Totta vie, ensimmäinen syysflunssa iski ja vielä itse aiheutettuna. Istuimme eilen terassilla, mies grillasi iltaruoaksi raakamakkaroita ja minä istuin vieressä palelemassa siksi kunnes älysin hakea lisää vaatetta päälleni. Flunssahan oli nopeampi, mutta saa nähdä, mihin suuntaan tämä tästä kehittyy. Mutta yhtään ei kaduta!
Naamakirjassa tarjottiin suppilovahveroita ja minähän tein heti kaupat. Saapi sitä satoa näinkin kerättyä! Ensimmäinen satsi on nyt kuivattu ja huomenna jatkuu. Ostin 25 litraa. Sienet oli poiminut äiti poikansa kanssa. Poika oli ihmetellyt, että miten voi olla sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät itse poimi omia sieniään. Nii-in, lähetin pojalle terveisiä, että kun tulee vanhaksi tai on muuten huonojalkainen, niin on kiva, kun semmoinen reipas 9-vuotias kaveri käy äitinsä kanssa sienessä. Äiti kerää lapsille Tallinnan matkaa sieniä poimimalla, mikä on kiva idea. Poika oli jo viime vuonna, nyt on pikkusiskon vuoro.
Harmillista, kun huomenna on paastopäivä eikä päästä herkutteemaan sienikastikkeella, mutta ylihuomenna sitten.
Flunssa ei estänyt sukan kutomista, vaikken tällä viikolla saanutkaan yhtään paria Sukkasadon heinälatoon. Vasta kolmas pari on tulossa, mutta päätin ruveta seuraavaksi kutomaan sukkia ja enhä kintaitakin, jos ehdin, Joulun lapsi -kampanjaan. Jos pienellä vaivalla voi tuottaa suuren ilon lapselle, jotka ehkä koskaan ei ole saanut yhtään lahjaa tai omistanut yhtään ikiomaa lelua, niin kyllä meillä kaikilla on varaa tehdä edes yksi paketti.
Idea ja ohjeet löytyvät tuon linkin takaa, samoin keräyspisteet ja toivomukset kenkälaatikon kokoiseen poksiin pantavista tavaroita. Laatikotkin saa valmiina keräyspisteestä. Ja jos ei ole aikaa kutoa tai koluta kauppoja, niin joulupakettien kuljetuskustannuksiin voi aina osallistua. Meidän yhdet naapurimme olivat viime vuonna jakamassa paketteja paikan päällä Romanissa ja kertoivat lehtihaastattelussa, miten järkyttävään köyhyyteen he siellä törmäsivät. Niin että eikös haasteta toinen toisemme mukaan?
Minä jo eilen, muistamatta koko operaatiota, tilasin valtavan kasan lankoja. Mies nimittäin tilasi itselleen paksun villapaidan ja samalla tilasin yhtä ja toista muuta lankaa. Nyt se sitten kilpailee Joulun lapsen sukkaparien kanssa, mutta eiköhän se siitä mene, vuorotellen on kivakin tehdä eri käsitöitä. Mutta oma talvivillapaitani pölyttyy edelleen käsityökassissa ja odottaa vuoroaan... Syksy on tekemisen aikaa!
maanantai 30. syyskuuta 2013
lauantai 28. syyskuuta 2013
Pikavisiitti
Käväisimme tänään Tyttärellä juomassa päiväkahvit. Vierailun syy oli ruusuntaimi, jonka lupasimme hänelle. Toivottavasti tämä juurtuu ja viihtyy uudessa kukkapenkissään; nyt se rupesi versomaan nurmikolla emonsa vieressä. Edellinen ruusu, jonka veimme, näytti koko kesän kuolleelta, mutta kuulemma siinäkin henki pihisee. Eli ei kannata kiskoa heti paikalla kuolleita kasvinraatoja maasta... Vein myös muutaman kukkasipulin, kun en millään jaksaa kaivaa kuoppaa kahdellekymmenelle mukulalle. Muutama odottaa sentään istuttamista meidänkin pihaamme.
Tämä on emoruusun kukkakuva. Poikanen ei sentään vielä kukkinut, vaikka ehtikin kasvattaa pitkän varren, josta mies totesi, että näkee milloin on nurmikko viimeksi leikattu.
Talossa oli tarjolla oikean Poikasen leipomaa piirakkaa ja saimmepa mukaamme pojan rippikuvankin.
Elättelemme toivoa lämpimästä illasta. Mies lähti kauppaan ja arveli ostavansa ulkoruokaa eli jotain grillattavaa. Kyllä sitä ainakin takki päällä tarkenee, jos haluaa nauttia viimeiseen asti niin sanoakseni kesän antimista. - Nyt ovi kolahtikin eli lähdenpä tästä tyhjentämään kauppakassia. Mukavaa viikonvaihdetta!
Tämä on emoruusun kukkakuva. Poikanen ei sentään vielä kukkinut, vaikka ehtikin kasvattaa pitkän varren, josta mies totesi, että näkee milloin on nurmikko viimeksi leikattu.
Talossa oli tarjolla oikean Poikasen leipomaa piirakkaa ja saimmepa mukaamme pojan rippikuvankin.
Elättelemme toivoa lämpimästä illasta. Mies lähti kauppaan ja arveli ostavansa ulkoruokaa eli jotain grillattavaa. Kyllä sitä ainakin takki päällä tarkenee, jos haluaa nauttia viimeiseen asti niin sanoakseni kesän antimista. - Nyt ovi kolahtikin eli lähdenpä tästä tyhjentämään kauppakassia. Mukavaa viikonvaihdetta!
tiistai 24. syyskuuta 2013
Syksyistä höpötystä
Jääpaistia riittää vielä täksikin päiväksi! Mies toi kaupasta kyssäkaalin eli kaalirapin, jota en muista aikaisemmin koskaan keittäneeni, hädin tuskin syöneenikään. Kuoritaan kuin lanttu, pilkotaan parin sentin kuutioiksi ja keitetään. Mies tiesi antaa ohjeet, sillä hänen kotonaan sen kasvatusta on aikoinaan harrastettu. Lisäksi ajattelin keittää pussillisen punajuuria ja leikata lopun lampaanpaistin viipaleiksi. Siinä on sitten ruokaa huomiselle paastopäivällekin. Oikeaa syksyruokaa.
Eilinen iltapäivä kului miehen kanssa sairaalareissussa. Hänet oli sinne kutsuttu rasitus-EKG:hen. Polkeminen oli sujunut hyvin, mutta lääkäri määräsi uudet sydänlääkkeet. On se metkaa: tämä tohtori oli pitänyt aikaisempia lääkkeitä hyvin mitättöminä, suorastaan tehottomina ja keskenään sopimattomina. Niitä mies kuitenkin on popsinut kolme vuotta ja useamman lääkärin uusimana, vieläpä saman aluesairaalan saman poliklinikan herrojen toimesta. Sikäli asiassa voi hyvinkin olla perää, kun ainakaan ne eivät ole tepsineet. Toivottavasti nyt uudet helpottavat oloa ja vähentävät myös turvotusta. Lääkäri oli ollut miellyttävä ja ottanut asiakkaansa puheet ihan tosissaan. Paras tietysti, ettei miekkosta määrätty jatkotutkimuksiin, mutta lääkäri lupasi soittaa muutaman viikon päästä ja kysellä kuulumisia.
Katselin mennen tullen kauniita ruskamaisemia ja harmittelin, kun ei ollut kameraa kassissa. Aurinko paistoi nätisti vielä illansuussa, joten riensin ottamaan muutaman syksyisen kuvan, joista tuossa hederissä on yksi ja tässä toinen. Nämä varmaan ovat viimeisiä päiviä, jolloin lehti vielä on puussa, ainakaan joka paikassa. Tänään jo mies tiedotti, että kauppamatkan varrella ihailemamme punalehtinen vaahtera oli tipauttanut kaikki lehtensä. Meidän pihavaahteramme ja pihlajat myös ovat tänä vuonna kovin sotkuisen värisiä, kellan-vihreänkirjavia. Saas nähdä, ehtivätkö ne ollenkaan saada punaista väriä lehtiinsä. Syksy tulee väistämättä, vai pitääkö jo sanoa talvi?
