksella.)

Tein vähän pihahommiakin eli istutin kolme alppikärhöä naapurin ja meidän väliselle aidalle. Saa nähdä, lähtevätkä ne multalisäyksestä huolimatta kasvuun, sillä naapuri oli aikanaan lapioinut pihansa sepelit meidän puolelle. Multasäkkiinkin olivat muurahaiset pesiytyneet, mutta niitä nyt on muutenkin pihassa.

Enempää en sitten jaksanutkaan, vaan tein pienen kävelykierroksen kamerana kanssa ja kuvasin itsellni - ja teille - äitienpäiväkukat.




Huomenna kahden sukupolven äidit lähtevät lounaalle. Isiä ei tässä porukassa ole, kylläkin yksi isäpuoli ja yksi lapsenlapsi. Minä sain jo sen mainostamani äitienpäivälahjan eli padan jo eilen eli toimitus oli huippunopea. Ensi viikolla kokeillaan ja tehdään osso bucoa. Huomenna ei ruokaa tarvitse kotona tehdäkään ja tänään nakerellaan pientä herkkua eli katkarapuja, graavilohta ja mätiä.

Mukavaa äitienpäivää!

torstai 8. toukokuuta 2014

Verottaja iskee taas

Osuipa eilinen patapuffini sopivaan päivään, kun tänään on uutisoitu verottajan uusista linjauksista koskien  bloggaajien saamia tuotenäytteitä. Kuulemma yli 70 % meistä saa ilmaista kamaa. Ehkä niin on, ehkä ei. Lifestyle- ja rätti- & meikkiblogit ovat kokonaan oma sarjansa, samoin suositut leivonta- ja ruokablogit. Vai olenko vain näin naiivi? Jotkut kuulemma jopa vaatettavat itsensä ilmaisilla näytteillä, mutta tuskin hekään muodostavat kovin suurta osaa tavallisista blogialan harrastajista.

Lipstikkakeittoa
Olin jo kirjoittamassa omasta tiukasta linjastani, joka johtuu vain siitä ettei kukaan suuremmin ole lähetellyt enempää ilmaisia kirja- kuin ryynipakettejakaan. Onneksi muistin sentään viime hetkellä, että onhan mullekin tullut muutama tuote buzzador-merkeissä. Kaksi tai kolme kertaa, eivätkä nekään olleet kovin häävejä tuotteita eivätkä kalliita. Nyt yritin päästä kokeilemaan yhtä juttua, joka todella olisi kiinnostanut, mutten kuulemma sopinut yrityksen asettamiin raameihin.

Niin ja mainostanhan minä kaiken aikaa omia kirjojanikin ja niiden myynnistä verottaja kaiketi on kiinnostunut ainakin sen verran, että veroilmoitusta aion lähipäivinä täydentää. Viime vuonna tosin verottaja oli tyly ja ilmoitti, että tämmöinen kirjojen kirjoittelu on harrastustoimintaa, jota verottajan asia ei ole tukea sentilläkään. Antaas kattoo, mitä tänä vuonna sanotaan, kun sentään jonkun verran on muodostunut myyntiäkin. Kuluista puhumattakaan.

Mitä noihin ilmaisiin näytteisiin tulee, niin olen kyllä sitä mieltä, että jos kaikki muu tekeminen on tiukasti verotettua, niin miksei sitten tämä harmaana tähän asti pysynyt alue. Vai olenkohan vain kateellinen? En nyt puhu jostain sukkaparista, jauhonäytteestä tai muutamasta namipussista, vaan laajamittaisemmasta toiminnasta. Mielestän on jo eri asia, jos vaikkapa blogitapaamiseen osallistuneet lähtevät kotiin mukanaan painava kassillinen todella rahanarvoista tavaraa. Tai viinin testaajalle lähetetään laatikollinen, kun yksikin pullo riittäisi. Näin käsittääkseni verottajakin sen on linjannut.

Äitienpäivälahja jo ennakkoon

Selailin tänään tullutta Kotiliettä, jonka uusi taitto - sivumennen sanottuna - ei vähääkään minua miellyttänyt. Mies kylläkin taisi sanoa totuuden sanat todetessaan, että me olemme liian vanhoja sen lukijoiksi. Niin se vissiin on. Ei olla kohderyhmää. Mainoksia oli hurjasti, kuten tapana on silloin, kun kyse on uuden tuotteen lanseerauksesta tai isosta uudistuksesta.

