Yökyöpeli hyvällä asialla

Tässä on niin paljon asiaa mielen päällä, ettei unikaan tunnu tulevan. Silloin ei muuta, kuin bloggaamaan!

Tänään olen puhunut pitkiä puheluita, mikä ei normaalisti kuulu harrastuksiini. Olen ollut nettikoulutuksessa tai miksikä sitä mahdetaan sanoakaan, oikeammin ehkä verkkokoulutuksessa, joka siis tapahtuu internetin ja tietokoneen välityksellä.

Teemana oli Naisten pankki, jonka toimintaan toivon kaikkien hyvinvointisuomalaisten naisten tutustuvan vaikka täällä  tai naamakirjassa. Logo varmaan on tuttu useimmille, mutta entäpä toiminta?

Naisten pankki on vuonna 2007 toimintansa aloittanut suomalainen vapaaehtoisverkosto. Tavoitteena on tukea kehitysmaiden naisten omaehtoista yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein. Lisää tietoa siis täältä: www.naistenpankki.fi - siitä miten itse kukin voi olla mukana.

Voin kuulostaa yhtä innostuneelta kuin vasta uskoon tullut. Minuun tosiaan teki vaikutuksen mm. se, että yli viiden toimintavuoden aikana on jo lahjoitettu 4,5 miljoonaa euroa. Esimerkiksi kuukausilahjoittajia on jo yli 2000. Tapahtumilla voi kerätä rahaa, voi ostaa pankin osakkeen tai käydä nettikaupassa ostamassa vaikka naiselle ammatin taikka itselleen t-paidan. Tapoja on monia.

Nettisivuilla kerrotaan myös kahdesta tuoreesta tunnustuksesta. Olemme saaneet vuoden 2012 varainhankkija-tunnustuksen ja Global Awards for Fundraising 2012 kilpailun Outstandin Volunteer -sarjassa olemme maailmanlaajuisesti kolmen parhaan joukossa. Hyvä me! (Siis minä en ole aktivisti, en vedä yhtään solua enkä ole osallistunut yhteenkään julkiseen tapahtumaan. Mutta kukkaronnyörejä olen hellittänyt. Isotkin joet kasvavat pienistä puroista.)

Yli 10 000 kehitysmaiden naista perheineen on saanut tukea Naisten pankin hankkeiden kautta. Varoja ja toimintaa hallinnoi ja koordinoi Kirkon ulkomaanapu.

Kirkon ulkomaanapu muuten on perustettu 1947 ja silloin kohteena olimme me suomalaiset. Saimme apua mm. Afrikasta. Nyt on meidän vuoromme auttaa ja maksaa sitä velkaa.  KUA tekee työtä uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta siellä, missä hätä on suurin.

Mainostan samalla, kun joulukin tässä lähestyy Operaatio Joulun lapsi -kampanjaa, josta Sirkku muistutti. Paketteja lähetetään tänä vuonna Romanian ja Moldovian lapsille. Rahaa tarvitaan pakettien rahtaukseenkin.

Sataa, ihanaa!

Vihdoinkin saimme sadetta! Ukkonen jyrisi koko yön, tai niin minusta ainakin tuntui ja vettäkin on tullut aika vauhdikkaasti, jos pelargonian ulkonäöstä voi jotain päätellä. Päivä on harmaa ja kostea, mutta nyt ei parane valittaa, kun vihdoinkin satoi. Toisaalta esimerkiksi tuo meidän nurmikkommekin on niin karrelle palanut, että tämä yhden yön sade ei vielä paljon auta.

Löysin äsken mukavan arvonnan Sirkkiksen blogista ja otin välittömästi osaa. Linkki suoraan arvontaan löytyy oman arvontalaatikkoni kuvaa klikkaamalla.

Kiitokset muuten kauniista kommenteistanne eiliseen postaukseen. Apeudelle ei voi mitään, sillä väistämätön on edessä. Päätimme jo, että käväistään viimeistään loppuviikolla katsomassa, missä siellä mennään. Keskiviikkona isä käy kaupassa ja torstai on pesupäivä, mutta perjantaina ei pitäisi olla mitään erikoisohjelmaa.

Maalarimestarimme tuli vielä tänään pesemään tehokkaalla painepesurilla rännit ja terassin "katosta lattiaan". Sitten on ulkoremonttimme valmis. Alun perin ei tästä terassin pesusta ollut puhetta, mutta kun istuimme nauttimassa valmiista rempasta, niin päältä nuhruinen katto ja sisäpuolen pinttynyt lattia jotenkin kävivät silmiin ja vaativat vielä käsittelyä. Ilmiö on sama, johon kai joka remontissa törmätään: missä on lopettamisen raja! Mutta nyt katosta tulee kuin uusi.

