Kellot menossa kohti kesää

Onpa hyvä, että samalla kun kelloja ensi yönä siirretään taaksepäin, niin saadaan patterit vaihdettua. Meillä on paljon seinäkelloja, muutama herätyskellokin, mutta tällä hetkellä suurin osa kuolleessa tilassa eli patterit loppu. Kaikkia ei muutenkaan viitsitä päivittää, varsinkin kun molemmat olemme sitä mieltä, että tuo vekslaaminen kesä- ja talviajan välillä on tarpeetonta hömpötystä.

Jos kellot kääntyvät kohti kesää, niin kai tässä vähitellen pitää orientoitua kohti joulua. Muutama joululahja-ajatus on jo vireilläkin. Olen sinänsä tykännyt aina joulusta ja jouluvalmisteluistakin, aikanaan, vaikken koe olevanikaan mikään varsinainen jouluihminen. Joskus olisi kiva istua valmiiseen joulupöytään, jonka joku toinen olisi kattanut. Sitä ihmettä ei ole koskaan tapahtunut. Jaa, oli kai sentään silloin kun Tytär oli pieni ja käytiin anoppilassa jouluaterialla.

Tämän päivän ohjelmassani on ollut pääasiassa nukketalon ikkunoiden rakentelua. Seuraava vaihe olisi nostaa kolme seinää pystyyn ja liimata ne yhteen. Mies näytti aika hapanta naamaa, kun kysäisin, saisinko mahdollisesti apua, jos satun sellaista tarvitsemaan. Siis ei. Paras siis saada kappaleet naisvoimalla paikoilleen. Kuvia ei ole vielä otettu, mutta aikanaan niitä tulee, tai siis menee nukkisblogiini.

Hänen tautinsa jatkuu ja jatkuu, yskä siis. Eilen jo tuli vertakin nenästä yskänkohtauksen jälkeen, onneksi vain vähän, mutta pelottaa, milloin ratkeaa joku isompi suoni. Kylkiluu kuulemma on jo katkennut ja mahan lihaksiin sattuu yskiessä. En yhtään ihmettele. Kahdet lääkkeet on ja kahden viikon kuuri puolivälissä, mutta eipä tunnu tepsivän. Paha juttu.

Ei hän ihan reporanka sentään ole, sillä kuuluu parhaillaan harjoittelevan soittoläksyään ja kävi päivällä hakemassa poromiehiltä tilaamamme laatikollisen poronlihaakin. Kauppiaat olivat tulleet etelään, meidän torillemme, joten hakemisen vaiva ei ollut suuri. Maksoihan se, tietysti, kun toistakymmentä kiloa ostaa kerralla hyvää lihaa. Aioin tehdä poropiirakkaa suppiksilla höystettynä ystävälleni tarjottavaksi, mutta onneksi kysyin ensin. Ei käy, hän onkin kasvissyöjä, minkä olin tykkänään unohtanut.

Viikko vilahti

Taas ollaan lauantain puolella eli onpa viikko vilahtanut nopeasti. Kävin sentään yhtenä päivänä lääkärissä, sain kudottua yhden sukkaparin valmiiksi ja toisen puolivalmiiksi ja kävihän Ratsastajatyttökin. Mies ramppasi muutamaan otteeseen asioilla, apteekissa, kaverinsa luona ja vakuutusyhtiössä hoitamassa hevosen ja matkatavaroiden vakuutusasioita. Niillä reissuilla ilmeni asioita, joita tytär itse ei olisi varmaan osannut ottaa edes huomioon, mutta nyt asioiden pitäisi olla järjestyksessä. Lähtö onkin luultavasti jo viikolla, joten halit taisivat jäädä tällä kertaa halaamatta.

Mutta niin paljon tuo lähtö on minullakin takaraivossa, että näin viime yönä unta: olin itse Saksassa. Paikkakunnalla oli aukealla pellolla harvakseltaan punaisia mökkejä, jotka olivat hevosihmisten majapaikkoja. Ruoka tarjottiin jostain keskuskeittiöstä ja sain lautasellisen laihaa keittoa, jossa juuressuikale etsi kaveriaan. Makkaraa oli sentään keitossa yksi viidentoista sentin kokonainen, HK:n sinisen näköinen pötkö ja muutama viipale lisäksi. Toivottavasti tämä ei ennakoi tulevaa. Sitten näin toisenkin unen, jossa taisi esiintyä itse keisarinna Katariina upeassa palatsissaan, mutta enempää en enää siitä muista. Mies lukee parhaillaan uusinta Hirvisaarta.

Tämä ihana soilikki ei kuki meidän vaan ystäväni ikkunalaudalla tai siis ikkunan edessä. Täytyykin muistaa pyytää lehdenpala, jos siitä saisi kasvatettua meillekin. Meillä tosin on aika pienet ikkunat ja puitakin sen verran, ettei edes ikkunalaudoilla valo riitä kaikille kasveille.

