Kesäinen päivä

Päivä on suloisen lämmin, totesin pihatöitä tehdessäni. Tein yllättävän löydön vaeltaessani pihan laidalla. Pupujussin natustelema pieni ja pihan ihka-ainut omenapuu kukkii!

Esittelen tässä kuvassa saman tien melkein kaikki puun kukat. En oletakaan, että  puu vielä kantaisi hedelmää. Hyvä kuitenkin, että se on  hengissä. Ensi talvi on varmaan se koettelemustan talvi, jonka jälkeen vasta tiedämme, jäikö tämä eloon vai ei. Lajinimi on kadonnut, mutta ostimme kaksi puuta, joista toinen oli Huvitus ja toinen Kuninkala, joka tunnetaan myös toisella nimellä, jota en sattumoisin muista. Toivottavasti tämä on se viimeksi mainittu. Vanhat omenapuumme jäivät naapuritontille. Asiat etenivät syksyllä niin nopeasti, että emme ehtineet siirtää enempää omenapuita kuin marjapensaitakaan, vaikka lupa siihen olikin. Onneksi ihanasti kukkivista puista on sekä muistot että kuvat jäljellä.

Nyt on tauon ja ruokakaupan vuoro, mutta mahdollisesti jatkan vielä pihan rapsutusta. Perennoja pitäisi saada maahan, mutta kukkapenkit valloittaneen vuohenputken myrkytysoperaatio on vielä kesken. Miestäkään ei voi usuttaa pihatöihin, sillä kotiin tuli äsken aika väsynyt tyyppi.

Mies nimittäin oli asioilla, mm. maalikaupassa Tyttären kanssa. Luultavasti uuden kodin pikkuremontti on jo alkanutkin. Pohjamaali on hankittu, varsinainen väri on vielä harkinnassa, mutta eiköhän me huomenna käydä sekin ostamassa. Maali tulee seiniin vanhan tapetin päälle, jossa Tytär näki pelkästään ärsyttävästi virnistäviä naamoja. Värikään ei miellyttänyt, enkä ihmettele. Olohuoneen lisäksi hän aikoo maalata myös makuuhuoneiden seinät saman tien, kun pensseliin tartutaan. Pojan isä on lupautunut maalarimestariksi, mutta muuttokuorman purkamisessa ja maalarin hanslarin virassa on kyllä aika urakka. Onneksi hän pääsee perjantaina töihin lepäämään.

Uusi koti

Harmillista, etten voi esitellä kivoja kuvia. Kamera unohtui kotiin ja vaikka se olisi ollut mukanakin, niin olisi kai epäkorrektia esitellä Tyttären muuttolaatikoita täynnä olevaa uutta kotia. Kuvailla varmaan sentään saa?

 
Kävimme pikaisella "ensivisiitillä" ja lausumassa mielipiteemme asunnosta, jonne Tytär ja poikansa eilen siirsivät irtaimistonsa. Kaikki näyttää mukavalta ja ainakin ensivaikutelmamme oli positiivinen. Muuttomiehinä oli oman väen eli Tyttären ja pojan lisäksi ollut pojan isä ja tuttu pakettiauton omistaja. Kun illalla soitin tarkistaakseni, onko muuttoväki hengissä, niin Tytär arveli olevansa vielä vähän aikaa liikekannalla. Jos olisi hetkeksikin pysähtynyt, olisi veto loppunut siihen paikkaan. Hän oli sopinut edellisten omistajien kanssa, ettei näiden tarvitse tehdä loppusiivousta, jotta muutto onnistuisi viikonloppuna. Tänään Tytär kävi heti aamusta alkaen siivoamassa edellisen asuntonsa ja nyt oli jo kuuraamassa uuden kodin keittiökaappeja.