Eilinen iltapäivä kului miehen kanssa sairaalareissussa. Hänet oli sinne kutsuttu rasitus-EKG:hen. Polkeminen oli sujunut hyvin, mutta lääkäri määräsi uudet sydänlääkkeet. On se metkaa: tämä tohtori oli pitänyt aikaisempia lääkkeitä hyvin mitättöminä, suorastaan tehottomina ja keskenään sopimattomina. Niitä mies kuitenkin on popsinut kolme vuotta ja useamman lääkärin uusimana, vieläpä saman aluesairaalan saman poliklinikan herrojen toimesta. Sikäli asiassa voi hyvinkin olla perää, kun ainakaan ne eivät ole tepsineet. Toivottavasti nyt uudet helpottavat oloa ja vähentävät myös turvotusta. Lääkäri oli ollut miellyttävä ja ottanut asiakkaansa puheet ihan tosissaan. Paras tietysti, ettei miekkosta määrätty jatkotutkimuksiin, mutta lääkäri lupasi soittaa muutaman viikon päästä ja kysellä kuulumisia.
Katselin mennen tullen kauniita ruskamaisemia ja harmittelin, kun ei ollut kameraa kassissa. Aurinko paistoi nätisti vielä illansuussa, joten riensin ottamaan muutaman syksyisen kuvan, joista tuossa hederissä on yksi ja tässä toinen. Nämä varmaan ovat viimeisiä päiviä, jolloin lehti vielä on puussa, ainakaan joka paikassa. Tänään jo mies tiedotti, että kauppamatkan varrella ihailemamme punalehtinen vaahtera oli tipauttanut kaikki lehtensä. Meidän pihavaahteramme ja pihlajat myös ovat tänä vuonna kovin sotkuisen värisiä, kellan-vihreänkirjavia. Saas nähdä, ehtivätkö ne ollenkaan saada punaista väriä lehtiinsä. Syksy tulee väistämättä, vai pitääkö jo sanoa talvi?
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Meidän jääpaistimme
Ohje on viimeisestä Etiketti-lehdestä, mutta se vähän muokkaantui. Alkuperäisessä oli lihana hirveä tai nautaa, meillä lammasta (9,95 e/kg)
Jäinen lampaanpaisti, n. 1,5 kg sata-asteiseen uuniin. Viiden tunnin kuluttua työnsin lihamittarin paistiin ja odotin, että sisälämpö nousee 60 asteeseen (nousi varkain 63:een) ja otin vuoan ulos uunista. Alkuperäisen mukaan paistoaika olisi ollut 6-7 tuntia, meidän pässimme kypsyi kyllä nopeammin.
Sen jälkeen kiehautin mausteliemen:
3,5 l vettä
6 rkl merisuolaa
3 rkl sokeria
3 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl mustapippureita
1 rkl valkopippureita
4 laaketinlehteä
1 rkl rosmariinia
1 rkl timjamia
ja loiskautin paistin kuumaan liemeen. Rosmariini ja timjami olivat kuivia, kun ei tuoretta ollut. Sitten kannoimme padan ulkoeteiseen yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Illalla leikattiin ohuita viipaleita ja ai että oli hyvää!
Ehkä paastopäivänäkin voisi ottaa viipaleen? Lounaani oli lautasellinen Myllärin porkkana-ohrattoa ja kolme viinirypälettä.
Jäinen lampaanpaisti, n. 1,5 kg sata-asteiseen uuniin. Viiden tunnin kuluttua työnsin lihamittarin paistiin ja odotin, että sisälämpö nousee 60 asteeseen (nousi varkain 63:een) ja otin vuoan ulos uunista. Alkuperäisen mukaan paistoaika olisi ollut 6-7 tuntia, meidän pässimme kypsyi kyllä nopeammin.
Sen jälkeen kiehautin mausteliemen:
3,5 l vettä
6 rkl merisuolaa
3 rkl sokeria
3 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl mustapippureita
1 rkl valkopippureita
4 laaketinlehteä
1 rkl rosmariinia
1 rkl timjamia
ja loiskautin paistin kuumaan liemeen. Rosmariini ja timjami olivat kuivia, kun ei tuoretta ollut. Sitten kannoimme padan ulkoeteiseen yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Illalla leikattiin ohuita viipaleita ja ai että oli hyvää!
Ehkä paastopäivänäkin voisi ottaa viipaleen? Lounaani oli lautasellinen Myllärin porkkana-ohrattoa ja kolme viinirypälettä.
lauantai 21. syyskuuta 2013
Viikonloppu vastassa ja vatsassa
Päivät ovat jo aamusta alkaen mahdottoman hämäriä ja tuntuu kuin iltakin tulisi paljon nopeammin kuin syyskuussa kuuluu. Minä ainakaan en tahdo saada mitään edes tehdyksi päivän mittaan. Vähän käsitöitä, vähän lukemista, vähän nettipuuhastelua. Yritän kyllä ainakin takaraivossa antaa ajatusten lentää seuraavan kirjan aihioon. Ja olen vähän materiaaliakin kerännyt. Hyvin vähän.
Vaikkei ole pakko juuri mitään tehdäkään, niin silti edessä oleva viikonvaihde tuntuu mukavalta.
Onneksi on pimeyttä vastaan kynttilät ja ystävän antamat pikkuiset lyhdyt! Poltan kynttilää turvallisesti takassa. Jotenkin sitä pelkää, ettei vaan vanhassa talossa tuli pääse irti.
Vaikkei ole pakko juuri mitään tehdäkään, niin silti edessä oleva viikonvaihde tuntuu mukavalta.
Onneksi on pimeyttä vastaan kynttilät ja ystävän antamat pikkuiset lyhdyt! Poltan kynttilää turvallisesti takassa. Jotenkin sitä pelkää, ettei vaan vanhassa talossa tuli pääse irti.
Paistoin huomiseksi meille jääpaistin, joka on nyt ulkoeteisessä mausteliemessä likoamassa. Saapi nähdä, mitä siitä tulee. Mies arveli, että ehtii vielä huomenna käydä kaupassa, jos oikein huonosti käy. Jääpaisti pantiin sata-asteiseen uuniin umpijäisenä ja paistettiin n. 60 asteiseksi. Minä vähän epäilen meidän mittaria. Se tietysti tökättiin vasta melko loppuvaiheessa lihaan, joka muuten oli lampaapaisti. Jännä nähdä, mitä siitä tulee, jos ei muuta, niin minulle ainakin kelpaa leikkeleeksi aamupalalla. Ruokaahan meillä ei heitetä haaskioon, paitsi jos on homeeseen päässyt, kuten nyt leipä muutamaan kertaan. Talossa ei ole alakerrassa pakastinta, ei edes pakastelokeroa ja kesä ei ole tehnyt hyvää pehmeille leiville. - Paistin resepti oli tänään tulleessa Etiketti-lehdessä, jossa tosin paistettiin hirven tai naudan lihaa.
Sunnuntaina meillä on tarkoitus pitää paastopäivä. Mies sitä ehdotti, sillä maanantaina on tiedossa aikainen herätys. Hänellä on asiaa aluesairaalaan ja minä lupasin lähteä kaveriksi. Samoin huomenaamulla hänen kellonsa soi aikaisin: soittoharjoitukset, joihin hän käy nappaamassa kylän toiselta laidalta saksalaisen lukiolaistytön kyytiinsä. Meiltä lähti jo eilen yksi soitin neidille lainaan. Mies pääsee palauttelemaan saksan taitojaan, kun kuulemma istuvat vierekkäin stemmakavereina.