Mukavaa sadepäivää

Sade ja syksyn alkaminen ei niinkään tunnu mukavalta, mutta päivä oli mukava. Paranneltiin maailmaa ystävättären kanssa. Tinkin paastostani sen verran, että nautin kahvikupillisten kanssa palan omenapiirakkaa. Se ehkä korvasi kaurapuurolounaan. Iltaruoaksi on eilen keitettyä porkkanaohrattoa, joka kylläkin kaipaa höystettä ja maustetta, muutakin kuin raejuustoa.

Ystävä lainasi pari perinnekirjaa, joista etsin taustamateriaalia seuraavaa kirjaani varten, sitä siis joka syntyy jos on syntyäkseen. Aihio kyllä on jo jotenkin mielessäni, mutta katsotaanpa kahden, kolmen vuoden päästä, onko siitä jotain kehkeytynyt.

Lähetin kirjani vanhalle (siis jo sananmukaisestikin) opettajapariskunnalle, jotka sattumoisin tapasin muutama viikko sitten. Äidinkielenopettaja ei kommentoinut, mutta rouvalta tuli mukava, ystävällinen viesti kiitokseksi. Ja tuli terveiset ensin mainitultakin, mutta voipi olla, että pilkkuni eivät olleet ihan kohdallaan tai muuten oli jotain mätää. Tämä herra viljeli latinankielisiä lausahduksia, joista tempus fugit oli yksi hänen lempilauseistaan. Aika kuluu, tunti loppui yleensä aina kesken.

Aika kuluu, niinpä niin. Velimies täyttää tänään 59 v. Onneksi muistin onnitella!

Sekalaista, sekalaista

Taas yksi päivä illassa, jotten sanoisi yössä. Aika vilahtaa juuri niin nopeasti kuin kuulemma eläkeläisillä kuuluukin. Vähän olen tehnyt käsitöitä ja lueskellut muutaman luvun uusinta Donna Leon -kirjaa nimeltä Turvasatama. Komisario Guido Brunetti on suuri suosikkini. Mies hoiti asioinnin eli kävi kaupassa ja apteekissa.

Olkapäätä särkee yhä edelleen. Tässä on jo mietittävä lääkäriin menoa, jos ei vaiva vähene. Olisikohan se rasitusvamma tietokoneella istumisesta? Itse saan etupuolen voideltua Feldenillä, mutta lapoihinkin pitäisi saada rasvaa. Mies on ilmeisen hajuallerginen, joten kaikki vähänkin tuoksuvat rasvat ja rasvaamiset ylipäätään ottavat hänellä koville. En tänäänkään viitsinyt vaivata häntä, vaikka kieltämättä se olisi tehnyt hyvää. Pitäisiköhän yrittää jollain paistinlastalla tai nuolijalla?

Illalla isä soitti ja pyysi hankkimaan adressin. Taas yksi hänen vanhoista, hyvistä kavereistaan on siirtynyt rajan toiselle puolelle. Tämän minäkin tunsin lapsuudesta lähtien, mutta kun ikää oli 95 vuotta, niiin eihän suruviesti varsinainen uutinen ollut. Isä oli silti kovin haikea: nyt on taas yksi soittokaveri vähemmän. Muutenkin hän kertoi olevansa äärettömän väsynyt. Tänään häneltä oli otettu verikokeet, mutta mahtavatko ne kertoa mitään uutta? Ikä ja murheet painavat. Jotenkin sitä pelkää jokaista soittoa, ettei vaan taas olisi tullut sairaalareissua. Matalapaine ottaa erityisen koville.

Se on joka tapauksessa mainio juttu, että hoitaja käy kotona ottamassa nuo labrat, ettei 91-vuotiaan tarvitse rollaattoreineen olla terveyskeskuksen jonossa. Josta tulikin mieleen, että en tänään muistanut tilata itselleni lääkäriaikoja. Nyt taas monet asiat kasaantuvat; pitäisi päästä silmälääkäriin ja sisätautilääkärille. Kampaajan sain sentään tilattua ja tuli kutsu silmänpohjakuvaukseenkin. Olisikohan harmaakaihi lisääntynyt, kun näkö tuntuu yhtäkkiä huonontuneen? Onhan näitä vaivoja enemmänkin kuin omaksi tarpeeksi.

Odottelen kirjan vedosta minä päivänä tahansa luettavakseni. Ehkä huomenna, ehkä perjantaina? Sunnuntaina on tiedossa kyläilyä, joten toivottavasti siihen ei tämä ruljanssi kuitenkaan osuisi. Vierailupaikka on sen verran harvinainen, että sitä en mielelläni peruuttaisi. Kollegatapaamisesta on kysymys.

Huomennakin on mukavaa menoa: seurakunnan yhteisvastuulounas, johon osallistumisesta on meille jo tullut traditio. Ja sitten riennetään matkahuollosta hakemaan taimipakettia. Saas nähdä, mitä sieltä nyt tulee. Viimeksi tuli muutama siemenpussi ja sitä ennen parit kukkasipulit. Nyt saattaa tulla jo vähän isompi lähetys. Koko piha ei enää ole lumen vallassa... Sen verran lumi sulanut, että mies tilasi "rengasukot" vaihtamaan kesärenkaat auton alle.

