Aika juoksee

... minä en. En ole mikään juoksijasuuruus aikaisemminkaan ollut, mutta nyt tuo liikkuminen on aika vaikeaa. Onneksi vähintään henkisenä tukena on keppi, heh. Typerä otsikko syntyi, kun huomasin etten aikoihin ole kirjoittanut tänne mitään.

Lisäilen sekä tämän blogin sivuille että kirjoittaja-blogiini omia tekstejäni sitä mukaan kuin itsestä tuntuu kivalta. Kirjaa tuherrran, mutta aina läytyy jotain uutta, mitä pitää lukea ja selvittää, vaikka jo ajattelin pisteen pistäneeni perään. Pieniä asioita keräilen lähinnä elävöittääkseni tekstiä vähän hauskemmaksi.

Eikös olekin ihastuttava koru? Tämän nimi on Lumotar ja innostuin lahjomaan itseäni, kun tällainen facebookin erääseen Kalevala Korun kirppisryhmään tilattiin. Tätä on tehty vain tämä yksi sarja. Kuva näköjään on jäänyt nurinniskoin.  Tämä siis on riipus.

Mukavaa viikonvaihdetta ja Palmusunnuntaita!

Mitä voi odottaa huonon yön jälkeen päivältäkään?

Valvoin tosiaan lähes koko yön tai ilmeisesti otin pienet koiranunet silloin tällöin. Sitten taas pyörin sängyssä, ravasin vessassa ja tietysti yritin nukkuakin. Aamu valkeni vihdoin ja satoi, satoi ja satoi. Nämä kuvat ketunleivästä ynnä kaverinaan kasvavasta varjoliljan taimesta on kuvattu eilen tai toissapäivänä. Samoin lipstikan varret. Varjolilja on levinnyt siemenestä vaikka miten moneen paikkaan pitkin pihaa. Tässä se on jonkun pensaan alla, lehtien suojassa.

Vuohenputki tietää kitkemistä. Vankkavartisia lipstikkoja tosin ei mikään tukahduta. Sekin homma jäi sateen takia tkemättä. Saisikohan näistä lähipäivinä sopan?

--- Nukuin taas tekstin päälle. Joo, yövalvomiseen oli syynsä. Jännitin miehen tilannetta ja myös omaani enkä suotta. Miehellä alkaa antibioottikuuri, kun vihdoinkin lääkärin sai langan päähän. Ja meno on taas sairaalaan, kuten jo ounastelimmekin.

Itsellä, no ei vielä maalata piruja seinälle, mutta... ja juuri sen takia tilasin itselleni, itseäni ilahduttaakseni tämän: Kalevalaisten Naisten Liitto ry:n juhlavuoden Välke-korun. Sieltä se linkin takaa löytyy korukin. Sen on suunnitellut liiton jäsenille Saija Saarela ja valmistaja, kukapas muu kuin Kalevala Koru. Jos ja kun pääsen syksyllä siskonpojan häihin, on koru valittu itselleni vähän sitäkin silmällä pitäen, mitä asukseni suunnittelen.

"Välke toistaa aaltojen hiomien kivien muotoa muistona Kalevalan alkutarinasta ja veden emosta. Paljon on muuttunut, mutta enemmän pysynyt: kalevalainen nainen. Vaikka särmät ovat aikojen kuluessa silinneet, sisin on muuttumaton.Se on sitkeä ja luja, taitava ja kaunis."  Itse lisään tässä ja nyt: periksi ei anneta, tuli mitä tuli, toivottavasti pelottavinta vaihtoehtoa kuitenkaan.

www.kalevalaistennaistenliitto.fi

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         

Öitä teillekin!