Katsoin osan tänään alkanutta helvetin keittiötä ja sitä se totta vie on. Moista kiroilua en muista kuulleeni edes vuosikymmenet sitten muinaisessa ravintolaharjoittelussa, jonka kiroilut saivat maalaistytön pään vallan pyörryksiin. Käsittämätöntä huutoa, melskausta, ruoan heittämistä lattialle tai parhaassa tapauksessa roskapyttyyn, kokkien ajamista ulos keittiöstä. Hyi olkoon! Ei sillä, ohjelman käsikirjoitus ehkä oli näin kirjoitettu ja ohjelmaan valittu nolattavaksi varsin epätasaista porukkaa. Ei kai muuten ammattikeittiössä työskentelevän ihmisen bravuuri ja parhaan osaamisen osoitus voi olla parsakaalikeitto? Ravintolaruoaksi! Niin tai näin, tätä ohjelmaa ei voi suositella kenellekään. Ei siitä ainakaan hyvä mieli jäänyt.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Mukavaa sadepäivää
Sade ja syksyn alkaminen ei niinkään tunnu mukavalta, mutta päivä oli mukava. Paranneltiin maailmaa ystävättären kanssa. Tinkin paastostani sen verran, että nautin kahvikupillisten kanssa palan omenapiirakkaa. Se ehkä korvasi kaurapuurolounaan. Iltaruoaksi on eilen keitettyä porkkanaohrattoa, joka kylläkin kaipaa höystettä ja maustetta, muutakin kuin raejuustoa.
Ystävä lainasi pari perinnekirjaa, joista etsin taustamateriaalia seuraavaa kirjaani varten, sitä siis joka syntyy jos on syntyäkseen. Aihio kyllä on jo jotenkin mielessäni, mutta katsotaanpa kahden, kolmen vuoden päästä, onko siitä jotain kehkeytynyt.
Lähetin kirjani vanhalle (siis jo sananmukaisestikin) opettajapariskunnalle, jotka sattumoisin tapasin muutama viikko sitten. Äidinkielenopettaja ei kommentoinut, mutta rouvalta tuli mukava, ystävällinen viesti kiitokseksi. Ja tuli terveiset ensin mainitultakin, mutta voipi olla, että pilkkuni eivät olleet ihan kohdallaan tai muuten oli jotain mätää. Tämä herra viljeli latinankielisiä lausahduksia, joista tempus fugit oli yksi hänen lempilauseistaan. Aika kuluu, tunti loppui yleensä aina kesken.
Aika kuluu, niinpä niin. Velimies täyttää tänään 59 v. Onneksi muistin onnitella!
Ystävä lainasi pari perinnekirjaa, joista etsin taustamateriaalia seuraavaa kirjaani varten, sitä siis joka syntyy jos on syntyäkseen. Aihio kyllä on jo jotenkin mielessäni, mutta katsotaanpa kahden, kolmen vuoden päästä, onko siitä jotain kehkeytynyt.
Lähetin kirjani vanhalle (siis jo sananmukaisestikin) opettajapariskunnalle, jotka sattumoisin tapasin muutama viikko sitten. Äidinkielenopettaja ei kommentoinut, mutta rouvalta tuli mukava, ystävällinen viesti kiitokseksi. Ja tuli terveiset ensin mainitultakin, mutta voipi olla, että pilkkuni eivät olleet ihan kohdallaan tai muuten oli jotain mätää. Tämä herra viljeli latinankielisiä lausahduksia, joista tempus fugit oli yksi hänen lempilauseistaan. Aika kuluu, tunti loppui yleensä aina kesken.
Aika kuluu, niinpä niin. Velimies täyttää tänään 59 v. Onneksi muistin onnitella!
tiistai 17. syyskuuta 2013
Meni kahvi väärään kurkkuun
Viikonloppuna luimme paikallislehdestä ihmeuutisen: kotikyläni pankki lopettaa toimintansa. Sen vielä jotenkin pieni pää voi ymmärtää, että takamailla olevat pikkupankit lakkautetaan, mutta että täällä, rintamailla! Matkaa Helsinkiin on tasan 50 kilometriä, juna-asema keskellä kylää ja tonttejakin kaavoitetaan kaiken aikaa lisää, jotta väkimäärä kasvaisi nykyisestä kai viidestä, kuudesta tuhannesta.
Sen arvasi, mitä isäni asiaan sanoi, kun tänään kävimme asiaa tiedustelemassa. Hän sentään on ollut pankin isännistössä tai miksi sitä aikanaan mahdettiin kutsuakaan. Vaarikin oli perustamassa paikallispankkia. Ei onneksi tätä, vaan naapurikylän kassaa jota vielä hoitikin omasta isännänhuoneestaan käsin, isä virnisti. Isä nyt vielä pystyy ajamaan taksilla naapurikaupunkiin, jompaan kumpaan suuntaan, mutta sen arvaa, että hän on pahoillaan. Ja kuinka moni mummu tai faari saa edes tarpeellista määrää, jos ollenkaan taksiseteleitä hoitaakseen asioitaan? Siinä sitten hakevat koko eläkkeensä kerralla ja tulevat oivallisesti ryöstetyiksi, kuten on nähty ja kuultu.
Vastuutonta meininkiä. Eivät kaikki pysty käyttämään tietokonetta, vaikka tietysti maksupalveluunkin voi ainakin tällä hetkellä lähettää laskut maksettavaksi. Toisaalta isäni, joka on sotainvalidi ja saa aika moneen kustannukseensa korvauksen valtiokonttorista, ei niihin voi maksupalvelua käyttää, sillä laskut on yksin kappalein leimautettava pankissa. Sitä hän on huomenna menossa tivaamaan, miten ikiaikainen pankkinsa tästä pulmasta aikoo selviytyä. Isällä on terävä pää ja kantava ääni, joten olisipa kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa, miten 91 v. pauhaa.
Ettei nyt vallan mene ossuuspankin haukkumiseksi, niin kuulemma kylän nordeapankki on lakkautettu jo hetkistä aikaisemmin. Kun olin lähdössä opiskelemaan, oli paikkakunnalla ainakin osuuskassa, säästöpankki ja helsinginosakepankki ja jokaisella komea tiilitalo konttorinaan. Niin ovat ajat muuttuneet. Minä otin oman opintolainani Pohjoismaisen yhdyspankin eli PYP:n Ruskeasuon konttorista, kun asuin siinä muutaman korttelin päässä, vuokrakämpässä tietenkin.. Opintotuki oli siihen aikaan tuntematon käsite, mutta lainan uusi valtiontakaus oli suuri etuus opiskelijoille. Ja pienellä tultiin toimeen.
Ettei nyt menisi pelkäksi pankkien parjaukseksi, niin tässä uunituore kuva, oikeammin tiskituore:
Mainostin jo etukäteen uutta Rörstrandin astiastoani, jonka huusin netistä. Tänään haettiin postista ja nyt se parhaillaan hyrrää tiskikoneessa.
Rörstrandin museo Ruotsissa ei näitä tunnistanut, mutta arveli, että ovat olleet tuotannossa 60 - 70-luvulla. Kuusi ruokalautasta, muistaakseni saman verran asetteja, kaksikorvainen kulho, kaksi paistivatia, yksi kannellinen ja korvallinen keskikokoinen kippo ja kaksi pikkukippoa sekä yksi syvä lautanen ja siihen mallattu kansi. Osa astioista selvästi on jo vuosien saatossa rikkoutunut, mutta näillä mennään. Koot näyttävät aika sopivilta kahden hengen talouteen arkiastioiksi. Lautaskoko on aika paljon pienempi kuin nykyastioissa.