Pääsiäiskaktus kukkii villinä. Kuvaaminen vain oli vaikeaa, sillä suurin osa kukista on lasia vasten enkä uskalla liikauttaakaan tätä.

Oikeasti nyt ollaan perjantaissa, mutta kello näyttää torstaita. En osaa vaihtaa siihen oikeaa aikaa enkä oikeastaan niin välitäkään.

Kevättä odotellessa

Olisipa jo kesä ja pääsisi parvekkeelle ottamaan aurinkoa lempeän Fat Boyn syleilyyn! Syksyllä tämän purkamiseen tarvittiin voimia; toivottavasti saamme patjan keväällä viritettyä takaisin paikalleen. Tämähän imee vettä kuin sieni, tietenkin, vaikka huonekalukauppias muuta väitti. Joku muovifroteen tapainen viritys pitää suunnitella ensi kesäksi, ettei ainakaan takamus kastu. Vesi tietysti kerääntyy sopivasti juuri siihen paikkaan.

Päivä on ollut sään puolesta ikävä. Lunta tuiskutti koko päivän melkein vaakasuoraan. Kun se hetkeksi lakkasi, minulle tuli kiire kompostille.Mies kehui eilen, ettei ole tarvinnut yhtään tehdä lumitöitä. Sen kyllä huomasinkin, kun kahlasin lähes saappaanvarsiin ulottuvassa hangessa. Vielä täytyy käydä viemässä jänisten kaurat hangelle.

Jäniksistä puheenollen, kerroin miten eilisessä telkkarin ruokakilpailussa tehtävänä oli nylkeä kani. Huh-huh.Mies siitä kuitenkin inspiroitui niin että toi kaupasta pakastetun (ja onneksi nyljetyn) brasilialaisen jäniksen. Mies on kuulemma kyllä ennenkin laittanut jänisruokaa, joten ehkä kokki vaihtuu sunnuntaina. Luultavasti syömme jänistä kermakastikkeessa. Minä en ole syönyt juuri mitään riistaa, sillä enempää isä kuin ex-mieskään ei ole ollenkaan harrastanut metsästämistä. Tämä nykyinen on nuorempana käynyt jänisjahdissa, mutta nyt ei talossa ole enää pyssyjäkään.

Tietysti kaupan pakastealtaasta saa monenlaista riistaakin, jos vain raaskii ostaa. Joskus kyllä harmitti, kun kuuntelimme lähisukulaisten puhuvan täysistä pakastimista, joita ei ole millään saanut syötyä tyhjäksi ennen seuraavaa hirvestyskautta. Ei vaan tullut mieleenkään kysyä, haluaisimmeko esimerkiksi me avustaa tyhjentämisessä. Ja kerjäämäänhän ei ruvettu.

Hyvän päivän ilta

Sunnuntai ja jo lauantaikin ovat olleet pääasiassa kässäpäiviä ja oikein hyviäkin. Sain eilen kinnasparin yhtä peukkua vaille valmiiksi. Siinä päivä kuluikin oikein rattoisasti. Välillä kävin lukaisemassa blogeja ja jossain kommentoimassakin ja sitten taas neulomuksen kimppuun. Tavoite olikin saada tumput nopeasti valmiiksi, jotta alkuviikon jonain päivänä syyslomaileva ja meille käymään tulossa oleva Tytär ja poikansa saavat "evääksi" tassunlämmittimiä.

Ehtisinköhän vielä neuloa yhdet sukat ennen kuin Sukkasato päättyy? Kuluneen viikon sukkasatoon ehtiminen taitaa olla liian kunnianhimoinen tavoite, mutta aloitin joka tapuaksessa aamulla uudet sukat. Kun äsken katselin telkkarista Horse show' ta, niin sain ainakin ensimmäisen sukan varren valmiiksi.

Kuvasin viime tai toissa viikolla krasseja ja vasta myöhemmin hoksasin tämän pikkulinnun. Kun ei ole ollut pakkasöitä, niin krassit taitavat edelleenkin kukkia. Meinasin jo hylätä tämän huonon kuvan kokonaan, mutta onneksi huomasin tuon tipun. Kuvatessani se ei ollenkaan osunut silmiini.

Tällä alkavalla viikolla on tiedossa askaretta, sillä vanhat keittiökaapit on lopultakin tyhjennettävä ja uuni sekä uuninvierusseinä pestävä. Jos oikein hyvin käy, niin uudet kalusteet tulevat jo seuraavalla viikolla. Toivottavasti ei kuitenkaan sen viikon maanantaina, jolloin olen aluesairaalan operaatiossa.Sen pitäisi olla nopea päiväkirurginen juttu ja vaaraton, mutta kukapa tässä tietää etukäteen, mistä on kysymys ja mitä tapahtuu. Paras siis raivata ainakin kaapit tyhjiksi ja maksaa laskut etukäteen...

