Se oli semmoinen päivä

Kehuin niin itseäni edellisestä päivästä ja kuten mieheni tuppaa sanomaan, Jumala rankaisi heti. Eli tämä päivä olikin särkypäivä. Olin kolmeen kertaan päikkäreilläkin, tosin en nukahtanut kertaakaan, mutta lepäsin. En käsitä, mikä käsiäni nyt on ruvennut niin särkemään. Neuropatiaa - joo sormissa, mutta kun kädenselkiäkin särkee. Onneksi sain valmiiksi ihanan pehmoiset rannekkeet alpakkalangasta ja ne tosiaan lämmittävät. Eihän se kipu ihan hirveä ole, ei sinne päinkään, mutta kurjalta se pienikin särky tuntuu. Kun taas jo olin unohtanut.

Ennen mummut puhuivat reumatismista, joka rumalla ilmalla sai jäsenet kolottamaan. Sitä tosiaan oli tänään, kun piti postilaatikollekin talsia sateenvarjon kanssa. Pellon toisella puolella oli kaivinkone ja kuorma-auto kaivelemassa kai tukkiintunutta ojaa. Pelto näyttikin lainehtivan. Mies oli tosin sitä mieltä, että antaa poikien kaivaa, väärää paikkaa kuitenkin kaivelevat. Ehdotin, että jos voisi soittaa kaupungille, mutta mies arveli, ettei joka asiaa pidä sorkkia.

Hederikin oli pakko vaihtaa, kun ei maassa eikä puussa enää ole yhtään lunta. Jos talvi vielä yllättää, voin taas vaihtaa lumikuvan takaisin. Tulppaanit kylläkin joutuivat boikottiin, kun rupesin kovasti aivastelemaan. Tosin nuha jatkuu, vaikkei tulppaaneista ole enää tietoakaan.

Sain sentään jotain aikaiseksikin. Kuorrutin kakun, sen joka kuulemma on Kotitalousopettajan kakku, toiselta nimeltä Kentakilainen kahvikakku. En ollut aikaisemmin kuullutkaan tämmöisestä. Mainio ohje, mutta kakku pääsi vähän kuivumaan uunissa. Mies kokkasi iltaruokaa, enkä viitsinyt mennä tupaan sähläämään hänen jalkoihinsa. Tämä kun ei tykkää häiriköistä siinä vaiheessa. Pata, jonka hän teki, oli tosi maittava. Valmiisiin pata-aineksiin (joita hän rakastaa) possunlihaa, hillosipuleita, herkkusieniä (purkista, joita hän myös rakastaa), chili-valkosipulitahnaa ja papuja purkista nekin. Hyvää tuli! Hänen ostamansa Tefalin korkealaitainen paistokasari oli koekäytössä ja toimi tosi hyvin. Pinta on keraaminen ja ällistys oli suuri, kun tänään pataa lämmittäessäni se suorastaan luisteli pannun pohjalla. Ei enää ikinä teflonpannuja!

Sain myös valmiiksi tosi-ison ja tosileveän kassin, jolla nukkekotini matkustaa Tampereen nukkekotinäyttelyyn ensi viikolla. Uhrasin kassiin yhden ison froteepyyhkeen, sinänsä hyvän pyyhkeen, mutta se oli vähän liian iso ja ruman värinen. Henkselit tein vanhasta farkunlahkeesta ja somisteeksi ja tueksi käytin nättiä ja tukevaa kukkakangasta, joka oli jäänyt verhosta. Pitää kuvata tämä teos, joka ei kestä tarkempaa silmäilyä, mutta varmaan ajaa asiansa.

Vaikka aloitin ruikuttamalla, niin oikeasti päivä oli ihan hyvä.

Näpertelypäivä

Sain nukkekotini varusteltua aika valmiiksi, melkein valmiiksi. Enää puuttuu verannan kiinnitys ulkoseinään ja siihen hommaan tarvitsen herra mieheni apua. Tämä ei ole ollenkaan innostunut asiasta, mutta koska talo on lähdössä, toivottavasti Tampereelle Nukkekotiyhdistyksen juhlanäyttelyyn, olisi rakennushankkeen loppuunsaattaminen enemmän kuin tarpeellista.

Klikkaamalla tämän saa vähän isommaksi ja nukkisblogissani on muitakin kuvia. Valaistusta piti tulla enemmänkin - tarralla kiinnitettyjä ledejä, sillä muihin sähköistyksiin en rupea. Lamppuja oli kolme, mutta yksi oli risa.

Taloni on numero 2 ja vasta nyt kauhukseni huomasin, että nehän sijoitetaan numerojärjestykseen kadun varteen. Ykkönen on yhdistyksen talo ja sitten tulee tämä, jossa seinät on vinksin vonksin ja ainakin heikun keikun. Toisaalta ehkä hyväkin, etteivät kaikki ole niin valtavan hienoa priimaa - kuten suurin osa on - vaan että meidän porosorkkienkin työt voivat kelvata esille. Kiva harrastus tämä joka tapauksessa on, mutta roskaava.

Mies on pitkään puhunut haluavansa pussipataa eli jotain Meksikonpataa  tai vastaavaa, jota itse höystäisi lisää. Minä olen vastustellut, kun niissä varmaan on kamalasti lisäaineita. Nyt sitten annoin periksi siitä ilosta, että mies lupasi tehdä ruoan. Padassa, jonka nimeä en muista, on alun perin riisiä, paprikaa ja papuja ainakin, mutta mies paistoi siihen lisäksi broileria ja maustoi ruoan sienillä, ananaksella ja hillosipuleilla. Taisi siinä jotain muutakin höystettä olla. Padasta tuli oikein hyvää ja sitä syödään vielä toinenkin kerta. En olisi rakennustöiden jälkeen jaksanutkaan laittaa ruokaa, vaan oikaisin mielihyvin kirjaston sohvalle siksi aikaa kun isäntä keitti.