Tuo kuvan pensasaita ei ole Tyttären uuden taloyhtiön aitaa, mutta muistaakseni sielläkin oli kukkivaa aitaa. Kokonaisvaikutelma joka tapauksessa oli positiivinen myös yhteisen piha-alueen suhteen, vaikka tiiviistihän se on rakennettu, kuten tapana on. Jopa kompostori löytyi pihasta, tosin kesäkompostori.

Kodissa on pieni eteinen, joka jatkuu kapeana käytävänä olohuoneeseen. Eteisestä avautuu ovet kahteen makuuhuoneeseen. Äidin makuuhuoneessa on vaatehuone, pojan huoneessa kolme komeroa. Seuraavaksi käytävällä on toiset kaksi ovea, joista toinen vie somaan pikkuvessaan, toinen pesuhuoneeseen. Sen takana on sauna. Pesukone mahtuu juuri ja juuri lavuaarin viereen, mutta likapyykkikorin ja kuivaustelineen sijoittaminen vaativat vielä harkintaa. Peilikaappi on saanut jossain vaiheessa kolhuja ja mietinnässä on joko ovien tai koko kaapin uusiminen. Kaakelit seinissä ja lattialla ovat siistit ja aika kauniitkin.

Edelleen käytävää eteenpäin: oikealla on oviaukko keittiöön (ovi on varastoitu vajaan). Vasemmalta avautuu näkymä avaraan olohuoneeseen. Keittiö on tyypiltään kaksois-i mallia. Toisella laidalla on kaappeja, tilava jääkaappi-pakastin ja juuri sopivan mittainen taso mikroaaltouunille. Toisella puolella on kaappien lisäksi lämminvesivaraaja, tiskikone, allas ja liesi sekä pätkä työtasoa. Keittiön takana on reilun kokoinen tila ruokapöydälle, jonka taakse nurkkaan ehkä mahtuu pieni pakastinkin, jos pakastetilaa tarvitaan nykyistä enemmän.

Olohuoneen seinissä on tapetit, joista Tytär haluaa kiireimmiten päästä eroon. Väri ei miellytä eikä kuvio. Huoneessa on kaksi kokonaista seinää, joten kalustaminen on sikäli helppoa. Kolmas seinä on keittiötä vasten ja avautuu ruokailutilaan. Neljännellä sivulla on koko huoneen leveydeltä ikkunaa.

Olohuoneesta on ovi pienelle takapihalle. Siellä on valmiina kaksi pikkiriikkistä, joskaan ei kovin ahkerasti hoidettua kukkapenkkiä. Sama vitsaus kuin meilläkin eli vuohenputki näytti valloittaneen ainakin toisen kukkapenkin. Terassin päällä on katos, joten pienellä kesäsateellakaan mikään ei estä nauttimasta grilliateriaa ulkona. Grillillekin on oma katoksensa. - Enää puuttuvat vain grilli ja puutarhahuonekalut.

Etupihalla kasvaa omenapuu ja ainakin kevätkaihonkukkaa sekä voikukkaa. Ulkovarasto on melko tilava ja sen takia ehkä sinne on joku yrittänyt joskus murtautuakin. Toivottavasti ei yritä uudestaan. Etupihaan on aidattu parit vasikkakarsinat eikä meille oikein selvinnyt, mitkä aitaukset kuuluvat millekin huoneistolle. Tytärkään ei osannut vielä sanoa.Niin juu, tuliaisiksi veimme ompelukoneen, jotta talon emäntä voi tarvittaessa hurauttaa muutamat ikkunaverhot uuteen kotiinsa.

Ennen tätä pikavierailua olin hierotuttamassa jalkojani. Nyt kun olen vähän vetänyt henkeä, voisin ehkä lähteä uusilla jaloillani tutkimaan pihaa. Muutamat perennat huutavat päästäkseen maahan, mutta jos oli  Tyttären uusissa penkeissä toivomisen varaa, niin on sitä samaa meilläkin.