Sen arvasi, mitä isäni asiaan sanoi, kun tänään kävimme asiaa tiedustelemassa. Hän sentään on ollut pankin isännistössä tai miksi sitä aikanaan mahdettiin kutsuakaan. Vaarikin oli perustamassa paikallispankkia. Ei onneksi tätä, vaan naapurikylän kassaa jota vielä hoitikin omasta isännänhuoneestaan käsin, isä virnisti. Isä nyt vielä pystyy ajamaan taksilla naapurikaupunkiin, jompaan kumpaan suuntaan, mutta sen arvaa, että hän on pahoillaan. Ja kuinka moni mummu tai faari saa edes tarpeellista määrää, jos ollenkaan taksiseteleitä hoitaakseen asioitaan? Siinä sitten hakevat koko eläkkeensä kerralla ja tulevat oivallisesti ryöstetyiksi, kuten on nähty ja kuultu.
Vastuutonta meininkiä. Eivät kaikki pysty käyttämään tietokonetta, vaikka tietysti maksupalveluunkin voi ainakin tällä hetkellä lähettää laskut maksettavaksi. Toisaalta isäni, joka on sotainvalidi ja saa aika moneen kustannukseensa korvauksen valtiokonttorista, ei niihin voi maksupalvelua käyttää, sillä laskut on yksin kappalein leimautettava pankissa. Sitä hän on huomenna menossa tivaamaan, miten ikiaikainen pankkinsa tästä pulmasta aikoo selviytyä. Isällä on terävä pää ja kantava ääni, joten olisipa kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa, miten 91 v. pauhaa.
Ettei nyt vallan mene ossuuspankin haukkumiseksi, niin kuulemma kylän nordeapankki on lakkautettu jo hetkistä aikaisemmin. Kun olin lähdössä opiskelemaan, oli paikkakunnalla ainakin osuuskassa, säästöpankki ja helsinginosakepankki ja jokaisella komea tiilitalo konttorinaan. Niin ovat ajat muuttuneet. Minä otin oman opintolainani Pohjoismaisen yhdyspankin eli PYP:n Ruskeasuon konttorista, kun asuin siinä muutaman korttelin päässä, vuokrakämpässä tietenkin.. Opintotuki oli siihen aikaan tuntematon käsite, mutta lainan uusi valtiontakaus oli suuri etuus opiskelijoille. Ja pienellä tultiin toimeen.
Ettei nyt menisi pelkäksi pankkien parjaukseksi, niin tässä uunituore kuva, oikeammin tiskituore:
Mainostin jo etukäteen uutta Rörstrandin astiastoani, jonka huusin netistä. Tänään haettiin postista ja nyt se parhaillaan hyrrää tiskikoneessa.
Rörstrandin museo Ruotsissa ei näitä tunnistanut, mutta arveli, että ovat olleet tuotannossa 60 - 70-luvulla. Kuusi ruokalautasta, muistaakseni saman verran asetteja, kaksikorvainen kulho, kaksi paistivatia, yksi kannellinen ja korvallinen keskikokoinen kippo ja kaksi pikkukippoa sekä yksi syvä lautanen ja siihen mallattu kansi. Osa astioista selvästi on jo vuosien saatossa rikkoutunut, mutta näillä mennään. Koot näyttävät aika sopivilta kahden hengen talouteen arkiastioiksi. Lautaskoko on aika paljon pienempi kuin nykyastioissa.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Teksti numero 801
Aika kuluu ja tekstejä syntyy. Tämä on postaus numero 801 ja kun se ei ole täysi luku, ei ole tällä kertaa arvontaakaan. Ehkä sitten kun keksin ensin palkinnoksi jotain mukavaa...
Orava istui tammessa terhoa näkertamassa. Mies oli nähnyt ja kuullut närhenkin tammessa, mutta turha luulla, että se antautuisi kuvattavaksi. Oravat sen sijaan ovat terassillakin aika kesyjä eivätkä juurikaan välitä meistä, paitsi jos säikähtävät esimerkiksi oven kolahtamista. Onhan mies nähnyt sellaisenkin ihmeen, että oravainen on varta vasten tullut terassin kaiteelle nakertamaan tammenterhoa.
Mies on kuullut pitkästä aikaa palokärjenkin huutoa.
Päivä on vierähtävänyt mukavissa merkeissä. Tuttu toimittaja soitti aamulla ja kävi ostamassa yhden kirjan. Samalla vaihdoimme monenlaisia kuulumisia. Hän on menossa tapaamaan omaa sukulaistaan ja tutkimaan samalla, onko tämä mahdollisesti myös minun äitini sukua. Sukunimi ja paikkakunta ainakin on sama. Taas kerran voi todeta, että maailma joskus on aika pieni.
Tänään on jälleen paastopäivä. En tiedä, johtuiko paastosta vai sekaisin menneistä aamulääkkeistä, mutta äsken oli pakko ottaa päiväunet. Päänsärke menikin sillä ohi ja oma ansionsa varmaan oli "lounasruoaksi" itselleni tarjamalle kaurapuurolle. 500 kaloria on päivän annos, joka puoliksi muodostuu kaurapuurosta ja puoliksi jostain muusta. Illalliseksi on raejuustoa ja yksi eilinen peruna ja ehkä pala eilen jäänyttä entrecotea. Ja puolen yön jälkeen sitten paastopäiväkin on ohi, joten aina voi tehdä yöpalaksi juustonäkkärin. En muistanut käydä aamulla vaa´alla.
Orava istui tammessa terhoa näkertamassa. Mies oli nähnyt ja kuullut närhenkin tammessa, mutta turha luulla, että se antautuisi kuvattavaksi. Oravat sen sijaan ovat terassillakin aika kesyjä eivätkä juurikaan välitä meistä, paitsi jos säikähtävät esimerkiksi oven kolahtamista. Onhan mies nähnyt sellaisenkin ihmeen, että oravainen on varta vasten tullut terassin kaiteelle nakertamaan tammenterhoa.
Mies on kuullut pitkästä aikaa palokärjenkin huutoa.
Päivä on vierähtävänyt mukavissa merkeissä. Tuttu toimittaja soitti aamulla ja kävi ostamassa yhden kirjan. Samalla vaihdoimme monenlaisia kuulumisia. Hän on menossa tapaamaan omaa sukulaistaan ja tutkimaan samalla, onko tämä mahdollisesti myös minun äitini sukua. Sukunimi ja paikkakunta ainakin on sama. Taas kerran voi todeta, että maailma joskus on aika pieni.
Tänään on jälleen paastopäivä. En tiedä, johtuiko paastosta vai sekaisin menneistä aamulääkkeistä, mutta äsken oli pakko ottaa päiväunet. Päänsärke menikin sillä ohi ja oma ansionsa varmaan oli "lounasruoaksi" itselleni tarjamalle kaurapuurolle. 500 kaloria on päivän annos, joka puoliksi muodostuu kaurapuurosta ja puoliksi jostain muusta. Illalliseksi on raejuustoa ja yksi eilinen peruna ja ehkä pala eilen jäänyttä entrecotea. Ja puolen yön jälkeen sitten paastopäiväkin on ohi, joten aina voi tehdä yöpalaksi juustonäkkärin. En muistanut käydä aamulla vaa´alla.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Perjantaita
Perjantai ja kolmastoista päivä: mukava päivä on jo illassa. Mies kävi hoitamassa vähän tyttärensä asioita ja hakemassa postista kaksi pakettia. Olin tilannut tarkan vaa´an, jolla saan peruspunnittua paastopäivieni ruuat noin niin kuin kokeeksi alkuun. En melkein usko silmiäni, kun käyn omalla, isolla vaa´alla, mutta nythän on vasta kaksi paastopäivää takana ja paino voi normipäivinä ottaa hyvinkin takaisin, sen hurjan miinuksen, joka on syntynyt...