Onneksi pahimmat paukkupakkaset ovat taas kertaalleen takana. Tänään oli jo alle 20 astetta ja lauhtuu kuulemma tästäkin. Silti nukun yösukat jalassa ja lyhythihainen liivi yöpaidan päällä. Pahimmillaan meillä oli -28. Miehellä ei ole edes patteri päällä omassa sänkykamarissaan. Kuulemma + 7 asteessa on vähän viileää, mutta muuten tarkenee hyvin. Hrrr. Tuleva viikko on kummallakin "sairaalaviikko", minä olen yön yli, mies käymäseltään. Ja yhdet labrakokeet ovat käsittelyssä. Lääkäri varmaan soittaa alkuviikolla.

Tuulee, tuulee täälläkin

Myrskystä ei voi puhua, mutta tuuli kyllä paukkuu nurkissa. Jossain on ehkä sähkötkin poikki, vaan ei onneksi meillä, vaikka talojohto onkin ilmajohto. Kun täällä ennen muinoin oli oma sähkölaitos, oli ollut puhette maakaapeliin siirtymisestä. Sitten tuli uusi isäntä, eikä Fortum enää puhunut sanaakaan yhden vanhan mökin sähköjohtojen kaivamisesta maan alle. Uusien naapurien sähköt kylläkin kulkevat tukevasti maan sisällä.

Kyllä nyt puiden lehdet saavat kyytiä, mutta onneksi ehdin ottaa muutaman uudenkin ruskakuvan. Tämä on mukana värien takia, ei kuvan laadun. Se on otettu aamuauringossa ikkunan läpi. Kulmassa vilahtaa vähän ikkunaenkelin mekkoa.

Toivottavasti huomenna on tuuli tyyntynyt ja tytär toipunut Tallinnan matkastaan. Merellä kuulemma kävi uutisten mukaan nelimetriset aallot, mutta en katsonut asiakseni ilmoittaa tietoa Tallinnassa laivaan nouseville. Huomennahan sen sitten kuulee, miten matka meni vai jäikö laiva satamaan. Joka tapauksessa huomenna olisi tarkoitus kaivaa muutamat kukkasipulit maahan ja tehdä eräitä muitakin syyspuuhia, joita emme yksin pysty tekemään. Ostin hajulaukkaa, parvitulppaaneja ja sitä kolmatta, jota en vieläkään muista. Jaamme sipulit tyttären kanssa.

Kun viime päivinä on kohkattu ohraryyneistä, jotka eivät maita pakolaiskeskuksen asukkaille, niin meille ne kyllä maistuivat. Tein padan, jossa oli porsaan etuselkää, häränhäntää, sipulia ja rikottuja ohrasuurimoita, nesteenä vettä. Tietysti vähän mausteita ja thai chili -kastiketta, jonka piti antaa väriä. ruman harmaalle ruoalle. Väristä huolimatta siitä tuli oikein maukasta. Ruokaa syötiin eilen ja tänään ja varmaan vielä huomennakin tai viimeistään maanantaina. Siirsin mössön eilen padasta uunivuokaan, johon mahtuivat myös eiliseltä jääneet uunissa haudutetut punajuuren lohkot. Tänään lisäsin vuokaan yhden eiliseltä jääneen grillimakkaran viipaleina ja vähän juustoraastetta päälle. Ruoka oli suorastaan parempaa tänään. Esteettisesti parempi lopputulos olisi varmaan tullut kokonaisista ohraryyneistä, mutta näin kaikki kypsyivät samaan aikaan.

Askartelua juhannuksen ratoksi

Tänään meillä ei ole satanut lunta eikä rakeita, mutta vuorotellen on saatu vettä, aurinkoa ja tuulta. Koko päivän. Apilat kukkivat nätisti pellon laidassa ainakin vielä eilen, kun kävin niitä poimimassa maljakkoon samalla kun hain ainekset pieneen saunavihtaan. Koivun tuoksua ei mikään voita juhannussaunassa.

Tänä juhannuksena ei sitten ulkoruokinta tullut kysymykseenkään. Söimme sisällä silliä, kylmäsavustettua lohta, kotijuusttoa, uusia perunoita ja karitsan paahtopaistia, noin tärkeimmät herkut mainitakseni. Karitsa kypsyi hetkessä uunissa ja ai että oli hyvää! Eikä ollut kovin kallistakaan ottaen huomioon, että puolet jäi vielä huomiselle päivälle.

Melkein unohdin mainita yhden herkun, josta olen nautiskellut ja jonka ohjeen löysin täältä jostain blogista. Valitettavasti vain en muista mistä, joten en voi kiittääkään hyvästä resesptistä. Se on rapea ja ihana raparperipiirakka, jossa on mm. kaurahiutaleita ja valkosuklaata. Jos muistan myöhemmin, lisään tänne reseptin.

Ulos ei ollut muutenkaan paljon asiaa. Mies kurkisti lämpömittaria ja totesi, että päivälämpötila oli 11 ja puoli astetta, yöllä oli ollut kuusi astetta. Sen jälkeen hän ei nenäänsä ulos pistänyt. Minä sentään kävelin tontin laidalle hakemaan pieneen purkkiin hiekkaa ja muutaman sepelinkappaleen. Samalla pääsin tarkistamaan viikolla istutettujen villiniinien kunnon. Puutarhakaupasta ostetut voivat hyvin. Kolmas, jonka ehkä joku lintu tai orava oli siemenenä istuttanut tontin laidalle kadunvarteen, ei voinut yhtä hyvin. Toivottavasti se vielä virkistyy. Olinkin näkevinäni pienen uuden silmun varressa.