Kyselin keväällä neuvoja jalohortensian kukittamiseen ja kiitos Sari, lannoitus todella auttoi! Nyt kummassakin Endless summer -hortensiassa on kukat aukeamassa ja luullakseni kolmaskin, Bride jotain, rupeaa kukkimaan. Oregano pyrki välttämättä samaan kuvaan, kun olen joskus tökännyt sitä samaan penkkiin rapun pieleen.

Tarkoitus oli lisätä tähän vielä kuva käsityöstäni, mutta olen kai piilottanut sen johonkin outoon kansioon, kun en löytänyt sitä. Tulen uudestaan.

Käytiin kaupoilla

Viikon mittaan on ollut runsaasti tavallisesta poikkeavaa toimintaa, josta voi erikseen  mainita käynnin Helsingissä ja toisen Vantaalla. Kävimme miehen silmätutkimuksessa, menomatkalla oltiin pelokkaita, tullessa jo aika valoisalla mielellä. Tulokset eivät olleetkaan niin pahat kuin mitä pelättiin, mutta lääkäri tietysti vasta myöhemmin sanoo painavat sanansa.

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä. Aurinko tosin paistoi pahsti silmiin menomatkalla, kun loisti suoraan edestä. Me ajoimme etelään autokaupoille. Sitä se ankara autokuume teetti! Miestä auto on polttanut jo syksystä alkaen ja tietysti minäkään en paljon tarvinnut innostuakseni. Kuulemma sain jopa ihan itse valita auton värin, kehtasi mies sanoa!

Saamme tämän ihanuuden vasta kesällä, mutta tietysti oli ihan pakko napsaista kuva "näköiskappaleesta".

Tämä on oikea väri, mutta luonnossa se on tummemman harmaa, ei ruskea ollenkaan. Salama ja kaupan valot vääristivät. Auto on hivenen suurempi kuin nykyinen automme, muttei niin valtava kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Auto on siis Nissan ja miehellä jo kymmenes samaa merkkiä. Maksamme tässä Jukessamme mm. korkeista istuimista, jotta huonojalkaisten vanhojen ihmisten on helppo astua alas. Ihastuimme uuden uutukaisen mallin uskomattomaan rumuuteen: se on suorastaan kaunis linjakkaassa krouviudessaan ja taatusti poikkeaa monesta muusta aikaisemmasta autostamme. Mies on niin täysin Nissan-mies, ettei hän edes harkinnut muita merkkejä. Pikku-pösö oli vain harha-askel, jota hän selvästikin katui koko ajan.

Toimitusaika on pitkä sen takia, että auto  tulee Japanista asti ihan meille tehtynä (uskokoon ken haluaa...). 
Halusimme ehdottomasti automaattivaihteisen ja nyt myös nelivetoauton. Sen takia autoa ei saa suoraan kaupan hyllystä. Tarkoitus näet olisi pysyä tiellä ja muutenkin pärjätä näillä huonosti auratuilla kujasilla hengissä. Eli tätä kai sitten kutsutaan citymaasturiksi tai joksikin sellaiseksi. Autossa on takuulla kaikenlaista meille turhaa värkkiä ja vempelettä, jota opimme käyttämään tai  emme opi. Ehkä me sitten navigaattorin avulla osaamme suunnistaa vaikka lähi-Prismaan.

Autoa tietysti juhlittiin illalla. Mies käväisi hakemassa "elämänsä kalleimman konjakkipullon" ja yhdessä valitsimme kantarelleilla ja tuorejuustolla täytettyä possurullaa sekä eilisen että tämän päivän ruoaksi eli ostimme peräti kaksi possurullaa. Lähdenkin tästä pistämään sitä toista uuniin paistumaan. - Huomenna on kurinpalautuksen aika ja hernesopparasia on jo otettu pakastimesta sulamaan.

Rikas mies jos oisin...

Olen täällä vihjaillut, vaan en kertonut syksyn isoja kuulumisiamme, mutta enää en malta pitää suutani kiinni enkä sormia pois näppikseltä. Me myimme syksyllä osan tontista ja jo joitakin viikkoja on tontin kulmalla ollut kiinteistönvälittäjän mainoskyltti. Ihme, ettei kukaan naapuri tullut aikaisemmin kyselemään mitään. Kyltin paikka ehkä hämää, sillä se voi osoittaa myös seuraavalle tontille. Sekin on ollut myynnissä.