Toinen paketti oli puutarha.comstä, jonka kuvia tässä esittelen:
Tämä ylempi kasvi on nimeltään levisia, joka kuuluu viihtyvän kivikoissa ja kuivassa maasa. Oi kunpa sinä kasvi rupeaisitkin kasvamaan meidän pihassa!
Alempi on hajulaukka, jonak sipulien haju kuulemma karkottaa myyrät. Myyrät inhoavat tätä, toivottavasti meidänkin pihamyyrät ja vesirotat!
Kolmas ostamani kasvilaji on kirjopikarililja. Siirsin sitä omasta vanhasta pihastani tänne ja se kukkikin muutamana keväänä ja hävisi sitten. Nyt on uusi yritys.
Päivällä meillä oli ihastuttavia vieraita: naapurin nuoria rouvia nauravaisine pienokaisineen tuli päiväkahville. Suloisia muksuja ja mukavia äitejä!
Pakko on pauhata käsittämättömästä asiasta. Juuri ennen koulun alkua naapurikunnan koulutoimi ilmoitti, että heidän kouluunsa ei sitten enää oteta toisen kunnan eli meidän kunnan kakaroita. Koulu on kiva, pieni kyläkoulu ihan näköetäisyydellä, jonne meiltä on matkaa vähän yli kivenheitto eli ei varmaan puolta kilometriä enempää. Kuulemma naapurin kakarat tulevat niin kalliiksikin, että kunnan talous varmaan likiman rapautuu sen takia eikä auttanut, vaikka rehtori ja kyläläiset esittivät perinpohjaisia laskelmia, jotka toisin todistivat. Uhkaus toteutettiin heti ja naapurustoonkin muuttanut uusi kansalainen, neljäsluokkalainen on joutunut tarpomaan kolmen kilometrin päähän oman kunnan kouluun. Viimeiset parikymmentä vuotta tai ehkä kauemminkin meidän mäet lapset ovat käyneet tätä lähikoulua... Harmittaa nuorten perheiden puolesta, jotka ovat muun muassa juuri tämän takia muuttaneet maisemiin. Odotan kuntaliitoksia.
Toinen paketti oli puutarha.comstä, jonka kuvia tässä esittelen:
Tämä ylempi kasvi on nimeltään levisia, joka kuuluu viihtyvän kivikoissa ja kuivassa maasa. Oi kunpa sinä kasvi rupeaisitkin kasvamaan meidän pihassa!
Alempi on hajulaukka, jonak sipulien haju kuulemma karkottaa myyrät. Myyrät inhoavat tätä, toivottavasti meidänkin pihamyyrät ja vesirotat!
Kolmas ostamani kasvilaji on kirjopikarililja. Siirsin sitä omasta vanhasta pihastani tänne ja se kukkikin muutamana keväänä ja hävisi sitten. Nyt on uusi yritys.
Päivällä meillä oli ihastuttavia vieraita: naapurin nuoria rouvia nauravaisine pienokaisineen tuli päiväkahville. Suloisia muksuja ja mukavia äitejä!
Pakko on pauhata käsittämättömästä asiasta. Juuri ennen koulun alkua naapurikunnan koulutoimi ilmoitti, että heidän kouluunsa ei sitten enää oteta toisen kunnan eli meidän kunnan kakaroita. Koulu on kiva, pieni kyläkoulu ihan näköetäisyydellä, jonne meiltä on matkaa vähän yli kivenheitto eli ei varmaan puolta kilometriä enempää. Kuulemma naapurin kakarat tulevat niin kalliiksikin, että kunnan talous varmaan likiman rapautuu sen takia eikä auttanut, vaikka rehtori ja kyläläiset esittivät perinpohjaisia laskelmia, jotka toisin todistivat. Uhkaus toteutettiin heti ja naapurustoonkin muuttanut uusi kansalainen, neljäsluokkalainen on joutunut tarpomaan kolmen kilometrin päähän oman kunnan kouluun. Viimeiset parikymmentä vuotta tai ehkä kauemminkin meidän mäet lapset ovat käyneet tätä lähikoulua... Harmittaa nuorten perheiden puolesta, jotka ovat muun muassa juuri tämän takia muuttaneet maisemiin. Odotan kuntaliitoksia.
Tunnisteet:
painonhallintaa,
puutarha,
ystävät,
äksy ämmä
Minä jo säikähdin
Pelästyin, että taasko tämä tietokone sanoo työsopimuksensa irti, kun kone ei millään halua käynnistyä. Toivottavasti vika oli tilapäinen ja johtui jatkojohdosta. Älysin tarkistaa sen ja jotain oli tapahtunut, kun katkaisijan suojamuovi oli haljennut. Toivottavasti ei kuitenkaan oikosulkua missään tietotekniikan osasissa. Joka tapauksessa kiiruhdin vaihtamaan jatkojohtoa. Samalla onnistuin tipauttamaan 20 senttiä korkean paperi- ja vihkopinon lattialle eikä senkään kerääminen ollut kaikkein helpoin tehtävä. Paitsi että maha oli tiellä eivätkä polvet taipuneet, olivat paikat todella ahtaat. Kirjoituspöytäni näet on rakennettu kirjahyllyyn: näyttö on oikeaoppisen matalalla ja työtaso rakennettu irrallisesta Lundia-hyllystä. Sen tietysti voi kätevästi nostaa vaikka metrin päähän hyllystä. Siis sen jälkeen, kun on ensin irrottanut kaikki noin kymmenen pistorasiassa kiikkuvaa pistotulppaa.
Nyt on vaihe 1 tehty eli tietsikka toimii ja suurin osa papereista on taas pöydällä. Vaihe 2 on edelleen kesken, mutta aloitin jo mustan jätesäkin täyttämisen. Puuhastelu jatkuu ehkä huomenillalla tai lauantaina.
Pyydän anteeksi lyöntivirheitä, joita varmaan tässä esiintyy. Sain uuden silmälasireseptin, mutta vielä ei ole tullut sopivaa hetkeä lähteä kaupoille. Sitä paitsi mies on sitä mieltä, että kannattaisi mennä halvempaan liikkeeseen kuin mitä itse olen kaavaillut. Sitä kädenvääntöä ei vielä ole käyty. Kun ostin nämä nykyiset rillit melkein viisi ja puoli vuotta sitten, niin hintaero on taatusti tasoittunut. Mutta pian on hankittava uudet, sillä en oiken näe näillä.Hajtaittoisuus on lisääntynyt, liekö siinä syy vaiko tässä uudessa silmäsairaudessani iriitissä? Sen lääkitys jatkuu edelleen. Kaksi kuukautta ja yksi viikko sitä onkin jo hoidettu.
Vali-vali ei päättynyt viel' tähän. Seuraavaksi iski oikein kunnon mahatauti etten sanoisi ripuli. Luullakseni se oli ruokamyrkytys. Ehkä. Söin aamupalalla mmutaman ikääntyneen kieli- ja maksaviipaleen ja kun rupesin muistelemaan niiden ikää, niin olisivat voineet jäädä syömättä.
Surukseni huomasin nyt illalla naamakirjasta, että kolmas serkku makaa sairaalassa ja on saanut verensiirtoja. Siinä perheessä on surua ollut surun päälle, vaikka eipä kai Taivaan isä sen mukaan vaivoja jakelu. Kolme lasta ovat äiti ja isä saaneet tai joutuneet hautaan siunaamaan. Kerron tämän siksi, kun tiedän, että monikin täällä voi pysähtyä ja pyytää perheelle voimia. Pistipä taas omat valitukset ruotuunsa. Tautia ei toistaiseksi ole nimetty, mutta kuulosti maallikon korviin vakavalta.