Hiekkaa ja kiviä hain rakennusprojektiani varten. Kun ei ulkona tarjennut tehdä mitään, rakensin nukketaloa, tarkemmin sanottuna kasvimaata ja -huonetta. Lisäksi yritin kiinnittää led-valoja paremmalla ja huonommalla menestyksellä porattuani ensin rumia reikiä talon seiniin. Sen takia en ottanut työvaihekuviakaan. Tässä päivemmällä pitäisi piha saada kunnostettua: polkuja, ruohoa ja niin edelleen.

Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita...

Ei tule pihahommista mitään. Renki oli päivällä omilla asioillaan ja ilmoittautui vasta iltapäivällä. Soitin heti perään, että ei pidä sateeseen tulla. Eipä aikaankaan, kun jo aurinko paistoi, mutta onneksi en ehtinyt soittamaan uudestaan. Heteken päästä taas satoi.

Aamulla olimme me asioilla ja taivas oli mustanpuhuva joka ilmansuunnalla. Tulihan sitä luntakin pikkasen, selvä se. Viime yö oli todella kylmä, vaikkei sentään pakkasen puolella. Voi voi, juhannusviikolla! Muistan yhden vuoden, jostain 80-luvulta, jolloin katselin lentokoneen ikkunasta alas lumista maisemaa jossain kai Joensuun paikkeilla. Se saattoi olla sama kesä, jolloin mies rakensi taloa ja veti vesijohtoputkea. Kun oja oli kaivettu illalla valmiiksi, oli se ensimmäiseksi aamulla luotava lumesta puhtaaksi. Hoh-hoijaa tätä Suomen suvea!

Mutta rodot sentään vielä jaksavat kukkia ja kukkivat niin etteivät ehkä koskaan ennen:

Pavut ja monet muutkin kasvit ovat itäneet hienosti hallaharson alla pihan ruskeissa muuttolaatikoissa. Saapi nähdä, mitä ne tästä säätilasta tykkäävät. Onneksi siemeniä on varastossa vielä muutamaa kylvöskertaa varten. Pottujakin istutin muutamaan pyttyyn, mutta varsinainen "perunamaa" eli iso pahvilaatikko kylvetään vasta sitten kun isäntä näillä keleillä joskus pääsee leikkaamaan joutomaan eli tulevan kasvimaan alustan sileäksi. Suljin eilen kasvihuoneen kattoluukun ja oven visusti kiinni, mutta tänään unohdin käydä kastelemassa siellä.

Asioimme poliisilaitoksella, tai oikeammin mies asioi ja minä olin seuraneitinä ja korvana, joka olikin tarpeen. Asiakaspalvelutilassa oli laskujeni mukaan kolmisenkymmentä ihmistä jonottamassa. Meillä onneksi oli etukäteen varattu aika, joka piti muuten kutinsa paitsi että varatun kymmenen minuutin sijasta miehen asia vei noin 25 minuttia. Eikä sittenkään tullut valmista lappua kouraan. Hän oli uusimassa vammaisen pysäköintilupaa. Vanha lupa on hyvin vielä voimassa, mutta UV-säteet olivat syöneet tekstit pois. Sen takia aikaakin kului, kun tiedot olivat kortista kadonneen tunnusluvun takana. Löytyihän ne sentään lopulta ja asia eteni niin kuin pitikin. Sen verran asiointi otti voimille, että päätimme mennä aamiaiselle yhteen aika uuteen paikkaan. No tietysti aamupala-aika oli juuri päättynyt, mutta saimme sentään ostettua kahvit ja suolaista.

Ukkosta ilmassa

Me täällä olemme selvinneet vähällä, mutta jossain päin Suomea kuulemma on tullut melkein nyrkin kokoisia rakeita. Eilen kyllä jyrisi ja yölläkin heräsin muutamaan jyrähdykseen. Kun katselin ukkostutkaa, niin taitaa sama olla edessä ensi yönäkin. Eli on muistrettava irrottaa tietokoneen piuhat. Muuten ei ilmassa ole ukkosta, vaan päinvastoin, leppoisaa kevättä vietetään. Terassikausikin avattiin eilen, siis omalla terassilla! Mikäs, kun lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta.

Toivottavasti tämäkin isäntä sai peltonsa kylvettyä. Ison äkeen kanssa hän huseerasi pellolla pari päivää sitten. Se siis kulkee tuolla perässä eikä oikein erotu kuvasta.

Samoissa hommissa oli veljenikin, kun sunnuntaina piipahdimme vaaria tervehtimässä ja viemässä nimipäiväonnitteluja Kaunialaan lähtijälle. Eväänä - ei sentään Kaunialaan asti - meillä oli Prinsessakakkua.

Saatiin vihdoinkin pihatyöt vauhtiin eli mies leikkasi kolmanneksen nurmikoista. Sieti tietysti jo leikatakin, mutta erinäisistä syistä se on viivästynyt. Jatkuu huomenna, ellei sada. Minä pääasiassa istuion aitan rappusella, kuuntelin lintujen livererystä ja haistelin leikatun nurmen hajua. On tämä kevät ihanaa aikaa!

Torstaina on meno sydänlääkärin pakeille. Minut on tilattu mukaan henkiseksi tueksi sillä etuudellla, että juomme aamiaiskahvit ennen kotiin lähtöä. Toivottavasti jaksamme ja voimme iltapäivällä jatkaa pihahommia. Kasvilaatikot voi rakentaa vasta sitten, kun on nurmi alta nyljetty ja haettu mon-ta säkkiä multaa. Kasvit kyllä jo haluaisivat ruveta kasvamaan.

Ja niin viikko vierähti...

Olipa tapahtumatäyteinen viikko!Pääsiäinenkin mennä hurahti lähes huomaamatta. Tai no, ei sentään, mutta viikkoon on mahtunut monenlaista, niin iloa kuin suruakin tai haikeutta ainakin. Eikä tämän suloisempia kevätpäiviä voisi ollakaan. Tänään näytti mittari kahdeksaatoista astetta, mutta kuulemma huomenna taas viilenee ... Naapuri oli äestämässä talomme takana. Kaupungissa oli tivoli. Sini- ja valkovuokot, kevättähdet, skillat ja pihan kaikki kaksi krookusta kukkivat, aurinko paistaa ja linnut livertelevät, fasaani huutelee.