Huomenna meidän isäntä lähtee maalikauppaan Tyttären kanssa. Autoton lapsi tarvitsee paitsi kyytiå, myös konsulttia. Vanhuksetkin ovat tänään kotiutuneet kuntoutuksesta, mutta huomenna heille kuulemma tulee ikkunanpesijä, joten emme ehkä ryntää tervehdyskäynnille vielä huomenna. - Tämä on ollut mukava päivä.

Oivallista päivää!

On se jännä juttu, että nykyisin on samalla päivällä tyttöjen ja poikien nimipäivä. Nimet ovat lisääntyneet, mutta päivät eivät! Tänään juhlitaan Oivaa, Oliveria ja Oliviaa. Minun mummini oli Olivia.

Jaaha, tämä bloggerin riiviö ei suostu siirtämään kuvaa. Mikähän on, kun moni muukin on viime päivinä valittanut bloggerin tökkimisestä. Minun oli tarkoitus muistaa mummi-vainaata kauniilla hevoskastanjan kukalla. Iso pihapuumme on taas saanut upeat kukat.

No, onnistuihan se muutaman yrityksen jälkeen. Kuva on otettu kaukaa, sillä kukkia ei ole alaoksilla lainkaan. Kuvaa kannattaa suurentaa, jotta nuo suloiset värit pääsevät oikeuksiinsa. Toivottavasti suurenee.

Mummi ja vaari viettivät viimeiset aikansa vanhainkodissa. Tuntui kovin oudolta, kun henkilökunta puhutteli Olivia-mummia Idaksi. Toki se hänen ensimmäinen nimensä olikin, mutta äiti ja myös hänen serkkunsa ovat aina puhuneet Oliviasta. Meidän polvestamme ei kukaan saanut mummin nimeä ja omalle tyttärelleni valittiin yksi versio toisen isoäitinsä toisesta nimestä.

Tämä Olivia-mummi jäi minulle kovin vieraaksi, sillä kävimme vieraisilla hädin tuskin kerran vuodessa ja silloinkin päiväseltään, näin ainakin muistaisin. Olin jo suunnilleen rippikouluikäinen, kun mummi kuoli samaan sairauteen, joka nyt riivaa äitiäni ja epäilemättä tulevaisuudessa minuakin, se kun erään käsityksen mukaan siirtyy naislinjaa pitkin. Muistan siis mummin periaatteessa oikein hyvin. Hän jätti itsestään lempeän, rauhallisen kuvan. Erityisen hyvin muistan hänen silkinhienot, valkeat hiuksensa. Äiti on ruvennut viime vuosina entistä enemmän muistuttamaan äitiään.

Äidin ja mummin mukana menee hautaan suuria perhesalaisuuksia, joista meille ei ole haluttu puhua sanaakaan. Jotain olen saanut itse pengottua esille, mutta yksityiskohdat jäävät ilmeisesti hämärän peittoon. Äitiä on turha enää tentata enkä halua edes yrittää, sillä hän ja ehkä jo vanhempansakin aikanaan ovat päättäneet, että mitään ei kerrota jälkipolville. Toivottavasti joskus myöhemmin löytyy dokumentteja.

Vasta viime vuosina itselleni on selvinnyt monta vaikeaa kuvioita isovanhempieni elämästä. Vaarin historiassa oli avioero ja myöhemmin konkurssi. Viime mainittu ei tuolloin, 1900-luvun alkupuolella ollut sensaatio, mutta avioero varmaankin sitä oli, varsinkin kun pieni tytär, tätitni, jäi isälle. Mummi puolestaan synnytti aviottoman lapsen, enoni. Sekin oli kova juttu tuohon aikaan maaseudulla, sillä mummi oli käsitykseni mukaan ison talon tytär. Asiaa pahensi se, että sulhanen livisti saman tien matkaansa ja antoi ilmeisesti ymmärtää, että lähtee takaisin kotimaahansa. Mikäpä muu syy olisi ollut, kuin että nuori äiti lähti ainakin vuodeksi vieraaseen maahan. Hän lähti etsimään lapsensa isää. Oma lapsi jäi ilmeisesti isovanhemmille ja mummi lähti vieraasen perheeseen lastenhoitajaksi.