Mutta ei pelkkää sairautta. Saanko esitellä? Tämä on kirjakassi, johon eilen pakkasin kirjoittamani esitelmän ja pinon kirjoja. Olin oikein kutsuttuna puhumassa kirjani henkilöistä tilaisuudessa, johon oli kokoontunut asianharrastajia. Ilmeni, että he kaikki olivat sukua kirjan henkilöille, tosin eivät minulle. Ilta oli mukava. Kun väkeä oli laskujeni mukaan 7 henkeä, tunnelma oli leppoisaa vuoropuhelua. Olisihan sitä väkeä saanut enemmänkin tulla, mutta hyvä näin. Kirjojakin taisivat ostaa yhtä lukuunottamatta kaikki. - Kassi on nätti, joskus Ateneumista ostettu. En vain muista valmistajaa. Kotimaista tai ulkomaista tuotantoa ihan selvästi. Etuna ennen kaikkea keveys.
Nyt on vaihe 1 tehty eli tietsikka toimii ja suurin osa papereista on taas pöydällä. Vaihe 2 on edelleen kesken, mutta aloitin jo mustan jätesäkin täyttämisen. Puuhastelu jatkuu ehkä huomenillalla tai lauantaina.
Pyydän anteeksi lyöntivirheitä, joita varmaan tässä esiintyy. Sain uuden silmälasireseptin, mutta vielä ei ole tullut sopivaa hetkeä lähteä kaupoille. Sitä paitsi mies on sitä mieltä, että kannattaisi mennä halvempaan liikkeeseen kuin mitä itse olen kaavaillut. Sitä kädenvääntöä ei vielä ole käyty. Kun ostin nämä nykyiset rillit melkein viisi ja puoli vuotta sitten, niin hintaero on taatusti tasoittunut. Mutta pian on hankittava uudet, sillä en oiken näe näillä.Hajtaittoisuus on lisääntynyt, liekö siinä syy vaiko tässä uudessa silmäsairaudessani iriitissä? Sen lääkitys jatkuu edelleen. Kaksi kuukautta ja yksi viikko sitä onkin jo hoidettu.
Vali-vali ei päättynyt viel' tähän. Seuraavaksi iski oikein kunnon mahatauti etten sanoisi ripuli. Luullakseni se oli ruokamyrkytys. Ehkä. Söin aamupalalla mmutaman ikääntyneen kieli- ja maksaviipaleen ja kun rupesin muistelemaan niiden ikää, niin olisivat voineet jäädä syömättä.
Surukseni huomasin nyt illalla naamakirjasta, että kolmas serkku makaa sairaalassa ja on saanut verensiirtoja. Siinä perheessä on surua ollut surun päälle, vaikka eipä kai Taivaan isä sen mukaan vaivoja jakelu. Kolme lasta ovat äiti ja isä saaneet tai joutuneet hautaan siunaamaan. Kerron tämän siksi, kun tiedän, että monikin täällä voi pysähtyä ja pyytää perheelle voimia. Pistipä taas omat valitukset ruotuunsa. Tautia ei toistaiseksi ole nimetty, mutta kuulosti maallikon korviin vakavalta.
Mutta ei pelkkää sairautta. Saanko esitellä? Tämä on kirjakassi, johon eilen pakkasin kirjoittamani esitelmän ja pinon kirjoja. Olin oikein kutsuttuna puhumassa kirjani henkilöistä tilaisuudessa, johon oli kokoontunut asianharrastajia. Ilmeni, että he kaikki olivat sukua kirjan henkilöille, tosin eivät minulle. Ilta oli mukava. Kun väkeä oli laskujeni mukaan 7 henkeä, tunnelma oli leppoisaa vuoropuhelua. Olisihan sitä väkeä saanut enemmänkin tulla, mutta hyvä näin. Kirjojakin taisivat ostaa yhtä lukuunottamatta kaikki. - Kassi on nätti, joskus Ateneumista ostettu. En vain muista valmistajaa. Kotimaista tai ulkomaista tuotantoa ihan selvästi. Etuna ennen kaikkea keveys.
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Hyvä päivä!
Minä saan ne! Kärkyin huutonetissä vihreää Rörstrandin ehkä 50-luvulta peräisin olevaa astiastoa. Tämmöistä näin, jonka kuvan kaappasin myyntisivula:
Ja minä sain sen! Se nyt on päivänselvä asia, että meille ei tarvita uusia astioita. Vanhoillakin olisi mahdollisuus kattaa vaikka komppanin kokoiselle vierasmäärälle kolmen lajin päivällinen, tai on ehkä vain kahden lajin. Syviä lautasia on hiukka vähemmän.
Joku tässä astiastossa vain puhutteli minua niin, että oli pakko saada se. Asiaa tietysti helpostti, kun kukaan muu ei ollut siitä kiinnostunut. Mies, jonka meilestä olen toivoton romunkerääjä, piti tällä kertaa suunsa kiinni kun lupasin raivata tilaa uusille kipoille. Näistä tulee jokapäiväinen käyttöastiastomme, ehkä tuota soppaskoolia lukuunottamatta.
Kun kerta Arabia vie kaikkien kuppiensa ja kulhojensa valmistuksen rajojen taakse ties minne, niin voin vallan omatunto puhtaana raivata kotimaisen posliinin yläkerran kaapinperukoille. Nämä sentään on vielä valmistettu Ruotsissa, mitä ei ilmeisesti voi sanoa nykytuotannosta. Sama isäntä kummallakin: Suomen tietääkseni vanhin toimiva teollisuusyritys Fiskars.
Nyt vain odotan 7 kilon postipakettia, jossa tämä ihanuus matkustaa meille. Astiaston alkuperä kiinnostaa sen verran, että lähetin Rörstrandin museoon kyselyn näistä, mutta eipä ole vielä tullut vastausta. Olisi kiva tietää ainakin suunnittelija.
Päivä oli muutenkin hyvä. Kävimme isää tapaamassa ja hän oli oikein pirteä. Parin viikon päästä on tiedossa Kaunialan reissu, mutten muistanut kysyä, onko hän viikon vai kaksi. Menomatkalla kävimme Primulan leipomon kahvilassa ostamassa viemisiksi palat unelmatorttua, jolla varmistettiin päivän kalori. ja rasvakiintiö.
Siitä puhuen, aloitimme eilen 5:2 -dieetin. Eilen oli paastopäivä ja huomenna seuraava. Eilinen sujui hyvin. Aloitin päivän juomalla litran teetä. Myöhäinen lounas oli lautasellinen kaurapuuroa ja lasillinen rasvatonta maitoa. Illalliseksi söin kananrintaa, muutaman kirsikkatomaatin, keon raejuustoa ja palan kurkkua. Yhden välipalankin otin: yhden viinirypäleen. Tänään oli normipäivä. - Jatketaan huomenna.
Ja minä sain sen! Se nyt on päivänselvä asia, että meille ei tarvita uusia astioita. Vanhoillakin olisi mahdollisuus kattaa vaikka komppanin kokoiselle vierasmäärälle kolmen lajin päivällinen, tai on ehkä vain kahden lajin. Syviä lautasia on hiukka vähemmän.
Joku tässä astiastossa vain puhutteli minua niin, että oli pakko saada se. Asiaa tietysti helpostti, kun kukaan muu ei ollut siitä kiinnostunut. Mies, jonka meilestä olen toivoton romunkerääjä, piti tällä kertaa suunsa kiinni kun lupasin raivata tilaa uusille kipoille. Näistä tulee jokapäiväinen käyttöastiastomme, ehkä tuota soppaskoolia lukuunottamatta.
Kun kerta Arabia vie kaikkien kuppiensa ja kulhojensa valmistuksen rajojen taakse ties minne, niin voin vallan omatunto puhtaana raivata kotimaisen posliinin yläkerran kaapinperukoille. Nämä sentään on vielä valmistettu Ruotsissa, mitä ei ilmeisesti voi sanoa nykytuotannosta. Sama isäntä kummallakin: Suomen tietääkseni vanhin toimiva teollisuusyritys Fiskars.