Olin maanantaista keskiviikkoon rakkaita ystäviä tapaamassa ja kivaa oli! Kiirastorstaina käväisimme isää tervehtimässä. Hän oli kotiutunut tiistaina Kaunialasta ja oli uupuneempi matkan jälkeen kuin ennen. Mahatauti vaivasi edelleen - Kaunialan tantat eivät olleet katsoneet asiakseen kertoa siitä edes paikan lääkärille, joka sitten olikin hyppinyt lopputarkastuksessa tasajalkaa.

Pääsiäisvalmistelujen kanssa melkein tuli kiire. Miten ihmeessä sitä nuorempana ehti suit sait tehdä vaikka mitä? Meillä oli kahdet ruokavieraat ja tässä pieni näyte lammaspadasta, jonka reseptin poimin Hesarin ruokatorstaista: lammasta, sipulia, valkosipulia, selleriä, porkkanaa, mausteena kanelitankoja ym. Kaneli ja selleri antoivat ihanan säväyksen lampaalle. Se oli muutenkin mureaa, sillä marinoin sitä muutaman päivän mintulla maustetussa jogurtissa Isä Mitron tapaan. Padasta tuli todellinen herkkuruoka!

Minulla oli marinadissa kolme paistia, joiden perkaamisessa ennen marinointia olikin aika urakka. Ei ihme, että uus-seelantilainen lammas on niin halpaa, kun kaikki kalvot on paikoillaan. Urakka kuitenkin kannatti. Nyt meillä on ruokaa loppuviikoksi: lammasta ja savulohta ainakin sekä keitettyjä ja paistettuja juureksia.

Isä oli jo torstaina käydessämme todella väsyneen näköinen ja niinhän siinä kävi, että jo perjantaina häntä vietiin terveyskeskukseen. Siis veljeni vei. Perjantain ohjelmaan oli faijalle mahtunut vielä treffit aluesairaalan labran kanssa, kun terkkarin labra ei toiminut pitkäperjantaina. Kävimme tänään tervehtimässä häntä ja nyt olo oli jo kohentunut, mutta kovin vielä väsynyt. Ei ihme, labrat näyttivät keuhkoputkentulehdusta ja todella symppis nuori lääkäri myönsi vielä ylimääräisen sairaalapäivän ja antoi luvan lopettaa rautapillerien syömisen, kun ei maha selvästikään niitä kestä. Ja kun arvotkin olivat jo kohtuulliset. Mutta ikä painaa harteilla, se on selvä, kun mittarissa on 92.

Pihan ensimmäiset valkovuokot ovat avanneet silmänsä ja kääntäneet naamansa kohti aurinkoa:

Pitkäperjantaina me ihmettelimme lähimaisemassa yhtäkkiä näkyvää sakeaa savua. Kun asiaa tarkemmin seurasimme, näkyi tien varressa tämä ja vielä toinenkin paloauto. Kaikesta päätellen muuntaja oli kärähtänyt ja aiheuttanut pienen maastopalon. Siitähän sitä varoiteltiin, maastopalojen vaarasta nimittäin.

Sataa ja paistaa vuorotellen

Tämän piti olla aurinkoinen päivä, mutta kun lähdimme matkahuoltoon hakemaan pakettia, olikin pihatie ihan märkä ja taivas joka suunnalla melkein musta. Kilometrin päässä tie oli kuiva, mutta jo kahden kilometrin päästä taas märkä. Onpa paikallisia sadekuuroja. Nyt taas aurinko paistaa oikein heleästi, mutta oli hyvä, etten pannut lakanapyykiä koneeseen, kuten aamulla suunnittelin.

Illalla olisi tarkoitus grillata jotain, mutta mies arveli ostavansa sellasita ruokaa, jota sateen sattuessa voi syödä sisälläkin. Tämähän on vanha kuva, mutta jotain tällaista kai on tulossa. Possua, lammasta tai kalaa.

Matkahuollosta haimme paketin, jota en vielä ehtinyt avata. Siellä on joku vekotin, jota arvelin tarvitsevani nukkekotiaskartelussa. Mies ei toistaiseksi tiedä vielä mitään hankinnastani. Ehdin perehtyä laitteeseen myöhemminkin ja opetella ihan oikeasti sitä käyttämäänkin. Palaan asiaan.

Mukavaa viikonloppua!

Siedätyshoitoa tämäkin

En halua estää ketään tykkäämästä talvesta, lumesta ja liukkaista teistä. Minulle ne vain eivät sovi. Siksi vaihdoinkin lumisen taustan ja varmuuden vuoksi vielä nuo piikikkäät hevoskastanjan oksat. Jospa näillä olisi vaikutusta. Tuli mielleyhtymä ex-työkaveri Ainosta, joka aikanaan opetteli tietokoneen käyttöä ja hankki sitä varten kauhistuttavan näköisen woodoo-nuken naaman tikun nenään. Aina aloittaessaan hän otti nukenpään käsittelyyn... Minä perin otuksen, mutta enää sen sijainnista ei ole tietoa.

Siis ensilumi tuli meillekin. Määrästä päätellen maa on jo taas pian musta. Ihan oikeasti meitä kauhistuttivat kuvat Turun seudun maanteistä. Onneksi sinne suuntaan lähtivät illalla yhdet talvirenkaat

ja toiset laitetaan huomenaamulla meidän autoon. Mies toi kaupasta varmuuden vuoksi jääkaapillisen ruokaa, niin että ainakin viikonlopun yli voimme tarvittaessa olla kotonakin. Paitsi äänestämisreissu tietysti tehdään.