Ajattelin saada pienen villasukan valmiiksi ennen nukkumaanmenoa. Sainkin,. paitsi että tuli mittavirhe ja toinen sukka on lyhyempi kuin toinen. Jatkuu siis huomenna. Minulla on valtavat määrät lankaa ja paitsi että olen kutonut myssyjä ja käpälänlämmittimiä, päätion tehdä muutaman lasten hyväntekeväisyyssukkaparin myyjäisiin. Tosin tämä on vasta toinen pari. Ehdin varmaan vielä tekaista muutaman pikkuparin, sillä tuotteet lähtevät vasta ensi viikolla. Saan noudon oikein kotiovelta. Pakkaan mukaan myös kirjoja, joita menee kahteenkin kohteeseen. Käsitöitä en ole tullut kuvanneeksi.

Kun sukkia lähtee ulos, tulee uutta tavaraa tilalle. Tästä hankinnasta tosin on jo jonkin verran aikaa. Löysin nettikirpparilta Heikki Orvolan ihastuttavan lasilyhdyn., edesmenneen Nuutajärven tuotantoa. Sen verran Nuutajärven perinteikkään ja Suomen vanhimman, yli 200 vuotta toimineen lasitehtaan tappo minua riepoo, että ostan vanhaa nuutajärveläistä mielihyvin aina, kun sopiva kohde löytyy ja hinta on minulle sopiva. Joitakin Oiva Toikan lintuja, esimerkiksi Suomen joutsenta himoitsen, mutta hinta on liian kova. - Sääli upeaa kylää, ihania ihmisiä, komeita rakennuksia ja voimia heille, jtoka siellä vielä jaksavat yrittää.

Yritin kuvata lyhtyä tulen kanssa, muttei tullut kivaa kuvaa. Mutta eikös tämä olekin kaunis? Varmaan yksi kauneimmista esineistäni. Toisaalta pitäisi ruveta näistä ihanuuksista vähitellen luopumaankin - ei, en ole hetimmiten kuolemaa tekemässä, mutta talo on täynnä rompetta. Mutta toisaalta ja toisaalta! Voim meitä astiahulluja!

Tänään posti toi pussillisen Kalevala korun solkia ja oli siinä muutakin. Nekin ovat naamakirjan kirppiksen satoa. En esittele niitä, sillä osa päätyy varmaan joulupukin konttiin. Ostin kerralla kasan vanhoja koruja oikein rönttikaupalla, enkä pettynyt. Sain viehättävästi patinoituneita koruja ja hinta-laatusuhde on vallan kohdallaan. Solkien neulat eivät olleet kaikissa kylläkään enää priimaa, mutta niitä ajattelinkin niitä pipojen koristeeksi. Yksi koruista oli kaulakoru nimeltä Kaksipäinen  hevonen, jollainen matkasi Toisen tyttären synttärilahjjaksi Saksanmaalle. Nyt minulla siis taas on sama koru kotona ja taitaapa olla joulupakettiin sekin menossa.

Toinen tytär sitten ilmoitti jääneensä vakituisesti Saksanmaalle.Onnea lapselle ja lapsen ilmeisesti melko tuoreelle suhteelle, jonka kaianaloon hän nyt on asettumassa. Näemme poikaystävän ilmeisesti joskus jouun jälkeen. Ilmeisesti pitää ruveta verestämään ruotsin ja saksan taitoja. Olihan se tavallaan jymy-yllätys, poikakaveri ainakin, mutta jotenkin mulla on koko vuoden tytissyt sillä tavallaa, että sinne se jää. Isänsä, äidistään puhumattakaan ei ehkä koe asiaa yhtä positiivisesti. Onnea ja iloa, varjelusta maailman turuilla ja kaikin puolin tasapainoista elämää joka tapauksessa, mitäpä tässä muutakaan voisi toivottaa.

Säteilevä viikko

Olen säteillyt tällä viikolla. Kävin sydänkuvauksessa, jossa apuaineena oli jotain radioaktiivista, sellaista joka säilytettiin visusti pienessä lyijykammiossa ennen kuin ruiskutettiin minuun. Varoitus kuului: ei lähelle raskaana olevia, joita tosin ei lähipiirissä olekaan. Seuraavat toimenpiteet ovat ensi viikolla eli silloin hoidot jatkuvat. Toivottavasti kaikki menee hyvin kumpanakin päivänä. Ensin on päiväseltään reissu Kirralle, sitten sytostaatteihin, mutta välillä on tultava yöksi kotiin, jos siis kaikki menee kuten on suunniteltu.