Nyt vain odotan 7 kilon postipakettia, jossa tämä ihanuus matkustaa meille. Astiaston alkuperä kiinnostaa sen verran, että lähetin Rörstrandin museoon kyselyn näistä, mutta eipä ole vielä tullut vastausta. Olisi kiva tietää ainakin suunnittelija.
Päivä oli muutenkin hyvä. Kävimme isää tapaamassa ja hän oli oikein pirteä. Parin viikon päästä on tiedossa Kaunialan reissu, mutten muistanut kysyä, onko hän viikon vai kaksi. Menomatkalla kävimme Primulan leipomon kahvilassa ostamassa viemisiksi palat unelmatorttua, jolla varmistettiin päivän kalori. ja rasvakiintiö.
Siitä puhuen, aloitimme eilen 5:2 -dieetin. Eilen oli paastopäivä ja huomenna seuraava. Eilinen sujui hyvin. Aloitin päivän juomalla litran teetä. Myöhäinen lounas oli lautasellinen kaurapuuroa ja lasillinen rasvatonta maitoa. Illalliseksi söin kananrintaa, muutaman kirsikkatomaatin, keon raejuustoa ja palan kurkkua. Yhden välipalankin otin: yhden viinirypäleen. Tänään oli normipäivä. - Jatketaan huomenna.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Ekat väliraportit
En aio tehdä tästä paastoblogia. mutta mainitsenpa vain, että ensimmäinen paastopäivä on sujunut hyvin. Tähän mennessä olen juonut litran rooibus- ja vihreän teen yhdeistelmää. Nyt kun kello on puoli viisi, ajattelin keittää lautasellisen kaurapuuroa. Iltaruuaksi on eilistä kananrintaa. Olo on hyvä, vaikka vähän viluinen.
Se toinen väliraportti, sekin on aika muikea. Aamulla hyvä ystäväni Toimittaja soitti ja kertoi ehtineensä lukea vasta nyt kirjani ja kehui sitä vuolaasti. Tilasipa vielä toisenkin kappaleen lahjaksi sukulaiselleen! Ainahan kehut lämmittävät.
Tämä oli makea pala sen päälle, että ensimmäinen tekijänkorvaustilitys on tulossa tuota pikaa tililleni. Ei puhuta kovin monista sadoista euroista, mutta kuitenkin paljon enemmästä kuin mitä itse ennakoin. Jos keskimääräinen tekijänpalkkio on luokkaa kaksi tonnia vuodessa, kuten jostain luin, niin ei paha, ei paha tämäkään alku. Varsinkin kun kirja ilmestyi vasta muutama kuukausi sitten. Rehellisyyden nimessä se melkein voi tähän jäädkin, mutta mieli ainakin on hyvä. Lähettämö toimii edelleen eli kirjaa saapi tilata.
Myyntiluvutkin sain tietooni, mutta en sentään niitä aio julkaista. Leppoisaa viikkoa!
Se toinen väliraportti, sekin on aika muikea. Aamulla hyvä ystäväni Toimittaja soitti ja kertoi ehtineensä lukea vasta nyt kirjani ja kehui sitä vuolaasti. Tilasipa vielä toisenkin kappaleen lahjaksi sukulaiselleen! Ainahan kehut lämmittävät.
Tämä oli makea pala sen päälle, että ensimmäinen tekijänkorvaustilitys on tulossa tuota pikaa tililleni. Ei puhuta kovin monista sadoista euroista, mutta kuitenkin paljon enemmästä kuin mitä itse ennakoin. Jos keskimääräinen tekijänpalkkio on luokkaa kaksi tonnia vuodessa, kuten jostain luin, niin ei paha, ei paha tämäkään alku. Varsinkin kun kirja ilmestyi vasta muutama kuukausi sitten. Rehellisyyden nimessä se melkein voi tähän jäädkin, mutta mieli ainakin on hyvä. Lähettämö toimii edelleen eli kirjaa saapi tilata.
Myyntiluvutkin sain tietooni, mutta en sentään niitä aio julkaista. Leppoisaa viikkoa!
Uuden viikon alussa
Kiitos Lahjoittaja, joka kilautit rahan nälkäpäivälippaaseen Syyrian poloisten lasten hyväksi. Kiitos, kiitos!
En meinannut kirjoittaakaan mitään, mutta tuo hyvä teko muutti mieleni.
Päivä kului nopsaan. Kirjoitin valmiiksi puheen, jonka aion pitää muutaman päivän päästä. Tai en kai minä sitä papereista lue, mutta kun lupauduin kirjoittamaan oikein jutun samasta aiheesta, niin sain pohjaa valmikksi. Ja samalla tarkistettua tuikitärkeitä sukuyhteyksiä. Kirjastanihan minä saarnaan....tai paremminkin sukuni yhteyksistä kylän muihin sukuihin.
Kun mulla ei ole läppäriä enkä tiedä, onko kyläkoululla enää niin vanhanaikaista vekotinta kuin piirtoheitin, olen pääni puhki miettinyt, miten esitän monimutkaiset sukuyhteydet. Kai minä kumminkin muutaman kalvon yritän piirtää.
Huomenna aloitamme 5+2 -dieetin, jota suureksi yllätykskseni talon mieshenkilö ehdotti. Kahden päivän paastokaan ei ole täyspaasto, vaan saa syödä 500 kalorin edestä. Ajattelin aloittaa kaurapuurolla. Äsken söin yöpalaksi kolme metvurstivoileipää ikään kuin viimeiseski ateriaksi, vaikka ttuota dieettiä on kyllä kehuttu helpoksi toteuttaa. Olen joskus, useammankin kerran paastonnut viikon ja aloittanutkin sen ihan oikeaoppisesti suolihuuhtelulla. Onneksi tähän ei kuulu sellaista inhotusta.
Hyvää viikkoa!
En meinannut kirjoittaakaan mitään, mutta tuo hyvä teko muutti mieleni.
Päivä kului nopsaan. Kirjoitin valmiiksi puheen, jonka aion pitää muutaman päivän päästä. Tai en kai minä sitä papereista lue, mutta kun lupauduin kirjoittamaan oikein jutun samasta aiheesta, niin sain pohjaa valmikksi. Ja samalla tarkistettua tuikitärkeitä sukuyhteyksiä. Kirjastanihan minä saarnaan....tai paremminkin sukuni yhteyksistä kylän muihin sukuihin.
Kun mulla ei ole läppäriä enkä tiedä, onko kyläkoululla enää niin vanhanaikaista vekotinta kuin piirtoheitin, olen pääni puhki miettinyt, miten esitän monimutkaiset sukuyhteydet. Kai minä kumminkin muutaman kalvon yritän piirtää.
Huomenna aloitamme 5+2 -dieetin, jota suureksi yllätykskseni talon mieshenkilö ehdotti. Kahden päivän paastokaan ei ole täyspaasto, vaan saa syödä 500 kalorin edestä. Ajattelin aloittaa kaurapuurolla. Äsken söin yöpalaksi kolme metvurstivoileipää ikään kuin viimeiseski ateriaksi, vaikka ttuota dieettiä on kyllä kehuttu helpoksi toteuttaa. Olen joskus, useammankin kerran paastonnut viikon ja aloittanutkin sen ihan oikeaoppisesti suolihuuhtelulla. Onneksi tähän ei kuulu sellaista inhotusta.
Hyvää viikkoa!
perjantai 6. syyskuuta 2013
Huoh!