Käykää hyvät ihmiset katsomassa Sinipellavan arvontaa. Kässäihmisille siinä on huima palkinto, jota minä ainakin himoitsen itselleni.

Ja taas sitä samaa

Tänä kesänä ei näemmä muusta ole puhettakaan kuin sateesta. Aamupäivällä aurinko paistoi ihanasti ja kas, yhtäkkiä ukkonen jyrähti pari kertaa ja vettä tuli taivaan täydeltä. Muistin, että riippumatossa paksun peräkärryn pressun alla on mm. kesken oleva romaani. Siellä se, marinoituneena ja melkein yhtä märkänä kuin kolme tyynyä ja kaksi pyyheliinaa. Kolmas oli lentänyt naulasta parvekkeen lattialle. Että tämmöistä päivää taas tänään.

Gladiolukset, verenpisarat ja daaliat sentään jaksavat kukkia, mistä tulikin mieleeni, että en ole muistanut käydä kastelemassa kaksi senttiä pitkää kurkkuani kasvihuoneessa. Varmaan se on jo kuollut.

Olen odotellut koko päivän vierasta tai edes ilmoitusta hänen tulostaan. Lupasi tulla tänään tai huomenna käymään niin että onhan tässä vielä aikaa. Vieras, rakas lapsuudenystävä lähtee jo huomenna nykyiseen kotimaahansa, mutta olisi kyllä kiva tavata. Minulla ei ole hänen puhelinnumeroaan, joten ei auta muu kuin odotella. Leivoin eilen tonnikalapiirakan vierasvaraksi, mutta ei passaa sitäkään ihan kokonaan syödä ennen huomista. - Ystäväni on papintöissä Keski-Euroopassa ja käy harvakseltaan Suomessa.

Muistutan vielä kirja-arvonnasta, jonka julistin edellisessä postauksessa. Mukaan mahtuu!

Sataa, sataa, ropisee ARVONTA

ARVONTA TÄÄLLÄ

Päivä oli plus-merkkinen, aurinkoinen vaikkakin viileä. Silti tarkenin oikein hyvin pistellä sinistä pistelyä terassilla. Villatakki tosin oli harteilla. Loppusuora menossa. Illalla sukankutilekin edistyi, mutta kauhukseni huomasin tekeväni eriparisia sukkia. Ensin kudoin väritykseltään eri paria, nyt kooltaan. Ensimmäisestä taisi tulla jättiläisen sukka, tämä toinen eksemplaari näyttää normaalikokoisen miehen töppöseltä. Voi, voi.

Kuten otsikkokin sanoo, saimme yösateen. Ikkunaan ropisee niin voimakkaasti, että asia on oikein täällä mainittava ,-). Tulevalle päivälle kuulemma ennustettiin sadetta ja heti tuo näemmä alkoikin, heti kun vuorokausi vaihtui.

Miehellä oli eilen hammaslääkäri, huomenna tavallinen lääkäri. Eilen ja tänään oli ohjelmassa myös soittoa. Minä pidin taloa pystyssä ja suunnittelin työhuoneen hyllyjärjestystä. Se onkin enää toteuttamista vaille valmis. Ylähylly pitäisi tyhjentää ja yrittää siirtää pykälää alemmaksi. Eihän siinä muuta kuin metrin verran kirjoja pitää saada kunnialla alas melkein katonrajasta.

Kun osuu taas aika metka kävijäluku mittariin, niin pistetäänpä äkkiä pieni arvonta pystyyn.

Se, joka osuu lähimmäksi lukua 44444, on voittaja numero 1.

Voittaja numero 2 arvotaan tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken (0 1 arpa) ja tietysti toisen arvan saa liittyessään tai ollessaan lukijakuntani jäsen. Luvassa on kirjapalkintoja!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy Mikkelinpäivän iltana eli 30.9, täyden kuun aikaan.

Vaihteeksi hurrrrjaa sadetta ja ruokamuistoja

Nämä postaukset näköjään liikkuvat linjalla sataa - ei sada. Tänään satoi ja oikein todella kaatamalla ja melkein koko päivän. Välillä kuulemma aurinko pilkisti pilven takaa, tiesi mies kertoa, mutta myös ukkonen muisti jyristä moneen kertaan.

Tämä kuva esittää sadepisaroitten tanssia pihan joutopöydällä. Pisarat sanovat selvästi plop.

Toki päivään mahtui muutakin kuin sateen vahtimista. Tietokone oli irti piuhoista, samoin telkkari, joten päivä kului luku- ja neulomishommissa. Luin järisyttävää murhadekkaria ja kudoin villapaidan etukappaletta.

Kun mainostin viikonlopun ankanrinta-ateriaamme, niin tässäpä kuva siitä:

Tämä nyt ei ole varsinainen gurmee-kuva, mutta lautasella on ankanrintaviipaleiden lisäksi oman maan perunoita ja pari kauhallista kantarellimuhennosta. Kaksi ankanrintaa painoi yhteensä 700 grammaa ja niistä riitti hyvin kahdelle hengelle kahdeksi päiväksi ja vielä minulle huominen lounasannoskin. Vaikkemme tavallisesti osta tämän hintaluokan ruokatarpeita, niin tämän riittoisuus lievitti tuskaa. Olisikohan ankat maksaneet kolmisenkymppiä kilo? Se on ehdottomasti yli meidän ruokabudjettimme, paitsi joskus kun haluamme oikein herkutella.

Kantarelleja sai kolme litraa kympillä ja muhennosta syötiin kolmena päivänä /plus jämät huomenna). Saostan kantarellimuhennoksen korppujauhoilla ja sen takia väri on noin tumma. Otin kuvan ilman salamaa ja sekin tietysti vaikuttaa.

Viikonloppua!