Yksi ilmoitus osui silmiin ja siihen palasin moneen kertaan: Kultakeramiikan keraaminen pata, joka sopii myös induktioliedelle. Huom. tämä ei ole maksettu mainos! Kylläkin kuvan olen napannut firman nettisivuilta:

Massa ilmeisesti on samaa tai saman tapaista kuin Arabian Kokki- tai Liekkipadoissa on ollut. Tämän nimikin on Liekki, lisättynä Bistro-sanalla. Eipä näytä Arabian Kokki-patoja enää olevankaan tuotannossa.

Hintaa tällä on lähes tuplaten se, mitä muille liesityypeille sopiva maksaa. Tietysti tämä pelaa tavallisillakin helloilla ja uunissa myös. Ergonomisesti pata näyttää hyvältä ja tilavuuttakin tällä induktiomallilla on 4 litraa. Tuotanto on Virossa, kertoi firman nettisivu  Ennen vanhaan, kun tehdas oli jossain Someron paikkeilla, pidin tapanani piipahtaa siellä kahvilla, kun noita työmatkoja oli aika usein Turun suuntaan. 

Kun siinä jahkailin ja mietin, tokaisi mies virne suupielessä: "Saat sen äitienpäivälahjaksi!" Ja edelleen virnistellen jatkoi vielä, että kun sen kuitenkin itse maksan. Näinhän tapahtui, tilasin padan ja maksoin sen. Tämä sopii sikäli hyvin meille, kun onnistuin hajottamaan entisen ison Kokki-padan. Onhan meillä iso valurautapata, mutta voiton veivät helppohoitoisuus ja se, ettei keitosta tarvitse heti tyhjentää padasta. Ensimmäiseksi tässä kuulemma tehdään osso bucoa, sitten kun se on saapunut Matkahuollon kyyditsemänä paikkakunnalle.

Olen aina pitänyt patoja ja pannuja vähemmän onnistuneina äitienpäivälahjoina, mutta näin nyt kävi! Sitä paitsi mies ei ole lapseni isä, joten sikälikin ymmärrän hyvin tuon virnistyksen. Tämä onkin ensimmäinen lahja lajissaan! Äitienpäivää juhlimme yhteisellä lounaalla miehen, tyttären ja lapsenlapsen kanssa. 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Pieniä, iloisia asioita

Tämä on ollut niin tavallinen päivä kuin tavallinen voi olla. Jotain pieniä mukavia juttuja sentään on sattunut ja tapahtunut. Vanha koulukaveri otti yhteyttä ja kertoi haluavansa tavata minut, kun sattumoisin tulee ihan lähellä käymään. Mietin itsekseni, olemmeko tavanneet sitten keskikoulun eli too-si kauan sitten.

Toisenkin koulukaverin kanssa on viritelty tapaamista. Hänet sentään näin suunnilleen viitisentoista vuotta sitten, mutta paljon on tässäkin välissä tapahtunut. Hän on jäänyt leskeksi, saanut lastenlapsia, muuttanut... Meidän luokkamme ei enempää keskikoulussa kuin lukiossakaan ollut kovin tiivis yhteisö, joten yhteydenpitoa ei ole pahemmin harrastettu. Keskikoululuokat olivat suuria, taisi parhaimmillaan olla nelisenkymmentä päätä, mutta lukioluokka oli pieni. Silti olemme vain kerran tavanneet eikä sekään ollut kovin onnistunut tilaisuus.

"Koulua" on meillä tänään harrastettu, nimittäin taimien koulutusta:


Huomenna luultavasti tulee puutarhalta satsi tavaraa. En oikein muistakaan mitä kaikkea tilasin, mutta ainakin pari kuoppaa pitää kaivaa pihaan. Yksi Hinnonmäen keltaiselle karviaiselle, toinen eräälle koristepensaalle, jonka tulevaa paikkaa en vielä ole keksinyt. Eräs toinen pieni pensas pitäisi siirtää, edelleen senkin tuleva paikka on mysteeri, mutta aurinkoa se kaipaa ilmeisesti enemmän kuin nyt on saanut. Ja ensi yöstä ennustetaan tosi kylmää.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Vettä ja meteliä taivaalta