Miekkonen taisi kuitenkin jäädä Suomeen ja vieläpä samaan pitäjään. Olin muutamia vuosia sitten saanut kirjan, joka kertoi itäuusmaalaisten juustoloiden historiasta - ja Pang! Jos sukulaiseni muisti oikein tai ehkä paremminkin oli nuorena likkana kuullut miehen nimen oikein, niin kirjasta se löytyi, merkittävänä juustomestarina ja oikein kuvien kanssa. Mitään yhtäläisyyttä en kuitenkaan näe enoni ja tämän herran ulkonäössä, mutta eno kyllä muistuttikin aika tavalla äitiään. Aivan lapsuudenkuvia en kummastakaan ole koskaan nähnyt.

Kaksi yksinhuoltajaa sitten löysi toisensa ja äitini syntyi perheen kuopukseksi. Olen kuullut, että oikein lellivauvaksi.  - Tällä mummulla riittää ainakin aiheita tutkittavaksi, eikös vaan. En ole ehtinyt kuin vasta vähän raapaista äitini puolen sukua. Isän puolikin on vielä kesken, mutta parempi saada yksi asia ensin hanskaan, niin sanotusti.

Tasainen päivä

Päivä on ollut koko lailla tasainen: harmaa. Ei ole satanut eikä paistanut. Kahdenkin tyypin piti tänään tulla käymään piha-asioissa, mutta kumpaakaan ei ole näkynyt eikä kuulunut. Puhelimen keksimisen jälkeen ei olisi ollut konstikaan ilmoittaa viivästymisen syy. Minun olisi ollut tarkoitus saada perennoja penkkiin, mutta odotin, että tämä toinen kaveri kävisi ensin pensasleikkureineen. Toisaalta viime yönä oli vain kaksi lämpöastetta, joten ehkä perennani säilyvät terassilla paremmin.

Mies kävi asioilla ja olisi voinut käydä postissakin, mutta ilmoitus paketista oli tullut sähköpostiin kun se aikaisemmin on tullut kännykkään. Hyvä etä ylipäätään huomasin koko ilmoituksen.

Tästä tuli nyt lyhyt postaus, sillä uunissa paistuu kaksi raparperipiirakkaa ja pitää lähteä katsomaan niiden tilaa. Tuoksu nousee ainakin yläkertaan asti. Huomaa kirja-arvonta, jota mainostan päivän edellisessä pikapostauksessa.

Kirjava kammari: Perjantain poistoparty!

Kirjava kammari: Perjantain poistoparty!

Nappikin on olemassa tähän mainioon kirja-arvontaan ja vaikken vaihda kuvaa joka arvontaan, niin tie sieltä vie kuitenkin Karoliinan blogiin.

Lipstikkakeitosta vielä pari sanaa

Mamman maailma mainosti lipstikkakeittoa ja erikoisesti Mysi Lahtisen reseptiä. Mamman maailman Unelma oli ystävällisesti pannut linkin reseptiin , joten sieltä löytyy. Minua nimenomaisesti juuri se resepti rupesi kiehtomaan, vaikka arvasin, että isäntä tuo siskonmakkaroita keittoon. Toi kyllä ja lisäksi pakastesäkillisen sekavihanneksia ja toisen keittojuureksia. Kun meillä on pakastimet yläkerrassa eikä edes lokeroa alhaalla, niin pakasteet olivat jo pehmenneet kun rupesin ruoanlaittoon.