Ja ensin on vaihteeksi taas labrat. Sen jälkeen aiomme mennä aamupäiväkahville ja vähän lankaostoksille meidän ihanaan Lentävään lapaseen. Aamutohvelitkin pitäisi saada. Ainot ja Reinot ovat kotona, mutta ne ovat liian kuumat ja hankalat sairaalareissuille ja turhan painavatkin sairaalakassiin pakattavaksi.

Olo on ollut valtavan hyvä. Ei ole edes väsyttänyt, paitsi joskus jalat vähän vippaavat, kuten tänään kun kävin asialla terveyskeskuksessa. Ja mustelmia on pitkin kroppaa, tukkaakin lähtee harjallinen joka kerran, kun vähän päätä pyyhkäisen. Mies muistutti, että talossa on kyllä leikkuri, jolla hän voi tarvittaessa vetää päälaen sileäksi. Joo, ei nyt ihan tällä viikolla vielä.

Naamakirjan Kalevala koru-kaupoilta löysin tämän ihastuttavan pikkulinnun, jonka nimi on Satasulka. Tämä on  kai ollut jonkun kotiseutujärjestön tirppana. En tajunnutkaan symbolista yhteyttä ennen kuin vasta ostoksen tehtyäni. Satasulka, kuin minä nyt... sulat lähtevät.  Tällä on joka tapauksessa mukava kiinnittää pipoja ja pantoja ja huiveja, vaikkei nyt sentään päälakeen. Sekin varmaan on yksi ongelma, kun en ole oikein koskaan osannut pitää päähuiveja enkä hattuja.

Pipotehtaassa on syntynyt kolme erilaista myssyä. Viimeisen pariksi rupesin kutomaan vanhan kunnon Fifi-huivin ohjeella kaulaliinaa. Otan niistä kerralla kuvan, mutta vasta kun koko pipokasa on valmis. Vielä pitäisi saada paria voimaväriä. Ajattelin punaista ja keltaista myssyä. Vihreänkirjava pipo on jo valmiina.

Huomenna ystävä tulee päiväkahville maistelemaan omenapiirakkaa, jonka ohjeen löysin täältä jostain, alkuperäislähde on Kotivinkki. Hyvä ohje, jossa nesteenä käytin piimää ja jauhoina spelttiä. Lankomies kävi tuomassa meille valtavasta omenatarhastaan pienen pussillisen omppuja: toista lajia kolme kappaletta, toista peräti viisi. Ei silti, tein tarvittavan määrän omenahilloa jo aikaisemmin tyttären antamista Valkeista kuulaista ja oman pihan Rautatieomenapuun antimista.

Muualla on ukkostanut, meillä ei

Vaikkei ukkonen ole tänne osunutkaan, niin aamulla sentään saimme pienen sadekuuron. Vähän enemmänkin sopisi sataa, vaikka mielellään ei rajusti kaatamalla vaan hiljaa hissuttamalla.

Tänään olemme tehneet uutterasti töitä. No, ensin postinhakureissulla oli mukava juttutuokio kahden naapurin kanssa. Sitten lähdimme asioille. Ensin poliisilaitokselle, sitten postiin ja sen jälkeen kirjakauppaan, kultakauppaan, terveyskauppaan ja lopuksi vielä rautakauppaan.

Kultakaupasta ostin uuden ketjun tähän Kalevalakoruun numero 1515, deswign Kai Lindström, ellen väärin muista. Kivi ei ole aivan näiun suloisen vaaleanpunainen, vaan hivenen ruskeahko, mutta nätti joka tapauksessa. Kuvan käyttöön sain luvan. Vanha ketju oli paitsi aika kulunut, niin minulle liian lyhyt. Nyt siinä on pituutta sen verran, että riipuksen saa suoraan pään yli.