Tänä aamuna hanke sitten rävähti oikein kunnolla naapurien silmien eteen, kun metsuri ja metsätyökone rupesivat mylläämään tontilla.Siinä menivät hetkessä kuorma-auton lavalle vanhat kuuset, koivut ja salavat, mutta myös marjapensaat, omenapuut ja lehtikuusi. Hyötykasvit, omenapuut ja pensaat olisimme toki saaneet siirtää, mutta miehen kipeä kroppa ynnä eräät muut seikat estivät.Saahan noita uusia taimikaupasta.

Ehkä naapurit pitävät meitä nyt erinomaisen rikkaina ja arvatenkin myös ikävän röyhkeinä ihmisinä. Kaikkein tiedonhaluisin rouva kävikin jo ovella ihmettelemässä aikomuksiamme. Kenellekään ei varmaan tule mieleen se, että tontti on vaihtanut omistajaa. Aikaisemmin kuulimme arveluita siitä, että me itse rakentaisimme ja siis käärisimme omiin liiveihin suuret summat rahaa. Ei sentään, me myimme vain tontin ja on uuden omistajan asia päättää, mitä maalleen rakentaa. Siitä iloitsemme kumpikin, että tontille tulee vanhaa miljöötä ja meidänkin pihapiiriämme kunnioittavia omakotitaloja, vähän sellaisia rintamamiestalon mallisia eli ei mitään ökytaloja. Ensimmäisen talon pohjaa kaivetaan parhaillaan, tai ehkä lähtivät hetki sitten pikkujoulun viettoon kun ei enää kuulu kaivinkoneen ääntä.

Tosiasia kuitenkin on se, että voimamme eivät riittäneet enää ison pihan hoitoon, pihan josta ei ollut muuta kuin kuluja. Tai no, omenia ja viinimarjoja sentään saatiin, mutta vuokratuotto mökistä oli olematon. Kiinteistöveron n. 60 prosentin korotus oli viimeinen niitti, mutta senkin lisäksi uhkana olisi ollut jonain päivänä mahdollisesti kaupungilta tuleva rakennuskehoitus. Kaava ja nykyinen rakennusoikeus oli tontilla jo ennen meidän kummankaan aikaamme, joten kovin pyhiin arvoihin emme kajonneet. Toivottavasti saadaan mukavia naapureita!

Omakotiasujista ei varmaan koskaan tule rikkaita, ei vaikka miten laulattaisi tonttikauppojen jälkeen. Nytkin jännitetään, miten lumilinko toimii ja toimiiko koko talven. Muutenkin rahoille on suunniteltu käyttöä: mm. mökin ulkomaalaus ja räystäiden korjaus odottavat. Tein minä tosin kaksi impulssiostosta. Ostin itselleni päällystakin noin 25 vuotta hyvin palvelleen mutta kummasti kutistuneen tilalle. Uusi on oikein mokkaa (vai olisikohan tekomokkaa?) ja nyt napit menevät kiinni. Tilasin myös divarista Kotilieden ensimmäisen vuosikerran vuodelta 1923, kun se sattui silmiini. Myös mies osti uuden takin ja aikoo mennä vielä soitinkaupoillekin. Että semmoista tämä rikkaiden elämä...

Hyvää viikonloppua ja rauhallista ensimmäistä adventtia!

Sitkeä kirjamyyjä

Äsken soitti kirjakauppias, josta en meinannut millään päästä eroon. Hän aloitti suunnilleen muinaisista roomalaisista ja oli sitä mieltä, että olen ostanut häneltä laadukkaita kirjoja ennenkin, kuten varmaan olen tehnytkin joskus. Mutta jos palautetta kysytään puolen vuosikymmenen takaa tehdyistä ostoksista, niin vaikea on enää muistaa, minkä nimiseltä ukolta kirjat on joskus tilattu. Myönteisestä hyminästäni kauppias tietysti sai vedettyä rastin tilauskirjaansa: tyytyväinen asiakas, hyvin hoidettu kauppa. Joo.