Tämmöinen Lipstikkakeitto meillä oli tänään porisemassa:

• 3 sipulia silputtuna
• vahvaa lipstikkaa "maun mukaan", meillä viitisen oksaa
• rypsiöljyä, jossa e.m. ainekset kuullotettiin
  
• vajaa 2 litaa vettä
• 2 liemikuutiota
• kilon pussi sekavihanneksia
• 100 g keittojuureksia
• suolaa, mustapippuria
  Lisätään, keitetään hetki
  
• 2 pkt Wurstin siskonmakkaroita, jotka puserretaan nokarena kuorestaan kiehuvaan keittoon ja keitetään 5-10 min.
  
• 1 prk kolmen sipulin ruokakermaa
• 1 prk kolmen juuston ruokakermaa
  lisätään lopuksi kermat, sekoitetaan ja maistetaan suola.
  
  Keittopadaksi otin 10 litran kattilan. Pienempikin olisi riittänyt, vaan ei paljon pienempi. Tämä oli lyhytliemistä keittoa, mutta enempiliemistä kuin pata. Lusikkaruokaa joka tapauksessa. Ruokakerman määrässä voi tinkiä, mutta kun nyt sattui olemaan kaksi purkkia talossa, niin käytin ne. Hyvää keittoa tulikin! Kyllä tästä aina moni syö, 6-8 henk. luulisin. Ja ainahan voi vettä lisätä, jos meinaa keitto loppua.

Kiitos Unelmalle, kun muistutit lipstikan käytöstä! Nyt se on parhaimmillaan.

Pihapäivä

Postipojan iloinen puhelinääni karisti aamulla unet silmistäni. Tulossa olisi viisi pakettia kasveja. Viisi! Herttileijaa, en edes muistanut mitä kaikkea olin tilannut. Erilaisia perennoja tuli ja yksi liljapaketti vielä kaupantekijäisiksi. Alun perin tarkoitus oli tilata vain Siperian unikkoa itselle ja tyttärelle, mutta sitten innostuin tilaamaan paria muutakin sorttia.

Kasvit olisivat saaneet tulla vasta ensi viikolla, mutta en valita. Tosin tytär ei ole vielä päässyt uudelle pihalleen, joten joudun tekemään hänen kasveilleen jonkun väliaikaisistutuksen, mutta eivät nuo muutkaan vielä ole päässeet maahan asti. Muutama roskapuun alku on kaadettava oman uudemman kukkapenkin viereltä ja raivattava hirmuinen määrä rikkaruohoa uuttakin uudemman penkin kohdalta. Otan kuvia vasta sitten kun näen, jäävätkö kasvit edes henkiin.

Kukkapenkkiprojekti on tänään aloitettu. Ensin tein kuitenkin pottumaan. Perunat, kaikki 30 pikkuista pottua, ovat nyt maassa. Tai siis eivät maassa vaan maan päällä. Keräsin niiden päälle paksun peiton lehtisilppua. Kateviljely onnistui viime kesänä ja muutamana edellisenäkin, vaikka pelkäsin Jaakko Vaakon tulevan ja syövän perunat. Muutaman vuoden päästä pottumaan paikalla on toivottavasti paksu kerros hyvää multaa kompostoituneista tammenlehdistä.

Yritin perata kukkapenkkejä inhottavasta vuohenputkesta, mutta voimat ja into loppuivat kesken. Selkään sattui, polviin sattui, kengät kiristivät. Mies onneksi ei sanonut, että kuka käski haluta kasvimaata ja kukkapenkkejä. Huomenna on uusi päivä, mutta silloin kaupasta haetaan myrkkyä. Jospa se auttaisi, sillä niin ekologinen en ole, että tuota iljettävää vuohenputki-roistoa sietäisin pihassa, jos vain joku keino löytyy sen tappamiseksi.

Tässä on unikko muutaman kesän takaa. Näissä pikkuisissa uusissa taimissakin on jo nuppuja, joten penkki täytyy saada pian kuntoon.

Tänään meillä syödään lipstikkakeittoa, jota lähdenkin nyt tästä keittelemään. Samalla pistän alulle tyttärelle lupaamani raparperipiirakan. Muuttopiirakan näet.