Pyykit ovat vielä koneessa ripustamista odottamista. Onneksi en vienyt niitä ulos, vaikka iltapäivällä aurinkokin paistoi oikein nätisti. Me mietimme miekkosen kanssa siirtymistä parvekkeelle iltapäiväauringosta nauttimaan. Onneksi ei sitäkään tehty, sillä yhtäkkiä vettä tuli taivaan täydeltä. Se oli varmaan joku pieni, paikallinen kuuro, joka tuli ja meni. Onneksi mies ehti iltapäivällä käydä pottumaalla. Otimme ensimmäiset ja lähes viimeisetkin oman maan perunat ylös. Uusia tuli saman verran kuin oli maahan pistetty, mutta onneksi ei sentään mennyt miinukselle. En muistanut kysyä, nostiko hän varsineen päivineen vai kävikö vain varkaissa.

Tämmöisiä maisemia sieltä parvekkeelta olisi tänäänkin voinut katsoa ja kuvata. Eilen katselin pitkäkaulaista lintuparvea, joka kisaili korkealla taivaalla. Kipitin hakemaan kameraa, jos vaikka suurentamalla kuvaa olisi selvinnyt, olisivatko ne olleet kurkia vai joutsenia vai jotain muuta lajia. Tietysti linnut sen minuutin aikana olivat hävinneet taivaan tuuliin. En sentään koko päivää pidä tapanani makoilla riippumatossa, vaan lähinnä tunnin verran nauttimassa iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä.

Aamulla kello herätti turhan aikaisin. Miehen lauantaiset soittoharjoitukset alkoivat tänään enkä minäkään enää saanut nukahdettua uudestaan. Olo oli outo muutenkin. Joko nousin ylös liian lyhyen yöunen jälkeen tai sitten joku kelju syysflunssa yrittää iskeä.

Taidanpa lähteä nappaamaan saunan päälle, että ehdin saunoa vielä ennen iltaruokaa. Uusia perunoita, silliä ja voita nokkaan. Sunnuntairuoaksi mies toi sorsan rintapalat, sillä eilistä kantarellikastiketta jäi juuri sen verran, että se ansaitsee kaverikseen tällaisen herkun.

Mukavaa viikonloppua!

Elokuuta!

On ukkostanut niin ahkerasti, että tietokoneelle ei ole ollut mitään asiaa. Nyt tulin kurkkaamaan sähköpostit ja tärkeimmät uutiset ja sitten taas piuhat irti varmuuden vuoksi.

Toivottavasti huomenna on poutapäivä. Lapsenlapsen piti jo tänään tulla hommiin, mutta jouduimme peruuttamaan pihaprojektin hurjan sateen takia. Mutta palaamme asiaan. Nyt hyvää yötä.

Hölmöilyä

Kuten kaikki tietävät, ei tänä kesänä ole juuri paisteltu auringossa. Eilen paistoi ja tänään myös, joten mieskin havahtui, että meidän alkukesällä ostamamme aurinkopeti pitäisi viritellä valmiiksi. Tähän mennessä ei ole ollut suurempaa tarvetta auringossa löhöilyyn.

Runko on ollutkin koottuna parvekkeella odottamassa patjan kiinnitystä. Se taas on ollut tiukasti paketissa odottamassa sopivaa auringonottosäätä.  Äsken sitten hinasimme sen ylös parvekkeelle. Sus siunakkoon, viritys tuli niin korkealle, ettemme kumpikaan uskaltaneet kiivetä koko riippumattoon edes koemielessä. Meidän parvekkeen kaiteet ovat vanhojen normien tai normittomuuksien ajoilta, joten pahimmassa tapauksessa peti olisi kipannut makoilijan suoraa päätä alas maahan eikä edes parvekkeen lattialle vaan talon pääportaiden eteen. Seuraava operaatio kai on purkaa koko viritelmä ja raahata osat alakertaan ja sieltä talon taakse. Kelpaa aurinkoa ottaa sielläkin, mutta turha työ harmittaa. Parveke olisi muutenkin ollut kiva paikka: siellä olisi vaikka voinut yöpyä. Pitänee tehdä sinne sopivammalla korkeudella oleva peti.

Pohdimme hetkisen, mitä tästä opimme. Mies sanoi: "Ei mitään". Minä:" Kannattaisi ehkä seuraavalla kerralla koota ostokset heti paikalla valmiiksi asti."  Allekirjoitimme toistemme mielipiteet.

Eilen meillä oli pihatyöpäivä. Mies ajeli nurmikkoa ja minä kitkin vähän likaruohoja kukkapenkistä ja myrkytin muurahaisia.. Meidän Endless Summer -jalohortensiat voivat erinomaisesti, kiitos kysymästä.

Sitten jo rupesikin vaihteeksi satamaan, mutta tärkeimmät rästityöt olikin onneksi tullut tehtyä.

Kas, tänäänkin sataa

Tässä melkein voisi kopioida postaukset, kun aina vaan sataa eikä oikein suurempia askareita viitsi edes suunnitella. Luvassa on huomisella rankempaakin sadetta, mutta toivottavasti ylihuomenna on poutaa. Tänään näet kävimme ostamassa junaliput. Teemme pienen minimatkan eli lähdemme aamulla, palaamme illalla. Minä olisin voinut hyvin yöpyäkin perillä, mutta mies arveli, ettei kuitenkaan osaa nukkua hotellipetissä, joten mikäpä siinä, kotiudumme illalla.

Reissaamme junalla ja tarkoitus oli mennä oikein herroiksi ja ensimmäisessä luokassa. Haave ei toteudu, sillä myyntiin on tullut erikoisalennus ekaan luokkaan ja suunnittelemissamme junissa joka ikinen paikka oli jo ehditty myydä. Mutta meilläpä kävi tuuri: saimme kahden hengen hytin, joten voimme varmaan ottaa kunnon torkut kaikessa rauhassa. En edes tiennyt, että semmoisia on junassa olemassakaan. On kokonaan toinen juttu, miten meluisa tai ikävä paikka se on, mutta ainakaan ei tarvitse kuunnella toisten kännykkäkälätystä. Toivottavasti.