Ukko oli todella sitkeä eikä ollut uskoakseen, vaikka moneen kertaan sanoin että en aio tilata, en kertamaksulla enkä osamaksulla. Sinänsä yritän aina suhtautua asiallisesti näihin kirja- ja lehtimyyjiin, jotka kuitenkin tekevät työtään. Se on rankkaa hommaa. Tiedän, en omasta, vaan lapseni kokemuksesta. Leipä ei todellakaan lähde helpolla puhelinmyyjän ammatissa. Lopulta hänkin totesi, että mieluummin vaikka työtön  kuin roskasaavi, johon kaadetaan kaikki haukut. Joskus täysin asiaton myyjä on minultakin saanut luurin korvaansa, se on pakko myöntää.

Nyt vain odotan, tuleeko se kirjasarja vai uskoiko myyjä lopulta...

P.S. Vaihdoin pohjaa, kun kuulemma huomenna täälläkin on lumi maassa. Kiitokset Itkupillille!

Ompelukone hajosi

Minun piti yllättää blogikaverini Millan sievällä pikku pussukalla, johon pakkaisin hänen voittamansa arvontapalkinnon. Höh, ompelukone irtisanoutui palveluksesta. Nyt mietin mitä teen ja lohdutukseksi istun täällä napostelemassa niitä karkkeja, joita oli tarkoitus pakata pussiin. Ehkä ompelen pussin käsin, ehkä en ja jos ompelen, niin ainakin isoilla pistoilla. Millanin ei ehkä nyt pidä kovin nopeasti odottaa postipoikaa...

Isompi mietittävä asia on tuo ompelukonejuttu. Tämä hajonnut oli sellainen satasen kone, jonka korjaaminen vie varmaan saman verran, jos edes riittääkään. Eli mitä tehdä? Ostaako uusi vai eikö ostaa? Netissä mainostettiin Huskun ns. koulukonetta. Onko kenelläkään kokemusta siitä? Sen nyt ainakin luulisi olevan vahva ja helppotoiminen. En tarvitse korukirjailuja, mutta langan pujottaminen paikoilleen ja etenkin neulansilmään sekä helppo puolaaminen ovat tärkeitä kriteerejä tämmöiselle ikänäköiselle. Jonkun lajin trikoo-ommel on eduksi, mutta siihen minusta riittää kolmen piston sik-sak oikein hyvin. Satasella tietysti saisi samanlaisen kuin tämä romukin, mutta tuo Husqvarna maksaisi jo monta rahaa. Ilman ompelukonetta en aio tulla toimeen, varsinkin kun minulla on pari säkillistä tilkkuja, joista voisi tehdä vaikka mitä. Tilkkujen ulkonäössä tosin on toivomisen varaa.

Tätä kone-episodia lukuunottamatta päivä on ollut oikein hyvä ja onnistunut. Onneksi lumi tuli ja meni, mutta märkää on. Pelloilta nousi vielä iltapäivällä paksu sumu, jota en tietenkään tullut kuvanneeksi. Lentokonekuvan taisin napsaista viime viikolla.

Tai muuta sellaista

Meinasin tunti sitten suunnilleen saada sydänhalvauksen, kun kävin nettipankissa maksamassa omia ja miehen nimissä tulleita laskuja - varoiksi jos vaikka ukkonen iskee tietokoneeseen tai muuta sellaista. Nyt ei ole ollut pankkiasiaa kai pariin viikkoon, joten kädessäni oli paksu nippu laskuja. Maksoin ensin omat laskuni ja siirryin sitten miehen tilille.

Totta vie, viimeisen päälle "muuta sellaista" siellä olikin odottamassa. Meillä on pari vuotta sitten otettu laina, jolla mm. kustannettiin omat synttärini ja tehtiin vähän remonttia. Korot on maksettu ja sopimus oli että toistaiseksi. Nyt sitten se "toistaiseksi" oli yllättäen ja pyytämättä päättynyt ja nettipankki ilmoitti, että laina erääntyy tänään. Siis TÄNÄÄN! Sehän on selvä, että meillä kaikilla on aina vähintään 15.000 euroa tilillä yllättäviä menoja varten. Mies on parhaillaan pankissa selvittämässä asiaa, eikä tässä ilmeisesti ihan luusoppalinjalle kuitenkaan jouduta, mutta tilasin kaupasta varmuuden vuoksi iltaruoaksi purkillisen hernesoppaa. Johan noita uusia perunoita onkin syöty monena päivänä.

Onneksi ehdin maksaa mm. muutaman nettidivarin ennakkomaksun... Jaahas, auton ovi kävi joten isäntä ilmeisesti saapui. Lähdenkin kuulemaan uutisia.