Juu, satoi kaatamalla, rapuille oli satanut räntälunta ja ukkonen pauhasi niin että tietokonekin oli suljettava. Netti ei toiminut lainkaan. Siinähän sitä sunnuntaiohjelmaa olisi ollut jo kerrakseen. Mutta ei tässä kaikki. Istuimme kaikessa rauhassa lukutuoleissamme, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kummaa ääntä. Onko talo hajoamassa? Mies keksi ensimmäiseksi, että olisikohan tikka hakkaamassa talon seinää. Nappasin kameran - silloin ei juuri satanut - ja hiippailin talon päätyyn. Ei mitään. Lähdin kiertämään mökkiä ja sieltähän mölytoosa löytyi:


Jos ei suurentamalla erotu, niin tästä ainakin tämä savupiipun valtias näkyy.


Käpytikkahan se siellä rummutti savupiippua. Välillä se äänestä päätellen vaihtoi piippua. Aikaisempina vuosina se on hakannut sähkötolpan päässä olevaa hattua, mutta tämä ääni kyllä ylittää aikaisemmat ja taatusti kauempanakin liikuskelevat naarastikat kuulevat rummutuksen. Ja meidän naapurit. Tätä se kevät teettää!

Samalla kierroksella otin muutaman muunkin kuvan, esimerkiksi nupulla olevat vaahteran kukat. Toivottavasti kamala rankkasade ei piiskannut näitä maahan.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Leppoisaa viikonloppua

Tänäänkin on satanut vettä ja räntää ja rakeita, joten on oivallinen päivä sairastaa. Kyseessä on ihan tavallinen flunssa, joka eilen  alkoi mahavaivoilla ja tänään niillä muilla taudinkuvaan sopivilla oireilla. Yöpaitapäivää siis vietetään. Tai minä vietin, kun köllötin puoli iltapäivääkin peittojen alla. Mies oli sentään soittoharkoissa, mutta valittelee samoja oireita. Kummallakaan ei yleensä kuume nouse, oli tauti mikä hyvänsä. Sen verran sitä kuitenkin oli aamulla, että täytyy kai ottaa uusintamittaus, kun olo ei tunnu kovin hyvältä vieläkään. Vaikka eipä se mittaamalla parane. Olisikohan nopeasti laskeneella lämpötilalla jotain osuutta sairastumiseen?

Olisimme terveinä käyneet isääni tervehtimässä iltapäivällä, mutta nyt ei passaa viedä tautia eteenpäin. Hän pääsi eilen sairaalasta, mutta puhelimessa ääni oli kovin hauras ja väsynyt. Edellisen sairaalakerran jälkeen hän ehti olla kotona vuorokauden verran.

Hyvä kun tuli otettua keväisiä kukkaiskuvia, mutta tässä vaihteeksi yksi sisäkuva. Tämä ihana orkidea on täysin yllättänyt meidät. Kukat täyttävät näinä päivinä neljä ja puoli kuukautta ja ovat vielä näin reippaan näköisiä.


Koskaan ennen en ole saanut orkideaa pidettyä hengissä, saati kukassa näin pitkään. Aloitin orkidealannoitteen käytön vasta kuukausi sitten, kun ei tullut aikaisemmin semmoista ostettua.

Onneksi nyt ei tarvitse miettiä ruokalistaa, sillä vapun perunasalaattia on vielä täksi illaksi. Ja yksi nahistunut parsanippu. Huomenna ajattelin tehdä lipstikkakeittoa pihan ensimmäisistä. Samalla voisin käydä tutkimassa, onko jollain tontinkulmalla sen verran nokkosia, että niistä syntyisi jotain kevätruokaa. Minä söisin lipstikkasoppaa ihan sellaisenaan, vain sipulilla ja kermalla höystettynä. Mies haluaa vihannessekoitusta ja siskonmakkaroita tai nakkeja mukaan.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Päivän naurut

Nyt tulee semmoista juttua, joka saa kuulemma isovanhemmat punastelemaan, hyvä jos ei pahastumaan. Otetaan nyt ensin viilennykseksi iltapäivällä otettu kuva:


Satoi isoja rakeita, vaikkei onneksi ainakaan vielä maa ole muuttunut valkoiseksi. Aurinkokin taitaa jo paistaa. Hyvä kuitenkin, kun otin eilen kukkakuvia. Esimerkiksi tämän onnenpensaan eli forsythian kuvan:


Pensas sai jo viime syksynä tappotuomion, jonka se ilmeisesti kuuli, kun tänä keväänä avasi mitä kauneimmat kukkaisoksat. Nyt pitää keksiä uusi paikka tämän tilalle jo tilaamalleni toiselle kevätkukkijalle.

