Ei sitä pitäisi valittaa, mutta jos on kylmä, niin valitetaan. Jos on kuuma, niin taas maristaan. Tämä tosiaan oli vasta toinen oikea hellepäivä ja jo odotan vähän viileämpää. Onneksi oli lukemista varjossa eli sisätiloissa. Luin tämmöistä
teosta , joka kertoo paitsi Ainolan arkkitehtuurista, myös erinomaisella tavalla ja varsin monipuolisesti myös Sibeliusten kotielämästä, mestarin sävellystyö mukaan lukien. Suosittelen.
Tässä otteita tiedotetekstistä:
"Uusi Ainola-kirja avaa ovet Sibeliusten kotiin juhlavuoden kunniaksi
Ainolasäätiö ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ovat julkaisseet Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi teoksen Ainola - Sibeliusten koti Järvenpäässä.
Erityisesti esiin nousee Aino Sibelius, jonka kädenjälki näkyy Ainolassa niin käsitöissä, kalusteissa kuin laajassa puutarhassakin. Kirja esittelee ensimmäistä kertaa muun muassa Ainolan rakennuksia ja arkkitehtuuria. Lars Sonckin suunnittelema päärakennus valmistui vuonna 1904. Teoksen kirjoittajat ovat arkkitehti Severi Blomstedt, taidehistorioitsija Julia Donner, professori Esko Häkli ja taidehistorioitsija Riitta Konttinen."
Toinen kirja, jota parhaillaan luen, on nettidivarista löytämäni "Aurinkoinen Artjärvi. Pitäjänhistoria II." Tekijää en nyt muista, mutta tuskin kirjaa muuten löytyy kuin jostain divarista korkeintaan. Kirja kiinnosti sen takia, kun äidinpuolen sukujuuret ovat lähtöisin juuri sieltä ja ovat yhteiset tämän Ainolan isännän kanssa. Sibelius tosin sai pahoinvointikohtauksen kuulemma siinä vaiheessa, kun hänelle selvisivät talonpoikaiset juurensa, kertoo tuo ensin mainistemanikin kirja.
Kirja edustaa kyläkirjojen ja pitäjän- sekä sukukirjojen kategoriaa sikäli, että se on sekavasti kirjoitettu ja koostettu, aiheet hyppelevät epäloogisesti yhdestä toiseen ja kuvatkin pääsääntöisesti ovat ala-arvoisia. Teksti on osittain hyvää, osittain siitä pistaa läpi ohje "sanaakaan ette sitten tekstistäni muuta". Eli tyypillinen lajinsa edustaja, jota kukaan ulkopuolinen ei ole editoinut eikä varmaan edes lukenut ennen painatusta... Hirmusuuri osuus on annettu erilaisille poppakonsteille, noidille ja taikuudelle. Liekö Artjärvi ollut erityisesti noitien valtakuntaa? Kun en ole nähnyt osaa I, niin paha sanoa, mitä tietoa vaille jäin.
Tämä toinen kuva ei mitenkään liity edellisiin, vaan esittää piilokuvana yhtä kevään istutuksistani. Tuolla puskien ja rikkaruohojen välissä on vanha kanto ja siihen istutettuna yksi kuunlilja ja viereen kurjenpolvi. Kun vähän viilenee, niin perkaan ympäristöä, mutta uskoakseni kasvit ovat vielä hengissä. Toinen alue, jonka perkuuta on jatkettava, on kellarinmäki. Sen viereen istutin kuusi rinneangervoa, joista löysin parin päivää sitten viisi kappaletta erinomaisen hyvinvoivina, vaikka ympärillä olikin yhtä sun toista likaruohoa. Yksi pikkupensas on jo kukassa! Toivottavasti kuudeskin on elossa. - Aino Sibeliuksen suuri puutarha ei tosiaan ollut tämän näköinen, mutta toisaalta oli hänellä apuakin sen hoidossa.