Matkailu avarsi

Matkailu avarsi, mutta myös hiersi kantapäitä. Reissasin ihan Helssinkiin asti, kun kutsu kävi mammografiaan. En muistakaan, milloin olen Helsingin keskustassa asti käynyt. Ei näet ole ollut asiaa. Menomatkan tein bussilla, paluukyydin junassa yhdessä tyttären kanssa. Kävimme nimittäin iltapäiväkahvilla Kiasman kahvilassa. Samalla saatiin kaikki kuulumiset päivitettyä.

Ehdinpä käydä hankkimassa vähän askartelukampettakin Sinooperin kaupasta, sillä nyt on puhti päällä. Teemana on ihka uusi nukkekoti, josta tulee oikea perinnetalo 50-luvun malliin eli rintamamiestalo. Osat on jo kotona. Jahka saan jotain konkreettista kerrottavaa, niin ne tarinat ovat nukkisblogissani, joka onkin viettänyt pitkään hiljaiseloa. Kerron kyllä aikanaan, milloin kannattaa siellä piipahtaa.

Kun tänään tutkittiin yläpäätä, niin huomenna sitten on toisen pään vuoro. En mieti liikaa etukäteen; voisi vaikka ruveta pelottamaan.

Reissun kunniaksi kimppu roosanauha-ruusuja, jotka tosin ostin jo monta päivää sitten K-kaupasta, muistaakseni perjantaina ja kuvakin on otettu eilen tai toissapäivänä.

Huomaa sivussa oleva nappi Virveriikan arvontaan.

Ei tullut pistelypäivää

Tämä päivä on mennyt niin nopeasti, ettei ristipistokäsityölle ole ollut aikaa eikä valoa. Päivä on tosiaan ollut syksyisen hämärä aamusta lähtien ja vettäkin on ripsotellut tasaisin väliajoin. Ajatella, näin syksyistä ja olemme vasta heinäkuun puolivälissä. Suunnittelin eilen parin pienen maton pesua, mutta onneksi en saanut itseäni niin toimeliaaksi. Käsityö olisi maittanut, mutta harmaan päivän tai lampun valo ei kerta kaikkiaan riitä silmilleni.

Harmaanhalju päivä siis, aivan kuin tämä meidän talon alusiin vievä vanha ovi. Ovi on kuin ne Viulunsoittaja-Tevjen portaat, jotka eivät vie mihinkään eli vaikka ovesta pääsee talon alle, niin siellä ei ole muuta kuin tyhjää. Tila on ihmiselle matala, mutta sen verran olen kurkistanut ovesta, että talon uunien alla on sentään isot ja tukevat, luotettavan näköiset kivikasat. - Kun mies osti talon, niin hän joutui rahtaamaan talon alta järjettömän määrän Helmeilevä omenaviinipulloja. Olikohan niitä peräti kokonainen siirtolavallinen? Likaisia pulloja ei kuulemma voinut viedä edes alkoon, jossa niistä olisi saanutkin kelpo tilin. Pullot siis olivat tyhjiä, jos ei ota huomioon tupakantumppeja, tomua ja muuta roskaa.

Kävimme tänään vain ruokakaupassa, kenkäkaupassa ja mummulassa. Viime mainitusta käynnistä ei ole muuta sanottavaa, kuin että se oli taas semmoinen päivä siellä. Äiti ei tullut edes samaan huoneeseen meidän muiden kanssa. Isän kanssa juteltiin niitä näitä, muttei käynyt päinsä puhua äidin kuulumisista, sillä tämä istui visusti kuuloetäisyydellä.

Kenkäkaupasta sain yhdet vaaleat ja tosi rumat kesäkengät, mutta ei auta marista. Kun tukipohjien on mahduttava töppösiin, ei voi olla nirso eikä valittaa edes hinnasta. Kauppias sanoi saavansa ensi viikolla kävelykenkiä, joten - huoh - sellaiset on noudettava syksyn varalle. Vaikkei minulla kovin montaa kenkäparia ollut ennenkään, niin uudet jalkapohjat veivät nekin vähät käyttökelvottomiksi. Tietenkään en hävitä niitä, en heti ainakaan.Kun olen nytkin kulkenut koko kesän ilman tukia, niin aina silloin tällöin ehkä voisi olla vanhatkin kengät jalassa. Tosin tuetut jalat ovat selvästi voineet aikaisempaa paremmin eli hankinta oli hyvä ostos.

Toivottavasti viikonloppu on otollisempi käsityöharrastukselle. Hyvää viikonloppua itse kullekin!