Itse paikan päällä tutustumme perinteisiin nähtävyyksiin ja käymme syömässä. Siis suunta kohti tuomikirkkoa, linnaa ja käsityöläismuseota, joissa mies ei ole aikaisemmin käynyt. Minulle ne ovat suhteellisen tuttuja paikkoja, mutta aina yhtä kivoja kohteita. Paikkakunnalla asuva tytär lupasi kuskata meitä ruokapalkalla ja tietenkin esitellä meille myös oman pikkukotinsa.

Kukkakuvaa ei ole otettu tänään. Kuunliljat ja päivänkakkarat kukkivat vanhassa kaivonrenkaassa. Vesisaavi on edelleen nurin, mutta eipä ole tarvinnut kastellakaan.

Niin, se paikkakunta, jonne suunnistamme, on tietysti vanha pääkaupunki Turku.

Sataa, kuten luvattiinkin

Pirttipäivähän tästä tuli. Koko päivän on satanut ja ropinasta päätellen taas yltynytkin. Onneksi tänään ei ole savustus- eikä ulkogrillauspäivä, vaan kaivan jotain valmista pakkasesta. Valmiista tuli mieleen, että naapuriin valmistuu uusia taloja ja siellä oli päivällä näyttö. Sadeilma oli varmaan viheliäinen tilanne asuntomyyjän kannalta, varsinkin kun tontin laidalle oli muodostunut ilkeä vesilammikko. Paikka on takuuvarmasti samaa lammikkoa, oli kesä tai talvi. No, ehkei sentään talvipakkasella, mutta siihen kohtaan vesi aina kerääntyy eikä sitä ilmeisesti ole otettu suunnittelussa huomioon. Ja toisaalta näyttöön tulleet ehkä hurauttivat pihaan lammikkoa huomaamatta...

Me emme menneet esittelyyn, mutta tutkin kämppien kuvia netistä. Toiset naapurit olivat käyneet edellisellä näytöllä ihan uteliaisuuttaan ja jääneet heti paikalla kiinni, naureskelivat. Heidän oli ollut pakko tunnustaa, ettei nyt ole tarvetta asuntokauppoihin, kun tuli juuri muutama kuukausi sitten yksi ostettua.

Kun meidän auton katto ei vuoda, niin kävimme päivällä isää tervehtimässä ja hakemassa lopullinen vahvistus asialle, joka tässä vaatii pikaista päätöksentekoa. Yllätyksiä ei tullut, kahvit juotiin ja juteltiin äidin mahdollisesta syntymäpäivästä, joka on runsaan kolmen viikon päästä. Isä oli käynyt tänään äitiäkin katsomassa.

Nämä orvokit eivät valitettavasti kuki meidän pihassamme, mutta nätin kuvan sitä aina mielellään laittaa esille. Varsinkin, kun omia uusia kuvia ei nyt ole tarjolla. Muutama kukkija pitäisi käydä kuvaamassa, mutta ei vesisateella.

Muistutan arvonnasta muutama postaus alempana.

Viikko päässään, uusi alkamassa

Näin taas meni yksi viikonloppu kumman nopeasti. Söimme hyvin, ihastelimme aurinkoisia päiviä ja käväisimme äitiäkin katsomassa sairaalassa. Nimenomaan katsomassa, sillä muori oli niin sikeässä unessa, etten raaskinut herättää. Hän kyllä näytti unessakin hyväkuntoiselta ja oli puettuna päivähaalariin, josta päättelin, että hänet ehkä oli myös viety päivähuoneeseen. Muita sukulaisia ei näkynyt, ei tosin juuri muitakaan eläväisiä.

Viikolle luvataan ensin kai vähän lunta, joten seuraava kuva sopii aiheeseen. Tulisipa sitten jo kevät!

Tämän Heljä Liukko-Sundströmin pikku laatan nimi on Lumihiutaleita hiljalleen. Ihastuin tähän ihan valtavasti eikä hintakaan pyörryttänyt, joten ostin sen heti. Luulin värityksen perusteella, että tämä olisi ollut Heljän vanhempaa tuotantoa, mutta ei, tämä on kymmenen vuoden takaa. Saman tapainen ja niminen postikortti sekoitti. Se on aikaisemmilta vuosilta.

Erityisesti ihastuin ostokseeni sen jälkeen, kun huomasin erään toisen nettikauppiaan kaupitsevan samaa kuvaa tuplahintaan. Mies varmaan repii pöksynsä, kun paketti tulee. Toivottavasti se tulee pienenä ja lituskaisena topatussa kirjekuoressa.Tämä on kooltaan n. 11 kertaa 15 senttiä. Mutta eikö olekin nätti? Eikä lainkaan muistuta Heljän "tusinalaattoja", vaikka tietysti onkin sarjatyönä tehty. Ostin tämän laatutavara.comista.

Istuimme lopun päivää tuoleissamme lukemassa. Minä sain luettua loppuun Suomen Naisliiton ja Suomalaisen Naisyhdistyksen historiikit.  Näin vanhaksi olen päässyt ja vasta nyt nämäkin yhdistykset jossain määrin avautuivat. - Välipalaksi etsin paikallishistoriasta ruttouutisia 1800-luvulta. Nyt tuntuu kuin kaipaisin välillä oikein tosi rehellistä hömppäkirjaa tai vaihtoehtoisesti jotain hyytävää dekkaria.Tämä sota-ajan työtyttökirja tosin odottaa avaamistaan ja sitten on se Liza Marklund, jota lupasin kommentoida.