Tänään vietettiin iltapäivällä kaksi tuntia asiointi- et lääkärireissulla. Mies pääsi ostamaan herkkujaan maksaa ja munuaista sekä possunkielen sillä aikaa kun tämä täti istui silmälääkärissä. Tiputus jatkuu eli kolmas kuukausi ystäväni iriitin kanssa alkaa. Onneksi viallisia soluja on kuulemma enää muutama kappale ja lääkitystkin on kevennetty versio kahden aikaisemman kuukauden ohjelmasta. Lääkäri oli optimisti toivottaessaan kahden vuoden päästä tervetulleeksi uudestaan. Niin että aurinko paistaa yhtä iloisesti kun oravan istuttama auringonkukka meidän pihassa.
Lääkäri tosin arveli, että ehkä olisi aihetta teettää reumakoe. Jotain sellaista olen itsekin kaavaillut, kun netti ainakin yhdistää tämän värikalvon tulehduksen aika hanakasti selkärankareumaan. Se tauti minulta vielä puuttuikin, jee! Ja sataset vilistivät vain silmissä, kun lääkärin jälkeen tietysti hoidettiin molempien apteekkiasiat.
Itseäni piristääkseni kävin kuitenkin kirjakaupassa hakemassa Kjell Westön uusimman, joka oli kirjakerhonkirjana muutenkin tulossa. Näin säästyi postikulu. Samalla ostin 5:2 -dieettikirjan. Mies rupesi eilen puhumaan siitä ja arveli aloittavansa dieetin. Minä tietysti sitten myös. Jostain luin, että dieettiä voisi noudattaa esimerkiksi kello kahdesta seuraan päivän kello kahteen eikä välttämättä tasavuorokausina. Asiaan täytyy ruveta perehtymään. Ehkä lykkään labra- ja lääkärikäyntejä siksi, että olen ensin aloittanut tämän kuurin.
Aurinkoista viikonloppua on luvassa. Nautitaan!
Lääkäri tosin arveli, että ehkä olisi aihetta teettää reumakoe. Jotain sellaista olen itsekin kaavaillut, kun netti ainakin yhdistää tämän värikalvon tulehduksen aika hanakasti selkärankareumaan. Se tauti minulta vielä puuttuikin, jee! Ja sataset vilistivät vain silmissä, kun lääkärin jälkeen tietysti hoidettiin molempien apteekkiasiat.
Itseäni piristääkseni kävin kuitenkin kirjakaupassa hakemassa Kjell Westön uusimman, joka oli kirjakerhonkirjana muutenkin tulossa. Näin säästyi postikulu. Samalla ostin 5:2 -dieettikirjan. Mies rupesi eilen puhumaan siitä ja arveli aloittavansa dieetin. Minä tietysti sitten myös. Jostain luin, että dieettiä voisi noudattaa esimerkiksi kello kahdesta seuraan päivän kello kahteen eikä välttämättä tasavuorokausina. Asiaan täytyy ruveta perehtymään. Ehkä lykkään labra- ja lääkärikäyntejä siksi, että olen ensin aloittanut tämän kuurin.
Aurinkoista viikonloppua on luvassa. Nautitaan!
torstai 5. syyskuuta 2013
Kirja-alasta vielä
Tämä on mainos, jota kannattaa seurata. Se nimittäin johtaa vain klikkaamalla mainoskisaan, jonka on laatinut itse kirjailija.
Palkinto on upea: lähes koko Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotanto. Olen lukenut häneltä vain yhden teoksen ja pidin. Olisipa kiva voittaa kokonainen nippu hänen loistavaa tekstiään. Tuosta kuvaa linkkaamalla pitäisi päästä suoraa oikeaan paikkaan.
Pasi Ilmari perustelee mainoskisaa vakuuttavasti mm. sillä miten pienipainoksiset, pienten kustantamoiden kirjailijat jäävät isojen ja kauniiden jalkoihin. Osallistun voittaakseni tämän oivallisen palkinnon, mutta osallistun myös osoittaakseni sympatiani oikeasta asiasta kirjoittavalle kirjailijalle.
Palkinto on upea: lähes koko Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotanto. Olen lukenut häneltä vain yhden teoksen ja pidin. Olisipa kiva voittaa kokonainen nippu hänen loistavaa tekstiään. Tuosta kuvaa linkkaamalla pitäisi päästä suoraa oikeaan paikkaan.
Pasi Ilmari perustelee mainoskisaa vakuuttavasti mm. sillä miten pienipainoksiset, pienten kustantamoiden kirjailijat jäävät isojen ja kauniiden jalkoihin. Osallistun voittaakseni tämän oivallisen palkinnon, mutta osallistun myös osoittaakseni sympatiani oikeasta asiasta kirjoittavalle kirjailijalle.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Osta kirja -päivä
"Suomalaisissa kirjablogeissa vietetään tänään valtakunnallista Osta kirja -päivää. Idean emäntä on Café pour les idiots -blogia kirjoittava Marissa Mehr (joka listaa blogiinsa päivän mittaan kaikki kirjan ostaneet bloggaajat), ja päivän pointtina on ostaa kirjoja - täysihintaisia kirjoja. Ostamalla niitä ihan normaalihintaisia kirjoja kuluttaja tekee tärkeän valinnan ja tukee siten monen tahon työtä: kustantamoiden, kirjakauppojen - ja mikä tärkeintä, kirjailijoiden. Siksi haastankin myös lukijani ostamaan vähintään yhden normaalihintaisen kirjan."Kopioin tämän tekstin P.S.Rakastankirjoja -blogista.
Tämähän on erinomainen idea. Lähdenkin heti nettiostoksille ja sitten lisään Café pour les idiots -blogin linkin myös tänne. Niin ja tervetuloa kirjaostoksille!
Ostin kirjan
Olin jo aikaisemmin harkinnut tätä kirjaa. Itselläni ole minkäänlaista kosketuskohtaa lestadiolaisuuteen, mutta ehkä tämä romaani avartaa tajuntaani.
Näin kustantaja kertoo kirjasta:
"Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.
Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.
Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella."
Tämähän on erinomainen idea. Lähdenkin heti nettiostoksille ja sitten lisään Café pour les idiots -blogin linkin myös tänne. Niin ja tervetuloa kirjaostoksille!
Ostin kirjan
Olin jo aikaisemmin harkinnut tätä kirjaa. Itselläni ole minkäänlaista kosketuskohtaa lestadiolaisuuteen, mutta ehkä tämä romaani avartaa tajuntaani.
Näin kustantaja kertoo kirjasta:
"Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.
Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.
Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella."
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Syy-yskuu, nyyh!
Niin se vaan yksi kesä taas mennä hurahti ja ollaan syyskuussa. Vaikka surkuttelenkin syksyn alkamista, niin on tässä sentään mukaviakin puolia. Vähitellen pääsee kuvaamaan syksyn värejä. Ainakin pihakoivussa on jo muutama keltalehtinen oksa.
Sukkasatokin käynnistyi ja tämä tyttö kerää sukkia Heinälatoon, jonne pääsee tämän napin takaa, siis napin joka on sivupalkissa. Tämä on jo ainakin toinen syksy heinänkorjuussa.
Tämä on kiva nappi, itsekin äänestin tätä. Sukankudonta on vielä aloittamatta. Pitäisi ensin saada nuttu valmiiksi. Tai jos lämpimät jatkuvat, niin ehkä nuttu pysyy ulkokäsityönä ja siölle voisi ottaa vaikka vaaleanpunaiset sukat työn alle.
Sukkasatokin käynnistyi ja tämä tyttö kerää sukkia Heinälatoon, jonne pääsee tämän napin takaa, siis napin joka on sivupalkissa. Tämä on jo ainakin toinen syksy heinänkorjuussa.
Tämä on kiva nappi, itsekin äänestin tätä. Sukankudonta on vielä aloittamatta. Pitäisi ensin saada nuttu valmiiksi. Tai jos lämpimät jatkuvat, niin ehkä nuttu pysyy ulkokäsityönä ja siölle voisi ottaa vaikka vaaleanpunaiset sukat työn alle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)