Hellettä piisaa

Helle pehmittää pään ja eilen se pehmitti tämän uuden tietokoneenkin. Ainakin nettiyhteys pätki, mutta epäilen, että jotain muutakin on vialla. Yksi asia on ainakin tarkistettava sitten kun helle hellittää. Miksei tästä vehkeestä kuulu ääntä? Silloin harvoin kun Yle Areenalta esimerkiksi haluaisi katsoa jonkun ohjelman, niin ääni olisi eduksi. Yhteys toimi taas aamulla ja niin konekin virkosi henkiin.

Tietokoneen toimimattomuudesta oli kylläkin kaksi etua. Ensinnäkin sain varmuuden vuoksi pistettyä nettipankkiin maksuun kaikki taloon tulleet laskut. Toiseksi näpertelin eilen illalla nukketalon kasvihuonetta, josta näyttääkin tulevan puutarha kasvihuoneineen. Otin siitä jo yhden kuvankin, mutta se on vielä kamerassa. En viitsi ihan yhtä kuvaa kerrallaan siirtää tietokoneelle enkä muutenkaan keskeneräistä. Tarttis vielä keksiä vähän maastoa, maalata viinirypäleen lehtiä ynnä muuta pientä. Tärkein asia on miettiä, minkä nukketaloni pihalle tästä laitoksesta olisi ja minkä tarinan siitä keksisin. Talot ovat eri mittakaavoilla ja ei-standardeilla tehtyjä, nukeista puhumattakaan, joten pitää vähän miettiä ja mallata.

Aamulla heräsin hurinaan. Mies sanoi, että kompressorin tai jonkun sen-semmoisen hurina alkoi jo kello 7.00, jolloin hän ainakin heräsi. Paikalle oli tullut uutteria poikia, jotka pesivät ja maalasivat koko ulkorakennuksen katon. Mielestäni näin aamulla pihassa viisi miestä, mutta ainakin myöhemmin heitä oli katolla kaksi kappaletta. Kaverit eivät todellakaan laiskotelleet, mutta piti kai sitä pieniä taukoja tällä helteellä pitää.

Taukoa muista puuhistaan piti pikkuinen oravammekin, joka veti sikeitä taas lempipaikallaan terassin kaiteella. Edes toinen, vain aivan vähän isompi oravakollega ei tätä nukkujaa häirinnyt.

Päätimme eilen, että tänään mennään huoltoasemalle, siis oikein ulos syömään. Tällä helteellä suunnitelma peruutettiin ja mies kävi ostamassa annokset valmista keittoa iltaruoaksi. Toinen tytär tulee huomenna ottamaan kopioita ja myös syömään, joten ruokaan on aiheellista panostaa vähän tätä päivää enemmän.

Täällä on tänään alkamassa kesän kohokohta monille eteläsuomalaiselle eli PuistoBlues, joten kaupunkiin alkaa tulvia väkeä. Tämä on jo 33. kesä peräkkäin, kerrottiin tuolla nettisivuilla. Ilmaistapahtumia, rihkamakauppiaita ja ruoanmyyjiä on keskustassa ja varsinainen  pääkonsertti sitten lauantaina Vanhankylänniemessä. Niemi on sen verran pieni, että se rajaa lipunmyynnin kohtuulliseksi. Tänään on keskustan Rantapuistossa blueskirkkokin, jossa ainakin viime vuonna oli ollut väkeä niin että teltta oli revetä.

Meidän kipeillä koivillamme ei ole asiaa noihin tilaisuuksiin enempää puupenkeillä kuin nurmellakaan istumaan, eikä juuri tuo musiikkikaan ehkä ole meidän alaamme, mutta joskus sopivalla tuulella voimme kyllä kuunnella konserttia ihan omalla terassilla. Basson jumpsutus nyt ainakin kuuluu, joten voi sanoa, että pääsemme nauttimaan tapahtumasta enemmän kuin haluammekaan. Tapahtuma sinänsä on pysynyt ilmeisen siistinä ja sinne onkin tapana mennä koko perheen voimalla eli se porukka, joka yli 30 vuotta sitten aloitti, käy edelleen juhlissa, nyt vain lasten ja lastenlastensa kanssa. Ja huom. järjestelyt tehdään käsittääkseni edelleen puhtaasti talkoovoimin. Siellä on omaa "jälkikasvuamme" niin töissä kuin juhlaväenkin joukossa. Toivottavasti ilmoja pitelee tällaisina.

Tässä vähän blues-väriä, kuvattuna omasta penkistä tänään. Tausta on muovisaavi, joka on vielä kenollaan odottamassa kasteluletkun virittämistä.

Tasainen päivä

Päivä on ollut koko lailla tasainen: harmaa. Ei ole satanut eikä paistanut. Kahdenkin tyypin piti tänään tulla käymään piha-asioissa, mutta kumpaakaan ei ole näkynyt eikä kuulunut. Puhelimen keksimisen jälkeen ei olisi ollut konstikaan ilmoittaa viivästymisen syy. Minun olisi ollut tarkoitus saada perennoja penkkiin, mutta odotin, että tämä toinen kaveri kävisi ensin pensasleikkureineen. Toisaalta viime yönä oli vain kaksi lämpöastetta, joten ehkä perennani säilyvät terassilla paremmin.