Sitten näihin päivän nauruihin. Nimittäin naamakirja julkaisi ällisyttävän jutun, joka oli poimittu jommasta kummasta iltapäivälehdestä, joka oli poiminut sen joltain keskustelupalstalta. Nykyvanhemmille, siis osalle, on  kuulemma liian vaikeaa käyttää semmoisia sanoja kuin pimppi ja pippeli. Paitsi etteivät itse tohdi noin rivoja sanoja sanoa ääneen, pelkäävät että me isovanhemmat pahastumme niistä. Heh-heh. Luulin, että se oli jo meidän sukupolvemme, joka ei ollut pienenä tottunut tämmöiseen terminologiaan. Ehei, jotkut vaativat, että päiväkodissa puhutaan etupyllystä ja vieteristä!!! Kyse ei siis ollut tämän rohkeammista sanoista, niistä joita meidän ikäpolvemme mummut ja vaarit eivät ehkä oikeasti kehtaakaan sanoa ääneen. -  Lähdenkin tästä laittamaan iltaruokaa ja samalla voin kysyä meidän talossa asuvalta ukilta, mitä vieterille tänään kuuluu...

torstai 1. toukokuuta 2014

Hauska vappu jatkukoon!

Kylmää on ja vettä satanut koko päivän eli viranomaisten rakastama perinteinen vappusää on kallistumassa iltaa kohden. Sade kylläkin on hyvä juttu. Ukkonen jyrähti meillä järven keskipaikkeilla kerran, eteläpäässä kuulemma enemmänkin, salamoiden kera. Tarkoitus oli käydä kuvaamassa silmänsä avanneet keltavuokot, mutta taisivat sulkea ne uudestaan tällä kelillä. Sade ei kylläkään estänyt naapurin isäntää, joka ajeli pellollaan kylvökone perässä, siis traktorin perässä. - Nyt kyllä kuuluu jotain kolinaa, olisikohan se ukkosta? Tänne sisälle ei oikein kunnolla kuulu.

Lasillinen simaa maistui äsken aika makealta, oikein sanan mukaisesti. Eilen juotiin cavaa ja se vähän maistui suussa aamullakin, vaikkei sentään kipeitä oltu. Pois se meistä. Sima on aitoa kaupan simaa, kun ei pienessä perheessä kannata ruveta yhden tai kahden simalasillisen takia tekemään ämpärillistä. Munkkejakaan ei paistettu eikä rosetteja, tippaleivistä puhumattakaan, ei paistettu eikä keitetty. Päivän pääruoaksi on sentään varattu perinneruokaa nakkeja ja pottusalaattia. Alkuun on eilisiä: graavilohta, silliä ja parsaa. 

Kellastunut ylioppilaslakki on yläkerran kaapin päällä muovikassissa, tai ainakin oli silloin kun sen viimeksi näin Tästä kylmästä säästä muistuvat mieleen monet lapsuuden vaput. Äiti ompeli meille kesämekot vapuksi silloin kauppoihin tulleista kukallisista lakanakangas-puuvilloista. Niillä kepsuteltiin vapunpäivä, tuli taivaalta vettä, räntää tai auringonpaistetta.


Nukuin viime yön tosi huonosti. Heräsin keskellä yötä painajaiseen, jollaisia en juuri koskaan näe ja sitten heräilin parin tunnin välein. Lopulta, joskus kahdeksan paikkeilla uni rupesi maistumaan, ja heräsin vasta puolen päivän aikaan. Eipä tässä mitään toimitettavaa sinänsä ole, kun ei pihahommiinkaan ole asiaa. Pian pääsen varmaan kouluttamaan muutamia taimia, mutta niiden kanssa ei ole vielä kiirettä. Niin että vietetään vain hiljaista vapunpäivää.