Olipa myräkkää

Lokakuussa ei yleensä oleteta ukkostavan, mutta meilläpä oli eilen sellainen myräkkä, etten muista edes kesäaikoina olleen. Salamoi ja jyrisi ihan koko illan. Vettä ja rakeita tuli niin, että melkein jo pelkäsin niiden tulevan katosta läpi. Onneksi sähköt vain välähtelivät pariin kertaan, mutteivät katkenneet. Sytytin varoiksi kynttilän palamaan ja totesin myös, että taskulampun patteri oli lopussa. Taskulamppuja pitänee ostaa muutama kappale lisääkin varmuuden vuoksi. Nyt alakerrassa on yksi ja yläkerrassa pari kappaletta, mutta saisi olla enemmän.

Tänään mm. netti-Ilta-sanomissa asiasta kerrotaan lisää. Ei siis kuitenkaan meidän rakeista ja samanlaista varmaan oli koko Etelä-Suomessa. Luin tyttären naamakirjasta, että hän oli ollut matkalla pojan koulun vanhempainiltaan puoli seitsemän aikaan, jolloin myräkkä oli jo täydessä vauhdissa. Täytyypä illalla soittaa ja kysyä, miten he selvisivät matkasta.

Nyt aurinko paistaa ihanasti. Ainakin aamupäivällä taivaanranta oli sen näköinen, että saamme samaa lajia vielä tänään lisää. Nyt en ole kurkistanut sen puolen ikkunoista ulos. Hevoskastanjan viimeiset lehdetkin taisivat saada eilen kyytiä.

Mies sai tänään taitavan muusikko-kaverinsa kylään ja herrat tutkivat talon nuotistoja ja myös soittelevat, ilmeisesti vuorotellen yhdessä ja erikseen. Luulen, että se tekee tosi hyvää alalla lannistetulle ja sen takia aika masentuneelle miehelleni. Parhaillaan siellä soitetaan Enkeli taivaan -virttä, mutta instrumentista en oiken saa selvää tänne yläkertaan. Jaa, nyt kaveri taisi ottaa trumpetin esille. Kuulostaa upealta. --- Ja nyt ovat äänessä sekä pasuuna että trumpetti, luulen.

Eilisestä juhlasta on vielä tänäänkin mukava maku suussa. En enää eilen soittanut isälle, kun ajattelin hänen tarvitsevan lepoa rankan päivän jälkeen. Tänään jo voin kysellä päivän kuulumisia.

Väsy ja sadepäivä

Myrskyä ennustetaan vasta huomiselle, mutta saimme esimakua jo tänäänkin. Sähkötkin olivat poissa melkein tunnin ja se on meidän kulmilla tosi pitkä sähkökatkos, syy tuntematon. Iltapäivän mittaan satoi moneen kertaan ja ihmettelimme taivaalta roikkuvia paksuja, tummanpuhuvia pilviä. Ajelimme edestakaisin pitkin pitäjiä, jolloin olisi ollut aikaa ottaa hyviä pilvikuvia, jos olisi kamera ollut framilla.

Sadetta tässä on saatu monena päivänä. Minullakin oli toiveikkaasti pyykit narulla pari päivää ottamassa lisähuuhteluita, mutta lopulta ne oli pakko hakea sisään kuivumaan. Tässä varmaan olikin tämän kesäkauden ulkokuivatukset kuivatettu.

Kävimme isän kanssa äitiä tervehtimässä ja tulihan siinä kilometrejäkin, mutta se oli ennen kaikkea henkisesti väsyttävä matka. Ensin isää hakemaan ja sitten yhdessä terveyskeskukseen, pieni maakunta-ajelu ja isä takaisin kotiin. Tulomatkalla olimme jo niin uuvuksissa, että menimme vain pika-pikaa kauppaan ostamaan leipää ja valmiit keittoannokset illaksi ja sitten kotiin. Mies meni ensin pötkölleen ja minä sen jälkeen samaan sohvaan, valmiiksi lämmitettyjen peittojen alle. Sohva on sopivan levyinen, että siinä voi hyvin ottaa yhden hengen nokoset ja suurin etu on siinä, ettei tarvitse kavuta yläkertaan oikeaan sänkyyn päikkäreille.

Me emme tämän viheliäisen taudin takia ole aikaisemmin uskaltaneet lähestyäkään terveyskeskusta, mutta nyt ajattelimme taudin olevan jo siinä vaiheessa, ettei se enää tartu. Käynnit ovat isälle raskaita, mutta kuten hän sanoi, niin silti mieli tekee käydä. Yksinäisyys vaivaa häntä tietysti kotona. Vaikkei äidistä paljon juttuseuraa ole ollut, niin olipa toinen, hengittävä ihminen paikalla. Nyt isä vielä oli satuttanut kätensä eilisellä käynnillä: hän ei päässyt rollaattoreineen tarpeeksi nopeasti terveyskeskuksen automaattiovesta, joka tuli päälle ja ovenkahva nirhaisi palan kämmenselästä. Kotipalvelu oli käynyt aamulla vaihtamassa siteen, mutta verta oli tullut vielä uudenkin siteen läpi. Sormetkin olivat menneet ihan sinisiksi.

Äiti katsoi minua kuin tunteakseen, mutta en loppujen lopuksi ole varma, tunsiko. Kättä hän kuitenkin antoi silittää. Isän hän kyllä tunsi ja he kuuluivat juttelevankin, kun me odottelimme käytävässä. Kun kerroin terveisiä äidin serkulta, niin hänet äiti muistikin, mutta näinhän se on, että vanhat asiat ovat tuoreina mielessä ja tämmöiset vasta 63-vuotiaat tyttäret eivät muistu mieleen. Se vain on hyväksyttävä. Mieheni on jo pitkään ollut "Se tuvan penkin päässä istuva mies".  Sama mies lähti äsken soittoharkkoihin. Eiliset harjoitukset jäivät häneltä kokonaan väliin ja sunnuntaisetkin puoliksi tämän yhteisen flunssatautimme takia.