Mies kävi asioilla ja olisi voinut käydä postissakin, mutta ilmoitus paketista oli tullut sähköpostiin kun se aikaisemmin on tullut kännykkään. Hyvä etä ylipäätään huomasin koko ilmoituksen.

Tästä tuli nyt lyhyt postaus, sillä uunissa paistuu kaksi raparperipiirakkaa ja pitää lähteä katsomaan niiden tilaa. Tuoksu nousee ainakin yläkertaan asti. Huomaa kirja-arvonta, jota mainostan päivän edellisessä pikapostauksessa.

Tulihan se sadekin

Kamalan kylmä päivä ulkona ja sisällä. Kun meillä on jo lämmitys kesä-asennossa, niin pakko oli vetää fleeceä niskaan jo iltapäivällä. Onneksi kylmän mukana tuli sentään vähän sadetta, mutta tuskin se vesimäärä vielä laariin ehti sataa.

Västäräkki

Onneksi minun ei tarvinnut lähteä Kauppatorille palelemaan eikä mihinkään muuallekaan, ei sen puoleen. Ihan hetken katsoin kiekkoleijonien juhlimista telkkarista, mutta kun ei söpöistä euruviisu-Oskariakaan hyväksytty esiintymään noiden miehenkorstojen juhlaan, niin arvelin nähneeni jo parissa minuutissa kaiken siitä tilaisuudesta.

Tämä oli syntymäpäivänikin ja mies olisi vienyt minut ulos syömään, vaikkei edes onnitellut aamulla... Syy kuulemma oli se, kun vouhotin kiekkoleijonista niin, ettei siippa saanut edes suunvuoroa,. Joo, niin kai se meni. Luulin sitten jo ihan tosissani, että nyt se pian tulee kotiin kukkakaupan kautta, kun lähti kiireisille asioille heti aamusta. Turhaan kuvittelin ja se kai vei fiilikset koko päiväksi alamaihin, vaikka "ulos" ei tällä kertaa olisi tarkoittanut itse grillattuja makkaroita terassilla, vaan ihan oikeasti menoa syömään johonkin paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Ajatus ei tuntunut hyvältä, kun arvelin, että kaikki paikat ovat joko kotiruokaa tarjoavia lounaskuppiloita tai täynnä kiekkojuhlijoita ja jos ei niitä, niin olisi pitänyt tälläytyä vähän parempiin vaatteisiin ja sitä taas mies ei suostunut edes harkitsemaan. En viitsi edes kertoa, mitä mies loukkaantuneena valitsi iltaruoaksi kaupan palvelutiskistä. Luultavasti ravintolaherkkuja ei minulle tarjota lähivuosina.

Tilasin itse itselleni muutamia synttärilahjoja, mutta eivätpä nekään täksi päiväksi vielä tulleet. Hah, diabetessukat olisivat tulleet, mutta siavat jäädä postiin odottamaan sopivampaa noutopäivää. --- Ja tämä postaus ei ehtinyt juhlapäivälle, mutta olkoon sitten dagen efter.

Onnitella ei enää jälkikäteen tarvitse, kiitos vaan kauniista ajatuksista! Sain nimittäin ihania onnitteluviestejä eli sikäli ei ole valittamista, vaikka tässä ei mitään tasavuosiakaan vietetty. Nyt olen virallisessa eläkeiässä, hip-hurraa! Jännä nähdä kuun vaihteessa, montako euroa eläke nousee. Ei paljon, mutta jotain pitäisi tulla lisää.

Hauskaa vappua!

Kun valkkaripullo oli pakko laittaa hetkeksi pakastimeen, niin tulinpa vielä uudestaan toivottamaan hauskaa vappua itse kullekin. Emme aio nauttia juomaamme pakasteena, muttemme huoneenlämpöisenäkään. Kas kun unohtuikin eilen laittaa jääkaappiin. Emme kumpikaan ole skumpan ystäviä.

Aurinko paistaa juuri nyt terassille sen verran, että siirrynkin kevätkauden avajaisiin. Heippa!

Vaatteiden ja ruokien jatkojalostusta

Näin taas hurahti yksi viikonloppu melkein huomaamatta. Eilen ei sateelta päässyt pihahommiin enkä juuri nenääni pistänytkään ulos. Käväisimme vain kaupassa ja lisäksi haimme kesävaatepakettini Siwasta. Ostin ale-kamppeita elloksesta: puseron, mekon ja ohuet kesähousut, joihin näköjään jopa minä uppoan tai sitten laihdutuskuuri tuottaa tuloksia tässäkin suihteessa. En vielä ruvennut tutkimaan asiaa, mutta luultavasti kuminauhaa kiristämällä pöksyistä tulee ihan kelvolliset. Kangas on jotain kreppimäistä eli ei puutarhatöihin.