Samalla reissulla kysäisin tämän pienen camé-korun kehyksen metallista, kun en itse saanut oikein numeroista selvää. Hopeaa, sanoi kultasepän neiti, vaikkei väristä uskoisi. Kirppislöytöjä kumpikin koru.

Viimeinen käyntikohde oli K-raudan puutarhaosasto, josta mukaan lähti multaa. Tukka märkänä ruukutin perjantaina ostamiani kesäkukkia enkä edes perunoita enää jaksanut mullittaa. Ehkä kuitenkin kasvihuoneelle on vielä pakko tallustella tarkastus- ja kastelumatkalle. Pupujussi rampaa päivittäin nurkillamme, joten kaipa se jonain päivänä oivaltaa, että lavasta on mukavampi syödä kuin maan tasalta.

Aarre tuli postilaatikkoon

Nyt pitää kai jo ruveta jarruttelemaan koruostoksia. Onneksi ennen mahdollista tulevaa korulakkoa tämäkin ihanuus ehti tipahtaa postilaatikkoon. Karjalainen hevosenkenkäsolki. Se sopii hyvin samaan kuvaan Runoratsun kanssa:

Näin korun mukana tulleessa Kalevala korun lipareessa kerrotaan: "Kauneimmat suomalaiseet hevosenkenkäsoljet syntyivät ristiretkiajan Karjalassa 1050 - 1300 j.Kr. Tämän korun esikuva on löydetty Kaukolan Kekomäestä. Viitan ja hunnun soljet tehtiin siellä kallista hopeaa säästäen lehdenohuiksi, mutta sitäkin suuremmiksi. Suuri pinta oli tärkeä, jotta Karjalan taitavat korukaivertajat saivat runsaasti tilaa koristeellisia kasvi- ja nauhasommitelmiaan varten."

Kokoa on: korkeus 7 cm, leveys 8 cm. Isolle naiselle iso koru. Tämä on pronssia. Jostain syystä olen ihastunut pronssiin, joka on onneksi paljon hopeaa halvempaa. Kuvissa ei aina välttämättä pronssia ja hopeaa erota toisistaan, ilmeisesti salamavalon takia.

Ei edes aprillipilaa

Voi vietävä että mua harmittaa. Olen hullaantunut Kalevala-koruihin, kuten olen aikaisemminkin kertonut ja osteskellutkin niitä ahkerasti naamakirjan KK-kirpparilta. Aamulla posti toi mm. ihastuttavat Karjalaiset nauhapunos-korvikset. Katselin niitä ja panin yhdessä riipuksen kanssa pieneen lasipyttyyn. Turvaan näet pöydälle. Kun sitten myöhemmin päätin niitä tarkastella ja nostin riipuksen pytystä, niin eikös vaan korviksetkin tulleet mukana. Toisen tavoitin sylistä, mutta toinen kai lensi suoraan lattianraosta tulevien sukupolvien ällisteltäväksi.

Kuvaa ei ole ainakaan toistaiseksi siitä ainokaisesta, mutta tämä saa toistaiseksi kelvata. Riipuksessa on vielä semmoiset sydämen malliset helat roikkumassa ja nimenomaan ne nätit helat on korviksissa.

Tuo tapaus vei tietysti fiiliksen koko päivästä. Harmittelun lisäksi vaihdoin sentään mullat lopuille kasveille. En tutkinut kuukalenteria, joten voipi olla, että kasvit eivät juurru tai sitten juurtuvat. Pari päivää sitten kävin hakemassa pihalta varjoliljan siemeniä. Toivottavasti ne itävät.

Nyt lähden paistamaan jauhelihapihvejä. Lisäksi tarjolla on herneillä höystettyä pottumuusia suoraan mummon muusipussista.