Kesämekko on tarkoitettu hellepäivien iloksi, kun ei minulla raukalla sellaista vaatetta ennestään ollut. Kaula-aukko näemmä vaatii rintsikoiden käyttöä. Sama koskee punaista trikoopuseroa. Toisaalta, kaikkihan sen tietävät, että tämän ikäisellä akalla on roikkuvat luomutissit tai silikonit. Oli paketissa vielä hamekin, jossa oli materiaalia noin puolitoista kertaa leveyteni, mutta vyötärön kohta laitettu niin hullusti, että joudun purkamaan hamosen varmaan kappaleiksi ja kokoamaan eri mallilla ennen kuin siihen mahdun. Kangas kuitenkin tuntuu kivalta, joten ehkä teen niin enkä palauta. Ale-vaatteesta kun on kysymys, niin kokovalikoima oli jo valmiiksi muistaakseni yksi pieni, yksi iso. Ja se isokin siis oli pieni.

Näiden jatkojalostus on vasta suunnitteluasteella. Muuten virkkasin ahkerasti isoäidinlappusia ja nyt illalla askartelin tarjottimellisen nukkisruokia. Ihmisten ruoat tulivatkin vaivattomasti. Eilen syötiin perjantailta jäänyttä broilerisalaattia, joka oli tehty jo torstailta jääneistä jämistä. Kun rasiallisessa broilerin rintaleikkeitä on 4 leikettä ja meitä kaksi syöjää, niin puolet jäivät salaattiin. Perkasin luut pois, silppusin lihat ja lisäsin pussillisen verran keitettyjä riisivihanneksia ja pussillinen herneitä (molempia keitin tupla-annoksen torstaina) ja kastikkeeksi vähän rypsiöljyä ja purkillinen jotain maustettua creme fraichea. Lisäksi ripottelin muutamaa maustetta,jotain chili-sekoitusta ainakin. Hyvää tuli.

Sunnuntairuokana oli possun sisäfileetä uunissa äkkiä paistettuna ja tuorejuustolla höystettynä sekä keitettyjä vihreitä papuja. Hyvä ateria se olikin. Possunfilee hävisi kokonaan, papuja jäi vähän huomiselle, varmaan lounasruoakseni. Kanasalaattia on vielä vähän jäljellä ja sen taidan paistaa aamupalaksi, elleivät nimittäin kananpalat kävele jääkaapin ovella vastaan.

Kun nyt olen monena päivänä pistellyt dieettini ulkopuolelta riisiä ja vielä - tunnustettava on - eilen muutaman palan pakastimesta löytämääni herrasväen torttua, niin en ole käynyt vaa´alla. Kun viimeksi kävin, oli minusta kadonnut noin 6,5 kiloa.  Taidankin hakea vielä pienen palan kakkua yöpalaksi, kun en kuitenkaan ihan vielä pistä tietokonetta nukkumaan.

 Hyvää uutta viikkoa! Se on Kielo ja Pihla näköjään tänään - onnea! Tämäkin jo aloittelee kukintaansa, kuva tosin on viime kesältä.

Yhteenvetoa päivästä

Päivä alkoi hammastarkastuksella, Reikiä on ja fiksu hammaslääkärini teki kustannusarvion suosittelemistään toimenpiteistä ja paikkauksista keraamisella paikalla: hinta yli 600 euroa. Sen tiedon jälkeen lähdin lohtuostoksille. Kaksi kassillista hömppää. Tarpeellisin ostos oli piippari eli siis hiusten kiharrin. Halvin, jonka löysin, maksoi 19,90 ja kylkiäisenä purkki hiuslakkaa, laji strong. Sen ostin ja sain vielä 2 vuoden takuunkin. Merkki saattaa olla Braun.

Kolusin kirjakaupan alusta loppuun. Hömppää sieltäkin, eli ostin Anneli Kivelän uusimman, vasta kauppaan tulleen Katajaharju-sarjan kirjan. Sitä lukiessa mieli lepää. Elämää sulostuttavaa hömppää parhaimmillaan. Kirjakaupan kassissa on yhtä ja toista muutakin tavaraa eli arvonnassa onnettaren suosikiksi päässyttä Puikko-pappia varten sekä itselleni. Siksi ostokset saavat jäädä vielä salaisuudeksi. Vaihdoin kauppaa, ostin yhdet mummi-malliset pikkuhousut ja kaksi paria diabetes-sukkia. Prismassa niitä oli joko liian pientä koko naisten osastolla tai liian isoa miesten osastolla. Päädyin miestin mallistoon.

Prismasta olivat kaikki "kunnon siemenet" loppuneet, pahoittelin samoilla asioilla liikkuneen rouvan kanssa. Kesäkurpitsat täytyy nyt kaiketi ostaa valmiina taimina. Yöpakkasta uhmaten ostin kuitenkin kolme pelargoniaa, mutta nostin vielä purkit ulkoeteiseen lämittelemään,

Illalla taivaalla lenteli komea kuumailmapallo, auringonlasku oli upea, samoin taivas joka puolelta muuallakin. Otin paljon kuvia, jotka eivät toistaneet näitä upeita näkyjä siten kuin olin toivonut.

- Nukkumatti heitti hiekkaa silmiin. Hyvää yötä!

Kewätrakeita ja leiwän kaipuuta

Niin tämäkin perjantaipäivä hurahti taas iltaan ja iltasaunan odotteluun ilman suurempiakaan ponnisteluja. Dieetti pitää, vaikka tänään nälättääkin enemmän kuin eilen. Otin välipalaksi vähän juustoa ja ehkä täytän mahaani vedellä vielä ennen saunomista. Mut kun tekee niin mieli leipää!

Päivällä ripsotteli taivaalta vähän vettä ja jopa rakeitakin. Ne tulivat juuri silloin kun rupesin istuttamaan muutamia kukanjuurakoita uusiin saviruukkuihin ja ajatus oli jatkaa pihatöitä haravoinnilla. Ruukut saavat nyt lämmitellä ulkoeteisessä, sillä säätiedotuksen mukaan kylmää riittää vielä ensi viikollekin.

Pistin kuukalenterin tuohon sivulaatikkoon sillä ajatuksella, että osaisin tehdä istutustyöt oikeaan aikaan. Minulla on kirjakin aiheesta, mutta tunnustettava on, että ymmärrystä puuttuu. Anoppivainaa tunsi kuun merkit ja osasi istuttaa niin sisä- kuin ulkokasvitkin oikeaan aikaan.

Kevättä rinnassa näytti olevan fasaanipariskunnallakin, joka äsken juoksi peräkanaa kuusen alle piiloon niin nopeasti etten kuvaa ehtinyt heistä ottaa. Seksipuuhat oli selvästi mielessä. Toivottavasti näemme palleroisia linnunpoikasia kesällä pihassa ennen kuin pahat kissat tai muut pedot pistävät ne poskeensa. Nyt muuten ei kissoja ole näkynytkään pitkään aikaan pihassa. Viime kesänä löysin yhden ison, luultavasti juuri fasaanin munan pottumaani lehtikatteen alta.

http://villiviinivaralla.blogspot.com/2010/04/ahkeruus-kovankin-onnen-voittaa.html

Parittomat sukat vaivaavat

Tein tänään olosuhteisiin nähden pitkän kävelylenkin ystäväni kanssa. Olosuhteet tarkoittavat sitä, että aikaa kului, kilometrejä ei niinkään. Kävelimme, ihmettelimme maailman menoa yleisesti ja erikoisesti. Toisin sanoen juorusimme oikein sydämemme kyllyydestä kun ei pitkään aikaan ole tavattu. Juttutuokio oli varsinainen terapiakävely.

Saaliiksi sain tosi hyvän mielen ja sen lisäksi keljusti turvonneet nilkat. Jaloissa oli turvotustaipumuksen lisäksi turhan kireäsuiset nilkkasukat, kuten kotiin tultuani saatoin todeta. Tuntuu kuin lenkkaritkin olisivat talven mittaan kutistuneet varpaiden kohdalta. Olen jo pitkään pyrkinyt hankkimaan pehmeitä ja löysäsuisia sukkia, myös kalliita diabetes-sukkia, mutta tämän päivän kokemusten valossa koko sukkavarasto on lajiteltava uudestaan.

Tästä tietämättömänä aloitin lajittelun jo eilen. Keräsin kasan mustia sukkia pesuhuoneen koreista ja narulta. Niistä  löytyi 11 paritonta! Parillisia sain kasaan neljä settiä, mutta mihin himpskattiin voi kadota yhdentoista sukan kaveri? Maahiset vieneet? Yhtenä kylmänä talvena monta vuotta sitten maahinen, ehkä oikeammin joku nelijalkainen ei-ystävä oli yrittänyt vetää villasukkaani lattianraosta itselleen lämmikkeeksi. Onneksi rako ei sentään ollut niin leveä, että sukka olisi mennyt vaivatta läpi, joten sain sen pelastettua.

Olen kulkenut koko talven villasukissa, jotka ovat sujahtaneet kätevästi toppasaappaisiini, niihin mustiin Kuomiin. Vain erikoistapauksissa olen kiskonut ohuemmat nilkkurit jalkaan. Jalatkin ovat tottuneet paljaana oloon.

Vaikka meitä on vain kaksi ja olemme ajat sitten päättäneet hankkia taloon vain mustia nilkkasukkia.  Nyt kun kaikki 11 paritonta oli levitettynä eteeni, havaitsin että joka ikinen resori oli erilainen, joka ikinen  varsi oli eri pituinen ja mustan sävyjäkin totisesti on enemmän kuin yksi. talven pimeydessä en varmaan edes huomannut moista ilmiötä.

Edellisen postauksen kilpailujulistuksesta muistutus tässä (linkin tekeminen oli liian vaikeaa):